Kennelyskä on yksi yleisimmistä koirien virustaudeista. Taudin itämisaika on 1-14 vuorokautta, ja se leviää tehokkaasti koirien välillä näiden nuuhkiessa toisiaan esimerkiksi koirapuistoissa tai koiranäyttelyissä. Taudin aiheuttaja, parainfluenssavirus,  on RNA virus joka kuuluu samaan sukuun koirien penikkataudin kanssa.

Miten kennelyskä tarttuu

Yskää aiheuttava parainfluenssavirus leviää pisaratartuntana tartunnan saaneiden hengitysteistä. Ennen tartuntaa koirat ovat usein olleet kosketuksissa isompaan koirapopulaatioon esim. koiranäyttelyissä, kenneleissä, koulutustilaisuuksissa ym. Tauti leviää myös vesikuppien, eri kosketuspintojen, ja ihmisen kosketuksen kautta. Virus lisääntyy hengitysteiden epiteelisolukolla nenän limakalvoilla, nielussa, keuhkoputkissa sekä hengitysteiden imusolmukkeissa.

Kennelyskän oireet

Tartunta aiheuttaa useimmiten nuorille koirille ylempien hengitysteiden tulehduksen, oireena voimakasta yskimistä ja kröhimistä sekä sierainvuotoa. Koiran yskiessä limaa tuntuu siltä kuin koira oksentaisi. Lisäksi voi esiintyä silmien sidekalvon tulehdusta jolloin silmät punoittavat ja vuotavat.

Yskän jatkuessa pitempään syynä on usein se, että koira on virustartunnan seurauksena saanut myös samanaikaisen bakteeri-infektion (aiheuttajina esim. Bordetella bronchiseptica tai Mycoplasma). Yleisinfektiota aiheutuu harvoin mutta mikäli koiran yleisvointi heikkenee, nousee kuume tai ruokahalu heikkenee, on hyvä viedä koira tutkimuksiin.

Kennelyskän ikävimpiä jälkitauteja on keuhkokuume (joskus hyvin kohtalokas) ja sydänlihastulehdukset.

Miten kennelyskää voi hoitaa kotona:

• Koiralle voi antaa yskäoireita lievittämään limaa irrottavaa lääkitystä; ole yhteydessä eläinlääkäriin lääkityksen aloittamisesta
• Höyryhengitys: kosteaan lämpimään suihkuhuoneeseen hetkeksi.
• Pidetään silmät ja sieraimet puhtaana (pyyhi silmäpuhdistuslapulla joka kastettu keitettyyn veteen).
• Pidetään koira levossa eli ulkoillaan vain niin että koira saa tehtyä tarpeensa ja seurattava koiran ruumiinlämpöä ( kotioloissa noin 37,5-38,5 °C.)
• Huolehditaan että koira juo ja syö normaalisti.

Parainfluenssan ja bordetella bronchiseptican ennaltaehkäisy:

Markkinoilla on nahan alle pistettäviä (pelkkä parainfluenssa) sekä sierainontelon limakalvoille sumutettavaa valmistetta (parainfluenssa ja bordetella).

Sierainonteloon sumutettavan valmisteen on tutkittu immunivasteen lisäksi aiheuttavan paikallisen reaktion jolla uskotaan olevan ” hengitysteihin sisäänpääsyn suojaava vaikutus”. Etenkin tämän rokotteen jälkeen osa koirista saavat lievän flunssan ja voivat sekä yskiä että niiskutella.

Kennelyskärokote annetaan yleensä penturokotuksien yhteydessä kun pennut saavat nk. nelosrokotteen joka tehostetaan pentuiässä kuukauden kuluttua ja sen jälkeen vuoden ikäisenä. Emältä saadut vasta-aineet voivat vaikuttaa vasta-aineiden muodostukseen 12 viikon rokotuksen kohdalla, jolloin 16 viikon rokotuksen yhteydessä immuunivastetta saadaan vielä tehostettua. Vaihtoehtoisesti pennulle voidaan antaa nk. kolmoisrokote ja sieraimeen sumutettava rokote.

