Kissat käyttävät 30-50 % hereillä olevasta ajasta huolehtien turkistaan. Stressi ja konfliktit voivat lisätä nuolemista jopa häiritsevän runsaaksi ja sillä seurauksella että  kissat repivät turkkiaan ja purevat ihoa niin että iho kaljuuntuu. Usein tämä nuoleminen ja repiminen jää näkemättä koska kissat usein menevät piiloon kun ne häiritsevän paljon nuolevat turkkia/ihoaan.

Turkin lähdön syy voi olla  lääketieteellinen (ihosairaus tai systeemisairaus), muuttunut käytös stressin ja konfliktien  takia, pakonomainen  oireyhtymä (kuten ihmisillä pesuvimma) tai lääketieteellinen seuraus näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta. Kun pakonomainen käytös pahenee siitä seuraa  kipua, infektioita ja kutinaa. Omistajan reaktioista johtuen (kieltäminen, mahdollinen rankaisu) voi kissalla oireet entisestään voimistua.

Pakonomaiset oireyhtymät tai nk. stereotypiat  ovat monimuotoinen  ryhmä erilaisia oireita ja niiden taustat vaihtelevat. Tätä  ARB   lyhennettä (abnormal repetitive behaviors) käytetään ”diagnoosina” kunnes kaikki taustatekijät on selvitetty. Tärkeää on löytää mahdolliset lääketieteelliset syyt oireisiin. Kun kissa repii ja nyppii ihoa ja turkkiaan siitä seuraa aina tulehdusreaktio joka komplisoi tutkimuksia. Samoin stressi aiheuttaa osan lääketieteellisistä oireista. Vaikka lääketieteellinen syy löytyykin, saattaa käytösmuutokset pysyä joko psykologisten, hermostollisten, sisäelinten hormoonien  tasapainon järkkymisen tai immuunivälitteisten muutosten takia. Myös omistajan käytöksellä on suuri merkitys siinä miten stressi- tai konfliktitilanne saadaan laukaistua.

Pakonomaiset oireyhtymät ovat epänormaaleja, toistuvia, vaihtelevia ja fiksoituneita johonkin määränpäähän. Oireiden kiihtyminen ja  intensiivisyyden lisääntyminen  vaikeuttavat  käytöksen katkaisemista tai muuttamista. Kontrolli  puuttuu oireiden alkaessa  eikä  lopettamista pystytä kontrolloimaan. Pakonomainen käytös kuten itsensä vahingoittaminen tai hännän jahtaaminen voivat  syntyä sijaistoimintona   joko konfliktin tai turhautuneisuuden seurauksena. Konflikti syntyy kun eläimellä on kilpaileva motivaatio  tai on epävarma,  kun taas turhautumista tapahtuu kun eläin on motivoitunut saavuttamaan päämääränsä mutta joko fyysinen syy  tai muuttunut käytös estää sitä. Sijaistoiminnot voivat loppua jos laukaisevat tekijät tunnistetaan ja estetään.

Geneettiset tekijät vaikuttavat näihin stereotypioihin määrätyillä roduilla. Moni itämainen kissarotu on hyvin herkkä   saamaan näitä oireyhtymiä. 

Epänormaali serotoniinin välittyminen  aivoissa on todettu  yhdeksi syyksi pakonomaiselle käytökselle.  Kuten ihmisilläkin niin kissoilla serotoniinin   välittymiseen    vaikuttavat lääkkeet ovat tehokkaita   hoidossa. Uusissa tutkimuksissa on  toisaalta  todettu että monet hermovälittäjäaineet ovat näissä toiminnoissa mukana vaikuttamassa.  

Kissalla ihon raapimisen, repimisen, turkin nyppimisen  taustalla  olevia lääketieteellisiä syitä ovat monesti niitä jotka johtavat kipuun  tai kutinaan.

Näitä on esim. ruoka-aineyliherkkyys, atoppinen ihosairaus, yliherkkyys ulkoloisille , hiiva- ja sienitulehdukset, lisämunuaisen liikatoiminta, maksan toimintahäiriöstä seuraava nk. hepatokutaaninen syndrooma, kilpirauhasen liikatoiminta, hermokivut -hermostosairaudet, pahat nivelrikot (selän nivelrikkomuutokset , välilevysairaudet), anaalirauhastulehdukset, virtsatietulehdukset.

Kun selvitetään taustalla olevaa lääketieteellistä syytä, pitää aina samalla kertaa estää  stressiä   jotta  hillitään ei toivottua stereotypiaa.

Stressi vaikuttaa immuunijärjestelmään ja heikentynyt puolustusmekanismi voi johtaa tulehdukselliseen ihotulehdukseen, suolistosairauteen, hengitystie-ja virtsatietulehdukseen  ja moneen käytöshäiriöön.  Ihon  puolustusmekanismi heikkenee atopiassa jolloin sekä hiivat että bakteerit pääsevät ”tositoimiin”  ja aiheuttavat  tulehdusreaktion josta taas seuraa kutinaa, kipua ja lisästressiä.  Stressin yhteydessä vapautuvat opioidi peptidit pahentavat kutinaa. 

Psykogeeninen alopesia  eli  psyykkisestä syystä johtuvaa  kaljuuntumista.

Tämän diagnoosin takana on useimmiten muuta kuin psyykkiset syyt. Kissat tulevat tutkimuksiin koska ne nuolevat ihon  karvattomaksi. Usein    alavatsa  ja reisien sisäpinnat  ovat  nuolemisen kohteena. 

Eräässä tutkimuksessa oli todettu että 76.2 % lla kissoista oli lääketieteellinen syy nuolemiseen kuten atopia    ja ruoka-aineintoleranssin yhdistelmä (yleisin  syy), seuraavaksi vain ruoka-aine-intoleranssi, atooppinen  ihotulehdus, ulkoloisyliherkkyys. Monella kissalla oli  tulehdukselliset ihomuutokset  ihon koepalatutkimuksessa.   9.5 % lla oli psykogeeninen syy  ja 13.4 % lla oli yhdistelmä lääketieteellinen ja psykogeeninen syy. 

 Hyperestesia eli lisääntynyt tuntoherkkyys.

Tämä oireilu voi kytkeytyä moneen lääketieteelliseen ja käytökselliseen ongelmaan kuten ihosairaudet (kipu, kutina, infektiot) neurologiset sairaudet (lievä epilepsia, selkäydinsairaudet, hermotulehdukset) lihas-luustosairaudet (myopatiat, myelopatia)   sekä käytösongelmat, stereotypiat.

Tyypillistä on että kissalla on lihas-spasmeja, aggressiota itseään tai muita kohtaan, ääntelehtimistä ja juoksemista, suunnatonta nuolemista, itsensä vahingoittamista ja ulostamista ympäriinsä yleensä kun juoksee ympäri asuntoa. Kliiniset oireet vaihtelevat kissojen välissä ja joillakin on vain yhtä oireilua ja toisilla kaikkia oireita.

Tärkeää on sulkea pois ihosairaudet, kipua aiheuttavat sairaudet (esim. nivelvaivat -selkävaivat) ja systeemisairaudet sekä neurologiset sairaudet. 

Monesti lääkekokeiluja joudutaan tekemään, käytöshäiriöön esim.  serotoniinin estäjät, kipulääkitykset (hermokipulääkkeet ja tulehduskipulääkkeet).   

Hännän takaa -ajaminen

Hännän takaa -ajamisen taustalla voi olla stereotyyppinen käytöshäiriö mutta on lukuisia eri syitä jotka pitää sulkea pois. Alkuun kyseessä voi olla leikkimistä jossa häntää ajetaan takaa. Ihosairaudet, traumat, selkäydinkipu ja muut  hermopatiat voivat käynnistää käytöksen. Usein tarvitaan pitkälle menevää  diagnostista kuvantamista jotta neurologiset sairaudet saadaan poissuljettua. Mikäli kissa puree häntäänsä rikki niin tämä ennestään pahentaa käytöstä tulehduksen ja kivun takia.

Raapiminen

Syndrooma jolla voi olla joko käytökseen liittyvä tausta tai lääketieteellinen syy jossa ilmenee  äärimmäinen  niskan, pään, naaman ja suun  raapiminen. Kissalla neuropatia voi aiheuttaa kuonon pään tai niskan repimistä.

Kissan nk. orofakiaalinen kipu syndrooma eli trigeminushermon neuralgia tai ärsytystila voi myös aiheuttaa suun epämukavuuden tunnetta ja kielen vaurioittamista. Oireet voivat ilmetä kun kissa vaihtaa pysyvät hampaat (6 kk iässä) ja syndrooman uusiutumiseen voi liittyä hammassairaudet, keskikorvatulehdukset tai stressi. Burman kissalla on raportoitu taipumusta tähän.

Kivun hallinta nousee näissä tilanteissa tärkeäksi, yhdessä  stressin ja ahdistuksen hoidon kanssa.

Lääkkeistä kilpirauhasen liikatoimintaan käytettävä metimatsoli tiedetään myös satunnaisille  yksilöille aiheuttavan voimakasta kutinaa.

Sairauksien hoidossa joudutaan usein turvautumaan sekä lääkkeellisiin ja käytösongelmien hallintaan muuttamalla kissan ympäristöä. Huolehditaan siitä, että kissan tarpeet ympäristössä täyttyy. Riittävä määrä piilopaikkoja, korkealla sijaitsevia tähystyspaikkoja, nukkumapaikka ja alueita jossa kissa voi kulkea, esim. ulkotarha. 

Kouluttaminen positiivisen palkitsemisen kautta ja sopivasti virikkeitä tarjoava ympäristö josta stressitekijät on tunnistettu ja  eliminoitu. Positiivista viriketoimintaa kuten lelut joita voi ”metsästää”, leikkihetkiä omistajan kanssa, leluja jossa ruokaa sisällä voidaan käyttää kissan aktivoimiseksi ja opettaa ne yhdistämään ne sanoiksi jotta niitä voidaan käyttää tilanteissa jossa kissa alkaa ilmentämän käytöshäiriöitään, jolloin saadaan tilanne laukaistua saamalla kissan huomio leikkiin.

Aika ajoin joudutaan käyttämään kauluria jotta saadaan estettyä nuoleminen, mutta valitettavasti se voi välillä jopa lisätä kissan stressiä jollei kissaa saada hyväksymään kauluria positiivisen ehdollistamisen avulla. 

Feliway ja muiden  feromonien käyttö kissan ympäristössä on suositeltavaa samoin kuin on kehitetty ruokia jotka auttaa stressikäyttäytymiseen kuten Royal Canin feline  Calm ja Hills c/d feline stress. 

