Koira-Kissaklinikka Oy

Koira-Kissaklinikan perustivat eläinlääkärit Martti Haasto ja Folke Perander vuonna 1972. Vastaanotto avattiin Rauhankatu 17:ssa. Katutasossa oli yksi huone ja alakerrassa toinen. Välissä kierreportaat, jotka aiheuttivat aika ajoin harmaita hiuksia niin eläinpotilaille, näiden omistajille kuin henkilökunnallekin. Kissa kulkee portaat tyynesti sylissä, mutta vastaanotolle saapuvan 50 kiloisen loukkaantuneen koiran kanssa tarvittiinkin jo konstia jos toista alakertaan pääsemiseksi. Ylös tultiinkin sitten narkoosissa olevan lemmikin kanssa koko väen osallistuessa potilaan kanto-operaatioon. Tunne oli vähän niin kuin olisi yrittänyt liikutella neljänistuttavaa, mutta elävää, sohvaa kierreportaissa…

Rouva Haasto toimi vastaanottoapulaisena ja potilaat saapuivat sananmukaisesti suoraan kadulta, ilman ajanvarausta. Eteisaulassa oli välillä täysin autiota, tyhjää ja hiljaista. Sitten yhtäkkiä sisään pelmahti kokonainen koiralauma omistajien päätettyä, että nyt hoidetaan kerralla kaikki kuntoon, rokotukset ja korvavaivat. Samalla seilasi sisään omistajan kanssa kissaäiti, joka ei suostunut aloittamaan synnytystään ja juuri silloin päätti myös naapuritalon omistaja Mustinsa kanssa testata, kenellä on oikeasti etuajo-oikeus Mikaelin kirkon kulmilla. Silläkö, jolla on suurimmat renkaat vai sillä, jolla on kippura häntä? Pyörällinen oli voittanut ja Mustin jalka piti operoida…

Jyri valmistui eläinlääketieteellisestä vuonna 1981 ja Eva vuotta myöhemmin. Seuraavana vuonna perustettiin Eläinsairaala Anivet (1983), Perniön Teijoon, Jyri Koposen ja Eva Einola-Koposen molempien toimiessa praktiikan eläinlääkäreinä.

Alusta asti hevospainotteisen asiakaspiirin matka vastaanotolle Teijoon oli kuitenkin hieman vaivalloinen ja parin vuoden kuluttua Anivet muutti lähemmäs potilaspiiriään Piikkiön Raadelmaan. Ja Evasta tuli Koira-Kissaklinikan uusi omistajayrittäjä Turkuun. Aprillipäivänä (1.4.1985) alkoi oman klinikan kuuraus ja kunnostus.

Ensin oli vain Eva ja tarvittaessa Jyri Raadelmasta auttamassa, myöhemmin myös puolipäiväinen vastaanottoapulainen. Klinikka oli auki klo 13.00 alkaen ja ovet suljettiin sitten kun viimeinenkin potilas oli lähtenyt kotiin, toisin sanoen joskus hyvinkin myöhään yöllä.

Vastaanotto jatkui entiseen malliin ilman ajanvarausta ja päivät, illat ja yöt olivat yllätyksiä täynnä. Omaankin perheeseen oli tullut lisäystä. Tytär Johanna syntyi 1984 ja tottui hyvin nopeasti nukkumaan päiväunensa mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja tilanteissa, ja sikeästi!

Muutamien vuosien kuluttua Johanna antoi kaikille sillä kertaa klinikalla oleville varmasti ikimuistoisen eläinlääkärivisiitin. Johanna tuli suoraan koulusta klinikalle, huikkasi äidille heti ovelta ja maailman luonnollisimpana asiana kysyi kirkkaalla lapsenäänellä: ”Onks ketään kuollut tänään?” Onneksi sillä kertaa ei ollut ketään näissä merkeissä vastaanotolla ja hetken hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen, ei kukaan tahtonut saada nauruaan loppumaan!

Kierreportaista päästiin kun muutettiin Untolankadulle. Nyt klinikalla työskenteli Evan lisäksi jo toinenkin eläinlääkäri ja kaksi avustajaa, täysipäiväisesti. Täällä alkoi myös totuttelu ajanvarauksen periaatteeseen. Nyt kadulta voi kävellä vastaanotolle vain ilta-aikaan, klo 16.00 alkaen. Ja ehtooaikaan, siinä kahdeksan pintaan, oli odotushuone kuin koira- ja kissaihmisten keskustelukerhon kokoushuone.