Kennelyskärokote tulisi tehostaa vuosittain jotta rokotteen teho pysyy mahdollisimman hyvänä. Jos koira osallistuu isoihin koiratapahtumiin on tärkeää että rokotukset annetaan ohjeiden mukaan.

Näyttelyissä ja muissa koiratapahtumissa tartunnan välttäminen on vaikeaa, joten sairaiden koirien näyttelyyn viemistä tulisi ehdottomasti välttää.

Ympäristön desinfektointi

Tartunta-alueet pystytään puhdistamaan kloriitin avulla ( 5,6% natrium hypokloriittia) sekoitetaan 1:32 veteen voidaan käyttää pintojen puhdistukseen.

Käsien pesu ja desinfektio,sekä ”karanteeni ” eli koiraa ei käytetä julkisissa paikoissa kun se on sairas ja juuri toipumassa on tärkeä osa kennelyskäinfektion leviämisen ennaltaehkäisyssä.

Nivelrikko kissalla

Nivelrikkoa esiintyy runsaasti etenkin vanhoilla kissoilla. Tutkimustuloksiin vaikuttaa tutkitun populaation ikähaarukka. Vanhemmilla kissoilla prosentit ovat erittäinkin korkeita, jopa 80%. Aikaisemmin kissojen nivelrikko-ongelmaa ei ole huomioitu ja vaikeutena on ortopedisen tutkimuksen suorittaminen kissalla ja se, että useimmiten ongelma esiintyy molemmissa eturaajoissa tai takaraajoissa, eli kissat ovat tavallaan tasarampoja.

Nivelsairauksien luokittelua

Osteoartriitti (OA) eli nivelrikko on etenevä ja monimuotoinen sairaus. Kliininen määritelmä on ”hitaasti etenevä nivelsairaus, johon liittyy kipua, jäykkyyttä ja rajoituksia nivelten liikeradoissa”. Nivelissä nivelruston tuhoutumisen seurauksena muodostuu uudisluuta nivelten reunoille.

Degeneratiivinen eli rappeutumasta johtuva nivelsairaus (DJD) on eri asia kuin nivelrikko. Tässä sairaudessa kaikki rappeuttavat muutokset kaikissa nivelissä kuuluvat tähän ryhmään, kuten selkärangan nikamien väliset silloittumat (spondyloosi), nikamien välilevyjen rappeutumat, polvikierukoiden mineralisaatio eli luutuminen, nivelsiteiden mineralisaatio jne.

Miten tiedän epäillä kissallani nivelrikkoa?

Suurin haaste on se, ettei kissa välttämättä osoita ontumisella kipuaan. Tärkeimmät merkit nivelrikosta ovat kissan elämäntyylin ja käytöksen muuttuminen nivelrikon kehittymisen myötä. Koska muutokset tulevat hitaasti, niin usein käytöksen muuttuminen selitetään ikääntymisellä. On joskus erittäin vaikeaa suorittaa kissalle kunnollinen ontumatutkimus. Myös se, että kissoilla röntgenkuvamuutokset eivät ole samanlaisia kuin koirilla, haastaa eläinlääkärin perehtymään kissan röntgenkuvien oikeaan tulkintaan. Kuten ihmisillä voi myös kissalla olla huomattavia nivelrustovaurioita, jotka eivät näy samalla tavalla röntgenkuvissa kuin koirien nivelvauriot.

Kissalla kroonisen nivelrikon tunnistamisen perustana on omistajalle suunnattu kysely tutkimushetkellä tai jopa kyselykaavake ennakkoon. Kyselyssä omistaja tulkitsee kissan käytöksen muuttumista tutussa ympäristössä. Muutokset aktiivisuudessa, liikkumiskyvyssä, itsensä puhtaana pitämisessä ja yleisessä olemuksessa ovat tärkeitä mittareita. Uusimmat tutkimukset tukevat ajatusta siitä, että kissan käytös ja olemus ovat tärkeimpiä indikaattoreita kissalla esiintyvästä nivelrikosta.

