Kissat tulevat eläinlääkäriin silmävaivan takia tutkimuksiin usein siksi että kotona on havaittu  silmävuotoa, silmän rähmimistä,  silmän siristelyä tai esim.  silmän punoitusta.  Vaihtoehtoisesti on voitu valoa vasten huomata että silmän sarveiskalvo  on muuttanut väriään esim. harmahtavaksi tai että kissalla laajat reagoimattomat pupillit tai akuutisti heikentynyt näkö. Nämä ovat kaikki muutoksia jotka antavat syyn epäillä silmäsairautta. Silmäoireiden perusteella on harvoin vielä mahdollista arvioida silmäoireiden vakavuutta, vaan se vaatii tutkimuksiin tulon. 

Sarveiskalvohaavaumat ja sarveiskalvon muut tilat

Yleisin syy kissan silmävaivoihin on traumaperäinen haavauma kissan kynnen raapaisusta silmän sarveiskalvoon, etenkin vapaana ulkoilevilla kissoilla, mutta myös sisäkissoilla mikäli kotitaloudessa on useita kissoja. Haavan rakenteen arviointi tapahtuu suurentavan biomikroskoopin avulla ja pistohaavojen nopea hoito voi pelastaa näön. Pinnalliset sarveiskalvohaavaumat pystytään usein hoitamaan paikallishoidolla antibioottitipoilla ja kostutustipoilla, mutta syvemmissä haavoissa varsinkin jos haavauma ulottuu yli puoleenväliin sarveiskalvon paksuudesta (sarveiskalvo normaalisti   noin 0,5 mm) on riskinä että silmähaavauma muuttuu hetkessä nk. perforoivaksi jonka seurauksena silmä puhkeaa. Näissä tilanteissa sarveiskalvohaavauma joudutaan usein korjaamaan kirurgisesti ja haavauma peitetään nk. sidekalvosiirrännäisellä eli kissan omasta sidekalvosta tehdään paikka haavauma-alueelle. Toimenpide vaatii nopeasti tapahtuvaa kirurgiaa. Riippuen sarveiskalvohaavauman laajuudesta   alueelle yleensä jää arpi jolloin sarveiskalvo ei ole läpinäkyvä arven kohdalla, mutta silmän näkökyky saadaan usein tämän avulla säilytettyä. Hoitamattomasta sarveiskalvohaavautumasta voi kehittyä  kuolioitunut  sarveiskalvohaavautuma joka aina hoidetaan leikkauksella.

Kauluria joudutaan käyttämään varsinkin alkuvaiheessa jotta kissa ei hankaa silmää tassulla silmäkivun takia ja kun on syntynyt syvempi haavauma. 

Sarveiskalvolla tavataan myös kissoilla aika ajoin sarveiskalvorappeumaa eli nk. korneadystrofia jossa ilmenee  rasvasolukertymää tai turvotusta sarveiskalvolla jonka syy  on sarveiskalvon rakenteessa.

Virussairaudet aiheuttavat usein silmän tulehdustiloja kissoilla.

Feline herpesvirus aiheuttaa  kissoille voimakkaan sidekalvon tulehduksen, ajoittain sarveiskalvohaavaumia ja usein samanaikaisesti kissalla on akuutti calicivirusinfektio ja  toissijaisesti ilmenee myös bakteerinen sidekalvon tulehdus. Sanotaan että noin 95 % nuorista kissoista joilla on toistuvia sidekalvontulehduksia on kissan herpestartunta, sitä esiintyy myös villikissoissa. Pahimmassa  tapauksessa  tämä johtaa sidekalvon ja esim. vilkkuluomen ”yhteenliimautumiseen” eli arpeutumiseen , sekä kyynelkanava-aukkojen tukkeutumisen ja jopa tuhoutumiseen. Herpesvirustartuntaa epäillään myös olevan taustalla nk. kuivasilmäsyyteen kissoilla joka ei ole kovin yleinen sairaus, mutta harmittava koska kyynelrauhanen lopettaa tuottamasta  riittävästi kyynelnestettä  suojaamaan ja kosteuttamaan silmää.   Silmän kuivumisen seurauksena   syntyy kivuliaita  haavaumia sarveiskalvolle. 

Herpesvirusinfektion saanut sairas kissa erittää virusta suun, sierainten ja sidekalvon eritteiden kautta, jossa eritysvaihe voi kestää 3 viikkoa. Infektion saaminen vaatii suoran kontaktin virusta erittävään yksilöön. 

Monikissataloudet, löytöeläintalot ja kissahoitolat ovat riskiympäristöjä.

Kliiniset oireet, silmäoireita lukuunottamatta voivat olla:

• akuutti nuha ja sidekalvontulehdus
• kuumeilu, ruokahaluttomuus, joka kissanpennuilla on hyvin kohtalokasta ja pennut  voivat  menehtyä mm. keuhkokuumeeseen
• oireet helpottuvat yleensä kahdessa viikossa

Diagnostiikka perustuu kliinisiin oireisiin jossa esim.  PCR näytteet tulkittava varovaisuudella. Hoito perustuu hyvään tukihoitoon ja akuuttivaiheen täsmä hoitoon.

Ennaltaehkäisy

• kissakennelissä synnyttävät emot eristetään muista kissoista
• kissahoitolaan /löytöeläinhoitoon tulevat kissat pidetään eristettynä 2 viikon ajan
• tavalliset desinfektio- ja puhdistusaineet tuhoavat helposti herpesviruksen

Rokotukset

• Kissat rokotetaan normaalisti 1-3 vuoden välein elämäntyylistä riippuen
• Herpesinfektio jää pysyvästi elimistöön ja voi puhjeta myöhemmin uudelleen akuutisti stressin ja sairastumisen yhteydessä

 Clamydophila felis on gram negatiivinen bakteeri tartunta voi aiheuttaa kissoilla voimakasta sidekalvotulehdusta. Silmissä on voimakkaasti turvotteleva sidekalvon tulehdus ja silmien erite on limamaista  tai jopa liimamaista jossa komplikaationa voi olla sidekalvon kiinnikkeet  jolloin luomien toiminta vaikeutuu. Verrattuna herpesvirustartuntaan harvoin syntyy sarveiskalvohaavaumia. Tauti on tarttuva ja tarttuu kissasta toiseen suoran kosketuksen kautta, oireet ilmenevät 2-3 vrk tartunnan saamisesta ja infektion alkuvaiheessa kissoilla voi olla silmäoireiden lisäksi kuumetta, syömättömyyttä ja sen seurauksena painon laskua. Bakteerin erittäminen sidekalvoilta loppuu noin kahdessa kuukaudessa. 

Tämä on nuorilla alle vuoden ikäisillä kissoilla yleisempi ( n.30%:lla). On todettu että hengitystie-infektioissa ja silmätulehdusoireilevissa kissoissa esiintyvyys on noin 12-20% ja terveillä yksilöillä PCR näytteet positiivisia (eli harhaan johtavia) 2-3% oireettomista kissoista. Bakteeri vastaa antibioottihoitoon. 

Ennaltaehkäisy

• rokottamisella voidaan ehkäistä infektiota
• monikissatalouksissa kissojen eristäminen toisistaan, koska tartunta vaatii suoran kontaktin
• bakteeri ei  pysy tartuntakykyisenä elimistön ulkopuolella

Silmäluomen rakenteelliset virheet

Luomen sisäänpäin kääntyminen aiheuttaa luomien karvapeitteen hankaumaa silmän pintaa vasten altistaen ja aiheuttaen silmähaavaumia. Luomen ulospäin kääntyminen altistaa taas silmää  ulkoisille ärsykkeille  kuten pöly ja tuuli. Liian pitkä luomirako eli makroblepharon altistaa silmän keskiosan kuivumiselle koska luomet ei pysty viemään kyynelnestettä peittämään koko silmää. Nämä kaikki luomen ongelmat ovat kirurgisesti korjattavissa. Myös nk. Disticiasis eli luomen sisäpintaan kasvavat ”ylimääräiset ” ripset sekä nk. ektooppiset ciliat eli syvälle sidekalvon sisään kasvavat pistävät kovat ripset ovat kaikki kovaa kipua ja ärsytystä sekä sarveiskalvohaavaumia  aiheuttavia tiloja. Ripset jotka hankaavat silmän pintaa on rakenteita  jotka on yleisanestesiassa poistettavia rakenteita. 

Silmän takaosan sairauksia

Värikalvo eli iris muodostaa pupilliaukon silmässä. Tässä rakenteessa voi olla värikalvon vajaakehitteisyyttä nk. irishypoplasia  joka ilmenee usein  epämuotoisena pupillina koska osa värikalvoa puuttuu.  Värikalvolta voi myös tulla säikeitä pupilliaukon yli tai kohti sarveiskalvoa ns. PPM muutos joka on sikiöaikainen jäänne pupilliaukon kehittymisestä. Iän myötä voi myös kehittyä värikalvon rappeumaa jossa värikalvo ohenee. 

