Ikääntyminen aiheuttaa kissan elimistössä muutoksia, mutta ikä itsessään ei ole sairaus. Tämän vuoksi sairaan vanhan kissan hoitopäätöstä ei koskaan saisi perustaa yksin ikään, sillä monia sairauksia voidaan helposti hoitaa ja kontrolloida, vaikka ne eivät olisikaan parannettavissa. Parantumattomasti sairaan vanhan kissan hoidossa noudatetaan hyvän elämänlaadun vaatimusta: eläin ei saa kokea kipua, eläin ei saa nälkiintyä aliravitsemuksesta tai nestetasapainon häiriöistä, ja selkeät fyysiset oireet ja ongelmat, kuten oksentelu, rytmihäiriöt tai vaikka mädäntynyt poskihammas, on hoidettava asianmukaisesti. Eläin ei saa myöskään jäädä asiallista hoitoa vaille: hoitamatta jättäminen on turhan kärsimyksen aiheuttamista eläimelle ja siis eläinsuojelukysymys!

Ikääntyvän kissan kanssa tulee myös eteen lemmikistä luopumisen aika. Hyvin harvoin sairaskaan kissa nukkuu kotona helposti ja nopeasti ikiuneen. Päätös pitkäaikaisen lemmikin eutanasiasta ei ole helppo, mutta on hyvä muistaa, että sairaan vanhan kissan hoitomuotoja punnittaessa eutanasia on inhimillinen ja kivuton vaihtoehto. Eläinlääkäri voi myös suositella eutanasiaa tilanteessa, jossa sairaus on terminaalivaiheessa, tai kissan elämänlaatu ei hoidosta huolimatta ole enää hyväksyttävää.

Kissa alkaa osoittaa vanhuuden oireita 7-12 vuoden iässä. Monet tässä iässä tulevat sairaudet ovat kroonisia ja hitaasti eteneviä, ja samanaikaisesti voi kissalla olla useampikin ongelma. Vaikka kissan kanssa eletäänkin tiiviissä kontaktissa päivittäin, voi moni vaiva jäädä omistajalta huomaamatta ja mennä vain ”vanhuuden” piikkiin.

Tavallisia sairauksia ikääntyvällä kissalla

1. Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi

Aiheuttaa kissan aineenvaihdunnan kiihtymistä: eläin syö paljon, juo paljon, laihtuu, oksentelee ja ripuloi, mutta on silti virkeä. Hoitamattomana johtaa sydämen, maksan ja munuaisten vajaatoimintaan, mutta on lääkityksellä hoidettavissa. Hoidettuna ennuste on hyvä. Selvitetään verinäytteillä.

2. Krooninen munuaisten vajaatoiminta

Hitaasti etenevä sairaus, joka aiheuttaa lisääntynyttä juomista, pissaamista ja laihtumista. Herkistää virtsatietulehduksille.
Oireita voidaan hoitaa pitkälle, mutta tauti ei ole parannettavissa. Useimmiten eläin pärjää sairautensa kanssa useita vuosia.

3. Kohonnut verenpaine eli hypertensio

Voi olla eläimellä oireettomana pitkään, mutta herkistää sydämen ja munuaisten toimintahäiriöille, sekä voi aiheuttaa verenvuotoja silmään ja näön menetyksen. Kissalla hypertensio liittyy useimmiten munuaisten vajaatoimintaan tai kilpirauhasen liikatoimintaan. Säännöllisellä verenpaineen mittauksella saadaan oireettomat hypertensiopotilaat ajoissa selville, tila on hoidettavissa verenpainelääkkeillä.

4. Kasvainsairaudet

Ihokasvaimet ovat helposti löydettävissä, erilaisina patteina iholla tai ihon alla. Kasvaimia ei koskaan jäädä seurailemaan, vaan pääsääntöisesti kaikki ihokasvaimet poistetaan kirurgisesti.

Suolistokasvaimet ovat vanhoilla kissoilla yleisiä mutta huomattavasti vaikeammin löydettävissä. Usein ainoana oireena on syömättömyys ja laihtuminen. Taudinselvityksessä perusverenkuvan tutkiminen ja vatsan ultraääni ovat tärkeitä, mutta vasta koepalojen perusteella voidaan olla varmoja diagnoosista. Kasvaintyypeistä esim. suoliston adenokarsinomalla on huono ennuste, lymfoomaa sen sijaan voidaan kissalla hoitaa ja ennuste on kohtalainen.

Primaarit keuhkokasvaimet ovat kissalla harvinaisempia. Ne lähettävät etäpesäkkeitä helposti, ja tyypillisenä on kasvainmuutos varpaassa. Tavallisempaa on jonkin muun kasvaimen etäpesäkkeet keuhkoissa. Pääsääntöisesti kaikilta kasvainpotilailta kuvataan tämän vuoksi myös keuhkot.

Munuaiskasvainta voidaan pitää todennäköisenä diagnoosina jo ultraäänitutkimuksen perusteella. Sen sijaan monet maksamuutokset voivat näyttää ultraäänitutkimuksessa kasvaimilta mutta ovat jotain muuta; varma diagnoosi vaatii aina koepalan.

Koska kasvaimia voidaan kissallakin myös hoitaa, olisi aina pyrittävä varmaan diagnoosiin. Hoidon perusperiaatteina ovat riittävä ravinnon saanti ja kivun hoito sekä hyvän elämänlaadun turvaaminen.

