Kissan traumat ovat yleensä liikenneonnettomuuksia tai tippumisia sisällä tai ulkona, tappeluita muiden kissojen tai muiden eläinten kanssa.
Erityisesti nuoret 7 kuukauden ja 2 ikävuoden välissä olevat kissat ovat tutkimuksien mukaan erityisen alttiita traumoille. Kevät ja kesäaika myös aiheuttaa kohonneen riskin johtuen siitä että kissat liikkuvat enemmän kesällä ulkona ja myös asunnoissa on enemmän ikkunat auki josta kissat voivat päästä ulos.

Ulos kerrostalon ikkunasta 5-6 kerroksesta hyppäävä kissa joka 4 kg painava saavuttaa jopa 100km/h vauhdin tippuessaan. Nämä korkeat nopeudet ja voimat aiheuttavat noin 60-90% potilaista tyypillisesti keuhkovaurioita. Yleisin on nk. keuhkokontuusio jossa keuhkoihin kertyy verta, vaihtoehtoisesti keuhko-onteloon voi kertyä ilmaa tai verta.

Nämä kissat ovat akuutteja sairastapauksia jotka usein tarvitsevat lisähappea alkuvaiheessa toipumista ja potilaan tilanteesta riippuen myös muita toimenpiteitä kuten esim. keuhko-ontelon tyhjentämistä ilmasta ..
Myös vatsaontelon traumoja tulee noin 17% tapauksista jossa rakon repeäminen, tyypillisin mutta myös elinten tyräytyminen esim. keuhko-onteloon tai elinrepeämisiä maksassa, sappirakossa tai haimassa.
Pään kohdistuvat traumat ovat usein leukamurtumia, kitalaen halkeamia. Keskushermoston toimintaa häiritsevät traumat ovat usein päähän kohdistuvat iskut jonka seurauksen kissan tajunnan taso heikkenee. Myös nämä tilanteet ovat vakavia akuutti sairastapauksia.

Murtumia yleisesti tulee noin 56% tapauksista joista paljon lantion alueelle ja raajoihin.

Muiden kissojen kanssa tappeleminen johtaa useasti puremahaavojen tulehtumiseen ja paiseenmuodostukseen mutta silmän traumat voi pahimmassa tapauksessa johtaa silmää perforoivaan haavaan ja jopa näön menettämiseen. Näin ollen nämä pitäisi tarkistuttaa eläinlääkärillä mahdollisimman nopeasti.

Kotona sisätiloissa trauma yleisesti aiheutuu kirjahyllyltä tippumisesta tai jostakin tasolta joka ei koskaan selviää vaan löydetään vain kissa ontuvana tai kyyhöttämässä kun tullaan töistä kotiin.

Isot nuoret kissat, jotka ovat aikaisin kastroitu esim. Maine Coonit ja Brittiläiset ovat tutkimuksien mukaan erityisen alttiita saamaan nk. ”slipped femoral physis” eli reisiluun pään kasvulinjan murtumia. Mikäli kissa ontuu takajalkaa, esim. hypyn jälkeen suosittelemme ottamaan eläinlääkäriin yhteyttä murtuma on korjattavissa mutta aikaikkuna korjaukselle ei ole kun 2-5 pv maksimissaan 7 pv onnettomuudesta, jonka jälkeen reisiluun pää menee kuolioon ja lonkan täysin normaalin liikeradan palauttamiseksi joudutaan harkitsemaan esim. lonkkaproteesin asettamista.

Kotona liukastuminen, voi vanhalla kissalla aiheuttaa nivelrikkoisen nivelen ärtymisen, jolloin kroonisesta vaivasta tulee akuutti ja kissa mahdollisesti ontuu hyvinkin selkeästi hetken.
Tutkimuksien mukaan 90% vanhoista kissoista sairastaa nivelrikkoa (olkapäät, kyynärnivelet, polvi ja lonkkanivelet) joten jokaisen seniorikissan liikkumista pitäisi tarkkailla kotona.

Nivelrikko kissoilla eroaa koirien vastaavasta sillä että vain 4% kissa nivelrikkopotilaista osoittavat selkeää ontumaa, ja yleisimmät oireet nivelrikossa on mm :

• Haluttomuus hypätä
• Jäykkä liikkuminen
• Virtsaaminen ja ulostaminen vääriin paikkoihin (eivät pääse hiekkalaatikkoon)
• Aktiivisuuden vähentyminen
• Vähentynyt turkin hoitaminen

Kun huomaa että kissa ontuu on hyvä ottaa kotona videoita kissan kävelystä suoraan edestä ja takaa ja sivulta tulevaa ontumatutkimusta varten. Kissat pelkäävät usein klinikalla jolloin niiden liikkumista voi olla hankala arvioida koska kissa kulkee usein kyyryssä tai ei halua liikkua ollenkaan.

Kissat ovat taistelijoita, mutta hoitoon tuomista ei tulisi viivästyttää tämän takia. Aikaisessa vaiheessa tutkimuksiin ja selviytymisennuste kuin myös paranemisennuste on huomattavasti parempi.