Värikalvontulehdus kissalla on esim.  infektion, ulkoisen vamman tai  immuunivälitteisen tulehduksen seurausta. Infektiolähde voi esiintyä muualla elimistössä. Kissalla värikalvontulehduksen yhteydessä monesti löytyy syy muualta kuin silmästä. Soluja vuotaa silmään värikalvon verisuonista silmän sisäiseen nesteeseen aiheuttaen voimakkaan tulehdusreaktion. Silmä on kivulias siristelevä, punoittava ja sarveiskalvo voi olla  harmaa. Uveiitti vaatii nopean hoidon jottei tulehduksen seurauksena synny  glaukoma eli silmänpainetauti. Akuuttia värikalvontulehdusta nähdään kissoilla mm. lymfoomassa, kohtutulehduksen yhteydessä  ja muissakin vakavissa sisäelinsairauksien yhteydessä.

Linssiin voi kehittyä kaihimuutoksia jotka pahimmassa tapauksessa voi aiheuttaa sokeutumisen. Silmäpeilaustutkimuksissa voidaan aika ajoin havaita nk. PHTVL/PHTV  muutoksia – jotka ovat sikiöaikaisen linssin kehityksen aikaisten  verisuonrakenteen jäämiä  linssin takapinnalla.  Linssiluksaatio  tapahtuu kun linssi irtoaa kiinnikerakenteista. Linssi voi pudota takakammioon tai etukammioon. Etukammiossa linssi tukkii nestekiertoon tarvittavat poistokanavat ja seurauksena silmänpaineen nousu.  

Lasiaisen rappeuma johtaa nk. lasiaisvuotoon jossa lasiaissäikeitä tulee linssin reunan takaa etukammioon. Tämä voi aiheuttaa silmän sisäisen tulehdusreaktion mikäli vuoto on runsasta ja vaatii säännöllistä seurantaa. 

Verkkokalvo eli retina

Äkillinen sokeutuminen kissalla voi johtua esim. verkkokalvoirtaantumasta. Irtaantuma voi olla joko kokonainen jolloin kissa on täysin sokea tai osittainen jolloin kissa voi nähdä osan näkökentästään ja kallistaa usein päätään silloin eri suuntiin kun yrittää nähdä. Verkkokalvoirtaantuman takana on usein kohonnut verenpaine tai muu vakava systeemisairaus. Nopea tutkimus ja syyn selvitys voi johtaa näön säilymiseen.

Koloboma muutokset esim. näköhermossa johtaa siihen että osa rakenteesta puuttuu. Tämä nähdään silmän pohjatutkimuksessa. Näköhermon vajaakehittyneisyys johtaa myös nuorella kissalla huonontuneeseen tai olemattomaan näkökykyyn. Nk. retinopatiat eli verkkokalvon erilaiset tulehdustilat ovat yleisnimitys verkkokalvomuutoksille jossa taustasyynä voi olla esim.  toxoplasman aiheuttama tulehdus  tai muu tulehdustila. Verkkokalvorappeuma eli PRA (Progressiinen Retinalinen Atrofia) on etenevä verkkokalvorappeuma joka ajan myötä  johtaa aina sokeutumiseen.

Silmämunan prolapsi eli silmäkuopasta putoaminen

Silmämuna voi työntyä kuopastaan voimakkaan ulkoisen voiman (pureman, kolari tms. päähän kohdistuva  trauma). Kissa pitää pikimmiten toimittaa akuuttiin hoitoon, ja joissakin tapauksissa silmän palauttaminen kuoppaansa voi säilyttää näön (näköhermon ylivenymisen seurauksen eläin sokeutuu). Kyseessä on  vakava hätätapaus. Jos silmään on kohdistunut vakavia ulkoisia vammoja silmänpoisto on  useimmiten paras ratkaisu kissalle

Glaukoma eli silmänpainetauti

Silmän sisäinen neste  muodostuu värikalvon takana ja kiertää pupilliaukon läpi etukammioon josta se suodattuu kammiokulmassa olevien kanvistojen läpi ulos kovakalvolle ja osittain takaisin silmän sisälle.

Silmänpaineen nousun yhteydessä silmä on erittäin kivulias, pupilli laaja, ja silmän pinta harmaantuu kun sarveiskalvon sisälle muodostuu pieniä halkeamia paineen takia. Silmänpaine on saatava nopeasti alas ettei kissa sokeudu. Useimmilla kissoilla silmänpainetaudin  taustalla on  hoitamaton värikalvontulehdus. 

Silmän rakenteita ja niiden tehtävät

1. Silmäluomet ja silmäripset: Silmän uloimmat rakenteet, suojaavat silmää ulkoisilta ärsykkeiltä kuten pölyltä ja vierasesineiltä. Luomirefleksi levittää kyynelnesteen silmän pintaan pitäen pinnan kosteana ja puhtaana. Räpytysrefleksi on tahdoton  tapahtuma ja sitä ohjaa aivohermotoiminta. Luomien toiminnan avulla voidaan myös rajoittaa  silmään saapuvan valon määrää.
2. Sidekalvo (konjunktiva): on silmän suojakalvo, luomien sisäpinnassa, kovakalvon eli skleran  (valkoinen osa silmän sarveiskalvon reunasta) suojana ja  kokonaisuudessaan koko silmän sisäpinnan suojakalvo.
3. Sarveiskalvo eli kornea. Silmän keskialueen läpinäkyvä elastinen kalvo, jonka läpi valo pääsee mustuaisaukosta (pupillista) sisään verkkokalvolle. Sarveiskalvon silmää suojaava tehtävän lisäksi valon määrää ja suuntaa ohjataan värikalvon eli iiriksen ja sarveiskalvon yhteisvaikutuksella.
4. Värikalvo eli iiris. Silmän värillinen pyöreä mustuaista ympäröivä kudos. Säätelee silmän sisään tulevan valon määrää. Pupilli eli mustuainen supistuu, kun valon määrää  silmän sisään halutaan rajoittaa  kirkkaalla kelillä /valossa. Kun taas valoa halutaan päästää hämärällä enemmän silmään   mustuainen laajenee.
5. Linssi eli mykiö: värikalvon takana oleva rakenne, jonka tehtävänä on tarkentaa näköhavainnot     verkkokalvolle. Linssin toimintaa ohjaavat nk. kiliaari lihakset, ja jos esine on lähellä niin linssi ohenee lihasten supistumisen seurauksena ja esineen kuva tarkentuu, kun taas kauempana olevan esineen kuvan tarkentamiseksi linssin pitää paksuuntua eli kiliaarilihakset rentoutuvat jotta kuva tarkentuu verkkokalvolle.
6. Verkkokalvo eli retina: Täällä on nk. fotoreseptorisolut jotka ovat silmän  koko takapinnalla   ”tapettina”.  Aluetta, jossa on eniten fotoreseptoreita, kutsutaan area centralikseksi eli keskusalueeksi.   Tällä alueella fotoreseptorisoluja  on tuhansia tiivisti yhdessä tekemässä  sisään tulevat kuvat tarkaksi. Jokainen  fotoreseptorisolu on  kiinnittynyt hermoon joka menee näköhermon (optikushermo )läpi kytkeytyen aivoihin.  Kaikki pienet hermot ovat siis nipussa muodostaen  ison näköhermon. Verkkokalvon kudokset muuttavat kuvat elektronisiksi impulsseiksi näiden näköhermorakenteiden avulla. 
7. Vilkkuluomi: Silmää ei suojaa vain luomet vaan myös vilkkuluomi. Vilkkuluomi sijaitsee  sisäsilmäkulmassa  kuonon puolella. Väriltään vilkkuluomi voi olla vaaleanpunainen tai  pigmentoitunut. Kun silmään kohdistuu uhka /trauma tai tulehdus, vilkkuluomi kohoaa suojaamaan silmää.
8. Kyynelrauhaset:  tuottavat kyynelnesteen, jonka avulla silmän pinta  pysyy kosteana ja elastisena. Samalla kyynelnesteen avulla eritteitä huuhtoutuu silmästä pois  kyynelkanavien kautta sierainaukkoihin. Kyynelrauhasia on kahdenlaisia. Kyynelrauhaset tuottavat vesimäistä eritettä ja sidekalvolla  sijaitsevat solut limamaista paksumpaa eritettä. Näiden eri solujen tuottamat eritteet sekoittuvat kyynelnesteeksi joka on bakteeria estävä, liukastemainen ja tekevät kyynelfilmin silmän pintaa suojaamaan. Limamainen eriteosa estää kyynelnesteen nopean haihtumisen silmän pinnasta. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 3/2017

Kissan koronavirus aiheuttaa kissoilla tarttuvaa suolistotulehdusta joka satunnaisesti voi edetä   parantumattomaan tarttuvaan vatsakalvon tulehduksen nk. FIP:iin (Feline Infectious Peritonitis). 

Etiologia ja Epidemiologia

Kissojen koronavirus on suuri vaipallinen RNA-virus, jota esiintyy laajasti.   Tartunta yleensä tapahtuu emolta pennuille, ennen vieroitusta 2-6 viikon ikäisenä ulosteen jouduttua suuhun (feko-oraalitartunta). Ulosteet sisältävät paljon koronavirusta, jonka vuoksi kontaminoitunut hiekkalaatikko on todettu olevan tärkein tartuntalähde. On myös todettu, että virus voi erittyä aika ajoin sylkeen, jolloin yhteiset ruokakipot voi olla myös mahdollinen tartuntalähde. 