5. Sokeritauti eli diabetes mellitus

Oireena ovat lisääntynyt juominen ja pissaaminen sekä lisääntynyt ruokahalu. Diagnostista on kohonnut veren ja virtsan sokeri. Mikäli hoito aloitetaan nopeasti, voi kissan haima elpyä niin että eläin myöhemmin pärjää pelkällä ruokavaliolla. Hoito aloitetaan kuitenkin aina insuliinilla. Hoito vaatii säännöllistä seurantaa, mutta hoidettuna kissa voi pärjätä useita vuosia.

6. Tulehduksellinen suolistosairaus eli IBD

Anoreksia ja painon lasku voivat olla ainoita kliinisiä oireita suolistosairaudesta. Diagnoosi saadaan vain suoliston koepaloilla. Kissalla tulehdus voi olla vaikea erottaa lymfoomasta. Hoidettavissa lääkityksellä ja ruokavaliolla, kohtalaisen hyvä ennuste.

7. Käytösongelmat

Ovat hyvin tavallisia vanhalla kissalla ja useimmiten liittyvät hoidettavaan taustasairauteen: nivelrikko ja –kipu voivat aiheuttaa aggressiivisuutta, liiallisen itsensä nuolemisen taustalla voi olla hypertyreoosi tai virtsavaivat, vääriin paikkoihin ulostaminen voi johtua mahdollisesti IBD:stä… Ikääntyessä aistit surkastuvat ja muisti huononee. Käytösongelmia voidaan hoitaa ympäristöä korjaamalla, kissan hoitotapoja muuttamalla ja lääkityksellä.

8. Nivelrikko

Nivelkivut ja kulumat ovat vielä yleisesti alidiagnosoitu vanhan kissan ongelma. Tyypillisiä kipupisteitä ovat kissalla lannerangan alue sekä polvet. Kipu aiheuttaa vaisuutta, väsymystä , aggressiivisuutta ja ruokahaluttomuutta. Erotteludiagnoosina on suljettava pois mm. luuston kasvaimet. Nivelrikkoa voidaan hoitaa tulehduskipulääkkeillä ja nivelten suojaravinteilla, sekä painon hallinnalla ylipainoisilla eläimillä

9. Hammasongelmat

Hammasongelmat ovat erittäin yleisiä vanhoilla kissoilla aiheuttaen suun toiminnan häiriöitä, kipua ja huonontunutta hajuaistia. Tämä johtaa syömisvaikeuksiin ja anoreksiaan. Ongelmapotilailla säännöllinen hammashoito nukutuksessa on välttämätön.
Vanhan kissan rauhoittaminen /anestesia

Yhä vielä esiintyy harhaluuloa, ettei vanhaa kissaa voi nukuttaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ikä ei ole este nukuttamiselle, ei edes leikkaukselle. Ikääntymisen myötä nukutusaineiden tarve vähenee, ja ennen nukuttamista on oltava selvillä sisäelinten toiminnasta. Tämän vuoksi tutkitaan sydän ja verinäytteet, sekä arvioidaan nukutusriski ns. ASA luokituksella. Kaikkia nukutuspotilaita valvotaan tarkasti heräämiseen saakka, ja tämä koskee erityisesti vanhoja eläimiä. Hyvin iäkkäillä nukutuksesta täydelliseen toipumiseen voi kestää 2-3 vrk:tta. Myös jatkohoitoon käytetyissä kipulääkkeissä on otettava huomioon potilaan ikä ja muu kunto.
Vanhan kissan ruokinnan erityispiirteitä

Seniorikissan ruuan täytyy olla hyvin maittavaa ja hyvin sulavaa. Ruoka ei saa olla hapattavaa, sillä se altistaa munuaisongelmille ja kalsiumoksalaatti-virtsakiteille, joiden riski muutenkin lisääntyy iän myötä. Ravinnon proteiinin täytyy olla korkealaatuista. Jos vanha kissa on hyvässä kunnossa, mitään muutoksia normaaliruokavalioon ei tarvita. Ruokinnan muutokset katsotaan yksilöllisesti yleiskunnon ja terveystarkastuksen perusteella. Erityishuomiota täytyy kiinnittää nestetasapainoon, sillä monet sairaudet vanhemmalla kissalla johtavat elimistön kuivumiseen.

Terveydenhuolto-ohjelma ikääntyvälle kissalle

Vuosittaista tarkastusta suositellaan kissoille alkaen 7-11 v iässä; kahdesti vuodessa yli 14 v ikäisille kissoille. Tarkastuksessa käydään läpi seuraavat asiat:

• kissan käyttäytyminen ja sairaushistoria
• ruokintaneuvonta, loishäädöt, tarvittaessa rokotukset
• kliininen terveystarkastus, sisältäen hammastarkastuksen, sydämen kuuntelun ja nivelten tunnustelun
• painon seuranta, ruumiinkunnon arviointi
• verenpaineen mittaus
• pieni verenkuva (hematokriitti, valkosoluarvot erittelylaskentoineen, verihiutaleet)
• verinäytteen sisäelinarvot (maksa ja munuaisarvot, totaaliproteiinit, kalium, kilpirauhasarvo, verensokeri)
• pissanäyte (ominaispaino, sakka ja liuskatesti sekä viljely)
• FeLv ja FIV ellei ole tutkittu aikaisemmin

Artikkelin kirjoittanut: Ell Elisa Välimäki Koira-Kissaklinikka Oy

Ravinnolla on erittäin suuri merkitys kissan terveydelle. Oikeanlainen tasapainoinen ruokavalio vahvistaa kissan immuunijärjestelmää ja antaa suojan monia sairauksia vastaan.

