MARRASKUU ON KOIRA-KISSAKLINIKAN SENIORIKUUKAUSI – VARAA SILLOIN AIKA LEMMIKIN SENIORITARKASTUKSEEN!

• Senioritarkastuksen yhteydessä labrat -20 %

Koiran hyvinvoivana ja terveenä pysymisen kannalta on olennaista, että mahdolliset sairaudet tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Säännöllisesti tehtävät terveystarkastuset ovat paras keino saada kiinni mahdollisesta sairauden merkistä ennenkuin tauti on päässyt etenemään. Vanhenevan koiran (7+ vuotias) osalta on erityisen tärkeää käydä säännöllisissä tarkastuksissa jotta mahdolliset riskitekijät tunnistetaan ajoissa, jo ennen kuin merkit näkyvät arjessa.

Koira-Kissaklinikan senioreiden terveystarkastuksissa koira käydään läpi päästä häntään. Eläinlääkäri katsoo koiraa liikkeessä, käy läpi tunnustelemalla koira kuonon päästä häntää ja tassuihin, kuuntelee hengityksen ja sydämen sekä mittaa verenpaineen ja painon sekä tarkistaa hampaiden kunnon. Samalla koirasta otetaan veri- ja virtsatestit jotka kertovat paljon koiran sisäelinten voinnista ja lemmikin terveydestä. Eläinlääkärimme ja hoitajamme myös auttavat suunnittelemaan koirallesi parhaan mahdollisen ruokavalinnon ja loishäädön sekä tarvittavat rokotukset. Samalla käydään läpi myös koiran sairaushistoria ja pohditaan mahdollisten käytöksessä tapahtuneiden muutosten vaikutusta lemmikin terveyteen ja hyvinvointiin.

IKÄÄNTYVÄN LEMMIKIN RUOKINNASTA

Ruokinnalla on suuri vaikutus lemmikin terveyteen ja oikeanlaista ravintoa saavat lemmikit elävät luonnollisesti pidempään. Kuulon ja näön heikkenemiselle ei omistaja voi mitään, tämä on luonnollista vanhuksille niin kuin meillä ihmisilläkin, mutta monia muita vaivoja voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa oikeanlaisella ruokinnalla.

Yksinkertaisinta ja helpointa omistajalle on ruokkia lemmikkiä valmisruoalla, joka on kehitetty vastaamaan ikääntyvän lemmikin tarpeita. Usein ikääntyessä energiantarve vähenee, aineenvaihdunta hidastuu ja painoa voi alkaa kertyä. On tärkeää, että ruoka on kevyempää, kuin nuoremmalla lemmikillä, jotta vältytään ylipainon tuomilta ongelmilta. Tärkeää on myös, että ruoka sisältää riittävästi korkealaatuisia valkuaisaineita, jotka auttavat lihaskunnon ylläpitämisessä.

Nivelvaivat ovat myös tyypillisiä varsinkin iäkkäämmillä koirilla. Nivelten hyvinvointia voidaan tukea lisäämällä ruokaan rasvahappoja ja nivelsuoja-aineita, kuten kondroitiinia ja glukosamiinia. Rasvahapoilla on myös positiivinen vaikutus ihon ja turkin, sekä suoliston ja sydämen hyvinvointiin.

Usein ikääntyessä myös ruoansulatus hidastuu, jolloin on tärkeää, että ruoka on hyvin sulavaa ja kuitupitoista. Ikääntyessä lemmikille saattaa tulla myös dementiaa, sekä ympäröivän tilan ja ajankulun hahmottaminenkin saattaa heikentyä. Esimerkiksi aminohappo tryptofaani (jota on lisättynä seniori-valmisruokiin) vaikuttaa positiivisesti aivojen välittäjäaineiden toimintaan ja ylläpitää ja tasapainottaa lemmikin vireystilaa.

Voit kysellä klinikalta lisää senioriruoista koirille.

Erilaisten kirurgisten toimenpiteiden, potilaan rauhoittamista tai nukuttamista edellyttäneiden hoitojen sekä tutkimusten jälkeen, eläinpotilas viettää tarpeen mukaan tunteja klinikan heräämössä.

Tällä hoito-osastollamme on erikokoisia potilaspaikkoja koirille neljätoista kappaletta. Kissoille meillä on oma erillinen heräämöhuone, jossa potilaspaikkoja kymmenen kappaletta. Olemme huomioineet kissaheräämössä kissojen tarpeet, pidämme seinässä feliway-feromonihaihdutinta joka saa kissan tuntemaan olonsa kotoisammaksi vieraassa paikassa, heräämössä on myös suurempia häkkejä kiipeilytasoineen koko päivän sisälläoleville kissoille ja jokainen häkki on sen kokoinen, että sinne mahtuu hyvin myös hiekkalaatikko.

Jos potilaan sairaus edellyttää jatkuvaa lääkintähenkilöstön toimenpidevalmiutta, pidetään potilas päivän ajan heräämössä tarkkailtavana ja hoidon alaisena. Näin heräämömme toimii ”päiväsairaalana”.

Pääsääntöisesti potilaat yöpyvät kotona, omistajan seurannan alla. Myös eläinpotilaan kuntoutumiselle on tärkeää, että potilaan psyyke pysyy mahdollisimman stabiilina ja useimmiten tällainen kotona yöpyminen näyttää ylläpitävän ja kasvattavan eläinpotilaankin tahtoa ja halua parantua mahdollisimman nopeasti!

Herättyään potilaat pääsevät tarvittaessa ulkoilemaan. 

Kesällä sattuu ja tapahtuu, välillä myös vähän kurjempiakin juttuja. Tässä kesän muistilista kissanomistajalle, jotta kesä olisi mahdollisimman huoleton:

Riittävä nesteensaanti

Myös kissa voi kärsiä nestehukasta. Kannattaa siis laittaa asuntoon useampi vesikuppi ja vaihtaa vesi säännöllisesti. Kuppiin voi myös laittaa jääpalan pitämään vesi viileänä ja raikkaana pidempään.

Punkki kissassa, apua!

Punkin saa parhaiten pois käyttämällä punkinpoimijoita (klinikalla myynnissä, löytyy myös apteekeista). Punkki poistetaan kiertäen korkkiruuvmaisesti, ei suoraan vetämällä. Joskus punkkia ei välttämättä saa irti kokonaisena vaan pää jää ihon sisään, mutta tällöin ei kannata hätääntyä; punkin pää tulee itse pois ajallaan. Vanhan ajan konsteja kuten punkin hukuttamista voihin ei suositella; konsti on hidas ja sen seurauksena punkki saattaa oksentaa suolesisältöään puremakohtaan. Usein punkin puremakohta saattaa hieman ärtyä ja punoittaa ja siihen voi nousta pieni patti, joka yleensä laskee itsestään. Kohtaa kannattaa puhdistaa kirvelemättömällä puhdistusaineella (esim. Betadine, Septidin). Jos kohta alkaa mätiä tai siihen tulee voimakasta punoitusta, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Borreliaa ei ole toistaseksi tavattu kissoilla, mutta punkkien levittämää anaplasmaa on.

Ampiainen pisti kissaa, mitä nyt?

Jos kissaa pistää yksittäinen ampiainen, se ei yleensä ole vaarallista. Pistokohta saattaa turvota ja olla arka. Kohtaa voi viilentää kylmäpussilla/kääreellä ja pitää kissa levossa sisätiloissa kunnes turvotus laskee. Jos pistosta seuraa voimakas allerginen reaktio ja/tai hengitysteiden turpoaminen, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Kyytabletin voi myös antaa annoksella 1 tbl/10kg, sillä se laskee turvotusta.

