Puhelin: 02 2761 999
vastaanotto@koirakissaklinikka.fi
Raviraitti 45, Metsämäki, Turku
Avoinna arkisin ma-to 8-20, pe 8-19.
La päivystys ajanvarauksella klo 9-17.

16.9.2015 ALKAA KOIRA-KISSAKLINIKAN PENTUBILEET – TERVETULOA MUKAAN!

Koira-Kissaklinikan Pentubileet on tarkoitettu samanikäisille ja samaa kokoluokkaa oleville pennuille ja maksimissaan kahdelle saattajalle. Pentubile-sarja koostuu kolmesta tapaamisesta jolloin on tarjolla pentuopas, infoa ja ”vertaistukea” saattajille ja hauskanpitoa pennuille Pennut laudallaikätovereiden kanssa. Pentunne on tervetullut Pentubileisiin kun ensimmäisestä rokotuksesta on kulunut kaksi viikkoa.

Bileet järjestetään tiistaisin klo 18:00 – 19:00 Koira-Kissaklinikan yläkerran tilassa missä pennuilla on rauha leikkiä. Bileisiin osallistuminen edellyttää ilmoittautumisen etukäteen jotta ryhmän koko pysyy turvallisena ja järkevänä. Suosittelemme, että ilmoittaudutte jo ensimmäisen rokotuksen käytyänne jotta varmistatte paikkanne bileissä. Osallistumista ei voi siirtää seuraavaan pentubile ”luokkaan” sillä haluamme varmistaa, että kaikki pennut ovat samanikäisiä ja samassa kehitysvaiheessa.

Muistathan perua osallistumisenne jos ette pääse tulemaan (esim. jos pentu on sairastunut) jollon mahdolliseti varasijalla olevat pääsevät mukaan. Vain terve pentu voi tulla bilettämään!

Ilmoittautua voit vastaanotto@kkk.puutirbxnh-e9249lx9d4kr.p.temp-site.link , 02 276 1999 tai paikanpäällä vastaanottotiskillä. Ilmoitathan ilmoittautumisen yhteydessä yhteystietosi lisäksi pennun tarkan syntymäajan ja ensimmäisen rokotuksen ajankohdan.

Tervetuloa mukaan vuoden hauskimpiin bileisiin!

Koira-Kissaklinikalla tehdään vuosittain yli 700 pieneläinpotilaiden leikkausta. Leikkauksia tehdään päivittäin. Erilaiset vammat ja vauriot, onnettomuuspotilaat, keisarinleikkaukset ja toisaalta kastraatiot ja kohdunpoistot, hyvän- ja pahanlaatuiset kasvaimet ovat tavallisimpia leikkaushoitoon johtavia syitä. Erilaisia kasvuhäiriöiden seurauksena syntyviä irtopaloja ja nivelsidevammoja leikataan joka viikko.

 

 

 Murtumapotilaita tulee aina syksyisin pimeimpään vuodenaikaan onnettomuuksien seurauksena. Kesäisin kun perheiden aktiviteetit lisääntyvät, koirat sekä kissat ovat alttiita jäämään jalkoihin /veneen ja laiturin väliin, tms. Vaativimpia ja harvinaisempia ovat taas puolestaan esimerkiksi koirien lonkkaleikkaukset. Klinikallamme on tehty vuodesta 1992 nk. TPO (triple pelvic osteotomia) lonkkaleikkauksia.

Ennen esilääkkeen antamista potilaan yleinen terveydentila ja fyysinen kunto arvioidaan, sekä sydän ja keuhkoäänet kuunnellaan ja paino tarkistetaan. Kaikki leikkaukset tehdään eläinpotilaan ollessa narkoosissa happi – isofluraani seoksella. Leikkausta edeltää suonikanyylin laitto, kipulääkkeiden ja antibioottien anto suonen sisäisesti, sekä nestehoito. Nestehoitoa jatketaan heräämön puolella niin kauan, että lemmikki voidaan kotiuttaa. Jokainen leikkauspotilas saa kirjalliset jatkohoito-ohjeet kotona noudatettaviksi ja useimmiten leikkauksen yhteydessä sovitaan myös kontrollikäynnistä klinikalla – paitsi tikkien poistamiseksi leikkaushaavasta, myös toipilaan kuntoutumisen toteamiseksi ja seuraamiseksi.

Ajanvarauksen yhteydessä annetaan ohjeet potilaan paastottamisesta yms. ennen leikkaukseen saapumista. Yleensä potilaat pidetään 12 tunnin paastolla (poikkeuksena pienet pennut ja eksoottiset lemmikkieläimet), vettä saa olla tarjolla. Pesu leikkausta edeltävänä päivänä helpottaa leikkauksen alussa tapahtuvaa ihon desinfiointia ja joskus toivomme trimmausta ennen leikkausta, mikäli potilaalla on hyvin pitkä turkki.

 

Itse leikkauksen aikana potilaan narkoosin syvyyttä ja yleistä hyvinvointia seurataan tarkasti, aivan niin kuin ihmisten leikkaussalissakin: potilaan pulssi-, hengitys- ja veren happipitoisuus ovat jatkuvassa valvonnassa happisaturaatiomittarin avullaOperaation jälkeen potilas siirretään heräämöhuoneeseen, jossa hoitohenkilöstö voi seurata narkoosista toipumista, ennen kotiin lähtöä. Leikkauspäivä kuluu potilaalta yleensä narkoosista toipumiseen, eikä lemmikkisi saa syödä eikä juoda ennen kuin se on täysin hereillä – useimmiten vasta seuraavana aamuna.

Leikkauspotilasta ei tule jättää yksin kotiin leikkauspäivänä/iltana – anna sille rauhallinen, turvallinen, tuttu ja lämmin tila läheisyydessäsi heräillä narkoosista, normaalin unen kautta seuraavaan päivään.

Leikkaushaava on usein turvallisinta suojata lemmikkisi omilta hoitoyrityksiltä, nuolemiselta ja tikkien puremiselta, ns. kaulurin avulla. Kauluri estää haavan “askartelemisen”, mutta lemmikkisi pystyy juomaan ja syömään, nuuhkimaan ja pienen totuttelun jälkeen myös liikkumaan aivan normaalisti.