Kissoilla virtsatievaivat ovat hyvin yleisiä. Lemmikkikissalla esiintyvät erilaiset virtsatieoireet ovatkin yksi tavallisimmista syistä tuoda kissa eläinlääkäriin.

Kissojen virtsatiesairauksista käytetään nimitystä FLUTD (”Feline lower urinary tract disease” eli kissojen alempien virtsateiden sairaudet).

FLUTD:ia aiheuttavat monet eri tekijät, mm. FIC (kissojen idiopaattinen kystiitti), bakteeritulehdukset, anatomiset viat, virtsaputken tukokset, virtsakiteet sekä virtsakivet. Hyvin usein näitä aiheuttajia esiintyy yhtäaikaisesti.

Oireet näissä sairauksissa ovat usein hyvin samankaltaisia, joten ilman tarkempia tutkimuksia on usein mahdotonta tietää oireiden tarkkaa taustasyytä. Omistaja saattaa huomata kissansa käyvän aiempaa tiheämmin laatikolla, tai kissa on alkanut pissailemaan epätavallisiin, hiekkalaatikon ulkopuolisiin, paikkoihin. Omistaja voi myös havaita kissan ääntelevän kivusta pissatessa, sekä kissa voi nuolla takapäätään normaalia enemmän. Kissa voi saada pissattua vain tipoittain tai yrityksistä huolimatta kissa ei saa pissattua lainkaan, ja virtsan voi havaita olevan jo silmämääräisestikin veristä. Ruokahalu voi hiipua ja kissa voi muuttua apaattiseksi.

Näitä oireita havaittaessa omistajan on syytä ottaa aikailematta yhteyttä eläinlääkäriin. Erityisesti virtsatietukos johtaa nopeasti hengenvaaralliseen tilaan, jolloin kissa vaatii välitöntä hoitoa eläinlääkärissä. Kissa ei voi olla yli vuorokautta virtsaamatta virtsamyrkytysvaaran vuoksi.

Riskitekijät sairastumiselle

Kissa voi sairastua FLUTD:iin missä iässä vain, kissan sukupuolesta ja rodusta riippumatta.
Sairastumisen riskiä lisäävät mikäli kissasi on:

• keski-ikäinen kissa
• leikattu kissa
• kissalla on vähän aktiviteetteja/kissa ei ulkoile tai ei muuten pääse toteuttamaan metsästysvaistoaan
• kissa syö ainoastaan kuivaruokaa ja/tai juo vähäisesti

FLUTDia aiheuttavat seuraavat tavallisimmat sairaudet:

Idiopaattinen kystiitti

Yleisin kissojen virtsatiesairauksista on kissojen idiopaattinen kystiitti (FIC), jonka esiintymistiheys on mahdollisesti jopa 60-70% tapauksista. Idiopaattinen kystiitti aiheuttaa voimakasta ja uusiutuvaa kipua virtsarakossa. Sairauden etiologia on tuntematon, mutta stressillä on selvä yhteys oireiden ilmenemiseen. Stressin vaikutuksesta virtsarakon seinämän limakalvo ohenee, jolloin se ei kykene suojaamaan virtsarakon seinämää riittävästi, jolloin kissa tuntee ärsytystä ja kipuviestejä virtsarakosta.

Virtsakivet

Kissat voivat muodostaa kiviä virtsarakkoon ja/tai virtsaputkeen. Yleisimmin esiintyvät kivet (koostumuksen perusteella määritettynä) ovat struviitti- ja kalsiumoksalaattikivet. Pienet virtsakidemäärät virtsassa voivat olla normaalilöydös.
Muun muassa kissan ruokavalio, ylipaino, sukupuoli sekä riittämätön juominen vaikuttavat kiteiden muodostumiseen.

Virtsatietulehdus

Vaikka kissojen alempien virtsateiden sairauksiin (FLUTD) saattaa kuulua virtsatietulehduksia, on primaari bakterielli virtsarakontulehdus silti harvinainen, sitä esiintyy n. 5-15% tapauksista. Bakteeriperäiset virtsatietulehdukset tavallisimmin nähtävissä vanhemmilla kissoilla.

Virtsaputken tukokset

Virtsaputken tukos on yleisempi uroskissoilla, joiden virtsaputki on narttukissoja pidempi. Uroskissalla virtsaputki voi tukkeutua ”limakasautumasta”, johon on kerääntynyt mm proteiinia, soluja, sekä virtsakiteitä. Muita syitä voi olla pienten virtsakivien jääminen jumiin virtsaputkeen tai voimakas virtsaputken spasmi (joko voimakkaan tulehdustilan tai ärsytyksen seurauksena).

Anatomiset poikkeavuudet

Joskus vaurio tai muutos alemmissa virtsateissä, tavallisimmin virtsaputken striktuura, voi aiheuttaa ongelmia.

Kasvaimet

Harvinaisempaa kissoilla, mutta etenkin vanhemmilla kissoilla mahdollista. Tavallisimmin esiintyy välimuotoisen epiteelin karsinoomaa.