Kyykäärme yllätti!

Kyynpurema vaatii aina eläinlääkärin hoitoa. Pureman saanutta kissaa tulisi liikuttaa mahdollisimman vähän ja kissa tulisi viedä heti eläinlääkäriin. Kyynpureman hoitoon ei suositella kyytablettia muutakuin siinä tapauksessa jos hengitystiet turpoavat (edellyttäen että kissa on tajuissaan ja pystyy nielemään).

Kissa joi vettä jossa sinilevää

Sinilevä on myrkyllistä niin ihmiselle kuin kissallekkin. Jos kissasi on juonut sinileväistä vettä, suosittelemme sen viemistä välittömästi eläinlääkäriin. Jos eläinlääkäri on kaukana, ensiapuna annetaan hiilitabletteja, kissalle annos on n. 5 hiilitablettia. Jos kissa on esimerkiksi pudonnut sinileväiseen veteen, täytyy sen turkki pestä ja suihkuttaa huolellisesti ja tässäkin tapauksessa hiilitablettien anto on suositeltavaa.

Kissa on saanut haavan ihoonsa, miten toimia?

Jos haava ei ole syvä eikä kovin vuotava, kotihoitona on puhdistus kirvelemättömällä antiseptilla (esim.Betadine laimennettuna 1:10). On seurattava ettei kissa nuole haavaa, sillä kissan suussa on paljon bakteereja jotka altistavat haavan tulehtumiselle. Tarvittaessa pidetään kauluria/suojataan haavaa siteellä. Vetramil-hunajavoide ja suihke ovat myös tehokkaita haavojen hoidossa (saa klinikalta ja apteekeista). Jos haava tulehtuu (mätii, turvottaa, punoittaa voimakkaasti) ota yhteys eläinlääkäriin. Jos haava vaatii ompelemista (pitkä, repaleinen, syvä haava) on otettava yhteys eläinlääkäriin mahdollisimman pian, sillä vanhoja haavoja ei yleensä ommella.

Kissa kesähelteellä

Helteellä kannattaa suojata kissaa lämpöhalvaukselta pitämällä se sisätiloissa viileässä huoneessa. Jos kissa sallii, voi sen tassuja varovasti jäähdyttää viileässä vesastiassa, sekä sivellä kissaa viileällä kostutetulla pyyhkellä . Voit myös laittaa pakastehernepussin pyyhkeeseen käärittynä kissan makuualustan alle. Kissaa ei myöskään saa jättää seisovaan autoon, vaikka ikkunat olisivatkin auki. Kauppareissut ja muut asiat kannattaa siis hoitaa ennen automatkaa mökille, sillä seisovassa autossa lämpötila nousee yllättävän nopeasti korkeisiin lukemiin, jolloin vaarana on henkeäuhkaava lämpöhalvaus.

Lämpöhalvaus

Lämpöhalvauksen oireet on hyvä tunnistaa. Niitä ovat mm. huohottaminen, voimattomuus, kuolaaminen, kalpeat ikenet, muutokset käytöksessä, hoipertelu ja tajunnan muutokset. Jos huomaat kissallasi jotakin edellämainituista oireista, mittaa ruumiinlämpö. Jos lämpö on yli 40C, viilennä kissaa välittömästi ja ota heti yhteyttä eläinlääkäriin.

Avonaiset ikkunat

Vaikka kesäkuumalla onkin suuri houkutus pitää ikkunoita avonaisina, pitää muistaa että kissa voi ikkunalaudalle hypätessään herkästi pudota ikkunasta. Muista siis aina laittaa ikkuna hakaseen, tai pitää ikkunassa hyttysverkkoa estämään kissan putoaminen. Parvekkeellisissa asunnoissa kannattaa tietysti myös valvoa tarkasti ettei kissa pääse hyppäämään kaiteelle ja putoamaan. Kesäisin klinikalle tulee valitettavan usein ikkunasta/parvekkeelta pudonneita kissoja.

Armas ja Addisonin tauti

Armas alkoi oireilla vatsastaan loppukesällä / alkusyksystä 2006 vajaan kolmen vuoden ikäisenä. Painoa pojalla oli tuolloin 87 kiloa. Syömisen ja juomisen jälkeen alkoi oksentelu, tai ei se mitään oksentelua ollut; Suu vaan auki ja ruoka tai vesi suoraan olohuoneen matolle ilman sen kummempaa kakomista. Välillä Armas oli haluton syömään, mutta kyllähän jokainen ”kunnon emäntä” nyt saa koiransa syömään, lisää vaan erilaisia herkkuja nappuloiden joukkoon, niin kyllähän se sitten syö. Vasta jälkeen päin tajusin, miten idiootti olinkaan ollut! Armas söi vaihtelevasti, ja minä onnellisena syötin koiraani kaiken maailman ”lisäaine-purkkiruokamössöillä”. Tilanne rauhoittui vähäksi aikaa, kunnes jossain kohtaa sitten taas huolestuin kun Armas oli selkeästi laihtunut ja haluton leikkimään. Niin, ja taisi siinä parit ripulitkin olla välissä. Menimme samalle eläinlääkärille missä olin muiden koirieni kanssa käynyt jo reilut kymmenisen vuotta, kerroin tilanteen unohtamatta mainita, että Armas on erittäin herkkä reagoimaan kaikkiin muutoksiin, kuten esimerkiksi siihen, että joutuu hoitoon aina minun merellä ollessani.

Armaksesta otettiin verikokeita muutaman kerran, mitään ihmeellistä ei löytynyt, mutta koiran kunto vaan huononi. Kasvattaja tiesi koko ajan missä mennään, olimme monet puhelut yhdessä pohtineet mikä Armasta vaivaa ja minkä takia. Mietin monesti, että olenkohan itse liian herkkä reagoimaan koirani huonoon oloon, mitä minä voisin tehdä, että koirani voisi paremmin? Siinä vaan tuli aina välillä sellainen uskonpuute huolimatta siitä tai juuri sen takia, että Armas on kuitenkin jo kolmas bernhardinkoirani, kaksi edellistäkin olivat sairaita, eri tavalla tosin. Miksi taas minulle käy näin! Tämän(kin) typerän lausahduksen olen jälkeenpäin niellyt… Olisiko ollut toisen tai kolmannen lääkärikäynnin jälkeen kun sitten kyllästyin lääkärin olkapäiden kohautteluun ja silmien räpsyttämiseen, anteeksi vertauskuva, mutta tiesin, että jotain on vialla, minua ei vaan uskottu! Toki pitää myöntää, että Armas kyllä osasi ”feikata” lääkärikäynneillä, esitti siis reippaampaa kuin olikaan. Ihan tylysti sitten vaihdoin eläinlääkäriasemaa ystävieni suosituksesta, valitsin Armaksen lääkäriksi henkilön jonka kuulin olevan paras näillä seuduin. Samalla rauhoituksella kun Armaksen lonkat ja etupää kuvattiin, niin pyysin tutkimaan nielun.