 Klinikalta on ostettavissa erikokoisia kaulureita leikkauspotilaille. Kaulureita myyvät myös lemmikkieläinliikkeet. Mahdollisesti tarvitsemasi muutkin hoitotarvikkeet, sidetarpeet tms. saat ostaa klinikalta mukaasi – kuten myös toipilaan tarvitsemat kotilääkitykset.(Myyntituotteet & tarjoukset)

Noin joka viides lemmikki sairastuu kasvainsairauteen. Pieneläinvastaanoton potilaista jopa joka kolmannella on hyvän- tai pahanlaatuinen kasvain. Yli kymmenenvuotiaista lemmikeistä lähes 50 % menehtyy syöpään, tai kasvaimeen liittyvään sairauteen.

Yleistä koiran kasvaimista

Kasvainsairaus on krooninen sairaus, mitä voidaan hoitaa, ja joskus jopa parantaa. Yleisimpiä kasvaimia koiralla ovat ihon ja ihonalaiskudoksen kasvaimet, maitorauhaskasvaimet ja imusolmukesyöpä eli lymfooma. Uroskoirilla piilokiveksisyyteen liittyy korkea kasvainriski: joka toinen piilokives voi kehittää kasvaimen. Muita tavallisia koirilla esiintyviä kasvaimia ovat pernan hemangiosarkooma, suun kasvaimet sekä luusyöpä.

labbis katsoo kameraan

Syöpädiagnoosi ei ole välttämättä enää kuolemantuomio. Monet ihon ja maitorauhasen kasvaimet voidaan parantaa ajoissa suoritetulla riittävän laajalla leikkauksella. Kirurgia on edelleen useimpien kasvainten paras hoitomuoto. Joitakin kasvainsairauksia voidaan hoitaa solusalpaajalääkityksellä. Raajojen tai pään alueen kasvainten hoitoon voidaan käyttää sädehoitoa.

Kasvain voi olla oireeton sivulöydös, joka todetaan esimerkiksi rokotus – tai terveystarkastuskäynnin yhteydessä. Kaikki ihon uudismuodostumat eli patit on tästä syystä tutkittava kasvainsairauden varalta. Kaikki kasvaimet eivät kuitenkaan näy päällepäin. Lemmikillä voi olla oireena syömättömyyttä, laihtumista tai ns. paraneoplastisia oireita, kuten alhainen verensokeri tai kohonnut seerumin kalsiumarvo.

Kasvainsairauksien diagnosointi ja hoito

Kun potilasta lähdetään tutkimaan ja selvittämään, onko sillä mahdollisesti kasvainsairaus, kysytään mm. seuraavia asioita: Kuinka kauan oireita on esiintynyt? Milloin patti on havaittu? Patin kasvunopeus? Kipu? Onko potilaalla yleisoireita? Onko potilashistoriassa aikaisempia kasvainsairauksia tai hoitoja?

Potilaan huolellisen yleistutkimuksen lisäksi kasvaimesta halutaan diagnostinen näyte, joka pyritään ottamaan käynnin yhteydessä joko ohutneulanäytteellä tai koepalalla. Joskus ihokasvain on suoraan poistettavissa ja koepala tutkitaan vasta poiston jälkeen. Mikäli kyseessä on pahanlaatuinen kasvain, selvitetään sen mahdollinen leviäminen veri- ja virtsanäytteiden sekä diagnostisen kuvantamisen (röntgen, ultraääni, CT) avulla. Näiden tutkimusten perusteella suunnitellaan potilaskohtaisesti sopivin jatkohoito.

Kasvainsairauden hoito voi olla parantavaa, kuten leikkaus, tai sädehoito, tai oireita lievittävää, tai tukihoitoa. Joskus todetaan, että vain saattohoito tai eutanasia on mahdollista kasvaimen leviämisen tai potilaan huonon kunnon vuoksi. Onnistunut hoito perustuu kasvaimen ja sen käyttäytymisen tunnistamiseen. Ajoissa suoritettu riittävän laaja leikkaus on myös aina parempi kuin kasvaimen ”seuraaminen” tai marginaalinen ”edullisempi” leikkaus. Kaikessa lemmikkien syöpähoidossa on noudatettava perusperiaatteita: eläin ei saa kärsiä pahoinvoinnista, eläin ei saa kärsiä kivusta, eikä eläin saa nähdä nälkää. Mitä hoitoa sitten käytetäänkin, lemmikin hyvinvointi on aina etusijalla!

Mikäli epäilet lemmikilläsi olevan kasvainsairauden, ota yhteyttä ja tutkitaan tilanne heti. Nopea hoitoon hakeutuminen parantaa aina hoitoennustetta – eikä yksin murehtiminen ole kenellekään hyväksi.

Joukkotarkastuksia suoritamme klinikallamme mieluiten loppuviikosta.

Joukkotarkastukseen riittää kolmen koiran ryhmä ja suurten rotujen kyseessä ollessa teemmekin joukkoröntgenkuvauksia meiluiten pienille ryhmille.

joukkotark

Ennen tuloanne joukkotarkastukseen haluaisimme etukäteen seuraavat tiedot:

Omistajan etu ja sukunimi, osoite ja puhelinnumero ja koiran rekisterikirja/kopio rekisterikirjasta tai kirjallisena:

  • virallinen nimi
  • sukupuoli
  • syntymäaika
  • rotu
  • väri
  • rekisterinumero
  • mikrosirunumero/tatuointinumero
  • isän rekisterinumero
  • emän rekisterinumero

Lataa tästä PDF-lomake, johon voit täyttää tiedot valmiiksi.

MARRASKUU ON KOIRA-KISSAKLINIKAN SENIORIKUUKAUSI – VARAA SILLOIN AIKA LEMMIKIN SENIORITARKASTUKSEEN!

  • Senioritarkastuksen yhteydessä labrat -20 %

Koiran hyvinvoivana ja terveenä pysymisen kannalta on olennaista, että mahdolliset sairaudet tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Säännöllisesti tehtävät terveystarkastuset ovat paras keino saada kiinni mahdollisesta sairauden merkistä ennenkuin tauti on päässyt etenemään. Vanhenevan koiran (7+ vuotias) osalta on erityisen tärkeää käydä säännöllisissä tarkastuksissa jotta mahdolliset riskitekijät tunnistetaan ajoissa, jo ennen kuin merkit näkyvät arjessa.