Asiakkaatkin tiesivät tulla sillä mielellä, että odottamaan voi joutua. Kaikenlainen kokemusten ja kuulumisten vaihto toisten vuoroaan odottavien kanssa oli oma osansa koko eläinlääkärissä käyntiä. Turussa oli tuolloin, kaupungineläinlääkärin lisäksi, 3-4 pieneläinvastaanottoa ja potilaat olivat pääsääntöisesti koiria ja kissoja.

Erilaisia eksoottisia lemmikkieläimiä oli koko maassa aivan yksin kappalein ja eläinlääkärin palveluista käytettiin ikään kuin kapeampaa viipaletta, kuin tänä päivänä. Useimmiten kyseessä oli lemmikkieläinten erilainen peruslääkinnällinen huolto, joskin mukana oli alusta asti myös erilaiset kirurgiset operaatiot. Leikkaussalin puolella toimittiin suppeammalla alueella kuin nykyisin. Oli erilaisia ”perusleikkauksia”, kastraatio- ja sterilaatioleikkauksia, keisarinleikkauksia ja murtumapotilaita. Tämän päivän leikkaussalin ajanvarauskirjaa lukiessa näitä perusleikkauksia on ehkä puolet kaikista operaatioista. Sitä toista puolta ei ennen juuri ollutkaan, mm. silmä- ja hammas- ja sisäelinkirurgiaa, lonkkaleikkauksia tms.

Eläinlääketieteen menetelmät ja hoitomahdollisuudet kehittyvät jatkuvasti, kuten ihmislääketiedekin, eikä eläinlääkäriksikään enää koskaan ”valmistuta”. Korkeakoulututkinnon jälkeen on saanut kisällikirjan käytännön praktikointiin, mutta jatko- ja täydennyskoulutuksen tarve on yhtä jatkuvaa, kuin elämä itse!

”Olen varmasti ainoa ihminen näillä main, joka riemuitsi Suikkilan postin toiminnan lopettamisesta…”

Untolankadulla toimittiin vuokratiloissa ja postissa asioinnin yhteydessä Eva kuuli lähiöpostin lakkauttamispäätöksestä. Ja siltä seisomalta sai postineiti kysymyksen, johon ei osannut vastata: ”Kuka omistaa nämä tilat?”. Omistaja löytyi ja kaupat tehtiin ja alkoi postin tilojen remontointi ja uusrakentaminen pieneläinvastaanotolle sopivaksi.

Elettiin vuotta 1990 ja Evalla oli erikoistumissyksy omassa ammattiosaamisessaan ja tavoitteena ”Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärin” oppiarvo. Toisen klinikalla täysipäiväisesti työskennelleen eläinlääkärin äitiysloma alkoi samaan aikaan ja uusia osaajia oli kiinnitettävä myös hoitohenkilöstön puolelle. Uusissa toimitiloissa oli paljon enemmän toimenpide- ja tutkimushuoneita kuin entisessä ja kokonainen uusien sairaalakalusteiden, -laitteiden ja -välineiden arsenaali marssitettiin sisään kerralla. Eva etsii röntgenlaitteesta kuulemma edelleen silloin tällöin ja hellästi virtalukkoa, sillä siinä on perheen maastoauto realisoituna…

Nyt päästiin kunnon tiloihin ja täyden palvelun toimintaan. Pieneläinten terveyden- ja sairaanhoidon koko laaja skaala pystytään tarjoamaan omalla klinikalla, omia laboratoriopalveluja myöden. Kansainväliseen eläinlääkäreiden jatkokoulutukseen osallistutaan jatkuvasti ja klinikan erityisosaamisalueita on tänä päivänä useita, mm. pieneläinten dermatologia (ihosairaudet), sydän-, hammas- ja silmäsairaudet sekä harvinaisemmista toimenpiteistä esim. lonkka- ja nivelkirurgia ja vatsa- ja keuhkotähystykset.