Silloin todettiin kroonisen vatsakatarrin / imeytymishäiriön oireet, kurkku oli punainen ja limainen sekä nielurisat kolme kertaa normaalia suuremmat. Voit varmaan kuvitella miten tyytyväinen olin itseeni; jee, tiesinhän, että jotain on vialla! Kerrankin lääkäri kuunteli minua loppuun asti ja otti huoleni vakavasti, kyseli ja kyseenalaisti, sekä ihmetteli antamaani ruokaa. Armas söi kuivanappulaa erilaisin höystein: kalaa, kanaa ja lihaa eri muodoissa, myös kotiruoan tähteitä annoin koirille valikoidusti. Armaksen seurana asusti corgi-herra, jolla itsetuntoa olisi riittänyt jakaa vaikka koko kylän koirille, mutta corgi purki aina kiukkunsa ja ylemmyyden tuntonsa Armakseen. Armas selvästikin kärsi tilanteesta, mutta corgin loputon ahneus pakotti Armaksenkin syömään ruokansa vaikka aina ei olisi varmaan maistunutkaan. Tämänkin tajusin vasta myöhemmin, kuten niin monta muutakin asiaa…

Tasaisin välein Armaksella todettiin erilaisia tulehduksia, lääkkeeksi saatiin aina antibioottikuuri, ja taas kaikki oli hyvin jonkin aikaa. Tässä lukijalle siis vähäsen taustaa tulevalle.

Syksyllä 2006 Armaksen ruokavalio vaihdettiin kokonaan toiseen, koska taustalla saattoi olla myöskin ruoka-aineintoleranssi. Kahdeksan viikkoa syötettiin pelkästään ”allergiaruokaa”, ei puruluun tai minkään muunkaan herkun palaakaan saanut antaa. Lisäksi Antepsinia ( ihmisille tarkoitettu närästyslääke ) 3 tablettia päivässä. Ruokavalion muutos äkkiseltään aiheutti hiivatulehduksen korviin, lääkkeillä siitäkin sitten selvittiin. Muuten Armas voi jo taas paremmin, olohuoneen matto sai ”oksennuspeitteen” entistä harvemmin…

Oli turhaa iloita liian aikaisin; jo vuoden vaihteessa alkoivat oireet entistä pahempana; ruoka ei maistunut, vesi lensi välillä kaaressa siihen olohuoneen bernhardinkoira-aiheiseen mattoon. Nyt tuli myös liikkumisvaikeuksia. Vähänkin pidempi askel tai hyppy ojan yli aiheutti kipua, ja Armas vingahti. Ja lääkärireissuhan siitä tuli:

020107:

Ruokatorvi ja mahalaukku tähystettiin; mahanesteiden ylösnousu ärsyttänyt ruokatorvea, nielurisat valtavat, mahakuvissa näkyy paksuseinäinen limakalvo. Alaselän kuvauksessa todettiin spondyloosi eli voimakkaat silloittumat lannenikamien väliin. Spondyloosi selittää vaikeuden liikkua rennosti. Taas päästiin askel eteenpäin, virheellisesti vain kuvittelimme, että spondyloosi olisi ollut vatsaoireiden taustalla… Päätimme kuitenkin kokeilla ruokavalion vaihtoa; joko pelkästään kuivanappulaa tai sitten pelkästään kotiruokaa. Ohjeena saimme, että ruokailun jälkeen on pidettävä Armaksen päätä ylhäällä noin 15 minuuttia, jotta vatsahapot eivät pääse nousemaan kurkkuun. Onneksi Armas on aina viihtynyt sohvalla, joten laitoin vielä tyynyn sohvan käsinojan päälle, ja vielä sitten koirakin piti siihen saada pää ylöspäin. Tämä oli helppoa, kun keinon keksin. Ruoaksi valitsin nappulat, virhe taas kerran…

090107:

Armas ei syö nappuloitaan, sain luvan viikon ajaksi laittaa jauhelihaa joukkoon. Vaihtelevasti syö ja heittää syödyn ruoan olohuoneen matolle… Sama juttu kun juo vettä; suu auki ja kaikki matolle. APUA!

Armaksen paino 74,5 eli laihtuminen ollut aika voimakasta. Jatkuva ”tappelu” syökö vaiko eikö, katsoo ruokaansa kuola valuen, mutta kääntää päänsä pois kuin inhoten hajuakin. Katsoo avuttomana minua silmiin, sori mami, mutta en voi syödä… Lääkärin kanssa neuvoteltuani sain luvan keittää kauravelliä, joukkoon vähäsen possua mausteeksi. Myöskin eroahdistuksesta puhuimme pitkään… Vähän aikaa kaikki suht normaalia, kunnes taas olohuoneen matolle tuli osa, siis huom vain osa syödystä ruoasta. Sitten vaihdettiin possu allergia purkkiruokaan, sitä sitten sekoittelin kauravellin joukkoon, Armas piristyi, ei oksentanut, vesikin pysyi sisällä.

120207:

Pissa ei tule paineella, kestää ikuisuuden kun tipottelee…, verta pissassa, ok, naapurin nartulla juoksut. Paino 64,5 kg, eli jokin ”mättää” ja pahasti jos paino on pudonnut taas 10 kiloa! Armas välillä reipas ja iloinen oma itsensä, mutta välillä tosi ”omituinen”, esimerkkinä olkoon narttu 10 vee, jonka hän varsin hyvin tuntee; Armas päätti ihan kylmästi inhota tuota narttua, ja ärähti kunnolla! Narttu sitten katselee ihan ihmeissään, että mikäs tuota nyt vaivaa, leikittäiskö taas niin kuin aina ennenkin, mutta Armaspa päätti haastaa riitaa ja oli jo kiinni käymässä tuohon narttuun ennen kuin tajusin Armaksen käytöksen muuttuneen tosi oudoksi. Ja vasta jälkeenpäin tajusin tuonkin…

050307:

Armaksen paino 64,5 kg eli sama, mutta ei halua syödä eikä juoda. Jaksaa taas pieniä lenkkejä, ei arista vatsaansa. Yhä äkäinen kaikille muille koirille…, hmm. Palelee, koska hakeutuu sänkyyn koko ajan, hellyyden tarve + 10. Syö ainoastaan kalkkunan lihaa ja piimää, viiliä. Kamala ripuli, tuoretta ja mustaa verta ulosteen mukana.

210307:

Armaksen paino 63,3 kg, eikä ruoka maistu. Sovimme lääkärin kanssa, että Armaksen vatsa tähystetään ja otetaan koepala viikon kuluttua. Aika varattu tutkimuksiin 30.3.-07.

290307:

Olimme Armaksen kanssa ihan normaalilla päivälenkillä, tai siis pääsimme vasta lenkin alkuun kun Armas istahtaa ihan yllättäen pellon kulmaan ja tärisee ihan holtittomasti, katse oli jossain kaukana… En tiedä kauanko tätä kesti, ehkä 3 minuutista 10 minuuttiin, mitään kontaktia en kuitenkaan koiraani saanut, HÄTÄÄNNYIN! Tämä ei ollut samanlaista kun edellisellä viikolla kun Armas veti selän köyryyn, häntä meni takajalkojen alle ja karvat nousivat pystyyn; silloin löysimme suht tuoreet suden jäljet, paikka tietenkin melkein sama. Siinä kuulkaa ehti ajatella vaikka ja mitä! Mutta nyt, mitä teen? Odotin ihan rauhallisesti ( vaikka mieli teki huutaa apua ), puhuin Armakselle hiljaa, koskettelin pehmeästi korvien takaa, ja sainkin kontaktin lopulta. Varovasti pyysin Armasta nousemaan jaloilleen, ja niin tuo sitten itsekin ihan ihmeissään lähti seuraamaan minua takaisin kotiin päin. En vieläkään tiedä, mutta voisin kuvitella, että Armaksen pieni suojelusenkeli laittoi minut koneelle ”googlettamaan” kotiin päästyämme. Epiletkista kohtausta myöskin mietin, mutta saamani koulutuksen ( kuulun ensiapuryhmään ) mukainen kohtaus tuo ei ollut. Sanaa googleen en muista, eikä sillä ole merkitystä, pääasia, että löysin taudin nimeltä Addison. Soitto lääkärille, että emme tule huomenna tähystykseen, koska löysin oireet Addisonin tautiin. Ja ko tautia potevaa potilasta ei rauhoiteta kuin kerran.. Ihana ja hyvä lääkärimme vastasi: ” Mielessä kävi Merja tuo tauti Armaksen osalta, mutta kun oireet ovat mitä omituisemmat, niin en sitten osannut heti ottaa testiä. Te tulette nyt aamulla tänne, Armaksesta otetaan verikoe, ja sen jälkeen toinen verikoe, jossa sitten nähdään tuo Addisonin tauti”. Kiitos lääkärillemme, uskoit minua ja Armasta! Ja niin kuin varmaan arvaattekin, Armas sai vihdoinkin diagnoosin: Addisonin tauti!

