Maksa sijaitsee vatsaontelon etuosassa heti pallean takana. Maksan tehtävänä on puhdistaa verestä kuona-aineet, muodostaa erilaisia proteiineja ja vitamiineja sekä osallistuu veren muodostumiseen ja sokeriaineenvaihduntaan ja muodostaa sappinestettä.

Sappirakko sijaitsee maksassa kiinni heti maksan takapinnalla ja sappitiehyt laskee ohutsuolen alkuosaan. Maksa tuottaa sappinestettä, joka kuljetetaan ja varastoituu sappirakkoon 

Kun kissa syö sappirakko tyhjenee ja sappinesteet hajoittavat rasvasoluja ruuassa. Maksan tuottamia  kuona-aineita verestä voi  kulkeutua sappirakkoon ja eteenpäin suolistoon ja ulosteeseen

Syyt sappitiehyt-maksatulehdukseen

Usein syytä ei pysytä selvittämään miksi johonkin elimeen tulee tulehdustila. Joskus myrkytykset, kasvainsairaudet, tulehdustilat kuten tulehduksellinen suolistotulehdus (IBD) voivat johtaa maksatulehdus/sappitiehyt tulehdukseen  eli kolangiohepatiittiin. Maksan kapasiteetti parantua on suuri ja monet tulehdukset paranevat muutamassa viikossa  tukihoidoilla. Kissat jotka jostain syystä syövät  huonosti  tai laihtuvat  nopeasti mistä syystä tahansa muodostavat herkästi  rasvamaksan joka on henkeä uhkaava tila.

Oireet sappitiehyt / maksatulehduksessa:

Kissalle tulee vatsakipua, ruokahaluttomuutta, oksentelua, ripulia, limakalvot muuttuvat ensin vaaleiksi ja sitten kellertäviksi. Kellertävän värin näkee helposti silmän valkuaisesta ja korvalehden sisäpinnasta.

Joillakin kissoilla on kuumeilua. Oireet voivat tulla hyvin hiipimällä lähinnä kroonisissa tulehduksessa tai akuutisti esim. myrkyksessä.

Kroonisissa tulehduksissa kissan ruokahalu vähitellen heikkenee, juominen lisääntyy, satunnaista oksentelua tai ripulia, kissan turkki tulee huonoksi ja kissa lakkaa puhdistamasta itseään. 

Diagnostiikka

Kissan kliinisen tarkastuksen, verinäytteiden ja ultraäänitutkimuksen avulla  tehdään diagnoosi. Kissan maksa-arvot, bilirubiiniarvot ovat  koholla, proteiiniarvot alhaalla, varsinkin kroonisessa tulehduksessa ja verenkuvassa anemia.

Ultraäänitutkimus paljastaa maksa-muutokset, sappitihehyeiden mahdolliset laajentumiset ja tukokset.  Joissakin tapauksissa maksa koepalat leikkauksella otettuna vaaditaan  diagnoosin varmistamiseksi. Sappitiehyt tukos vaatii aina  nopean leikkaushoidon.

Hoito

Maksa-sappitiehyttulehdukset hoidetaan oireen mukaisesti nestehoidolla, ravintolisillä ja tarvittaessa kissalle asennetaan ruokintaletku jolla ruoka saadaan annosteluta ruiskulla suoraan vatsalaukkuun. Tällä kissa välttyy pakkoruokinnan stressiltä ja paranee paljon nopeammin. Pahoinvoinnin estämiseksi annetaan lääkitystä tarvittaessa. Monesti kissalle suositellaan toipumisen jälkeen  erityisruokavalio koska toipumisessa  myös ruuansulatuskanavan toipuminen on erittäin tärkeää.

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 1/2019

Kissan elinympäristössä on runsaasti lääkeaineita, kasveja ja muita kemikaaleja jotka ovat myrkyllisiä kissalle. Mikäli epäillään että kissa on saanut myrkkyjä tai ollut niihin kosketuksessa on tärkeää että kissa viedään hyvin nopeasti eläinlääkärin vastaanotolle.

Kotona akuuttihoidon voi tehdä oksettamalla kissa  3% vetyperoksin+ pienen aterian avulla   (1-5 ml/kg)   n. puolessa tunnissa siitä kun kissa on niellyt sopimatonta ainetta. Jos kyseessä on jokin syövyttävä aine niin oksettamista ei pidä tehdä koska ruokatorvi voi vaurioituva pysyvästi. Kissan oksettaminen valitettavasti erittäin harvoin onnistuu kotioloissa eikä kissaa pidä oksettaa suolan avulla koska se aiheuttaa kissalle suolamyrkytyksen!

Hiilitabletit ja hiililiuos vähentävät määrättyjen aineiden imeytymisen suoliston kautta. Klinikkaolosuhteissa nestehoito nopeuttaa munuaisten kautta tapahtuvaa myrkyn poistumista ja laimentaa myrkkyä  ja osalle kemikaaleista on spesifiset vasta-aineet.

Liljat.

Liljat (myös amaryllis ja kielo) ovat kissoille myrkyllisiä ja voivat aiheuttaa nauttimisen jälkeen akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan. Joissakin tapaukissa vain pieni määrä aiheuttaa oireita. Klinikalla tutkittaessa kissasta otetaan veri ja virtsanäytteet ja munuaiset tutkitaan ultraäänellä. Kissalle annetaan hiiltä suun kautta ja nestehoitoa. Verinäytteitä seuraamalla ja toistamalla ultraäänitutkimuksen nähdään munuaisiin mahdolliset syntyneet muutokset. 

Parasetamoli

Parasetamoli särkylääkettä (panacod, panadol jne) on tablettimuodossa monessa kotitaloudessa. Kissalta puuttuu entsyymi joka hajoittaa parasetamolia ja on siksi hyvinmyrkyllinen lääkeaine kissalle. Erittäin pieni määrä  voi johtaa kuolemaan.Lääkeaineen imeytymisen estäminen on erittäin tärkeä esim hiilivalmisteen avulla  .   Asetylkysteiiniä käytetään vasta-aineena.  

Oireet parasetamoli myrkytyksessä on pinnallinen nopea hengitys, pään alueen turvottelu, hoippuminen  ja ruskean värinen veri. Diagnostiikassa otetaan verinäytteet, tarvittaessa oksetetaan, annetaan hiiltä, nestehoitoa suoneen ja injektiona   esim pahoinvointilääkkeitä ja vitamiineja. 

Etyleeniglykoli

Etyleeniglykolia on jäähdytysnesteissä, pakkasnesteissä, lukko-öljyissä ja jarrunesteissä ja kosmetiikassa . Etyleeniglykoli on hajuton ja väritön sekä makeaa ja kissat nuolevat sitä mielellään. On erittäin tärkeää nopeasti saada kissa tutkimuksiin ja  hoitoon mikäli epäilee myrkytystä. Etyleeniglykolimyrkytyksestä kehittyy nopeasti eli 12 tunnissa munuaisten akuutti vajaatoiminta jolloin virtsaneritys vähenee, kissalle tulee vatsakipuja, ruokahaluttomuutta, runsasta juomista, pahoinvointia ja nopeasti etenevä  kuivumistila.

Diagnostiikassa otetaan verinäytteet, tehdään munuaisten ultraäänitutkimus ja kissalle voidaan antaa etanolia joka on etyleeniglykolin vastamyrkky.

Potilaat ovat monesti useamman päivän tehohoidossa , suonenesisäisessä nestehoidossa  ja  usein  asetetaan nenänieluletku ruokintaa helpottamaan  jotta munuaisten  toimintaa saataisiin  elvytettyä. 

 Rotanmyrkky

Kissat eivät kovin usein syö rotanmyrkkyä, useimmiten koirat ovat kiinnostuneempia  rotanmyrkkysyötteistä.

Kissa saattaa syödä jyrsijän joka on nauttinut myrkkyä. Useimmiten kissan pitää syödä monta  myrkytettyä jyrsijää ennen kuin saa myrkytysoireita, ja siksi rotanmyrkky myrkytykset ovat kissoilla harvinaisia.

Rotamyrkkyn warfariini estää veren hyytymisen.  Kestää yleensä monta päivää  ennen kuin kissa oireilee. 

Verenvuotoa voi esiintyä sieraimista, oksennuksessa, ulosteen mukana tai suusta esim. ienrajoista.

Kissalta määritetään hyytymistekijät ja otetaan verinäytteitä diagnoosin varmistamiseksi. K-vitamiini on vastamyrkky mutta henkeä uhkaavissa tilanteissa kissalle tehdään verensiirto. Koirakissaklinikalla on kissoja veripankkina eli testattuja  potilaskissoja jotka tarvittaessa luovuttavat verta.

Rotanmyrkky alfakloraloosi aiheuttaa tajuttomuutta, sydämen rytmihäiriötä ja  hermostollisia oireita. Koska aineelle ei ole vastamyrkkyä niin hoito on tuki- ja oireiden mukaista hoitoa klinikalla. Yleensä nestehoitoa, mahahapposalpaajat , pahoinvointilääkkeet , vitamiinit , tarvittaessa letkuruokinta jne.

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 1/2019

Kotioloissa kissan terveydentilan seuraaminen on tärkeää, sillä sairastuessaan kissa pyrkii piilottamaan sairautensa mahdollisimman pitkään   vetäytymällä piiloon. Usein pienet muutokset kuten heikentynyt ruokahalu, kohonnut hengitystiheys, liikkumisen vähentyminen tulisi soittaa ”varoituskelloja ”.

Keuhko-ontelon ongelmat

Kissan  kohonnut hengitystiheys   johtuu  hapen puutteesta jota kissa yrittää kompensoida hengittämällä useammin. Keuhkojen toiminta voi olla alentunut monesta eri syystä mutta tyypillisimpänä keuhkojen laajentuminen estyy keuhko-ontelossa olevan liiallisen nestekertymän   tai kaasukertymän vuoksi. 

Kissa hengittää usein nk. vatsaonteloavusteisesti näissä tilanteissa jolloin hengitys on hyvin pinnallista kun keuhkojen laajeneminen ei onnistu. Kyseinen tila on kissalle hengen vaarallinen ja vaatii välitöntä eläinlääkärin käyntiä. Keuhko-onteloon kertynyt neste tai kaasu täytyy saada poistettua jonka jälkeen selvitetään mikä taustalla keuhko-ontelon kertyneen nesteen tai kaasun taustasyynä on.

Sydämen vajaatoiminnassa keuhkojen kudos tai keuhko-ontelo täytyy nesteellä kun sydän ei pysty pumppaamaan  verta  eteenpäin riittävän tehokkaasti. Sydämen vajaatoiminnasta kärsivät kissat usein läähättävät todella helposti pienenkin rasituksen jälkeen, limakalvot  muuttuvat sinertäväksi rasituksen yhteydessä. Sydämen vajaatoiminnan taustasyynä voi olla mm. sydänlihaksen paksuuntuma jolloin veren volyymi sydämessä vähenee ja verenkierto heikkenee. Keuhkoröntgenkuvin ja sydämen ultra-äänitutkimuksella selvitetään sydämen tilaa.  