Hoito

Hoito riippuu oireiden taustasyystä. Syyn selvittämiseksi eläinlääkäri tutkii virtsanäytteen (mieluiten kystosenteesillä eli steriilisti neulalla ja ruiskulla suoraan virtsarakosta otettuna), mahdollisesti myös tutkitaan verinäytteitä, sekä suoritetaan ultraäänitutkimus ja röntgenkuvaus.

Yleisesti ottaen juomisen ja virtsaamisen lisääminen on tärkeää kaikissa FLUTD-tapauksissa. Juomisen lisääminen voi onnistua esim lisäämällä nestettä ruokaan, tarjoamalla märkäruokaa, tarjoamalla makuvesiä (kana tai tonnikala), sijoittamalla juoma-astioita useaan eri paikkaan, vettä tarjotaan erityyppisissä matalissa astioissa (keraaminen mieluummin kuin muovinen/metallinen, sillä nämä voivat jättää oudon hajun tai maun veteen), myös lähdetyyppinen juoma-automaatti voi kissalle mieluinen.

Muina keinoina usein myös ylipainon korjaus, virikkeiden lisäys, sekä hiekkalaatikkojen sopivuuden tarkistus.

Idiopaattisen kystiitin hoitoon kuuluu kipulääkitys. Lisäksi kissan stressin lievittäminen tärkeää, joka vaatii usein pitkällistä selvitystyötä stressitekijän/-tekijöiden löytämiseksi. Myös aktiivisuuden lisääminen helpottaa oireita. Aktiivisuuden lisäämiseen voidaan kokeilla kiipeilypuita, leluja, aktivoivia leluja, ulkoilua jne.

Ennaltaehkäisy

Kissan virtsatievaivoja voidaan ennaltaehkäistä huolehtimalla riittävästä nesteensaannista, aktiviteeteistä, sekä laadukkaasta ruokavaliosta.

Säännöllisen laatikolla käynnin varmistamiseksi on hiekkalaatikoiden määrä, hiekkalaatikon ja hiekan laatu, sekä hiekkalaatikon sijoittaminen tärkeitä. Laatikoita tulisi olla vähintään yksi enemmän kuin kissojen lukumäärä taloudessa, ja ne tulisi sijoittaa niin, että kissan on helppo päästä laatikoille, monikissataloudessa myös muiden kissojen häiritsemättä. Hiekkalaatikot tulee sijoittaa eri paikkaan kuin ruoka- ja juoma-astiat. Vältä hiekkalaatikon sijoittamista meluisaan tai ruuhkaiseen paikkaan.

Laadukkaita virtsateiden hyvinvointia tukevia ruokia voit kysellä esim. eläinlääkäriasemilta ja eläinkaupoista.

On tärkeää määrittää stressinaiheuttaja, jotta kissan elinympäristöä voidaan muokata tai vähentää tiedettyjä stressoreita. Stressiä voi aiheuttaa esimerkiksi toinen lemmikki perheessä, äkilliset muutokset ruokavaliossa, liiallinen määrä kissoja samassa elintilassa, omistajan stressi tai muut muutokset asuinympäristössä. Kaikkein tavallisin syy on konflikti perheen toisen kissan kanssa. Myös ympäristön virikkeettömyys sisäkissalla voi aiheuttaa stressiä. Tätä voi helpottaa leikkimällä kissan kanssa päivittäin erityyppisillä leluilla, ulkoiluttamalla kissaa valjaissa ulkona, sekä muuttamalla kissan elinympäristö kissalle sopivammaksi; kotiin kiipeilypuita ja lepopaikkoja. On tärkeää että kissa saa tutkia ympäristöään ja että talossa on piilopaikkoja, mieluusti korkeammilla tasoilla. Lisäksi Feliway- feromonivalmisteista voi olla apua stressin ja ahdistuneisuuden vähentämisenä.

Ennuste

Viimeisten tutkimusten mukaan, jos riittävästi saadaan lisättyä kissan juomista, sekä rikastettua kissan elinympäristöä tylsyyden ja stressin vähentämiseksi, useimpien idiopaattisesta kystiitistä kärsivien kissojen oireet helpottuvat merkittävästi. Jotkut vaikeammat tapaukset kuitenkin ovat hankalampia, jolloin eläinlääkärin kanssa yhdessä harkitaan kivunlievityksen lisänä juuri kyseiselle potilaalle sopivia muitakin hoitokeinoja.

Kissan sydänsairauksista yleisimpiä ovat kardiomyopatiat. Lisäksi kissoilla esiintyy samoja synnynnäisiä sydänsairauksia kuin koirilla. Kardiomyopatioilla tarkoitetaan sydänlihaksen sairautta, jossa sydänlihas paksuuntuu (HCM), ohenee (DCM), jäykistyy (RCM) tai rasvoittuu niin että seurauksena on rytmihäiriö (ARVC). Monet systeemiset sairaudet voivat kissalla aiheuttaa sydänmuutoksia. Näitä sairauksia ovat mm. kilpirauhasen liikatoiminta ja korkea verenpaine.