Lääkitys ja…, eihän tämä tähän lopu…, positiivista on ainoastaan emännän kyynelkanavien puhdistus, eli itkua itkemisen perään. Eikö tämä koskaan helpota! Ja taas itken, ja itken!

110407:

Armaksen paino 62,2 kg…, mikään ei ole hyvin, tosin haemme lääkitykseen muutosta; Armas ei vaan ”niellyt” saamiaan lääkkeitä, tai siis elimistö ”hylki”. Itkua ja epäonnistumisen tunnetta…, rakas pieni, jaksa vielä!

240407:

Armas pirteä ja iloinen oma itsensä, lääkitys saatu kohdalleen. Paino 65,4 kg, jee, me jaksamme ponnistella!

070507:

Armaksen paino 65,7 kg, parempaan suuntaan olemme menossa…, vieläkin tosin olohuoneen ”bernhardinkoira-aiheinen” matto saa kuorrutteen…, aina välillä. Kävimme punnituksessa säännöllisin väliajoin, paino nousi tasaisesti ja hitaasti.

050707:

Armas painaa jo 74,8 kg. Lääkäriltä huomautus: hidastakaa tahtia, nyt ei haeta painon lisäystä noin nopeasti. Juu, juu, mietin, aivan se ja sama, Armas on onnellinen ja saa hyvää itse tehtyä ruokaa. Olinkohan taas kerran väärässä, typerä minä! Siis olin, eipä tuo mikään yllätys ole enää kaiken koetun jälkeen, mutta kyllä hävettää nyt!

170807:

Paino 77 kg, emäntä vihdoinkin uskoo, että ruokamäärää pitää vähentää… Vihdoinkin Armas voi hyvin, ruokamäärää vähennetty, ruokana saa itse keitettyä kaurapohjaista puuroa lisukkeineen, nappulatkin lisänä ok. Paino laskee vaaditun muutaman kilon. lääkemääräystä ei ole tarvetta muuttaa.

210907:

Kaikki hyvin kontrollissa, jee! Paino nyt 74 kg. Emäntä siis vihdoinkin ymmärtänyt…

180208:

Väsynyt ja huonon oloinen; Limakalvot vaaleat aina välillä. Armas pissaa alleen nukkuessaan, koko toinen kylki märkä; pissa ei haise, mutta…, Armas häpeää tilannetta yli kaiken. Mennään normisti ulos ja ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Seuraavana ja myöskin seuraavina öinä sama juttu, pissaa on tullut yöllä ilman kontrollia…, joko makuuhuoneen lattialle tai sitten sänkyyn, aivan se ja sama! Koskaan en kertonut Armakselle muuta kuin, että mennäänpä nyt ulos, kultaseni! Eli jokin häiritsi Armaksen elämää, kaikki niin sanotut häiriötekijät poistettu. Elämämme jatkuu ilman ulkoisia häiriöitä…, ja toimii!

060508:

75,6 kg, paino lääkärin mukaan ok. Aamuruoka ei maistu, koska naapurin nartulla juoksut. Armas elää hyvää koiran elämää, muutamaa tulehdusta huolimatta.

IHANAA! Lääkitys kohdallaan, Armas voi hyvin! Kontrolleissa käymme enää puolen vuoden välein! Tänään ilo voi tosin kääntyä huomisen murheeksi… Ja taaskin emännän kyynelkanavat puhdistuvat…

Jossain kohtaa päätin haluta Armakselle lajitoverin, olin jo valmiiksi sopinut, että ottaisin yhden leikatun nartun meille Armaksen kaveriksi. Taaskin ammattinsa osaava eläinlääkäri sanoi, että ei käy! Ei ainakaan vielä…

Elämme ihan normaalia elämää, Armas syö keittämääni puuroa nappuloiden lisänä, liikkuu ja touhuu, ei enää niin vihainen muille koirille.

Elokuussa 2008 meille muutti Siiri-tyttönen, lääkärin luvalla otin riskin: Addison potilashan ei pysty hyväksymään / kykene hyväksymään isoja muutoksia elämässään; jo ensimmäisenä vuorokautena Armas toi pehmolelujaan Siirille, eli Armas oli valmis hyväksymään uuden perheenjäsenen, rohkeus ja uskallus kannatti!

Rohkeus taisi olla ”uhkarohkeutta”, mutta niin hyvin koirani tunnen, että otin riskin!

Tietääkseni Armas oli ensimmäinen bernhardinkoira joka antoi Addisonin taudille bernhardinkoiran ”kasvot”.

Kirjoittanut Merja Soisalo

Sikaripunkki on mikroskooppisen pieni ulkoloinen, joka elää koiran ihon karvatupessa. Leviäminen tapahtuu vain emolta pennulle ensimmäisten elinvuorokausien aikana, myöhemmin tauti ei tartu. Pieniä määriä sikaripunkkia voi esiintyä myös terveellä oireettomalla koiralla. Sikaripunkki aiheuttaa iho-oireita, joita ovat karvanlähtö, punoitus, hilseily, ihon tummuminen, tulehtuminen jne. Sairaus voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin:

1. Paikallinen demodikoosi

Paikalliset pienet ihomuutokset yleensä pään alueella tai raajoissa. Esiintyy tavallisesti alle vuoden ikäisillä koirilla, ja useimmiten paranee itsestään 1-2 kuukaudessa. Noin 10 %:ssa tauti etenee ja leviää yleistyneeksi demodikoosiksi. Sikaripunkkia voi esiintyä myös paikallisesti korvatulehduksen aiheuttajana.

2. Yleistynyt demodikoosi

Pentuiän paikallinen demodikoosi voi levitä yleistyneeksi, jolloin esiintyy laajalle levinneitä ihottuma-alueita (hilseilyä, punoitusta, rupia, näppylöitä) ja yleisoireita (väsymys, kuumeilu, ruokahaluttomuus, imusolmukkeiden suurentuminen). Yleistyneenä demodikoosina pidetään tautia, jossa on viisi tai useampia paikallisia ihomuutoksia, tai koko yksittäisen ruumiinalueen (kuten pään) iho on muuttunut, tai ihottumamuutoksia on useammassa kuin yhdessä jalassa. Miksi joillekin yksilöille kehittyy yleistynyt sairaus, ei täysin tiedetä. Altistavina tekijöinä pidetään sisäloisia, kiima-aikoja, hormonaalisia sairauksia, glukokortikoidilääkityksiä ja kemoterapiaa. Lisäksi tietyt koirarodut ovat selvästi muita alttiimpia: afgaaninvinttikoira, beagle, bostoninterrieri, bokseri, chihuahua, chow chow, cockerspanieli, collie, dalmatiankoira, mäyräkoira, dobermanni, englanninbulldoggi, saksanpaimenkoira, pointteri, mopsi, sharpei, valkoinen länsiylämaanterrieri ja staffordshirenbullterrieri. Sairaita yksilöitä ei pidä käyttää jalostukseen.