Kissa haluaisi syödä sardiinipurkissa olevan hiiren.

Kissa on puhdas lihansyöjä, joten sille ei saa antaa jatkuvasti samaa ruokaa, jota ihminen itse syö tai mitä koiralle annetaan. Kissa on aiemmin metsästänyt ja syönyt pääasiassa pikkujyrsijöitä, ja eläinlääkäri Eva Einola-Koponen eläinklinikka Turun Koira-kissaklinikalta toteaakin, että jos kissa saisi päättää, se haluaisi syödä sardiinipurkissa olevan hiiren. Nykyään kuitenkin kissat syövät yleensä enimmäkseen sitä, mitä kissan omistaja heille tarjoaa. Siksi kissaihmisen tulisi tarkoin miettiä, mitä hän karvaiselle perheenjäsenelleen syöttää.

Kissan ruokavalion ravintoaineet oikeassa suhteessa

Koska kissa on lihansyöjä, sen ravinnon tulee sisältää suhteellisen paljon proteiinia ja vähän hiilihydraatteja.

– Hiilihydraattipitoinen ruoka lihottaa kissaa ja kissan suoliston bakteerikanta muuttuu, Eva Einola-Koponen toteaa.

Lisäksi kissan ravinnossa tulee olla tarpeeksi rasvaa, kivennäisaineita, vitamiineja ja välttämättömiä rasvahappoja. Kissan hyvinvoinnille tärkeitä ovat myös useat aminohapot, ja näistä erityisesti tauriini ja arginiini. Tauriinin puutos aiheuttaa kissalla kasvun hidastumista, sikiön kehityshäiriöitä ja verkkokalvomuutoksia silmiin, ja arginiinin puutos aiheuttaa ammoniakkipitoisuuden nousun elimistössä.

Eva Einola-Koponen toteaa, että nykyään on tarjolla laadukkaita teollisia kissanruokia, jotka sisältävät oikeassa suhteessa kaikkia niitä ravintoaineita, joita kissa tarvitsee. Siksi hän suosittelee tarjoamaan pääasiassa niitä kissalle.

– Voihan kissalle antaa lisäksi vaikka katkarapuja makupalaksi, jos haluaa, mutta perusruuan tulee olla sellaista, että kissa saa siitä kaikki ravintoaineet, hän miettii.

Kissan eri elämäntilanteissa erilainen ruokavalio

Eva Einola-Koponen ohjeistaa, että kissalle ei saa syöttää koko ajan samaa ruokaa, vaan määrätyssä iässä ja elämäntilanteessa kissan ruokavaliota tulee muuttaa. Kissan ruokintaa pohdittaessa tulee ottaa huomioon kissan ikä, geneettinen tausta, aktiivisuus, liikunta ja sairaudet.

Monilla laadukkailla kissanruokavalmistajille on tarjolla erilaisia ruokia eri elämäntilanteessa oleville kissoille sekä eri sairauksista kärsiville kissoille. Pentukissoille tulee ehdottomasti syöttää pennuille valmistettua ruokaa, samoin tiineille ja imettäville kissoille penturuoka on yleensä sopivaa. Lisäksi esimerkiksi leikkaamattomalle aikuiselle on oma ruokansa, steriloiduille ja yliopainoisille omansa ja ikääntyneille kissoille omansa. Lisäksi myös joillekin rotukissoille on omat ruokansa, samoin kuin ulko- ja sisäkissoille.

– On olemassa oppaita, joissa kissoille on jaoteltu ikäryhmittäin sopivat ruuat. Näiden oppaiden ohjeistuksia kannattaa seurata, Eva Einola-Koponen opettaa.

Hän kertoo, että erilaisia ruokavalioita tarvitaan, koska eri elämänvaiheissa kissan ravinnon ja ravintoaineiden tarve on erilainen. Esimerkiksi kissojen penturuuissa on runsaammin proteiineja ja rasvaa. Lisäksi niissä on kivennäisaineita ja vitamiineja kasvavalle oikea määrä. Ylipainoisten kissojen ruoka taas on yleensä matalaenergistä ruokaa, johon välttämättömien ravintoaineiden määrä on sovitettu.

– Seniorien ruuissa taas on esimerkiksi huomioitu se, että vanhalla kissalla munuaisten ja maksan toiminta on erilaista kuin nuorella kissalla, joten ruuan tulee olla hyvin sulavaa, hän selvittää.

Eva Einola-Koponen ei myöskään suosittele antamaan kissoille halvimpien kissanruokamerkkien ruokaa, koska niiden laatu on yleensä heikko. Näissä ruuissa ei yleensä ole tarpeeksi vitamiineja ja hivenaineita.

– Kissanruuan valinnassa kannattaa muistaa se, että hinta-laatusuhde kulkee yleensä käsi kädessä. Isot merkit ovat yleensä luotettavampia kuin tuntematon halpa tuote, hän toteaa.

Jos kissan ruokavaliota lähtee muuttamaan, täytyy muistaa tehdä ruokinnan muutokset vähitellen, jotta kissan ruuansulatuskanavan toiminta ei häiriinny.