Koronavirus on erittäin tarttuvaa, kodissa jossa lukuisia kissoja tai kissaloissa on jopa 90% kissoilta todettu   koronavasta-aineita. Vasta-aineiden nousu ei   tarkoita automaattisesti sitä että kissa kehittäisi FIP;in eli tarttuvan vatsakalvontulehduksen, eikä ole syy lopettaa kissaa. Koronavirustartunta voi myös tapahtua FIP:iä sairastavilta kissoilta, mutta ei tarkoita, että se johtaisi automaattisesti FIP:iin sairastumiseen sillä myös yksilön vastustuskyvyllä on iso rooli sairauden etenemisessä.

Kissan koronavirukset ovat jaettu kahteen ryhmään niiden ominaisuuksien perusteella (antigeeniominaisuuksien ja genomin perusteella). Tyyppi 1 on yleisin ja Tyyppi 2 on yhdistelmä 1 tyypin ja koiran koronaviruksesta. Molemmat aiheuttavat kissoilla FIP:iä. 

Miten koronavirus muuttuu FIP:iä aiheuttavaksi virukseksi on ollut tutkimuksien alla, ja tällä hetkellä epäillään kahta patogeneesitapaa. Toisessa epäillään että koska virus pystyy helposti mutatoitumaan, jolloin mutatoituessaan se pystyy kissakohtaisesti infektoimaan elimistön valkosolujen monosyyttejä verenkierrossa ja makrofaageja (elimissä olevia monosyyttejä) esim. suolessa, joissa se alkaa lisääntymään. Suuri viruskuormitus, joka yleensä myös helpommin johtaa viruksen mutatoitumiseen sekä kissan elimistön oma immunologinen huono vaste viruksen lisääntymiseen monosyyteissä johtaa FIP:in  eli vatsakalvotulehduksen syntymiseen. Toisessa vaihtoehdossa epäillään että on olemassa kahta eri koronavirustyyppiä josta toinen on nk. virulentimpi eli voimakkaammin sairautta aiheuttava, mutta tutkijat ei osaa selittää tällä viruksen ajoittaista esiintyvyyttä.

Voimakas immunologinen reaktio virukselle johtaa verisuonissa verisuonitulehdukseen nk. vaskuliittiin.  Verisuonen seinämä vaurioituu ja alkaa vuotamaan nestettä verisuonia ympäröiviin kudoksiin. Tämä johtaa usein nestekertymään esim. vatsaontelossa, keuhko-ontelossa tai jopa sydänpussissa ja tätä taudin muotoa kutsutaan nk. effuusiiviseksi eli FIP:in märkä muodoksi. Vaihtoehtoisesti nk.non-effuusiivinen, eli kuiva muoto johtaa johtaa nk. granulomatoottiseen tulehdusreaktio muutoksien muodostumiseen, jotka johtaa elimien toimintahäiriöihin. FIP;in kuivamuoto kehittyy tyypillisesti hitaammin kuin nk. märkä muoto. Taudin kuva voi vaihdella myös näiden kahden muodon välillä. Termi tarttuva vatsakalvon tulehdus on hieman harhaan johtava nimike sairaudelle koska FIP ei itsessään ole tarttuvaa vaan koronavirustartunta on tarttuvaa. 

Kissat sairastuvat korona-viruksen aiheuttamaan FIP;iin tyypillisesti alle 2 vuotiaana mutta kaiken ikäiset kissat voi sairastua. Yleensä kissanpennut sairastuvat vieroituksen jälkeen ja menehtyvät 3-16 kuukauden ikäisenä. Kissanpennut ovat enemmän alttiita sairastumaan FIP:iin kuin aikuiset, suuren virusmäärän ja kehittymättömän vastustuskykynsä vuoksi, sekä johtuen stressitilanteista johon kissanpentu usein altistuu kuten vieroitus, rokotus, ja kastraatio/ sterilisaatio, tässä siis huomioitava varhaissterilaatioon liittyvät stressitekijät.

On todettu että rotukissoilla ja sisäkissoilla esiintyy suhteessa enemmän FIP;iä kuin ulko-kotikissoilla.

Tämän epäillään johtuvan geeniperimän kapenemisesta. Lisäksi ulkokissat tekevät tarpeensa ulos jolloin tartuntapaine vähenee sisätiloissa kun taas sisäkissoilla ulosteet hiekkalaatikoissa. Tutkimuksissa jossa tarkasteltu on todettu Abessinialaisilla, Bengalinkissoilla, Pyhä Birma, Himalayan(Coulourpoint) ja Ragdollin sekä Rex kissoilla olevan kohonnut riski sairastua FIP;iin. On myös todettu, että joidenkin rotujen linjoissa tautia todetaan enemmän. Näin ollen, mikäli pentueessa todetaan kissoja, jotka sairastuu FIP:iin  suositellaan ettei samaa kollia  käytettäisi uudelleen mikäli  geeniperimässä, joka säätelee vastustuskykyä  yhdistettynä emon geeniperimään on olemassa ominaisuus joka  altistaa sairastumiselle. Koronavirustartunta voi tarttua lähikontaktissa olevaan kissaan ja koiran välillä myös, joka voi aikaansaada uusia rekombinaatio virusmuotoja. 

Tartunta ja oireet

Koronavirus erittyy ulosteissa 2 päivää infektiosta jolloin kissa saanut suun kautta tartunnan. Virus jakautuu ohutsuolen sisäpinnan epiteelisoluissa,  ja  virusta erittyy yksilön ulosteissa 2-3 kk joskus jopa pysyvästi nk. kroonisten kantajien kohdalla. Stressitilanteissa esim. kissan joutuessa  esim.löytöeläintaloon on todettu että viruksen erittyminen lisääntyy määrällisesti jopa  10 ¹ stä 10⁶ een.

Suurin osa koronaviruksen infektion saaneista yksilöistä ovat oireettomia. Kissanpentujen saadessa infektio voi niillä esiintyä lyhytaikaisesti ylähengitystie oireita ja ohimenevää ripulia, aika ajoin oksentelua ja kasvussa voi tulla hidastumista. Oireet yleensä häviävät parin viikon sisällä. Välillä kumminkin koronavirustartunta voi aiheuttaa kissalla todella voimakkaita suolisto-oireita kuten oksentelua, akuuttia tai kroonista ripulointia ja syömättömyyttä, jotka vastaa huonosti oireen mukaiseen hoitoon. 

Viruksen mutatoituessaan, jolloin se muuttuu virulentimmaksi se päätyy elimistön puolustussoluihin (makrofaagit) ja verenkierron monosyytteihin jossa ne alkaa jakautumaan jos kissan immuunipuolustus sitä ei pysty hillitsemään. Näin ollen mikäli kissan vastustuskyky on heikko sairastuu se todennäköisesti FIP:iin, kun taas on todettu että on yksilöitä joiden monosyyteissä virus ei jakaudu lainkaan, jolloin puhutaan koronavirusresistenssistä (virus ei pysty aiheuttamaan sairautta). On todettu että etenkin jos kissalla voimakas nk. soluvälitteinen immuunivaste estää se FIP;in kehittymisen.  Monosyytit jotka ovat infektoituneita viruksella alkavat erittää tulehdusvälittäjä aineita kuten interleukiini 6, TNF-alfa ym. Tulehdusvälittäjä aineet saavat aikaiseksi esim. maksan tuottamaan akuutin vaiheen proteiineja joka nähdään verenkuvassa kohonneena proteiini määränä, ja samoin tulehdusvälittäjäaineet saavat aikaiseksi ruumiin lämmön nousun eli kissalle nousee kuume. Tulehduksen välittäjäaineet ja verisuonien seinämään kiinnittyvät tartunnan saaneet monosyytit myös heikentävät verisuonien seinämiä jolloin kudosnestettä helpommin vuotaa esim.  vatsaonteloon tai keuhko-onteloon ja virus leviää verisuonista elimiin.

Kliiniset oireet jota kotona kissoissa yleensä huomataan on apaattisuus, ja huono ruokahalu ja esim. pullottava vatsa joka viittaa nestekertymään vatsaontelossa kun taas hengitysvaikeudet ja hengästyneisyys voi viitata nestekertymään keuhko-ontelossa. Kissan paino usein myös laskee, ja siksi kissan painon seuranta on osa yleistä terveydenhuoltoa. Sydänpussiin kertyvä neste aiheuttaa usein todella akuuttia shokki-oiretta koska neste häiritsee sydämen oikean puolen toimintaa. 

Etenkin nk. kuivan FIP;in muodossa lähes kaikilla kissapotilailla on silmä oireita jossa kissalle  voi tulla värikalvon tulehdus eli nk. iriitti. Välillä tulehdus on voimakkaampi ja sen seurauksena tulehdus soluja voi olla jopa etukammionesteessä jotka tarttuvat sarveiskalvon sisäpintaan ja ne ilmenevät kertyminä sarveiskalvon alaosassa (keratic precipitates). Verkkokalvolle muodostuvia kertymiä ja verisuonimuutoksia voi myös  nähdään silmänpohjatutkimuksessa.