3. Pododemodikoosi

Sikaripunkkia esiintyy paikallisesti tassuissa. Tassut turpoavat, punoittavat, tulehtuvat ja tulevat aroiksi. Tässä muodossa on huono hoitovaste.

Diagnoosi:

Sikaripunkki löytyy yleensä helposti iholta otetuista raapenäytteistä. Jos ihomuutokset ovat voimakkaat, erityisesti tassuissa, voidaan lisäksi tutkia ihokoepalat.

Hyvin monet ihosairaudet näyttävät päällepäin samanlaisilta. Jos sikaripunkkeja ei raapenäytteessä löydy, etsitään muita mahdollisia syitä ihomuutoksien aiheuttajiksi. Usein ihossa on lisäksi sekundaarisia bakteeritulehduksia.

Hoito:

1. Paikallinen demodikoosi

Ei välttämättä vaadi hoitoa. Huolehditaan koiran yleiskunnosta (matolääkitys, vitamiinikuuri). Paikallisesti voi käyttää desinfektioaineita tai antibioottisalvoja. Kortisonia vältettävä! Kontrollikäynnit 2-3 viikon välein, jolloin seurataan paraneeko vai eteneekö sairaus.

2.Yleistynyt ja pododemodikoosi

Spontaania paranemista ei ole koskaan raportoitu, ja vain hyvin harvoin koira paranee täysin. Hoito on usein kuukausia kestävää, ja vaatii kontrollikäyntejä 3-4 viikon välein, jolloin tutkitaan ihon raapenäytteet. Hoitoa jatketaan, kunnes on todettu 2 perättäisessä tutkimuksessa negatiiviset raapenäytteet. Senkin jälkeen raapenäytteitä tutkitaan 3 kuukauden välein vähintään vuoden ajan. Voi myös käydä niin, että hoidolla oireet lievittyvät, mutta uusivat pian hoidon lopettamisen jälkeen. Stressi, kuten nartun kiima, voi laukaista sairauden. Siksi suositellaan eläimen sterilointia. Tulehtunut iho vaatii lisäksi antibioottihoidon, joka myös kestää useita viikkoja. Kaikkia kortisonivalmisteita on vältettävä. Aikuisiällä puhjenneen demodikoosin taustasyy tai sairaus on selvitettävä. Sikaripunkin hoitoon voidaan käyttää ulkoista pesuainetta,paikallisvaleluliuosta tai suun kautta käytettävää lääkitystä:

A)

Amitraz-pesuaine, kauppanimeltään Ectodex. Keskipitkä- ja pitkäkarvaisten koirien turkki ajellaan ja koira pestään benzoyyliperoksidishampoolla ennen amitraz käsittelyä. Pesun jälkeen voidaan käyttää hoitoainetta ihon kuivumisen estämiseksi. Amitraz pesuaineesta valmistetaan laimennettu käyttöliuos erikseen jokaista pesukertaa varten. Koko koira käsitellään liuoksella (käytetään esim. pesusientä), varotaan aineen joutumista silmiin, korviin ja suuhun. Annetaan koiran kuivua, ainetta ei saa huuhdella pois. Hiustenkuivaajaa voi käyttää. Käsittelyjen välissä koira ei saa kastua. Omat kädet suojataan hanskoilla. Käsittelyt toistetaan viikon välein, kunnes kahdessa perättäisessä raapenäytteessä ei todeta sikaripunkkeja. Sivuvaikutuksena voi tulla väsymystä, oksentelua tai ruokahaluttomuutta. Ainetta ei saa käyttää Chihuahualle tai kissoille.

B)

Milbemycin: Lääkitys tabletteina päivittäin suun kautta vähintään kolmen kuukauden ajan. Lääkitys sopii kaikille koirille mukaan lukien collierotuiset, haittana on lääkkeen kalleus. Lääkitys tehoaa n 60 %:lle potilaista. Hoitoa jatketaan 1 kuukauden ajan negatiiviseksi todetun raapenäytteen jälkeen.

C)

Ivermectin: Ulkoloisten häätöön käytettävä injektioliuos ei tehoa sikaripunkkiin nahan alle pistettynä, mutta sen on todettu auttavan jopa 85 %:ssa demodikoositapauksista annettuna päivittäin suun kautta. Raapenäytteet tutkitaan kuukauden välein, ja hoitoa jatketaan vähintään 1,5 kk negatiivisen raapenäytetuloksen jälkeen. Lääkettä ei ole rekisteröity koiralle, ja lammaskoiraroduille (colliet, partacolliet, shetlanninlammaskoirat ja niiden risteytykset) lääkettä ei saa käyttää lainkaan keskushermostosivuvaikutusten vuoksi. Nuoret koirat ovat myös herkkiä lääkkeelle

D)

Ulkoisesti iholle käytettävä paikallisvaleluliuos, joka sisältää imidaklopridia ja moksidektiinia (kauppanimeltään Advocate ). Valmistajan ohjeen mukaan tehoaa Demodex canis loiseen annettuna kerta-annoksina 2-4 kertaa 4 viikon välein.Ainoa koiralle sikaripunkkitartunnan hoitoon rekisteröity lääke Suomessa.

Artikkelin kirjoittanut: eläinlääkäri Elisa Välimäki Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

Koirilla ja kissoilla on lihansyöjille tyypilliset hampaat. Molempien pennuille maitohampaiden puhkeaminen alkaa noin kolmen viikon iässä ja noin 3,5 kuukauden iässä hampaisto alkaa vaihtua pysyviksi hampaiksi. Pikkupentu on syytä totuttaa kaikenlaiseen käsittelyyn, myös hampaiden ja suun tarkistukseen. Aina maitohampaat, erityisesti pienten koirien maitokulmahampaat, eivät irtoa itsekseen, vaan saattavat jäädä pysyvien hampaiden tielle. Kun pysyvä kulmahammas on kasvanut maitokulmahampaan pituiseksi, tulee maitohampaan viimeistään irrota. Mikäli näin ei tapahdu, täytyvät maitokulmahampaat poistattaa eläinlääkärissä.

Erilaisista puruluista on hyötyä koiran hampaiden kunnon ylläpitäjänä, mutta paras keino hammaskiven, ientulehduksen ja hampaiden kiinnityskudoksen tulehduksen ehkäisijänä on hampaiden säännöllinen päivittäinen harjaus. Mikäli hampaiden harjaus ei onnistu ja hammaskiveä kehittyy, on lemmikin kohdalla syytä turvautua säännölliseen hammaskiven poistoon. Hammaskiven poisto tehdään erityisellä ultraäänilaitteella eläimen ollessa rauhoitettuna.

Hampaiden kiinnityskudoksen tulehdus (parodontiitti) johtaa hampaiden irtoamiseen / hampaiden poiston tarpeeseen. Kissoilla on yleistä ns. hampaankaulavauriot (resorbtioleesiot, syöpymävauriot), jotka ulottuessaan hampaan ytimeen asti aiheuttavat kipua. Tällaiset hampaat vaativat poistamisen.