Astmaoireissa kissan keuhkoputkien pienet lihakset menevät  kramppiin jolloin uloshengitys vaikeutuu eli keuhkoja ei saada tyhjennettyä   ja lisäksi kissa  yskii ja jopa ” viheltää ” sisään hengitettäessä. Kohtauksen sattuessa kissa makaa rinnallaan ja käyttää  vatsalihaksia hengittämisen tehostamiseksi, tavallaan työntää ilmaa keuhkoista. Yleisesti kaikissa hengitysvaikeustilanteissa tulisi välttää kissaan stressaantumista, sillä se lisää hapen tarvetta ja usein aiheuttaa kissan hengenahdistuksen pahenemista. Rauhallinen kissan siirtäminen ja sujuva klinikalle tulo on välttämätöntä  jotta kissan hengen ahdistus ei pahene. Samoin klinikalle hengenahdistuspotilaan tulosta kannattaa soittaa jolloin klinikalla osataan valmistautua kissan saapumiseen  ja  valmisteltua jotta kissa  heti  siirretään  suoraan happikaappiin.  

Vatsaonteloperäisiä ongelmia

Kissan oksentelu,  heikentynyt ruokahalu  tai  ripulointi  sekä vaisu olemus  antavat  syyn epäillä vatsaonteloperäistä kipua. 

Vierasesineet

Kissan syödessä nk. vierasesineitä kuten leluja, voi syntyä suolitukos  eikä suolen sisältö pääse eteenpäin jolloin  suoli laajentuu ja paine johtaa usein verenkiertohäiriöön tukosalueella ja pitkittyessä   johtaa  suolen kuolioon. Pitkänomaiset vierasesineet lanka ,  lahjanarut ym. aiheuttaa nk. lineaarisen vierasesinemuutoksen jossa suoli menee kasaan nk. ”ryppyyn” jolloin lähes koko suolen matkalta suoli voi vaurioitua vakavasti. Nämä potilaat ovat akuutteja  hätätapauksia ja pitää nopeasti päästä leikkaukseen . 

Haimatulehdus ja  nk. triadiitti

Kissan voimakas oksentelu voi vierasesineen lisäksi viitata myös sisäelinongelmiin kuten haimatulehdukseen jossa haimakudos tulehtuu ilman että mukana on bakteeritulehdusta, vaan pikemmin ärsytysreaktio, joko suolen mahdollisen suolen yliherkkyysreaktion seurauksena tai muut mahasuolikanavan ärtymisen seurauksena. Usein tarkka syy jää epäselväksi. Haimatulehduksessa hoitona on vatsaonteloperäisen kivun hallinta ja tukihoito (nestehoito ja  ruokinta  asetetun  ruokintaletkun kautta)  klinikalla sillä kissa menee  usein pahoinvoinnin ja vatsaonteloperäisen kivun vuoksi syömättömäksi. 

Niin kutsutussa  triadiittissa  tulehdus ulottuu haiman lisäksi sappitiehyisiin ja maksakudokseen. Triadiitti  on usein bakteeritulehdus joka vaatii klinikkahoitoa suonen sisäisiä antibiootteja, mahdollisen ruokintaletkun asettamisen,  nesteytystä useamman päivän ja voi aiheuttaa kissan kunnon vakavan romahtamisen   sekä  on henkeä uhkaava tila. Komplikaationa syömättömyydestä   seuraa   myös maksan rasvoittuminen joka vuorostaan lisää sairauden vakavuutta, ja tämän välttämiseksi näille kissoille  asetetaan ruokintaletku . Toipuminen kestää usein monta viikkoa ja kissan paastoaminen  pitää kaikin keinoin estää. Kissat pärjäävät kotona ruokintaletkun kanssa  eikä sen hoitaminen ole  omistajalle hankalaa. Välttämällä  pakkoruokinta  kissalle ei synny ”taistelusta ”stressiä jos ruiskulla yritetään pakkoruokkia. 

Kissan virtsaamisvaikeudet ja akuutti munuaisten vajaa toiminta

Kissalla voi ilmetä virtsaamisvaikeuksia mm. virtsakiteiden vuoksi  tulehduksen tai jopa stressin vuoksi. Tukos-oireet ilmenee  yleensä sillä että kissa käy useasti hiekkalaatikolla ja voi ääntelehtiä virtsatessaan. 

Virtsatukos johtaa nopeasti elektrolyyttiepätasapainoon veressä jolloin kissa altistuu mm. sydämen rytmihäirilöille.  Myös  munuaiset   vaurioituvat  tukoksesta josta seuraa akuuttiin munuaisten vajaatoiminta. Virtsatietukos täytyy saada nopeasti aukaistua, ja sen jälkeen munuaisten vaurioitumista pyritään tukihoitamaan nesteytyksellä. Virtsatiesairauksissa on usein mukana tärkeänä osana stressiin liittyvä komponentti jonka avulla uusiutuvia virtsatietukoksia pyritään estämään löytämällä kissan stressiä aiheuttavat tekijät. Virtsakiteiden muodostumista pystytään estämän ruokavalion avulla jolloin kiteiden  aiheuttama tukos ei uusiudu. 

Lisää virtsatieongelmista löytyy artikkelista kissojen virtsatieongelmat.

Oman kissan rutiinien seuraamisella ja niissä poikkeamisten huomaaminen ajoissa on tärkeää. Omistajan tunne siitä että ”kaikki ei ole hyvin” on aina oikea, joten siihen tunteeseen kannattaa luottaa sillä omistaja tuntee kissansa parhaiten. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 3/2019

Yleisin syy vanhempien kissojen akuutille näön menetykselle on korkeaan verenpaineen aiheuttama verkkokalvon irtaantuma

Koira-kissaklinikan väki osallistui kesällä taas Pohjoismaiden Oftalmologian eli silmäsairauksien    kokoukseen joka tällä kertaa järjestettiin Naantalissa. Luennoitsijana oli maailman kovin kolmikko oftalmologien erikoiseläinlääkäreitä (Oftalmologian Diplomaatteja) ja   saimme kuulla rohkaisevaa uutista siitä että kissojen vakavamuotoiset verkkokalvon irtaantumat vähentyneet kiitos kissojen lisääntyneen ja ennaltaehkäisevän terveydenhuollon. Tämä antaa praktikolle ilon tunteen, olemme saaneet kissojen terveydenhuollossa paljon aikaan.

Kohonneen verenpaineen aiheuttajat

Taustasyynä kohonneeseen verenpaineeseen on kissoilla yleensä muu perussairaus.

Näistä tyypillisin on krooninen munuaissairaus. Tämän lisäksi kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi), sokeritauti ja nk. hyperaldosteronismi eli lisämunuaisen tuottaman kohonnut aldosteronin tuotanto johtaa kohonneeseen verenpaineeseen. 

Lääkkeet kuten kortisoni ja tulehduskipulääkkeet voi altistaa verenpaineen nousuun. 

Oireet korkeassa verenpaineessa

Silmäoireina, kun verenpaine nousee todella korkeaksi (systolinen verenpaine nousee yli 200 mmHg ), on  akuutti sokeus, ja  silmän sisäinen verenvuoto  ja verkkokalvon irtaantuma. Aikaisemmassa vaiheessa verkkokalvolla voidaan nähdä paikallisia verenvuotoja. 

Verenpaineen noustessa silmän verkkokalvon valtimot yrittävät ensi estää verkkokalvon verisuonten verenpaineen nousun, valtimoiden päätesuonet nk. arteriolit supistuvat joka johtaa verisuonien sileän lihaskerroksen nk. hypertrofiaan eli paksuuntumaan. Tällainen krooninen tila johtaa sileän lihaksien heikentyneeseen supistuvuuteen ja sidekudoksen paksuuntumiseen, verisuonet rappeutuu ja loppujen lopuksi verisuonien sisin nk. endoteelikerros  ja lihaskerros repeää, plasma suodattuu tai isommassa vuodossa veri pääsee vuotamaan verkkokalvon muihin kudoksiin aiheuttaen verkkokalvon turpoamista, verenvuotoa ja isoissa vuodoissa osittaisen tai jopa koko  verkkokalvon  irtoamisen. Syvemmällä verkkokalvon alla on myös verisuonituskerros jossa ei ole verisuonien paineen säätelyjärjestelmää jolloin tällä alueella verenvuoto voi johtaa isompiin vaurioihin jossa koko verkkokalvon vuotoalue kärsii voimakkaasta hapen puutteesta mikäli verisuonitus vaurioituu, täten näön palautuminen on epätodennäköisempää.     

Äkillistä sokeutta voi edeltää se, että omistaja on kotioloissa yleensä huomioinut kissan ”viihtyvän” vesikupilla, juominen  ja virtsaaminen lisääntynyt jolloin olisi syytä tutkituttaa kissa mahdollisten sairauksien vuoksi.

Sydämen kuuntelussa voi ilmetä epänormaaleja sydänääniä kuten sydämen sivuääni, rytmihäiriö, tai jopa nk. laukka rytmi. 

Muita oireita voi olla esim. sierainverenvuoto, neurologiset oireet esim. kohtauksia, liikkumisjäykkyyttä- ja tasapainohäiriötä, tylsyyttä, käytösmuutoksia tai jopa pyörtyilyä 

Kissan verenpaineen mittaus käytännössä

Verenpainemittaus tulisi olla vanhenevan nk. seniori-ikään tulleen kissan (yli 8 v.) perustutkimuksen osana. Se pyritään tekemään aina käynnin aluksi tai niin että kissan käsittelyssä on ollut taukoa tutkimuksien aikana. Normaalisti kissan nk. epäsuora (suonen ulkopuolinen mittaus) jalasta tai hännästä systolinen verenpaine ei saisi nousta yli 160-170 mmHg.

Ympäristö halutaan pitää rauhallisena eivätkä mittaja  ja  omistaja  puhu keskenään mittauksen aikana.

Kissan verenpainetta voidaan mitata nk. Dopplermittarilla joka ensisijainen mittaustapa, mutta vaatii jatkuvan ”tassun kosketuksen” jota kaikki kissat eivät siedä. Vaihtoehtoisesti mittaus voidaan tehdä nk.  HDO mittarilla ja paineet mitataan joko hännästä tai tassusta. Mittaustilanne kestää yleensä vähintään 10 min koska halutaan saada vähintään viisi peräkkäistä samankaltaista mittausta että mittaustuloksiin voidaan luottaa, ja usein mittaus uusitaan jos epäillään   kohonnutta verenpainetta.

Tilanteissa jossa nähdään jo nk. ”pääte elin vaurioita”  jotka yleensä elimiä jolla runsas verenkierto kuten  silmät, munuaiset, sydän ja aivot  tukevat nämä kohonneen verenpaineen diagnoosia,  jolloin aloitetaan verenpainelääkitys heti. 