Koira-Kissaklinikan senioreiden terveystarkastuksissa koira käydään läpi päästä häntään. Eläinlääkäri katsoo koiraa liikkeessä, käy läpi tunnustelemalla koira kuonon päästä häntää ja tassuihin, kuuntelee hengityksen ja sydämen sekä mittaa verenpaineen ja painon sekä tarkistaa hampaiden kunnon. Samalla koirasta otetaan veri- ja virtsatestit jotka kertovat paljon koiran sisäelinten voinnista ja lemmikin terveydestä. Eläinlääkärimme ja hoitajamme myös auttavat suunnittelemaan koirallesi parhaan mahdollisen ruokavalinnon ja loishäädön sekä tarvittavat rokotukset. Samalla käydään läpi myös koiran sairaushistoria ja pohditaan mahdollisten käytöksessä tapahtuneiden muutosten vaikutusta lemmikin terveyteen ja hyvinvointiin.

IKÄÄNTYVÄN LEMMIKIN RUOKINNASTA

Ruokinnalla on suuri vaikutus lemmikin terveyteen ja oikeanlaista ravintoa saavat lemmikit elävät luonnollisesti pidempään. Kuulon ja näön heikkenemiselle ei omistaja voi mitään, tämä on luonnollista vanhuksille niin kuin meillä ihmisilläkin, mutta monia muita vaivoja voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa oikeanlaisella ruokinnalla.

Yksinkertaisinta ja helpointa omistajalle on ruokkia lemmikkiä valmisruoalla, joka on kehitetty vastaamaan ikääntyvän lemmikin tarpeita. Usein ikääntyessä energiantarve vähenee, aineenvaihdunta hidastuu ja painoa voi alkaa kertyä. On tärkeää, että ruoka on kevyempää, kuin nuoremmalla lemmikillä, jotta vältytään ylipainon tuomilta ongelmilta. Tärkeää on myös, että ruoka sisältää riittävästi korkealaatuisia valkuaisaineita, jotka auttavat lihaskunnon ylläpitämisessä.

Nivelvaivat ovat myös tyypillisiä varsinkin iäkkäämmillä koirilla. Nivelten hyvinvointia voidaan tukea lisäämällä ruokaan rasvahappoja ja nivelsuoja-aineita, kuten kondroitiinia ja glukosamiinia. Rasvahapoilla on myös positiivinen vaikutus ihon ja turkin, sekä suoliston ja sydämen hyvinvointiin.

Usein ikääntyessä myös ruoansulatus hidastuu, jolloin on tärkeää, että ruoka on hyvin sulavaa ja kuitupitoista. Ikääntyessä lemmikille saattaa tulla myös dementiaa, sekä ympäröivän tilan ja ajankulun hahmottaminenkin saattaa heikentyä. Esimerkiksi aminohappo tryptofaani (jota on lisättynä seniori-valmisruokiin) vaikuttaa positiivisesti aivojen välittäjäaineiden toimintaan ja ylläpitää ja tasapainottaa lemmikin vireystilaa.

Voit kysellä klinikalta lisää senioriruoista koirille.

jessi 2013

kissaheraamossa

Erilaisten kirurgisten toimenpiteiden, potilaan rauhoittamista tai nukuttamista edellyttäneiden hoitojen sekä tutkimusten jälkeen, eläinpotilas viettää tarpeen mukaan tunteja klinikan heräämössä.

Tällä hoito-osastollamme on erikokoisia potilaspaikkoja koirille neljätoista kappaletta. Kissoille meillä on oma erillinen heräämöhuone, jossa potilaspaikkoja kymmenen kappaletta. Olemme huomioineet kissaheräämössä kissojen tarpeet, pidämme seinässä feliway-feromonihaihdutinta joka saa kissan tuntemaan olonsa kotoisammaksi vieraassa paikassa, heräämössä on myös suurempia häkkejä kiipeilytasoineen koko päivän sisälläoleville kissoille ja jokainen häkki on sen kokoinen, että sinne mahtuu hyvin myös hiekkalaatikko.

Jos potilaan sairaus edellyttää jatkuvaa lääkintähenkilöstön toimenpidevalmiutta, pidetään potilas päivän ajan heräämössä tarkkailtavana ja hoidon alaisena. Näin heräämömme toimii ”päiväsairaalana”.

heraamo

Pääsääntöisesti potilaat yöpyvät kotona, omistajan seurannan alla. Myös eläinpotilaan kuntoutumiselle on tärkeää, että potilaan psyyke pysyy mahdollisimman stabiilina ja useimmiten tällainen kotona yöpyminen näyttää ylläpitävän ja kasvattavan eläinpotilaankin tahtoa ja halua parantua mahdollisimman nopeasti!

Herättyään potilaat pääsevät tarvittaessa ulkoilemaan. 

Kesällä sattuu ja tapahtuu, välillä myös vähän kurjempiakin juttuja. Tässä kesän muistilista kissanomistajalle, jotta kesä olisi mahdollisimman huoleton:

Riittävä nesteensaanti

nesteytyskissaMyös kissa voi kärsiä nestehukasta. Kannattaa siis laittaa asuntoon useampi vesikuppi ja vaihtaa vesi säännöllisesti. Kuppiin voi myös laittaa jääpalan pitämään vesi viileänä ja raikkaana pidempään.

Punkki kissassa, apua!

puutiainen (1)Punkin saa parhaiten pois käyttämällä punkinpoimijoita (klinikalla myynnissä, löytyy myös apteekeista). Punkki poistetaan kiertäen korkkiruuvmaisesti, ei suoraan vetämällä. Joskus punkkia ei välttämättä saa irti kokonaisena vaan pää jää ihon sisään, mutta tällöin ei kannata hätääntyä; punkin pää tulee itse pois ajallaan. Vanhan ajan konsteja kuten punkin hukuttamista voihin ei suositella; konsti on hidas ja sen seurauksena punkki saattaa oksentaa suolesisältöään puremakohtaan. Usein punkin puremakohta saattaa hieman ärtyä ja punoittaa ja siihen voi nousta pieni patti, joka yleensä laskee itsestään. Kohtaa kannattaa puhdistaa kirvelemättömällä puhdistusaineella (esim. Betadine, Septidin). Jos kohta alkaa mätiä tai siihen tulee voimakasta punoitusta, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Borreliaa ei ole toistaseksi tavattu kissoilla, mutta punkkien levittämää anaplasmaa on.

Ampiainen pisti kissaa, mitä nyt?

Kissa ja mehilinenJos kissaa pistää yksittäinen ampiainen, se ei yleensä ole vaarallista. Pistokohta saattaa turvota ja olla arka. Kohtaa voi viilentää kylmäpussilla/kääreellä ja pitää kissa levossa sisätiloissa kunnes turvotus laskee. Jos pistosta seuraa voimakas allerginen reaktio ja/tai hengitysteiden turpoaminen, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Kyytabletin voi myös antaa annoksella 1 tbl/10kg, sillä se laskee turvotusta.