Erilaiset tapaturmat ja vahingot voivat johtaa hampaiden lohkeamiseen ja sen myötä hampaan juurihoitoon ja paikkaukseen tai hampaan poistoon. Tällaiset toimenpiteet tehdään eläimen ollessa narkoosissa.

Hampaan kiinnityskudoksen tulehdusta ja hampaan lohkeamista huomattavasti harvinaisempana voi koiralla esiintyä kariesta, hampaan reikiintymistä. Karies vaatii hampaan paikkauksen, tai mikäli se on pitkälle edennyt, järkevintä voi olla hampaan poistaminen.

Koira tai kissa ei osaa varsinaisesti hammassärkyä valittaa, joten suun ongelmia tulee osta etsiä ja hampaiden kuntoa tarkkailla. Hammassärky voi ilmetä vaisuna käytöksenä, syömistavan muutoksina, kärttyisyytenä yms. oireina.

Jyrsijöiden – kanien, hamsterien yms. – hampaat kasvavat koko eläimen eliniän. Liian pitkäksi kasvaneet hampaat tai epätasaisesti kuluneet piikkejä muodostaneet hampaat vaikeuttavat syömistä, voivat rikkoa posken ja kielen limakalvoa ja lopulta myös aiheuttavat täydellistä syömättömyyttä. Hampaiden ongelmia aiheuttavat väärä ravinto (esimerkiksi kovan pureskeltavan puuttuminen) ja hampaiden virheasennot. Hammaspiikit ja liian pitkiksi kasvaneet poskihampaat hoidetaan rauhoituksessa. Mikäli ongelman aiheuttajana ovat virheasentoiset hampaat, hampaiden koko ajan kasvaessa uudet hammaspiikit voivat tulla ongelmaksi hyvinkin nopeasti, jopa kuukaudessa.

Lemmikin pidossa ja hoidossa tulee joskus eteen tilanne, jossa joudutaan tekemään päätös lemmikistä luopumisesta. Päätös luopumisesta tehdään yhteistyönä lemmikin omistajan ja hoitavan eläinlääkärin kanssa. Lopullinen päätäntävalta on omistajalla, ellei kyseessä ole selvä eläinsuojelutapaus. Päätös eutanasiasta joudutaan tekemään silloin, kun lemmikki on vakavasti sairas ja toipumisesta ei ole toivoa tai jos sairauden laatu on sellainen, että se aiheuttaa lemmikille kohtuuttomia kärsimyksiä. Joskus eutanasiapäätöksen syynä on lemmikin liiallinen aggressiivisuus, joka aiheuttaa vaaratilanteita kotona ja ulkoillessa. Myös muut pitovaikeudet ovat joskus eutanasian taustalla (allergia, muuttuvat elämäntilanteet jne.). Pitovaikeustapauksissa kuitenkin ensisijaisesti toivotaan omistajan mahdollisuuksien mukaan etsivän lemmikille uuden kodin.

Eutanasia tehdään klinikalla ajanvarauksella, hätätapaukset pyritään hoitamaan tarvittaessa ylimääräisinä potilaina. Eläin viedään klinikalla rauhalliseen huoneeseen omistajan kanssa ja sille annetaan rauhoituspistos lihakseen. Rauhoitusaineen vaikutuksesta eläin nukahtaa syvään uneen n. 15-20 minuutissa. Varsinainen lopetusaine, joka pysäyttää sydämen ja lamaa hengityskeskuksen, annetaan suoraan laskimoon eläimen nukkuessa sikeästi. Hengitys pysähtyy useimmiten jo annostelun aikana, sydän pysähtyy yleensä hiukan myöhemmin (muutaman minuutin kuluessa). Sydämen pysähtyminen varmistetaan aina kuuntelemalla stetoskoopilla. Omistaja voi halutessaan lähteä toimenpiteestä eläimen nukahdettua rauhoitusaineesta tai olla paikalla loppuun asti ja viettää vielä rauhallisen hetken lemmikkinsä kanssa sen nukuttua pois.

Klinikan kautta lemmikki voidaan toimittaa tuhkattavaksi, jos omistajalla ei ole mahdollisuutta haudata lemmikkiä itse. Omistaja voi valita joko yhteistuhkauksen, jossa tuhka jää tuhkaamolle tai uurnatuhkauksen, jolloin omistaja saa lemmikin tuhkat uurnassa. Koira-Kissaklinikan käyttämä tuhkaamo sijaitsee Mynämäellä.

Erikoisruokavaliot ovat kehitetty eri sairauksien hoitoon ja niitä myydään pelkästään eläinlääkärin määräyksestä, eläinlääkäriasemilta. Suomen markkinoilla löytyy tällä hetkellä eri valmistajien erikoisruokia seuraavien sairauksien hoitoon:

Ylipaino

Näiden ruokien rasva- ja energiamäärää on vähennetty ja kuituja lisätty, tavoitteena on vähentää kalorien saantia ja sulamattomalla kuidulla lisätä ruuan massaa näläntunteen hillitsemiseksi. Ihannepainon saavutettua voi jatkaa ruoalla jonka energiamäärä on korkeampi kuin laihdutusruokavaliossa, mutta kuitenkin tarpeeksi alhainen estämään ylipainon kertymisen esim. kastroidulla tai steriloidulla eläimellä.

IKÄÄNTYVÄN LEMMIKIN RUOKINNASTA

Ruokinnalla on suuri vaikutus lemmikin terveyteen ja oikeanlaista ravintoa saavat lemmikit elävät luonnollisesti pidempään. Kuulon ja näön heikkenemiselle ei omistaja voi mitään, tämä on luonnollista vanhuksille niin kuin meillä ihmisilläkin, mutta monia muita vaivoja voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa oikeanlaisella ruokinnalla.

Yksinkertaisinta ja helpointa omistajalle on ruokkia lemmikkiä valmisruoalla, joka on kehitetty vastaamaan ikääntyvän lemmikin tarpeita. Usein ikääntyessä energiantarve vähenee, aineenvaihdunta hidastuu ja painoa voi alkaa kertyä. On tärkeää, että ruoka on kevyempää, kuin nuoremmalla lemmikillä, jotta vältytään ylipainon tuomilta ongelmilta. Tärkeää on myös, että ruoka sisältää riittävästi korkealaatuisia valkuaisaineita, jotka auttavat lihaskunnon ylläpitämisessä.

Nivelvaivat ovat myös tyypillisiä varsinkin iäkkäämmillä koirilla. Nivelten hyvinvointia voidaan tukea lisäämällä ruokaan rasvahappoja ja nivelsuoja-aineita, kuten kondroitiinia ja glukosamiinia. Rasvahapoilla on myös positiivinen vaikutus ihon ja turkin, sekä suoliston ja sydämen hyvinvointiin.

Usein ikääntyessä myös ruoansulatus hidastuu, jolloin on tärkeää, että ruoka on hyvin sulavaa ja kuitupitoista. Ikääntyessä lemmikille saattaa tulla myös dementiaa, sekä ympäröivän tilan ja ajankulun hahmottaminenkin saattaa heikentyä. Esimerkiksi aminohappo tryptofaani (jota on lisättynä seniori-valmisruokiin) vaikuttaa positiivisesti aivojen välittäjäaineiden toimintaan ja ylläpitää ja tasapainottaa lemmikin vireystilaa.

Voit kysellä klinikalta lisää senioriruoista koirille ja kissoille

Sokeritauti

Näiden ruokien tavoitteena on hillitä verensokerin heilahteluja kuitujen tai hiilihydraattien avulla, minkä seurauksena voidaan ehkä pienentää insuliiniannosta.