Serotoniini estäjien ja muiden käytöshäiriö lääkkeiden käytössä pitäisi näkyä 4-6 ssa viikossa selkeä muutos, mutta ilman että samalla huolehditaan kissan ympäristötekijöistä ei yleensä päästä hyvään lopputulokseen. Hoidot vaativat omistajan sitoutumista ja pitkäjännitteistä työtä jotta kissan tilanne saadaan ratkaistua. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 2/2018

Kissoilla esiintyy lajille erityisiä ihosairauksia, joita ei näe muilla eläinlajeilla. Kolme yleisintä ovat nk. miliaari dermatiitti (pieniä rupipisteitä iholla), eosinofiilinen granuloomakompleksi ja ylenpalttinen ihon nuoleminen ja karvojen nyppiminen. Nämä ovat siis oireita, eivät diagnooseja ja kissan hoidon onnistumisen edellytyksenä on altistavan tekijän löytäminen. Kissalla voi olla kaksikin näistä oireista samaan aikaan ja useimmiten aiheuttajana on allergia. 

Muita haasteellisia oireita kissalla ovat esim. idiopaattinen ulseratiivinen dermatiitti (tuntemattomasta syystä syntyvät haavaumat iholle), intensiivinen naaman kutina ja idiopaattinen naaman dermatopatia (dirty face), jota nähdään esim. persialaisilla.

Ylenpalttinen karvojen nuoleminen ja nyppiminen (hair pulling/ overgrooming) 

Tämä on erittäin yleinen ja monesti alidiagnostisoitu sairaus. Aikaisemmin kyseisen oireilun syynä luultiin olevan psyykkinen sairaus ja kissoille diagnostisoitiin psykogeeninen alopesia.

Eläinlääkäridermatologi Steve Waisglass teki tutkimuksen näistä kissoista ja totesi että vain n. 2%:lla näistä kissoista karvojen nyppiminen oli stressiperäistä ja 98%:lla oli joko allergia, atopia, ruoka-aineintoleranssi tai tulehduksellinen ihosairaus. 

Tutkimuksessa todettiin myös, että kissoilla ei ole samanlaisia tulehduksellisia ihomuutoksia ihokoepaloissa kuin koirilla ja siksi psyykkisen karvojen nyppimisen diagnoosia ei anneta ennen kuin allergiat ja ihotulehdukset on suljettu pois.

Kissalla, jolla on karvanlähtöä/kaljuuntumista, voi olla lyhyt karvansänki iholla ja karvan päät on järsitty. Tämän näkee, kun karvoja mikroskopoidaan. On erittäin tärkeää erottaa, nyppiikö kissa itse karvat vai putoavatko ne itsellään pois. Kissat myös oksentelevat karvapalloja. Kissa, jolta karvat tippuvat helposti ja niiden nyppimien ei vaadi kuin karvan koskemisen ja iho on kiiltävä täysin karvaton, voi sairastaa vakavaakin nk. paraneoplastista alopesiaa (taustalla usein kasvainsairaus). Tästä syystä iho koepalojen ottaminen kissalta on erittäin tärkeä osa diagnostiikkaa varhaisessa vaiheessa tutkimuksia. 

 Demodex eli sikaripunkki

Kissan ihon pinnalla asusteleva Demodex gatoi aiheuttaa karvan nuolemista ja nyppimistä. Koska kyseessä on ihon pinnalla asusteleva sikaripunkki (muut alalajit elävät karvatupessa), niin tämä demodex gatoi tarttuu helposti muihin kissoihin. Muualla Euroopassa kissoilla esiintyy kirppuja, meillä tämä ei vielä ole ongelma, mutta ilmaston muutoksen myötä tulee meillekin ajankohtaiseksi. Muissa maissa ja tuontikissoilla kirppujen aiheuttamat kutinat ja karvan nyppiminen on tärkeä muistaa erotteludiagnostiikassa. Demodex gatoin aiheuttama kutina ei esim. rauhoitu kortisonihoidolla (allerginen potilas vastaa yleensä erittäin nopeasti kortisonihoitoon). 

Demodex -tartunnassa kutina ja karvan nuoleminen on yleisintä vatsan alueelta ja reisien sisäpinnoilta. Jos ihon pinnasta ei löydy sikaripunkkia, voidaan niitä löytää ulostenäytteestä. On myös oletettu, että moni kissa, joka oireilee sikaripunkkitartunnan kanssa, on pohjimmiltaan atoopikko/allergikko ja sen aiheuttama alentunut immuunivaste mahdollistaa demodexin lisääntymisen.

Kun ulkoloiset (korvapunkki, täi, hilsepunkki, kapi, kirput) on eliminoitu   kutiavalta kissalta, pitää muistaa seuraavaksi allerginen dermatiitti, esim. ruoka-aineintoleranssin seurauksena tai atopia tai näiden yhdistelmä, mikä saattaa olla syynä kissan oireiluun.

Karvojen nyppiminen on kutinasta johtuvaa. Kissoilla otetaan perustutkimuksessa iholta solunäytteitä ja sieniviljelyt, yleistutkimuksessa suljetaan pois muut sairaudet ja käydään läpi ruokavaliot ja mahdolliset ravintolisät.

Mikäli päädytään tekemään allergiatesti (joko ihotesti tai verinäytetesti) niin sen tarkoituksena on löytää immuuniterapiaan eli siedätyshoitoon sopivat allergeenit. Kissat voivat allergisoitua huonepölylle, varastopunkeille, pesuaineille, hajusteille, siitepölyille ja homeille, heinille eli kaikelle, mille ihmiset ja koiratkin voivat allergisoitua. 

Siedätyshoidolla kissalle annetaan määrätyn ohjelman mukaan ihonalaisesti allergeeneista tehdystä liuoksesta pistoksia tai tippana kielen alle. Näin pyritään nostamaan omaa vastustuskykyä ja sillä tavalla saamaan kissan oireita vähäisemmiksi. Siedätyshoidolla kissa voi parantua niin, että se on täysin oireeton. 

Mikäli kissalle ei löydy testillä allergeeneja, joiden avulla siedätyshoitoa voidaan suunnitella niin täytyy turvautua lääkehoitoon. Joka tapauksessa kissalle käytetään yleensä alussa lääkehoitoa siedätyksen rinnalla, riippuen kissan oireiden vakavuudesta ja kestosta. 

Kortikosteroidit ovat useimmin ne lääkkeet, joilla nopeimmin saadaan oireet kuriin, toki sivuvaikutuksina on muistettava sokeritaudille altistaminen, maksa-arvojen nousu, haimatulehduksen aktivoituminen ja vatsahaavan riskin lisääntyminen. Markkinoille on tullut myös uusia allergialääkkeitä, joita voidaan käyttää kissoille. 

Sienitulehdukset  

Kun kissalla lisääntyvät irtoileva hilseinen karva, lievä kutina ja asteittaiset kaljuuntumiset, pitää aina muistaa sieni-infektion mahdollisuus. Sieni-infektiot voivat tarttua ihmisiin, joten jos kissan kanssa tekemisissä olevalla perheenjäsenellä on punoitusta ja rengasmaisia hilsemuutoksia iholla, kannattaa käydä ihotauteihin erikoistuneella lääkärillä ja muistaa kertoa, että kissa sairastaa mahdollista sienitulehdusta. Sieni-infektioihin on suun kautta ja paikallisesti laitettavia lääkkeitä. Kaikki kissat on hoidettava ja makuupaikat sekä ympäristö puhdistettava hyvin. 

Miliaari dermatiitissa on yleensä pieniä rupia, jotka on helppo tunnustella iholla karvojen joukossa. Allergikoilla niitä näkee usein, mutta myös bakterielli karvatupentulehdus, sieni-infektiot, ulkoloiset kuten hilsepunkki ja jopa immuunivälitteinen sairaus pempfigus foliaceus voivat aiheuttaa ihomuutoksia. 

Ottamalla solunäytteet muuttuneista alueista, näkee solukuvan ja onko siinä mahdollisesti mukana myös hiivatulehdus, mikä osaltaan selkeästi pahentaa kutinaa. Hiivatulehdusmuutoksia näkee hyvin usein kynsivalleissa ja kynsien värimuutosten yhteydessä. Iho koepalojen avulla voidaan varmistaa, mikä on todennäköisin muutosten aiheuttaja. On tärkeää erotella bakteeri karvatupentulehdus immuunivälitteisestä ihosairaudesta, koska toisessa käytetään antibioottia ja toisessa kortisonia, eikä hoitojen ole syytä mennä väärin päin ☺

Eosinofiilinen granuloma kompleksi 

Kyseessä on ihosairaus, joka aiheuttaa voimakasta kutinaa ja ihon vaurioitumista, iho paksuuntuu ja kissat usein hysteerisenä raapivat ihomuutoksia.

Eosinofiiliseen granuloma kompleksiin kuuluu kolme eri tyyppiä   

1. indolentti ulkus, haavautumat huulissa, usein voimakkaasti turvottelevia ja huuli muuttuu kovaksi ja arpimaiseksi 

2. eosinofiilinen plakki, plakkimaista kutiavaa ihottumaa esim. vatsassa, raajoissa , niskassa 

3. lineaari granuloma eli viivamainen kutiava ihomuutos, jossa iho on punoittava ja turvotteleva

Nämä eri muodot voivat olla nk. idiopaattisia eli ilman tiedettyä syytä syntyviä, mutta yleensä taustalta löytyy allergia. 

Kun kissalla on iholla eosinofiiliseen kompleksiin sopiva muutos, otetaan siitä solunäyte solukuvan selvittämiseksi ja bakteerien poissulkemiseksi. Osa näistä akuuteista tulehduksista vastaavat hyvin antibioottihoitoon. Tärkeää on selvittää alla olevan allergian tyyppi, onko kyseessä ympäristöallergeenien aiheuttamaa oireilua, ruoka-aineintoleranssi  tai  esim. hiekka-astian hiekan aiheuttama kontaktiallergia. 

Siitä huolimatta, että tehdään allergiatestit ja eliminaatiodieetti käydään kunnolla läpi, voi olla ettei kaikille eosinofiilistä granuloma komplekseja sairastaville kissoille löydy selitystä sairastumiselle. Nämä ovat silloin nk. idiopaattisia eli tuntemattomasta syystä syntyviä. Näiden potilaiden kohdalla hoito on oireen mukainen ja jokaiselle kissalle pyritään löytämään sopivin hoito.

Eosinofiilisten kompleksien hoidossa aloitetaan useimmiten ensimmäisenä kortisonihoito. Kissalle valitaan sellainen muoto kortisonista, jota ne pystyvät parhaiten käsittelemään. Kortisonivalmisteiden haittapuolet ovat mm. sokeritaudille altistuminen, mahahaavariski, kohonneet maksa-arvot ja virtsatieinfektioille altistuminen. 

Hoidoissa ei ole yhtä mallia vaan jokaisen potilaan kohdalla valitaan tutkimustulosten mukaan kissalle yksilöllisesti räätälöity hoito. Näiden sairauksien selvittämisessä voi mennä hetki ja tämä vaatii sitoutumista ja luottamusta eläinlääkärin ja potilaan omistajan välillä. 