Kissalle on tyypillistä, ettei sydämestä aina kuulu sivuääntä, vaikka sydänsairaus olisikin selkeästi havaittavissa. Toisaalta kissalla voi kuulua sivuääni, joka on dynaaminen ja voi liittyä sydämen korkeaan syketiheyteen. Sydämen sivuääni ei siis kissalla välttämättä tarkoita sydänsairautta. Tämän vuoksi suositellaan sydämen ultraäänitutkimusta kaikille kissoille, joilla todetaan sydämessä sivuääni, sekä lisäksi niille, joilla epäillään sydänsairautta oireiden perusteella, vaikka sivuääntä ei kuuluisikaan.

Tietyillä kissaroduilla on lisääntynyt alttius tietyille sydänsairauksille. HCM:lle alttiita rotuja ovat mm. Maine Coon, Amerikan lyhytkarvakissa, Brittiläinen lyhytkarva, Norjalainen metsäkissa, Persialainen ja Ragdoll, kotikissat ovat kuitenkin yleisimmin edustettuina.

Myös kissalla sydänsairauden diagnostiikkaan kuuluu verenpaineen mittaus ja sydämen ultraäänitutkimus. Yli 7 vuoden ikäisiltä kissoilta tarkistetaan kilpirauhasarvo. Tulevaisuudessa verinäytteen ProBNP arvo voi toimia hyvänä erottelutestinä oireettomalle kissalle, onko kissalla mahdollisesti sydänsairaus vai ei. Sairauden laatua testi ei kuitenkaan erota. Usein sydänpotilaalta otetaan myös verinäytteet mm. maksan ja munuaisten toiminnan selvittämiseksi. Jos vanhalla kissalla epäillään sydänlihassairautta, on kilpirauhasarvo aina tutkittava.

Elisa Välimäki, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

Kennelyskä on yksi yleisimmistä koirien virustaudeista. Taudin itämisaika on 1-14 vuorokautta, ja se leviää tehokkaasti koirien välillä näiden nuuhkiessa toisiaan esimerkiksi koirapuistoissa tai koiranäyttelyissä. Taudin aiheuttaja, parainfluenssavirus,  on RNA virus joka kuuluu samaan sukuun koirien penikkataudin kanssa.

Miten kennelyskä tarttuu

Yskää aiheuttava parainfluenssavirus leviää pisaratartuntana tartunnan saaneiden hengitysteistä. Ennen tartuntaa koirat ovat usein olleet kosketuksissa isompaan koirapopulaatioon esim. koiranäyttelyissä, kenneleissä, koulutustilaisuuksissa ym. Tauti leviää myös vesikuppien, eri kosketuspintojen, ja ihmisen kosketuksen kautta. Virus lisääntyy hengitysteiden epiteelisolukolla nenän limakalvoilla, nielussa, keuhkoputkissa sekä hengitysteiden imusolmukkeissa.

Kennelyskän oireet

Tartunta aiheuttaa useimmiten nuorille koirille ylempien hengitysteiden tulehduksen, oireena voimakasta yskimistä ja kröhimistä sekä sierainvuotoa. Koiran yskiessä limaa tuntuu siltä kuin koira oksentaisi. Lisäksi voi esiintyä silmien sidekalvon tulehdusta jolloin silmät punoittavat ja vuotavat.

Yskän jatkuessa pitempään syynä on usein se, että koira on virustartunnan seurauksena saanut myös samanaikaisen bakteeri-infektion (aiheuttajina esim. Bordetella bronchiseptica tai Mycoplasma). Yleisinfektiota aiheutuu harvoin mutta mikäli koiran yleisvointi heikkenee, nousee kuume tai ruokahalu heikkenee, on hyvä viedä koira tutkimuksiin.

Kennelyskän ikävimpiä jälkitauteja on keuhkokuume (joskus hyvin kohtalokas) ja sydänlihastulehdukset.

Miten kennelyskää voi hoitaa kotona:

• Koiralle voi antaa yskäoireita lievittämään limaa irrottavaa lääkitystä; ole yhteydessä eläinlääkäriin lääkityksen aloittamisesta
• Höyryhengitys: kosteaan lämpimään suihkuhuoneeseen hetkeksi.
• Pidetään silmät ja sieraimet puhtaana (pyyhi silmäpuhdistuslapulla joka kastettu keitettyyn veteen).
• Pidetään koira levossa eli ulkoillaan vain niin että koira saa tehtyä tarpeensa ja seurattava koiran ruumiinlämpöä ( kotioloissa noin 37,5-38,5 °C.)
• Huolehditaan että koira juo ja syö normaalisti.

Parainfluenssan ja bordetella bronchiseptican ennaltaehkäisy:

Markkinoilla on nahan alle pistettäviä (pelkkä parainfluenssa) sekä sierainontelon limakalvoille sumutettavaa valmistetta (parainfluenssa ja bordetella).

Sierainonteloon sumutettavan valmisteen on tutkittu immunivasteen lisäksi aiheuttavan paikallisen reaktion jolla uskotaan olevan ” hengitysteihin sisäänpääsyn suojaava vaikutus”. Etenkin tämän rokotteen jälkeen osa koirista saavat lievän flunssan ja voivat sekä yskiä että niiskutella.

