Kilpirauhasen liikatoiminta on kissojen yleisin endokriininen sairaus, jossa aktiivista kilpirauhashormoonia tuotetaan liiallisia määriä, epänormaalisti toimivasta kilpirauhasessa.  Kyseessä on yleensä kilpirauhasen hyvänlaatuista rauhaskudoksen hyperplasiaa, eli liikakasvusta (96-98% :lla) tai kilpirauhasen adenooma, eli hyvänlaatuinen kasvain. Pahanlaatuiset kilpirauhasten kasvaimet ovat harvinaisia, ja niitä on raportoitu vain 1-2% lla potilastapauksista. 

Tyroksiini (T4) erittyy kilpirauhasesta ja kiinnittyy veren proteiineihin. Ainoastaan pieni määrä tyroksiinista on vapaassa muodossa eli aktiivisessa muodossa verenkierossa. T4 muuttuu    T3 muotoon   elimistössä, ja tämä muoto on vaikutukseltaan selkeästi vahvempi muoto (3-5 krtaa voimakkaampi vaikutus) kuin T4. Kilpirauhashormoonit vaikuttavat elimistön eri toimintoihin, kuten lämmön tuottamiseen, ja ravinto-aineiden aineenvaihduntaan sekä lisää nk. sympaattista tonusta elimistössä.ku

Tarkkaa syytä kilpirauhasen liikakasvuun ei ole täysin ymmärretty, on esitelty erilaisia proteiinien toiminta muutoksia, joiden epäillään johtavan kilpirauhasen liikakasvuun, samoin kuin ravinnon korkeiden joditasojen on epäilty johtavan kilpirauhasen liikatoimintaan. Tutkimuksissa on kissanruuissa todettu jopa 10 kertaisia joditasoja, verrattuna ravintosuosituksiin. On myös pohdittu ympäristömyrkkyjen mahdollisesta vaikutuksesta, kilpirauhasen liikatoimintaan.

Genettistä alttiutta epäillään myös taustasyyksi, koska tietyissä kissanroduissa todetaan vähemmän sairastumista. Esimerkiksi Siamilainen, Burman kissa, Persialainen, Brittiläinen, Abessialainen kuuluu niihin rotuihin, joilla sairautta ei niin herkästi todeta. 

Tyypillinen kissapotilas joka on sairastunut kilpirauhasen liikatoimintaan, on noin 12-13 vuotias kotikissa, joka laihtuu siitä huolimatta että se syö hyvin tai jopa normaalia enemmän. Kissat usein oksentelevat ja niillä esiintyy lisääntynyttä juomista ja virtsaamista. Sen lisäksi nämä kissat usein ovat normaalia aktiivisempia ja alkavat menettämään lihaksiaan. Kaulalla voi tuntua massamuutos   kilpirauhasen liikakasvusta johtuen. Kaulalla tuntuva kilpirauhanen, ei kumminkaan tarkoita automaattisesti sitä, että kissa on sairastunut kilpirauhasen liikatoimintaan, koska tutkimuksissa on todettu suurentuneita kilpirauhasia myös 20%:lla terveistä kissoista. 

Sydämen ja verenkierron muutoksia ilmenee myös usein näillä potilailla, kissan syketaso nousee, voi ilmetä sydämen sivuääntä tai jopa sydämen rytmihäiriöitä. Hengitykseen voi tulla muutoksia hengityslihasten heikentyessä. Hermostolliset ja lihaksien toimintahäiriöt näkyy erityisesti lihaksien heikkoutena, jonka seurauksena myös liikkuminen hankaloituu. Ihomuutokset ovat usein karvattomuutta, karvapeitteen mattapintaisuutta, ihon kuivuutta ja kynsien voimakkasta liikakasvua. Silmämuutoksissa nähdään verkkokalvon verenvuotoja, tai jopa verkkokalvon irtaantumaa. 

Verinäytteissä kissoilla usein todetaan perusverenkuvassa punasolumäärien kohoamista. Tämä epäillään johtuvan erytropoietiinin, eli punasolujen tuotantoa stimuloivan hormoonin  lisääntyneestä tuotannosta. Muita muutoksia ovat neutrofiilisten valkosolujen määrän nousu, lymfosyyttien  ja eosinofiilien lasku sekä verihiutaleiden lisääntynyt määrä. Elinkohtaisissa arvoissa nähdään jopa 90% potilaista maksa-arvoissa reaktioita, mutta maksan toimintatestit ovat usein normaalit.  

Veren kuona-aineiden nousu johtuu usein lihassolujen tuhoutumisesta (nk. katabolia), mutta nousu voi myös johtua munuaisten toimintavajeesta, verenpaineen noususta tmv. Yleisesti munuaisten krooninen toimintavajetta kilpirauhasen liikatoimintapotilailla, todetaan eri tutkimuksien mukaan jopa 14-35% kissoista. Munuaisten toimintavaje voi pysyä alkuun ”piilossa”, johtuen kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttamasta lisääntyneestä verenkierron tehokkuudesta. Kilpirauhasen liikatoiminnan jatkuessa pitkään, johtaa se myös munuaisen krooniseen toimintavajeeseen. Elektrolyyteissä potilailla usein alhainen kalium  ja korkeat kalsium, glukoosi sekä fosfori.

Diagnoosi yleensä varmistuu korkealla tyroksiinitason(T4) mittauksella. Alkuvaiheen sairaudessa tai mikäli kissalla on kilpirauhasesta riippumaton muu sairaus, joka laskee tyroksiinin tasoa voidaan todeta vielä normaalit kilpirauhas-arvot, noin 10% kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavilla kissoilla on todettu normaalit T4 tasot. Kilpirauhas-kasvaimen kohdalla tyroksiinitasot voivat olla jopa 5-10 kertaiset verrattuna normaaliin tasoon. Verenpaineen nousua on todettu kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavilla kissoilla diagnoosihetkellä jonkin verran, mutta sairaus ei yleensä aiheuta voimakasta verenpaineen nousua. Potilaskohtaisesti kissoilla jolla todetaan kilpirauhasen liikatoiminta suoritetaan mahdollisesti sydämen ultraäänitutkimus rytmihäiriöiden tai muiden sydänoireiden kohdalla ja  yleensä alkuun myös  vatsaontelon ultraäänitutkimus.

Hoitovaihtoehdot sairauden hoitoon on yleensä ensin lääkkeellinen hoito kilpirauhashormoonia alentavalla lääkkeellä, kunnes päätetään muista jatkohoidoista. Muita hoitoja on ruokavalio muuttaminen jodirajatulla ruualla tai kirurginen muuttuneen kilpirauhasen poisto tai nk. radioaktiivinen jodi terapia. Tähtäimenä hoidoilla on palauttaa kilpirauhas-hormooni normaalille tasolle. 

Lääkkeelliseen hoitoon jäädään usein niillä potilailla, jolla myös muita samanaikaisia sairauksia kuten munuaisten krooninen vajaatoiminta tai mikäli muut hoidot ovat taloudellisesti liian kalliita hoitoja. Ruokavaliolla jossa jodin määrää on rajoitettu, on saatu jo neljässä viikossa alennettua kilpirauhastasot viiterajoihin, jolloin myös kissan kliiniset oireet ovat helpottaneet. Tutkimuksissa lääkehoidolla kolmessa kuukaudessa suurin osa kissoista ovat vastanneet kilpirauhas-arvojen normalisoitumisella, kun taas  10% kissoista eivät vastaa ruokavalioon.

Kilpirauhasen kirurgista poistoa on tehty pitkään, mutta vaatii kokeneen kirurgin, jotta 

varmistetaan ettei kaikkia lisäkilpirauhasia poisteta. Nykyisin   ensisijaisena hoitosuosituksena kissoille suositellaan radioaktiivista joditerapiaa. 

Radioaktiivinen jodi säteilee beta partikkeleita jotka tuhoaa aktiivista epänormaalia  kilpirauhaskudosta, mutta ei vahingoita lisäkilpirauhassoluja. Hoidossa normaali surkastunut kilpirauhaskudos ei vahingoitu koska se ei ole aktiivinen. Epänormaali kudos erittää paljon kilpirauhashormoonia jolloin säteily kohdistuu tähän kudokseen. Hoidossa kissa pidetään eristyksissä useamman päivän, niin kauan että säteily häviää elimistöstä. Suurin osa kissoista saadaan kerta-hoidolla parannettua. 

Potilaan seuranta riippuu mitä hoitoa kissalle on aloitettu. Lääkkeellisessä hoidossa kissan veriarvoja, tarvittaessa virtsanäytteitä tarkastellaan noin 2-4 viikon välein, kunnes hoitotasapaino on saavutettu. Tämän jälkeen kontrollit ovat noin 3-6 kk välein. Lääkkeellisestä hoidosta tyypillisin sivuvaikutus on syömättömyys, oksentelu ja masentuneisuus. Ruokavaliolla hoidettavissa potilaissa seuranta hyvin samanlaista. Yleisin syy miksi ruokavalio ei hoitona toimi, on usein ruuan maittamattomuus.