Käytösmuutokset

Esimerkkejä käytösmuutoksista, joita voi seurata kun selvitetään kissalla nivelrikko-ongelma.

Nivelrikon aiheuttajat ja sijainti

Kirjallisuudessa on raportoitu tutkimus yli 6 vuotiaista kissoista, jotka lähetettiin yliopistoklinikalle muista syistä kuin ortopediset ongelmat. Näistä kissoista 61% kärsi nivelrikosta ainakin yhdessä nivelessä ja 48% useammassa nivelessä. Eniten nivelrikkoa todettiin kyynärpäissä ja lonkkanivelissä ja nimenomaan molemmissa eturaajoissa tai takaraajoissa.

Useimmissa tapauksissa nivelrikko on nk. primaari tai idiopaattinen, eli ei löydy selkeää syytä kehittyneille muutoksille.Sekundaarinen nivelrikko on seurausta perussairaudesta, esim loukkaantumisesta.

Monesti omistajalta jää havaitsematta trauman syntyminen ja joillakin eläimillä taustalla onkin toistuvat mikrotraumat, joista seurauksena on nivelrikko.

Yksi syy kissan sekundaariseen nivelrikkoon on nk. mukopolysakkaridoosi (kertymätauti nivelen sisälle). Kyse on siis metabolisesta aineenvaihduntahäiriöstä, jossa näitä glykoosiaminoglykaaneja kertyy niveleen puuttuvan lysosomientsyymin toiminnan takia. Mukopolysakkaridit vaikuttavat luuston kehityksessä, rustojen, ihon, jänteiden ja sarveiskalvon rakentamisessa sekä nivelnesteessä, joka liukastaa ja suojaa nivelen rustopintaa.

Myös polvilumpion luksaatio eli sijoiltaan meno, kehityshäiriö värttinäluun yläosassa (josta seuraa kyynärnivelen sijoiltaanmeno), akromegalia eli kasvuhormonin liikatuotannosta johtuva raajojen liikakasvu, skottish fold osteokondromalasia eli luurustokudoksen kehityshäiriö ja muut artropatiat eli niveltulehdus-nivelen kehityshäiriökompleksit ovat nk. sekundaarisia artropatiotia.

Takapolven eturistisiteen repeytyminen voi olla osittain traumaattinen, mutta myös mikrotraumojen seurausta ylipainoisilla kissoilla.

Määrätyt rodut ovat herkempiä eri nivelrikkomuodoille.
Lonkkaniveldysplasia – Maine Coon
Kyynärnivelen nivelrikko – Burmat
Näillä mahdollisesti geneettiset syyt eri häiriöihin.

Ruokintavirheet
A-vitamiinin yliannostuksesta (runsas maksan syöttäminen) seuraa muutoksia nivelnesteeseen ja nivelkapseliin. Kasvavan kissanpennun ruokintavirheet voivat johtaa nk. paper bone disease kompleksiin eli ”paperiluuston kehittymiseen ”, joka on kivulias tila ja joka pahimmassa tapauksesa johtaa luun murtumiin. Taustalla on ravinnon liian vähäinen kalsiumin saanti, mikä johtaa siihen, että luuston kasvuun tarvittava kalsium otetaan olemassa olevasta  luustosta hormonitoiminnan aktivoituessa veren alhaisen kalkin vuoksi (nk. sekundäärinen ruokinnallinen hyperparathyroidismi). Tällaiset tilanteet voivat tulla esim. jos kissan pennulle syötetään ainoastaan lihaa kasvuaikana, jolloin fosforin suhde kalsiumiin on liian suuri. Optimaalisena kalsiumin ja fosforin suhteena on todettu olevan 1,2 :1-1,5:1, eli kalsiumia on ravinnossa 1,2-1,5 kertainen määrä verrattuna fosforiin.