Laadukasta ruokaa syövä kissa ei yleensä tarvitse lisävitamiineja

Eläinlääkäri Eva Einola-Koponen toteaa, että kissalle ei tarvitse normaalisti antaa lisävitamiineja, jos se syö laadukasta ruokaa. Hän toteaa kuitenkin, että ihmiset haluavat usein antaa lemmikeilleen jotain ekstraa perusruuan päälle, ja vitamiinejakin voi antaa, kunhan ei ylitä niitä annoksia, mitä tuoteselosteessa suositellaan.

Eva Einola-Koponen toteaa, että on kuitenkin olemassa joitakin kissaryhmiä, jotka voivat tarvita lisävitamiineja laadukkaan ruuan lisäksi. Tällaisia ovat esimerkiksi jotkut paksu- ja pitkäturkkiset kissarodut, jotka saattavat tarvita varsinkin karvan vaihtumisen aikoihin rasvahappo- ja vitamiinilisiä.

Lisäksi kissa, joka sairastuu, voi tarvita hetkellisesti lisävitamiineja, samoin kuin stressaantuneet kissat. Myös näyttelyt saattavat olla kissalle stressitilanteita, joten näille kissoille voi toisinaan antaa lisävitamiineja tai rasvahappovalmisteita.

Myöskin kissat, jotka syövät pelkästään kotiruokaa, tarvitsevat lisävitamiineja. Eva Einola-Koponen sanoo, että tasapainoisen kotiruuan tekeminen kissalle on hyvin haasteellista.

– On todella vaikeaa saada aikaiseksi kissalle ruokavalio, jossa on kaikki kissan tarvitsevat vitamiinit ja muut ravintoaineet, ja vieläpä oikeassa suhteessa näitä kaikkia. Kissa saattaa saada joitakin ravintoaineita liikaa ja joitakin liian vähän. Tämä taas voi johtaa vakaviin puutostiloihin ja sairauksiin, hän miettii.

Vääränlaisen ruokavalion aiheuttamat sairaudet

Eläinlääkäri Eva Einola-Koponen kertoo, että hänen klinikalleen tulee viikoittain kissoja, jotka kärsivät vääränlaisen ruokavalion aiheuttamista sairauksista. Usein kissat ovat saaneet yksipuolista ja heikkolaatuista ruokaa.

Jotkut kissanomistajat ottavat liian tosissaan sen, että kissa on lihansyöjä. Kuitenkin pelkän lihan tai kalan syöttäminen kissalle on hyvin tavallinen syy erilaisiin puutostiloihin. Luonnossa kissa syö saaliidensa lihan lisäksi myös niiden luut ja sisäelimet. Eva Einola-Koponen kertoo, että vastaanotolle tuodaan pentuja, joita on ruokittu kasvuaikana pelkästään lihalla.

– Kissat eivät ole saaneet tarpeeksi kivennäisaineita, ja siksi näillä on hauraat luut.

Eläinlääkäriin tuodaan myös kissanpentuja, joita ei ole ruokittu penturuualla, ja joilla on siksi hauraat luut.

– Pennut ovat ihan paperisia, Eva Einola-Koponen huokaa.

Vastaanotolle tuodaan paljon myös erilaisista suolisto-ongelmista kärsiviä kissoja. Liian hiilihydraattipitoinen ruoka on usein syynä näihin ongelmiin.

Lisäksi vastaanotolle tuodaan kissoja, jotka ovat aiemmin kärsineet virtsatiekivistä. Sen takia niille on annettu virtsatiekiviä estävää ruokaa, ja ruokavalio on unohtunut pitkäksi aikaa tällaiseksi.

– Virtsatiekiviä estävää ruokavaliota ei kuitenkaan saa jatkaa vuositolkulla. Tämä dieetti saattaa johtaa myöhemmin kissan munuaisten toimintavajeeseen tai oksalaattikiteiden muodostumiseen, Eva Einola-Koponen ohjeistaa.

Hän miettii, että onneksi jotkut suuret ruokinnan virheet ovat nykyään menneisyyttä. Esimerkiksi hän ei nykyään tapaa kissoilla sellaisia ongelmia, mitä tauriinin puute aiheutti. Kissanruuan valmistajat ja monet kissaharrastajat ovat tulleet tietoisiksi tauriinin merkityksestä kissojen ravinnossa.

Eva Einola-Koponen toteaa, että ravitsemuksella on hyvin suuri merkitys kissan terveydelle. Jos vääränlaisella ruualla voidaan aiheuttaa sairauksia, myös oikeanlaisella ruokavaliolla voidaan hoitaa monia lemmikkien sairauksia.

– Esimerkiksi nuorilla lemmikeillä on nykyään paljon yliherkkyysreaktioita, ja näihin puututaan usein ruokavalion muutoksella, hän kertoo.

Mistä tietää, että kissa kärsii vääränlaisen ruokavalion ongelmista?

Ruokavalio, josta kissa ei saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita, voi aiheuttaa monenlaisia sairauksia ja ongelmia. Eläinlääkäri Eva Einola-Koponen kertoo, kissalle tulee usein ongelmia suoliston toiminnan kanssa, kuten ummetusta. Kissalla saattaa myös olla hyvin vaihteleva ruokahalu. Toisinaan se paastoaa ja toisinaan syö paljon.

Kissan turkki muuttuu myös kiillottomaksi ja huonon näköiseksi, kissan lihaskunto heikkenee ja se voi olla voimaton sekä pömppömahainen.