Kyykäärme yllätti!

kissa ja krmeKyynpurema vaatii aina eläinlääkärin hoitoa. Pureman saanutta kissaa tulisi liikuttaa mahdollisimman vähän ja kissa tulisi viedä heti eläinlääkäriin. Kyynpureman hoitoon ei suositella kyytablettia muutakuin siinä tapauksessa jos hengitystiet turpoavat (edellyttäen että kissa on tajuissaan ja pystyy nielemään).

Kissa joi vettä jossa sinilevää

sinilevSinilevä on myrkyllistä niin ihmiselle kuin kissallekkin. Jos kissasi on juonut sinileväistä vettä, suosittelemme sen viemistä välittömästi eläinlääkäriin. Jos eläinlääkäri on kaukana, ensiapuna annetaan hiilitabletteja, kissalle annos on n. 5 hiilitablettia. Jos kissa on esimerkiksi pudonnut sinileväiseen veteen, täytyy sen turkki pestä ja suihkuttaa huolellisesti ja tässäkin tapauksessa hiilitablettien anto on suositeltavaa.

Kissa on saanut haavan ihoonsa, miten toimia?

haavatkissaJos haava ei ole syvä eikä kovin vuotava, kotihoitona on puhdistus kirvelemättömällä antiseptilla (esim.Betadine laimennettuna 1:10). On seurattava ettei kissa nuole haavaa, sillä kissan suussa on paljon bakteereja jotka altistavat haavan tulehtumiselle. Tarvittaessa pidetään kauluria/suojataan haavaa siteellä. Vetramil-hunajavoide ja suihke ovat myös tehokkaita haavojen hoidossa (saa klinikalta ja apteekeista). Jos haava tulehtuu (mätii, turvottaa, punoittaa voimakkaasti) ota yhteys eläinlääkäriin. Jos haava vaatii ompelemista (pitkä, repaleinen, syvä haava) on otettava yhteys eläinlääkäriin mahdollisimman pian, sillä vanhoja haavoja ei yleensä ommella.

Kissa kesähelteellä

hellekissaHelteellä kannattaa suojata kissaa lämpöhalvaukselta pitämällä se sisätiloissa viileässä huoneessa. Jos kissa sallii, voi sen tassuja varovasti jäähdyttää viileässä vesastiassa, sekä sivellä kissaa viileällä kostutetulla pyyhkellä . Voit myös laittaa pakastehernepussin pyyhkeeseen käärittynä kissan makuualustan alle. Kissaa ei myöskään saa jättää seisovaan autoon, vaikka ikkunat olisivatkin auki. Kauppareissut ja muut asiat kannattaa siis hoitaa ennen automatkaa mökille, sillä seisovassa autossa lämpötila nousee yllättävän nopeasti korkeisiin lukemiin, jolloin vaarana on henkeäuhkaava lämpöhalvaus.

Lämpöhalvaus

lmphalvauskissaLämpöhalvauksen oireet on hyvä tunnistaa. Niitä ovat mm. huohottaminen, voimattomuus, kuolaaminen, kalpeat ikenet, muutokset käytöksessä, hoipertelu ja tajunnan muutokset. Jos huomaat kissallasi jotakin edellämainituista oireista, mittaa ruumiinlämpö. Jos lämpö on yli 40C, viilennä kissaa välittömästi ja ota heti yhteyttä eläinlääkäriin.

Avonaiset ikkunat

ikkunakissaVaikka kesäkuumalla onkin suuri houkutus pitää ikkunoita avonaisina, pitää muistaa että kissa voi ikkunalaudalle hypätessään herkästi pudota ikkunasta. Muista siis aina laittaa ikkuna hakaseen, tai pitää ikkunassa hyttysverkkoa estämään kissan putoaminen. Parvekkeellisissa asunnoissa kannattaa tietysti myös valvoa tarkasti ettei kissa pääse hyppäämään kaiteelle ja putoamaan. Kesäisin klinikalle tulee valitettavan usein ikkunasta/parvekkeelta pudonneita kissoja.

potilaskertomus

Armas ja Addisonin tauti

Armas alkoi oireilla vatsastaan loppukesällä / alkusyksystä 2006 vajaan kolmen vuoden ikäisenä. Painoa pojalla oli tuolloin 87 kiloa. Syömisen ja juomisen jälkeen alkoi oksentelu, tai ei se mitään oksentelua ollut; Suu vaan auki ja ruoka tai vesi suoraan olohuoneen matolle ilman sen kummempaa kakomista. Välillä Armas oli haluton syömään, mutta kyllähän jokainen ”kunnon emäntä” nyt saa koiransa syömään, lisää vaan erilaisia herkkuja nappuloiden joukkoon, niin kyllähän se sitten syö. Vasta jälkeen päin tajusin, miten idiootti olinkaan ollut! Armas söi vaihtelevasti, ja minä onnellisena syötin koiraani kaiken maailman ”lisäaine-purkkiruokamössöillä”. Tilanne rauhoittui vähäksi aikaa, kunnes jossain kohtaa sitten taas huolestuin kun Armas oli selkeästi laihtunut ja haluton leikkimään. Niin, ja taisi siinä parit ripulitkin olla välissä. Menimme samalle eläinlääkärille missä olin muiden koirieni kanssa käynyt jo reilut kymmenisen vuotta, kerroin tilanteen unohtamatta mainita, että Armas on erittäin herkkä reagoimaan kaikkiin muutoksiin, kuten esimerkiksi siihen, että joutuu hoitoon aina minun merellä ollessani.

Armaksesta otettiin verikokeita muutaman kerran, mitään ihmeellistä ei löytynyt, mutta koiran kunto vaan huononi. Kasvattaja tiesi koko ajan missä mennään, olimme monet puhelut yhdessä pohtineet mikä Armasta vaivaa ja minkä takia. Mietin monesti, että olenkohan itse liian herkkä reagoimaan koirani huonoon oloon, mitä minä voisin tehdä, että koirani voisi paremmin? Siinä vaan tuli aina välillä sellainen uskonpuute huolimatta siitä tai juuri sen takia, että Armas on kuitenkin jo kolmas bernhardinkoirani, kaksi edellistäkin olivat sairaita, eri tavalla tosin. Miksi taas minulle käy näin! Tämän(kin) typerän lausahduksen olen jälkeenpäin niellyt… Olisiko ollut toisen tai kolmannen lääkärikäynnin jälkeen kun sitten kyllästyin lääkärin olkapäiden kohautteluun ja silmien räpsyttämiseen, anteeksi vertauskuva, mutta tiesin, että jotain on vialla, minua ei vaan uskottu! Toki pitää myöntää, että Armas kyllä osasi ”feikata” lääkärikäynneillä, esitti siis reippaampaa kuin olikaan. Ihan tylysti sitten vaihdoin eläinlääkäriasemaa ystävieni suosituksesta, valitsin Armaksen lääkäriksi henkilön jonka kuulin olevan paras näillä seuduin. Samalla rauhoituksella kun Armaksen lonkat ja etupää kuvattiin, niin pyysin tutkimaan nielun.