Kissan idiopaattinen ulseratiivinen dermatoosi

Tämän hankalan nimen takana on ihosairaus, jossa tuntemattomasta syystä iholle muodostuu haavautumia. Kyseessä on voimakkaasti kutiava ihomuutos, joka alkaa lapaluiden välistä. iho on rupinen ja raapimisen seurauksena iholla on pitkiä vuotavia ja ärtyneitä haavoja. Monesti ihomuutokset laajenevat niskaan ja muuallekin runkoa. Jotta varmistetaan kyseinen sairaus, pitää iholta ottaa koepalat. Yleensä iholta löytyy kuolioitunutta solukkoa, sidekudoksen kertymistä ihon pintakerroksen alle, ja samalla kertyy neutrofiilejä (valkosoluja) ihoon.

Monella potilaalla on lisäksi allergiasoluja eli eosinofiilejä ihonäytteissä. 

Kissalta otetuista solunäytteistä voidaan tutkia bakteerit ja mahdolliset allergisolut ja hoito suunnitellaan sen mukaan. Erittäin tärkeää on estää kissaa vaurioittamasta ihoaan enempää.

Kissoilla, joilla on runsaasti bakteereja näytteissä, vastaavat hyvin antibioottihoitoon, kuitenkin on muistettava, että vaikka kissoilla ei ole saman tyyppistä ongelmaa nk. sairaalabakteeritartunnoissa kuin koirilla ja ihmisillä niin methicilliiniresistenttien stafylokokkien olemassaolo on muistettava päivittäisessä työssä.

Intensiivinen naaman kutina (intensive facial pruritus)

Tämä syndrooma voi esiintyä yksinään tai yhdessä karvojen nyppimisen, miliaari dermatiitin tai muualla rungossa esiintyvän eosinofiilisen granuloman kanssa. Usein epäillään ruoka-aineintoleranssia ko. sairauden taustalla, joten yleensä ensimmäisenä aloitetaan tiukka eliminaatioruokavalio. Ihosolunäytteistä tarkistetaan bakteerit ja hiivat. Hyvin voimakkaan kutinan taustalla on usein joko bakteeri- tai hiivatulehdus.

Mikäli kissa on saanut useamman antibioottikuurin niin bakteeriviljelyn lisäksi tehdään aina herkkyysmääritys. Kissa joutuu käyttämään ihon lisävaurioiden välttämiseksi kauluria. 

Persialaiskissojen idiopaattinen naaman ihotulehdus (Idiopathic facial dermatitis)

Tätä syndroomaa kutsutaan myös dirty face eli  ”likainen naama ihottumaksi”.

Tällä ihottumamuodolla uskotaan olevan geneettinen altistus. Naaman alueelle lähinnä poimuihin tarttuu tummia rupia. Pikkuhiljaa näistä muodostuu kaljuja tulehtuneita ihottuma-alueita, jotka kutisevat. Leuanalusimusolmukkeet saattavat turvotella. Ihonäytteistä löytyy usein sekä bakteereja että hiivoja. Usein hoitona on hyvä hellävarainen paikallishoito sekä antibioottiterapia ja hiivojen hoitoon sienilääkkeet. Monella kissalla on todettu ympäristöallergia ko. syndrooman taustalla. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 1/2018

Kaihi tarkoittaa linssin eli silmän mykiön samentumista. Samentuminen voi olla niin laaja, että johtaa joko sokeutumiseen , osittaiseen näön heikentymiseen ja heikentyneeseen elämänlaatuun .

Kaihista voi tulla silmän sisäisiä jälkisairauksia, jotka osaltaan voivat aiheuttaa kipua, epämukavuutta sekä heikentää näköä entisestään.

Kaihin syntymekanismin selvittäminen ei aina ole selkeää, kaihin voi kissalle aiheuttaa perinnöllinen taipumus, ympäristötekijät(-myrkyt?) , erilaiset sairaudet  ja loukkaantumiset. Kaihia ei lääkkeellisesti pystytä parantamaan , vaan hoitovaihtoehtona on kirurgia. Lääkehoitoja voidaan antaa silmän muiden sairauksien ja niiden  seurausten hoitoon.

Kissalla kaihi on harvinaisempi kuin koirilla, kuitenkin viimeiset tutkimukset osoittavat että kaihia voikin olla enemmän kuin aikaisemmin on oletettu.

Englannissa oli vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa 50 % lla tutkituista kissoista. Kissojen keski-ikä   kaihin toteamishetkellä oli  12.7 vuotta.

Ranskassa tehtiin  silmätarkastustutkimus bengalin kissoilla 2014-2016 ja 45% lla  tutkituista kissoista todettiin kaihi. Ikähaarukka sairastuneilla oli 3 kk-9.6 v  keski-iäksi tuli 1.9 vuotta

Linssin eli mykiön anatomia ja toiminta.

Linssissä on pinnassa kapseli joka rakentuu nk basaalimembraanista (kalvosta) Kapselin sisäpinnassa on nk kuorikerros jossa on linssin säierakenne . Säikeet  kehittyvät nk epiteelisoluista linssin ulkoreunassa olevaista soluista ja pitkät linssin säikeet kasvavat kapselin sisäpinnassa sekä linssin etupinnalla että takapinnalla muodostaen nk Y saumat eli kohdan jossa säikeet kohtaavat . Linssin takapinnan Y sauma on ylösalaisin oleva Y ja etupinnan sauma on Y ” normaali ” asennossa. 

Koko elämän säiemäärä kasvaa ja linssin pinnassa ovat uusimmat säikeet ja keskusalueella vanhimat säikeet. 

Iän myötä vanhimmat säikeet kuolevat ja ovat osaa linssin ydintä. Vanhoilla kissoilla linssin ydin on suurempi runsaasta säiemäärästä johtuen päinvastoin kuin nuorilla kissoilla.

Linssi kiinnittyy säikeillä värikalvon takana olevaan rakenteeseen . Linssin taustalla on tukena   lasiainen ,joka täyttää  linssin ja verkkokalvon välisen tilan silmässä.

Linssi on läpinäkyvä osittain koska sen rakenteesta 60-75% on vettä. Linssin läpinäkyvyys johtuu myös  säikeiden lamellirakenteesta , sileästä kapselista tasaisesta epiteelisolukerroksesta  sekä korkeasta määrästä liukenevia proteiineja . Linssi on elimistön proteiinirikkain rakenne  , 35% proteiinipitoisuudella.

Koska linssissä ei ole verisuonia niin hapen ja glukoosin tarpeen tyydyttämiseksi linssi on riippuvainen    silmän sisäisen nesteen ja osoittain  lasiaisen kautta tulevista ravinteista.

Linssillä on tärkeä tehtävä valon taittamisessa ja fokusoinnissa verkkokalvolle , jotta näkökenttä olisi mahdollisimman  tarkka.

Linssin ikääntymisen myötä linssin ydin tiivistyy ja täten linssin valontaittokyky heikkenee.

Tätä linssin ikäntymistä kutsutaan nukleaari skleoosiksi, eikä sitä pidä sekoittaa  kaihiin .Vanhemmilla eläimillä  sinertävän harmaa pupilliaukko  on  merkki nukleaari skleroosista. 

Kaihi eli katarakta

Kaihi on linssiin  kehittyvä tiivistyminen, joko linssin ytimessä tai kuorikerroksessa jopa kapselissa. 

Kaihi voi olla periytyvä , synnynnäinen tai hankittu.

Periytyvät ja synnynnäiset kaihit

Silmän ja linssin  kehittyminen tapahtuu erittäin varhain sikiöaikana , jo  17  tiineysvuorokautena voidaan kissansikiössä osoittaa linssin rakenne. 

Perinnölliset ja synnynnäiset kaihit ovat harvinaisia kissoilla. Joitakin synnynnäisiä kaihimuutoksia voidaan nähdä pennuilla joiden sikiöaikaisten kudosten surkastuminen ei ole tapahtunut normaalilla tavalla  syntymisen jälkeen . 

Myös epämuodostunut linssi , liian pieni linssi (mikrofakia )sekä liian pieni silmä (mikroftalmia) voivat olla kaihimuodostuksen taustalla 

Perinnöllisiä kaihitapauksia on nähty  ja raportoitu Bengalin kissoilla , Persialaisilla , Himalaijan kissalla, Venäjän sinisellä , lyhytkarvaisella Brittiläisellä  ja Birmalla. 

Yleensä perinnölliset kaihit ovat autosomaalisesti resessiivisesti periytyviä . Jos molemmilla vanhemmilla on  geenivirhe niin pennuista 50% sairastuu , 25% ovat puhtaita ja 25% kantajia. 

Hankittu kaihi

Kissalla hankittu kaihi on yleisempi kuin perinnöllinen tai synnynnäinen. Yleisin syy on nk uveiitti eli värikalvontulehdus joka on sairauden, trauman tai ikääntymisen seurausta. Kissalla  aineenvaihduntasairauksien, ruokinnallisten tai myrkkyjen aiheuttamat kaihit ovat harvinaisempia. Kissalla  verkkokalvon rappeutuma eli PRA ei aiheuta kaihia kuten taas  koiralla  tapahtuu.

Ruokintavirheet-aliravitsemus

Kissanpennulle voi syntyä kaihi joko aliravitsemuksen tai ruokintavirheiden takia.

Aminohappojen histidiinin tai arginiinin alhainen taso voi johtaa pennun kaihimuodostukseen .On raportoitu  että maitokorvikkeella jossa oli alhainen taso arginiinia oli pennuille kehittynyt kaihi ,mutta kun ruokavalio korjattiin niin kaihimuutokset hävisivät. Ruokinnan korjauksella on saatu kaihimuutoksia häviämään kunhan diagnoosi on riittävän varhaisessa vaiheessa tehty. Kaihimuutoksilla on usein tyypillinen ilmenemismuoto mikäli taustalla on ruokintavirhe.(höyhenrakenne , rakkuloita takasaumassa , tiivistymiä etu- tai takakapselissa .

Traumat

Yleisimmät vauriot/traumat kissan silmässä ovat toisen kissan kynnen iskusta tullut haava tai vierasesineen aiheuttama vaurio.

Yleensä tästä syntyy hyvin aggressiivinen uveiitti eli värikalvontulehdus joka nopeasti etenee glaukomaksi eli silmänpainesairaudeksi. Bakteeriperäiset tulehdukset ovat myös vakavia  ja kaihi kehittyy  linssiin kohdistuneen iskun seurauksena .

Kaikkein tärkeintä on nopea ja oikea hoito ,koska ennuste heikkenee jo ensimmäisenä vuorokautena vaurion syntymisestä.

Systeemisairaudet

Kaihin taustalla kissalla voi olla sokeritauti eli diabetes mellitus , voimakas kuivumistila , infektiosairaudet ja immuunivälitteiset sairaudet.Uveiitti eli värikalvontulehdus on yleisin kaihin aiheuttaja.