Kennelyskärokote annetaan yleensä penturokotuksien yhteydessä kun pennut saavat nk. nelosrokotteen joka tehostetaan pentuiässä kuukauden kuluttua ja sen jälkeen vuoden ikäisenä. Emältä saadut vasta-aineet voivat vaikuttaa vasta-aineiden muodostukseen 12 viikon rokotuksen kohdalla, jolloin 16 viikon rokotuksen yhteydessä immuunivastetta saadaan vielä tehostettua. Vaihtoehtoisesti pennulle voidaan antaa nk. kolmoisrokote ja sieraimeen sumutettava rokote.

Kennelyskärokote tulisi tehostaa vuosittain jotta rokotteen teho pysyy mahdollisimman hyvänä. Jos koira osallistuu isoihin koiratapahtumiin on tärkeää että rokotukset annetaan ohjeiden mukaan.

Näyttelyissä ja muissa koiratapahtumissa tartunnan välttäminen on vaikeaa, joten sairaiden koirien näyttelyyn viemistä tulisi ehdottomasti välttää.

Ympäristön desinfektointi

Tartunta-alueet pystytään puhdistamaan kloriitin avulla ( 5,6% natrium hypokloriittia) sekoitetaan 1:32 veteen voidaan käyttää pintojen puhdistukseen.

Käsien pesu ja desinfektio,sekä ”karanteeni ” eli koiraa ei käytetä julkisissa paikoissa kun se on sairas ja juuri toipumassa on tärkeä osa kennelyskäinfektion leviämisen ennaltaehkäisyssä.

Nivelrikko kissalla

Nivelrikkoa esiintyy runsaasti etenkin vanhoilla kissoilla. Tutkimustuloksiin vaikuttaa tutkitun populaation ikähaarukka. Vanhemmilla kissoilla prosentit ovat erittäinkin korkeita, jopa 80%. Aikaisemmin kissojen nivelrikko-ongelmaa ei ole huomioitu ja vaikeutena on ortopedisen tutkimuksen suorittaminen kissalla ja se, että useimmiten ongelma esiintyy molemmissa eturaajoissa tai takaraajoissa, eli kissat ovat tavallaan tasarampoja.

Nivelsairauksien luokittelua

Osteoartriitti (OA) eli nivelrikko on etenevä ja monimuotoinen sairaus. Kliininen määritelmä on ”hitaasti etenevä nivelsairaus, johon liittyy kipua, jäykkyyttä ja rajoituksia nivelten liikeradoissa”. Nivelissä nivelruston tuhoutumisen seurauksena muodostuu uudisluuta nivelten reunoille.

Degeneratiivinen eli rappeutumasta johtuva nivelsairaus (DJD) on eri asia kuin nivelrikko. Tässä sairaudessa kaikki rappeuttavat muutokset kaikissa nivelissä kuuluvat tähän ryhmään, kuten selkärangan nikamien väliset silloittumat (spondyloosi), nikamien välilevyjen rappeutumat, polvikierukoiden mineralisaatio eli luutuminen, nivelsiteiden mineralisaatio jne.

Miten tiedän epäillä kissallani nivelrikkoa?

Suurin haaste on se, ettei kissa välttämättä osoita ontumisella kipuaan. Tärkeimmät merkit nivelrikosta ovat kissan elämäntyylin ja käytöksen muuttuminen nivelrikon kehittymisen myötä. Koska muutokset tulevat hitaasti, niin usein käytöksen muuttuminen selitetään ikääntymisellä. On joskus erittäin vaikeaa suorittaa kissalle kunnollinen ontumatutkimus. Myös se, että kissoilla röntgenkuvamuutokset eivät ole samanlaisia kuin koirilla, haastaa eläinlääkärin perehtymään kissan röntgenkuvien oikeaan tulkintaan. Kuten ihmisillä voi myös kissalla olla huomattavia nivelrustovaurioita, jotka eivät näy samalla tavalla röntgenkuvissa kuin koirien nivelvauriot.

Kissalla kroonisen nivelrikon tunnistamisen perustana on omistajalle suunnattu kysely tutkimushetkellä tai jopa kyselykaavake ennakkoon. Kyselyssä omistaja tulkitsee kissan käytöksen muuttumista tutussa ympäristössä. Muutokset aktiivisuudessa, liikkumiskyvyssä, itsensä puhtaana pitämisessä ja yleisessä olemuksessa ovat tärkeitä mittareita. Uusimmat tutkimukset tukevat ajatusta siitä, että kissan käytös ja olemus ovat tärkeimpiä indikaattoreita kissalla esiintyvästä nivelrikosta.

Käytösmuutokset

Esimerkkejä käytösmuutoksista, joita voi seurata kun selvitetään kissalla nivelrikko-ongelma.

Nivelrikon aiheuttajat ja sijainti

Kirjallisuudessa on raportoitu tutkimus yli 6 vuotiaista kissoista, jotka lähetettiin yliopistoklinikalle muista syistä kuin ortopediset ongelmat. Näistä kissoista 61% kärsi nivelrikosta ainakin yhdessä nivelessä ja 48% useammassa nivelessä. Eniten nivelrikkoa todettiin kyynärpäissä ja lonkkanivelissä ja nimenomaan molemmissa eturaajoissa tai takaraajoissa.