Silloin todettiin kroonisen vatsakatarrin / imeytymishäiriön oireet, kurkku oli punainen ja limainen sekä nielurisat kolme kertaa normaalia suuremmat. Voit varmaan kuvitella miten tyytyväinen olin itseeni; jee, tiesinhän, että jotain on vialla! Kerrankin lääkäri kuunteli minua loppuun asti ja otti huoleni vakavasti, kyseli ja kyseenalaisti, sekä ihmetteli antamaani ruokaa. Armas söi kuivanappulaa erilaisin höystein: kalaa, kanaa ja lihaa eri muodoissa, myös kotiruoan tähteitä annoin koirille valikoidusti. Armaksen seurana asusti corgi-herra, jolla itsetuntoa olisi riittänyt jakaa vaikka koko kylän koirille, mutta corgi purki aina kiukkunsa ja ylemmyyden tuntonsa Armakseen. Armas selvästikin kärsi tilanteesta, mutta corgin loputon ahneus pakotti Armaksenkin syömään ruokansa vaikka aina ei olisi varmaan maistunutkaan. Tämänkin tajusin vasta myöhemmin, kuten niin monta muutakin asiaa…

Tasaisin välein Armaksella todettiin erilaisia tulehduksia, lääkkeeksi saatiin aina antibioottikuuri, ja taas kaikki oli hyvin jonkin aikaa. Tässä lukijalle siis vähäsen taustaa tulevalle.

Syksyllä 2006 Armaksen ruokavalio vaihdettiin kokonaan toiseen, koska taustalla saattoi olla myöskin ruoka-aineintoleranssi. Kahdeksan viikkoa syötettiin pelkästään ”allergiaruokaa”, ei puruluun tai minkään muunkaan herkun palaakaan saanut antaa. Lisäksi Antepsinia ( ihmisille tarkoitettu närästyslääke ) 3 tablettia päivässä. Ruokavalion muutos äkkiseltään aiheutti hiivatulehduksen korviin, lääkkeillä siitäkin sitten selvittiin. Muuten Armas voi jo taas paremmin, olohuoneen matto sai ”oksennuspeitteen” entistä harvemmin…

Oli turhaa iloita liian aikaisin; jo vuoden vaihteessa alkoivat oireet entistä pahempana; ruoka ei maistunut, vesi lensi välillä kaaressa siihen olohuoneen bernhardinkoira-aiheiseen mattoon. Nyt tuli myös liikkumisvaikeuksia. Vähänkin pidempi askel tai hyppy ojan yli aiheutti kipua, ja Armas vingahti. Ja lääkärireissuhan siitä tuli:

020107:

Ruokatorvi ja mahalaukku tähystettiin; mahanesteiden ylösnousu ärsyttänyt ruokatorvea, nielurisat valtavat, mahakuvissa näkyy paksuseinäinen limakalvo. Alaselän kuvauksessa todettiin spondyloosi eli voimakkaat silloittumat lannenikamien väliin. Spondyloosi selittää vaikeuden liikkua rennosti. Taas päästiin askel eteenpäin, virheellisesti vain kuvittelimme, että spondyloosi olisi ollut vatsaoireiden taustalla… Päätimme kuitenkin kokeilla ruokavalion vaihtoa; joko pelkästään kuivanappulaa tai sitten pelkästään kotiruokaa. Ohjeena saimme, että ruokailun jälkeen on pidettävä Armaksen päätä ylhäällä noin 15 minuuttia, jotta vatsahapot eivät pääse nousemaan kurkkuun. Onneksi Armas on aina viihtynyt sohvalla, joten laitoin vielä tyynyn sohvan käsinojan päälle, ja vielä sitten koirakin piti siihen saada pää ylöspäin. Tämä oli helppoa, kun keinon keksin. Ruoaksi valitsin nappulat, virhe taas kerran…

090107:

Armas ei syö nappuloitaan, sain luvan viikon ajaksi laittaa jauhelihaa joukkoon. Vaihtelevasti syö ja heittää syödyn ruoan olohuoneen matolle… Sama juttu kun juo vettä; suu auki ja kaikki matolle. APUA!

Armaksen paino 74,5 eli laihtuminen ollut aika voimakasta. Jatkuva ”tappelu” syökö vaiko eikö, katsoo ruokaansa kuola valuen, mutta kääntää päänsä pois kuin inhoten hajuakin. Katsoo avuttomana minua silmiin, sori mami, mutta en voi syödä… Lääkärin kanssa neuvoteltuani sain luvan keittää kauravelliä, joukkoon vähäsen possua mausteeksi. Myöskin eroahdistuksesta puhuimme pitkään… Vähän aikaa kaikki suht normaalia, kunnes taas olohuoneen matolle tuli osa, siis huom vain osa syödystä ruoasta. Sitten vaihdettiin possu allergia purkkiruokaan, sitä sitten sekoittelin kauravellin joukkoon, Armas piristyi, ei oksentanut, vesikin pysyi sisällä.

120207:

Pissa ei tule paineella, kestää ikuisuuden kun tipottelee…, verta pissassa, ok, naapurin nartulla juoksut. Paino 64,5 kg, eli jokin ”mättää” ja pahasti jos paino on pudonnut taas 10 kiloa! Armas välillä reipas ja iloinen oma itsensä, mutta välillä tosi ”omituinen”, esimerkkinä olkoon narttu 10 vee, jonka hän varsin hyvin tuntee; Armas päätti ihan kylmästi inhota tuota narttua, ja ärähti kunnolla! Narttu sitten katselee ihan ihmeissään, että mikäs tuota nyt vaivaa, leikittäiskö taas niin kuin aina ennenkin, mutta Armaspa päätti haastaa riitaa ja oli jo kiinni käymässä tuohon narttuun ennen kuin tajusin Armaksen käytöksen muuttuneen tosi oudoksi. Ja vasta jälkeenpäin tajusin tuonkin…

050307:

Armaksen paino 64,5 kg eli sama, mutta ei halua syödä eikä juoda. Jaksaa taas pieniä lenkkejä, ei arista vatsaansa. Yhä äkäinen kaikille muille koirille…, hmm. Palelee, koska hakeutuu sänkyyn koko ajan, hellyyden tarve + 10. Syö ainoastaan kalkkunan lihaa ja piimää, viiliä. Kamala ripuli, tuoretta ja mustaa verta ulosteen mukana.