Systeemisairauksien selvittämiseen kuuluu perusteellisen kliinisen tutkimuksen (jossa siis kissan paino myös erittäin tärkeä tieto)  lisäksi  verinäytteet sisäelinten toiminnan selvittämiseksi (6 -8 tunnin paaston jälkeen), pieni verenkuva mahdollisen anemian poissulkemiseksi. Kissoilla yleensä laihtuminen alkaa noin 2 vuotta ennen esim. munuaisten vajaatoiminnan ilmenemistä  ja siksi painon seuranta on tärkeä osa perusterveydenhuoltoa.

Artikkeli on julkaistu Turokatti-lehdessä 4/2019

Amerikan kissapraktikoiden yhdistys(AAFP) julkaisi vuonna 2019 uuden yhteenvedon kissojen sairauksista joka altistaa myös omistajan sairastumiselle. 

Zoonoosi on sairaus joka aiheuttaa sairautta sekä eläimelle ja ihmiselle ja joka tarttuu ihmisestä eläimeen tai eläimestä ihmiseen. Ihminen saa tartunnan joko suoran kontaktin kautta, epäsuorasti kontaminoituneen ruuan tai veden kautta, tai saman vektorin/välittäjän kautta (kuten hyttynen, puutiainen tai kirput) ympäristöstä. Myös suora kontakti kissan ulosteiden kautta, hengitysteiden eritteiden, virtsateiden eritteiden tai infektoituneen ihon ja ihon eritteiden tai puremien sekä raapimisten kautta voi infektion saada.

Yleensä eniten alttiita  zoonooseille ovat ihmiset jolla on jo alentunut oma vastustuskyky esim. kortisonilääkityksen tai muun sairauden vuoksi. Yleisesti on   todettu että ihmiset harvemmin törmäävät  zoonooseihin heidän terveiden lemmikkiensä kautta, ja terveydelliset hyödyt lemmikin omistamisesta on todettu olevan merkittäviä.

Suolisto-peräiset zoonoosit

Tietyt suolistosairautta aiheuttavat yleiset sairaudet jotka eivät ole kissaspesifisiä  kuten Campylobakteerit, Salmonella, ja Yersinia voi suora kontakti kissan kanssa  aiheuttaa sairastumisen ihmiselle.  Ulosteessa taas olevat enemmän ”kissa spesifiset” Giardia tai Cryptosporidium felis pidetään pienempänä riskinä aiheuttaa ihmiselle sairautta koska ne ovat yleisesti enemmän lajispesifisiä.  Muut ulostevälitteiset sairaudet kuten pyörömadot nk.  Ancylostoma lajit, suolinkainen Toxocara cati  ja alkueläin Toxoplasma gondii  tarvitsevat ympäristössään jonkin aikaa jotta ne muuttuvat tartuntakykyiseksi. Tartunnat usein välittyy infektoituneen ruuan, juomaveden tai muun ympäristötekijän kautta ihmiseen. Tämän vuoksi tärkeässä ennaltaehkäisevässä  roolissa näiden sairauksien kohdalla on  ruuan keittäminen ja hedelmien ja marjojen tarkka pesu tai keittäminen. Ihmiset jolla alentunut puolustuskyky tulisi välttää kontaktia sellaisten kissojen kanssa jonka terveydellisestä tilasta ei ole tietoa tai kissojen kanssa jolla ripuli. Käsihygienian tärkeyttä ei voi myöskään korostaa riittävästi käsiteltäessä raakaa lihaa, tai puutarhatöiden jälkeen. 

Raaka liha voi sisältää suolistopatogeeneja kuten  Campylobakteeri lajeja tai enterotoksista Escherichia coli ja Salmonella lajeja. Pakastus ei tuhoa lihasta näitä patogeeneja, jolloin syöttämällä tällaista ravintoa voi ihminen  kissan ulosteen välityksellä altistua kyseisille patogeeneille jotka aiheuttaa ihmiselle yleensä voimakkaita oksennus ja ripulioireita. Pyörömato Ancylostoma lajit voi larvamuotoisena  kulkeutua ihmisen ihokudoksiin ja Toxocara cati suolinkaista on ihmisillä tavattu silmässä ja sisäelimissä. Madonmunien eritys on yleisesti korkeampaa pennuilla, aikuisikää kohden elimistön oma vastustuskyky sisäloisia kohtaan paranee jolloin ulostenäytteiden tutkiminen 1-2 kertaa vuodessa ja sen perusteella madotuksen suunnittelu olisi järkevää.

Kissojen ulosteen  välityksellä Toxoplasma gondii;n ookysta voi niin kutsutun sporulaation jälkeen infektoida ihmisen. Sporulaatio kestää noin 1-3 pv jolloin kissalaatikon päivittäisellä siivoamisella riski pysyy mahdollisimman matalalla. Samon kissalaatikon säännöllinen pesu saippualla myös suositeltavaa. Lisäksi on todettu tutkimuksissa ettei toksoplasma infektio yleensä ole ollut omalta kissalta vaan ympäristökontaminaationa raan lihan tai kissan ulosteella kontaminoituneesta maaperästä. Tämän vuoksi puutarhatöiden teko suojahansikkain on myös tästä näkökulmasta suositeltavaa. Kissanomistajuutta on tutkittu suhteessa toksoplasmasairastavuuteen, ja  on todettu todella minimaaliset riskit, jopa HIV sairautta sairastavilla. Raskaana olevilla naisilla jolla ei ole nk. toksoplasma vasta-aineita voivat saada vakavia seuraamuksia sikiölleen kuten keskemenon  tai sikiön hermostollisia häiriöitä  etenkin raskauden alkuvaiheessa mikäli ihminen saa tartunnan.

Raapimis-, purema- ja eritealtistus zoonoosit

Kissojen puremien yhteydessä useimmiten bakteerit kuten Pasteurella lajit ja Staphylococcus lajit aiheuttavat ihmisellä rasvakudoksen tulehduksen. Pahimmillaan kissan puremat  johtaa verenmyrkytykseen, aivokalvotulehdukseen, sydämen läppätulehdukseen tai bakteeriseen niveltulehdukseen. Immuunipuolustukseltaan heikommat ihmiset  tai ihmiset jotka altistuvat bakteereille kuten Capnocytophaga canimorsus tai  Capnocytophaga  cynodegmi  saavat suuremmalla todennäköisyydellä vakavia  bakteeritulehduksia. Tämän vuoksi kissan puremia ei saisi ihmisillä jättää hoitamatta antibiootein. 

Kissan kirppua  Ctenocephalides  felis ei ole vielä Suomessa todettu endeemisenä mutta Skandinaviaa lukuunottamatta  se on euroopassa yleinen kissojen ulkoloinen. Tämä ulkoloinen toimii Bartonella lajien sairauden välittäjänä kissoilla. Bartonella bakteeri sijaitsee kissojen suussa, iholla ja kynsissä jolloin pureman kautta bakteeri siirtyy ihmiseen ja voi aiheuttaa sydänläppätulehdusta, moniniveltulehdusta, kuumeilua,  aivosairautta, päänsärkyä ym. Näin ollen kirpun esiintymisalueilla muualla euroopassa kuin skandinaviassa  on kissoilla syytä käyttää lääkitystä kirppuja vastaan.

Kissoilla sienilajit kuten  Sporothrix ja dermatofyytit aiheuttavat ihon pinnallisia infektioita. Yleensä jos oireita on sekä kissalla ja omistajalla on kyseessä ympäristössä oleva infektion lähde.

Kissoilla jolla todetaan metisilliini resistentti Staphylococcus Aureus  (MRSA)(sairaalabakteeritartunta)  ja Staphylococcus  pseudintermedius todennäköisesti levittävät sitä ympärillä oleviin yksilöihin.    MRSA kissalla  katsotaan yleensä olevan peräisin perheen ihmisiltä, eli ns. ”käänteinen zoonoosi”. 

Varallisin kissan pureman välityksellä välittyvä sairaus on raivotauti eli rabies, jota onneksemme ei ole endeemisenä Suomessa, Etelä-Euroopassa sairauteen on säännöllisin väliajoin törmätty etenkin tuontieläimissä. Tuontieläinten kohdalla tätä riskiä tulisi arvioida, sillä raivotautia löytyy edelleen endeemisenä Itä-Euroopan maissa.

Silmä ja hengitystie zoonoosit

Bordetella bronchiseptica ja Chlamydia felis voivat aiheuttaa lievän hengitystiesairauden kissalla. Klamydian epäillään aiheuttavan ihmisillä  silmän sidekalvon tulehdusta. Bordetella harvoin tarttuu ihmisiin, mutta alentuneessa puolustuskyvyssä voi se tarttua.

Lintu-influenssan on todettu aika ajoin tartuttaneen kissoja, mutta kissan aiheuttamaa influenssatartuntaa ihmiselle pidetään epätodennäköisenä. 

Virtsatie välitteiset zoonoosit

Leptospiroosia ei ole vielä Suomessa todettu endeemisenä, mutta sairautta on jo todettu Suomen rajojen tuntumassa.  Leptospiratartunta tapahtuu kontaminoituneen veden välityksellä josta seuraa munuaistulehdusoireet ja joillakin maksantoimintahäiriö.

Vektorivälitteiset zoonoosit

On lukuisia infektoita jotka voivat tarttua kirppujen tai puutiaisten välityksellä kissasta ihmiseen. Tutkimuksissa  on myös todettu että lemmikkiomistajuus nostaa riskiä ihmisellä altistua puutiaisten puremille.   Lemmikin suojaus puutiais-, kirppu- ja hyönteispuremilta on tärkeää ulkoloislääkkein.  Borrelia burdorferi ja Anaplasma phagocytophilum ovat puutiaisvälitteisiä sairauksia jotka ovat endeemisiä Suomessa ja niiden on todettu  infektoineen  kissan jolloin se voi myös altistaa ihmisen sairaudelle puutiaisen välityksellä. Puutiaisvälitteiset sairaudet aiheuttavat ihmisillä yleisesti kuumeilua ja keskushermosto-oireita,  niveloireita,  lihaskipuja  ja muita yleisoireita. 

Etelä-Euroopassa endeemisenä löytyy myös hietasääsken välittämä Leishmania sairaus joka voi olla ihmiselle pahimmassa tapauksessa tappava tauti. Kissa voi saada nk. vanhan ja uuden maailman leishmania kannan ja jos kissa tuodaan endeemiseltä alueelta on nämä asiat tarkistettava.

Yleisesti voidaan todeta että terve kissa jolla ei ole merkkejä suolisto-oireista, silmäsairauksista, hengitystiesairauksista, iho tai virtsatieoireista ja jonka sisä ja ulkoloishäädöstä huolehditaan ei altista omistajaansa zoonoottisille sairauksille. 

Artikkeli on tehty  yhteenvetona soveltuvin osin  artikkelista 2019 AAFP Feline Zoonoses Guidelines,  joka on julkaistu Marraskuussa 2019 Journal of Feline Medicine and Surgery;ssä. Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 1/2020

Kissat tulevat eläinlääkäriin silmävaivan takia tutkimuksiin usein siksi että kotona on havaittu  silmävuotoa, silmän rähmimistä,  silmän siristelyä tai esim.  silmän punoitusta.  Vaihtoehtoisesti on voitu valoa vasten huomata että silmän sarveiskalvo  on muuttanut väriään esim. harmahtavaksi tai että kissalla laajat reagoimattomat pupillit tai akuutisti heikentynyt näkö. Nämä ovat kaikki muutoksia jotka antavat syyn epäillä silmäsairautta. Silmäoireiden perusteella on harvoin vielä mahdollista arvioida silmäoireiden vakavuutta, vaan se vaatii tutkimuksiin tulon. 

