Näitä ei esille varastettavaksi tai avoimeen roskalaatikkoon/bioastiaan.

• Maissitähkät tukkivat mahasuolikanavan poikkeuksetta, eivätkä sula. Jopa pieni pätkä maissintähkää voi aiheuttaa koiralle hegenvaarallisen suolitukoksen, joka vaatii leikkaushoitoa.
• Grillivartaiden puutikut lävistävät helposti suoliston seinämän ja aiheuttavat sitä kautta vatsakalvon tulehduksen
• Myös monet muut grillattavat herkut eivät ole hyväksi koiralle, esimerkiksi grillatuista kananluista ja porsaan kylkiluista saattaa irrota teräviä paloja jotka voivat vahingoittaa koiran ruokatorvea/suolistoa tai jäädä kiinni ruokatorveen.
• Grilliherkut ovat yleensä myös liian mausteisia ja rasvaisia koirille, mistä voi seurata vatsavaivoja. Liian rasvainen ruoka voi jopa aiheuttaa koiralle haimatulehduksen.
• Jäätelötikkua ei kannata antaa nuoltavaksi koska nopea syö hitaat eli se hups onkin koiran suussa purtu halki ja terävänä puhkaisee mahalaukun tai suolen seinämän.

Jos koira on syönyt grillattuja luita, ensiapuna kannattaa antaa tankoparsaa, se nimittäin kietoutuu terävien palasten ympärille jolloin aiheutuu vähemmän vahinkoa suolistolle. Jos koiran voinnissa tulee muutoksia (esim. ummetusta, pahoinvointia, verta ulosteessa) ottakaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Maissintähkän kohdalla suosittelemme ottamaan heti yhteyttä eläinlääkäriin, sillä se aiheuttaa suolitukoksen erittäin helposti.

Varataan siis koirille ihan omat sallitut herkut grillailun ajaksi ja koitetaan olla tarkkana etteivät grilliherkut katoa parempiin suihin heti kun silmä välttää

Turvallista kesää!

Suussa esiintyvät eosinofiiliset tulehdusmuutokset epäillään olevan yliherkkyysreaktioita ympäristöön, ruokaan tai muuhun nieltyyn / pureskeltuun, kuten karvapeitteen hilseeseen, ulkoloisiin tai muihin ulkoisiin ärsykkeisiin. Kyseessä on harvinainen sairaus, joka ilmenee koirilla nuoressa iässä, yleensä alle kolme vuotiaana.

Kirjallisuudessa Cavalier kingcharlesinspanielit, Siperianhuskyt, Alaskan malamutit, Englanninvinttikoirat, Labradorin noutajat sekä Valkoiset Länsiylämaanterrierit on todettu alttiita sairaudelle, mutta muutoksia voi esiintyä millä tahansa rodulla. Urokset ovat tutkimuksien perusteella enemmän alttiita sairaudelle.

Koirat voivat olla kliinisesti oireettomia, tai niillä voi olla oireita kuten suun paha haju, yskää, nielemisvaikeuksia, lisääntynyttä kuolaamista ja / tai laihtumista. Tutkimuksissa on todettu myös että 33-60 prosentilla potilaista on kohonnut määrä eosinofiileja verenkierrossa.

Yleensä muutokset esiintyvät kitalaessa (65.4%), kielessä (26.9%), ja muilla alueilla suussa (7.7%). 

Kitalaen ja kielen muutokset ovat tyypillisempiä pienirotuisilla, kun taas limakalvo muutokset ovat tyypillisempiä isoilla koiraroduilla.Diagnoosin saamiseksi on tärkeää ottaa koepala muutoksesta, että voidaan varmistaa ettei kyseessä ole kasvain. 