Keskushermostollisia oireita ilmenee  25-33% ssa tapauksista kuivan FIP;in sairastuvista jossa oireina kuten lievää ataksia (tasapainohäiriö)  jossa liikkuminen ”juopuneen ”oloista.  Joillakin oireet voivat jopa edetä voimakkaisiin kohtauksiin.   Aivokalvontulehduksessa ilmenee yleensä voimakkaat hermostolliset oireet ja kuumetta niskakipua, niskajäykkyyttä jne. 

Kuiva FIP;in muoto voi satunnaisesti aiheuttaa vain muutoksia suolistoon jolloin kissalla useimmiten ummetusta, kroonista ripulia ja oksentelua. Iho-muutoksia voi myös esiintyä mutta usein kissalla myös muita oireita

Diagnoosi

Koronaviruksen diagnosointiin ei ole varsinaista testiä.  Potilas jolla on suolisto-oireita ja todetaan verinäytteessä koronavasta-ainetestissä positiiviseksi tai ulostenäytteen RT- PCR (Real Time-PCR) tutkimuksessa todetaan viruksen RNA;ta voidaan olettaa että ripuli  todennäköisesti koronaviruksen aiheuttamaa. Silti saman aikaisesti poissuljetaan sopimaton ruoka-aine eliminaatiodieetin avulla ja   ripulin aiheuttajat kuten esim. sisäloisista Tritrichomonas foetus;ksen aiheuttama  ripuli.

Varmaan FIP diagnoosiin pääseminen elävän eläimen kanssa on haastavaa ilman kudosnäytteitä ja niiden saaminen on usein haasteellista koska näytteiden otto on invasiivinen toimenpide sairaalle kissalle. Yleensä diagnoosi perustuu muiden sairauksien poissulkuun.  Jos kudosnäytteessä esim. suoliston koepala tai maksan koepala todetaan nk. pyogranulomatoottinen muutos ja  koronavirusantigeeneja on diagnoosi varma. Rinta- tai vatsaontelo effuusionesteen avulla voidaan poissulkea muita sairauksia mm. solukuvan, proteiinimäärän ja viljelyn perusteella. 

Verinäytteissä tyypillistä on yleensä että kissoilla on lievä anemia, alhaiset lymfosyytit erittelylaskennassa  sekä  korkea veren proteiini  sekä bilirubiiniarvon kohoamista joka usein aiheuttaa kissan keltaisuutta. Korona-vasta-ainetesti negatiivisuus ei pois sulje kissalta FIP:iä, ja positiivisuus ei tarkoita että kissalla olisi automaattisesti FIP. 

Korona vasta-aine testi ja kissojen jalostuskäyttö

Vasta-aineita verenkiertoon muodostuu yleensä 18-21 vuorokautta koronavirus infektiosta.

Kissoilla joilla todetaan positiivinen koronavasta-ainetulos on todettu että noin 1/3 on aktiivisessa tartuntavaiheessa ja todennäköisesti erittävät myös virusta ympäristöönsä. Nousevat  vasta-aine tasot peräkkäisistä näytteistä terveellä kissalla (2-3 kuukauden välein)  voi indikoida että kissa muodostaa enemmän vasta-aineita koronavirusta vastaan ja eliminoi sen jolloin se ajan myötä muuttuu taas vasta-aine negatiiviseksi. Tällöin esim. uuden kissan ottaminen perheeseen on turvallisempaa kun kissa ei enää eritä virusta. 

Kissan jalostusmielessä testaaminen koronavasta-aineita vastaan on järkevää sillä jos molemmat ovat korona-vasta-aine negatiivisia on turvallista astuttaa. Jos kumminkin kollikissalla on todettavissa koronapositiivinen status on paras odottaa 2-3 kk ja uudelleen testata eläin, mutta jos päätetään edetä riskistä huolimatta ei kollia suositella pidettäväksi narttukissan ympäristössä muuta kuin astutuksen ajan. Silti on olemassa riski että tartunta tarttuu emoon. Mikäli sekä emo ja kolli ovat vasta-ainepositiivisia ei niiden keskinäinen tapaaminen ole ongelma, kuljetuksessa stressi voi tosin lisätä koronaviruksen erittymistä. Emon ollessa vasta-ainepositiivinen tulisi sen ulostenäyteet tutkituttaa 4-6 kertaa viikon välein RT-PCR tutkimuksen avulla jotta nähdään erittääkö se koronavirusta ulosteissaan. Jos eritystä tapahtuu kirjallisuudessa suositellaan aikaistettua  kissanpentujen vieroitusta ja eristämistä  5 viikon ikäisenä mutta hyödystä ja terveysvaikutuksista  ollaan ristiriitaista mieltä. Näiden kissojen vasta-ainetaso tulisi tarkistaa aikaisintaan  10 viikon iässä onko toimenpide ollut tehokas. Emältä saadut vasta-aineet suojaa pentuja 5-6 viikon ikäisiksi. 

Kissaloiden koronavirustartunta tilannetta kartoittamaan riittää usein 2-3 kissaa jokaisesta kissaryhmästä sillä koronavirus on niin helposti tarttuvaa. 

Jos kornavapaaseen kissalaan halutaan tuoda uusi terve kissa tulisi se koronavirus vasta-aine testata. Kissa jolla ei ole todettavissa vasta-aineita ja on terve voi turvallisesti ottaa ryhmään. Mikäli kissalla on vasta-aineita todettavissa tulisi tuontia lykätä ja uudelleen testata kissa 2-3 kk kuluttua, jolloin nähdään onko se muuttunut korona-negatiiviseksi.

Kissan ”skreenaus” ennen leikkausta tai muuta stressaavaa tapahtumaa voisi olla järkevää. Jos kissalla ei ole vasta-aineita todettavissa on turvallista jatkaa eteenpäin. Jos kissalla vasta-aine positiivisuutta on olemassa riski että stressin aiheuttamana kissalle voi kehittyä FIP. Aktiivisen tartunnan voi tarkistaa ulostenäytteen RT-PCR määrityksellä, jolloin jos kissa aktiivisesti erittää virusta olisi ainakin järkevä odottaa ja siirtää mahdollista leikkaustoimenpidettä   siihen asti että kissa on saanut infektion hallintaan ja muuttunut vasta-ainenegatiiviseksi. Jos toimenpide on välttämätön pitäisi tällaiselle kissalle pyrkiä minimoimaan stressi  esim.kuljetuksesta   feromonien  avulla ja  ruokavaliolla joka rauhoittaa (tryptofaania sisältävät ravinnelisät tai ruoka). 

Ennen kortisonilääkitystä tai muuta vastustuskykyä alentavaa lääkettä olisi hyvä tietää kissan koronaviruksen tartuntatilanne jolloin vasta-ainetesteillä ja ulosteen viikottain otettavilla useilla  RT-PCR testeillä  saadaan tietoa siitä onko kissalla aktiivinen tartunta, jolloin hahmotetaan onko kissalla riski sairastua FIP:iin ja pitääkö vaihtoehtoisa hoitoja miettiä jos se on mahdollista. 

Hoito

Koronavirustartunassa kissoilla voi olla lyhytaikaisesti suolisto-oireita johon annettaan tukihoitoa jossa huolehditaan siitä ettei kissa kuivu. Ripulin pitäisi olla 2-3 viikossa ohimenevää.

FIP;iin sairastuville kissoille  ei ole parantavaa hoitoa, vaan sairaus johtaa kuolemaan. FIP;in aiheuttamia tulehdusreaktion kliinisiä oireita voidaan yrittää lievittää kortisonilla mutta useimmiten vaste on huono ja lyhytaikainen jolloin kissan voinnin heiketessä päädytään kärsimysten välttämiseksi eutanasiaan. 

Koronavirus säilyy kuivassa ympäristössä jopa 7 viikkoa ja tartunta voi siirtyä hiekkalaatikon, kenkien ja käsien välityksellä kissasta toiseen. Viruksen inaktivoimiseen eli tuhoutumiseen riittää tavallinen pesuaine ja tavalliset desinfektio-aineet josta kloriitti on suositeltavin koska se on tehokkuuden lisäksi  kissoille turvallisin.

Ennaltaehkäisy

Kissaloissa koronaviruksen ennaltaehkäisyssä pyritään vähentämään tartuntapainetta sillä että kissoilla riittävästi hiekkalaatikoita 1 laatikko 1-2 kissalle. Hiekkalaatikon hiekka pitäisi vaihtaa viikoittain, jolloin myös hiekkalaatikot pestään ja desinfioidaan. Hiekkalaatikot tulisi pitää kaukana ruokailu-alueelta ja hiekka joka tulee ulos hiekkalaatikoista tulisi imuroida pois säännöllisesti. Pitkäkarvasten kissojen karvat takajaloista olisi hyvä pitää lyhyenä ettei uloste tartu karvoihin. 