Myös aikaisen kastraation tai sterilaation on viime vuosina todettu olevan riskitekijä kasvulinjojen murtumille, esim. reisiluun pään kasvulinjan murtumat varsinkin isoilla kissaroduilla kuten Maine Cooneilla. Aikaisen leikkauksen seurauksena syntyy epätasapaino sukupuolihormonien ja kasvuhormonin välille ja tästä seuraa patologisia muutoksia luustoon aikuisiällä.

Muut nivelrikon riskitekijät:

• ylipaino
• korkea ikä
• korkea kolesteroliarvo veressä: liittyy ylipainoon

Nivelrikkopotilaan hoito:

Nivelrikkopotilaan hoidossa on tarkoitus vähentää kipua ja tulehdusreaktiota, parantaa nivelten liikeratoja ja jos mahdollista hidastaa sairauden eteneminen sekä parantaa kissan elämänlaatua. 

Hoidon eri kategoriat

1. Painon pudotus, jos kissa on ylipainoinen, kodissa on kulkuramppeja, matalareunaiset laajat hiekkalaatikot, tukevat alustat, turkin ajelu ellei kissa pysty hoitamaan turkkiaan.
2. Lääkehoito, kipulääkkeet joiden käyttöä suunnitellaan kun kissan veriarvot tarkistettu ja varmistettu, ettei ole estettä lääkehoidolle.
3. Kondroprotektantit eli rustosuoja-aineet.
4. Erikoisruokavaliot, joita on usealla valmistajalla ja suurimmat hyödyt saadaan omega 3 rasvahappolisällä ja kollageenilisällä ruuassa.

KISSAN NORMAALIT LIIKEET;  viime vuosina tutkimuksien kohteena

Biomekaaninen liikkeiden analysointi on jo vuosikymmenet ollut perustutkimusta ortopedisten sairauksien tutkimus- ja hoitosuunnittelussa.

Liikkeiden analysoinnissa mitataan nk. ground reaction forces (GRF ) eli alustaan tulevan voiman mittausta alustalla, johon on asetettu painemittaus (pressure sensitive walkway = PSW).

Muita mitattavia parametreja ovat nk. peak vertical  force (PVz)  eli maksimipisteen vertikaali voima ja vertikaalinen impulssi eli VI, IFz.

Kissoilla on tehty vasta muutama liikeanalyysitutkimus, jossa on keskitytty nimenomaan alustaan tulevan voiman mittaukseen. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, voidaanko normaalin ei treenatun kissan liikkeestä kerätä analyysitietoa sen kävellessä ja hypätessä ja erotella eri raajojen  voimaa ja liikettä. Tutkimuksessa todettiin, että suurimmat voimat kohdistuvat eturaajoihin. On siis selvää, että kissat ovat ”eturaajapainoitteisia ” ja vamman seurauksena voimat ovat suurempia eturaajoihin. Toisaalta on todettu, että kissan laukka on nk. rototary eli kiertävä laukka, eikä kissa esim. voi peitsata (kulkea kamelikäyntiä, jossa molemmat saman puolen raajat viedään yhtä aikaa eteenpäin).

Sukupuolierojakaan ei todettu muussa kuin että uroksilla on pidempi askel kuin naarailla. Yleensä tämä johtuu siitä, että kollilla on pidemmät raajat.

Kissan liikemekaniikka verrattuna koiraan eroaa muutamissa kohdissa. Maksimipisteen vertikaali voima on kissalla suurempi takaraajassa ponnistuksessa. Eturaajan vertikaali impulssi on alhaisempi kuin koiralla, koska kissalla on lyhyempi tukeutumisvaihe eturaajassa kuin mitä koiralla on. Kissan liikerata on takaraajan moottorilla toimiva, mutta etujalkadominantti liike.

Kirjallisuudessa on hyvin vähän informaatiota kissan kinetiikasta ja kinemaattisesta biomekaniikasta. Tutkimalla enemmän normaaleja kissoja ymmärrettäisiin paremmin kissojen biomekaniikan ja liikeratojen salaisuuksia, jolloin voidaan myös jatkossa havaita poikkeamia paremmin ortopedisten sairauksien ilmetessä.