Ruoka-aineyliherkkyys

Tavoitteena näissä ruuissa on ehkäistä allergiset reaktiot kuten esim. kutiavan ihottuman, kroonisen ulkokorvatulehduksen ja kroonisen gastroenteriitin. Ruuissa on yleensä yksi ainoa hiilihydraattilähde ja yksi ainoa eläinproteiinilähde, joka on hydrolysoitu, tarkoittaen että proteiinien molekyylipaino on pilkottu niin pieneksi, että immuunijärjestelmä ei pysty niitä tunnistamaan.

Ruoansulatuskanavasairaudet

Esim. ruoansulatuskanavan leikkaukset, suolistotulehdus, haima-sairaudet, mahalaukun laajentuma/kiertymä ovat tiloja, joiden tukihoitona on tärkeää erittäin hyvin sulava ravinto, jossa rasvan määrää on rajoitettu. Liukoisia kuituja on lisätty auttamaan palauttamaan normaalin suolistoflooran.

Munuaisten vajaatoiminta

Eri ruokavalioita käytetään riippuen, miten pitkälle munuaissairaus on edennyt. Tavoitteena on mm. vähentää typpipitoisten kuona-aineiden kertymistä elimistöön, sekä auttaa saamaan verenpaine hallintaan. Proteiineja, fosforia ja natriumia on vähennetty, ei-proteiiniperäisiä kaloreita ja B-ryhmän vitamiineja lisätty.

Maksan toimintahäiriöt

Tavoitteena on mm. vähentää maksan kuormitusta, hidastaa maksavaurion etenemistä ja tukea maksan toimintaa. Kuparin määrää vähentämällä vältetään kuparin liiallista kertymistä maksasoluihin ja tarvittava määrä haaraketjuisia aminohappoja esim. ammoniakin pitoisuutta.

Alempien virtsateiden sairaudet

Koirien ja kissojen struviitti-virtsakivien hoitoon löytyy ruokavalio, sekä kivien liuotukseen että ehkäisyyn. Vähäisempi magnesiumin ja fosforin saanti ravinnosta vähentää näiden mineraalien pitoisuutta virtsassa, vähäisempi proteiinin ja runsaampi natriumin saanti lisäävät virtsan määrää pienentäen struviittien pitoisuutta. Ruokien tuottama hapan virtsa auttaa kiteiden liotuksessa/ehkäisyssä. Kalsiumoksalaattikivien muodostumista voidaan ehkäistä ruokavaliolla, mutta ei liuottaa. Koirille löytyy ruokavalio silikaattikivien ehkäisyyn, sekä uraatti- ja kystiinikivien liuotukseen ja ehkäisyyn.

Sydämen vajaatoiminta

Tavoitteena on säädellä natriumin, kloridin, kaliumin ja magnesiumin saantia optimaaliseksi, auttaen saamaan nesteen kertymisestä johtuvat kliiniset oireet hallintaan, pienentää esim. nesteenpoistolääkityksen sivuvaikutuksia ja tukea sydämen toimintaa lisätyllä L-karnitiinilla ja tauriinilla.

Syöpä (koira)

Tavoitteena on korjata syöpää sairastavilla koirilla esiintyviä aineenvaihdunnallisia häiriöitä ja tehostaa immuunijärjestelmän toimintaa arginiini-lisällä. Kasvaimen energiansaantia rajoitetaan vähentämällä hiilihydraatteja, joita kasvaimet hyödyntävät ja lisätä ravinnon rasvamäärää, jota kasvainsolut pystyvät hyödyntämään vain rajoitetusti.

Hammaskiven ehkäisy

Hammaskiven ehkäisyyn vaikuttaa ruokapalan rakenne, joka on normaalia suurempi ja kuidut ovat järjestäytyneet niin, että hampaan pinta puhdistuu. Lisäksi ruoka sisältää rajoitetusti proteiinia ja kalsiumia, jotka ovat plakin ja hammaskiven rakennusaineita. Ruokapalan koko on eri kissalle, pienelle ja isolle koiralle.

Aivojen ikääntymisoireet (koira)

Tarkoituksena on auttaa ehkäisemään aivojen ikääntymisoireita kuten esim. unirytmin häiriöt, sisäsiisteyden heikkeneminen, sekavuus. Ruokavalio sisältää runsaasti erilaisia antioksidentteja, jotka auttavat vähentämään aivosolujen vaurioita, sekä mm. alfa-lipoiinihappoa parantamaan energia- aineenvaihduntaa.

Liikkuvuuden ylläpito (koira)

On tarkoitettu aikuisille koirille nivelten liikkuvuuden parantamiseksi esim. nivelrikko-potilaalla. Sisältää viherhuulisimpukkauutetta.

Toipuminen

Ruokavalio tarkoitettu tukihoitoon esim. leikkauksesta toipuvalle, ruokahaluttomalle, heikkokuntoiselle, joka tarvitsee runsaasti energiaa sisältävää ravintoa. Suuri rasva- ja proteiinipitoisuus edistää lihaskudoksen säilymistä ja immuunijärjestelmän tehokasta toimintaa. Myös mm. vitamiineja ja aminohappoja on lisätty.

Lisäksi löytyy myös emonmaidonvastiketta kissan- ja koiranpennuille, sekä nestetasapainon korjaukseen tarkoitettu valmiste lieviin kuivumistiloihin esim. äkillisessä oksennus/ripulitaudissa.

Viime vuosien aikana, nk. eksoottisten eläinten osuus lemmikkieläiminä on kasvanut hurjaa vauhtia. Eksoottisiin lemmikkieläimiin kuuluvat: kanit, marsut ja muut jyrsijät, käärmeet, kilpikonnat, fretit ja matelijat, sekä häkkilinnut. Myös preeriakoirat, maaoravat ja kääpiösiilit lukeutuvat näihin potilaisiin. Eksoottiset eläimet lemmikkeinä ja potilaina ovat kuitenkin vielä koiria ja kissoja harvinaisempia.

Eksoottinen eläin potilaana on usein haastava ja tarvitsee erilaista tiedon hankintaa, kuin koira- tai kissapotilas. Tämä johtuu siitä, että niiden normaaleista elämäntarpeista ja sairauksista tiedetään vieläkin vähän ja tietoa on niukasti ja vaikeasti saatavilla. Mutta pikkuhiljaa tieto lisääntyy ja tänä päivänä klinikallamme hoidetaankin rutiininomaisesti kaneja, marsuja ja tavallisimpia jyrsijöitä. Myös kilpikonnat ja perinteiset häkkilinnut kuuluvat klinikkamme potilaskaartiin. Etenkin kaneilla ja jyrsijöillä ilmenee paljon ihosairauksia, useimmiten vaiva ja oireilu johtuvat ulkoloisista.

Jyrsijöiden – kanien, hamsterien yms. – hampaat kasvavat koko eläimen eliniän. Liian pitkäksi kasvaneet hampaat tai epätasaisesti kuluneet piikkejä muodostaneet hampaat vaikeuttavat syömistä, voivat rikkoa posken ja kielen limakalvoa ja lopulta myös aiheuttavat täydellistä syömättömyyttä. Hampaiden ongelmia aiheuttavat väärä ravinto (esimerkiksi kovan pureskeltavan puuttuminen) ja hampaiden virheasennot. Hammaspiikit ja liian pitkiksi kasvaneet poskihampaat hoidetaan rauhoituksessa. Mikäli ongelman aiheuttajana ovat virheasentoiset hampaat, hampaiden koko ajan kasvaessa uudet hammaspiikit voivat tulla ongelmaksi hyvinkin nopeasti, jopa kuukaudessa.