Useimmissa tapauksissa nivelrikko on nk. primaari tai idiopaattinen, eli ei löydy selkeää syytä kehittyneille muutoksille.Sekundaarinen nivelrikko on seurausta perussairaudesta, esim loukkaantumisesta.

Monesti omistajalta jää havaitsematta trauman syntyminen ja joillakin eläimillä taustalla onkin toistuvat mikrotraumat, joista seurauksena on nivelrikko.

Yksi syy kissan sekundaariseen nivelrikkoon on nk. mukopolysakkaridoosi (kertymätauti nivelen sisälle). Kyse on siis metabolisesta aineenvaihduntahäiriöstä, jossa näitä glykoosiaminoglykaaneja kertyy niveleen puuttuvan lysosomientsyymin toiminnan takia. Mukopolysakkaridit vaikuttavat luuston kehityksessä, rustojen, ihon, jänteiden ja sarveiskalvon rakentamisessa sekä nivelnesteessä, joka liukastaa ja suojaa nivelen rustopintaa.

Myös polvilumpion luksaatio eli sijoiltaan meno, kehityshäiriö värttinäluun yläosassa (josta seuraa kyynärnivelen sijoiltaanmeno), akromegalia eli kasvuhormonin liikatuotannosta johtuva raajojen liikakasvu, skottish fold osteokondromalasia eli luurustokudoksen kehityshäiriö ja muut artropatiat eli niveltulehdus-nivelen kehityshäiriökompleksit ovat nk. sekundaarisia artropatiotia.

Takapolven eturistisiteen repeytyminen voi olla osittain traumaattinen, mutta myös mikrotraumojen seurausta ylipainoisilla kissoilla.

Määrätyt rodut ovat herkempiä eri nivelrikkomuodoille.
Lonkkaniveldysplasia – Maine Coon
Kyynärnivelen nivelrikko – Burmat
Näillä mahdollisesti geneettiset syyt eri häiriöihin.

Ruokintavirheet
A-vitamiinin yliannostuksesta (runsas maksan syöttäminen) seuraa muutoksia nivelnesteeseen ja nivelkapseliin. Kasvavan kissanpennun ruokintavirheet voivat johtaa nk. paper bone disease kompleksiin eli ”paperiluuston kehittymiseen ”, joka on kivulias tila ja joka pahimmassa tapauksesa johtaa luun murtumiin. Taustalla on ravinnon liian vähäinen kalsiumin saanti, mikä johtaa siihen, että luuston kasvuun tarvittava kalsium otetaan olemassa olevasta  luustosta hormonitoiminnan aktivoituessa veren alhaisen kalkin vuoksi (nk. sekundäärinen ruokinnallinen hyperparathyroidismi). Tällaiset tilanteet voivat tulla esim. jos kissan pennulle syötetään ainoastaan lihaa kasvuaikana, jolloin fosforin suhde kalsiumiin on liian suuri. Optimaalisena kalsiumin ja fosforin suhteena on todettu olevan 1,2 :1-1,5:1, eli kalsiumia on ravinnossa 1,2-1,5 kertainen määrä verrattuna fosforiin.

Myös aikaisen kastraation tai sterilaation on viime vuosina todettu olevan riskitekijä kasvulinjojen murtumille, esim. reisiluun pään kasvulinjan murtumat varsinkin isoilla kissaroduilla kuten Maine Cooneilla. Aikaisen leikkauksen seurauksena syntyy epätasapaino sukupuolihormonien ja kasvuhormonin välille ja tästä seuraa patologisia muutoksia luustoon aikuisiällä.

Muut nivelrikon riskitekijät:

• ylipaino
• korkea ikä
• korkea kolesteroliarvo veressä: liittyy ylipainoon

Nivelrikkopotilaan hoito:

Nivelrikkopotilaan hoidossa on tarkoitus vähentää kipua ja tulehdusreaktiota, parantaa nivelten liikeratoja ja jos mahdollista hidastaa sairauden eteneminen sekä parantaa kissan elämänlaatua. 

Hoidon eri kategoriat

1. Painon pudotus, jos kissa on ylipainoinen, kodissa on kulkuramppeja, matalareunaiset laajat hiekkalaatikot, tukevat alustat, turkin ajelu ellei kissa pysty hoitamaan turkkiaan.
2. Lääkehoito, kipulääkkeet joiden käyttöä suunnitellaan kun kissan veriarvot tarkistettu ja varmistettu, ettei ole estettä lääkehoidolle.
3. Kondroprotektantit eli rustosuoja-aineet.
4. Erikoisruokavaliot, joita on usealla valmistajalla ja suurimmat hyödyt saadaan omega 3 rasvahappolisällä ja kollageenilisällä ruuassa.

KISSAN NORMAALIT LIIKEET;  viime vuosina tutkimuksien kohteena

Biomekaaninen liikkeiden analysointi on jo vuosikymmenet ollut perustutkimusta ortopedisten sairauksien tutkimus- ja hoitosuunnittelussa.