Julkaistu keväällä 2017 Turokatti kissalehdessä.

31.7.2015 – 10.1.2017

Feetu, olit kuin tähdenlento vain pienen hetken kanssamme mutta ikuisesti kirkkaana sydämessämme. Kehrää rauhassa, nyt on hyvä olla!

Feetua kaivaten Siiri, Tiina ja Marko sekä kisukaveri Lusina

Olimme tiistaina 10.1.2017 klinikalla ja niin oli sairas Feetu kisumme, että piti tehdä kipeä päätös. Nyt haluamme tämän kuvan myötä KIITTÄÄ hyvää palvelua ja aivan todella ammattimaista ja hyvää eläinlääkäriä joka pyyteli anteeksi ettei voinut antaa hyviä uutisia. Hän oli ihminen aivan oikealla alalla.

18.2.2007-3.1.2017

-Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, Olen pilven lento, Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.

Kiitos teille vielä kerran ja ikävä on niin kova

Lymfooma on imusoluista eli lymfosyyttisistä valkosoluista alkunsa saanut kasvain. Vaikka koirilla yleisin lymfooman muoto on yleistynyt imusolmukkeiden turpoaminen, kissoilla imusolmukeperäinen lymfooma on harvinainen. Kissojen kasvainsairauksista 30 % on lymfoomia, toisin sanoen lymfooma on yleisin kissan kasvainsairaus.

Vaikka leukoosivirusta (FeLV) testataankin rutiinisti jalostuskissoilta, lymfooma on yleensä FeLV negatiivinen. Kissoilla on kaksi selkeää ikähaarukkaa, jolloin lymfoomaa esiintyy tavallista enemmän: nuorilla 1-2 vuoden ikäisillä, ja keski-ikäisillä tai vanhemmilla, 8-10 vuoden ikäisillä. Ruuansulatuskanavan lymfooma on selkeästi yleisin lymfooman muoto kissalla. Toiseksi yleisin on paikallinen nenäontelon lymfooma. Lisäksi lymfoomaa voi esiintyä missä tahansa sisäelimessä (maksa, munuainen, virtsarakko, perna, sydän), ihossa ja imusolmukkeissa. Rintaontelon välikarsinan eli mediastinumin lymfooma on tyypillisempää nuorille kissoille, jolloin oireena on syömättömyys, hengenahdistus ja nesteen kertyminen rintaonteloon.

Ruuansulatuskanavan lymfooman oireita ovat laihtuminen ja ripuli, joskus oksentelu ilman muita oireita. Lymfoomaa on kahta muotoa: ns. kiltti eli pienisoluinen lymfooma (lymfosyyttinen, low grade), tai paha suurisoluinen (blastimuotoinen eli high grade). Lymfooman tyyppi vaikuttaa oleellisesti hoitoon ja ennusteeseen. Nenäontelon lymfoomassa kissan oireita ovat aivastelu, sierainvuoto ja turvotus tai massa nenäontelossa.

Potilaan tutkiminen alkaa huolellisella yleistutkimuksella, veri- ja virtsanäytteillä ja kuvantamisella. Rintaontelon kuvantamiseen käytetään röntgeniä, vatsaontelon tutkimiseen ultraääntä ja sierainonteloon ensisijaisesti tietokonetomografiaa eli CT kuvausta. Näillä tutkimuksilla pyritään paikallistamaan sairauden sijainti ja sulkemaan pois muita samankaltaisia oireita aiheuttavia sairauksia.

Diagnoosi saadaan vain imusolmukkeen tai kudoksen ohutneulanäytteen tai mieluummin koepalan eli biobsian avulla. Varsinkin luokittelu voi joskus olla vaativaa tai mahdotonta pelkän ohutneulanäytteen perusteella.

