Kissa silmälääkärissä

Kissat tulevat eläinlääkäriin silmävaivan takia tutkimuksiin usein siksi että kotona on havaittu  silmävuotoa, silmän rähmimistä,  silmän siristelyä tai esim.  silmän punoitusta.  Vaihtoehtoisesti on voitu valoa vasten huomata että silmän sarveiskalvo  on muuttanut väriään esim. harmahtavaksi tai että kissalla laajat reagoimattomat pupillit tai akuutisti heikentynyt näkö. Nämä ovat kaikki muutoksia jotka antavat syyn epäillä silmäsairautta. Silmäoireiden perusteella on harvoin vielä mahdollista arvioida silmäoireiden vakavuutta, vaan se vaatii tutkimuksiin tulon. 

Sarveiskalvohaavaumat ja sarveiskalvon muut tilat

Yleisin syy kissan silmävaivoihin on traumaperäinen haavauma kissan kynnen raapaisusta silmän sarveiskalvoon, etenkin vapaana ulkoilevilla kissoilla, mutta myös sisäkissoilla mikäli kotitaloudessa on useita kissoja. Haavan rakenteen arviointi tapahtuu suurentavan biomikroskoopin avulla ja pistohaavojen nopea hoito voi pelastaa näön. Pinnalliset sarveiskalvohaavaumat pystytään usein hoitamaan paikallishoidolla antibioottitipoilla ja kostutustipoilla, mutta syvemmissä haavoissa varsinkin jos haavauma ulottuu yli puoleenväliin sarveiskalvon paksuudesta (sarveiskalvo normaalisti   noin 0,5 mm) on riskinä että silmähaavauma muuttuu hetkessä nk. perforoivaksi jonka seurauksena silmä puhkeaa. Näissä tilanteissa sarveiskalvohaavauma joudutaan usein korjaamaan kirurgisesti ja haavauma peitetään nk. sidekalvosiirrännäisellä eli kissan omasta sidekalvosta tehdään paikka haavauma-alueelle. Toimenpide vaatii nopeasti tapahtuvaa kirurgiaa. Riippuen sarveiskalvohaavauman laajuudesta   alueelle yleensä jää arpi jolloin sarveiskalvo ei ole läpinäkyvä arven kohdalla, mutta silmän näkökyky saadaan usein tämän avulla säilytettyä. Hoitamattomasta sarveiskalvohaavautumasta voi kehittyä  kuolioitunut  sarveiskalvohaavautuma joka aina hoidetaan leikkauksella.

Kauluria joudutaan käyttämään varsinkin alkuvaiheessa jotta kissa ei hankaa silmää tassulla silmäkivun takia ja kun on syntynyt syvempi haavauma. 

Sarveiskalvolla tavataan myös kissoilla aika ajoin sarveiskalvorappeumaa eli nk. korneadystrofia jossa ilmenee  rasvasolukertymää tai turvotusta sarveiskalvolla jonka syy  on sarveiskalvon rakenteessa.

Virussairaudet aiheuttavat usein silmän tulehdustiloja kissoilla.

Feline herpesvirus aiheuttaa  kissoille voimakkaan sidekalvon tulehduksen, ajoittain sarveiskalvohaavaumia ja usein samanaikaisesti kissalla on akuutti calicivirusinfektio ja  toissijaisesti ilmenee myös bakteerinen sidekalvon tulehdus. Sanotaan että noin 95 % nuorista kissoista joilla on toistuvia sidekalvontulehduksia on kissan herpestartunta, sitä esiintyy myös villikissoissa. Pahimmassa  tapauksessa  tämä johtaa sidekalvon ja esim. vilkkuluomen ”yhteenliimautumiseen” eli arpeutumiseen , sekä kyynelkanava-aukkojen tukkeutumisen ja jopa tuhoutumiseen. Herpesvirustartuntaa epäillään myös olevan taustalla nk. kuivasilmäsyyteen kissoilla joka ei ole kovin yleinen sairaus, mutta harmittava koska kyynelrauhanen lopettaa tuottamasta  riittävästi kyynelnestettä  suojaamaan ja kosteuttamaan silmää.   Silmän kuivumisen seurauksena   syntyy kivuliaita  haavaumia sarveiskalvolle. 

Herpesvirusinfektion saanut sairas kissa erittää virusta suun, sierainten ja sidekalvon eritteiden kautta, jossa eritysvaihe voi kestää 3 viikkoa. Infektion saaminen vaatii suoran kontaktin virusta erittävään yksilöön. 