Sarveiskalvohaavaumat ja sarveiskalvon muut tilat

Yleisin syy kissan silmävaivoihin on traumaperäinen haavauma kissan kynnen raapaisusta silmän sarveiskalvoon, etenkin vapaana ulkoilevilla kissoilla, mutta myös sisäkissoilla mikäli kotitaloudessa on useita kissoja. Haavan rakenteen arviointi tapahtuu suurentavan biomikroskoopin avulla ja pistohaavojen nopea hoito voi pelastaa näön. Pinnalliset sarveiskalvohaavaumat pystytään usein hoitamaan paikallishoidolla antibioottitipoilla ja kostutustipoilla, mutta syvemmissä haavoissa varsinkin jos haavauma ulottuu yli puoleenväliin sarveiskalvon paksuudesta (sarveiskalvo normaalisti   noin 0,5 mm) on riskinä että silmähaavauma muuttuu hetkessä nk. perforoivaksi jonka seurauksena silmä puhkeaa. Näissä tilanteissa sarveiskalvohaavauma joudutaan usein korjaamaan kirurgisesti ja haavauma peitetään nk. sidekalvosiirrännäisellä eli kissan omasta sidekalvosta tehdään paikka haavauma-alueelle. Toimenpide vaatii nopeasti tapahtuvaa kirurgiaa. Riippuen sarveiskalvohaavauman laajuudesta   alueelle yleensä jää arpi jolloin sarveiskalvo ei ole läpinäkyvä arven kohdalla, mutta silmän näkökyky saadaan usein tämän avulla säilytettyä. Hoitamattomasta sarveiskalvohaavautumasta voi kehittyä  kuolioitunut  sarveiskalvohaavautuma joka aina hoidetaan leikkauksella.

Kauluria joudutaan käyttämään varsinkin alkuvaiheessa jotta kissa ei hankaa silmää tassulla silmäkivun takia ja kun on syntynyt syvempi haavauma. 

Sarveiskalvolla tavataan myös kissoilla aika ajoin sarveiskalvorappeumaa eli nk. korneadystrofia jossa ilmenee  rasvasolukertymää tai turvotusta sarveiskalvolla jonka syy  on sarveiskalvon rakenteessa.

Virussairaudet aiheuttavat usein silmän tulehdustiloja kissoilla.

Feline herpesvirus aiheuttaa  kissoille voimakkaan sidekalvon tulehduksen, ajoittain sarveiskalvohaavaumia ja usein samanaikaisesti kissalla on akuutti calicivirusinfektio ja  toissijaisesti ilmenee myös bakteerinen sidekalvon tulehdus. Sanotaan että noin 95 % nuorista kissoista joilla on toistuvia sidekalvontulehduksia on kissan herpestartunta, sitä esiintyy myös villikissoissa. Pahimmassa  tapauksessa  tämä johtaa sidekalvon ja esim. vilkkuluomen ”yhteenliimautumiseen” eli arpeutumiseen , sekä kyynelkanava-aukkojen tukkeutumisen ja jopa tuhoutumiseen. Herpesvirustartuntaa epäillään myös olevan taustalla nk. kuivasilmäsyyteen kissoilla joka ei ole kovin yleinen sairaus, mutta harmittava koska kyynelrauhanen lopettaa tuottamasta  riittävästi kyynelnestettä  suojaamaan ja kosteuttamaan silmää.   Silmän kuivumisen seurauksena   syntyy kivuliaita  haavaumia sarveiskalvolle. 

Herpesvirusinfektion saanut sairas kissa erittää virusta suun, sierainten ja sidekalvon eritteiden kautta, jossa eritysvaihe voi kestää 3 viikkoa. Infektion saaminen vaatii suoran kontaktin virusta erittävään yksilöön. 

Monikissataloudet, löytöeläintalot ja kissahoitolat ovat riskiympäristöjä.

Kliiniset oireet, silmäoireita lukuunottamatta voivat olla:

• akuutti nuha ja sidekalvontulehdus
• kuumeilu, ruokahaluttomuus, joka kissanpennuilla on hyvin kohtalokasta ja pennut  voivat  menehtyä mm. keuhkokuumeeseen
• oireet helpottuvat yleensä kahdessa viikossa

Diagnostiikka perustuu kliinisiin oireisiin jossa esim.  PCR näytteet tulkittava varovaisuudella. Hoito perustuu hyvään tukihoitoon ja akuuttivaiheen täsmä hoitoon.

Ennaltaehkäisy

• kissakennelissä synnyttävät emot eristetään muista kissoista
• kissahoitolaan /löytöeläinhoitoon tulevat kissat pidetään eristettynä 2 viikon ajan
• tavalliset desinfektio- ja puhdistusaineet tuhoavat helposti herpesviruksen

Rokotukset

• Kissat rokotetaan normaalisti 1-3 vuoden välein elämäntyylistä riippuen
• Herpesinfektio jää pysyvästi elimistöön ja voi puhjeta myöhemmin uudelleen akuutisti stressin ja sairastumisen yhteydessä

 Clamydophila felis on gram negatiivinen bakteeri tartunta voi aiheuttaa kissoilla voimakasta sidekalvotulehdusta. Silmissä on voimakkaasti turvotteleva sidekalvon tulehdus ja silmien erite on limamaista  tai jopa liimamaista jossa komplikaationa voi olla sidekalvon kiinnikkeet  jolloin luomien toiminta vaikeutuu. Verrattuna herpesvirustartuntaan harvoin syntyy sarveiskalvohaavaumia. Tauti on tarttuva ja tarttuu kissasta toiseen suoran kosketuksen kautta, oireet ilmenevät 2-3 vrk tartunnan saamisesta ja infektion alkuvaiheessa kissoilla voi olla silmäoireiden lisäksi kuumetta, syömättömyyttä ja sen seurauksena painon laskua. Bakteerin erittäminen sidekalvoilta loppuu noin kahdessa kuukaudessa. 

Tämä on nuorilla alle vuoden ikäisillä kissoilla yleisempi ( n.30%:lla). On todettu että hengitystie-infektioissa ja silmätulehdusoireilevissa kissoissa esiintyvyys on noin 12-20% ja terveillä yksilöillä PCR näytteet positiivisia (eli harhaan johtavia) 2-3% oireettomista kissoista. Bakteeri vastaa antibioottihoitoon. 

Ennaltaehkäisy

• rokottamisella voidaan ehkäistä infektiota
• monikissatalouksissa kissojen eristäminen toisistaan, koska tartunta vaatii suoran kontaktin
• bakteeri ei  pysy tartuntakykyisenä elimistön ulkopuolella

Silmäluomen rakenteelliset virheet

Luomen sisäänpäin kääntyminen aiheuttaa luomien karvapeitteen hankaumaa silmän pintaa vasten altistaen ja aiheuttaen silmähaavaumia. Luomen ulospäin kääntyminen altistaa taas silmää  ulkoisille ärsykkeille  kuten pöly ja tuuli. Liian pitkä luomirako eli makroblepharon altistaa silmän keskiosan kuivumiselle koska luomet ei pysty viemään kyynelnestettä peittämään koko silmää. Nämä kaikki luomen ongelmat ovat kirurgisesti korjattavissa. Myös nk. Disticiasis eli luomen sisäpintaan kasvavat ”ylimääräiset ” ripset sekä nk. ektooppiset ciliat eli syvälle sidekalvon sisään kasvavat pistävät kovat ripset ovat kaikki kovaa kipua ja ärsytystä sekä sarveiskalvohaavaumia  aiheuttavia tiloja. Ripset jotka hankaavat silmän pintaa on rakenteita  jotka on yleisanestesiassa poistettavia rakenteita. 

Silmän takaosan sairauksia

Värikalvo eli iris muodostaa pupilliaukon silmässä. Tässä rakenteessa voi olla värikalvon vajaakehitteisyyttä nk. irishypoplasia  joka ilmenee usein  epämuotoisena pupillina koska osa värikalvoa puuttuu.  Värikalvolta voi myös tulla säikeitä pupilliaukon yli tai kohti sarveiskalvoa ns. PPM muutos joka on sikiöaikainen jäänne pupilliaukon kehittymisestä. Iän myötä voi myös kehittyä värikalvon rappeumaa jossa värikalvo ohenee. 

Värikalvontulehdus kissalla on esim.  infektion, ulkoisen vamman tai  immuunivälitteisen tulehduksen seurausta. Infektiolähde voi esiintyä muualla elimistössä. Kissalla värikalvontulehduksen yhteydessä monesti löytyy syy muualta kuin silmästä. Soluja vuotaa silmään värikalvon verisuonista silmän sisäiseen nesteeseen aiheuttaen voimakkaan tulehdusreaktion. Silmä on kivulias siristelevä, punoittava ja sarveiskalvo voi olla  harmaa. Uveiitti vaatii nopean hoidon jottei tulehduksen seurauksena synny  glaukoma eli silmänpainetauti. Akuuttia värikalvontulehdusta nähdään kissoilla mm. lymfoomassa, kohtutulehduksen yhteydessä  ja muissakin vakavissa sisäelinsairauksien yhteydessä.

Linssiin voi kehittyä kaihimuutoksia jotka pahimmassa tapauksessa voi aiheuttaa sokeutumisen. Silmäpeilaustutkimuksissa voidaan aika ajoin havaita nk. PHTVL/PHTV  muutoksia – jotka ovat sikiöaikaisen linssin kehityksen aikaisten  verisuonrakenteen jäämiä  linssin takapinnalla.  Linssiluksaatio  tapahtuu kun linssi irtoaa kiinnikerakenteista. Linssi voi pudota takakammioon tai etukammioon. Etukammiossa linssi tukkii nestekiertoon tarvittavat poistokanavat ja seurauksena silmänpaineen nousu.  

Lasiaisen rappeuma johtaa nk. lasiaisvuotoon jossa lasiaissäikeitä tulee linssin reunan takaa etukammioon. Tämä voi aiheuttaa silmän sisäisen tulehdusreaktion mikäli vuoto on runsasta ja vaatii säännöllistä seurantaa. 

Verkkokalvo eli retina

Äkillinen sokeutuminen kissalla voi johtua esim. verkkokalvoirtaantumasta. Irtaantuma voi olla joko kokonainen jolloin kissa on täysin sokea tai osittainen jolloin kissa voi nähdä osan näkökentästään ja kallistaa usein päätään silloin eri suuntiin kun yrittää nähdä. Verkkokalvoirtaantuman takana on usein kohonnut verenpaine tai muu vakava systeemisairaus. Nopea tutkimus ja syyn selvitys voi johtaa näön säilymiseen.