Hoito:

Koska kyseessä on yliherkkyydestä johtuva sairauden kuva, siirretään potilaat aina niin kutsutulle hydrolysoidulle ruualle. Samoin pohditaan muut mahdolliset altistavat tekijät kuten lelut, puruluut yms. Eosinofiilinen granuloma vastaa yleensä hyvin kortisonihoitoon ja häviää 10-20 pv kuluessa hoidon aloittamisesta.Tämän jälkeen kortisoniannosta lasketaan asteittain pienemmäksi. Jotkut potilaat vaatii muita vahvempia immunosupressiivisia lääkkeitä, jotta muutokset saadaan häviämään. Tutkimuksessa 70% eosinofiilisen muutoksen omaavista koirista jotka oli oireettomia parani täysin ilman hoitoa (tutkimus sisälsi 24 koiraa) Ennuste kuitenkin on hyvin vaihteleva.

Kirurginen poisto tai kirurgisella laserilla muutoksen poistattaminen (nk. ablaatio) on myös kuvailtu hoitomuotona. Terapialaserista on vähemmän tieteellistä tutkimusdataa. Kliinisiä positiivisia kokemuksia sen toimivuudesta suun muutoksien hoidossa on paljon. Laserlaitteen tuottama valoenergia on todettu kirjallisuudessa vähentävän kudoksen tulehdusta ja kipua ja samanaikaisesti edistää kudoksen paranemista. Valon energia edesauttaa muun muassa solujen mitokondrioiden hapen tuottamista, jonka kautta solujen aineenvaihdunta paranee.

Tässä Huiman tarina kerrottu videolla.

Lähteet:  

_{Anderson, J.G.; Hennet, P; Management of Severe Oral Inflammatory Conditions in Dogs and Cats.Veterinary Clinics of North America Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice, January 2022,159-184}

_{Godbold J.C., Riegel,R Lasertherapy in veterinary medicine: photobiomodulation 2017}

_{VIN Network: Eosinophilic Stomatitis/Granuloma Complex (Canine) 2023}

OHJEITA LEMMIKINOMISTAJALLE KYYNPUREMATAPAUKSESSA

Kyynpurema vaatii aina eläinlääkärin antamaa hoitoa. Lemmikki tulisi toimittaa pikaisesti pureman jälkeen eläinlääkäriin. Kuljettamisessa pyritään välttämään lemmikin turhaa liikuttelua. Kyytabletteja ei tule käyttää, paitsi siinä tapauksessa jos koiran/kissan hengitystiet uhkaavat äkillisesti tukkeutua. Jos lemmikin tajunta vaikuttaa alentuneelta, ei saa yrittää antaa suun kautta nesteitä eikä lääkkeitä.

Eläinlääkärissä lemmikin vointi tutkitaan ja tyypillisesti otetaan verinäytteet mm. punasoluosuuden, maksa- ja munuaisarvojen sekä hyytymistekijöiden tutkimiseksi. Kyynpuremapotilaalle aloitetaan suonensisäinen nestehoito suonissa kiertävän veren määrän laskun korjaamiseksi ja kipuun annetaan tyypillisesti opioidikipulääkettä. Kyynpureman hoidossa voidaan käyttää myös kyynmyrkyn vasta-ainetta. Mikäli hoito saadaan aloitettua ajoissa, on ennuste toipumiselle yleensä hyvä.

Suomessa tavattavan kyyn (Vipera berus) puremassaan erittämässä myrkyssä on useita erilaisia toksiineja, jotka voivat suoraan vaikuttaa haitallisesti munuaisiin sekä sydämeen. Kyynmyrkyllä on myös proteiineja hajottava vaikutus. Levitessään verenkiertoon kyynmyrkky aiheuttaa seinämävaurion verisuoniin, jolloin suonista pääsee tihkumaan nestettä, verisoluja ja proteiineja ympäröiviin kudoksiin. Edelläkuvatusta aiheutuu veritilavuuden lasku (suonissa kiertävän veren määrä vähenee) ja sitä kautta verenpaineen lasku sekä punasolujen rikkoutumista verisuonissa, anemiaa ja hyytymishäiriöitä. Myös keuhkoihin kohdistuvia haittoja, kuten nestepöhö, voi muodostua. Puremakohtaan muodostuu voimakas turvotus, joka on kivulias ja usein leviää vähitellen ihon alla laajemmalle alueelle. Kyynpuremapotilailla voi esiintyä myös oksentelua, kuivumista ja apaattisuutta/väsyneisyyttä.

Kirjoittanut eläinlääkäri Jenna Seppälä