Myös kissan korvat voivat muuttua likaisen ja suttuisen näköisiksi. Ne eivät välttämättä kutise, mutta eläinlääkärissä niistä löytyy silti hiivatulehdus. Lisäksi kissa saattaa nyppiä turkkiaan tai pestä sitä neuroottisesti. Tämä kertoo siitä, että kissan iho kutisee.

Kissa ei kestä paastoa

Eva Einola-Koponen kertoo, että erilaisista suolisto-ongelmista tai muista sairauksista kärsivät kissat saattavat jopa lopettaa syömisen.

– Kissa ei kuitenkaan kestä paastoa yhtä tai kahta päivää pidempään, hän muistuttaa.

Pidemmästä paastosta tulee kissalle vakavia ongelmia. Suoliston toiminta saattaa pysähtyä kokonaan, vatsalaukun pH muuttuu sekä lisäksi seuraa kissan kuivuminen ja alilämpöisyys.

– Jos siis kissa on sairas, eikä suostu syömään, se kannattaa viedä ajoissa lääkäriin.

Artikkeli on julkaistu Kissafani -lehdessä vuonna 2011.

Venytyksen aikana kissan lihaksen verisuonet avautuvat ja näin ollen verenkierto vilkastuu. Lihaskudokseen virtaa hapekasta verta ja kuona-aineita poistuu. Kun lihaskudoksen pituus lisääntyy venytyksen aikana, lihas rentoutuu.

Kun kissaa lähdetään totuttamaan venyttelyyn, on äärimmäisen tärkeää totutella kissa siihen vähitellen. Mitään ei saa tehdä väkisin, sillä venyttelyn tulee olla kissalle miellyttävä ja lihaksia rentouttava tapahtuma. Venyttelyä tulee harjoitella rauhallisessa paikassa rauhassa, kissan oman halun mukaan.

• Venytyksen tulee olla riittävän pitkä, tasainen, ilman nykimistä
• Raaja venytetään niin pitkälle kuin kissa antaa, ei missään nimessä väkisin
• Rajaa pidetään paikallaan, ei jousto liikkeitä
• Rajaa ei saa vääntää eikä kiertää
• Venytysasentoa pidetään 10–15 sekuntia
• Venytyksen jälkeen raaja palautetaan alustalle rauhallisesti, liike toistetaan muutaman kerran.

1. Kaulan etuosan venytys
Ote: Kuonon alta tukien niskan takaa. Kuono kohti kattoa.

2. Niskan takaosan venytys
Ote: Kuono päältä, kuono kohti lattiaa.

3. Kaulan sivun venytys
Ote: Kuono viedään kohti olkapäätä

4. Sama toistuu toisella puolella
Ote: Toisella kädellä voidaan tukea koiraa

5. Selän ja kyljen venytys
Ote: Kuonosta, toinen käsi tukee lantiosta. Kylki taipuu kaarelle.

6. Etujalan ja lavan venytys
Ote: Jalka ojennetaan suoraksi, toinen käsi tukee kyynärän takaa.

7. Etujalan ja kaulan venytys
Ote: Kuonon alta tukien niskan takaa. Kuono kohti kattoa.

8. Takajalan ja lonkan venytys
Ote: Jalka venytetään suoraksi taaksepäin, toinen käsi tukee polvesta.

9. Reiden ja pohkeen venytys
Ote: Jalka työnnetään kohti etujalkaa, toinen käsi tukee lantion alta.

10. Sisäreiden venytys
Ote: Polvi koukussa nostetaan jalkaa suoraan sivulle ja ylöspäin. Toinen käsi tukee.

Artikkelin kirjoittanut: Pieneläinhoitaja Jenni Ahtola-Kaskinen Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

Sokeritauti tarkoittaa pysyvästi liian korkeaa verensokeria. Se voidaan luokitella kolmeen tyyppiin:

• Tyypin 1 diabetes johtuu immuunivälitteisestä haiman insuliinierityksen vähentymisestä. Tämä on tavallisin muoto koirilla, ja vaatii insuliinihoitoa.
• Tyypin 2 diabetesta esiintyy kissoilla.Haiman tuottaman insuliinin määrä ja teho heikkenee esim. lihavuuden seurauksena, puhutaan insuliiniresistenssistä. Tärkein hoito tässä tyypissä on sopiva ruokavalio, mutta vain 5-40 % kissoista voidaan hoitaa ilman insuliinia pelkällä ruokavaliolla.Tauti voi parantua 20-80 % :lla kissoista, jos hoidetaan tehokkaasti insuliinilla ja ruokavaliolla heti alkuvaiheessa. Yleensä muutokset haimassa myös tyypin 2 diabeteksessa ovat eteneviä, ja voivat johtaa täydelliseen insuliinin tuotannon loppumiseen joka vaatii elinikäistä insuliinilääkitystä.
• Tyypin 3 diabetesta, glukoosi-intoleranssia, esiintyy muiden hormonaalisten sairauksien (esim. Cushingin tauti), tiineyden, koiran valeraskauden ja mm. steroidilääkityksen yhteydessä.

Altistavat tekijät:

Krooninen haimatulehdus, kisssalla lihavuus, pitkäaikainen glukokortikoidi- tai megestrolilääkitys, rotualtistus: kultainennoutaja, saksanpaimenkoira, keeshound, villakoira

Oireet:

Runsas juominen ja virtsaaminen (polydipsia, polyuria), eläin syö paljon, mutta laihtuu. Joillakin koirilla on nopeasti etenevä harmaakaihi. Hoitamattomana tila johtaa happomyrkytykseen eli ketoasidoosiin, joka vie ruokahalun, aiheuttaa väsymystä ja oksentelua, sekä asetonin hajun hengitykseen.