Lymfoomaa hoidetaan ensisijaisesti solusalpaajilla. Sädehoito tehoaa myös lymfoomaan, mutta sitä ei ole Suomessa saatavilla. Lymfooman sijainnista ja luokittelusta riippuen valitaan hoidoksi joko suonensisäisesti klinikalla annettava solusalpaajalääkitys (vinkristiini- syklofosfamidi-prednisoloni), tai kotona suun kautta annettava solusalpaajalääkitys (klorambusiili – prednisoloni). Hoidon turvallisuusnäkökohtiin kiinnitetään erityistä huomiota. Eläimen tulisi voida hoidolla aina paremmin, ei huonommin.

Ennusteeseen vaikuttaa eniten, saadaanko eläin täysin oireettomaksi, eli saadaanko syöpäsolut kokonaan tapettua. Pelkällä kortisonihoidolla ennuste on vain viikkoja – kuukausia, eikä pelkkää kortisonihoitoa suositella lymfooman hoidoksi. Sädehoito voi parantaa paikallisen lymfooman esim. sierainontelossa. Yhdistelmäsolusalpaajahoidolla suurisoluisen blastilymfooman keskimääräinen ennuste on 4-7 kk, pienisoluisen ruuansulatuskanavan lymfooman ennuste hoidolla on n 24 kk.

Mikä on faskia?

Faskia eli lihaskalvo on sidekudosta, joka ympäröi koko kehoa jatkuvana kolmiulotteisena verkkona. Siinä ei ole lähtö – eikä kiinnityskohtaa. Se on kehon suurin aistiva elin.

Pinnallinen faskia on löysää irtonaista kalvomaista sidekudosta. Se on tiiviisti yhteydessä ihon kanssa. Se auttaa supistuvaa lihasta liukumaan ihon alla. Arvet ja palovammat , jotka aiheuttavat kiinnikkeitä lihaksien faskiaan, saavat aikaan liikkeen häiriintymisen.

Syvä faskia muodostuu kerroksittaista sidekudoslevyistä. Se antaa suojaa kaikille lihaksille, hermoille, suonille ja elimille.

Faskian tehtävät

Faskia ympäröi, jakaa ja yhdistää lihaksia toisiinsa. Liikkuessamme faskiat liukuvat toistensa lomitse. Jos liukuminen estyy se aiheuttaa faskia lyhentymisen ja jäykistymisen. Silloin faskia paksuuntuu ja kovenee, jolloin liike alkaa rajoittua ja voimantuotto selvätsi heikentyä. Liikerajoitus ilmenee kipuna venytyksessä, paineen ja puutumisen tunteena. Kun lihas supistuu, niin 30 prosenttia sen voimasta siirtyy faskioiden kautta. Jos faskia kudos ei ole kunnossa, osa lihassupistus voimasta jää hyödyntämättä. Mikäli faskiakalvot jatkuvasti kiristää, lihakset tulevat kipeäksi ja niihin muodostuu krooninen jännitystila. Kyseiset lihakset muuttuvat heikoiksi ja kömpelöiksi. Liikunnassa syntyvien vammojen riski kasvaa.

Faskiakäsittely osana koiran lihashuoltoa

Faskiakäsittelyn jälkeen liikerata laajenee, voima palautuu ja kivut helpottuu. Faskiakäsittelyt täydentävät fysioterapia ja hierontaa.

Faskiakäsittelyyn tullessa tehdään ensin tilanteen kartoitus haastattelemalla eläimen omistajaa. Seuraavaksi tehdään tapauksen vaatimat liiketestit ja seurataan mahdollisia toimintahäiriöitä. Palpoimalla tunnustellaan lihaskalvorakenteita ja etsitään kipupisteet.

Kun kivun aiheuttaja on löytynyt aloitetaan käsittely käyttämällä tilanteeseen sopivia faskiakäsittelytekniikoita.
Eläimen vaiva helpottuu normaalisti heti. Käsittelyarkuutta voi ilmetä 1-2 vuorokautta, joka kuuluu asiaan. Käsittely uusitaan tarvittaessa.

Tervetuloa käyttämään WordPress-ohjelmaa. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Muokkaa sitä tai poista se ja aloita bloggaaminen!