Kissoilla diabeteksen aiheuttamaa kaihia nähdään selkeästi vähemmän kuin koirilla. Kaihimuutokset muistuttavat ikääntyvien kissojen skleroosimuutoksia.(linssin ikääntyessä tiivistymistä)

Kissoilla jotka toistuvasti ovat kärsineet voimakkaista kuivumistiloista voivat  tästä johtuen kehittää kaihimuutoksia .

Virussairaudet

Virussairauksien aiheuttama tulehdusreaktio elimistössä voi   silmässä ilmetä kaihimuutoksena

FeLV(leukemia),FIV(immuunipuutos), sekä FIP(tarttuva vatsakalvontulehdus) voivat kaikki aiheuttaa silmämuutoksia kissoilla. 

Encephalitozoon cuniculi

Encephalitozoon cuniculi on solunsisäinen obligatorinen parasiitti, kuuluu ryhmään mikrosporidiat.Tämä voi infektoida useita nisäkkäitä mm kissan. Tartunta tapahtuu elimistön nesteiden kautta, pääasiassa virtsan välityksellä. Tartunta voi myös tapahtua emältä pennuille istukan kautta. Munuaiset, keskushermosto ja silmä ovat yleisimmät kohde-elimet. 

Silmässä parasiitti aiheuttaa sekä värikalvontulehduksen että kaihimuutoksia.

Hoitona leikkaus ja antiparasitaariset lääkkeet.

Ikään liittyvät kaihit

Ikään liittyvät kaihit kehittyvät  myös osittain siksi että elinaikana silmä kuten koko elimistö joutuu nk. oksidatiivisen stressin kohteeksi , erilaiset myrkyt vaikuttavat aineenvaihdunnassa, röntgensäteet ja ultraviolettisäteily samoin.

Ikämuutokset linssissä ovat tyypillisesti ensin kuorikerroksessa nähtävissä ja pikkuhiljaa myös ytimessä ja takaosassa kapselin allaolevassa kudoksessa.

Kissoilla  on todettu ikään liittyviä kaihimuutoksia keskimäärin 12.7 vuoden iässä .

Kaihin aiheuttamat toissijaiset (sekundaariset)  sairaudet

Kaihi voi aiheuttaa silmässä värikalvontulehduksen (linssin indusoima uveiitti) ,kun linssimateriaalia tulee kammionesteeseen linssin turvottelun ja kapselin repeytymisen seurauksena.Tästä voi seurata silmänpainesairaus eli glaukoma , linssi voi siirtyä  osittain tai kokonaan pois paikaltaan ( subluksaatio ,  luksaatio)

Sarvesikalvolle voi syntyä epätasaisuuksia ja lasiainen voi rappeutua ja sen seurauksena verkkokalvo irtaantuu. Nämä ovat kivuliaita ja sokeuteen johtavia.

Kaihin hoito ja ennuste

Kaihin hoidossa kissalla noudatetaan samoja periaatteita kuin koiralla, kissalla kaihi on usein seurausta muusta sairaudesta ja tämän perussairauden  hyvin aikainen diagnostisointi ja hoito on tärkeää. Sokeuteen johtavissa sairauksissa on huomioitava kissan elämänlaatu ja tehtävä elinympäristö  turvalliseksi (kiipeilyyn ja hyppäämiseen liittyvät seikat)  ja kissalle taattava  kivuton elämä.

Jos kissalla on kaihimuutos jonka taustalla ei ole vakavaa toissijaista sairautta niin linssi poisto phakoemulsifikaatio menetelmällä  jossa kaihimuutos poistetaan  ja  tilalle sijoitetaan keinolinssi joten  kissalle palautuu näkö ja hyvä elämänlaatu.

Kissojen kaihimuutoksista on hyvin vähän tutkimustietoa saatavilla ja onkin tärkeää että jatkossa tutkimuksiin saadaan potilaita ja sen kautta myös kehitettyä jalostusta, kasvavien kissojen ruokintaa  ja hoitomenetelmiä.

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 2/2019

Maksa sijaitsee vatsaontelon etuosassa heti pallean takana. Maksan tehtävänä on puhdistaa verestä kuona-aineet, muodostaa erilaisia proteiineja ja vitamiineja sekä osallistuu veren muodostumiseen ja sokeriaineenvaihduntaan ja muodostaa sappinestettä.

Sappirakko sijaitsee maksassa kiinni heti maksan takapinnalla ja sappitiehyt laskee ohutsuolen alkuosaan. Maksa tuottaa sappinestettä, joka kuljetetaan ja varastoituu sappirakkoon 

Kun kissa syö sappirakko tyhjenee ja sappinesteet hajoittavat rasvasoluja ruuassa. Maksan tuottamia  kuona-aineita verestä voi  kulkeutua sappirakkoon ja eteenpäin suolistoon ja ulosteeseen

Syyt sappitiehyt-maksatulehdukseen

Usein syytä ei pysytä selvittämään miksi johonkin elimeen tulee tulehdustila. Joskus myrkytykset, kasvainsairaudet, tulehdustilat kuten tulehduksellinen suolistotulehdus (IBD) voivat johtaa maksatulehdus/sappitiehyt tulehdukseen  eli kolangiohepatiittiin. Maksan kapasiteetti parantua on suuri ja monet tulehdukset paranevat muutamassa viikossa  tukihoidoilla. Kissat jotka jostain syystä syövät  huonosti  tai laihtuvat  nopeasti mistä syystä tahansa muodostavat herkästi  rasvamaksan joka on henkeä uhkaava tila.

Oireet sappitiehyt / maksatulehduksessa:

Kissalle tulee vatsakipua, ruokahaluttomuutta, oksentelua, ripulia, limakalvot muuttuvat ensin vaaleiksi ja sitten kellertäviksi. Kellertävän värin näkee helposti silmän valkuaisesta ja korvalehden sisäpinnasta.

Joillakin kissoilla on kuumeilua. Oireet voivat tulla hyvin hiipimällä lähinnä kroonisissa tulehduksessa tai akuutisti esim. myrkyksessä.

Kroonisissa tulehduksissa kissan ruokahalu vähitellen heikkenee, juominen lisääntyy, satunnaista oksentelua tai ripulia, kissan turkki tulee huonoksi ja kissa lakkaa puhdistamasta itseään. 

Diagnostiikka

Kissan kliinisen tarkastuksen, verinäytteiden ja ultraäänitutkimuksen avulla  tehdään diagnoosi. Kissan maksa-arvot, bilirubiiniarvot ovat  koholla, proteiiniarvot alhaalla, varsinkin kroonisessa tulehduksessa ja verenkuvassa anemia.

Ultraäänitutkimus paljastaa maksa-muutokset, sappitihehyeiden mahdolliset laajentumiset ja tukokset.  Joissakin tapauksissa maksa koepalat leikkauksella otettuna vaaditaan  diagnoosin varmistamiseksi. Sappitiehyt tukos vaatii aina  nopean leikkaushoidon.

Hoito

Maksa-sappitiehyttulehdukset hoidetaan oireen mukaisesti nestehoidolla, ravintolisillä ja tarvittaessa kissalle asennetaan ruokintaletku jolla ruoka saadaan annosteluta ruiskulla suoraan vatsalaukkuun. Tällä kissa välttyy pakkoruokinnan stressiltä ja paranee paljon nopeammin. Pahoinvoinnin estämiseksi annetaan lääkitystä tarvittaessa. Monesti kissalle suositellaan toipumisen jälkeen  erityisruokavalio koska toipumisessa  myös ruuansulatuskanavan toipuminen on erittäin tärkeää.

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 1/2019

Kissan elinympäristössä on runsaasti lääkeaineita, kasveja ja muita kemikaaleja jotka ovat myrkyllisiä kissalle. Mikäli epäillään että kissa on saanut myrkkyjä tai ollut niihin kosketuksessa on tärkeää että kissa viedään hyvin nopeasti eläinlääkärin vastaanotolle.

Kotona akuuttihoidon voi tehdä oksettamalla kissa  3% vetyperoksin+ pienen aterian avulla   (1-5 ml/kg)   n. puolessa tunnissa siitä kun kissa on niellyt sopimatonta ainetta. Jos kyseessä on jokin syövyttävä aine niin oksettamista ei pidä tehdä koska ruokatorvi voi vaurioituva pysyvästi. Kissan oksettaminen valitettavasti erittäin harvoin onnistuu kotioloissa eikä kissaa pidä oksettaa suolan avulla koska se aiheuttaa kissalle suolamyrkytyksen!

Hiilitabletit ja hiililiuos vähentävät määrättyjen aineiden imeytymisen suoliston kautta. Klinikkaolosuhteissa nestehoito nopeuttaa munuaisten kautta tapahtuvaa myrkyn poistumista ja laimentaa myrkkyä  ja osalle kemikaaleista on spesifiset vasta-aineet.

Liljat.

Liljat (myös amaryllis ja kielo) ovat kissoille myrkyllisiä ja voivat aiheuttaa nauttimisen jälkeen akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan. Joissakin tapaukissa vain pieni määrä aiheuttaa oireita. Klinikalla tutkittaessa kissasta otetaan veri ja virtsanäytteet ja munuaiset tutkitaan ultraäänellä. Kissalle annetaan hiiltä suun kautta ja nestehoitoa. Verinäytteitä seuraamalla ja toistamalla ultraäänitutkimuksen nähdään munuaisiin mahdolliset syntyneet muutokset. 

Parasetamoli

Parasetamoli särkylääkettä (panacod, panadol jne) on tablettimuodossa monessa kotitaloudessa. Kissalta puuttuu entsyymi joka hajoittaa parasetamolia ja on siksi hyvinmyrkyllinen lääkeaine kissalle. Erittäin pieni määrä  voi johtaa kuolemaan.Lääkeaineen imeytymisen estäminen on erittäin tärkeä esim hiilivalmisteen avulla  .   Asetylkysteiiniä käytetään vasta-aineena.  

Oireet parasetamoli myrkytyksessä on pinnallinen nopea hengitys, pään alueen turvottelu, hoippuminen  ja ruskean värinen veri. Diagnostiikassa otetaan verinäytteet, tarvittaessa oksetetaan, annetaan hiiltä, nestehoitoa suoneen ja injektiona   esim pahoinvointilääkkeitä ja vitamiineja. 

Etyleeniglykoli

Etyleeniglykolia on jäähdytysnesteissä, pakkasnesteissä, lukko-öljyissä ja jarrunesteissä ja kosmetiikassa . Etyleeniglykoli on hajuton ja väritön sekä makeaa ja kissat nuolevat sitä mielellään. On erittäin tärkeää nopeasti saada kissa tutkimuksiin ja  hoitoon mikäli epäilee myrkytystä. Etyleeniglykolimyrkytyksestä kehittyy nopeasti eli 12 tunnissa munuaisten akuutti vajaatoiminta jolloin virtsaneritys vähenee, kissalle tulee vatsakipuja, ruokahaluttomuutta, runsasta juomista, pahoinvointia ja nopeasti etenevä  kuivumistila.