210307:

Armaksen paino 63,3 kg, eikä ruoka maistu. Sovimme lääkärin kanssa, että Armaksen vatsa tähystetään ja otetaan koepala viikon kuluttua. Aika varattu tutkimuksiin 30.3.-07.

290307:

Olimme Armaksen kanssa ihan normaalilla päivälenkillä, tai siis pääsimme vasta lenkin alkuun kun Armas istahtaa ihan yllättäen pellon kulmaan ja tärisee ihan holtittomasti, katse oli jossain kaukana… En tiedä kauanko tätä kesti, ehkä 3 minuutista 10 minuuttiin, mitään kontaktia en kuitenkaan koiraani saanut, HÄTÄÄNNYIN! Tämä ei ollut samanlaista kun edellisellä viikolla kun Armas veti selän köyryyn, häntä meni takajalkojen alle ja karvat nousivat pystyyn; silloin löysimme suht tuoreet suden jäljet, paikka tietenkin melkein sama. Siinä kuulkaa ehti ajatella vaikka ja mitä! Mutta nyt, mitä teen? Odotin ihan rauhallisesti ( vaikka mieli teki huutaa apua ), puhuin Armakselle hiljaa, koskettelin pehmeästi korvien takaa, ja sainkin kontaktin lopulta. Varovasti pyysin Armasta nousemaan jaloilleen, ja niin tuo sitten itsekin ihan ihmeissään lähti seuraamaan minua takaisin kotiin päin. En vieläkään tiedä, mutta voisin kuvitella, että Armaksen pieni suojelusenkeli laittoi minut koneelle ”googlettamaan” kotiin päästyämme. Epiletkista kohtausta myöskin mietin, mutta saamani koulutuksen ( kuulun ensiapuryhmään ) mukainen kohtaus tuo ei ollut. Sanaa googleen en muista, eikä sillä ole merkitystä, pääasia, että löysin taudin nimeltä Addison. Soitto lääkärille, että emme tule huomenna tähystykseen, koska löysin oireet Addisonin tautiin. Ja ko tautia potevaa potilasta ei rauhoiteta kuin kerran.. Ihana ja hyvä lääkärimme vastasi: ” Mielessä kävi Merja tuo tauti Armaksen osalta, mutta kun oireet ovat mitä omituisemmat, niin en sitten osannut heti ottaa testiä. Te tulette nyt aamulla tänne, Armaksesta otetaan verikoe, ja sen jälkeen toinen verikoe, jossa sitten nähdään tuo Addisonin tauti”. Kiitos lääkärillemme, uskoit minua ja Armasta! Ja niin kuin varmaan arvaattekin, Armas sai vihdoinkin diagnoosin: Addisonin tauti!

Lääkitys ja…, eihän tämä tähän lopu…, positiivista on ainoastaan emännän kyynelkanavien puhdistus, eli itkua itkemisen perään. Eikö tämä koskaan helpota! Ja taas itken, ja itken!

110407:

Armaksen paino 62,2 kg…, mikään ei ole hyvin, tosin haemme lääkitykseen muutosta; Armas ei vaan ”niellyt” saamiaan lääkkeitä, tai siis elimistö ”hylki”. Itkua ja epäonnistumisen tunnetta…, rakas pieni, jaksa vielä!

240407:

Armas pirteä ja iloinen oma itsensä, lääkitys saatu kohdalleen. Paino 65,4 kg, jee, me jaksamme ponnistella!

070507:

Armaksen paino 65,7 kg, parempaan suuntaan olemme menossa…, vieläkin tosin olohuoneen ”bernhardinkoira-aiheinen” matto saa kuorrutteen…, aina välillä. Kävimme punnituksessa säännöllisin väliajoin, paino nousi tasaisesti ja hitaasti.

050707:

Armas painaa jo 74,8 kg. Lääkäriltä huomautus: hidastakaa tahtia, nyt ei haeta painon lisäystä noin nopeasti. Juu, juu, mietin, aivan se ja sama, Armas on onnellinen ja saa hyvää itse tehtyä ruokaa. Olinkohan taas kerran väärässä, typerä minä! Siis olin, eipä tuo mikään yllätys ole enää kaiken koetun jälkeen, mutta kyllä hävettää nyt!

170807:

Paino 77 kg, emäntä vihdoinkin uskoo, että ruokamäärää pitää vähentää… Vihdoinkin Armas voi hyvin, ruokamäärää vähennetty, ruokana saa itse keitettyä kaurapohjaista puuroa lisukkeineen, nappulatkin lisänä ok. Paino laskee vaaditun muutaman kilon. lääkemääräystä ei ole tarvetta muuttaa.

210907:

Kaikki hyvin kontrollissa, jee! Paino nyt 74 kg. Emäntä siis vihdoinkin ymmärtänyt…

180208:

Väsynyt ja huonon oloinen; Limakalvot vaaleat aina välillä. Armas pissaa alleen nukkuessaan, koko toinen kylki märkä; pissa ei haise, mutta…, Armas häpeää tilannetta yli kaiken. Mennään normisti ulos ja ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Seuraavana ja myöskin seuraavina öinä sama juttu, pissaa on tullut yöllä ilman kontrollia…, joko makuuhuoneen lattialle tai sitten sänkyyn, aivan se ja sama! Koskaan en kertonut Armakselle muuta kuin, että mennäänpä nyt ulos, kultaseni! Eli jokin häiritsi Armaksen elämää, kaikki niin sanotut häiriötekijät poistettu. Elämämme jatkuu ilman ulkoisia häiriöitä…, ja toimii!

060508:

75,6 kg, paino lääkärin mukaan ok. Aamuruoka ei maistu, koska naapurin nartulla juoksut. Armas elää hyvää koiran elämää, muutamaa tulehdusta huolimatta.