Kissojen määrä ei tulisi taloudessa olla 8-10 yksilöä enempää ja ne olisi hyvä olla 3-4 yksilön ryhmissä. Eläinsuojelukeskuksissa jokainen kissa pitäisi pitää omassa yksiössään jotta ne ei tule kosketuksiin toisiinsa.

Mikäli kissalassa halutaan päästä koronaviruksesta eroon tulisi koronavirus vasta-aine negatiiviset ja ei ulosteessa erittävät kissat pitää omassa ryhmässään ja vasta-aine positiiviset tai virusta ulosteessaan erittävät pitää omassa ryhmässään. 

Tulevien pentujen suojeleminen koronavirustartunalta  vaatii erillisen tilan emolle ja pennuille joka tyhjennetään muista kissoista viikko ennen narttukissan tuomista tiloihin. Tila pitää pestä pesuaineella  ja desinfioda kloriitilla joka 1:32 laimennettu.  Tilassa käytetään erillisiä hiekkalaatikoita ja ruokakuppeja jotka pesty ja desinfioitu kloriitilla. Tuleva emo tuodaan tilaan ainoana kissana 1-2 viikkoa ennen oletettua synnytystä. Kissoja hoitaessa nämä yksilöt tulisi hoitaa ennen muita jotta vältytään tartuntaa, käsihygienia tärkeässä roolissa, samoin huoneeseen mentäessä pitäisi olla kengät ja vaatetus jota käytetään vain siinä huoneessa työskennellessä. Naaras pitäisi testata ennen ja synnyttämisen jälkeen koronaviruksen varalta jos halutaan selvittää onko kissanpentuja tarpeen vieroittaa ennen aikaisesti. 

Jos talouden ainoa kissa sairastuu FIP:iin ja kuolee on suositeltavaa odottaa 2 kk ennen kuin talouteen tuodaan uusi kissa. Ympäristön puhdistus tässä myös tärkeää. Monikissatalouksissa muut jäljelle jäävät kissat luultavasti kantavat koronavirusta. 

Ihmisen ja kissa koronaviruksen näkökulmasta

Ihminen ei voi sairastua kissan koronavirukseen tai FIP:iin. Tämän hetkinen ihmisten koronavirus  COVID-19  pandemiaa on myös tutkittu eläimien osalta mm. kansainvälisen eläinten terveysorganisaation puolesta (www.oie.int) jossa on todettu että koirilla ja kissoilla jotka ovat eläneet läheisessä kontaktissa ihmisen kanssa joka sairastanut koronaviruksen on myös testattu positiiviseksi kyseistä virusta vastaan. Kissaeläimet vaikuttaisivat olevan enemmän alttiita kuin koirat. Eläimien ei ole todettu välittävän sairautta ihmiselle, jolloin lemmikit eivät aiheuta ihmisille alttiutta sairastua. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 2/2020

Kissan traumat ovat yleensä liikenneonnettomuuksia tai tippumisia sisällä tai ulkona, tappeluita muiden kissojen tai muiden eläinten kanssa.
Erityisesti nuoret 7 kuukauden ja 2 ikävuoden välissä olevat kissat ovat tutkimuksien mukaan erityisen alttiita traumoille. Kevät ja kesäaika myös aiheuttaa kohonneen riskin johtuen siitä että kissat liikkuvat enemmän kesällä ulkona ja myös asunnoissa on enemmän ikkunat auki josta kissat voivat päästä ulos.

Ulos kerrostalon ikkunasta 5-6 kerroksesta hyppäävä kissa joka 4 kg painava saavuttaa jopa 100km/h vauhdin tippuessaan. Nämä korkeat nopeudet ja voimat aiheuttavat noin 60-90% potilaista tyypillisesti keuhkovaurioita. Yleisin on nk. keuhkokontuusio jossa keuhkoihin kertyy verta, vaihtoehtoisesti keuhko-onteloon voi kertyä ilmaa tai verta.

Nämä kissat ovat akuutteja sairastapauksia jotka usein tarvitsevat lisähappea alkuvaiheessa toipumista ja potilaan tilanteesta riippuen myös muita toimenpiteitä kuten esim. keuhko-ontelon tyhjentämistä ilmasta ..
Myös vatsaontelon traumoja tulee noin 17% tapauksista jossa rakon repeäminen, tyypillisin mutta myös elinten tyräytyminen esim. keuhko-onteloon tai elinrepeämisiä maksassa, sappirakossa tai haimassa.
Pään kohdistuvat traumat ovat usein leukamurtumia, kitalaen halkeamia. Keskushermoston toimintaa häiritsevät traumat ovat usein päähän kohdistuvat iskut jonka seurauksen kissan tajunnan taso heikkenee. Myös nämä tilanteet ovat vakavia akuutti sairastapauksia.

Murtumia yleisesti tulee noin 56% tapauksista joista paljon lantion alueelle ja raajoihin.

Muiden kissojen kanssa tappeleminen johtaa useasti puremahaavojen tulehtumiseen ja paiseenmuodostukseen mutta silmän traumat voi pahimmassa tapauksessa johtaa silmää perforoivaan haavaan ja jopa näön menettämiseen. Näin ollen nämä pitäisi tarkistuttaa eläinlääkärillä mahdollisimman nopeasti.

Kotona sisätiloissa trauma yleisesti aiheutuu kirjahyllyltä tippumisesta tai jostakin tasolta joka ei koskaan selviää vaan löydetään vain kissa ontuvana tai kyyhöttämässä kun tullaan töistä kotiin.

Isot nuoret kissat, jotka ovat aikaisin kastroitu esim. Maine Coonit ja Brittiläiset ovat tutkimuksien mukaan erityisen alttiita saamaan nk. ”slipped femoral physis” eli reisiluun pään kasvulinjan murtumia. Mikäli kissa ontuu takajalkaa, esim. hypyn jälkeen suosittelemme ottamaan eläinlääkäriin yhteyttä murtuma on korjattavissa mutta aikaikkuna korjaukselle ei ole kun 2-5 pv maksimissaan 7 pv onnettomuudesta, jonka jälkeen reisiluun pää menee kuolioon ja lonkan täysin normaalin liikeradan palauttamiseksi joudutaan harkitsemaan esim. lonkkaproteesin asettamista.

Kotona liukastuminen, voi vanhalla kissalla aiheuttaa nivelrikkoisen nivelen ärtymisen, jolloin kroonisesta vaivasta tulee akuutti ja kissa mahdollisesti ontuu hyvinkin selkeästi hetken.
Tutkimuksien mukaan 90% vanhoista kissoista sairastaa nivelrikkoa (olkapäät, kyynärnivelet, polvi ja lonkkanivelet) joten jokaisen seniorikissan liikkumista pitäisi tarkkailla kotona.

Nivelrikko kissoilla eroaa koirien vastaavasta sillä että vain 4% kissa nivelrikkopotilaista osoittavat selkeää ontumaa, ja yleisimmät oireet nivelrikossa on mm :

• Haluttomuus hypätä
• Jäykkä liikkuminen
• Virtsaaminen ja ulostaminen vääriin paikkoihin (eivät pääse hiekkalaatikkoon)
• Aktiivisuuden vähentyminen
• Vähentynyt turkin hoitaminen

Kun huomaa että kissa ontuu on hyvä ottaa kotona videoita kissan kävelystä suoraan edestä ja takaa ja sivulta tulevaa ontumatutkimusta varten. Kissat pelkäävät usein klinikalla jolloin niiden liikkumista voi olla hankala arvioida koska kissa kulkee usein kyyryssä tai ei halua liikkua ollenkaan.

Kissat ovat taistelijoita, mutta hoitoon tuomista ei tulisi viivästyttää tämän takia. Aikaisessa vaiheessa tutkimuksiin ja selviytymisennuste kuin myös paranemisennuste on huomattavasti parempi.

Kissoilla virtsatievaivat ovat hyvin yleisiä. Lemmikkikissalla esiintyvät erilaiset virtsatieoireet ovatkin yksi tavallisimmista syistä tuoda kissa eläinlääkäriin.

Kissojen virtsatiesairauksista käytetään nimitystä FLUTD (”Feline lower urinary tract disease” eli kissojen alempien virtsateiden sairaudet).

FLUTD:ia aiheuttavat monet eri tekijät, mm. FIC (kissojen idiopaattinen kystiitti), bakteeritulehdukset, anatomiset viat, virtsaputken tukokset, virtsakiteet sekä virtsakivet. Hyvin usein näitä aiheuttajia esiintyy yhtäaikaisesti.

Oireet näissä sairauksissa ovat usein hyvin samankaltaisia, joten ilman tarkempia tutkimuksia on usein mahdotonta tietää oireiden tarkkaa taustasyytä. Omistaja saattaa huomata kissansa käyvän aiempaa tiheämmin laatikolla, tai kissa on alkanut pissailemaan epätavallisiin, hiekkalaatikon ulkopuolisiin, paikkoihin. Omistaja voi myös havaita kissan ääntelevän kivusta pissatessa, sekä kissa voi nuolla takapäätään normaalia enemmän. Kissa voi saada pissattua vain tipoittain tai yrityksistä huolimatta kissa ei saa pissattua lainkaan, ja virtsan voi havaita olevan jo silmämääräisestikin veristä. Ruokahalu voi hiipua ja kissa voi muuttua apaattiseksi.