Kilpirauhasen leikkaushoidossa voi ilmetä lisäkilpirauhasen vajaatoimintaa leikkauksen jälkeen, joka aiheuttaa esim. kalsiumin muutoksia joka voi aiheuttaa vakavia ongelmia. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta on mahdollinen leikkauksen jälkeinen ongelma.  Useimmiten lisäkilpirauhasten toiminta paranee, kun leikkauksesta kuluu aikaa. Sairauden uusiminen on mahdollista leikkauksesta huolimatta. Näillä potilailla seurataan kuukausittain kilpirauhas-hormoonin tasoa ensimmäisen 3 kk aikana. Radioaktiivisen hoidon seurannassa seurataan myös kilpirauhas-arvojen laskua toimenpiteen jälkeen jotta varmistetaan ettei kissalle synny  vajaatoimintaa. Kilpirauhas-arvot  yleensä palaavat 5-10 pv kuluessa hoidosta  normaaliin. Kilpirauhasen liikatoiminnan uusiutuminen radiohoidon jälkeen on mahdollista, mutta hyvin harvinaista ja uusiutuminen tapahtuu yleensä vasta 2-4 vuotta hoidosta. 

Kissoilla munuaisten toiminnan seuraaminen on erittäin tärkeää kilpirauhasen liikatoiminnan hoidossa. Tätä tehdään verinäyttein ja virtsanäytteen avulla. Munuaisten toimintaa arvioidaan myös jatkohoitovaihtoehtoja miettiessä sillä munuaisten vajaatoiminta voi käydä vasta ilmi kun kilpirauhas-arvot ovat saatu lääkkeellisesti, tai ruokavaliolla normaaliksi. 

Ennuste sairaudelle ja sen hoidolle on hyvä. Lääkkeellinen tai ruokavaliolla hoitaminen ei ole parantava jolloin hoito on elinikäinen kun taas kirurgialla ja radiojodihoidolla saadaan parantava hoito. Keskimääräinen elinaikaennuste on vaihdellut tutkimuksissa 417 päivästä jopa 5,3 vuoteen. Näissä selkein positiivinen ero saatiin niille potilaille, jolla ei todettu alla olevaa munuaisten vajaatoiminta. Potilailla, jolla todettiin diagnoosihetkellä korkea verenpaine, palautuivat normaaliin tasoon, kun kilpirauhasliikatoiminta saatiin hoitotasapainoon, samoin kuin sydämen toiminta normalisoitui suurimalla osalla potilaista. 

Ihmisillä  maitorauhaskasvainten esiintyminen on erittäin yleistä ja  kasvainsairaudesta  ja sen ennaltaehkäisystä ja seurannasta jaetaan paljon informaatiota. Miten meidän lemmikkien kohdalla tämä informaatio ja tieto jaetaan, tiedetäänkö miten erilainen  tyypiltään maitorauhassyöpä on koiralla  verrattuna kissaan  ja miksi on tärkeää tarttua ajoissa asiaan mikäli näitä kasvaimia kissastamme löytyy.

Kissoilla  noin kolmanneksi yleisin  kasvainsairaus   on  maitorauhaskasvainten aiheuttama, potilaan ollessa yleensä n 10-12 vuotias naaraskissa joka on steriloimaton tai on steriloitu hyvin myöhään.

Koirilla maitorauhaskasvaimista n 50% ovat pahanlaatuisia, kun taas kissoilla  kasvaimet ovat pahanlaatuisia noin 90% :lla ja leviävät nopeasti läheisiin maitorauhasiin ja  imusolmukkeisiin. 

Kissalla on  yleensä neljä  paria maitorauhaskudosta, rintakudos,  vatsaontelon ylempi ja alempi kudos sekä nivusalueen rauhanen.  Yleensä kasvainmuutokset tulevat ensin ylempään kudokseen ja nivusalueen kudokseen. Olisi tärkeää että omistaja säännöllisesti tunnustelee nämä rauhaset, jotta pienetkin nuppineulanpään kokoiset muutokset löytyy ajoissa. Koska  verisuonet yhdistävät oikean ja vasemman puolen maitorauhaset, kasvainsolut nopeasti pääsevät leviämään lähimpiin rauhasiin. Yleisimmin  leviäminen tapahtuu saman puolen rauhasiin ja myöhemmässä vaiheessa toiselle puolelle.  

Ensin kasvain on hyvin pieni ja tuntuu minimaaliselta  herneeltä, tai kuivalta rusinalta. Kasvaimen poisto kokonaisuudessaan,  mahdollisimman nopeasti on paras tapa parantaa potilas pysyvästi. Mikäli kasvain jätetään rauhaan kasvamaan, se  voi nopeasti kasvaa suureksikin jolloin iho  rikkoontuu  ihon rauhasen päältä. Tämä   iho tulehtuu ja aiheuttaa lisävaurioita ja turvotusta sekä huomattavaa epämukavuutta kissalle.

Kissojen elinikäodotus  kasvainleikkauksen jälkeen on keskimäärin  4,5 vuotta jos  kasvain  poistettaessa on alta 2 cm halkaisijaltaan. Kun kasvain poistettaessa on yli 3 cm halkaisijaltaan  keskimääräinen elinikäodote putoaa  6 kuukauteen.

Kasvaimet leviävät paikallisiin imusolmukkeisiin, rintaonteloon, aivoihin, luuhun ja pernaan. Ennen leikkausta otetaan yleensä ainakin keuhko röntgenkuvat mahdollisten etäispesäkkeiden varalta, joskus myös nk. kerroskuvaus eli CT kuvaus tehdään etäispesäkkeiden toteamiseksi. Useimmiten perusveriarvot tarkistetaan ennen leikkaukseen ryhtymistä.

Maitorauhaskasvainten riskitekijät 

• sukupuoli, naaraskissat sairastuvat
• siamilaiset kissat yliedustettuna, ne myös sairastuvat nuorempana (9 vuotta keskiarvo kun taas ei siamilaisilla 14 vuotta keskiarvo) 
• progestiinihormoonien käyttö lisää riskiä sairastua 

 Sairaudelta suojaavat tekijät

Aikainen sterilaatio. Jos sterilaatio tehdään ennen 6 kk ikää, riski vähenee 91% lla sairastua. Ennen vuoden ikää tapahtuva sterilaatio vähentää sairastumisriskiä  86% lla. Jos kissa steriloidaan ennen 2 vuoden ikää sairastumisriski vähenee 11% lla.

Se että kissa synnyttää pennut ei mitenkään suojaa  maitorauhaskasvainten syntymiseltä. Samoin yli  kahden vuoden iässä tapahtuva sterilaatio ei mitenkään vähennä sairastumisriskiä.

Kissoilla maitorauhasakasvaimet ovat yleensä nk. karsinomeja tai adenokarsinomeja. Nk papillaariset tai tubulaariset karsinomat ovat vähiten aggressiivisia. Duktaalinen karsinoma  johtaa  neljä kertaa  nopeammin kissan menehtymiseen. Anaplastinen karsinoma on pahin kasvaintyyppi ja johtaa kissan menehtymiseen nopeasti.

Patologin lausunnossa  monesti mainitaan  tyyppi   I  , II tai III jossa   jaottelun perusteena on solujen pahanlaatuisuus ja solutyyppi. Kasvain joka luokitellaan  I asteeseen  yleensä tuo vuoden elinajanodotteen, hiukan riippuen kasvaimen koosta ja tyypistä. II tyypin kasvaimissa elinikäodotus on 57% lla vuosi ellei kasvaimen poiston jälkeen  kissalle ole annettu sytostaattihoitoa. III tyypin kasvaimissa, mikäli hoidettu pelkästään kirurgialla ei ollut yhtään selviytynyttä kissaa vuoden kuluttua.

Kirurginen hoito

Ensimmäinen askel hoidossa on  mahdollisimman suurilla marginaaleilla  kasvaimen kirurginen poisto. Näissä leikkauksissa käytetään Koirakissaklinikalla leikkavaa hiilidioksidilaseria, joka vähentää leikkauksen jälkeistä kipua ja turvotusta, ja laser myös tuhoaa kasvainsoluja marginaalialueella. Kasvainten poistossa otetaan koko saman puolen maitorauhaset jotta estetään kasvaimen leviäminen. Mikäli kasvinta on molemminpuolin  maitorauhaslohkoissa , on kaikki kudos poistettava mutta yksi rivi kerrallaan, koska ihoa ei riitä molempien puolien yhtäaikaiseen poistoon .