Monikissataloudet, löytöeläintalot ja kissahoitolat ovat riskiympäristöjä.

Kliiniset oireet, silmäoireita lukuunottamatta voivat olla:

• akuutti nuha ja sidekalvontulehdus
• kuumeilu, ruokahaluttomuus, joka kissanpennuilla on hyvin kohtalokasta ja pennut  voivat  menehtyä mm. keuhkokuumeeseen
• oireet helpottuvat yleensä kahdessa viikossa

Diagnostiikka perustuu kliinisiin oireisiin jossa esim.  PCR näytteet tulkittava varovaisuudella. Hoito perustuu hyvään tukihoitoon ja akuuttivaiheen täsmä hoitoon.

Ennaltaehkäisy

• kissakennelissä synnyttävät emot eristetään muista kissoista
• kissahoitolaan /löytöeläinhoitoon tulevat kissat pidetään eristettynä 2 viikon ajan
• tavalliset desinfektio- ja puhdistusaineet tuhoavat helposti herpesviruksen

Rokotukset

• Kissat rokotetaan normaalisti 1-3 vuoden välein elämäntyylistä riippuen
• Herpesinfektio jää pysyvästi elimistöön ja voi puhjeta myöhemmin uudelleen akuutisti stressin ja sairastumisen yhteydessä

 Clamydophila felis on gram negatiivinen bakteeri tartunta voi aiheuttaa kissoilla voimakasta sidekalvotulehdusta. Silmissä on voimakkaasti turvotteleva sidekalvon tulehdus ja silmien erite on limamaista  tai jopa liimamaista jossa komplikaationa voi olla sidekalvon kiinnikkeet  jolloin luomien toiminta vaikeutuu. Verrattuna herpesvirustartuntaan harvoin syntyy sarveiskalvohaavaumia. Tauti on tarttuva ja tarttuu kissasta toiseen suoran kosketuksen kautta, oireet ilmenevät 2-3 vrk tartunnan saamisesta ja infektion alkuvaiheessa kissoilla voi olla silmäoireiden lisäksi kuumetta, syömättömyyttä ja sen seurauksena painon laskua. Bakteerin erittäminen sidekalvoilta loppuu noin kahdessa kuukaudessa. 

Tämä on nuorilla alle vuoden ikäisillä kissoilla yleisempi ( n.30%:lla). On todettu että hengitystie-infektioissa ja silmätulehdusoireilevissa kissoissa esiintyvyys on noin 12-20% ja terveillä yksilöillä PCR näytteet positiivisia (eli harhaan johtavia) 2-3% oireettomista kissoista. Bakteeri vastaa antibioottihoitoon. 

Ennaltaehkäisy

• rokottamisella voidaan ehkäistä infektiota
• monikissatalouksissa kissojen eristäminen toisistaan, koska tartunta vaatii suoran kontaktin
• bakteeri ei  pysy tartuntakykyisenä elimistön ulkopuolella

Silmäluomen rakenteelliset virheet

Luomen sisäänpäin kääntyminen aiheuttaa luomien karvapeitteen hankaumaa silmän pintaa vasten altistaen ja aiheuttaen silmähaavaumia. Luomen ulospäin kääntyminen altistaa taas silmää  ulkoisille ärsykkeille  kuten pöly ja tuuli. Liian pitkä luomirako eli makroblepharon altistaa silmän keskiosan kuivumiselle koska luomet ei pysty viemään kyynelnestettä peittämään koko silmää. Nämä kaikki luomen ongelmat ovat kirurgisesti korjattavissa. Myös nk. Disticiasis eli luomen sisäpintaan kasvavat ”ylimääräiset ” ripset sekä nk. ektooppiset ciliat eli syvälle sidekalvon sisään kasvavat pistävät kovat ripset ovat kaikki kovaa kipua ja ärsytystä sekä sarveiskalvohaavaumia  aiheuttavia tiloja. Ripset jotka hankaavat silmän pintaa on rakenteita  jotka on yleisanestesiassa poistettavia rakenteita. 

Silmän takaosan sairauksia

Värikalvo eli iris muodostaa pupilliaukon silmässä. Tässä rakenteessa voi olla värikalvon vajaakehitteisyyttä nk. irishypoplasia  joka ilmenee usein  epämuotoisena pupillina koska osa värikalvoa puuttuu.  Värikalvolta voi myös tulla säikeitä pupilliaukon yli tai kohti sarveiskalvoa ns. PPM muutos joka on sikiöaikainen jäänne pupilliaukon kehittymisestä. Iän myötä voi myös kehittyä värikalvon rappeumaa jossa värikalvo ohenee. 