Diagnostiikassa otetaan verinäytteet, tehdään munuaisten ultraäänitutkimus ja kissalle voidaan antaa etanolia joka on etyleeniglykolin vastamyrkky.

Potilaat ovat monesti useamman päivän tehohoidossa , suonenesisäisessä nestehoidossa  ja  usein  asetetaan nenänieluletku ruokintaa helpottamaan  jotta munuaisten  toimintaa saataisiin  elvytettyä. 

 Rotanmyrkky

Kissat eivät kovin usein syö rotanmyrkkyä, useimmiten koirat ovat kiinnostuneempia  rotanmyrkkysyötteistä.

Kissa saattaa syödä jyrsijän joka on nauttinut myrkkyä. Useimmiten kissan pitää syödä monta  myrkytettyä jyrsijää ennen kuin saa myrkytysoireita, ja siksi rotanmyrkky myrkytykset ovat kissoilla harvinaisia.

Rotamyrkkyn warfariini estää veren hyytymisen.  Kestää yleensä monta päivää  ennen kuin kissa oireilee. 

Verenvuotoa voi esiintyä sieraimista, oksennuksessa, ulosteen mukana tai suusta esim. ienrajoista.

Kissalta määritetään hyytymistekijät ja otetaan verinäytteitä diagnoosin varmistamiseksi. K-vitamiini on vastamyrkky mutta henkeä uhkaavissa tilanteissa kissalle tehdään verensiirto. Koirakissaklinikalla on kissoja veripankkina eli testattuja  potilaskissoja jotka tarvittaessa luovuttavat verta.

Rotanmyrkky alfakloraloosi aiheuttaa tajuttomuutta, sydämen rytmihäiriötä ja  hermostollisia oireita. Koska aineelle ei ole vastamyrkkyä niin hoito on tuki- ja oireiden mukaista hoitoa klinikalla. Yleensä nestehoitoa, mahahapposalpaajat , pahoinvointilääkkeet , vitamiinit , tarvittaessa letkuruokinta jne.

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 1/2019

Kotioloissa kissan terveydentilan seuraaminen on tärkeää, sillä sairastuessaan kissa pyrkii piilottamaan sairautensa mahdollisimman pitkään   vetäytymällä piiloon. Usein pienet muutokset kuten heikentynyt ruokahalu, kohonnut hengitystiheys, liikkumisen vähentyminen tulisi soittaa ”varoituskelloja ”.

Keuhko-ontelon ongelmat

Kissan  kohonnut hengitystiheys   johtuu  hapen puutteesta jota kissa yrittää kompensoida hengittämällä useammin. Keuhkojen toiminta voi olla alentunut monesta eri syystä mutta tyypillisimpänä keuhkojen laajentuminen estyy keuhko-ontelossa olevan liiallisen nestekertymän   tai kaasukertymän vuoksi. 

Kissa hengittää usein nk. vatsaonteloavusteisesti näissä tilanteissa jolloin hengitys on hyvin pinnallista kun keuhkojen laajeneminen ei onnistu. Kyseinen tila on kissalle hengen vaarallinen ja vaatii välitöntä eläinlääkärin käyntiä. Keuhko-onteloon kertynyt neste tai kaasu täytyy saada poistettua jonka jälkeen selvitetään mikä taustalla keuhko-ontelon kertyneen nesteen tai kaasun taustasyynä on.

Sydämen vajaatoiminnassa keuhkojen kudos tai keuhko-ontelo täytyy nesteellä kun sydän ei pysty pumppaamaan  verta  eteenpäin riittävän tehokkaasti. Sydämen vajaatoiminnasta kärsivät kissat usein läähättävät todella helposti pienenkin rasituksen jälkeen, limakalvot  muuttuvat sinertäväksi rasituksen yhteydessä. Sydämen vajaatoiminnan taustasyynä voi olla mm. sydänlihaksen paksuuntuma jolloin veren volyymi sydämessä vähenee ja verenkierto heikkenee. Keuhkoröntgenkuvin ja sydämen ultra-äänitutkimuksella selvitetään sydämen tilaa.  

Astmaoireissa kissan keuhkoputkien pienet lihakset menevät  kramppiin jolloin uloshengitys vaikeutuu eli keuhkoja ei saada tyhjennettyä   ja lisäksi kissa  yskii ja jopa ” viheltää ” sisään hengitettäessä. Kohtauksen sattuessa kissa makaa rinnallaan ja käyttää  vatsalihaksia hengittämisen tehostamiseksi, tavallaan työntää ilmaa keuhkoista. Yleisesti kaikissa hengitysvaikeustilanteissa tulisi välttää kissaan stressaantumista, sillä se lisää hapen tarvetta ja usein aiheuttaa kissan hengenahdistuksen pahenemista. Rauhallinen kissan siirtäminen ja sujuva klinikalle tulo on välttämätöntä  jotta kissan hengen ahdistus ei pahene. Samoin klinikalle hengenahdistuspotilaan tulosta kannattaa soittaa jolloin klinikalla osataan valmistautua kissan saapumiseen  ja  valmisteltua jotta kissa  heti  siirretään  suoraan happikaappiin.  

Vatsaonteloperäisiä ongelmia

Kissan oksentelu,  heikentynyt ruokahalu  tai  ripulointi  sekä vaisu olemus  antavat  syyn epäillä vatsaonteloperäistä kipua. 

Vierasesineet

Kissan syödessä nk. vierasesineitä kuten leluja, voi syntyä suolitukos  eikä suolen sisältö pääse eteenpäin jolloin  suoli laajentuu ja paine johtaa usein verenkiertohäiriöön tukosalueella ja pitkittyessä   johtaa  suolen kuolioon. Pitkänomaiset vierasesineet lanka ,  lahjanarut ym. aiheuttaa nk. lineaarisen vierasesinemuutoksen jossa suoli menee kasaan nk. ”ryppyyn” jolloin lähes koko suolen matkalta suoli voi vaurioitua vakavasti. Nämä potilaat ovat akuutteja  hätätapauksia ja pitää nopeasti päästä leikkaukseen . 

Haimatulehdus ja  nk. triadiitti

Kissan voimakas oksentelu voi vierasesineen lisäksi viitata myös sisäelinongelmiin kuten haimatulehdukseen jossa haimakudos tulehtuu ilman että mukana on bakteeritulehdusta, vaan pikemmin ärsytysreaktio, joko suolen mahdollisen suolen yliherkkyysreaktion seurauksena tai muut mahasuolikanavan ärtymisen seurauksena. Usein tarkka syy jää epäselväksi. Haimatulehduksessa hoitona on vatsaonteloperäisen kivun hallinta ja tukihoito (nestehoito ja  ruokinta  asetetun  ruokintaletkun kautta)  klinikalla sillä kissa menee  usein pahoinvoinnin ja vatsaonteloperäisen kivun vuoksi syömättömäksi. 

Niin kutsutussa  triadiittissa  tulehdus ulottuu haiman lisäksi sappitiehyisiin ja maksakudokseen. Triadiitti  on usein bakteeritulehdus joka vaatii klinikkahoitoa suonen sisäisiä antibiootteja, mahdollisen ruokintaletkun asettamisen,  nesteytystä useamman päivän ja voi aiheuttaa kissan kunnon vakavan romahtamisen   sekä  on henkeä uhkaava tila. Komplikaationa syömättömyydestä   seuraa   myös maksan rasvoittuminen joka vuorostaan lisää sairauden vakavuutta, ja tämän välttämiseksi näille kissoille  asetetaan ruokintaletku . Toipuminen kestää usein monta viikkoa ja kissan paastoaminen  pitää kaikin keinoin estää. Kissat pärjäävät kotona ruokintaletkun kanssa  eikä sen hoitaminen ole  omistajalle hankalaa. Välttämällä  pakkoruokinta  kissalle ei synny ”taistelusta ”stressiä jos ruiskulla yritetään pakkoruokkia. 

Kissan virtsaamisvaikeudet ja akuutti munuaisten vajaa toiminta

Kissalla voi ilmetä virtsaamisvaikeuksia mm. virtsakiteiden vuoksi  tulehduksen tai jopa stressin vuoksi. Tukos-oireet ilmenee  yleensä sillä että kissa käy useasti hiekkalaatikolla ja voi ääntelehtiä virtsatessaan. 

Virtsatukos johtaa nopeasti elektrolyyttiepätasapainoon veressä jolloin kissa altistuu mm. sydämen rytmihäirilöille.  Myös  munuaiset   vaurioituvat  tukoksesta josta seuraa akuuttiin munuaisten vajaatoiminta. Virtsatietukos täytyy saada nopeasti aukaistua, ja sen jälkeen munuaisten vaurioitumista pyritään tukihoitamaan nesteytyksellä. Virtsatiesairauksissa on usein mukana tärkeänä osana stressiin liittyvä komponentti jonka avulla uusiutuvia virtsatietukoksia pyritään estämään löytämällä kissan stressiä aiheuttavat tekijät. Virtsakiteiden muodostumista pystytään estämän ruokavalion avulla jolloin kiteiden  aiheuttama tukos ei uusiudu. 

Lisää virtsatieongelmista löytyy artikkelista kissojen virtsatieongelmat.

Oman kissan rutiinien seuraamisella ja niissä poikkeamisten huomaaminen ajoissa on tärkeää. Omistajan tunne siitä että ”kaikki ei ole hyvin” on aina oikea, joten siihen tunteeseen kannattaa luottaa sillä omistaja tuntee kissansa parhaiten. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 3/2019

Yleisin syy vanhempien kissojen akuutille näön menetykselle on korkeaan verenpaineen aiheuttama verkkokalvon irtaantuma

Koira-kissaklinikan väki osallistui kesällä taas Pohjoismaiden Oftalmologian eli silmäsairauksien    kokoukseen joka tällä kertaa järjestettiin Naantalissa. Luennoitsijana oli maailman kovin kolmikko oftalmologien erikoiseläinlääkäreitä (Oftalmologian Diplomaatteja) ja   saimme kuulla rohkaisevaa uutista siitä että kissojen vakavamuotoiset verkkokalvon irtaantumat vähentyneet kiitos kissojen lisääntyneen ja ennaltaehkäisevän terveydenhuollon. Tämä antaa praktikolle ilon tunteen, olemme saaneet kissojen terveydenhuollossa paljon aikaan.

Kohonneen verenpaineen aiheuttajat

Taustasyynä kohonneeseen verenpaineeseen on kissoilla yleensä muu perussairaus.

Näistä tyypillisin on krooninen munuaissairaus. Tämän lisäksi kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi), sokeritauti ja nk. hyperaldosteronismi eli lisämunuaisen tuottaman kohonnut aldosteronin tuotanto johtaa kohonneeseen verenpaineeseen. 