Vaikka toisella puolella maitorauhasissa ei olisikaan kasvaimia tunnettavissa on hyvä poistaa ”terve puoli ” jokatapauksessa ennaltaehkäisevästi kasvainten korkean pahalaatuisuus prosentin  takia. Leikkausten välissä reilu kuukausi on yleensä riittävä aika ihon palautumiseen toista leikkausta ajatellen .

Aggressiivista  kirurgiaa seuraa  yleensä noin vuoden tautivapaa ajanjakso 50%lla kissoista, kaksi vuotta noin 32 %lla kissoista. Mikäli leikkauksen yhteydessä on jo imusolmukemuutoksia todettavissa niin noin 51-66 % lla tautivapaa jakso on  n. 5.5 kk  

Jos kasvain on pitkälle edennyt jo ensimmäisen leikkauksen yhteydessä niin   vähemmän aggressiivinen kirurgia   joka vähentää kissan epämukavuutta (tulehtunut kasvainmassa poistetaan) voi olla paras vaihtoehto kissan hyvinvointia ajatellen . Sen jälkeen palliatiivinen hoito niin kauan kun kissan elämänlaatu sen sallii
Suomessa ei ole sädehoitovaihtoehtoa eläimille mutta Ruotsissa Jönköpingissä esimerkiksi sädehoitoa annetaan, ja sen avulla kasvainta voidaan ”kuivattaa ” jolloin kissan vointi  ja olo paranee. 

Kemoterapia eli solusalpaajahoito 

Kun halutaan maksimoida tautivapaa jakso, kirurgian jälkeen  annetaan solusalpaajahoitoa. Yhdessä esimerkkitutkimuksessa testattiin  kahden sytostaatin lääkeyhdistelmää  kissaryhmässä joilla  oli taustalla  joko epätäydellinen kirurginen poisto tai kasvain oli jo levinnyt imusolmukkeeseen. Näistä potilaista 50% osoittivat hoitovastetta lääkitykseen ja 21% menivät remissioon eli paranivat ainakin hetkellisesti. Ne kissat (50% )  joilla saatiin ainakin jonkinasteinen vaste  aikaiseksi, elinikä piteni 150-180 päivään verrattuna niihin  50% iin jotka eivät vastanneet  ja joiden  elinikä jäi  75-86 päivään.

Tilastollisesti ei tilanne ollut parempi verrattuna pelkkään kirurgiseen hoitoon ja sairaus eteni mutta kissat olivat paremmassa kunnossa  pidempään ja tautivapaa ajanjakso  piteni .

Miten kissat menehtyvät sairauden takia. Koska eutanasia on  oikea vaihtoehto ?

Kissat kärsivät siitä että niillä, siistinä eläimenä, on vuotava haiseva kasvain rinnassa. Ihon tulehtumisen myötä kasvain aiheuttaa kipua kissalle. Koska maitorauhaskasvaimista tulee usein keuhkoetäispesäkkeitä, niiden aiheuttama hengitysvaikeus , ahdistava  ”tukehtumis ”tunne ja liman kertyminen keuhkoihin  on kissalle hyvin ahdistavaa. Kissa joka hengittää suu auki kärsii vakavasta happivajeesta ja pitää toimittaa nopeasti eläinlääkäriin.

Jos kissalla on maitorauhaskasvainten diagnostisoinnin yhteydessä keuhkomuutoksia elinikäodotus on vain noin neljä viikkoa.

Päätös eutanasiasta pitää tehdä kissan voinnin huonontuessa. Syöpäpotilaalla on hyviä ja huonoja päiviä.  Päätöksen lykkääminen   liian pitkälle aiheuttaa kissalle turhaa kärsimystä ja kipua. On tärkeää päästää rakas lemmikki ajoissa paremmille hiirestysmaille. 

Kanien yleisimpiä syitä tulla eläinlääkäriin on ns. suoliston hypomotiliteetti eli suoliston lamaantuminen. Kani menee tällöin syömättömäksi ja kipuilevaksi. Onneksi yleensä tila saadaan hoidettua tukihoidolla kuten kipulääkityksillä, nesteytyksellä, suoliston toimintaa tehostavilla lääkityksillä ja tukiruokinnalla. Viime viikolla Koira-kissaklinikalle lähetetty Paavo-kani ei ollut yhtä onnekas. Paavo oli mennyt lyhyessä ajassa huonoon kuntoon. Paavolla oli todettu toisella klinikalla totaaliseen suolitukokseen viittaavat löydökset kuten erittäin laajentunut mahalaukku ja korkea verensokeri (kaneilla voimakkaasti kohonnut verensokeri on yksi leikkaushoitoa vaativan suolitukoksen indikaattori). Paavoa oltiin lähettämässä pääkaupunkiseudulle leikkaukseen ja jatkohoitoon. Soittokierroksen jälkeen saatiin kuitenkin Koira-kissaklinikalle järjestymään hätäleikkausaika. ELL Sari Rytkösen potilaat siirrettiin toiselle eläinlääkärille ja tehtiin muita järjestelyjä, jotta heikossa kunnossa pupu saatiin hoidettua. Kanit kehittävät erittäin nopeasti vakavan shokin suolitukoksessa ja suoli/mahalaukku voivat revetä, joten seuraavana päivänä tehty toimenpide olisi hyvin todennäköisesti ollut liian myöhäistä. 

Leikkaus suoritettiin yleisanestesiassa, suonensisäisessä nesteytyksessä ja kipuinfuusiossa. Kanin ohutsuolesta paljastui hyvin tiukka karvapaakku, joka oli jämähtänyt koko ohutsuolen halkaisijan tukkivaksi liikkumattomaksi möykyksi. Tukos poistettiin pienestä viillosta. Kotiin saatujen kipulääkkeiden ja muiden lääkityksien turvin kani on toipunut hyvin. Jo seuraavana päivänä leikkauksesta kani oli pirteämpi ja heinäkin alkoi maistumaan! 

Etenkin karvanlähtöaikaan kanit saavat herkästi liikaa karvaa elimistöönsä. Jos karvat pääsemät paakkuuntumaan ruoansulatuskanavassa tiukaksi isoksi mytyksi, ne saattavat liikkeelle lähtiessään tukkia suolen, huonossa tilanteessa kokonaan kuten Paavon tapauksessa. Karvanlähtöaikana riskiä karvapallojen kertymiselle voi vähentää kampaamalla/harjaamalla kania jopa päivittäin ja tämän voi viimeistellä esim. teippiharjalla. 

Suolen lamaantumisen yleisiä syitä ovat karvojen lisäksi mm. hammasongelmat, epäsopiva ruokavalio tai äkillinen ruokavalion muutos, stressi ja kipu ylipäätään elimistössä. Kanin ruokavalion perusta on hyvälaatuinen heinä. Hyvälaatuista pellettiä (esim. kuitua vähintään 18 %) riittää 1 (-2) rkl/painokilo päivässä. Vihreitä kasviksia kuten erilaisia yrttejä ja luonnosta poimittuja myrkyttömiä kasveja saa antaa päivittäin. Joidenkin kanien vatsa menee sekaisin liian isosta tuoreruoan määrästä. ”Myslit”, leipä ja siemenseokset eivät kuulu kanin oikeaoppiseen ruokavalioon. Vastoin yleistä luuloa, myöskään esimerkiksi porkkana ei kuulu kanin päivittäiseen ruokavalioon vaan korkeintaan herkuksi silloin tällöin sen sisältämän runsaan sokerin takia. Oksia saa olla jyrsittäväksi päivittäin.

Klinikalle tuotiin marraskuun lopulla 2020 Eläinsuojeluyhdistys Dewi Ry;n toimesta 9 viikkoinen löytökissa Adele.  Adele of the Boilers on reilu kymmenen kissan populaatiosta maaseudulta. Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry loukutti kissoja yhteistyössä kissojen ruokkijan kanssa. Kun pennut saatiin kiinni, todettiin että kissanpennut olivat todella kipeitä, jonka vuoksi ne oli heti viety tutkimuksiin eläinlääkärille.  Tutkimuksissa pennuilla todettiin sekä mykoplasma ja klamydia ja herpesvirustartunta ja sen lisäksi Adelella oli oikean silmän muutos, jonka takia kissa tuotiin Koira-Kissaklinikalle.

Klinikalla todettiin, että kissan oikeassa silmässä oli sidekalvon ja sarveiskalvon välisiä kiinnikkeitä ja että sarveiskalvosta oli noin 75% sidekalvon peittämä. Vasen silmä oli normaali. Kyyneleritys oli molemmissa silmissä normaali eikä haavaumia värjäyksessä nyt ollut todettavissa. Pentu rauhoitettiin ja sidekalvokiinnikkeet irrotettiin sarveiskalvon pinnalta. Adele sai kipulääkettä ja pahoinvoinnin estolääkettä toimenpiteen yhteydessä ja oikeaan silmään laitettiin antibioottivoidetta ja kostutustippoja kotona toimenpiteen jälkeen. Koska kissan silmämuutokset olivat tyypilliset herpesviruksen aiheuttamia muutoksia, aloitettiin kissalle myös suun kautta antiviroosilääke Famvir.

Kontrollissa pari viikkoa myöhemmin todettiin, että tilanne oli jo parempi, mutta kuten alun perin epäiltiin, oli silmään kasvanut osittain uusia kiinnikkeitä. Tämän vuoksi kuukausi ensimmäisestä kiinnikkeiden irrottelusta tehtiin toinen kiinnikkeiden irrotus.

Toisen toimenpiteen jälkikontrollissa tilanne oli taas jo parempi, mutta ulkosilmäkulmaan oli alkanut uudelleen muodostua kiinnikkeitä. 

Kolmas kiinnikkeiden irrottelu tapahtui 1,5 kk toisesta toimenpiteestä ja vielä neljännen kerran huhtikuun lopulla kissan ollessa noin 6 kk ikäinen. Adele tulee vielä kontrolliin kesäkuussa, jolloin nähdään mikä tilanne on.

Kissan herpesvirus FHV-1 on vaipallinen DNA virus, joka tarttuu kissasta toiseen suu-, silmä- ja nenäeritteiden kautta nk. suorassa kontaktissa. Epäsuora kontakti on myös mahdollinen infektioreitti; viruksen on todettu pysyvän kosteassa ympäristössä infektiivisenä noin 18 tunnin ajan, mutta se tuhoutuu helposti yleisesti käytössä olevilla pesu- ja desinfektioaineilla. Ihminen voi toimia infektion välittäjänä, jolloin kissojen käsittelyn välissä kädet tulee aina desinfioida.

Viruksen itämisaika on tartunnasta on noin 2-5 vrk.  Se lisääntyy eli replikoituu kissojen silmien sidekalvon ja sarveiskalvon epiteelisoluissa ja ylähengitysteiden epiteelisoluissa, sekä leviää hermosoluihin, joihin se voi jäädä nk. latentiksi (piiloon). Virustartunta aiheuttaa usein kissoille ylähengitystieoireita, koska virus tuhoaa ylähengitysteiden epiteelisolukkoa replikoituessaan ja altistaa kissan myös sitä kautta toissijaisesti muille infektioille saman aikaisesti. Tuho voi olla niin voimakasta, että osa kissoista voi jäädä nk. kroonisiksi nuha- eli riniittipotilaiksi. Niin kutsuttu primääri infektio eli kissan ensimmäinen kontakti viruksen kanssa voi johtaa vakaviin oireisiin esim. kuume, apaattisuus, syömättömyys, aivastelu ja yskiminen sekä sierainvuoto. Sairastuminen ei yleensä ole kuolemaan johtava, mutta voi nuorella kissanpennulla johtaa toissijaisen bakteeritulehduksen kautta niin vakaviin keuhkotulehdusoireisiin, että pentuja menehtyy sitä kautta sairauteen. 

Silmäoireina tyypillisin oire kissoilla on sidekalvon tulehdus, jossa sidekalvo turvottelee ja on punoittava ja erittävä. Jos kissanpennun silmät eivät ole vielä avautuneet, voi tulehdus ilmetä silmän alueen turvotteluna ja eritettä kertyy luomien alle. Kissat siristelevät usein silmiään ja nähdään sarveiskalvon haavaumia, jotka pahimmillaan voivat johtaa sarveiskalvoa läpäiseviin haavaumiin. Viruksen replikoituessa sarveiskalvon epiteelisolussa se aiheuttaa epiteelisolun tuhoutumisen, josta seuraa haavautuma.  Samanaikaiset vauriot sidekalvolla ja sarveiskalvolla johtavat kiinnikkeiden muodostumiseen ja ne vaikuttavat sarveiskalvon pinnan anatomiaan ja sarveiskalvon kirkkauteen. Kiinnikkeiden myötä voi myös kehittyä kyynelkanavien tukkeuma, kroonista silmävuotoa, kuivasilmäsyyttä, silmäluomien ja vilkkuluomen liikkuvuuden heikentymistä sekä sarveiskalvon kirkkauden menetys, joka vaikuttaa näköön. Herpesviroosin on raportoitu ilmenevän usein saman aikaisesti esim. sarveiskalvon sekvesterimuodostumassa, eosinofiilisessä sarveiskalvo- ja sidekalvotulehduksessa sekä kuivasilmäisyydessä, mutta se onko virus aiheuttajan vai sivulöydös, ei ole varmaa. Myös siristelyn seurauksena esiintyvää alaluomen sisäänkääntymistä (nk. entropium) on liitetty herpesviruksen aiheuttamaksi. 

Ihomuutokset ovat yleensä herpesviruksen aiheuttamana punoittavia, turvonneita rupi/haavaumatyyppisiä pään ja kuonon alueella olevia muutoksia. 

On todettu, että noin 80% herpesviruksen sairastaneista kissoista jää nk. latenteiksi kantajiksi jossa stressitilanteet voivat aktivoida viruksen uudelleen ja kissa alkaa erittämään virusta uudelleen. Kissa erittää virusta infektion saatuaan noin 7-14 vrk ajan. Usein kissanpennut saavat tartunnan emoltaan, jos emo synnytyksen ja imetyksen laukaiseman stressitilanteen myötä alkaa erittämään virusta ympärilleen. Pentujen kannalta ratkaisevassa roolissa on emolta maidon kautta saatujen vasta-aineiden määrä, miten vakavasti ne sairastuvat herpesviroosiin. Vasta-aineita saaneella kissanpennulla voi kehittyä latentti herpesviroosi ilman että kissanpennulla on mitään kliinisiä oireita. Vasta-ainetasoihin voidaan vuorostaan vaikuttaa kissan rokotusohjelmilla. Tartuntoja tavataan erityisesti kissoilla, jotka asuvat isoissa populaatioissa, koska siellä tartuntapaine on myös kovempi. 

Sairautta epäillään aina tyypillisten oireiden ilmetessä, mutta sen varmistamiseksi voidaan käyttää nk. PCR testiä jonka avulla nenänielu tai sidekalvonäytteestä eristetään herpesviruksen DNA;ta. On   muistettava, että myös kliinisesti terve kissa voi erittää herpesvirusta. Vasta-ainetestien ottaminen on haasteellista, koska vasta-aineiden toteaminen ei auta erottamaan jo aiemmin sairastettua tautia aktiivisesta taudista tai rokotuksesta.

Ennaltaehkäisy: Kissoilla yleisesti käytössä olevissa rokotteissa on myös suoja herpesvirusta vastaan, mutta rokote ei anna 100% suojaa vaan yleensä vähentää kissan kliinisiä oireita ja lyhentää kissan virusta erittävää aikaa. Niin kuin kaikilla rokotuksilla, suoja perustuu ns. laumaimmuniteettiin, eli tautipaine vähenee, kun populaatio on rokotettu. Myös herpesvirustartunnan saaneet kissat suositellaan rokotettavaksi, kun niiden akuutti sairastuminen on ohi, sillä se on ainoa tapa saada elimistön vasta-ainetasoa ja sitä kautta puolustuskykyä nostettua. 

Kiitos Eläinsuojeluyhdistys Dewille, että saimme jakaa lukijoille Adelen tarinaa.

Potilaskertomus Tico kissasta, jolla todettiin lisäkilpirauhasen kasvain

Tico oli sairastuessaan 11 vuotias leikattu uros kotikissa, joka tuotiin klinikalle, koska kissa oli parin viime kuukauden aikana laihtunut ja ruokahalu ja yleisvointi oli selkeästi heikentynyt. Sen lisäksi se oli alkanut oksentelemaan aika ajoin. 

Klinikalla kissalla todettiin kellertävät limakalvot sekä selkeä kuivumistila ja voimakasta laihtumista edellisen kevään klinikkakäyntiin verrattuna. Kissa oli kuumeeton eikä yleistutkimuksessa ollut muuta huomautettavaa.

Verinäytteissä Ticolla todettiin koholla olevat maksa-arvot, bilirubiinin nousu ja elektrolyyteistä koholla oleva kalsium-arvo. Perusverenkuvassa eivät tulehdusarvot olleet koholla, eikä ollut todettavissa anemiaa. Kissa jäi klinikalle jatkotutkimuksiin ja nesteytykseen.

Kun alettiin selvittämään mistä syystä kissalla olisi kalsium arvot koholla, ilmeni että kissa oli saanut kalkkia sisältävää ravintolisää kuureina viimeisen 6 kk ajan ja tässä vaiheessa epäiltiin, että kissalla oli kohonnut kalsium mahdollisen liikasaannin vuoksi. Myöhemmin  todettiin, ettei se kuitenkaan ollut koko taustasyy kohonneeseen kalsium tasoon.  

Vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa todettiin lievästi laajentuneet sappitiehyet, jolloin päädyttiin kissan vatsaontelon avausleikkaukseen jossa tilannetta saatiin paremmin arvioitua sappitiehyeiden ja mahdollisen sappitukoksen osalta. Samalla maksasta ja muista sisäelimistä otettiin koepalat. Todettiin, ettei kissalla ollut sappitiehyt tukosta, mutta maksa oli voimakkaasti rasvoittunut.  Kissoille syntyy syömättömyydestä voimakas toissijainen maksan rasvoittuminen. Ohutsuolen seinämän paksuus oli ohentunut, mikä oli seurausta kohonneesta kalsiumista, joka aiheuttaa suolen seinämän sileän lihaksiston heikentymistä.  Syömättömyyden ensisijaisena aiheuttajana oli kissan kohonnut kalsiumtaso ja tämän vuoksi kissalle asetettiin kaulalle ruokatorveen menevä ruokintaletku, jotta  kissaa saadaan syötettyä ilman pakkoruokintaa, mitä kissat inhoavat. 

Kissan kuntoa saatiin kohotettua ruokintaletkun kautta tapahtuvalla ravinnon saannilla (3 viikon ajan). Aluksi suoliston toimintaa jouduttiin tukemaan suoliston toimintaa lisäävillä lääkkeillä ja maksan tuki lääkityksillä, jotta maksa saatiin toipumaan rasvoittumisen aiheuttamasta nk. oksidatiivisestä stressistä. Kissa oli maksa-sappitiehyt tulehdus epäilyn vuoksi  myös antibiootilla, kunnes saatiin maksan koepalavastukset, mikä vahvisti maksan toissijaisen rasvottumisen syömättömyyden seurauksena.  

Ticon emäntä teki valtavasti ja tiivisti työtä, että Ticon vointi kohenisi. Ruokintaletkun kautta laitettiin toipilasruokaa pieniä määriä myös kotihoidossa alkuun 45 min välein.  Edelleen olemme kiitollisia tänäkin päivänä omistajan sitoutumisesta kissan hoitoon, koska potilaiden hoito on aina omistajan ja eläinlääkärin tiivistä yhteistyötä. Tico yritti hieman myös vaikeuttaa hoitoa repimällä ruokintaletkunsa irti 😉 Letku ommeltiin takaisin ja Ticon jatkohoitoa jatkettiin ja kolmessa viikossa Ticon vointi alkoi olemaan parempaan päin. Edelleen ionisoidun kalkin taso oli liian korkea huomioiden että ravintolisän anto oli lopetettu. Jatkettiin kohonneen kalkin tason taustasyyn selvittelyä.

Ongelmalistan perusteella tehtiin uudelleen kohonneen kalkkimäärän mahdollisten taustasyiden lista johon kuuluivat  

• kasvainsairaudet, kuten lymfooma ja pehmytosakudoksien sarkoomat
• lisämunuaisten vajaatoiminta, joka ei ole kissoilla kovin yleinen sairaus
• ruokinnan välityksellä myrkytykset, jotka aiheuttavat kohonneen kalsiumtason veressä kasvimyrkyt tai esim. D-vitamiini myrkytys
• luustosairaudet
• akuutti tai krooninen munuaisten vajaatoiminta
• primääri hyperparatyroidismi (lisäkilpirauhasen liikatoiminta, jossa kissoilla on taustalla useimmiten lisäkilpirauhasen kasvain, joka on hoidettavissa kirurgisella hoidolla
• Nk. idiopaattinen hyperkalsemia on yleisin aiheuttaja kasvainsairauksien lisäksi kissalla kohonneseen kalkkiin. Idiopaattinen tarkoittaa, että alkuperää ei tiedetä. Sen diagnoosi perustuu poissulkumenetelmään eli se on ”mitä jäljelle jää”, jos kaikki muu poissuljettu.

Ticosta otettiin keuhkokuvat, eikä niissä ollut viitettä kasvainsairaudesta. Kissan reipas liikkuminen ei antanut syytä epäillä luustoperäistä ongelmaa. Munuaisarvoissa ei ollut muutoksia ja myrkytystilaa pidettiin epätodennäköisenä jolloin edettiin parathormoonimäärityksellä (PHT) eli lisäkilpirauhasen hormonin tarkistukseen, minkä todettiin olevan voimakkaasti koholla. Kissoilla yleisin syy kohonneeseen hormonitasoon on lisäkilpirauhasen kasvain, jolloin kissalle suositeltiin leikkaushoitoa. 

Ticon kasvaimen poiston seurauksena ionisoitu kalkkiarvo palautui heti normaaliksi. Tico toipui myös leikkauksesta ja kissa voi nyt vuosi myöhemmin loistavasti.

Kalsiumin tasapainoon veressä vaikuttaa monta tekijää. Parathormoni lisäkilpirauhasessa, kalsitrioli ja kalsitoniini. Lisäkilpirauhasesta erittyy parathormonia (PHT) vasteena alentuneseen veren kalsiumpitoisuuteen. Kun lisäkilpirauhasessa on kasvain, ei tämä säätely enää toimi vaan kasvain tuottaa liikaa hormonia, jolloin veren kalsiumpitoisuus nousee liian korkeaksi. Parathormoni lisää kalsiumin tasoa vapauttamalla sitä luustosta, lisäämällä suoliston kautta kalsiumin imeytymistä ja lisäämällä munuaisten kalsiumin takaisinottoa ja vastaavasti fosforin eritystä. 

Kalsitrioli on D vitamiinin aktiivinen muoto. Kalsitrioli lisää kalsiumin ja fosforin imeytymistä suolistosta. Kalsitrioli myös estää normaalitilanteessa PTH hormonin tuotantoa lisäkilpirauhasessa. 

Kalsitoniini erittyy kilpirauhasesta ja estää lisäkilpirauhashormonin aiheuttamaa luuston resorptiota, jolla yritetään madaltaa kalsiumin tasoa veressä. Kalsiumin ionisoitu muoto on biologisesti aktiivinen muoto, joka on yleensä 50-60% kokonais-seerumi tasosta. Loput ovat muun muassa proteiineihin sitoutunutta ns. varalla olevaa kalsiumia. 

Kohonneella kalsiumin tasolla on lukuisiin elimiin haitallisia sivuvaikutuksia, etenkin hermostoon, jossa hermojen toiminta heikkenee, tulee lihasheikkoutta ja lihasten toimimattomuutta. Suolistossa sileän lihaksen toiminta heikkenee, mikä johtaa ummetukseen ja ruokahaluttomuuteen. Gastriinin eritys voi lisääntyä, mikä voi johtaa mahan limakalvon haavaumiin. Munuaisten tasolla on todettu munuaisten alentunutta herkkyyttä nk. ADH hormoniin, joka johtaa nesteiden ja natriumin menetykseen ja  aiheuttaa kissalla lisääntynyttä juomista ja virtsaamista. Se voi myös johtaa munuaisten verisuonien supistumiseen johtaen munuaisvaurioihin. Kohonnut kalsiumin taso voi myös aiheuttaa virtsakivien muodostusta, mikä altistaa virtsatietulehduksille. 

Sydämen toiminnalle korkea kalsiumin taso aiheuttaa alentunutta sydämen supistuvuutta ja lyhennettyä supistusaikaa. 

Kiitämme Ticon omistajaa, että saimme jakaa tämän kertomuksen TUROK:in lukijoille ja nettisivuillamme.

Artikkeli on julkaistu TUROK;in lehdessä 2021.

Ohjeita kissa omistajille klinikalla käynnin jälkeiseen kotihoitoon

• Kissasi ruoan vaihto
• Tablettien anto kissallesi
• Lääkitseminen iho-, korva- tai silmätipoilla/voiteella
• Kissasi kotiin tuominen klinikalta
• Kissan tuominen klinikalle
• Mika on kissaystävällinen klinikka?

Vanhenevien kissojen tyypillisimpiä sairauksia ovat munuaisongelmat ja kilpirauhasen liikatoiminta. Niihin liittyy usein verenpaineen nousu ja sen aiheuttamat toissijaiset ongelmat. Lisämunuaisen tyypillisin sairaus kissalla on nk. primääri hyperaldosteronismi. Sairaus voi olla alkuun hieman harhaanjohtava, jos kissan verenpainetta tai veriarvoja ei tarkisteta. Kissalla voi olla hyvin epämääräisiä oireita, jotka voidaan tulkita esimerkiksi nivel- tai selkäkivuiksi. Oireiden taustalla on usein lihasheikkous, joka johtuu alhaisesta kaliumtasosta tai korkean verenpaineen aiheuttamasta tasapainohäiriöstä. Kissan tasapaino voi heitellä esimerkiksi hypätessä ja ponnistaessa tai nopeassa käännöksessä. Sairauden edetessä voi takajalkojen asento madaltua ”hiipiväksi.”

Hyperaldosteronismi on lisämunuaisen sairaus, jossa tuotetaan liikaa aldosteronia eli suolahormonia. Sairaus jaetaan ensisijaiseen ja toissijaiseen hyperaldosteronismiin. Ensisijainen tarkoittaa lisämunuaisesta itsestään johtuvaa ongelmaa, kun taas toissijainen on seurausta jonkun muun elimen ongelmasta, jossa lisämunuainen alkaa tuottamaan liikaa aldosteronia. 

Ensisijainen eli primääri hyperaldosteronismi

Lisämunuaisessa itsessään voi kehittyä esimerkiksi kasvain, joka voi olla joko hyvänlaatuinen (adenooma) tai pahanlaatuinen (karsinooma). On myös todettu esiintyvän nk. zona glomerulosan eli lisämunuaisen kuorikerroksen alueen liikakasvua, joka on nimetty idiopaattiseksi eli tuntemattomasta syystä syntyneeksi primääriksi hyperaldosteronismiksi. Primääri hyperaldosteronismi on yleisempää kissoilla kuin koirilla.

Toissijainen eli sekundaari  hyperaldosteronismi

Tässä aldosteronin eritys lisämunuaisesta lisääntyy vasteena reniinin-angiotensiini-aldosteroni systeemiin (RAAS) aktivoitumisesta. Järjestelmän aktivoituminen johtuu vähentyneestä munuaisten verenkierrosta. Verenkierron heikkeneminen voi johtua sydämen-, maksan-, tai munuaisten vajaatoiminnasta, tai alhaisen proteiinitason aiheuttamasta verenkierron volyymin vähenemisestä kun nesteitä valuu verenkierrosta ympäröiviin kudoksiin aiheuttaen kudosturvotusta.

Aldosteronin vaikutus elimistössä

Aldosteroni tuotetaan lisämunuaisen kuorikerroksessa eli zona glomerulosassa. Aldosteroni auttaa verenpaineen säätelyssä sekä solun ulkoisen nesteen säätelyssä ja sen eritys lisämunuaisesta  muuttuu elektrolyyttitasapainon ja munuaisten verenkierron perusteella. 

Munuaisen verenkierron säätelyä hallinnoi nk. RAAS järjestelmä sekä kaliumin solun ulkoinen konsentraatio. RAAS järjestelmä aktivoituu, jos munuaisten verenkierto heikkenee tai volyymi pienenee jolloin aldosteronia erittyy lisämunuaisesta. Reniini toimii aldosteronin tuotannon aktivoitsijana. Reniiniä tuotetaan munuaisten suonien seinämässä vasteena alentuneeseen verenpaineeseen. 

Aldosteronin lisääntynyt eritys saa aikaiseksi munuaisten lisääntyneen natriumin takaisinoton virtsasta sekä lisää kaliumin erittymistä virtsaan. Tämä elektrolyyttien vaihto edesauttaa nesteen kertymistä verenkiertoon ja solujen ulkopuoliseen tilaan, jonka avulla myös verenpaine nousee verenkierrossa.

Aldosteronilla  on myös todettu tulehdusta ja sidekudostumista edistäviä vaikutuksia ja se voi nopeuttaa munuaissairauden etenemistä aiheuttamalla verenkiertoon verihyytymiä ja verisuonien sidekudostumista. Primäärin hyperaldosteronismin epäillään olevan kissoilla usein yksi osatekijä munuaisten vajaatoiminnan etenemisessä.

Kliiniset oireet liittyvät kissoilla usein alhaiseen kaliumtasoon tai kohonneeseen verenpaineeseen.

Kohonnut verenpaine voi aiheuttaa kissoilla verenpurkaumia esimerkiksi silmissä joka ilmenee mm. silmän verkkokalvon irtaantumina ja silmän sisäisinä verenvuotoina ja johtaa pysyvään tai väliaikaiseen sokeuteen. 

Heikkous liikkuessa liittyy kaliumin alhaiseen tasoon, joka heikentää lihasten toimintaa (nk. hypokaleminen  polymyopatia ). Lisäksi kissoilla voi olla vetämättömyyttä, pään roikkumista, takajalkojen kintereiden madaltumista (plantigrade stance), tai ne eivät pysty hyppäämään ja voivat jopa pyörtyillä. 

Kissoilla voi esiintyä lisääntynyttä juomista ja virtsaamista, ne voivat laihtua ja olla syömättömiä. Lisäksi kissoilla on todettu aika ajoin vatsaontelokipua, sydämen sivuääntä tai sydämen rytmin muutoksia (nk. laukkarytmi). Alhainen kaliumtaso usein ilmenee primäärissä hyperaldosteronismissa; yhdessä tutkimuksessa todettiin että 43/45 potilaista, joilla oli primääri hyperaldosteronismi oli myös alhainen kaliumtaso verinäytteissä. Kliiniset oireet kissoilla ilmenee  näkyvinä usein vasta kun kalium laskee alle 2,5 mEq/L.

Kissoilla voidaan todeta myös muita muutoksia veriarvoissa, kuten munuaisarvojen nousu, elektrolyyttimuutoksia kuten natriumin nousu, kloridin lasku, magnesiumin lasku ym. 

Myös progesteroni hormoni voi olla koholla, sillä se on aldosteronin tuotannon sivutuote.

Tutkimuksissa diagnoosin vahvistamisessa käytettään usein aldosteronin mittausta yksinään, koska se on laboratoriopalveluista parhaiten saatavilla. Taso voi vaihdella; se voi olla voimakkaasti koholla jos taustalla on lisämunuaisen kasvainsairaus, kun taas lisämunuaisen liikakasvussa taso voi olla vain lievästi koholla. 

Riippuen tilanteesta potilaita jatkotutkitaan usein keuhkoröntgenkuvilla, joiden avulla poissuljetaan mahdollisten kasvainten etäispesäkkeet. Tähän voidaan käyttää myös tietokonetomografiatutkimusta (ct) joka pystytään suorittamaan myös Koirakissaklinikalla. Vatsaontelon ultraäänitutkimus on myös tärkeä. Sen avulla arvioidaan vatsaontelon muiden elinten tilanne ja mahdolliset viitteet etäispesäkkeistä. Tutkimuksella selvitetään onko todettavissa lisämunuaisen massamuutoksia, kalkkeutumia, tai viitettä siitä että massa lisämunuaisessa  ulottuu lisämunuaisen vieressä kulkevaan takaonttolaskimoon jolloin leikkaus on lähes mahdoton toimenpide. Lisämunuaisen liikakasvun alkuvaiheessa ei ultraäänitutkimuksessa välttämättä ole vielä mitään löydöksiä koska muutokset ovat niin lieviä.

Sairauden ollessa vain lisämunuaisen toispuoleinen ongelma, voidaan kasvain poistaa kirurgisesti. Toimenpide on riskialtis ja voi altistaa kissan herkästi verenvuodoille ja verihyytymille johtuen lisämunuaisen sijainnista. Ennuste leikkaukselle on hyvä jos kissa selviää leikkauksesta ja jos mahdollinen kasvain ei ole lähettänyt etäispesäkkeitä. 

Lääkkeellinen hoito on ennusteeltaan huonompi, koska aldosteronin taso jää korkeaksi.

Vuosittaiset terveystarkastukset joissa otetaan verinäytteet ja mitataan verenpaine ovat etenkin vanhenevilla kissoilla äärettömän tärkeitä. Kun mahdolliset sairaudet todetaan aikaisessa vaiheessa, se lisää yleensä myös potilaan elinajanodotetta. 

Shock wave koostuu korkeataajuisista ja korkeaenergisistä ääniaalloista, jotka osuessaan kohdekudokseen vapauttavat energian siihen. Energian vapautuessa aiheuttaa se paikallisen “uudisvaurion”, jolloin erityisesti kroonisia vammoja, joissa paraneminen on jäänyt kesken, saadaan uudelleen aktivoitua.

Akutisoitumisen myötä alueen verisuonitus lisääntyy ja paranemisen edellytykset ovat paremmat. Shock wave terapialla on havaittu myös paikallista kivunlievitysvaikutusta, estäessään kipusignaalien välittymisen. Luiden kiinnityskohdissa sijaitsevien ligamentti- ja jännevammojen on todettu vastaavan hyvin Shockwave hoitoihin. Shockwave terapiaa suositellaan annettavaksi hoitosarjoina.