Koloboma muutokset esim. näköhermossa johtaa siihen että osa rakenteesta puuttuu. Tämä nähdään silmän pohjatutkimuksessa. Näköhermon vajaakehittyneisyys johtaa myös nuorella kissalla huonontuneeseen tai olemattomaan näkökykyyn. Nk. retinopatiat eli verkkokalvon erilaiset tulehdustilat ovat yleisnimitys verkkokalvomuutoksille jossa taustasyynä voi olla esim.  toxoplasman aiheuttama tulehdus  tai muu tulehdustila. Verkkokalvorappeuma eli PRA (Progressiinen Retinalinen Atrofia) on etenevä verkkokalvorappeuma joka ajan myötä  johtaa aina sokeutumiseen.

Silmämunan prolapsi eli silmäkuopasta putoaminen

Silmämuna voi työntyä kuopastaan voimakkaan ulkoisen voiman (pureman, kolari tms. päähän kohdistuva  trauma). Kissa pitää pikimmiten toimittaa akuuttiin hoitoon, ja joissakin tapauksissa silmän palauttaminen kuoppaansa voi säilyttää näön (näköhermon ylivenymisen seurauksen eläin sokeutuu). Kyseessä on  vakava hätätapaus. Jos silmään on kohdistunut vakavia ulkoisia vammoja silmänpoisto on  useimmiten paras ratkaisu kissalle

Glaukoma eli silmänpainetauti

Silmän sisäinen neste  muodostuu värikalvon takana ja kiertää pupilliaukon läpi etukammioon josta se suodattuu kammiokulmassa olevien kanvistojen läpi ulos kovakalvolle ja osittain takaisin silmän sisälle.

Silmänpaineen nousun yhteydessä silmä on erittäin kivulias, pupilli laaja, ja silmän pinta harmaantuu kun sarveiskalvon sisälle muodostuu pieniä halkeamia paineen takia. Silmänpaine on saatava nopeasti alas ettei kissa sokeudu. Useimmilla kissoilla silmänpainetaudin  taustalla on  hoitamaton värikalvontulehdus. 

Silmän rakenteita ja niiden tehtävät

1. Silmäluomet ja silmäripset: Silmän uloimmat rakenteet, suojaavat silmää ulkoisilta ärsykkeiltä kuten pölyltä ja vierasesineiltä. Luomirefleksi levittää kyynelnesteen silmän pintaan pitäen pinnan kosteana ja puhtaana. Räpytysrefleksi on tahdoton  tapahtuma ja sitä ohjaa aivohermotoiminta. Luomien toiminnan avulla voidaan myös rajoittaa  silmään saapuvan valon määrää.
2. Sidekalvo (konjunktiva): on silmän suojakalvo, luomien sisäpinnassa, kovakalvon eli skleran  (valkoinen osa silmän sarveiskalvon reunasta) suojana ja  kokonaisuudessaan koko silmän sisäpinnan suojakalvo.
3. Sarveiskalvo eli kornea. Silmän keskialueen läpinäkyvä elastinen kalvo, jonka läpi valo pääsee mustuaisaukosta (pupillista) sisään verkkokalvolle. Sarveiskalvon silmää suojaava tehtävän lisäksi valon määrää ja suuntaa ohjataan värikalvon eli iiriksen ja sarveiskalvon yhteisvaikutuksella.
4. Värikalvo eli iiris. Silmän värillinen pyöreä mustuaista ympäröivä kudos. Säätelee silmän sisään tulevan valon määrää. Pupilli eli mustuainen supistuu, kun valon määrää  silmän sisään halutaan rajoittaa  kirkkaalla kelillä /valossa. Kun taas valoa halutaan päästää hämärällä enemmän silmään   mustuainen laajenee.
5. Linssi eli mykiö: värikalvon takana oleva rakenne, jonka tehtävänä on tarkentaa näköhavainnot     verkkokalvolle. Linssin toimintaa ohjaavat nk. kiliaari lihakset, ja jos esine on lähellä niin linssi ohenee lihasten supistumisen seurauksena ja esineen kuva tarkentuu, kun taas kauempana olevan esineen kuvan tarkentamiseksi linssin pitää paksuuntua eli kiliaarilihakset rentoutuvat jotta kuva tarkentuu verkkokalvolle.
6. Verkkokalvo eli retina: Täällä on nk. fotoreseptorisolut jotka ovat silmän  koko takapinnalla   ”tapettina”.  Aluetta, jossa on eniten fotoreseptoreita, kutsutaan area centralikseksi eli keskusalueeksi.   Tällä alueella fotoreseptorisoluja  on tuhansia tiivisti yhdessä tekemässä  sisään tulevat kuvat tarkaksi. Jokainen  fotoreseptorisolu on  kiinnittynyt hermoon joka menee näköhermon (optikushermo )läpi kytkeytyen aivoihin.  Kaikki pienet hermot ovat siis nipussa muodostaen  ison näköhermon. Verkkokalvon kudokset muuttavat kuvat elektronisiksi impulsseiksi näiden näköhermorakenteiden avulla. 
7. Vilkkuluomi: Silmää ei suojaa vain luomet vaan myös vilkkuluomi. Vilkkuluomi sijaitsee  sisäsilmäkulmassa  kuonon puolella. Väriltään vilkkuluomi voi olla vaaleanpunainen tai  pigmentoitunut. Kun silmään kohdistuu uhka /trauma tai tulehdus, vilkkuluomi kohoaa suojaamaan silmää.
8. Kyynelrauhaset:  tuottavat kyynelnesteen, jonka avulla silmän pinta  pysyy kosteana ja elastisena. Samalla kyynelnesteen avulla eritteitä huuhtoutuu silmästä pois  kyynelkanavien kautta sierainaukkoihin. Kyynelrauhasia on kahdenlaisia. Kyynelrauhaset tuottavat vesimäistä eritettä ja sidekalvolla  sijaitsevat solut limamaista paksumpaa eritettä. Näiden eri solujen tuottamat eritteet sekoittuvat kyynelnesteeksi joka on bakteeria estävä, liukastemainen ja tekevät kyynelfilmin silmän pintaa suojaamaan. Limamainen eriteosa estää kyynelnesteen nopean haihtumisen silmän pinnasta. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 3/2017

Kissan koronavirus aiheuttaa kissoilla tarttuvaa suolistotulehdusta joka satunnaisesti voi edetä   parantumattomaan tarttuvaan vatsakalvon tulehduksen nk. FIP:iin (Feline Infectious Peritonitis). 

Etiologia ja Epidemiologia

Kissojen koronavirus on suuri vaipallinen RNA-virus, jota esiintyy laajasti.   Tartunta yleensä tapahtuu emolta pennuille, ennen vieroitusta 2-6 viikon ikäisenä ulosteen jouduttua suuhun (feko-oraalitartunta). Ulosteet sisältävät paljon koronavirusta, jonka vuoksi kontaminoitunut hiekkalaatikko on todettu olevan tärkein tartuntalähde. On myös todettu, että virus voi erittyä aika ajoin sylkeen, jolloin yhteiset ruokakipot voi olla myös mahdollinen tartuntalähde. 

Koronavirus on erittäin tarttuvaa, kodissa jossa lukuisia kissoja tai kissaloissa on jopa 90% kissoilta todettu   koronavasta-aineita. Vasta-aineiden nousu ei   tarkoita automaattisesti sitä että kissa kehittäisi FIP;in eli tarttuvan vatsakalvontulehduksen, eikä ole syy lopettaa kissaa. Koronavirustartunta voi myös tapahtua FIP:iä sairastavilta kissoilta, mutta ei tarkoita, että se johtaisi automaattisesti FIP:iin sairastumiseen sillä myös yksilön vastustuskyvyllä on iso rooli sairauden etenemisessä.

Kissan koronavirukset ovat jaettu kahteen ryhmään niiden ominaisuuksien perusteella (antigeeniominaisuuksien ja genomin perusteella). Tyyppi 1 on yleisin ja Tyyppi 2 on yhdistelmä 1 tyypin ja koiran koronaviruksesta. Molemmat aiheuttavat kissoilla FIP:iä. 

Miten koronavirus muuttuu FIP:iä aiheuttavaksi virukseksi on ollut tutkimuksien alla, ja tällä hetkellä epäillään kahta patogeneesitapaa. Toisessa epäillään että koska virus pystyy helposti mutatoitumaan, jolloin mutatoituessaan se pystyy kissakohtaisesti infektoimaan elimistön valkosolujen monosyyttejä verenkierrossa ja makrofaageja (elimissä olevia monosyyttejä) esim. suolessa, joissa se alkaa lisääntymään. Suuri viruskuormitus, joka yleensä myös helpommin johtaa viruksen mutatoitumiseen sekä kissan elimistön oma immunologinen huono vaste viruksen lisääntymiseen monosyyteissä johtaa FIP:in  eli vatsakalvotulehduksen syntymiseen. Toisessa vaihtoehdossa epäillään että on olemassa kahta eri koronavirustyyppiä josta toinen on nk. virulentimpi eli voimakkaammin sairautta aiheuttava, mutta tutkijat ei osaa selittää tällä viruksen ajoittaista esiintyvyyttä.

Voimakas immunologinen reaktio virukselle johtaa verisuonissa verisuonitulehdukseen nk. vaskuliittiin.  Verisuonen seinämä vaurioituu ja alkaa vuotamaan nestettä verisuonia ympäröiviin kudoksiin. Tämä johtaa usein nestekertymään esim. vatsaontelossa, keuhko-ontelossa tai jopa sydänpussissa ja tätä taudin muotoa kutsutaan nk. effuusiiviseksi eli FIP:in märkä muodoksi. Vaihtoehtoisesti nk.non-effuusiivinen, eli kuiva muoto johtaa johtaa nk. granulomatoottiseen tulehdusreaktio muutoksien muodostumiseen, jotka johtaa elimien toimintahäiriöihin. FIP;in kuivamuoto kehittyy tyypillisesti hitaammin kuin nk. märkä muoto. Taudin kuva voi vaihdella myös näiden kahden muodon välillä. Termi tarttuva vatsakalvon tulehdus on hieman harhaan johtava nimike sairaudelle koska FIP ei itsessään ole tarttuvaa vaan koronavirustartunta on tarttuvaa. 

Kissat sairastuvat korona-viruksen aiheuttamaan FIP;iin tyypillisesti alle 2 vuotiaana mutta kaiken ikäiset kissat voi sairastua. Yleensä kissanpennut sairastuvat vieroituksen jälkeen ja menehtyvät 3-16 kuukauden ikäisenä. Kissanpennut ovat enemmän alttiita sairastumaan FIP:iin kuin aikuiset, suuren virusmäärän ja kehittymättömän vastustuskykynsä vuoksi, sekä johtuen stressitilanteista johon kissanpentu usein altistuu kuten vieroitus, rokotus, ja kastraatio/ sterilisaatio, tässä siis huomioitava varhaissterilaatioon liittyvät stressitekijät.

On todettu että rotukissoilla ja sisäkissoilla esiintyy suhteessa enemmän FIP;iä kuin ulko-kotikissoilla.