Lääkkeet kuten kortisoni ja tulehduskipulääkkeet voi altistaa verenpaineen nousuun. 

Oireet korkeassa verenpaineessa

Silmäoireina, kun verenpaine nousee todella korkeaksi (systolinen verenpaine nousee yli 200 mmHg ), on  akuutti sokeus, ja  silmän sisäinen verenvuoto  ja verkkokalvon irtaantuma. Aikaisemmassa vaiheessa verkkokalvolla voidaan nähdä paikallisia verenvuotoja. 

Verenpaineen noustessa silmän verkkokalvon valtimot yrittävät ensi estää verkkokalvon verisuonten verenpaineen nousun, valtimoiden päätesuonet nk. arteriolit supistuvat joka johtaa verisuonien sileän lihaskerroksen nk. hypertrofiaan eli paksuuntumaan. Tällainen krooninen tila johtaa sileän lihaksien heikentyneeseen supistuvuuteen ja sidekudoksen paksuuntumiseen, verisuonet rappeutuu ja loppujen lopuksi verisuonien sisin nk. endoteelikerros  ja lihaskerros repeää, plasma suodattuu tai isommassa vuodossa veri pääsee vuotamaan verkkokalvon muihin kudoksiin aiheuttaen verkkokalvon turpoamista, verenvuotoa ja isoissa vuodoissa osittaisen tai jopa koko  verkkokalvon  irtoamisen. Syvemmällä verkkokalvon alla on myös verisuonituskerros jossa ei ole verisuonien paineen säätelyjärjestelmää jolloin tällä alueella verenvuoto voi johtaa isompiin vaurioihin jossa koko verkkokalvon vuotoalue kärsii voimakkaasta hapen puutteesta mikäli verisuonitus vaurioituu, täten näön palautuminen on epätodennäköisempää.     

Äkillistä sokeutta voi edeltää se, että omistaja on kotioloissa yleensä huomioinut kissan ”viihtyvän” vesikupilla, juominen  ja virtsaaminen lisääntynyt jolloin olisi syytä tutkituttaa kissa mahdollisten sairauksien vuoksi.

Sydämen kuuntelussa voi ilmetä epänormaaleja sydänääniä kuten sydämen sivuääni, rytmihäiriö, tai jopa nk. laukka rytmi. 

Muita oireita voi olla esim. sierainverenvuoto, neurologiset oireet esim. kohtauksia, liikkumisjäykkyyttä- ja tasapainohäiriötä, tylsyyttä, käytösmuutoksia tai jopa pyörtyilyä 

Kissan verenpaineen mittaus käytännössä

Verenpainemittaus tulisi olla vanhenevan nk. seniori-ikään tulleen kissan (yli 8 v.) perustutkimuksen osana. Se pyritään tekemään aina käynnin aluksi tai niin että kissan käsittelyssä on ollut taukoa tutkimuksien aikana. Normaalisti kissan nk. epäsuora (suonen ulkopuolinen mittaus) jalasta tai hännästä systolinen verenpaine ei saisi nousta yli 160-170 mmHg.

Ympäristö halutaan pitää rauhallisena eivätkä mittaja  ja  omistaja  puhu keskenään mittauksen aikana.

Kissan verenpainetta voidaan mitata nk. Dopplermittarilla joka ensisijainen mittaustapa, mutta vaatii jatkuvan ”tassun kosketuksen” jota kaikki kissat eivät siedä. Vaihtoehtoisesti mittaus voidaan tehdä nk.  HDO mittarilla ja paineet mitataan joko hännästä tai tassusta. Mittaustilanne kestää yleensä vähintään 10 min koska halutaan saada vähintään viisi peräkkäistä samankaltaista mittausta että mittaustuloksiin voidaan luottaa, ja usein mittaus uusitaan jos epäillään   kohonnutta verenpainetta.

Tilanteissa jossa nähdään jo nk. ”pääte elin vaurioita”  jotka yleensä elimiä jolla runsas verenkierto kuten  silmät, munuaiset, sydän ja aivot  tukevat nämä kohonneen verenpaineen diagnoosia,  jolloin aloitetaan verenpainelääkitys heti. 

Systeemisairauksien selvittämiseen kuuluu perusteellisen kliinisen tutkimuksen (jossa siis kissan paino myös erittäin tärkeä tieto)  lisäksi  verinäytteet sisäelinten toiminnan selvittämiseksi (6 -8 tunnin paaston jälkeen), pieni verenkuva mahdollisen anemian poissulkemiseksi. Kissoilla yleensä laihtuminen alkaa noin 2 vuotta ennen esim. munuaisten vajaatoiminnan ilmenemistä  ja siksi painon seuranta on tärkeä osa perusterveydenhuoltoa.

Artikkeli on julkaistu Turokatti-lehdessä 4/2019

Amerikan kissapraktikoiden yhdistys(AAFP) julkaisi vuonna 2019 uuden yhteenvedon kissojen sairauksista joka altistaa myös omistajan sairastumiselle. 

Zoonoosi on sairaus joka aiheuttaa sairautta sekä eläimelle ja ihmiselle ja joka tarttuu ihmisestä eläimeen tai eläimestä ihmiseen. Ihminen saa tartunnan joko suoran kontaktin kautta, epäsuorasti kontaminoituneen ruuan tai veden kautta, tai saman vektorin/välittäjän kautta (kuten hyttynen, puutiainen tai kirput) ympäristöstä. Myös suora kontakti kissan ulosteiden kautta, hengitysteiden eritteiden, virtsateiden eritteiden tai infektoituneen ihon ja ihon eritteiden tai puremien sekä raapimisten kautta voi infektion saada.

Yleensä eniten alttiita  zoonooseille ovat ihmiset jolla on jo alentunut oma vastustuskyky esim. kortisonilääkityksen tai muun sairauden vuoksi. Yleisesti on   todettu että ihmiset harvemmin törmäävät  zoonooseihin heidän terveiden lemmikkiensä kautta, ja terveydelliset hyödyt lemmikin omistamisesta on todettu olevan merkittäviä.

Suolisto-peräiset zoonoosit

Tietyt suolistosairautta aiheuttavat yleiset sairaudet jotka eivät ole kissaspesifisiä  kuten Campylobakteerit, Salmonella, ja Yersinia voi suora kontakti kissan kanssa  aiheuttaa sairastumisen ihmiselle.  Ulosteessa taas olevat enemmän ”kissa spesifiset” Giardia tai Cryptosporidium felis pidetään pienempänä riskinä aiheuttaa ihmiselle sairautta koska ne ovat yleisesti enemmän lajispesifisiä.  Muut ulostevälitteiset sairaudet kuten pyörömadot nk.  Ancylostoma lajit, suolinkainen Toxocara cati  ja alkueläin Toxoplasma gondii  tarvitsevat ympäristössään jonkin aikaa jotta ne muuttuvat tartuntakykyiseksi. Tartunnat usein välittyy infektoituneen ruuan, juomaveden tai muun ympäristötekijän kautta ihmiseen. Tämän vuoksi tärkeässä ennaltaehkäisevässä  roolissa näiden sairauksien kohdalla on  ruuan keittäminen ja hedelmien ja marjojen tarkka pesu tai keittäminen. Ihmiset jolla alentunut puolustuskyky tulisi välttää kontaktia sellaisten kissojen kanssa jonka terveydellisestä tilasta ei ole tietoa tai kissojen kanssa jolla ripuli. Käsihygienian tärkeyttä ei voi myöskään korostaa riittävästi käsiteltäessä raakaa lihaa, tai puutarhatöiden jälkeen. 

Raaka liha voi sisältää suolistopatogeeneja kuten  Campylobakteeri lajeja tai enterotoksista Escherichia coli ja Salmonella lajeja. Pakastus ei tuhoa lihasta näitä patogeeneja, jolloin syöttämällä tällaista ravintoa voi ihminen  kissan ulosteen välityksellä altistua kyseisille patogeeneille jotka aiheuttaa ihmiselle yleensä voimakkaita oksennus ja ripulioireita. Pyörömato Ancylostoma lajit voi larvamuotoisena  kulkeutua ihmisen ihokudoksiin ja Toxocara cati suolinkaista on ihmisillä tavattu silmässä ja sisäelimissä. Madonmunien eritys on yleisesti korkeampaa pennuilla, aikuisikää kohden elimistön oma vastustuskyky sisäloisia kohtaan paranee jolloin ulostenäytteiden tutkiminen 1-2 kertaa vuodessa ja sen perusteella madotuksen suunnittelu olisi järkevää.

Kissojen ulosteen  välityksellä Toxoplasma gondii;n ookysta voi niin kutsutun sporulaation jälkeen infektoida ihmisen. Sporulaatio kestää noin 1-3 pv jolloin kissalaatikon päivittäisellä siivoamisella riski pysyy mahdollisimman matalalla. Samon kissalaatikon säännöllinen pesu saippualla myös suositeltavaa. Lisäksi on todettu tutkimuksissa ettei toksoplasma infektio yleensä ole ollut omalta kissalta vaan ympäristökontaminaationa raan lihan tai kissan ulosteella kontaminoituneesta maaperästä. Tämän vuoksi puutarhatöiden teko suojahansikkain on myös tästä näkökulmasta suositeltavaa. Kissanomistajuutta on tutkittu suhteessa toksoplasmasairastavuuteen, ja  on todettu todella minimaaliset riskit, jopa HIV sairautta sairastavilla. Raskaana olevilla naisilla jolla ei ole nk. toksoplasma vasta-aineita voivat saada vakavia seuraamuksia sikiölleen kuten keskemenon  tai sikiön hermostollisia häiriöitä  etenkin raskauden alkuvaiheessa mikäli ihminen saa tartunnan.

Raapimis-, purema- ja eritealtistus zoonoosit

Kissojen puremien yhteydessä useimmiten bakteerit kuten Pasteurella lajit ja Staphylococcus lajit aiheuttavat ihmisellä rasvakudoksen tulehduksen. Pahimmillaan kissan puremat  johtaa verenmyrkytykseen, aivokalvotulehdukseen, sydämen läppätulehdukseen tai bakteeriseen niveltulehdukseen. Immuunipuolustukseltaan heikommat ihmiset  tai ihmiset jotka altistuvat bakteereille kuten Capnocytophaga canimorsus tai  Capnocytophaga  cynodegmi  saavat suuremmalla todennäköisyydellä vakavia  bakteeritulehduksia. Tämän vuoksi kissan puremia ei saisi ihmisillä jättää hoitamatta antibiootein. 