Signalmentti:

Kissa: keski-ikäisillä uroksilla eniten
Koira: keski-ikäinen (6-9v), nartuilla 3 kertaa yleisempi kuin uroksilla, alttiilla roduilla sokeritautia esiintyy myös nuorilla yksilöillä

Erotteludiagnooseja:

Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi kissoilla, lymfooma, maksa- ja munuaissairaudet, haimatulehdus, Cushingin -tauti, acromegalia

Laboratoriolöydökset:

Pysyvästi kohonnut verensokeri, kohonneet maksa- ja munuaisarvot, virtsanäytteessä sokeria, ketoaineita, tulehdusmuutoksia

Diagnoosi:

Oireiden ja laboratoriolöydösten perusteella. Suljetaan pois ruokailun, hormonien tai stressin aiheuttama verensokerin kohoaminen.

Hoito:

A) Insuliinilääkitys annetaan pistoksina nahan alle kylkien ja selän alueelle, yleensä 2 kertaa vuorokaudessa. Omistajaa opetetaan lääkkeen käsittelyssä ja pistämisessä klinikalla. Lääkitys on koiralla elinikäinen. Insuliini alkaa tehota vasta muutaman päivän kuluttua pistoshoidon aloittamisesta. Kun juominen alkaa vähentyä normaaliksi(vuorokauden vedenkulutus koiralla alle 60-100 ml/kg), koira on pirteä, eikä virtsassa ole ketoaineita,oikea insuliiniannos on löydetty. Insuliinikynä on koiralla käyttökelpoinen.

B) Koiralla ruokavalion tulee olla runsaskuituista, hiilihydraattipitoista ja vähärasvaista. Ruuaksi sopivat tasapainotetut täysravintovalmisteet, kuivamuonat ja purkkiruoat. Sokeritautipotilaille tarkoitettuja erikoisruokia ovat esim. Hill’s r/d tai w/d,ja Waltham Canine low calorie diet .Jos koiralla on jokin muu samanaikaissairaus, pysytään siinä ruokavaliossa jolla tautia hoidetaan. Tärkeä osa hoitoa on pitää ruokavalio samanlaisena, eikä makeita tai rasvaisia herkkuja pidä antaa. Ruoka-ajat pidetään säännöllisinä, ja potilaan olisi syötävä suunnilleen saman verran joka päivä. Ruokintakertoja tulee päivän aikana 3-4: ensimmäinen ateria annetaan aamulla insuliinipistosten yhteydessä, muut ateriat n 6 tunnin välein pitkin päivää.

Kissalla sokeritaudin hoito vaatii runsaasti valkuaista ja vähän hiilihydraattia sisältävää ruokaa. Sopivia ruokia ovat esim. Hill´s m/d ja Waltham diabetic. Kuivamuonaa voi pitää jatkuvasti tarjolla.

C) Muiden samanaikaissairauksien hoito: usein sokeritautiin liittyy tulehduksia esim. virtsateissä tai iholla – nämä hoidetaan antibioottilääkityksillä. Myöhemminkin muiden sairauksien yhteydessä verensokeri helposti heittelee (esim. oksennus- ja ripulitaudin yhteydessä voi sokeri laskea vaarallisen alas, kun koira ei syö), joten muut sairaudet olisi hoidettava kuntoon mahdollisimman alkuvaiheessa, ja eläinlääkäriin otettava aina yhteyttä lääkitysohjeita varten.

D) Diabeettinen ketoasidoosi eli happomyrkytys vaatii intensiivistä sairaalahoitoa: suonensisäinen nestehoito, verensokerin seuranta ja insuliinilääkitys sekä infektioiden hoito.

Jatkohoito ja kontrollit:

Sokeritaudin hoito vaatii omistajalta pitkäjänteisyyttä ja säännöllisyyttä sekä toistuvia kontrollikäyntejä eläinlääkärissä. Insuliinihoidon aloittamisen jälkeen menee muutama päivä, jotta verensokeri alkaa pysyä normaalirajoissa .Ensimmäinen kontrollikäynti lääkäriin sovitaan noin viikon päähän insuliinin aloittamisesta.Kun sopiva insuliiniannos on löydetty ja eläimen vointi normaali, seuraavat kontrollit tulevat noin 3-6 kk välein.

Kotona voidaan mitata virtsan sokeria apteekista saatavilla liuskoilla. Virtsan sokeri on korkeimmillaan ennen insuliinipistosta; matalimmillaan n 6-8 tuntia pistoksen jälkeen. Jos pissassa toistuvasti ei ole lainkaan sokeria, voi myös verensokeri olla liian alhainen. Tällöin jätetään seuraava insuliinipistos antamatta, ja otetaan yhteys klinikalle. Tasapainossa olevan sokeritautipotilaan virtsassa on sokeria +-++ mutta ei ketoaineita.

Verensokerin mittaaminen kotona on hankalaa, mutta voi jollakin potilaalla onnistua: koiralla kapillaariverinäyte otetaan ylähuulen sisäpinnalta lansetilla. Kissalla näytettä voi yrittää korvalehdestä. Tärkeää on ottaa verensokeri oikeaan aikaan: juuri ennen insuliinin pistämistä ja /tai alhaisimman verensokerin aikaan n 6-8 h insuliinin pistämisestä.