Värikalvontulehdus kissalla on esim.  infektion, ulkoisen vamman tai  immuunivälitteisen tulehduksen seurausta. Infektiolähde voi esiintyä muualla elimistössä. Kissalla värikalvontulehduksen yhteydessä monesti löytyy syy muualta kuin silmästä. Soluja vuotaa silmään värikalvon verisuonista silmän sisäiseen nesteeseen aiheuttaen voimakkaan tulehdusreaktion. Silmä on kivulias siristelevä, punoittava ja sarveiskalvo voi olla  harmaa. Uveiitti vaatii nopean hoidon jottei tulehduksen seurauksena synny  glaukoma eli silmänpainetauti. Akuuttia värikalvontulehdusta nähdään kissoilla mm. lymfoomassa, kohtutulehduksen yhteydessä  ja muissakin vakavissa sisäelinsairauksien yhteydessä.

Linssiin voi kehittyä kaihimuutoksia jotka pahimmassa tapauksessa voi aiheuttaa sokeutumisen. Silmäpeilaustutkimuksissa voidaan aika ajoin havaita nk. PHTVL/PHTV  muutoksia – jotka ovat sikiöaikaisen linssin kehityksen aikaisten  verisuonrakenteen jäämiä  linssin takapinnalla.  Linssiluksaatio  tapahtuu kun linssi irtoaa kiinnikerakenteista. Linssi voi pudota takakammioon tai etukammioon. Etukammiossa linssi tukkii nestekiertoon tarvittavat poistokanavat ja seurauksena silmänpaineen nousu.  

Lasiaisen rappeuma johtaa nk. lasiaisvuotoon jossa lasiaissäikeitä tulee linssin reunan takaa etukammioon. Tämä voi aiheuttaa silmän sisäisen tulehdusreaktion mikäli vuoto on runsasta ja vaatii säännöllistä seurantaa. 

Verkkokalvo eli retina

Äkillinen sokeutuminen kissalla voi johtua esim. verkkokalvoirtaantumasta. Irtaantuma voi olla joko kokonainen jolloin kissa on täysin sokea tai osittainen jolloin kissa voi nähdä osan näkökentästään ja kallistaa usein päätään silloin eri suuntiin kun yrittää nähdä. Verkkokalvoirtaantuman takana on usein kohonnut verenpaine tai muu vakava systeemisairaus. Nopea tutkimus ja syyn selvitys voi johtaa näön säilymiseen.

Koloboma muutokset esim. näköhermossa johtaa siihen että osa rakenteesta puuttuu. Tämä nähdään silmän pohjatutkimuksessa. Näköhermon vajaakehittyneisyys johtaa myös nuorella kissalla huonontuneeseen tai olemattomaan näkökykyyn. Nk. retinopatiat eli verkkokalvon erilaiset tulehdustilat ovat yleisnimitys verkkokalvomuutoksille jossa taustasyynä voi olla esim.  toxoplasman aiheuttama tulehdus  tai muu tulehdustila. Verkkokalvorappeuma eli PRA (Progressiinen Retinalinen Atrofia) on etenevä verkkokalvorappeuma joka ajan myötä  johtaa aina sokeutumiseen.

Silmämunan prolapsi eli silmäkuopasta putoaminen

Silmämuna voi työntyä kuopastaan voimakkaan ulkoisen voiman (pureman, kolari tms. päähän kohdistuva  trauma). Kissa pitää pikimmiten toimittaa akuuttiin hoitoon, ja joissakin tapauksissa silmän palauttaminen kuoppaansa voi säilyttää näön (näköhermon ylivenymisen seurauksen eläin sokeutuu). Kyseessä on  vakava hätätapaus. Jos silmään on kohdistunut vakavia ulkoisia vammoja silmänpoisto on  useimmiten paras ratkaisu kissalle

Glaukoma eli silmänpainetauti

Silmän sisäinen neste  muodostuu värikalvon takana ja kiertää pupilliaukon läpi etukammioon josta se suodattuu kammiokulmassa olevien kanvistojen läpi ulos kovakalvolle ja osittain takaisin silmän sisälle.