Liikkeiden analysoinnissa mitataan nk. ground reaction forces (GRF ) eli alustaan tulevan voiman mittausta alustalla, johon on asetettu painemittaus (pressure sensitive walkway = PSW).

Muita mitattavia parametreja ovat nk. peak vertical  force (PVz)  eli maksimipisteen vertikaali voima ja vertikaalinen impulssi eli VI, IFz.

Kissoilla on tehty vasta muutama liikeanalyysitutkimus, jossa on keskitytty nimenomaan alustaan tulevan voiman mittaukseen. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, voidaanko normaalin ei treenatun kissan liikkeestä kerätä analyysitietoa sen kävellessä ja hypätessä ja erotella eri raajojen  voimaa ja liikettä. Tutkimuksessa todettiin, että suurimmat voimat kohdistuvat eturaajoihin. On siis selvää, että kissat ovat ”eturaajapainoitteisia ” ja vamman seurauksena voimat ovat suurempia eturaajoihin. Toisaalta on todettu, että kissan laukka on nk. rototary eli kiertävä laukka, eikä kissa esim. voi peitsata (kulkea kamelikäyntiä, jossa molemmat saman puolen raajat viedään yhtä aikaa eteenpäin).

Sukupuolierojakaan ei todettu muussa kuin että uroksilla on pidempi askel kuin naarailla. Yleensä tämä johtuu siitä, että kollilla on pidemmät raajat.

Kissan liikemekaniikka verrattuna koiraan eroaa muutamissa kohdissa. Maksimipisteen vertikaali voima on kissalla suurempi takaraajassa ponnistuksessa. Eturaajan vertikaali impulssi on alhaisempi kuin koiralla, koska kissalla on lyhyempi tukeutumisvaihe eturaajassa kuin mitä koiralla on. Kissan liikerata on takaraajan moottorilla toimiva, mutta etujalkadominantti liike.

Kirjallisuudessa on hyvin vähän informaatiota kissan kinetiikasta ja kinemaattisesta biomekaniikasta. Tutkimalla enemmän normaaleja kissoja ymmärrettäisiin paremmin kissojen biomekaniikan ja liikeratojen salaisuuksia, jolloin voidaan myös jatkossa havaita poikkeamia paremmin ortopedisten sairauksien ilmetessä.

Julkaistu keväällä 2017 Turokatti kissalehdessä.

31.7.2015 – 10.1.2017

Feetu, olit kuin tähdenlento vain pienen hetken kanssamme mutta ikuisesti kirkkaana sydämessämme. Kehrää rauhassa, nyt on hyvä olla!

Feetua kaivaten Siiri, Tiina ja Marko sekä kisukaveri Lusina

Olimme tiistaina 10.1.2017 klinikalla ja niin oli sairas Feetu kisumme, että piti tehdä kipeä päätös. Nyt haluamme tämän kuvan myötä KIITTÄÄ hyvää palvelua ja aivan todella ammattimaista ja hyvää eläinlääkäriä joka pyyteli anteeksi ettei voinut antaa hyviä uutisia. Hän oli ihminen aivan oikealla alalla.

18.2.2007-3.1.2017

-Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, Olen pilven lento, Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.

Kiitos teille vielä kerran ja ikävä on niin kova

Lymfooma on imusoluista eli lymfosyyttisistä valkosoluista alkunsa saanut kasvain. Vaikka koirilla yleisin lymfooman muoto on yleistynyt imusolmukkeiden turpoaminen, kissoilla imusolmukeperäinen lymfooma on harvinainen. Kissojen kasvainsairauksista 30 % on lymfoomia, toisin sanoen lymfooma on yleisin kissan kasvainsairaus.

Vaikka leukoosivirusta (FeLV) testataankin rutiinisti jalostuskissoilta, lymfooma on yleensä FeLV negatiivinen. Kissoilla on kaksi selkeää ikähaarukkaa, jolloin lymfoomaa esiintyy tavallista enemmän: nuorilla 1-2 vuoden ikäisillä, ja keski-ikäisillä tai vanhemmilla, 8-10 vuoden ikäisillä. Ruuansulatuskanavan lymfooma on selkeästi yleisin lymfooman muoto kissalla. Toiseksi yleisin on paikallinen nenäontelon lymfooma. Lisäksi lymfoomaa voi esiintyä missä tahansa sisäelimessä (maksa, munuainen, virtsarakko, perna, sydän), ihossa ja imusolmukkeissa. Rintaontelon välikarsinan eli mediastinumin lymfooma on tyypillisempää nuorille kissoille, jolloin oireena on syömättömyys, hengenahdistus ja nesteen kertyminen rintaonteloon.

Ruuansulatuskanavan lymfooman oireita ovat laihtuminen ja ripuli, joskus oksentelu ilman muita oireita. Lymfoomaa on kahta muotoa: ns. kiltti eli pienisoluinen lymfooma (lymfosyyttinen, low grade), tai paha suurisoluinen (blastimuotoinen eli high grade). Lymfooman tyyppi vaikuttaa oleellisesti hoitoon ja ennusteeseen. Nenäontelon lymfoomassa kissan oireita ovat aivastelu, sierainvuoto ja turvotus tai massa nenäontelossa.