Tämän epäillään johtuvan geeniperimän kapenemisesta. Lisäksi ulkokissat tekevät tarpeensa ulos jolloin tartuntapaine vähenee sisätiloissa kun taas sisäkissoilla ulosteet hiekkalaatikoissa. Tutkimuksissa jossa tarkasteltu on todettu Abessinialaisilla, Bengalinkissoilla, Pyhä Birma, Himalayan(Coulourpoint) ja Ragdollin sekä Rex kissoilla olevan kohonnut riski sairastua FIP;iin. On myös todettu, että joidenkin rotujen linjoissa tautia todetaan enemmän. Näin ollen, mikäli pentueessa todetaan kissoja, jotka sairastuu FIP:iin  suositellaan ettei samaa kollia  käytettäisi uudelleen mikäli  geeniperimässä, joka säätelee vastustuskykyä  yhdistettynä emon geeniperimään on olemassa ominaisuus joka  altistaa sairastumiselle. Koronavirustartunta voi tarttua lähikontaktissa olevaan kissaan ja koiran välillä myös, joka voi aikaansaada uusia rekombinaatio virusmuotoja. 

Tartunta ja oireet

Koronavirus erittyy ulosteissa 2 päivää infektiosta jolloin kissa saanut suun kautta tartunnan. Virus jakautuu ohutsuolen sisäpinnan epiteelisoluissa,  ja  virusta erittyy yksilön ulosteissa 2-3 kk joskus jopa pysyvästi nk. kroonisten kantajien kohdalla. Stressitilanteissa esim. kissan joutuessa  esim.löytöeläintaloon on todettu että viruksen erittyminen lisääntyy määrällisesti jopa  10 ¹ stä 10⁶ een.

Suurin osa koronaviruksen infektion saaneista yksilöistä ovat oireettomia. Kissanpentujen saadessa infektio voi niillä esiintyä lyhytaikaisesti ylähengitystie oireita ja ohimenevää ripulia, aika ajoin oksentelua ja kasvussa voi tulla hidastumista. Oireet yleensä häviävät parin viikon sisällä. Välillä kumminkin koronavirustartunta voi aiheuttaa kissalla todella voimakkaita suolisto-oireita kuten oksentelua, akuuttia tai kroonista ripulointia ja syömättömyyttä, jotka vastaa huonosti oireen mukaiseen hoitoon. 

Viruksen mutatoituessaan, jolloin se muuttuu virulentimmaksi se päätyy elimistön puolustussoluihin (makrofaagit) ja verenkierron monosyytteihin jossa ne alkaa jakautumaan jos kissan immuunipuolustus sitä ei pysty hillitsemään. Näin ollen mikäli kissan vastustuskyky on heikko sairastuu se todennäköisesti FIP:iin, kun taas on todettu että on yksilöitä joiden monosyyteissä virus ei jakaudu lainkaan, jolloin puhutaan koronavirusresistenssistä (virus ei pysty aiheuttamaan sairautta). On todettu että etenkin jos kissalla voimakas nk. soluvälitteinen immuunivaste estää se FIP;in kehittymisen.  Monosyytit jotka ovat infektoituneita viruksella alkavat erittää tulehdusvälittäjä aineita kuten interleukiini 6, TNF-alfa ym. Tulehdusvälittäjä aineet saavat aikaiseksi esim. maksan tuottamaan akuutin vaiheen proteiineja joka nähdään verenkuvassa kohonneena proteiini määränä, ja samoin tulehdusvälittäjäaineet saavat aikaiseksi ruumiin lämmön nousun eli kissalle nousee kuume. Tulehduksen välittäjäaineet ja verisuonien seinämään kiinnittyvät tartunnan saaneet monosyytit myös heikentävät verisuonien seinämiä jolloin kudosnestettä helpommin vuotaa esim.  vatsaonteloon tai keuhko-onteloon ja virus leviää verisuonista elimiin.

Kliiniset oireet jota kotona kissoissa yleensä huomataan on apaattisuus, ja huono ruokahalu ja esim. pullottava vatsa joka viittaa nestekertymään vatsaontelossa kun taas hengitysvaikeudet ja hengästyneisyys voi viitata nestekertymään keuhko-ontelossa. Kissan paino usein myös laskee, ja siksi kissan painon seuranta on osa yleistä terveydenhuoltoa. Sydänpussiin kertyvä neste aiheuttaa usein todella akuuttia shokki-oiretta koska neste häiritsee sydämen oikean puolen toimintaa. 

Etenkin nk. kuivan FIP;in muodossa lähes kaikilla kissapotilailla on silmä oireita jossa kissalle  voi tulla värikalvon tulehdus eli nk. iriitti. Välillä tulehdus on voimakkaampi ja sen seurauksena tulehdus soluja voi olla jopa etukammionesteessä jotka tarttuvat sarveiskalvon sisäpintaan ja ne ilmenevät kertyminä sarveiskalvon alaosassa (keratic precipitates). Verkkokalvolle muodostuvia kertymiä ja verisuonimuutoksia voi myös  nähdään silmänpohjatutkimuksessa.

Keskushermostollisia oireita ilmenee  25-33% ssa tapauksista kuivan FIP;in sairastuvista jossa oireina kuten lievää ataksia (tasapainohäiriö)  jossa liikkuminen ”juopuneen ”oloista.  Joillakin oireet voivat jopa edetä voimakkaisiin kohtauksiin.   Aivokalvontulehduksessa ilmenee yleensä voimakkaat hermostolliset oireet ja kuumetta niskakipua, niskajäykkyyttä jne. 

Kuiva FIP;in muoto voi satunnaisesti aiheuttaa vain muutoksia suolistoon jolloin kissalla useimmiten ummetusta, kroonista ripulia ja oksentelua. Iho-muutoksia voi myös esiintyä mutta usein kissalla myös muita oireita

Diagnoosi

Koronaviruksen diagnosointiin ei ole varsinaista testiä.  Potilas jolla on suolisto-oireita ja todetaan verinäytteessä koronavasta-ainetestissä positiiviseksi tai ulostenäytteen RT- PCR (Real Time-PCR) tutkimuksessa todetaan viruksen RNA;ta voidaan olettaa että ripuli  todennäköisesti koronaviruksen aiheuttamaa. Silti saman aikaisesti poissuljetaan sopimaton ruoka-aine eliminaatiodieetin avulla ja   ripulin aiheuttajat kuten esim. sisäloisista Tritrichomonas foetus;ksen aiheuttama  ripuli.

Varmaan FIP diagnoosiin pääseminen elävän eläimen kanssa on haastavaa ilman kudosnäytteitä ja niiden saaminen on usein haasteellista koska näytteiden otto on invasiivinen toimenpide sairaalle kissalle. Yleensä diagnoosi perustuu muiden sairauksien poissulkuun.  Jos kudosnäytteessä esim. suoliston koepala tai maksan koepala todetaan nk. pyogranulomatoottinen muutos ja  koronavirusantigeeneja on diagnoosi varma. Rinta- tai vatsaontelo effuusionesteen avulla voidaan poissulkea muita sairauksia mm. solukuvan, proteiinimäärän ja viljelyn perusteella. 

Verinäytteissä tyypillistä on yleensä että kissoilla on lievä anemia, alhaiset lymfosyytit erittelylaskennassa  sekä  korkea veren proteiini  sekä bilirubiiniarvon kohoamista joka usein aiheuttaa kissan keltaisuutta. Korona-vasta-ainetesti negatiivisuus ei pois sulje kissalta FIP:iä, ja positiivisuus ei tarkoita että kissalla olisi automaattisesti FIP. 

Korona vasta-aine testi ja kissojen jalostuskäyttö

Vasta-aineita verenkiertoon muodostuu yleensä 18-21 vuorokautta koronavirus infektiosta.

Kissoilla joilla todetaan positiivinen koronavasta-ainetulos on todettu että noin 1/3 on aktiivisessa tartuntavaiheessa ja todennäköisesti erittävät myös virusta ympäristöönsä. Nousevat  vasta-aine tasot peräkkäisistä näytteistä terveellä kissalla (2-3 kuukauden välein)  voi indikoida että kissa muodostaa enemmän vasta-aineita koronavirusta vastaan ja eliminoi sen jolloin se ajan myötä muuttuu taas vasta-aine negatiiviseksi. Tällöin esim. uuden kissan ottaminen perheeseen on turvallisempaa kun kissa ei enää eritä virusta. 

Kissan jalostusmielessä testaaminen koronavasta-aineita vastaan on järkevää sillä jos molemmat ovat korona-vasta-aine negatiivisia on turvallista astuttaa. Jos kumminkin kollikissalla on todettavissa koronapositiivinen status on paras odottaa 2-3 kk ja uudelleen testata eläin, mutta jos päätetään edetä riskistä huolimatta ei kollia suositella pidettäväksi narttukissan ympäristössä muuta kuin astutuksen ajan. Silti on olemassa riski että tartunta tarttuu emoon. Mikäli sekä emo ja kolli ovat vasta-ainepositiivisia ei niiden keskinäinen tapaaminen ole ongelma, kuljetuksessa stressi voi tosin lisätä koronaviruksen erittymistä. Emon ollessa vasta-ainepositiivinen tulisi sen ulostenäyteet tutkituttaa 4-6 kertaa viikon välein RT-PCR tutkimuksen avulla jotta nähdään erittääkö se koronavirusta ulosteissaan. Jos eritystä tapahtuu kirjallisuudessa suositellaan aikaistettua  kissanpentujen vieroitusta ja eristämistä  5 viikon ikäisenä mutta hyödystä ja terveysvaikutuksista  ollaan ristiriitaista mieltä. Näiden kissojen vasta-ainetaso tulisi tarkistaa aikaisintaan  10 viikon iässä onko toimenpide ollut tehokas. Emältä saadut vasta-aineet suojaa pentuja 5-6 viikon ikäisiksi. 

Kissaloiden koronavirustartunta tilannetta kartoittamaan riittää usein 2-3 kissaa jokaisesta kissaryhmästä sillä koronavirus on niin helposti tarttuvaa. 

Jos kornavapaaseen kissalaan halutaan tuoda uusi terve kissa tulisi se koronavirus vasta-aine testata. Kissa jolla ei ole todettavissa vasta-aineita ja on terve voi turvallisesti ottaa ryhmään. Mikäli kissalla on vasta-aineita todettavissa tulisi tuontia lykätä ja uudelleen testata kissa 2-3 kk kuluttua, jolloin nähdään onko se muuttunut korona-negatiiviseksi.

Kissan ”skreenaus” ennen leikkausta tai muuta stressaavaa tapahtumaa voisi olla järkevää. Jos kissalla ei ole vasta-aineita todettavissa on turvallista jatkaa eteenpäin. Jos kissalla vasta-aine positiivisuutta on olemassa riski että stressin aiheuttamana kissalle voi kehittyä FIP. Aktiivisen tartunnan voi tarkistaa ulostenäytteen RT-PCR määrityksellä, jolloin jos kissa aktiivisesti erittää virusta olisi ainakin järkevä odottaa ja siirtää mahdollista leikkaustoimenpidettä   siihen asti että kissa on saanut infektion hallintaan ja muuttunut vasta-ainenegatiiviseksi. Jos toimenpide on välttämätön pitäisi tällaiselle kissalle pyrkiä minimoimaan stressi  esim.kuljetuksesta   feromonien  avulla ja  ruokavaliolla joka rauhoittaa (tryptofaania sisältävät ravinnelisät tai ruoka). 