Kotona omistaja seuraa päivittäin koiran olemusta, ruokahalua, juomista ja virkeyttä. Jos nämä ovat normaaleja, tila on melko hyvin tasapainossa. Viikoittain tarkistetaan koiran paino, jossa ei saisi olla suuria heittoja. Päiväkirjan pitäminen helpottaa seurantaa.Liikunnan tulee olla säännöllistä ja päivittäin samanlaista. Suuret rasitukset aiheuttavat häiriöitä sokeritasapainossa.

Kontrollikäynneillä tarkastetaan veren sokeri ja koiran paino, sekä tarvittaessa tulehdusarvot, maksa- ja munuaisarvot. Tutkimuspäivänä annetaan insuliini normaalisti ja tutkimusaika yritetään järjestää n 6-8 h insuliinin annon jälkeen.

Komplikaatioita:

Insuliinishokki (hypoglykemia): Insuliinin yliannostus aiheuttaa verensokerin laskun. Tämä ilmenee heikkoutena, vapinana ja pyörtyilynä. Tajuissaan olevalle eläimelle annetaan heti 1-2 teelusikallista hunajaa tai sokerivettä suuhun. Potilas on aina syytä toimittaa eläinlääkärille.

Liian korkea verensokeri (hyperglykemia), vaikka potilas saa suuria annoksia insuliinia: tarkistetaan lääkkeen säilytys ja annostelu. Muu samanaikaissairaus, lääkitys, kiima tai tiineys saattaa aiheuttaa ongelmia. Tämän vuoksi narttukoirien sterilointi on suositeltavaa, kun sokeritasapaino on hyvä kiimojen välissä. Ongelmatapauksissa tehdään aina klinikalla sokerikäyrä.

Artikkelin kirjoittanut: Eläinlääkäri Elisa Välimäki Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

Punasolut saavat energiaa nk. ATP -muodossa. Energiaa kulutetaan esim. solumuodon ylläpitämiseen, aktiivisen kalvojen läpi tapahtuvaan liikenteeseen ja synteettiseen aktiviteettiin. Kypsä punasolu ei sisällä mitokondrioita ja on täten riippuvainen nk. anaerobisesta glykolyysistä eli sarjasta eri entsyymien avulla tapahtuvaa sokerin palamista energiaksi. Pyruvaattikinaasi eli PK katalysoi glykolyysin yhtä vaihetta, mutta energiametabolismi onkin heikentynyt niissä punausoluissa, joissa on niukasti PK:ta. Nämä punasolut ovat lyhytikäisiä ja syntyvät aneeminen tila luuytimen pyrkiessä korjaamaan tilannetta työntämällä liikenteeseen eli verenkiertoon epäkypsiä punasoluja eli retikulosyyttejä.

Perinnöllistä PK -puutosta on todettu basenjilla, länsiylämaanvalkoisella terrierillä, cairnterrierillä ja amerikkalaisella eskimokoiralla, sekä Abessinian kissalla. Somalikissoilla ko. ongelmaa on myös muutama tapaus tavattu. Kyseessä on väistyvä eli resessiivisesti periytyvä sairaus. Sairaat homozygootit oireilevat vasta useamman kuukauden iässä tai nuorella aikuisiällä.

Kliiniset oireet:

• rasituksensietokyky huononee
• vaaleat limakalvot
• sydänfrekvenssi nousee
• systolinen sivuääni sydämessä
• vatsaonteloa tunnusteltaessa maksa ja perna tuntuvat suurentuneelta
• joskus myös limakalvojen keltaisuutta eli ikterusta
• heikkoutta ja lihaksettomuutta
• Heterozygootit eivät sairastu (kantavat sairautta sairastumatta).

Sairauden syyt ja riskitekijät:

Normaalilla aikuisella koiralla punasolut sisältävät vain yhden PK -isoentsyymin (R tyyppi). Basenjilla on todettu puutos PK-L alleelissa, spesifisiä molekylaarisia puutoksia muilla koiraroduilla ei ole havaittu.

Diagnostisointi:

Muut hemolyyttiset (punasoluja hajottavat) anemiat suljettava pois, kuten immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, hemobartonelloosi, babesioosi, heinz body hemolyyttinen anemia, mikroangiopaattinen hemolyyttinen anemia, fosfofruktokinaasi puutos. Fosfofruktokinaasipotilas kärsii usein suonen sisäisistä pienistä veritulpistakin ja virtsaan tulee hemoglobiinia hajonneista punasoluista. Näitäkin sairauksia tutkitaan DNA -testein.

Verinäytetutkimukset ja punasoluarvojen tutkimukset sekä virtsanäytteiden tutkimukset osoittavat minkä tyyppisestä anemiasta puhutaan. Punasolujen totaali punasolujen PK -aktiviteettia voidaan tutkia, mutta tutkimuksen merkitys ei kissalla kuitenkaan ole kovin hyvä. Entsyymien lämmönsietokyvyn kestävyys ja punasolujen glykolyyttisen aktiviteetin mittaus sekä isoentsyymien elektroforeesi kuuluvat erikoislaboratorioiden tehtäviin. DNA -testi esim. basenjille ja muille roduille, joilla samantyyppistä ongelmaa epäillään.