Näitä oireita havaittaessa omistajan on syytä ottaa aikailematta yhteyttä eläinlääkäriin. Erityisesti virtsatietukos johtaa nopeasti hengenvaaralliseen tilaan, jolloin kissa vaatii välitöntä hoitoa eläinlääkärissä. Kissa ei voi olla yli vuorokautta virtsaamatta virtsamyrkytysvaaran vuoksi.

Riskitekijät sairastumiselle

Kissa voi sairastua FLUTD:iin missä iässä vain, kissan sukupuolesta ja rodusta riippumatta.
Sairastumisen riskiä lisäävät mikäli kissasi on:

• keski-ikäinen kissa
• leikattu kissa
• kissalla on vähän aktiviteetteja/kissa ei ulkoile tai ei muuten pääse toteuttamaan metsästysvaistoaan
• kissa syö ainoastaan kuivaruokaa ja/tai juo vähäisesti

FLUTDia aiheuttavat seuraavat tavallisimmat sairaudet:

Idiopaattinen kystiitti

Yleisin kissojen virtsatiesairauksista on kissojen idiopaattinen kystiitti (FIC), jonka esiintymistiheys on mahdollisesti jopa 60-70% tapauksista. Idiopaattinen kystiitti aiheuttaa voimakasta ja uusiutuvaa kipua virtsarakossa. Sairauden etiologia on tuntematon, mutta stressillä on selvä yhteys oireiden ilmenemiseen. Stressin vaikutuksesta virtsarakon seinämän limakalvo ohenee, jolloin se ei kykene suojaamaan virtsarakon seinämää riittävästi, jolloin kissa tuntee ärsytystä ja kipuviestejä virtsarakosta.

Virtsakivet

Kissat voivat muodostaa kiviä virtsarakkoon ja/tai virtsaputkeen. Yleisimmin esiintyvät kivet (koostumuksen perusteella määritettynä) ovat struviitti- ja kalsiumoksalaattikivet. Pienet virtsakidemäärät virtsassa voivat olla normaalilöydös.
Muun muassa kissan ruokavalio, ylipaino, sukupuoli sekä riittämätön juominen vaikuttavat kiteiden muodostumiseen.

Virtsatietulehdus

Vaikka kissojen alempien virtsateiden sairauksiin (FLUTD) saattaa kuulua virtsatietulehduksia, on primaari bakterielli virtsarakontulehdus silti harvinainen, sitä esiintyy n. 5-15% tapauksista. Bakteeriperäiset virtsatietulehdukset tavallisimmin nähtävissä vanhemmilla kissoilla.

Virtsaputken tukokset

Virtsaputken tukos on yleisempi uroskissoilla, joiden virtsaputki on narttukissoja pidempi. Uroskissalla virtsaputki voi tukkeutua ”limakasautumasta”, johon on kerääntynyt mm proteiinia, soluja, sekä virtsakiteitä. Muita syitä voi olla pienten virtsakivien jääminen jumiin virtsaputkeen tai voimakas virtsaputken spasmi (joko voimakkaan tulehdustilan tai ärsytyksen seurauksena).

Anatomiset poikkeavuudet

Joskus vaurio tai muutos alemmissa virtsateissä, tavallisimmin virtsaputken striktuura, voi aiheuttaa ongelmia.

Kasvaimet

Harvinaisempaa kissoilla, mutta etenkin vanhemmilla kissoilla mahdollista. Tavallisimmin esiintyy välimuotoisen epiteelin karsinoomaa.

Hoito

Hoito riippuu oireiden taustasyystä. Syyn selvittämiseksi eläinlääkäri tutkii virtsanäytteen (mieluiten kystosenteesillä eli steriilisti neulalla ja ruiskulla suoraan virtsarakosta otettuna), mahdollisesti myös tutkitaan verinäytteitä, sekä suoritetaan ultraäänitutkimus ja röntgenkuvaus.

Yleisesti ottaen juomisen ja virtsaamisen lisääminen on tärkeää kaikissa FLUTD-tapauksissa. Juomisen lisääminen voi onnistua esim lisäämällä nestettä ruokaan, tarjoamalla märkäruokaa, tarjoamalla makuvesiä (kana tai tonnikala), sijoittamalla juoma-astioita useaan eri paikkaan, vettä tarjotaan erityyppisissä matalissa astioissa (keraaminen mieluummin kuin muovinen/metallinen, sillä nämä voivat jättää oudon hajun tai maun veteen), myös lähdetyyppinen juoma-automaatti voi kissalle mieluinen.

Muina keinoina usein myös ylipainon korjaus, virikkeiden lisäys, sekä hiekkalaatikkojen sopivuuden tarkistus.

Idiopaattisen kystiitin hoitoon kuuluu kipulääkitys. Lisäksi kissan stressin lievittäminen tärkeää, joka vaatii usein pitkällistä selvitystyötä stressitekijän/-tekijöiden löytämiseksi. Myös aktiivisuuden lisääminen helpottaa oireita. Aktiivisuuden lisäämiseen voidaan kokeilla kiipeilypuita, leluja, aktivoivia leluja, ulkoilua jne.

Ennaltaehkäisy

Kissan virtsatievaivoja voidaan ennaltaehkäistä huolehtimalla riittävästä nesteensaannista, aktiviteeteistä, sekä laadukkaasta ruokavaliosta.

Säännöllisen laatikolla käynnin varmistamiseksi on hiekkalaatikoiden määrä, hiekkalaatikon ja hiekan laatu, sekä hiekkalaatikon sijoittaminen tärkeitä. Laatikoita tulisi olla vähintään yksi enemmän kuin kissojen lukumäärä taloudessa, ja ne tulisi sijoittaa niin, että kissan on helppo päästä laatikoille, monikissataloudessa myös muiden kissojen häiritsemättä. Hiekkalaatikot tulee sijoittaa eri paikkaan kuin ruoka- ja juoma-astiat. Vältä hiekkalaatikon sijoittamista meluisaan tai ruuhkaiseen paikkaan.

Laadukkaita virtsateiden hyvinvointia tukevia ruokia voit kysellä esim. eläinlääkäriasemilta ja eläinkaupoista.

On tärkeää määrittää stressinaiheuttaja, jotta kissan elinympäristöä voidaan muokata tai vähentää tiedettyjä stressoreita. Stressiä voi aiheuttaa esimerkiksi toinen lemmikki perheessä, äkilliset muutokset ruokavaliossa, liiallinen määrä kissoja samassa elintilassa, omistajan stressi tai muut muutokset asuinympäristössä. Kaikkein tavallisin syy on konflikti perheen toisen kissan kanssa. Myös ympäristön virikkeettömyys sisäkissalla voi aiheuttaa stressiä. Tätä voi helpottaa leikkimällä kissan kanssa päivittäin erityyppisillä leluilla, ulkoiluttamalla kissaa valjaissa ulkona, sekä muuttamalla kissan elinympäristö kissalle sopivammaksi; kotiin kiipeilypuita ja lepopaikkoja. On tärkeää että kissa saa tutkia ympäristöään ja että talossa on piilopaikkoja, mieluusti korkeammilla tasoilla. Lisäksi Feliway- feromonivalmisteista voi olla apua stressin ja ahdistuneisuuden vähentämisenä.

Ennuste

Viimeisten tutkimusten mukaan, jos riittävästi saadaan lisättyä kissan juomista, sekä rikastettua kissan elinympäristöä tylsyyden ja stressin vähentämiseksi, useimpien idiopaattisesta kystiitistä kärsivien kissojen oireet helpottuvat merkittävästi. Jotkut vaikeammat tapaukset kuitenkin ovat hankalampia, jolloin eläinlääkärin kanssa yhdessä harkitaan kivunlievityksen lisänä juuri kyseiselle potilaalle sopivia muitakin hoitokeinoja.

Kissan sydänsairauksista yleisimpiä ovat kardiomyopatiat. Lisäksi kissoilla esiintyy samoja synnynnäisiä sydänsairauksia kuin koirilla. Kardiomyopatioilla tarkoitetaan sydänlihaksen sairautta, jossa sydänlihas paksuuntuu (HCM), ohenee (DCM), jäykistyy (RCM) tai rasvoittuu niin että seurauksena on rytmihäiriö (ARVC). Monet systeemiset sairaudet voivat kissalla aiheuttaa sydänmuutoksia. Näitä sairauksia ovat mm. kilpirauhasen liikatoiminta ja korkea verenpaine.

Kissalle on tyypillistä, ettei sydämestä aina kuulu sivuääntä, vaikka sydänsairaus olisikin selkeästi havaittavissa. Toisaalta kissalla voi kuulua sivuääni, joka on dynaaminen ja voi liittyä sydämen korkeaan syketiheyteen. Sydämen sivuääni ei siis kissalla välttämättä tarkoita sydänsairautta. Tämän vuoksi suositellaan sydämen ultraäänitutkimusta kaikille kissoille, joilla todetaan sydämessä sivuääni, sekä lisäksi niille, joilla epäillään sydänsairautta oireiden perusteella, vaikka sivuääntä ei kuuluisikaan.

