Eläinpotilaan rauhoittaminen ja anestesia

Osa lemmikillesi tehtävistä tutkimuksista, kokeista, näytteenotoista tai hoitotoimenpiteistä saattaa edellyttää rauhoittamista. Toiset eläinpotilaista voivat olla peloissaan tai niin aggressiivisia, että rauhoittaminen on tarpeen potilaan oman olon helpottamiseksi ja tehtävän toimenpiteen onnistumiseksi.

Rauhoitusaineita on nykyisin lukuisia erilaisia. Usein käytettävä rauhoitus on mahdollista kumota hoito-/tutkimustoimenpiteen jälkeen ja lemmikkisi kävelee omin jaloin ulos klinikalta. Mikäli rauhoitusaineen vaikutusta ei kumota, on potilaan annettava herätä rauhassa kotona tai klinikalla. Toipumisaika on yksilöllinen, mutta periaatteessa lemmikkisi on täysin toipunut vasta monen tunnin kuluttua, ehkä vasta seuraavana aamuna.

Älä tarjoa lemmikillesi vettä tai ruokaa, ennen kuin se on täysin oma itsensä. Äläkä yritä väkisin viedä sitä ulos. Rauhoituksesta heräävälle lemmikille saattaa sattua vahinkoja (pissata alleen, ulostaa tai oksentaa), joten kotona kannattaa valita heräämispaikaksi helposti siivottava alusta. Valvo, ettei lemmikkisi satuta itseään yrittäessään nousta ylös tai horjahdella perässäsi keittiöön, portaista puhumattakaan. Toisinsanoin, paras paikka on lattiataso ja lämminpeitto päälle, pitämään ruumiinlämpöä sopivana, kunnes potilas on täysin hereillä. Älä jätä sitä yksin, älä naura sen humalaista muistuttavalle olemukselle, mutta älä myöskään käy säälittelemään sitä!

Anna rauhoituksesta heräävälle lemmikillesi rauhallinen, turvallinen ja lämmin koti-ilta Sinun seurassasi!

Kuulet ajanvarauksen yhteydessä jos lemmikkisi tullaan rauhoittamaan ja saat ohjeet mahdollisesta ruoka- ja/tai vesipaastosta ennen klinikalle tuloa. Noudata saamiasi ohjeita tarkoin ja kerro pelisäännöt myös muille perheenjäsenille – yksi nälkäinen ilta ei ole ylivoimainen, vaikka lemmikkisi kerjääkin ruokaa…

Anestesia, potilaan nukuttaminen, on tarpeen erilaisissa kirurgisissa toimenpiteissä. Leikkaushoitoon eläinpotilas tuodaan n. puoli tuntia ennen varsinaista leikkausta 12 tuntia paastonneena. Leikkauspotilaalle annetaan ensin ns. esilääkitys, jonka tehtävänä on rentouttaa ja rauhoittaa potilas. Tämän jälkeen potilaalle asennetaan verisuonikanyyli, jonka kautta annostellaan tarvittavat lääkitykset, kipulääkkeet, antibiootit, sekä fysiologista nestehoito. Potilas intuboidaan (intubaatioputki henkitorveen) ja se hengittää leikkauksen ajan narkoosikaasu-happiseosta. Itse operaation aikana potilaan hyvinvointia, ruumiintoimintoja ja narkoosin syvyyttä tarkkaillaan koko ajan (pulssiseuranta, happimittaus, tiputushoito) – kuten ihmistenkin leikkaushoidossa.

Narkoosista ei potilasta voi heräteainein herättää, kuten rauhoituksesta. Nukutuksesta potilas herää yksilöllistä aikatauluaan noudattaen ja lemmikkisi pääsee kotiin vasta, kun olemme klinikalla valvoneet operaation jälkeisen heräämisen sujuvan ongelmitta (ks. Heräämö).

Nukutuksesta heräävän eläinpotilaan ruumiinlämpö on normaalia alhaisempi ja sillä voi olla vilunpuistatuksia. Varaa talvella autoon lämmin matkahuopa potilasta varten ja lämmitä auto valmiiksi. Kanna toipilaasi kotona lämpimään, kuivaan ja vedottomaan paikkaan. Aseta se matolle tai pedilleen kyljelleen ja katso että hengitystiet ovat auki ja kieli ulkona suusta. Eläinpotilas ei narkoosista heräillessään heti hallitse liikkeitään eivätkä virtsarakon ja suolen sulkijalihakset toimi heti normaalisti. Tahattomia vahinkoja voi siis sattua sisätiloihin.

Älä jätä lemmikkiäsi yksin, vaan anna sille mahdollisuus heräillä rauhassa tutussa ympäristössä ja valvontasi alaisena. Älä säikähdä, jos koirasi yskiskelee heräillessään. Leikkauksenaikaiset nukutuskaasut annetaan intubaatioputkea pitkin koiran hengitysteihin ja siksi sen kurkku voi olla hetkellisesti hiukan ärtynyt ja yskittävä.

Jokainen leikkauspotilas saa klinikaltamme kirjalliset jatkohoito-ohjeet, joista käy ilmi potilaan juottamista, syöttämistä, liikuttamista, lääkehoitoa ja jälkitarkastuksiakin koskevat asiat.