IHANAA! Lääkitys kohdallaan, Armas voi hyvin! Kontrolleissa käymme enää puolen vuoden välein! Tänään ilo voi tosin kääntyä huomisen murheeksi… Ja taaskin emännän kyynelkanavat puhdistuvat…

Jossain kohtaa päätin haluta Armakselle lajitoverin, olin jo valmiiksi sopinut, että ottaisin yhden leikatun nartun meille Armaksen kaveriksi. Taaskin ammattinsa osaava eläinlääkäri sanoi, että ei käy! Ei ainakaan vielä…

Elämme ihan normaalia elämää, Armas syö keittämääni puuroa nappuloiden lisänä, liikkuu ja touhuu, ei enää niin vihainen muille koirille.

Elokuussa 2008 meille muutti Siiri-tyttönen, lääkärin luvalla otin riskin: Addison potilashan ei pysty hyväksymään / kykene hyväksymään isoja muutoksia elämässään; jo ensimmäisenä vuorokautena Armas toi pehmolelujaan Siirille, eli Armas oli valmis hyväksymään uuden perheenjäsenen, rohkeus ja uskallus kannatti!

Rohkeus taisi olla ”uhkarohkeutta”, mutta niin hyvin koirani tunnen, että otin riskin!

Tietääkseni Armas oli ensimmäinen bernhardinkoira joka antoi Addisonin taudille bernhardinkoiran ”kasvot”.

Kirjoittanut Merja Soisalo

sikaripunkki

Sikaripunkki on mikroskooppisen pieni ulkoloinen, joka elää koiran ihon karvatupessa. Leviäminen tapahtuu vain emolta pennulle ensimmäisten elinvuorokausien aikana, myöhemmin tauti ei tartu. Pieniä määriä sikaripunkkia voi esiintyä myös terveellä oireettomalla koiralla. Sikaripunkki aiheuttaa iho-oireita, joita ovat karvanlähtö, punoitus, hilseily, ihon tummuminen, tulehtuminen jne. Sairaus voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin:

1. Paikallinen demodikoosi

Paikalliset pienet ihomuutokset yleensä pään alueella tai raajoissa. Esiintyy tavallisesti alle vuoden ikäisillä koirilla, ja useimmiten paranee itsestään 1-2 kuukaudessa. Noin 10 %:ssa tauti etenee ja leviää yleistyneeksi demodikoosiksi. Sikaripunkkia voi esiintyä myös paikallisesti korvatulehduksen aiheuttajana.

sikaripunkki32. Yleistynyt demodikoosi

Pentuiän paikallinen demodikoosi voi levitä yleistyneeksi, jolloin esiintyy laajalle levinneitä ihottuma-alueita (hilseilyä, punoitusta, rupia, näppylöitä) ja yleisoireita (väsymys, kuumeilu, ruokahaluttomuus, imusolmukkeiden suurentuminen). Yleistyneenä demodikoosina pidetään tautia, jossa on viisi tai useampia paikallisia ihomuutoksia, tai koko yksittäisen ruumiinalueen (kuten pään) iho on muuttunut, tai ihottumamuutoksia on useammassa kuin yhdessä jalassa. Miksi joillekin yksilöille kehittyy yleistynyt sairaus, ei täysin tiedetä. Altistavina tekijöinä pidetään sisäloisia, kiima-aikoja, hormonaalisia sairauksia, glukokortikoidilääkityksiä ja kemoterapiaa. Lisäksi tietyt koirarodut ovat selvästi muita alttiimpia: afgaaninvinttikoira, beagle, bostoninterrieri, bokseri, chihuahua, chow chow, cockerspanieli, collie, dalmatiankoira, mäyräkoira, dobermanni, englanninbulldoggi, saksanpaimenkoira, pointteri, mopsi, sharpei, valkoinen länsiylämaanterrieri ja staffordshirenbullterrieri. Sairaita yksilöitä ei pidä käyttää jalostukseen.

3. Pododemodikoosi

Sikaripunkkia esiintyy paikallisesti tassuissa. Tassut turpoavat, punoittavat, tulehtuvat ja tulevat aroiksi. Tässä muodossa on huono hoitovaste.

Diagnoosi:

Sikaripunkki löytyy yleensä helposti iholta otetuista raapenäytteistä. Jos ihomuutokset ovat voimakkaat, erityisesti tassuissa, voidaan lisäksi tutkia sikaripunkkeja2ihokoepalat.

Hyvin monet ihosairaudet näyttävät päällepäin samanlaisilta. Jos sikaripunkkeja ei raapenäytteessä löydy, etsitään muita mahdollisia syitä ihomuutoksien aiheuttajiksi. Usein ihossa on lisäksi sekundaarisia bakteeritulehduksia.

Hoito:

1. Paikallinen demodikoosi

Ei välttämättä vaadi hoitoa. Huolehditaan koiran yleiskunnosta (matolääkitys, vitamiinikuuri). Paikallisesti voi käyttää desinfektioaineita tai antibioottisalvoja. Kortisonia vältettävä! Kontrollikäynnit 2-3 viikon välein, jolloin seurataan paraneeko vai eteneekö sairaus.

2.Yleistynyt ja pododemodikoosi

Spontaania paranemista ei ole koskaan raportoitu, ja vain hyvin harvoin koira paranee täysin. Hoito on usein kuukausia kestävää, ja vaatii kontrollikäyntejä 3-4 viikon välein, jolloin tutkitaan ihon raapenäytteet. Hoitoa jatketaan, kunnes on todettu 2 perättäisessä tutkimuksessa negatiiviset raapenäytteet. Senkin jälkeen raapenäytteitä tutkitaan 3 kuukauden välein vähintään vuoden ajan. Voi myös käydä niin, että hoidolla oireet lievittyvät, mutta uusivat pian hoidon lopettamisen jälkeen. Stressi, kuten nartun kiima, voi laukaista sairauden. Siksi suositellaan eläimen sterilointia. Tulehtunut iho vaatii lisäksi antibioottihoidon, joka myös kestää useita viikkoja. Kaikkia kortisonivalmisteita on vältettävä. Aikuisiällä puhjenneen demodikoosin taustasyy tai sairaus on selvitettävä. Sikaripunkin hoitoon voidaan käyttää ulkoista pesuainetta,paikallisvaleluliuosta tai suun kautta käytettävää lääkitystä:

sikaripunkki1A)

Amitraz-pesuaine, kauppanimeltään Ectodex. Keskipitkä- ja pitkäkarvaisten koirien turkki ajellaan ja koira pestään benzoyyliperoksidishampoolla ennen amitraz käsittelyä. Pesun jälkeen voidaan käyttää hoitoainetta ihon kuivumisen estämiseksi. Amitraz pesuaineesta valmistetaan laimennettu käyttöliuos erikseen jokaista pesukertaa varten. Koko koira käsitellään liuoksella (käytetään esim. pesusientä), varotaan aineen joutumista silmiin, korviin ja suuhun. Annetaan koiran kuivua, ainetta ei saa huuhdella pois. Hiustenkuivaajaa voi käyttää. Käsittelyjen välissä koira ei saa kastua. Omat kädet suojataan hanskoilla. Käsittelyt toistetaan viikon välein, kunnes kahdessa perättäisessä raapenäytteessä ei todeta sikaripunkkeja. Sivuvaikutuksena voi tulla väsymystä, oksentelua tai ruokahaluttomuutta. Ainetta ei saa käyttää Chihuahualle tai kissoille.