Tietyillä kissaroduilla on lisääntynyt alttius tietyille sydänsairauksille. HCM:lle alttiita rotuja ovat mm. Maine Coon, Amerikan lyhytkarvakissa, Brittiläinen lyhytkarva, Norjalainen metsäkissa, Persialainen ja Ragdoll, kotikissat ovat kuitenkin yleisimmin edustettuina.

Myös kissalla sydänsairauden diagnostiikkaan kuuluu verenpaineen mittaus ja sydämen ultraäänitutkimus. Yli 7 vuoden ikäisiltä kissoilta tarkistetaan kilpirauhasarvo. Tulevaisuudessa verinäytteen ProBNP arvo voi toimia hyvänä erottelutestinä oireettomalle kissalle, onko kissalla mahdollisesti sydänsairaus vai ei. Sairauden laatua testi ei kuitenkaan erota. Usein sydänpotilaalta otetaan myös verinäytteet mm. maksan ja munuaisten toiminnan selvittämiseksi. Jos vanhalla kissalla epäillään sydänlihassairautta, on kilpirauhasarvo aina tutkittava.

Elisa Välimäki, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

Kennelyskä on yksi yleisimmistä koirien virustaudeista. Taudin itämisaika on 1-14 vuorokautta, ja se leviää tehokkaasti koirien välillä näiden nuuhkiessa toisiaan esimerkiksi koirapuistoissa tai koiranäyttelyissä. Taudin aiheuttaja, parainfluenssavirus,  on RNA virus joka kuuluu samaan sukuun koirien penikkataudin kanssa.

Miten kennelyskä tarttuu

Yskää aiheuttava parainfluenssavirus leviää pisaratartuntana tartunnan saaneiden hengitysteistä. Ennen tartuntaa koirat ovat usein olleet kosketuksissa isompaan koirapopulaatioon esim. koiranäyttelyissä, kenneleissä, koulutustilaisuuksissa ym. Tauti leviää myös vesikuppien, eri kosketuspintojen, ja ihmisen kosketuksen kautta. Virus lisääntyy hengitysteiden epiteelisolukolla nenän limakalvoilla, nielussa, keuhkoputkissa sekä hengitysteiden imusolmukkeissa.

Kennelyskän oireet

Tartunta aiheuttaa useimmiten nuorille koirille ylempien hengitysteiden tulehduksen, oireena voimakasta yskimistä ja kröhimistä sekä sierainvuotoa. Koiran yskiessä limaa tuntuu siltä kuin koira oksentaisi. Lisäksi voi esiintyä silmien sidekalvon tulehdusta jolloin silmät punoittavat ja vuotavat.

Yskän jatkuessa pitempään syynä on usein se, että koira on virustartunnan seurauksena saanut myös samanaikaisen bakteeri-infektion (aiheuttajina esim. Bordetella bronchiseptica tai Mycoplasma). Yleisinfektiota aiheutuu harvoin mutta mikäli koiran yleisvointi heikkenee, nousee kuume tai ruokahalu heikkenee, on hyvä viedä koira tutkimuksiin.

Kennelyskän ikävimpiä jälkitauteja on keuhkokuume (joskus hyvin kohtalokas) ja sydänlihastulehdukset.

Miten kennelyskää voi hoitaa kotona:

• Koiralle voi antaa yskäoireita lievittämään limaa irrottavaa lääkitystä; ole yhteydessä eläinlääkäriin lääkityksen aloittamisesta
• Höyryhengitys: kosteaan lämpimään suihkuhuoneeseen hetkeksi.
• Pidetään silmät ja sieraimet puhtaana (pyyhi silmäpuhdistuslapulla joka kastettu keitettyyn veteen).
• Pidetään koira levossa eli ulkoillaan vain niin että koira saa tehtyä tarpeensa ja seurattava koiran ruumiinlämpöä ( kotioloissa noin 37,5-38,5 °C.)
• Huolehditaan että koira juo ja syö normaalisti.

Parainfluenssan ja bordetella bronchiseptican ennaltaehkäisy:

Markkinoilla on nahan alle pistettäviä (pelkkä parainfluenssa) sekä sierainontelon limakalvoille sumutettavaa valmistetta (parainfluenssa ja bordetella).

Sierainonteloon sumutettavan valmisteen on tutkittu immunivasteen lisäksi aiheuttavan paikallisen reaktion jolla uskotaan olevan ” hengitysteihin sisäänpääsyn suojaava vaikutus”. Etenkin tämän rokotteen jälkeen osa koirista saavat lievän flunssan ja voivat sekä yskiä että niiskutella.

Kennelyskärokote annetaan yleensä penturokotuksien yhteydessä kun pennut saavat nk. nelosrokotteen joka tehostetaan pentuiässä kuukauden kuluttua ja sen jälkeen vuoden ikäisenä. Emältä saadut vasta-aineet voivat vaikuttaa vasta-aineiden muodostukseen 12 viikon rokotuksen kohdalla, jolloin 16 viikon rokotuksen yhteydessä immuunivastetta saadaan vielä tehostettua. Vaihtoehtoisesti pennulle voidaan antaa nk. kolmoisrokote ja sieraimeen sumutettava rokote.

Kennelyskärokote tulisi tehostaa vuosittain jotta rokotteen teho pysyy mahdollisimman hyvänä. Jos koira osallistuu isoihin koiratapahtumiin on tärkeää että rokotukset annetaan ohjeiden mukaan.

Näyttelyissä ja muissa koiratapahtumissa tartunnan välttäminen on vaikeaa, joten sairaiden koirien näyttelyyn viemistä tulisi ehdottomasti välttää.

Ympäristön desinfektointi

Tartunta-alueet pystytään puhdistamaan kloriitin avulla ( 5,6% natrium hypokloriittia) sekoitetaan 1:32 veteen voidaan käyttää pintojen puhdistukseen.

Käsien pesu ja desinfektio,sekä ”karanteeni ” eli koiraa ei käytetä julkisissa paikoissa kun se on sairas ja juuri toipumassa on tärkeä osa kennelyskäinfektion leviämisen ennaltaehkäisyssä.

Nivelrikko kissalla

Nivelrikkoa esiintyy runsaasti etenkin vanhoilla kissoilla. Tutkimustuloksiin vaikuttaa tutkitun populaation ikähaarukka. Vanhemmilla kissoilla prosentit ovat erittäinkin korkeita, jopa 80%. Aikaisemmin kissojen nivelrikko-ongelmaa ei ole huomioitu ja vaikeutena on ortopedisen tutkimuksen suorittaminen kissalla ja se, että useimmiten ongelma esiintyy molemmissa eturaajoissa tai takaraajoissa, eli kissat ovat tavallaan tasarampoja.

Nivelsairauksien luokittelua

Osteoartriitti (OA) eli nivelrikko on etenevä ja monimuotoinen sairaus. Kliininen määritelmä on ”hitaasti etenevä nivelsairaus, johon liittyy kipua, jäykkyyttä ja rajoituksia nivelten liikeradoissa”. Nivelissä nivelruston tuhoutumisen seurauksena muodostuu uudisluuta nivelten reunoille.

Degeneratiivinen eli rappeutumasta johtuva nivelsairaus (DJD) on eri asia kuin nivelrikko. Tässä sairaudessa kaikki rappeuttavat muutokset kaikissa nivelissä kuuluvat tähän ryhmään, kuten selkärangan nikamien väliset silloittumat (spondyloosi), nikamien välilevyjen rappeutumat, polvikierukoiden mineralisaatio eli luutuminen, nivelsiteiden mineralisaatio jne.

Miten tiedän epäillä kissallani nivelrikkoa?

Suurin haaste on se, ettei kissa välttämättä osoita ontumisella kipuaan. Tärkeimmät merkit nivelrikosta ovat kissan elämäntyylin ja käytöksen muuttuminen nivelrikon kehittymisen myötä. Koska muutokset tulevat hitaasti, niin usein käytöksen muuttuminen selitetään ikääntymisellä. On joskus erittäin vaikeaa suorittaa kissalle kunnollinen ontumatutkimus. Myös se, että kissoilla röntgenkuvamuutokset eivät ole samanlaisia kuin koirilla, haastaa eläinlääkärin perehtymään kissan röntgenkuvien oikeaan tulkintaan. Kuten ihmisillä voi myös kissalla olla huomattavia nivelrustovaurioita, jotka eivät näy samalla tavalla röntgenkuvissa kuin koirien nivelvauriot.

Kissalla kroonisen nivelrikon tunnistamisen perustana on omistajalle suunnattu kysely tutkimushetkellä tai jopa kyselykaavake ennakkoon. Kyselyssä omistaja tulkitsee kissan käytöksen muuttumista tutussa ympäristössä. Muutokset aktiivisuudessa, liikkumiskyvyssä, itsensä puhtaana pitämisessä ja yleisessä olemuksessa ovat tärkeitä mittareita. Uusimmat tutkimukset tukevat ajatusta siitä, että kissan käytös ja olemus ovat tärkeimpiä indikaattoreita kissalla esiintyvästä nivelrikosta.