Klinikka muutti keväällä 2008 Vuorelankadulle ohikulkutien varteen Raision puolelle isompiin tiloihin. Täten sisällä olevia akuutisti sairaita potilaita voitaisiin hoitaa paremmin. Samanaikaisesti kasvaneella henkilöstöllä olisi paremmat työolosuhteet työskennellä ja klinikan kehittyä.

Vuorelankadun suuremmat toimenpidetilat jossa mm. hammaspiste, fysioterapiahuone vesialtaineen, lisää hoitohäkkejä leikkauksesta toipuville ja akuutisti sairastuneille. Myös kattavampi ja kokoajan kehittyvä laboratorio mahdollistaa nopeammin hoidon aloittamisen akuutisti sairaille. Vuorelankadulle muutettaessa saatiin myös pitkään kaivattu digitaalinen röntgenkuvien käsittely käyttöön.
Henkilökunnalle varattiin kunnolliset tilat päivystyksiä varten sauna, lepohuone ym. (klinikka oli yhtenä viidestä alueen klinikasta mukana Turun alueen pieneläinpäivystyksessä 1985-2011, jolloin kaupunki ulkoisti päivystyksen alueen ulkopuolelta tulleelle tarjoajalle).Voidaksemme palvella asiakkaitamme hätätapauksissa aloitimme 1.5.2012 lauantaivastaanoton joka lauantai klo 9-15.
Klinikan päämääränä on aina ollut pyrkiä tarjoamaan korkeatasoisia empaattista palvelua lemmikin jokaisessa elämän vaiheessa.
Uusien toimitilojen myötä pystymme siihen paremmin.

Vuonna 2010 perheyritykseen tuli mukaan kolmas eläinlääkäri kun Johanna sai eläinlääketieteen kandidaatin paperit ja valmistui myöhemmin eläinlääketieteen lisensiaatiksi. Myöhemmin samana vuonna perhettä kohtasi suuri suru kun Jyri menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen. Sekä Koiraklinikan ja Hevosklinikan henkilökunnan sekä lukuisten perhetuttavien vahvan tuen avulla Eva ja Johanna pääsi jaloilleen, josta edelleen ollaan ikuisesti kiitollisia. Pitkän pohdinnan lopputuloksena alkoi hahmottua tulevaisuuden suunnitelma jossa sekä pieneläinklinikka ja hevosklinikka palvelisi tulevaisuudessa samassa pihassa ja muodostaisi niin sanotun eläinhoitokeskuksen. Tällöin klinikat pystyisivät toimimaan entistä paremmin synergisesti niin laitteiden, palveluiden kuin henkilökunnan osalta.

Kesällä 2014 klinikka muutti omaan punaiseen tupaan joka on vartavasten Koira-Kissaklinikalle suunniteltu ja rakennettu – täällä aiomme pysyä!

Klinikan henkilökuntamäärä nousi muuton myötä, jolloin pystyttiin entistä paremmin palvelemaan asiakkaita. Klinikan varustelutasoon tuli merkittävä lisäys kartiokeilatietokonetomografialaitteiston käyttönoton jälkeen syyskuussa 2015 joka on mahdollistanut etenkin nivelten, pään muutosten tarkempaa diagnostiikkaa kuin myös keuhko ja vatsaontelon muutoksien parempaa havainnointia.

Klinikan toimintaa on kehitetty edelleen henkilökunnan kanssa ja toimenpiteiden kehittyminen muun muassa tähystysleikkaukset ovat tuleet mukaan leikkaussalitoimitaan. Hiilidioksidilaserleikkurin hankinta ensimmäisenä klinikkana Suomessa mahdollisti nenä nieluleikkauksien kivutomamman ja turvallisemman leikkaustavan vähentäen verenvuotoriskiä leikkauksen herämisvaiheessa.

Klinikan 50 vuotis juhlavuotta sekä Evan 40 vuotista eläinlääkäriuraa vietettiin 2022 koronaepidemian  jälkimainingeissa tekemällä koulutusmatka henkilökunnan kanssa Wienin yliopistolliseen sairaalaan jossa Johanna  oli tekemässä erikoistumiskoulutuksensa yliopistokoulutusvaihetta kolmen kuukauden ajan. Samana vuonna lokakuussa Evalla oli kunnia vastaanottaa Turun Yrittäjänaisten myöntämä Turun Naisyrittäjä palkinto.