Kissan kirppua  Ctenocephalides  felis ei ole vielä Suomessa todettu endeemisenä mutta Skandinaviaa lukuunottamatta  se on euroopassa yleinen kissojen ulkoloinen. Tämä ulkoloinen toimii Bartonella lajien sairauden välittäjänä kissoilla. Bartonella bakteeri sijaitsee kissojen suussa, iholla ja kynsissä jolloin pureman kautta bakteeri siirtyy ihmiseen ja voi aiheuttaa sydänläppätulehdusta, moniniveltulehdusta, kuumeilua,  aivosairautta, päänsärkyä ym. Näin ollen kirpun esiintymisalueilla muualla euroopassa kuin skandinaviassa  on kissoilla syytä käyttää lääkitystä kirppuja vastaan.

Kissoilla sienilajit kuten  Sporothrix ja dermatofyytit aiheuttavat ihon pinnallisia infektioita. Yleensä jos oireita on sekä kissalla ja omistajalla on kyseessä ympäristössä oleva infektion lähde.

Kissoilla jolla todetaan metisilliini resistentti Staphylococcus Aureus  (MRSA)(sairaalabakteeritartunta)  ja Staphylococcus  pseudintermedius todennäköisesti levittävät sitä ympärillä oleviin yksilöihin.    MRSA kissalla  katsotaan yleensä olevan peräisin perheen ihmisiltä, eli ns. ”käänteinen zoonoosi”. 

Varallisin kissan pureman välityksellä välittyvä sairaus on raivotauti eli rabies, jota onneksemme ei ole endeemisenä Suomessa, Etelä-Euroopassa sairauteen on säännöllisin väliajoin törmätty etenkin tuontieläimissä. Tuontieläinten kohdalla tätä riskiä tulisi arvioida, sillä raivotautia löytyy edelleen endeemisenä Itä-Euroopan maissa.

Silmä ja hengitystie zoonoosit

Bordetella bronchiseptica ja Chlamydia felis voivat aiheuttaa lievän hengitystiesairauden kissalla. Klamydian epäillään aiheuttavan ihmisillä  silmän sidekalvon tulehdusta. Bordetella harvoin tarttuu ihmisiin, mutta alentuneessa puolustuskyvyssä voi se tarttua.

Lintu-influenssan on todettu aika ajoin tartuttaneen kissoja, mutta kissan aiheuttamaa influenssatartuntaa ihmiselle pidetään epätodennäköisenä. 

Virtsatie välitteiset zoonoosit

Leptospiroosia ei ole vielä Suomessa todettu endeemisenä, mutta sairautta on jo todettu Suomen rajojen tuntumassa.  Leptospiratartunta tapahtuu kontaminoituneen veden välityksellä josta seuraa munuaistulehdusoireet ja joillakin maksantoimintahäiriö.

Vektorivälitteiset zoonoosit

On lukuisia infektoita jotka voivat tarttua kirppujen tai puutiaisten välityksellä kissasta ihmiseen. Tutkimuksissa  on myös todettu että lemmikkiomistajuus nostaa riskiä ihmisellä altistua puutiaisten puremille.   Lemmikin suojaus puutiais-, kirppu- ja hyönteispuremilta on tärkeää ulkoloislääkkein.  Borrelia burdorferi ja Anaplasma phagocytophilum ovat puutiaisvälitteisiä sairauksia jotka ovat endeemisiä Suomessa ja niiden on todettu  infektoineen  kissan jolloin se voi myös altistaa ihmisen sairaudelle puutiaisen välityksellä. Puutiaisvälitteiset sairaudet aiheuttavat ihmisillä yleisesti kuumeilua ja keskushermosto-oireita,  niveloireita,  lihaskipuja  ja muita yleisoireita. 

Etelä-Euroopassa endeemisenä löytyy myös hietasääsken välittämä Leishmania sairaus joka voi olla ihmiselle pahimmassa tapauksessa tappava tauti. Kissa voi saada nk. vanhan ja uuden maailman leishmania kannan ja jos kissa tuodaan endeemiseltä alueelta on nämä asiat tarkistettava.

Yleisesti voidaan todeta että terve kissa jolla ei ole merkkejä suolisto-oireista, silmäsairauksista, hengitystiesairauksista, iho tai virtsatieoireista ja jonka sisä ja ulkoloishäädöstä huolehditaan ei altista omistajaansa zoonoottisille sairauksille. 

Artikkeli on tehty  yhteenvetona soveltuvin osin  artikkelista 2019 AAFP Feline Zoonoses Guidelines,  joka on julkaistu Marraskuussa 2019 Journal of Feline Medicine and Surgery;ssä. Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 1/2020

Kissat tulevat eläinlääkäriin silmävaivan takia tutkimuksiin usein siksi että kotona on havaittu  silmävuotoa, silmän rähmimistä,  silmän siristelyä tai esim.  silmän punoitusta.  Vaihtoehtoisesti on voitu valoa vasten huomata että silmän sarveiskalvo  on muuttanut väriään esim. harmahtavaksi tai että kissalla laajat reagoimattomat pupillit tai akuutisti heikentynyt näkö. Nämä ovat kaikki muutoksia jotka antavat syyn epäillä silmäsairautta. Silmäoireiden perusteella on harvoin vielä mahdollista arvioida silmäoireiden vakavuutta, vaan se vaatii tutkimuksiin tulon. 

Sarveiskalvohaavaumat ja sarveiskalvon muut tilat

Yleisin syy kissan silmävaivoihin on traumaperäinen haavauma kissan kynnen raapaisusta silmän sarveiskalvoon, etenkin vapaana ulkoilevilla kissoilla, mutta myös sisäkissoilla mikäli kotitaloudessa on useita kissoja. Haavan rakenteen arviointi tapahtuu suurentavan biomikroskoopin avulla ja pistohaavojen nopea hoito voi pelastaa näön. Pinnalliset sarveiskalvohaavaumat pystytään usein hoitamaan paikallishoidolla antibioottitipoilla ja kostutustipoilla, mutta syvemmissä haavoissa varsinkin jos haavauma ulottuu yli puoleenväliin sarveiskalvon paksuudesta (sarveiskalvo normaalisti   noin 0,5 mm) on riskinä että silmähaavauma muuttuu hetkessä nk. perforoivaksi jonka seurauksena silmä puhkeaa. Näissä tilanteissa sarveiskalvohaavauma joudutaan usein korjaamaan kirurgisesti ja haavauma peitetään nk. sidekalvosiirrännäisellä eli kissan omasta sidekalvosta tehdään paikka haavauma-alueelle. Toimenpide vaatii nopeasti tapahtuvaa kirurgiaa. Riippuen sarveiskalvohaavauman laajuudesta   alueelle yleensä jää arpi jolloin sarveiskalvo ei ole läpinäkyvä arven kohdalla, mutta silmän näkökyky saadaan usein tämän avulla säilytettyä. Hoitamattomasta sarveiskalvohaavautumasta voi kehittyä  kuolioitunut  sarveiskalvohaavautuma joka aina hoidetaan leikkauksella.

Kauluria joudutaan käyttämään varsinkin alkuvaiheessa jotta kissa ei hankaa silmää tassulla silmäkivun takia ja kun on syntynyt syvempi haavauma. 

Sarveiskalvolla tavataan myös kissoilla aika ajoin sarveiskalvorappeumaa eli nk. korneadystrofia jossa ilmenee  rasvasolukertymää tai turvotusta sarveiskalvolla jonka syy  on sarveiskalvon rakenteessa.

Virussairaudet aiheuttavat usein silmän tulehdustiloja kissoilla.

Feline herpesvirus aiheuttaa  kissoille voimakkaan sidekalvon tulehduksen, ajoittain sarveiskalvohaavaumia ja usein samanaikaisesti kissalla on akuutti calicivirusinfektio ja  toissijaisesti ilmenee myös bakteerinen sidekalvon tulehdus. Sanotaan että noin 95 % nuorista kissoista joilla on toistuvia sidekalvontulehduksia on kissan herpestartunta, sitä esiintyy myös villikissoissa. Pahimmassa  tapauksessa  tämä johtaa sidekalvon ja esim. vilkkuluomen ”yhteenliimautumiseen” eli arpeutumiseen , sekä kyynelkanava-aukkojen tukkeutumisen ja jopa tuhoutumiseen. Herpesvirustartuntaa epäillään myös olevan taustalla nk. kuivasilmäsyyteen kissoilla joka ei ole kovin yleinen sairaus, mutta harmittava koska kyynelrauhanen lopettaa tuottamasta  riittävästi kyynelnestettä  suojaamaan ja kosteuttamaan silmää.   Silmän kuivumisen seurauksena   syntyy kivuliaita  haavaumia sarveiskalvolle. 

Herpesvirusinfektion saanut sairas kissa erittää virusta suun, sierainten ja sidekalvon eritteiden kautta, jossa eritysvaihe voi kestää 3 viikkoa. Infektion saaminen vaatii suoran kontaktin virusta erittävään yksilöön. 

Monikissataloudet, löytöeläintalot ja kissahoitolat ovat riskiympäristöjä.

Kliiniset oireet, silmäoireita lukuunottamatta voivat olla:

• akuutti nuha ja sidekalvontulehdus
• kuumeilu, ruokahaluttomuus, joka kissanpennuilla on hyvin kohtalokasta ja pennut  voivat  menehtyä mm. keuhkokuumeeseen
• oireet helpottuvat yleensä kahdessa viikossa

Diagnostiikka perustuu kliinisiin oireisiin jossa esim.  PCR näytteet tulkittava varovaisuudella. Hoito perustuu hyvään tukihoitoon ja akuuttivaiheen täsmä hoitoon.

Ennaltaehkäisy

• kissakennelissä synnyttävät emot eristetään muista kissoista
• kissahoitolaan /löytöeläinhoitoon tulevat kissat pidetään eristettynä 2 viikon ajan
• tavalliset desinfektio- ja puhdistusaineet tuhoavat helposti herpesviruksen

Rokotukset

• Kissat rokotetaan normaalisti 1-3 vuoden välein elämäntyylistä riippuen
• Herpesinfektio jää pysyvästi elimistöön ja voi puhjeta myöhemmin uudelleen akuutisti stressin ja sairastumisen yhteydessä

 Clamydophila felis on gram negatiivinen bakteeri tartunta voi aiheuttaa kissoilla voimakasta sidekalvotulehdusta. Silmissä on voimakkaasti turvotteleva sidekalvon tulehdus ja silmien erite on limamaista  tai jopa liimamaista jossa komplikaationa voi olla sidekalvon kiinnikkeet  jolloin luomien toiminta vaikeutuu. Verrattuna herpesvirustartuntaan harvoin syntyy sarveiskalvohaavaumia. Tauti on tarttuva ja tarttuu kissasta toiseen suoran kosketuksen kautta, oireet ilmenevät 2-3 vrk tartunnan saamisesta ja infektion alkuvaiheessa kissoilla voi olla silmäoireiden lisäksi kuumetta, syömättömyyttä ja sen seurauksena painon laskua. Bakteerin erittäminen sidekalvoilta loppuu noin kahdessa kuukaudessa. 