Luuydinsiirto voi pelastaa jonkun yksilön. Hoito esim. rautakelaattivalmisteilla, kuten deferoxamiini, voi pidentää ikää. Eläimet kuolevat yleensä vakavaan anemiaan, maksan epänormaaliin toimintaan ja nesteenkertymiseen vastaonteloon. Tutkimustyö on edelleen kesken ko. sairauden kohdalla ja koko ajan tulee uutta tietoa.

Artikkelin kirjoittanut: Ell Eva Einola-Koponen, Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

Kuivasilmäisyys eli keratoconjunctivitis sicca -sairaus on kohtalaisen yleinen, ikävä ja kivulias silmäsairaus. Silmässä oleva kyynelrauhanen ei toimi silloin normaalisti, silmän pinta kuivuu, ravinteiden kulkeutuminen estyy, sarveiskalvolle tulee haavautumia, tulehdusmuutoksia ja pahimmassa tapauksessa silmä voi puhjeta.

Tyypilliset oireet:

Kuiva erite, silmän liimamainen pinta, silmien siristely ja kutina. Runsas vuoto, turvonneet silmäluomet, sekä silmien raapimisen seurauksena syntyy haavoja sarveiskalvoilla ja sidekalvoilla. Kuivasilmäisyys on yleisempi koirilla, sairautta tavataan kuitenkin myös kissoilla. Monella rodulla tuntuu olevan taipumusta tähän sairauteen, esim. cockerspanieleilla, bulldoggeilla, westeillä, lhasa apsoilla ja shihzuilla. Kuitenkaan ei puhuta suoraan osoitetusta perinnöllisestä sairaudesta ja tämä pitää muistaa jalostusasioita pohtiessa. Milloin sairaus puhkeaa, riippuu täysin taustalla olevasta syystä. Joissakin tutkimusmateriaaleissa on mainittu, että narttukoirilla olisi suurempi taipumus ko. sairauteen.

Syitä:

• Immunologinen tulehdus.

Monesti muiden immuunisairauksien ja esim. atopian yhteydessä voi eläimen silmä reagoida niin, että kyynelrauhanen tuhoutuu. Hyvin harvoin kyseessä on synnynnäinen vaiva, pääasiassa näitä on nähty mopsilla ja yorkshirenterriereillä.

• Neurologiset eli hermostolliset syyt

Silmän hermotuksen vaurioituminen /tapaturmat, esim. silmän ulospullahdus pureman yhteydessä, tulehdukset aiheuttavat kyynelrauhasen hermotuksen toimintavajeen.

• Lääkeaineiden aiheuttamat

Yleisnarkoosi ja atropiini (käytetään haavautumahoidoissa ja silmän etukammiotulehduksissa) aiheuttavat hetkellisen kyynelrauhasen toimintavajeen. Lääkeaineiden aiheuttama kuivasilmäisyys nähdään lähinnä trimetopriimi-sulfayhdistelmien pitkäaikaisen käytön jälkeen. Systeemiset sairaudet, varsinkin pahat virustartunnat, usein heikentävät kyyneltuotantoa ja krooninen pitkään hoitamatta jätetty sidekalvontulehdus tai luomitulehdus voi aiheuttaa kyynelrauhasen toimintahäiriön ja siitä seuraa kuivasilmäisyys.

Usein kuivasilmäisyys sekoitetaan sidekalvontulehdukseen. Kun eläin kärsii kuivasilmästä, on bakteeritulehdus aina myös silmässä läsnä. Kyyneleritys mitataan nk. schirmerin paperiliuskalla ja normaali arvo on 15–25 mm /min. Kuivasilmäisyydessä voi olla jopa 0 arvoja ja tällöin tilanne on hyvin vakava. Kun silmän pinta kuivuu, niin siihen syntyy myös haavautumia, jotka havaitaan rakovalolla tai fluoreskeiini värjäyksellä. Hoitona kuivasilmäisyydessä on runsas nestehuuhtelu silmiin, keittosuolaliuos, keitetty vesi ja silmävedet. Silmää kosteuttavat tipat laitetaan monta kertaa päivässä ja tulehdushoitoon käytetään antibiootti/kortisonivoidetta tai tippoja, riippuen siitä onko silmissä haavautumia vai ei.Osalla potilaista saadaan kyyneleritys lisääntymään nk. syklosporiini -voidetta tai -tippaa käyttäen. Tämä lääke stimuloi kyynelrauhasen toimintaa. Kuitenkin on potilaita, joiden silmä ärtyy ko. lääkkeestä. Joskus pilokarpiinitippalisä ruokaan voi lisätä kyyneleritystä. Joka potilaan hoito katsotaan yksilöllisesti oireet ja tarpeet huomioon ottaen.Jos kyseessä on todella vaikea tapaus, jossa kyynelrauhanen ei toimi enää ollenkaan, voidaan leikkauksella, jossa sylkirauhastiehyt siirretään alaluomen sisäpuolelle, pitää silmää kosteana. Valitettavan usein sylki voi aiheuttaa ärsytystä silmään (ymmärrettävää) ja silloin tiehyt täytyy sulkea. Kontrollikäynnit ovat tärkeitä ja hoidon vaste riippuu alkuperäisestä syystä. Yleensä kyseessä on sairaus, jonka kanssa täytyy elää eläimen loppuelämä. Työläs ja yleensä hoidettavissa oleva sairaus, mutta hoitamattomana erittäin kivulias ja hankala potilaalle.

Artikkelin kirjoittanut: Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eva Einola-Koponen Koira-Kissaklinikka Oy, Turku