Kanien, marsujen ja hamstereiden hammassairaudet ovat yleistymässä ja tästä syystä hammasvaivaisia potilaita käy klinikalla paljon. Lähes poikkeuksetta tämä hoito tarvitsee potilaan rauhoittamisen.
Tavallisimpia kirurgisia toimenpiteitä kuten kaneilla ja marsuilla ovat kastraatio ja sterilaatio, sekä kasvainten poistot.

Eksoottisten eläinten narkoosiriski on muistettava ja niistä kerrotaankin aina ajanvarauksen yhteydessä. Nämä lemmikit ovat herkempiä nukutusaineille kuin koirat ja kissat ja näin ollen vaativatkin tarkan ja asiantuntevan käsittelyn klinikalla, hoidon aikana ja hoidon jälkeen, siihen saakka kunnes potilas on kunnolla herännyt ja näin valmis lähtemään kotiin.

Nukutuksen yhteydessä on erityisesti huolehdittava potilaan ruumiinlämmön ylläpidosta. Heräämöön päästessä huolehditaan säännöllisestä potilaan ”kääntelystä” kyljeltä toiselle, jotta hengitys olisi vaivatonta. Ruuan ja veden saanti on tärkeää, kun potilas alkaa heräillä. Tämä siis poikkeaa koira- tai kissapotilaan hoidosta, heräämisen yhteydessä.

Eksoottiset eläinpotilaat pyritään pitämään klinikalla operaatiopäivänä niin pitkään, että ovat heränneet mahdollisesta rauhoitusta tarvitsevasta toimenpiteestä kunnolla, vasta sitten ovat valmiita lähtemään kotiin.

Ajanvarauksen yhteydessä omistajaa neuvotaan huomioimaan potilaan erityistarpeet. Mikäli ulkona on 20 astetta pakkasta tai 30 asteen kuuma helle, on tilanteen mukaan toimittava niin, että näille herkille potilaille olisi mahdollisimman turvallista matkustaa klinikalle hoitoon.

Eksoottiselle eläinpotilaalle tulee varata aika lääkäriin heti, jos ja kun ensimmäiset oireet ilmentyvät. Näiden potilaiden kanssa ei saa odottaa päiviä kotona ja katsoa että miten oireet etenevät, sillä useimmiten mahdollinen lääkekuuri ja tukihoito pitää aloittaa välittömästi, muuten usein on liian myöhäistä.

Osa lemmikillesi tehtävistä tutkimuksista, kokeista, näytteenotoista tai hoitotoimenpiteistä saattaa edellyttää rauhoittamista. Toiset eläinpotilaista voivat olla peloissaan tai niin aggressiivisia, että rauhoittaminen on tarpeen potilaan oman olon helpottamiseksi ja tehtävän toimenpiteen onnistumiseksi.

Rauhoitusaineita on nykyisin lukuisia erilaisia. Usein käytettävä rauhoitus on mahdollista kumota hoito-/tutkimustoimenpiteen jälkeen ja lemmikkisi kävelee omin jaloin ulos klinikalta. Mikäli rauhoitusaineen vaikutusta ei kumota, on potilaan annettava herätä rauhassa kotona tai klinikalla. Toipumisaika on yksilöllinen, mutta periaatteessa lemmikkisi on täysin toipunut vasta monen tunnin kuluttua, ehkä vasta seuraavana aamuna.

Älä tarjoa lemmikillesi vettä tai ruokaa, ennen kuin se on täysin oma itsensä. Äläkä yritä väkisin viedä sitä ulos. Rauhoituksesta heräävälle lemmikille saattaa sattua vahinkoja (pissata alleen, ulostaa tai oksentaa), joten kotona kannattaa valita heräämispaikaksi helposti siivottava alusta. Valvo, ettei lemmikkisi satuta itseään yrittäessään nousta ylös tai horjahdella perässäsi keittiöön, portaista puhumattakaan. Toisinsanoin, paras paikka on lattiataso ja lämminpeitto päälle, pitämään ruumiinlämpöä sopivana, kunnes potilas on täysin hereillä. Älä jätä sitä yksin, älä naura sen humalaista muistuttavalle olemukselle, mutta älä myöskään käy säälittelemään sitä!

Anna rauhoituksesta heräävälle lemmikillesi rauhallinen, turvallinen ja lämmin koti-ilta Sinun seurassasi!

Kuulet ajanvarauksen yhteydessä jos lemmikkisi tullaan rauhoittamaan ja saat ohjeet mahdollisesta ruoka- ja/tai vesipaastosta ennen klinikalle tuloa. Noudata saamiasi ohjeita tarkoin ja kerro pelisäännöt myös muille perheenjäsenille – yksi nälkäinen ilta ei ole ylivoimainen, vaikka lemmikkisi kerjääkin ruokaa…

Anestesia, potilaan nukuttaminen, on tarpeen erilaisissa kirurgisissa toimenpiteissä. Leikkaushoitoon eläinpotilas tuodaan n. puoli tuntia ennen varsinaista leikkausta 12 tuntia paastonneena. Leikkauspotilaalle annetaan ensin ns. esilääkitys, jonka tehtävänä on rentouttaa ja rauhoittaa potilas. Tämän jälkeen potilaalle asennetaan verisuonikanyyli, jonka kautta annostellaan tarvittavat lääkitykset, kipulääkkeet, antibiootit, sekä fysiologista nestehoito. Potilas intuboidaan (intubaatioputki henkitorveen) ja se hengittää leikkauksen ajan narkoosikaasu-happiseosta. Itse operaation aikana potilaan hyvinvointia, ruumiintoimintoja ja narkoosin syvyyttä tarkkaillaan koko ajan (pulssiseuranta, happimittaus, tiputushoito) – kuten ihmistenkin leikkaushoidossa.

Narkoosista ei potilasta voi heräteainein herättää, kuten rauhoituksesta. Nukutuksesta potilas herää yksilöllistä aikatauluaan noudattaen ja lemmikkisi pääsee kotiin vasta, kun olemme klinikalla valvoneet operaation jälkeisen heräämisen sujuvan ongelmitta (ks. Heräämö).

Nukutuksesta heräävän eläinpotilaan ruumiinlämpö on normaalia alhaisempi ja sillä voi olla vilunpuistatuksia. Varaa talvella autoon lämmin matkahuopa potilasta varten ja lämmitä auto valmiiksi. Kanna toipilaasi kotona lämpimään, kuivaan ja vedottomaan paikkaan. Aseta se matolle tai pedilleen kyljelleen ja katso että hengitystiet ovat auki ja kieli ulkona suusta. Eläinpotilas ei narkoosista heräillessään heti hallitse liikkeitään eivätkä virtsarakon ja suolen sulkijalihakset toimi heti normaalisti. Tahattomia vahinkoja voi siis sattua sisätiloihin.

Älä jätä lemmikkiäsi yksin, vaan anna sille mahdollisuus heräillä rauhassa tutussa ympäristössä ja valvontasi alaisena. Älä säikähdä, jos koirasi yskiskelee heräillessään. Leikkauksenaikaiset nukutuskaasut annetaan intubaatioputkea pitkin koiran hengitysteihin ja siksi sen kurkku voi olla hetkellisesti hiukan ärtynyt ja yskittävä.

Jokainen leikkauspotilas saa klinikaltamme kirjalliset jatkohoito-ohjeet, joista käy ilmi potilaan juottamista, syöttämistä, liikuttamista, lääkehoitoa ja jälkitarkastuksiakin koskevat asiat.