Tämä on nuorilla alle vuoden ikäisillä kissoilla yleisempi ( n.30%:lla). On todettu että hengitystie-infektioissa ja silmätulehdusoireilevissa kissoissa esiintyvyys on noin 12-20% ja terveillä yksilöillä PCR näytteet positiivisia (eli harhaan johtavia) 2-3% oireettomista kissoista. Bakteeri vastaa antibioottihoitoon. 

Ennaltaehkäisy

• rokottamisella voidaan ehkäistä infektiota
• monikissatalouksissa kissojen eristäminen toisistaan, koska tartunta vaatii suoran kontaktin
• bakteeri ei  pysy tartuntakykyisenä elimistön ulkopuolella

Silmäluomen rakenteelliset virheet

Luomen sisäänpäin kääntyminen aiheuttaa luomien karvapeitteen hankaumaa silmän pintaa vasten altistaen ja aiheuttaen silmähaavaumia. Luomen ulospäin kääntyminen altistaa taas silmää  ulkoisille ärsykkeille  kuten pöly ja tuuli. Liian pitkä luomirako eli makroblepharon altistaa silmän keskiosan kuivumiselle koska luomet ei pysty viemään kyynelnestettä peittämään koko silmää. Nämä kaikki luomen ongelmat ovat kirurgisesti korjattavissa. Myös nk. Disticiasis eli luomen sisäpintaan kasvavat ”ylimääräiset ” ripset sekä nk. ektooppiset ciliat eli syvälle sidekalvon sisään kasvavat pistävät kovat ripset ovat kaikki kovaa kipua ja ärsytystä sekä sarveiskalvohaavaumia  aiheuttavia tiloja. Ripset jotka hankaavat silmän pintaa on rakenteita  jotka on yleisanestesiassa poistettavia rakenteita. 

Silmän takaosan sairauksia

Värikalvo eli iris muodostaa pupilliaukon silmässä. Tässä rakenteessa voi olla värikalvon vajaakehitteisyyttä nk. irishypoplasia  joka ilmenee usein  epämuotoisena pupillina koska osa värikalvoa puuttuu.  Värikalvolta voi myös tulla säikeitä pupilliaukon yli tai kohti sarveiskalvoa ns. PPM muutos joka on sikiöaikainen jäänne pupilliaukon kehittymisestä. Iän myötä voi myös kehittyä värikalvon rappeumaa jossa värikalvo ohenee. 

Värikalvontulehdus kissalla on esim.  infektion, ulkoisen vamman tai  immuunivälitteisen tulehduksen seurausta. Infektiolähde voi esiintyä muualla elimistössä. Kissalla värikalvontulehduksen yhteydessä monesti löytyy syy muualta kuin silmästä. Soluja vuotaa silmään värikalvon verisuonista silmän sisäiseen nesteeseen aiheuttaen voimakkaan tulehdusreaktion. Silmä on kivulias siristelevä, punoittava ja sarveiskalvo voi olla  harmaa. Uveiitti vaatii nopean hoidon jottei tulehduksen seurauksena synny  glaukoma eli silmänpainetauti. Akuuttia värikalvontulehdusta nähdään kissoilla mm. lymfoomassa, kohtutulehduksen yhteydessä  ja muissakin vakavissa sisäelinsairauksien yhteydessä.

Linssiin voi kehittyä kaihimuutoksia jotka pahimmassa tapauksessa voi aiheuttaa sokeutumisen. Silmäpeilaustutkimuksissa voidaan aika ajoin havaita nk. PHTVL/PHTV  muutoksia – jotka ovat sikiöaikaisen linssin kehityksen aikaisten  verisuonrakenteen jäämiä  linssin takapinnalla.  Linssiluksaatio  tapahtuu kun linssi irtoaa kiinnikerakenteista. Linssi voi pudota takakammioon tai etukammioon. Etukammiossa linssi tukkii nestekiertoon tarvittavat poistokanavat ja seurauksena silmänpaineen nousu.  

Lasiaisen rappeuma johtaa nk. lasiaisvuotoon jossa lasiaissäikeitä tulee linssin reunan takaa etukammioon. Tämä voi aiheuttaa silmän sisäisen tulehdusreaktion mikäli vuoto on runsasta ja vaatii säännöllistä seurantaa. 

Verkkokalvo eli retina

Äkillinen sokeutuminen kissalla voi johtua esim. verkkokalvoirtaantumasta. Irtaantuma voi olla joko kokonainen jolloin kissa on täysin sokea tai osittainen jolloin kissa voi nähdä osan näkökentästään ja kallistaa usein päätään silloin eri suuntiin kun yrittää nähdä. Verkkokalvoirtaantuman takana on usein kohonnut verenpaine tai muu vakava systeemisairaus. Nopea tutkimus ja syyn selvitys voi johtaa näön säilymiseen.

Koloboma muutokset esim. näköhermossa johtaa siihen että osa rakenteesta puuttuu. Tämä nähdään silmän pohjatutkimuksessa. Näköhermon vajaakehittyneisyys johtaa myös nuorella kissalla huonontuneeseen tai olemattomaan näkökykyyn. Nk. retinopatiat eli verkkokalvon erilaiset tulehdustilat ovat yleisnimitys verkkokalvomuutoksille jossa taustasyynä voi olla esim.  toxoplasman aiheuttama tulehdus  tai muu tulehdustila. Verkkokalvorappeuma eli PRA (Progressiinen Retinalinen Atrofia) on etenevä verkkokalvorappeuma joka ajan myötä  johtaa aina sokeutumiseen.

Silmämunan prolapsi eli silmäkuopasta putoaminen

Silmämuna voi työntyä kuopastaan voimakkaan ulkoisen voiman (pureman, kolari tms. päähän kohdistuva  trauma). Kissa pitää pikimmiten toimittaa akuuttiin hoitoon, ja joissakin tapauksissa silmän palauttaminen kuoppaansa voi säilyttää näön (näköhermon ylivenymisen seurauksen eläin sokeutuu). Kyseessä on  vakava hätätapaus. Jos silmään on kohdistunut vakavia ulkoisia vammoja silmänpoisto on  useimmiten paras ratkaisu kissalle

Glaukoma eli silmänpainetauti

Silmän sisäinen neste  muodostuu värikalvon takana ja kiertää pupilliaukon läpi etukammioon josta se suodattuu kammiokulmassa olevien kanvistojen läpi ulos kovakalvolle ja osittain takaisin silmän sisälle.

Silmänpaineen nousun yhteydessä silmä on erittäin kivulias, pupilli laaja, ja silmän pinta harmaantuu kun sarveiskalvon sisälle muodostuu pieniä halkeamia paineen takia. Silmänpaine on saatava nopeasti alas ettei kissa sokeudu. Useimmilla kissoilla silmänpainetaudin  taustalla on  hoitamaton värikalvontulehdus. 

Silmän rakenteita ja niiden tehtävät

1. Silmäluomet ja silmäripset: Silmän uloimmat rakenteet, suojaavat silmää ulkoisilta ärsykkeiltä kuten pölyltä ja vierasesineiltä. Luomirefleksi levittää kyynelnesteen silmän pintaan pitäen pinnan kosteana ja puhtaana. Räpytysrefleksi on tahdoton  tapahtuma ja sitä ohjaa aivohermotoiminta. Luomien toiminnan avulla voidaan myös rajoittaa  silmään saapuvan valon määrää.
2. Sidekalvo (konjunktiva): on silmän suojakalvo, luomien sisäpinnassa, kovakalvon eli skleran  (valkoinen osa silmän sarveiskalvon reunasta) suojana ja  kokonaisuudessaan koko silmän sisäpinnan suojakalvo.
3. Sarveiskalvo eli kornea. Silmän keskialueen läpinäkyvä elastinen kalvo, jonka läpi valo pääsee mustuaisaukosta (pupillista) sisään verkkokalvolle. Sarveiskalvon silmää suojaava tehtävän lisäksi valon määrää ja suuntaa ohjataan värikalvon eli iiriksen ja sarveiskalvon yhteisvaikutuksella.
4. Värikalvo eli iiris. Silmän värillinen pyöreä mustuaista ympäröivä kudos. Säätelee silmän sisään tulevan valon määrää. Pupilli eli mustuainen supistuu, kun valon määrää  silmän sisään halutaan rajoittaa  kirkkaalla kelillä /valossa. Kun taas valoa halutaan päästää hämärällä enemmän silmään   mustuainen laajenee.
5. Linssi eli mykiö: värikalvon takana oleva rakenne, jonka tehtävänä on tarkentaa näköhavainnot     verkkokalvolle. Linssin toimintaa ohjaavat nk. kiliaari lihakset, ja jos esine on lähellä niin linssi ohenee lihasten supistumisen seurauksena ja esineen kuva tarkentuu, kun taas kauempana olevan esineen kuvan tarkentamiseksi linssin pitää paksuuntua eli kiliaarilihakset rentoutuvat jotta kuva tarkentuu verkkokalvolle.
6. Verkkokalvo eli retina: Täällä on nk. fotoreseptorisolut jotka ovat silmän  koko takapinnalla   ”tapettina”.  Aluetta, jossa on eniten fotoreseptoreita, kutsutaan area centralikseksi eli keskusalueeksi.   Tällä alueella fotoreseptorisoluja  on tuhansia tiivisti yhdessä tekemässä  sisään tulevat kuvat tarkaksi. Jokainen  fotoreseptorisolu on  kiinnittynyt hermoon joka menee näköhermon (optikushermo )läpi kytkeytyen aivoihin.  Kaikki pienet hermot ovat siis nipussa muodostaen  ison näköhermon. Verkkokalvon kudokset muuttavat kuvat elektronisiksi impulsseiksi näiden näköhermorakenteiden avulla. 
7. Vilkkuluomi: Silmää ei suojaa vain luomet vaan myös vilkkuluomi. Vilkkuluomi sijaitsee  sisäsilmäkulmassa  kuonon puolella. Väriltään vilkkuluomi voi olla vaaleanpunainen tai  pigmentoitunut. Kun silmään kohdistuu uhka /trauma tai tulehdus, vilkkuluomi kohoaa suojaamaan silmää.
8. Kyynelrauhaset:  tuottavat kyynelnesteen, jonka avulla silmän pinta  pysyy kosteana ja elastisena. Samalla kyynelnesteen avulla eritteitä huuhtoutuu silmästä pois  kyynelkanavien kautta sierainaukkoihin. Kyynelrauhasia on kahdenlaisia. Kyynelrauhaset tuottavat vesimäistä eritettä ja sidekalvolla  sijaitsevat solut limamaista paksumpaa eritettä. Näiden eri solujen tuottamat eritteet sekoittuvat kyynelnesteeksi joka on bakteeria estävä, liukastemainen ja tekevät kyynelfilmin silmän pintaa suojaamaan. Limamainen eriteosa estää kyynelnesteen nopean haihtumisen silmän pinnasta. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 3/2017