Ennen kortisonilääkitystä tai muuta vastustuskykyä alentavaa lääkettä olisi hyvä tietää kissan koronaviruksen tartuntatilanne jolloin vasta-ainetesteillä ja ulosteen viikottain otettavilla useilla  RT-PCR testeillä  saadaan tietoa siitä onko kissalla aktiivinen tartunta, jolloin hahmotetaan onko kissalla riski sairastua FIP:iin ja pitääkö vaihtoehtoisa hoitoja miettiä jos se on mahdollista. 

Hoito

Koronavirustartunassa kissoilla voi olla lyhytaikaisesti suolisto-oireita johon annettaan tukihoitoa jossa huolehditaan siitä ettei kissa kuivu. Ripulin pitäisi olla 2-3 viikossa ohimenevää.

FIP;iin sairastuville kissoille  ei ole parantavaa hoitoa, vaan sairaus johtaa kuolemaan. FIP;in aiheuttamia tulehdusreaktion kliinisiä oireita voidaan yrittää lievittää kortisonilla mutta useimmiten vaste on huono ja lyhytaikainen jolloin kissan voinnin heiketessä päädytään kärsimysten välttämiseksi eutanasiaan. 

Koronavirus säilyy kuivassa ympäristössä jopa 7 viikkoa ja tartunta voi siirtyä hiekkalaatikon, kenkien ja käsien välityksellä kissasta toiseen. Viruksen inaktivoimiseen eli tuhoutumiseen riittää tavallinen pesuaine ja tavalliset desinfektio-aineet josta kloriitti on suositeltavin koska se on tehokkuuden lisäksi  kissoille turvallisin.

Ennaltaehkäisy

Kissaloissa koronaviruksen ennaltaehkäisyssä pyritään vähentämään tartuntapainetta sillä että kissoilla riittävästi hiekkalaatikoita 1 laatikko 1-2 kissalle. Hiekkalaatikon hiekka pitäisi vaihtaa viikoittain, jolloin myös hiekkalaatikot pestään ja desinfioidaan. Hiekkalaatikot tulisi pitää kaukana ruokailu-alueelta ja hiekka joka tulee ulos hiekkalaatikoista tulisi imuroida pois säännöllisesti. Pitkäkarvasten kissojen karvat takajaloista olisi hyvä pitää lyhyenä ettei uloste tartu karvoihin. 

Kissojen määrä ei tulisi taloudessa olla 8-10 yksilöä enempää ja ne olisi hyvä olla 3-4 yksilön ryhmissä. Eläinsuojelukeskuksissa jokainen kissa pitäisi pitää omassa yksiössään jotta ne ei tule kosketuksiin toisiinsa.

Mikäli kissalassa halutaan päästä koronaviruksesta eroon tulisi koronavirus vasta-aine negatiiviset ja ei ulosteessa erittävät kissat pitää omassa ryhmässään ja vasta-aine positiiviset tai virusta ulosteessaan erittävät pitää omassa ryhmässään. 

Tulevien pentujen suojeleminen koronavirustartunalta  vaatii erillisen tilan emolle ja pennuille joka tyhjennetään muista kissoista viikko ennen narttukissan tuomista tiloihin. Tila pitää pestä pesuaineella  ja desinfioda kloriitilla joka 1:32 laimennettu.  Tilassa käytetään erillisiä hiekkalaatikoita ja ruokakuppeja jotka pesty ja desinfioitu kloriitilla. Tuleva emo tuodaan tilaan ainoana kissana 1-2 viikkoa ennen oletettua synnytystä. Kissoja hoitaessa nämä yksilöt tulisi hoitaa ennen muita jotta vältytään tartuntaa, käsihygienia tärkeässä roolissa, samoin huoneeseen mentäessä pitäisi olla kengät ja vaatetus jota käytetään vain siinä huoneessa työskennellessä. Naaras pitäisi testata ennen ja synnyttämisen jälkeen koronaviruksen varalta jos halutaan selvittää onko kissanpentuja tarpeen vieroittaa ennen aikaisesti. 

Jos talouden ainoa kissa sairastuu FIP:iin ja kuolee on suositeltavaa odottaa 2 kk ennen kuin talouteen tuodaan uusi kissa. Ympäristön puhdistus tässä myös tärkeää. Monikissatalouksissa muut jäljelle jäävät kissat luultavasti kantavat koronavirusta. 

Ihmisen ja kissa koronaviruksen näkökulmasta

Ihminen ei voi sairastua kissan koronavirukseen tai FIP:iin. Tämän hetkinen ihmisten koronavirus  COVID-19  pandemiaa on myös tutkittu eläimien osalta mm. kansainvälisen eläinten terveysorganisaation puolesta (www.oie.int) jossa on todettu että koirilla ja kissoilla jotka ovat eläneet läheisessä kontaktissa ihmisen kanssa joka sairastanut koronaviruksen on myös testattu positiiviseksi kyseistä virusta vastaan. Kissaeläimet vaikuttaisivat olevan enemmän alttiita kuin koirat. Eläimien ei ole todettu välittävän sairautta ihmiselle, jolloin lemmikit eivät aiheuta ihmisille alttiutta sairastua. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 2/2020

Kissan traumat ovat yleensä liikenneonnettomuuksia tai tippumisia sisällä tai ulkona, tappeluita muiden kissojen tai muiden eläinten kanssa.
Erityisesti nuoret 7 kuukauden ja 2 ikävuoden välissä olevat kissat ovat tutkimuksien mukaan erityisen alttiita traumoille. Kevät ja kesäaika myös aiheuttaa kohonneen riskin johtuen siitä että kissat liikkuvat enemmän kesällä ulkona ja myös asunnoissa on enemmän ikkunat auki josta kissat voivat päästä ulos.

Ulos kerrostalon ikkunasta 5-6 kerroksesta hyppäävä kissa joka 4 kg painava saavuttaa jopa 100km/h vauhdin tippuessaan. Nämä korkeat nopeudet ja voimat aiheuttavat noin 60-90% potilaista tyypillisesti keuhkovaurioita. Yleisin on nk. keuhkokontuusio jossa keuhkoihin kertyy verta, vaihtoehtoisesti keuhko-onteloon voi kertyä ilmaa tai verta.

Nämä kissat ovat akuutteja sairastapauksia jotka usein tarvitsevat lisähappea alkuvaiheessa toipumista ja potilaan tilanteesta riippuen myös muita toimenpiteitä kuten esim. keuhko-ontelon tyhjentämistä ilmasta ..
Myös vatsaontelon traumoja tulee noin 17% tapauksista jossa rakon repeäminen, tyypillisin mutta myös elinten tyräytyminen esim. keuhko-onteloon tai elinrepeämisiä maksassa, sappirakossa tai haimassa.
Pään kohdistuvat traumat ovat usein leukamurtumia, kitalaen halkeamia. Keskushermoston toimintaa häiritsevät traumat ovat usein päähän kohdistuvat iskut jonka seurauksen kissan tajunnan taso heikkenee. Myös nämä tilanteet ovat vakavia akuutti sairastapauksia.

Murtumia yleisesti tulee noin 56% tapauksista joista paljon lantion alueelle ja raajoihin.

Muiden kissojen kanssa tappeleminen johtaa useasti puremahaavojen tulehtumiseen ja paiseenmuodostukseen mutta silmän traumat voi pahimmassa tapauksessa johtaa silmää perforoivaan haavaan ja jopa näön menettämiseen. Näin ollen nämä pitäisi tarkistuttaa eläinlääkärillä mahdollisimman nopeasti.

Kotona sisätiloissa trauma yleisesti aiheutuu kirjahyllyltä tippumisesta tai jostakin tasolta joka ei koskaan selviää vaan löydetään vain kissa ontuvana tai kyyhöttämässä kun tullaan töistä kotiin.

Isot nuoret kissat, jotka ovat aikaisin kastroitu esim. Maine Coonit ja Brittiläiset ovat tutkimuksien mukaan erityisen alttiita saamaan nk. ”slipped femoral physis” eli reisiluun pään kasvulinjan murtumia. Mikäli kissa ontuu takajalkaa, esim. hypyn jälkeen suosittelemme ottamaan eläinlääkäriin yhteyttä murtuma on korjattavissa mutta aikaikkuna korjaukselle ei ole kun 2-5 pv maksimissaan 7 pv onnettomuudesta, jonka jälkeen reisiluun pää menee kuolioon ja lonkan täysin normaalin liikeradan palauttamiseksi joudutaan harkitsemaan esim. lonkkaproteesin asettamista.

Kotona liukastuminen, voi vanhalla kissalla aiheuttaa nivelrikkoisen nivelen ärtymisen, jolloin kroonisesta vaivasta tulee akuutti ja kissa mahdollisesti ontuu hyvinkin selkeästi hetken.
Tutkimuksien mukaan 90% vanhoista kissoista sairastaa nivelrikkoa (olkapäät, kyynärnivelet, polvi ja lonkkanivelet) joten jokaisen seniorikissan liikkumista pitäisi tarkkailla kotona.

Nivelrikko kissoilla eroaa koirien vastaavasta sillä että vain 4% kissa nivelrikkopotilaista osoittavat selkeää ontumaa, ja yleisimmät oireet nivelrikossa on mm :

• Haluttomuus hypätä
• Jäykkä liikkuminen
• Virtsaaminen ja ulostaminen vääriin paikkoihin (eivät pääse hiekkalaatikkoon)
• Aktiivisuuden vähentyminen
• Vähentynyt turkin hoitaminen

Kun huomaa että kissa ontuu on hyvä ottaa kotona videoita kissan kävelystä suoraan edestä ja takaa ja sivulta tulevaa ontumatutkimusta varten. Kissat pelkäävät usein klinikalla jolloin niiden liikkumista voi olla hankala arvioida koska kissa kulkee usein kyyryssä tai ei halua liikkua ollenkaan.

Kissat ovat taistelijoita, mutta hoitoon tuomista ei tulisi viivästyttää tämän takia. Aikaisessa vaiheessa tutkimuksiin ja selviytymisennuste kuin myös paranemisennuste on huomattavasti parempi.

Kissoilla virtsatievaivat ovat hyvin yleisiä. Lemmikkikissalla esiintyvät erilaiset virtsatieoireet ovatkin yksi tavallisimmista syistä tuoda kissa eläinlääkäriin.

Kissojen virtsatiesairauksista käytetään nimitystä FLUTD (”Feline lower urinary tract disease” eli kissojen alempien virtsateiden sairaudet).

FLUTD:ia aiheuttavat monet eri tekijät, mm. FIC (kissojen idiopaattinen kystiitti), bakteeritulehdukset, anatomiset viat, virtsaputken tukokset, virtsakiteet sekä virtsakivet. Hyvin usein näitä aiheuttajia esiintyy yhtäaikaisesti.