Koirilla shock wave terapiaa käytetään erityisesti lihaksien jänteiden kiinnityskohtien kroonisiin tiloihin nk. tendinopatioihin bicepsjänteessä tai infra ja supraspinatuksen alakiinnityskohdissa. Myös polvilumpion suoran siteen kiinnityskohdan nk. desmiittiin ristisideleikkauksien kuten TPLO tai MMP jälkeen on todettu saatavan apua shock wave hoidosta.

Hoito tehdään usein rauhoituksessa, koska se on kivulias toimenpide. Nykyisin löytyy myös tieteellistä tutkimusdataa hereillä tehdystä hoitoprotokollasta jossa käytetyt tehot ovat matalempia mutta jolla myös on saatu hoitovastetta, joten hoito voidaan tehdä myös hereillä jos potilas hoidon sietää hereillä. Klinikalla on käytössä niin kutsuttu piezoelektrinen shock wave laite, jolla hoidetaan myös klinikan hevospotilaita.

Shockwave hoidosta on tehty tutkimuksia koirilla. Tässä muutama niistä.

Ultrasonographic appearance of supraspinatus and biceps tendinopathy improves in dogs treated with low-intensity extracorporeal shock wave therapy: a retrospective study (PDF)

The Effect of Shock Wave Therapy on Patellar Ligament Desmitis after Tibial Plateau Leveling Osteotomy

A review of the cellular and molecular effects of extracorporeal shockwave therapy

Radial shock wave therapy in dogs with hip osteoarthritis

Extracorporeal Shockwave Therapy for Shoulder Lameness in Dogs

Eläimille on tutkimusten avulla vuosien saatossa kehitetty niiden ilmeistä nk. kivun mittareita. Niin kutsuttua grimace scales eli vapaasti suomennettuna irvistysasteikkoa on jokaiselle lajille kehitetty omanaan, koska jokaisella lajilla on omat ilmeet. Esimerkkinä eroavaisuuksista on rotan kipuaistimuksen yhteydessä ilmenevä nenän ja poskien madaltuminen verrattuna hiirellä saman alueen pullistumiseen. Ilmeet muodostuvat tiettyjen lihaksien tai lihasryhmien aktiivisuudesta, jonka perusteella saadaan kartoitettua jokaiselle eläimelle tyypilliset ilmeet, kun eläin on kivulias.

Montrealin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa tehtiin tutkimusta, jossa tähtäimenä oli kehittää kissan kipumittaristo (nk. Feline Grimace Scale) kissojen eri ilmeistä. Tämä työ julkaistiin syyskuussa 2019. Tutkimuksessa haettiin ja tunnistettiin kissoilla 5 ilmettä, jotka pystyttiin ns. validoimaan kipuilmeenä. Tutkimuksen ja työn taustalla oli, että koettiin kynnys kissojen kipulääkitsemiseen korkeammaksi kuin vastaavasti koiralla, koska kissan kipua ei tunnisteta. Näin ollen tähtäimenä oli, että kissojen kipua olisi kliinisessä työssä helpompi havainnollistaa ja hoitaa.

Kissojen kivun havainnollistamiseen on aikaisemmin jo kehitetty kaksi kipumittaristoa, jotka perustuvat kissojen käyttäytymiseen, nk. UNESP-Botucatu sekä Glasgow kipuasteikko. Näistä jälkimmäistä on modifioitu myöhemmin niin, että kivun tulkintaan lisättiin myös kaksi ilmettä; korvien asento ja kuonon kireys. Tutkijaryhmän ajatus uuteen tutkimukseen ryhdyttäessä, oli, että kissojen kivun tulkintaan kehitetyt kipumittaristot olivat ajallisesti liian pitkiä. Lisäksi koettiin heikkoutena se, että niitä oli tutkittu ainoastaan steriloinnin aiheuttaman kivun avulla, jolloin koettiin epävarmuutta siitä, toimivatko ne myös muiden kiputilojen varmana mittarina. Pohdinnassa oli myös se, että kipulääkkeet, etenkin opiaatit, muuttavat kissan käyttäytymistä, jolloin koettiin että piti saada ilmeisiin perustuva mittaristo, joka olisi helpompikäyttöinen.  

Tutkimukseen osallistui 35 kissapotilasta, jotka omistajat toivat hoidettavaksi tehohoito-osastolle yliopistolliseen sairaalaan. Sen lisäksi verrokkiryhmään otettiin 20 tervettä kissaa yliopiston tutkimuskissoista. Potilasvalinnassa oltiin tarkkoja siitä, ettei tutkimuksissa ole liian pelokkaita kissoja tai niitä, joiden tila oli erittäin kriittinen. Yleisimmin kissoilla oli eri syistä johtuvaa vatsaonteloperäistä kipua. Kissoja kuvattiin häiritsemättä 6 minuutin ajan häkeissä, jonka jälkeen kivuliaille kissoille annettiin potilaan tarpeen mukaan eri asteisesti vaikuttavia kipulääkkeitä.  Kissojen kuvaus uusittiin tunnin kuluttua kipulääkityksestä. Videoista otettiin pysäytyskuvia, jotka arvioitiin. 

Ilmeet, jotka arvioitiin mittaristoon, olivat 1. Korvien asento, jossa korvien kääntyminen ulospäin ja kauemmas toisistaan katsottiin kipuilevaksi olemukseksi. 2. Silmien avoimuus, jossa siristely katsottiin kivuliaisuuden merkiksi. 3. Kuonon kireys, jossa kuonon muoto muuttuu pyöreästä  soikeaksi, katsottiin kivun merkiksi. 4. Viiksien asennon muutos eteenpäin ja leveämmäksi katsottiin viittaavan kipuun. 5 Pään asento suhteessa olkapäihin, jossa pään laskeutuminen olkalinjan alapuolelle ja pää kohti rintaa oli merkki kivusta. 

Neljä henkilöä antoi näiden mittarien avulla kissoille arvosanan 0-2 jokaiselle mittariston parametrille kahtena eri ajankohtana 30 päivän välein. Arvosana 0 tarkoittaen, ettei kipua ole ilmeen perusteella havaittavissa, arvosana 1 viittaa lievästi havaittavaan kipuun ja 2 selkeästi kipuilevaan ilmeeseen. Pisteytykset laskettiin yhteen ja jaettiin maksimipistemäärällä (10) josta saatiin kivun aste 0-1. Päädyttiin siihen, että kivun ilmenemisen raja on 0,40 tai korkeampi. Kissat arvioitiin myös olemassa olevilla kahdella kissan kipumittaristolla, jolloin todettiin kaikilla kipumittaristoilla päädyttävän suhteellisen samankaltaisiin tuloksiin kissan kivun arvioinnissa ja sen lisäksi arvion antaneiden henkilöiden arviot olivat myös yhteneväiset. Tämä on tärkeää uuden kipumittariston kehittämisessä ja validoinnissa. 

Kun tämä kipuasteikko oli validoitu, alkoivat jatkotutkimukset myös erilaisilla potilasryhmillä, joista yksi tehtiin steriloitavilla kissoilla ja toinen hammaspotilailla. Steriloitujen kissojen kipuarvioinnin tulokset julkaistiin huhtikuussa 2020. Tutkimuksessa tutkittiin yhteensä 65 naaras- kissan kivun ilmentymää 2, 6, 12 ja 24 tuntia leikkauksesta, joka suoritettiin tavanomaisilla nukutusaineilla ja kivunlievityksellä. Kissan kivun aste arvioitiin sekä henkilön toimesta heti ja videokuvauksen ja siitä otettujen kuvien perusteella toisen henkilön toimesta myöhemmin. Jos kissalla havaittiin kipuja, sai kissa kivun lievitystä ja kuvaus ja kivun tason arvio uusittiin tuntia myöhemmin. Myös tässä tutkimuksessa todettiin, että arvion suorittaneiden väliset arviot olivat hyvin samankaltaiset. Todettiin myös, että sekä reaaliaikaisesti että kuvien perusteella oli selkeästi  havaittavissa kivun lievityksen vaikutus kissan ilmeissä.

Hammaspotilaiden kivun arviotutkimus julkaistiin toukokuussa 2020. Tässä haluttiin selvittää edelleen luotettavuutta eri henkilöiden kivun arvioinnissa uuden kipumittariston avulla ja sen lisäksi nähdä kissoilla ihmisen läsnäolon vaikutus kivun ilmentämiseen. Tähän tutkimukseen osallistui 24 kissaa, jotka jaettiin kahteen ryhmään riippuen kissojen hammasongelmien laajuudesta. Kivuliaampi ryhmä muodostui niistä kissoista, joille jouduttiin tekemään lukuisia hammaspoistoja samalla kertaa, toisen ryhmän kissoilla ei ollut isoja poistoja vaativia hammasongelmia.   Hammastoimenpiteet suoritettiin kaikkien tämän hetkisten suositusten mukaisesti (mm. paikallispuudutukset ym.) Kissat olivat seurannassa 6 päivää toimenpiteen jälkeen, jolloin kissoja jälleen kuvattiin säännöllisesti. Haluttiin varmistaa, että myös hammaspotilaiden kivun havainnointi toimenpiteen jälkeen puudutuksista ja mahdollisista turvotuksista huolimatta onnistui ja tutkimuksessa todettiin, että myös hammaspotilaiden kohdalla uusi kipumittaristo on toimiva ja arvioiden väliset erot olivat minimaaliset. Uutena tutkimuksessa oli myös pyrkimys arvioida, muuttuuko kivun ilmeneminen jos huoneessa on ihminen tai niin että huoneessa on ihminen, joka  leikkii kissan kanssa. Tutkimuksessa todettiin, ettei eroa ollut nähtävissä.