Silmänpaineen nousun yhteydessä silmä on erittäin kivulias, pupilli laaja, ja silmän pinta harmaantuu kun sarveiskalvon sisälle muodostuu pieniä halkeamia paineen takia. Silmänpaine on saatava nopeasti alas ettei kissa sokeudu. Useimmilla kissoilla silmänpainetaudin  taustalla on  hoitamaton värikalvontulehdus. 

Silmän rakenteita ja niiden tehtävät

1. Silmäluomet ja silmäripset: Silmän uloimmat rakenteet, suojaavat silmää ulkoisilta ärsykkeiltä kuten pölyltä ja vierasesineiltä. Luomirefleksi levittää kyynelnesteen silmän pintaan pitäen pinnan kosteana ja puhtaana. Räpytysrefleksi on tahdoton  tapahtuma ja sitä ohjaa aivohermotoiminta. Luomien toiminnan avulla voidaan myös rajoittaa  silmään saapuvan valon määrää.
2. Sidekalvo (konjunktiva): on silmän suojakalvo, luomien sisäpinnassa, kovakalvon eli skleran  (valkoinen osa silmän sarveiskalvon reunasta) suojana ja  kokonaisuudessaan koko silmän sisäpinnan suojakalvo.
3. Sarveiskalvo eli kornea. Silmän keskialueen läpinäkyvä elastinen kalvo, jonka läpi valo pääsee mustuaisaukosta (pupillista) sisään verkkokalvolle. Sarveiskalvon silmää suojaava tehtävän lisäksi valon määrää ja suuntaa ohjataan värikalvon eli iiriksen ja sarveiskalvon yhteisvaikutuksella.
4. Värikalvo eli iiris. Silmän värillinen pyöreä mustuaista ympäröivä kudos. Säätelee silmän sisään tulevan valon määrää. Pupilli eli mustuainen supistuu, kun valon määrää  silmän sisään halutaan rajoittaa  kirkkaalla kelillä /valossa. Kun taas valoa halutaan päästää hämärällä enemmän silmään   mustuainen laajenee.
5. Linssi eli mykiö: värikalvon takana oleva rakenne, jonka tehtävänä on tarkentaa näköhavainnot     verkkokalvolle. Linssin toimintaa ohjaavat nk. kiliaari lihakset, ja jos esine on lähellä niin linssi ohenee lihasten supistumisen seurauksena ja esineen kuva tarkentuu, kun taas kauempana olevan esineen kuvan tarkentamiseksi linssin pitää paksuuntua eli kiliaarilihakset rentoutuvat jotta kuva tarkentuu verkkokalvolle.
6. Verkkokalvo eli retina: Täällä on nk. fotoreseptorisolut jotka ovat silmän  koko takapinnalla   ”tapettina”.  Aluetta, jossa on eniten fotoreseptoreita, kutsutaan area centralikseksi eli keskusalueeksi.   Tällä alueella fotoreseptorisoluja  on tuhansia tiivisti yhdessä tekemässä  sisään tulevat kuvat tarkaksi. Jokainen  fotoreseptorisolu on  kiinnittynyt hermoon joka menee näköhermon (optikushermo )läpi kytkeytyen aivoihin.  Kaikki pienet hermot ovat siis nipussa muodostaen  ison näköhermon. Verkkokalvon kudokset muuttavat kuvat elektronisiksi impulsseiksi näiden näköhermorakenteiden avulla. 
7. Vilkkuluomi: Silmää ei suojaa vain luomet vaan myös vilkkuluomi. Vilkkuluomi sijaitsee  sisäsilmäkulmassa  kuonon puolella. Väriltään vilkkuluomi voi olla vaaleanpunainen tai  pigmentoitunut. Kun silmään kohdistuu uhka /trauma tai tulehdus, vilkkuluomi kohoaa suojaamaan silmää.
8. Kyynelrauhaset:  tuottavat kyynelnesteen, jonka avulla silmän pinta  pysyy kosteana ja elastisena. Samalla kyynelnesteen avulla eritteitä huuhtoutuu silmästä pois  kyynelkanavien kautta sierainaukkoihin. Kyynelrauhasia on kahdenlaisia. Kyynelrauhaset tuottavat vesimäistä eritettä ja sidekalvolla  sijaitsevat solut limamaista paksumpaa eritettä. Näiden eri solujen tuottamat eritteet sekoittuvat kyynelnesteeksi joka on bakteeria estävä, liukastemainen ja tekevät kyynelfilmin silmän pintaa suojaamaan. Limamainen eriteosa estää kyynelnesteen nopean haihtumisen silmän pinnasta. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 3/2017