Käytösmuutokset

Esimerkkejä käytösmuutoksista, joita voi seurata kun selvitetään kissalla nivelrikko-ongelma.

Nivelrikon aiheuttajat ja sijainti

Kirjallisuudessa on raportoitu tutkimus yli 6 vuotiaista kissoista, jotka lähetettiin yliopistoklinikalle muista syistä kuin ortopediset ongelmat. Näistä kissoista 61% kärsi nivelrikosta ainakin yhdessä nivelessä ja 48% useammassa nivelessä. Eniten nivelrikkoa todettiin kyynärpäissä ja lonkkanivelissä ja nimenomaan molemmissa eturaajoissa tai takaraajoissa.

Useimmissa tapauksissa nivelrikko on nk. primaari tai idiopaattinen, eli ei löydy selkeää syytä kehittyneille muutoksille.Sekundaarinen nivelrikko on seurausta perussairaudesta, esim loukkaantumisesta.

Monesti omistajalta jää havaitsematta trauman syntyminen ja joillakin eläimillä taustalla onkin toistuvat mikrotraumat, joista seurauksena on nivelrikko.

Yksi syy kissan sekundaariseen nivelrikkoon on nk. mukopolysakkaridoosi (kertymätauti nivelen sisälle). Kyse on siis metabolisesta aineenvaihduntahäiriöstä, jossa näitä glykoosiaminoglykaaneja kertyy niveleen puuttuvan lysosomientsyymin toiminnan takia. Mukopolysakkaridit vaikuttavat luuston kehityksessä, rustojen, ihon, jänteiden ja sarveiskalvon rakentamisessa sekä nivelnesteessä, joka liukastaa ja suojaa nivelen rustopintaa.

Myös polvilumpion luksaatio eli sijoiltaan meno, kehityshäiriö värttinäluun yläosassa (josta seuraa kyynärnivelen sijoiltaanmeno), akromegalia eli kasvuhormonin liikatuotannosta johtuva raajojen liikakasvu, skottish fold osteokondromalasia eli luurustokudoksen kehityshäiriö ja muut artropatiat eli niveltulehdus-nivelen kehityshäiriökompleksit ovat nk. sekundaarisia artropatiotia.

Takapolven eturistisiteen repeytyminen voi olla osittain traumaattinen, mutta myös mikrotraumojen seurausta ylipainoisilla kissoilla.

Määrätyt rodut ovat herkempiä eri nivelrikkomuodoille.
Lonkkaniveldysplasia – Maine Coon
Kyynärnivelen nivelrikko – Burmat
Näillä mahdollisesti geneettiset syyt eri häiriöihin.

Ruokintavirheet
A-vitamiinin yliannostuksesta (runsas maksan syöttäminen) seuraa muutoksia nivelnesteeseen ja nivelkapseliin. Kasvavan kissanpennun ruokintavirheet voivat johtaa nk. paper bone disease kompleksiin eli ”paperiluuston kehittymiseen ”, joka on kivulias tila ja joka pahimmassa tapauksesa johtaa luun murtumiin. Taustalla on ravinnon liian vähäinen kalsiumin saanti, mikä johtaa siihen, että luuston kasvuun tarvittava kalsium otetaan olemassa olevasta  luustosta hormonitoiminnan aktivoituessa veren alhaisen kalkin vuoksi (nk. sekundäärinen ruokinnallinen hyperparathyroidismi). Tällaiset tilanteet voivat tulla esim. jos kissan pennulle syötetään ainoastaan lihaa kasvuaikana, jolloin fosforin suhde kalsiumiin on liian suuri. Optimaalisena kalsiumin ja fosforin suhteena on todettu olevan 1,2 :1-1,5:1, eli kalsiumia on ravinnossa 1,2-1,5 kertainen määrä verrattuna fosforiin.

Myös aikaisen kastraation tai sterilaation on viime vuosina todettu olevan riskitekijä kasvulinjojen murtumille, esim. reisiluun pään kasvulinjan murtumat varsinkin isoilla kissaroduilla kuten Maine Cooneilla. Aikaisen leikkauksen seurauksena syntyy epätasapaino sukupuolihormonien ja kasvuhormonin välille ja tästä seuraa patologisia muutoksia luustoon aikuisiällä.

Muut nivelrikon riskitekijät:

• ylipaino
• korkea ikä
• korkea kolesteroliarvo veressä: liittyy ylipainoon

Nivelrikkopotilaan hoito:

Nivelrikkopotilaan hoidossa on tarkoitus vähentää kipua ja tulehdusreaktiota, parantaa nivelten liikeratoja ja jos mahdollista hidastaa sairauden eteneminen sekä parantaa kissan elämänlaatua. 

Hoidon eri kategoriat

1. Painon pudotus, jos kissa on ylipainoinen, kodissa on kulkuramppeja, matalareunaiset laajat hiekkalaatikot, tukevat alustat, turkin ajelu ellei kissa pysty hoitamaan turkkiaan.
2. Lääkehoito, kipulääkkeet joiden käyttöä suunnitellaan kun kissan veriarvot tarkistettu ja varmistettu, ettei ole estettä lääkehoidolle.
3. Kondroprotektantit eli rustosuoja-aineet.
4. Erikoisruokavaliot, joita on usealla valmistajalla ja suurimmat hyödyt saadaan omega 3 rasvahappolisällä ja kollageenilisällä ruuassa.

KISSAN NORMAALIT LIIKEET;  viime vuosina tutkimuksien kohteena

Biomekaaninen liikkeiden analysointi on jo vuosikymmenet ollut perustutkimusta ortopedisten sairauksien tutkimus- ja hoitosuunnittelussa.

Liikkeiden analysoinnissa mitataan nk. ground reaction forces (GRF ) eli alustaan tulevan voiman mittausta alustalla, johon on asetettu painemittaus (pressure sensitive walkway = PSW).

Muita mitattavia parametreja ovat nk. peak vertical  force (PVz)  eli maksimipisteen vertikaali voima ja vertikaalinen impulssi eli VI, IFz.

Kissoilla on tehty vasta muutama liikeanalyysitutkimus, jossa on keskitytty nimenomaan alustaan tulevan voiman mittaukseen. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, voidaanko normaalin ei treenatun kissan liikkeestä kerätä analyysitietoa sen kävellessä ja hypätessä ja erotella eri raajojen  voimaa ja liikettä. Tutkimuksessa todettiin, että suurimmat voimat kohdistuvat eturaajoihin. On siis selvää, että kissat ovat ”eturaajapainoitteisia ” ja vamman seurauksena voimat ovat suurempia eturaajoihin. Toisaalta on todettu, että kissan laukka on nk. rototary eli kiertävä laukka, eikä kissa esim. voi peitsata (kulkea kamelikäyntiä, jossa molemmat saman puolen raajat viedään yhtä aikaa eteenpäin).

Sukupuolierojakaan ei todettu muussa kuin että uroksilla on pidempi askel kuin naarailla. Yleensä tämä johtuu siitä, että kollilla on pidemmät raajat.

Kissan liikemekaniikka verrattuna koiraan eroaa muutamissa kohdissa. Maksimipisteen vertikaali voima on kissalla suurempi takaraajassa ponnistuksessa. Eturaajan vertikaali impulssi on alhaisempi kuin koiralla, koska kissalla on lyhyempi tukeutumisvaihe eturaajassa kuin mitä koiralla on. Kissan liikerata on takaraajan moottorilla toimiva, mutta etujalkadominantti liike.

Kirjallisuudessa on hyvin vähän informaatiota kissan kinetiikasta ja kinemaattisesta biomekaniikasta. Tutkimalla enemmän normaaleja kissoja ymmärrettäisiin paremmin kissojen biomekaniikan ja liikeratojen salaisuuksia, jolloin voidaan myös jatkossa havaita poikkeamia paremmin ortopedisten sairauksien ilmetessä.

Julkaistu keväällä 2017 Turokatti kissalehdessä.

31.7.2015 – 10.1.2017

Feetu, olit kuin tähdenlento vain pienen hetken kanssamme mutta ikuisesti kirkkaana sydämessämme. Kehrää rauhassa, nyt on hyvä olla!

Feetua kaivaten Siiri, Tiina ja Marko sekä kisukaveri Lusina

Olimme tiistaina 10.1.2017 klinikalla ja niin oli sairas Feetu kisumme, että piti tehdä kipeä päätös. Nyt haluamme tämän kuvan myötä KIITTÄÄ hyvää palvelua ja aivan todella ammattimaista ja hyvää eläinlääkäriä joka pyyteli anteeksi ettei voinut antaa hyviä uutisia. Hän oli ihminen aivan oikealla alalla.

18.2.2007-3.1.2017

-Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, Olen pilven lento, Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.

Kiitos teille vielä kerran ja ikävä on niin kova