Nämä mittavat työt kissan kivun tutkimiseksi osoittavat sen, että kissan arvostus ja tärkeys lemmikkinä ja eläinlääketieteessä on edelleen vahvistunut. On hienoa, että meillä nyt kliinisessä työssä on toimiva ja entistä helpompi työkalu arvioida kissan mahdollista kipua ja sen vakavuutta.  

Krooninen kipu

Krooninen kipu on yleisesti usean eri osa-alueen yhdistelmä, jossa kipuaistimuksen lisäksi potilaan mielentila, aiemmat kokemukset kivusta ja ympäristötekijät sekä sosiaaliset kanssakäymiset vaikuttavat kokonaisuuteen. Yleisimmäksi krooniseen kivun aiheuttajiksi yhdistetään kissoilla nivelrikkokipu, mutta muita syitä ovat myös syövän aiheuttama kipu, hammaskipu, krooniset iho- tai korvatulehdukset, silmä-ongelmat sekä krooniset suolistosairaudet. Myös niin kutsuttu idiopaattinen kystiitti, joka kissalla usein on stressin aiheuttama virtsatieoireilu ja kipuilu sekä esim.  sokeritaudin aiheuttama neuropatia, jossa kissan hermosto heikkenee niin, että kissan liikkuminen vaikeutuu, tiedetään aiheuttavan kroonista kipua. Krooninen kipu alentaa elämänlaatua, muuttaa kissan käyttäytymistä ja vaikuttaa kissan yleiseen hyvinvointiin. Siksi on tärkeää, että tunnistamme kissan kivun merkit.  Pitkään jatkuva kipuaistimus johtaa kipusignaalin vahvistumiseen aivotasolla, joka voi johtaa nk. wind up tilaan, jossa kipuaistimus pahenee entisestään.

Tutkimuksissa on yli 90 %:lla yli 12 vuotta vanhoilla kissoilla todettu nivelrikkoa. Kyynär- ja lonkkanivelet ovat tyypillisimpiä nivelalueita, myös polvi- ja kinnernivelissä sekä olkanivelissä todetaan yksilöillä nivelrikkoa.  Kissoilla on usein molemminpuolinen ongelma nivelissä, jolloin liikkeessä kotona selkeää ontumaa harvoin havaitaan, mutta yleisesti liikehdintä voi muuttua jäykemmäksi. Jos kissan liikkeessä havaitaan jäykistymistä, olisi kissan liikehdintää kotona hyvä kuvata videolle ennen eläinlääkärille tuloa, sillä klinikalla kissan liikkeen arvioiminen on usein haastavaa, kun sitä voi pelottaa. Tällöin kissa pysyy paikallaan, tai liikkuu normaalia matalampana. Videolla on hyvä ottaa otteita sekä kissan edestä, takaa että sivulta. Lisäksi videolle olisi hyvä saada liikkeellelähtö levon jälkeen, sillä siinä voi erityisesti nähdä epätasaista liikettä, ennen kuin kissa vertyy.

Kroonisen kivun tyypillisimmät oireet, jotka omistaja kotona yleensä  huomaa 

-Liikkuminen vähenee ja jäykistyy ja kissa epäröi tai hakee asentoa ennen kuin se hyppää joko ylös-, tai alaspäin. Kissa käyttää välitasoja aiempaa enemmän päästääkseen ylös halutulle tasolle, kun se aiemmin hyppäsi suoraan ylös. Portaissa kulkeminen voi olla hankalaa.

-Kissa ei ole enää niin leikkisä tai ei saa enää itselleen tyypillisiä ”spurttikohtauksia”.

-Kissasta tulee vähemmän sosiaalinen niin omistajien kuin muiden eläinten kanssa. Kissa voi olla huonotuulisempi, ja eristäytyä muista. Nostaminen syliin voi aiheuttaa kissassa ärtyneisyyttä, kun se aiemmin on pitänyt siitä.

-Kissa jättää turkin hoidon vähemmälle ja kynnet voivat olla likaiset. Kissa voi myös nuolla tai nyppiä turkkiaan niin voimallisesti, että karvapeite selkeästi ohenee paikoitellen. Kissan raapimispuulla käynti voi vähentyä ja venyttelyä ei enää havaita.

-Kissan ruokailu- ja juomistavat muuttuvat määrällisesti ja myös tapa syödä voi muuttua. Kissa voi myös tiputella ruuan palasia syödessään, tai ruuan pureskelu kestää aiempaa kauemmin.

-Kissa voi ulostaa tai virtsata ns. vääriin paikkoihin, jos kissalla on hankaluuksia päästä hiekkalaatikolle esim. korkean reunan vuoksi. 

-Yliherkkyys kosketukselle voi ilmetä käsittelyn tai esim. harjaamisen välttämisenä. Kissa voi yhtäkkiä ääntelehtiä ja poistua ns. paikalta ilman, että selittävää syytä selkeästi on havaittavissa. Kissaa tuijottaa esim. omaa takaselkäänsä tai häntäänsä, jonka jälkeen kissa nuolee aluetta tai nyppii aluetta ilman selkeää syytä. 

Eläinlääkäreillä on käytössään erilaisia kipulääkkeitä, joita käytetään etenkin nivelrikosta johtuvan  kivun hoitoon ja kroonisen kivun hoitoon. Muita kivun aiheuttajia, kuten esim. suolistovaivat hoidetaan yleensä ruokavaliolla ja muilla tukitoimenpiteillä. Näin saadaan vatsaonteloperäinen kipu hallintaan. Nivelrikon hoidossa hoitosuunnitelmaan usein liittyy erilaisia lääkkeiden kokeilujaksoja, jotka helposti voivat olla vähintään 4 viikon mittaisia, jotta nähdään, onko lääkkeestä apua kissan kipuun vai ei. Usein myös vanhemmat kissat, joilla nivelrikon lisäksi on myös alkavaa kroonista munuaisten vajatoimintaa, voidaan nykyisten tutkimuksien valossa hoitaa pitkillä tulehduskipulääkekuureilla. Mikäli tulehduskipulääke aiheuttaa maha-suolikanavan oireita, on sen käyttö keskeytettävä ja otettava eläinlääkäriin yhteyttä.  

Kivun hallinnassa on tutkimuksilla todistettu, että ylipaino usein pahentaa tilannetta merkittävästi. Etenkin sisäkissojen aktivoiminen esim. leluilla, kiipeilytelineillä ja aktiivisuuspeleillä, saattaa saada kissan liikkumaan enemmän sekä voimaan henkisesti paremmin. Kissamme ansaitsevat huomiota ja tarkkailua etenkin silloin, kun ne eivät hae huomiota meiltä. Kivuton kissa on onnellinen kissa. 

Koiran ja kissan normaali ruumiinlämpö on 38–39 astetta. Ruumiinlämmön kohoaminen yli 41 asteen on lemmikille hengenvaarallista. 

Lämpöhalvauksen oireet

• voimakasta läähätystä
• levottomuutta
• kuolaamista
• hoipertelua/koordinaatio puutoksia 
• limakalvojen sinertäminen tai kalpeat limakalvot
• nopeutunut sydämen syke
• tajuttomuus

Aiheuttajat

• liiallinen ympäristön kuumuus sekä ilmankosteus (esimerkiksi autossa, huoneistossa, trimmaamisen yhteydessä)
• ylempien hengitysteiden sairaus
• lenkkeily/treenaaminen

Riskitekijät

• aikaisempaa lämpöhalvaustaustaa
• korkea ikä
• ylipaino
• sydänpotilaat
• kilpirauhasen liikatoiminta
• brachykefaaliset rodut (esim. ranskanbulldogit, mopsit, englanninbulldogit yms.)
• paksu- ja pitkäkarvaiset rodut
• nestehukka

Hoito

• mahdollisimman nopeasti eläinlääkäriasemalle
• suihkutus viileällä vedellä tai kylmillä pyyhkeillä tms.  (ei jääkylmällä)
• jäähdytys tuulettimella
• nestehoito klinikalla, pahoinvoinninestolääkitys, tajuttoman potilaan mannitolihoito jos epäillään aivopöhöä