B)

Milbemycin: Lääkitys tabletteina päivittäin suun kautta vähintään kolmen kuukauden ajan. Lääkitys sopii kaikille koirille mukaan lukien collierotuiset, haittana on lääkkeen kalleus. Lääkitys tehoaa n 60 %:lle potilaista. Hoitoa jatketaan 1 kuukauden ajan negatiiviseksi todetun raapenäytteen jälkeen.

C)

Ivermectin: Ulkoloisten häätöön käytettävä injektioliuos ei tehoa sikaripunkkiin nahan alle pistettynä, mutta sen on todettu auttavan jopa 85 %:ssa demodikoositapauksista annettuna päivittäin suun kautta. Raapenäytteet tutkitaan kuukauden välein, ja hoitoa jatketaan vähintään 1,5 kk negatiivisen raapenäytetuloksen jälkeen. Lääkettä ei ole rekisteröity koiralle, ja lammaskoiraroduille (colliet, partacolliet, shetlanninlammaskoirat ja niiden risteytykset) lääkettä ei saa käyttää lainkaan keskushermostosivuvaikutusten vuoksi. Nuoret koirat ovat myös herkkiä lääkkeelle

D)

Ulkoisesti iholle käytettävä paikallisvaleluliuos, joka sisältää imidaklopridia ja moksidektiinia (kauppanimeltään Advocate ). Valmistajan ohjeen mukaan tehoaa Demodex canis loiseen annettuna kerta-annoksina 2-4 kertaa 4 viikon välein.Ainoa koiralle sikaripunkkitartunnan hoitoon rekisteröity lääke Suomessa.

Artikkelin kirjoittanut: eläinlääkäri Elisa Välimäki Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

Koirilla ja kissoilla on lihansyöjille tyypilliset hampaat. Molempien pennuille maitohampaiden puhkeaminen alkaa noin kolmen viikon iässä ja noin 3,5 kuukauden iässä hampaisto alkaa vaihtua pysyviksi hampaiksi. Pikkupentu on syytä totuttaa kaikenlaiseen käsittelyyn, myös hampaiden ja suun tarkistukseen. Aina maitohampaat, erityisesti pienten koirien maitokulmahampaat, eivät irtoa itsekseen, vaan saattavat jäädä pysyvien hampaiden tielle. Kun pysyvä kulmahammas on kasvanut maitokulmahampaan pituiseksi, tulee maitohampaan viimeistään irrota. Mikäli näin ei tapahdu, täytyvät maitokulmahampaat poistattaa eläinlääkärissä.

hammashoito

Erilaisista puruluista on hyötyä koiran hampaiden kunnon ylläpitäjänä, mutta paras keino hammaskiven, ientulehduksen ja hampaiden kiinnityskudoksen tulehduksen ehkäisijänä on hampaiden säännöllinen päivittäinen harjaus. Mikäli hampaiden harjaus ei onnistu ja hammaskiveä kehittyy, on lemmikin kohdalla syytä turvautua säännölliseen hammaskiven poistoon. Hammaskiven poisto tehdään erityisellä ultraäänilaitteella eläimen ollessa rauhoitettuna.

Hampaiden kiinnityskudoksen tulehdus (parodontiitti) johtaa hampaiden irtoamiseen / hampaiden poiston tarpeeseen. Kissoilla on yleistä ns. hampaankaulavauriot (resorbtioleesiot, syöpymävauriot), jotka ulottuessaan hampaan ytimeen asti aiheuttavat kipua. Tällaiset hampaat vaativat poistamisen.

Erilaiset tapaturmat ja vahingot voivat johtaa hampaiden lohkeamiseen ja sen myötä hampaan juurihoitoon ja paikkaukseen tai hampaan poistoon. Tällaiset toimenpiteet tehdään eläimen ollessa narkoosissa.

Hampaan kiinnityskudoksen tulehdusta ja hampaan lohkeamista huomattavasti harvinaisempana voi koiralla esiintyä kariesta, hampaan reikiintymistä. Karies vaatii hampaan paikkauksen, tai mikäli se on pitkälle edennyt, järkevintä voi olla hampaan poistaminen.

Koira tai kissa ei osaa varsinaisesti hammassärkyä valittaa, joten suun ongelmia tulee osta etsiä ja hampaiden kuntoa tarkkailla. Hammassärky voi ilmetä vaisuna käytöksenä, syömistavan muutoksina, kärttyisyytenä yms. oireina.

Jyrsijöiden – kanien, hamsterien yms. – hampaat kasvavat koko eläimen eliniän. Liian pitkäksi kasvaneet hampaat tai epätasaisesti kuluneet piikkejä muodostaneet hampaat vaikeuttavat syömistä, voivat rikkoa posken ja kielen limakalvoa ja lopulta myös aiheuttavat täydellistä syömättömyyttä. Hampaiden ongelmia aiheuttavat väärä ravinto (esimerkiksi kovan pureskeltavan puuttuminen) ja hampaiden virheasennot. Hammaspiikit ja liian pitkiksi kasvaneet poskihampaat hoidetaan rauhoituksessa. Mikäli ongelman aiheuttajana ovat virheasentoiset hampaat, hampaiden koko ajan kasvaessa uudet hammaspiikit voivat tulla ongelmaksi hyvinkin nopeasti, jopa kuukaudessa.

Tietosuojaseloste
Kirjaudu
Osta nyt, saat laskun vasta ensi kuussa, jolloin valitset milloin ja miten haluat maksaa. Saat jopa 12 kuukautta maksuaikaa ilman korkoa.