Potilaan tutkiminen alkaa huolellisella yleistutkimuksella, veri- ja virtsanäytteillä ja kuvantamisella. Rintaontelon kuvantamiseen käytetään röntgeniä, vatsaontelon tutkimiseen ultraääntä ja sierainonteloon ensisijaisesti tietokonetomografiaa eli CT kuvausta. Näillä tutkimuksilla pyritään paikallistamaan sairauden sijainti ja sulkemaan pois muita samankaltaisia oireita aiheuttavia sairauksia.

Diagnoosi saadaan vain imusolmukkeen tai kudoksen ohutneulanäytteen tai mieluummin koepalan eli biobsian avulla. Varsinkin luokittelu voi joskus olla vaativaa tai mahdotonta pelkän ohutneulanäytteen perusteella.

Lymfoomaa hoidetaan ensisijaisesti solusalpaajilla. Sädehoito tehoaa myös lymfoomaan, mutta sitä ei ole Suomessa saatavilla. Lymfooman sijainnista ja luokittelusta riippuen valitaan hoidoksi joko suonensisäisesti klinikalla annettava solusalpaajalääkitys (vinkristiini- syklofosfamidi-prednisoloni), tai kotona suun kautta annettava solusalpaajalääkitys (klorambusiili – prednisoloni). Hoidon turvallisuusnäkökohtiin kiinnitetään erityistä huomiota. Eläimen tulisi voida hoidolla aina paremmin, ei huonommin.

Ennusteeseen vaikuttaa eniten, saadaanko eläin täysin oireettomaksi, eli saadaanko syöpäsolut kokonaan tapettua. Pelkällä kortisonihoidolla ennuste on vain viikkoja – kuukausia, eikä pelkkää kortisonihoitoa suositella lymfooman hoidoksi. Sädehoito voi parantaa paikallisen lymfooman esim. sierainontelossa. Yhdistelmäsolusalpaajahoidolla suurisoluisen blastilymfooman keskimääräinen ennuste on 4-7 kk, pienisoluisen ruuansulatuskanavan lymfooman ennuste hoidolla on n 24 kk.

Mikä on faskia?

Faskia eli lihaskalvo on sidekudosta, joka ympäröi koko kehoa jatkuvana kolmiulotteisena verkkona. Siinä ei ole lähtö – eikä kiinnityskohtaa. Se on kehon suurin aistiva elin.

Pinnallinen faskia on löysää irtonaista kalvomaista sidekudosta. Se on tiiviisti yhteydessä ihon kanssa. Se auttaa supistuvaa lihasta liukumaan ihon alla. Arvet ja palovammat , jotka aiheuttavat kiinnikkeitä lihaksien faskiaan, saavat aikaan liikkeen häiriintymisen.

Syvä faskia muodostuu kerroksittaista sidekudoslevyistä. Se antaa suojaa kaikille lihaksille, hermoille, suonille ja elimille.

Faskian tehtävät

Faskia ympäröi, jakaa ja yhdistää lihaksia toisiinsa. Liikkuessamme faskiat liukuvat toistensa lomitse. Jos liukuminen estyy se aiheuttaa faskia lyhentymisen ja jäykistymisen. Silloin faskia paksuuntuu ja kovenee, jolloin liike alkaa rajoittua ja voimantuotto selvätsi heikentyä. Liikerajoitus ilmenee kipuna venytyksessä, paineen ja puutumisen tunteena. Kun lihas supistuu, niin 30 prosenttia sen voimasta siirtyy faskioiden kautta. Jos faskia kudos ei ole kunnossa, osa lihassupistus voimasta jää hyödyntämättä. Mikäli faskiakalvot jatkuvasti kiristää, lihakset tulevat kipeäksi ja niihin muodostuu krooninen jännitystila. Kyseiset lihakset muuttuvat heikoiksi ja kömpelöiksi. Liikunnassa syntyvien vammojen riski kasvaa.

Faskiakäsittely osana koiran lihashuoltoa

Faskiakäsittelyn jälkeen liikerata laajenee, voima palautuu ja kivut helpottuu. Faskiakäsittelyt täydentävät fysioterapia ja hierontaa.

Faskiakäsittelyyn tullessa tehdään ensin tilanteen kartoitus haastattelemalla eläimen omistajaa. Seuraavaksi tehdään tapauksen vaatimat liiketestit ja seurataan mahdollisia toimintahäiriöitä. Palpoimalla tunnustellaan lihaskalvorakenteita ja etsitään kipupisteet.

Kun kivun aiheuttaja on löytynyt aloitetaan käsittely käyttämällä tilanteeseen sopivia faskiakäsittelytekniikoita.
Eläimen vaiva helpottuu normaalisti heti. Käsittelyarkuutta voi ilmetä 1-2 vuorokautta, joka kuuluu asiaan. Käsittely uusitaan tarvittaessa.