Oireet näissä sairauksissa ovat usein hyvin samankaltaisia, joten ilman tarkempia tutkimuksia on usein mahdotonta tietää oireiden tarkkaa taustasyytä. Omistaja saattaa huomata kissansa käyvän aiempaa tiheämmin laatikolla, tai kissa on alkanut pissailemaan epätavallisiin, hiekkalaatikon ulkopuolisiin, paikkoihin. Omistaja voi myös havaita kissan ääntelevän kivusta pissatessa, sekä kissa voi nuolla takapäätään normaalia enemmän. Kissa voi saada pissattua vain tipoittain tai yrityksistä huolimatta kissa ei saa pissattua lainkaan, ja virtsan voi havaita olevan jo silmämääräisestikin veristä. Ruokahalu voi hiipua ja kissa voi muuttua apaattiseksi.

Näitä oireita havaittaessa omistajan on syytä ottaa aikailematta yhteyttä eläinlääkäriin. Erityisesti virtsatietukos johtaa nopeasti hengenvaaralliseen tilaan, jolloin kissa vaatii välitöntä hoitoa eläinlääkärissä. Kissa ei voi olla yli vuorokautta virtsaamatta virtsamyrkytysvaaran vuoksi.

Riskitekijät sairastumiselle

Kissa voi sairastua FLUTD:iin missä iässä vain, kissan sukupuolesta ja rodusta riippumatta.
Sairastumisen riskiä lisäävät mikäli kissasi on:

• keski-ikäinen kissa
• leikattu kissa
• kissalla on vähän aktiviteetteja/kissa ei ulkoile tai ei muuten pääse toteuttamaan metsästysvaistoaan
• kissa syö ainoastaan kuivaruokaa ja/tai juo vähäisesti

FLUTDia aiheuttavat seuraavat tavallisimmat sairaudet:

Idiopaattinen kystiitti

Yleisin kissojen virtsatiesairauksista on kissojen idiopaattinen kystiitti (FIC), jonka esiintymistiheys on mahdollisesti jopa 60-70% tapauksista. Idiopaattinen kystiitti aiheuttaa voimakasta ja uusiutuvaa kipua virtsarakossa. Sairauden etiologia on tuntematon, mutta stressillä on selvä yhteys oireiden ilmenemiseen. Stressin vaikutuksesta virtsarakon seinämän limakalvo ohenee, jolloin se ei kykene suojaamaan virtsarakon seinämää riittävästi, jolloin kissa tuntee ärsytystä ja kipuviestejä virtsarakosta.

Virtsakivet

Kissat voivat muodostaa kiviä virtsarakkoon ja/tai virtsaputkeen. Yleisimmin esiintyvät kivet (koostumuksen perusteella määritettynä) ovat struviitti- ja kalsiumoksalaattikivet. Pienet virtsakidemäärät virtsassa voivat olla normaalilöydös.
Muun muassa kissan ruokavalio, ylipaino, sukupuoli sekä riittämätön juominen vaikuttavat kiteiden muodostumiseen.

Virtsatietulehdus

Vaikka kissojen alempien virtsateiden sairauksiin (FLUTD) saattaa kuulua virtsatietulehduksia, on primaari bakterielli virtsarakontulehdus silti harvinainen, sitä esiintyy n. 5-15% tapauksista. Bakteeriperäiset virtsatietulehdukset tavallisimmin nähtävissä vanhemmilla kissoilla.

Virtsaputken tukokset

Virtsaputken tukos on yleisempi uroskissoilla, joiden virtsaputki on narttukissoja pidempi. Uroskissalla virtsaputki voi tukkeutua ”limakasautumasta”, johon on kerääntynyt mm proteiinia, soluja, sekä virtsakiteitä. Muita syitä voi olla pienten virtsakivien jääminen jumiin virtsaputkeen tai voimakas virtsaputken spasmi (joko voimakkaan tulehdustilan tai ärsytyksen seurauksena).

Anatomiset poikkeavuudet

Joskus vaurio tai muutos alemmissa virtsateissä, tavallisimmin virtsaputken striktuura, voi aiheuttaa ongelmia.

Kasvaimet

Harvinaisempaa kissoilla, mutta etenkin vanhemmilla kissoilla mahdollista. Tavallisimmin esiintyy välimuotoisen epiteelin karsinoomaa.

Hoito

Hoito riippuu oireiden taustasyystä. Syyn selvittämiseksi eläinlääkäri tutkii virtsanäytteen (mieluiten kystosenteesillä eli steriilisti neulalla ja ruiskulla suoraan virtsarakosta otettuna), mahdollisesti myös tutkitaan verinäytteitä, sekä suoritetaan ultraäänitutkimus ja röntgenkuvaus.

Yleisesti ottaen juomisen ja virtsaamisen lisääminen on tärkeää kaikissa FLUTD-tapauksissa. Juomisen lisääminen voi onnistua esim lisäämällä nestettä ruokaan, tarjoamalla märkäruokaa, tarjoamalla makuvesiä (kana tai tonnikala), sijoittamalla juoma-astioita useaan eri paikkaan, vettä tarjotaan erityyppisissä matalissa astioissa (keraaminen mieluummin kuin muovinen/metallinen, sillä nämä voivat jättää oudon hajun tai maun veteen), myös lähdetyyppinen juoma-automaatti voi kissalle mieluinen.

Muina keinoina usein myös ylipainon korjaus, virikkeiden lisäys, sekä hiekkalaatikkojen sopivuuden tarkistus.

Idiopaattisen kystiitin hoitoon kuuluu kipulääkitys. Lisäksi kissan stressin lievittäminen tärkeää, joka vaatii usein pitkällistä selvitystyötä stressitekijän/-tekijöiden löytämiseksi. Myös aktiivisuuden lisääminen helpottaa oireita. Aktiivisuuden lisäämiseen voidaan kokeilla kiipeilypuita, leluja, aktivoivia leluja, ulkoilua jne.

Ennaltaehkäisy

Kissan virtsatievaivoja voidaan ennaltaehkäistä huolehtimalla riittävästä nesteensaannista, aktiviteeteistä, sekä laadukkaasta ruokavaliosta.

Säännöllisen laatikolla käynnin varmistamiseksi on hiekkalaatikoiden määrä, hiekkalaatikon ja hiekan laatu, sekä hiekkalaatikon sijoittaminen tärkeitä. Laatikoita tulisi olla vähintään yksi enemmän kuin kissojen lukumäärä taloudessa, ja ne tulisi sijoittaa niin, että kissan on helppo päästä laatikoille, monikissataloudessa myös muiden kissojen häiritsemättä. Hiekkalaatikot tulee sijoittaa eri paikkaan kuin ruoka- ja juoma-astiat. Vältä hiekkalaatikon sijoittamista meluisaan tai ruuhkaiseen paikkaan.

Laadukkaita virtsateiden hyvinvointia tukevia ruokia voit kysellä esim. eläinlääkäriasemilta ja eläinkaupoista.

On tärkeää määrittää stressinaiheuttaja, jotta kissan elinympäristöä voidaan muokata tai vähentää tiedettyjä stressoreita. Stressiä voi aiheuttaa esimerkiksi toinen lemmikki perheessä, äkilliset muutokset ruokavaliossa, liiallinen määrä kissoja samassa elintilassa, omistajan stressi tai muut muutokset asuinympäristössä. Kaikkein tavallisin syy on konflikti perheen toisen kissan kanssa. Myös ympäristön virikkeettömyys sisäkissalla voi aiheuttaa stressiä. Tätä voi helpottaa leikkimällä kissan kanssa päivittäin erityyppisillä leluilla, ulkoiluttamalla kissaa valjaissa ulkona, sekä muuttamalla kissan elinympäristö kissalle sopivammaksi; kotiin kiipeilypuita ja lepopaikkoja. On tärkeää että kissa saa tutkia ympäristöään ja että talossa on piilopaikkoja, mieluusti korkeammilla tasoilla. Lisäksi Feliway- feromonivalmisteista voi olla apua stressin ja ahdistuneisuuden vähentämisenä.

Ennuste

Viimeisten tutkimusten mukaan, jos riittävästi saadaan lisättyä kissan juomista, sekä rikastettua kissan elinympäristöä tylsyyden ja stressin vähentämiseksi, useimpien idiopaattisesta kystiitistä kärsivien kissojen oireet helpottuvat merkittävästi. Jotkut vaikeammat tapaukset kuitenkin ovat hankalampia, jolloin eläinlääkärin kanssa yhdessä harkitaan kivunlievityksen lisänä juuri kyseiselle potilaalle sopivia muitakin hoitokeinoja.

Kissan sydänsairauksista yleisimpiä ovat kardiomyopatiat. Lisäksi kissoilla esiintyy samoja synnynnäisiä sydänsairauksia kuin koirilla. Kardiomyopatioilla tarkoitetaan sydänlihaksen sairautta, jossa sydänlihas paksuuntuu (HCM), ohenee (DCM), jäykistyy (RCM) tai rasvoittuu niin että seurauksena on rytmihäiriö (ARVC). Monet systeemiset sairaudet voivat kissalla aiheuttaa sydänmuutoksia. Näitä sairauksia ovat mm. kilpirauhasen liikatoiminta ja korkea verenpaine.

Kissalle on tyypillistä, ettei sydämestä aina kuulu sivuääntä, vaikka sydänsairaus olisikin selkeästi havaittavissa. Toisaalta kissalla voi kuulua sivuääni, joka on dynaaminen ja voi liittyä sydämen korkeaan syketiheyteen. Sydämen sivuääni ei siis kissalla välttämättä tarkoita sydänsairautta. Tämän vuoksi suositellaan sydämen ultraäänitutkimusta kaikille kissoille, joilla todetaan sydämessä sivuääni, sekä lisäksi niille, joilla epäillään sydänsairautta oireiden perusteella, vaikka sivuääntä ei kuuluisikaan.

Tietyillä kissaroduilla on lisääntynyt alttius tietyille sydänsairauksille. HCM:lle alttiita rotuja ovat mm. Maine Coon, Amerikan lyhytkarvakissa, Brittiläinen lyhytkarva, Norjalainen metsäkissa, Persialainen ja Ragdoll, kotikissat ovat kuitenkin yleisimmin edustettuina.

Myös kissalla sydänsairauden diagnostiikkaan kuuluu verenpaineen mittaus ja sydämen ultraäänitutkimus. Yli 7 vuoden ikäisiltä kissoilta tarkistetaan kilpirauhasarvo. Tulevaisuudessa verinäytteen ProBNP arvo voi toimia hyvänä erottelutestinä oireettomalle kissalle, onko kissalla mahdollisesti sydänsairaus vai ei. Sairauden laatua testi ei kuitenkaan erota. Usein sydänpotilaalta otetaan myös verinäytteet mm. maksan ja munuaisten toiminnan selvittämiseksi. Jos vanhalla kissalla epäillään sydänlihassairautta, on kilpirauhasarvo aina tutkittava.

Elisa Välimäki, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri