Kissan koronavirus aiheuttaa kissoilla tarttuvaa suolistotulehdusta joka satunnaisesti voi edetä   parantumattomaan tarttuvaan vatsakalvon tulehduksen nk. FIP:iin (Feline Infectious Peritonitis). 

Etiologia ja Epidemiologia

Kissojen koronavirus on suuri vaipallinen RNA-virus, jota esiintyy laajasti.   Tartunta yleensä tapahtuu emolta pennuille, ennen vieroitusta 2-6 viikon ikäisenä ulosteen jouduttua suuhun (feko-oraalitartunta). Ulosteet sisältävät paljon koronavirusta, jonka vuoksi kontaminoitunut hiekkalaatikko on todettu olevan tärkein tartuntalähde. On myös todettu, että virus voi erittyä aika ajoin sylkeen, jolloin yhteiset ruokakipot voi olla myös mahdollinen tartuntalähde. 

Koronavirus on erittäin tarttuvaa, kodissa jossa lukuisia kissoja tai kissaloissa on jopa 90% kissoilta todettu   koronavasta-aineita. Vasta-aineiden nousu ei   tarkoita automaattisesti sitä että kissa kehittäisi FIP;in eli tarttuvan vatsakalvontulehduksen, eikä ole syy lopettaa kissaa. Koronavirustartunta voi myös tapahtua FIP:iä sairastavilta kissoilta, mutta ei tarkoita, että se johtaisi automaattisesti FIP:iin sairastumiseen sillä myös yksilön vastustuskyvyllä on iso rooli sairauden etenemisessä.

Kissan koronavirukset ovat jaettu kahteen ryhmään niiden ominaisuuksien perusteella (antigeeniominaisuuksien ja genomin perusteella). Tyyppi 1 on yleisin ja Tyyppi 2 on yhdistelmä 1 tyypin ja koiran koronaviruksesta. Molemmat aiheuttavat kissoilla FIP:iä. 

Miten koronavirus muuttuu FIP:iä aiheuttavaksi virukseksi on ollut tutkimuksien alla, ja tällä hetkellä epäillään kahta patogeneesitapaa. Toisessa epäillään että koska virus pystyy helposti mutatoitumaan, jolloin mutatoituessaan se pystyy kissakohtaisesti infektoimaan elimistön valkosolujen monosyyttejä verenkierrossa ja makrofaageja (elimissä olevia monosyyttejä) esim. suolessa, joissa se alkaa lisääntymään. Suuri viruskuormitus, joka yleensä myös helpommin johtaa viruksen mutatoitumiseen sekä kissan elimistön oma immunologinen huono vaste viruksen lisääntymiseen monosyyteissä johtaa FIP:in  eli vatsakalvotulehduksen syntymiseen. Toisessa vaihtoehdossa epäillään että on olemassa kahta eri koronavirustyyppiä josta toinen on nk. virulentimpi eli voimakkaammin sairautta aiheuttava, mutta tutkijat ei osaa selittää tällä viruksen ajoittaista esiintyvyyttä.

Voimakas immunologinen reaktio virukselle johtaa verisuonissa verisuonitulehdukseen nk. vaskuliittiin.  Verisuonen seinämä vaurioituu ja alkaa vuotamaan nestettä verisuonia ympäröiviin kudoksiin. Tämä johtaa usein nestekertymään esim. vatsaontelossa, keuhko-ontelossa tai jopa sydänpussissa ja tätä taudin muotoa kutsutaan nk. effuusiiviseksi eli FIP:in märkä muodoksi. Vaihtoehtoisesti nk.non-effuusiivinen, eli kuiva muoto johtaa johtaa nk. granulomatoottiseen tulehdusreaktio muutoksien muodostumiseen, jotka johtaa elimien toimintahäiriöihin. FIP;in kuivamuoto kehittyy tyypillisesti hitaammin kuin nk. märkä muoto. Taudin kuva voi vaihdella myös näiden kahden muodon välillä. Termi tarttuva vatsakalvon tulehdus on hieman harhaan johtava nimike sairaudelle koska FIP ei itsessään ole tarttuvaa vaan koronavirustartunta on tarttuvaa. 

Kissat sairastuvat korona-viruksen aiheuttamaan FIP;iin tyypillisesti alle 2 vuotiaana mutta kaiken ikäiset kissat voi sairastua. Yleensä kissanpennut sairastuvat vieroituksen jälkeen ja menehtyvät 3-16 kuukauden ikäisenä. Kissanpennut ovat enemmän alttiita sairastumaan FIP:iin kuin aikuiset, suuren virusmäärän ja kehittymättömän vastustuskykynsä vuoksi, sekä johtuen stressitilanteista johon kissanpentu usein altistuu kuten vieroitus, rokotus, ja kastraatio/ sterilisaatio, tässä siis huomioitava varhaissterilaatioon liittyvät stressitekijät.

On todettu että rotukissoilla ja sisäkissoilla esiintyy suhteessa enemmän FIP;iä kuin ulko-kotikissoilla.

Tämän epäillään johtuvan geeniperimän kapenemisesta. Lisäksi ulkokissat tekevät tarpeensa ulos jolloin tartuntapaine vähenee sisätiloissa kun taas sisäkissoilla ulosteet hiekkalaatikoissa. Tutkimuksissa jossa tarkasteltu on todettu Abessinialaisilla, Bengalinkissoilla, Pyhä Birma, Himalayan(Coulourpoint) ja Ragdollin sekä Rex kissoilla olevan kohonnut riski sairastua FIP;iin. On myös todettu, että joidenkin rotujen linjoissa tautia todetaan enemmän. Näin ollen, mikäli pentueessa todetaan kissoja, jotka sairastuu FIP:iin  suositellaan ettei samaa kollia  käytettäisi uudelleen mikäli  geeniperimässä, joka säätelee vastustuskykyä  yhdistettynä emon geeniperimään on olemassa ominaisuus joka  altistaa sairastumiselle. Koronavirustartunta voi tarttua lähikontaktissa olevaan kissaan ja koiran välillä myös, joka voi aikaansaada uusia rekombinaatio virusmuotoja. 

Tartunta ja oireet

Koronavirus erittyy ulosteissa 2 päivää infektiosta jolloin kissa saanut suun kautta tartunnan. Virus jakautuu ohutsuolen sisäpinnan epiteelisoluissa,  ja  virusta erittyy yksilön ulosteissa 2-3 kk joskus jopa pysyvästi nk. kroonisten kantajien kohdalla. Stressitilanteissa esim. kissan joutuessa  esim.löytöeläintaloon on todettu että viruksen erittyminen lisääntyy määrällisesti jopa  10 ¹ stä 10⁶ een.

Suurin osa koronaviruksen infektion saaneista yksilöistä ovat oireettomia. Kissanpentujen saadessa infektio voi niillä esiintyä lyhytaikaisesti ylähengitystie oireita ja ohimenevää ripulia, aika ajoin oksentelua ja kasvussa voi tulla hidastumista. Oireet yleensä häviävät parin viikon sisällä. Välillä kumminkin koronavirustartunta voi aiheuttaa kissalla todella voimakkaita suolisto-oireita kuten oksentelua, akuuttia tai kroonista ripulointia ja syömättömyyttä, jotka vastaa huonosti oireen mukaiseen hoitoon. 

Viruksen mutatoituessaan, jolloin se muuttuu virulentimmaksi se päätyy elimistön puolustussoluihin (makrofaagit) ja verenkierron monosyytteihin jossa ne alkaa jakautumaan jos kissan immuunipuolustus sitä ei pysty hillitsemään. Näin ollen mikäli kissan vastustuskyky on heikko sairastuu se todennäköisesti FIP:iin, kun taas on todettu että on yksilöitä joiden monosyyteissä virus ei jakaudu lainkaan, jolloin puhutaan koronavirusresistenssistä (virus ei pysty aiheuttamaan sairautta). On todettu että etenkin jos kissalla voimakas nk. soluvälitteinen immuunivaste estää se FIP;in kehittymisen.  Monosyytit jotka ovat infektoituneita viruksella alkavat erittää tulehdusvälittäjä aineita kuten interleukiini 6, TNF-alfa ym. Tulehdusvälittäjä aineet saavat aikaiseksi esim. maksan tuottamaan akuutin vaiheen proteiineja joka nähdään verenkuvassa kohonneena proteiini määränä, ja samoin tulehdusvälittäjäaineet saavat aikaiseksi ruumiin lämmön nousun eli kissalle nousee kuume. Tulehduksen välittäjäaineet ja verisuonien seinämään kiinnittyvät tartunnan saaneet monosyytit myös heikentävät verisuonien seinämiä jolloin kudosnestettä helpommin vuotaa esim.  vatsaonteloon tai keuhko-onteloon ja virus leviää verisuonista elimiin.

Kliiniset oireet jota kotona kissoissa yleensä huomataan on apaattisuus, ja huono ruokahalu ja esim. pullottava vatsa joka viittaa nestekertymään vatsaontelossa kun taas hengitysvaikeudet ja hengästyneisyys voi viitata nestekertymään keuhko-ontelossa. Kissan paino usein myös laskee, ja siksi kissan painon seuranta on osa yleistä terveydenhuoltoa. Sydänpussiin kertyvä neste aiheuttaa usein todella akuuttia shokki-oiretta koska neste häiritsee sydämen oikean puolen toimintaa. 

Etenkin nk. kuivan FIP;in muodossa lähes kaikilla kissapotilailla on silmä oireita jossa kissalle  voi tulla värikalvon tulehdus eli nk. iriitti. Välillä tulehdus on voimakkaampi ja sen seurauksena tulehdus soluja voi olla jopa etukammionesteessä jotka tarttuvat sarveiskalvon sisäpintaan ja ne ilmenevät kertyminä sarveiskalvon alaosassa (keratic precipitates). Verkkokalvolle muodostuvia kertymiä ja verisuonimuutoksia voi myös  nähdään silmänpohjatutkimuksessa.

Keskushermostollisia oireita ilmenee  25-33% ssa tapauksista kuivan FIP;in sairastuvista jossa oireina kuten lievää ataksia (tasapainohäiriö)  jossa liikkuminen ”juopuneen ”oloista.  Joillakin oireet voivat jopa edetä voimakkaisiin kohtauksiin.   Aivokalvontulehduksessa ilmenee yleensä voimakkaat hermostolliset oireet ja kuumetta niskakipua, niskajäykkyyttä jne. 

Kuiva FIP;in muoto voi satunnaisesti aiheuttaa vain muutoksia suolistoon jolloin kissalla useimmiten ummetusta, kroonista ripulia ja oksentelua. Iho-muutoksia voi myös esiintyä mutta usein kissalla myös muita oireita

Diagnoosi

Koronaviruksen diagnosointiin ei ole varsinaista testiä.  Potilas jolla on suolisto-oireita ja todetaan verinäytteessä koronavasta-ainetestissä positiiviseksi tai ulostenäytteen RT- PCR (Real Time-PCR) tutkimuksessa todetaan viruksen RNA;ta voidaan olettaa että ripuli  todennäköisesti koronaviruksen aiheuttamaa. Silti saman aikaisesti poissuljetaan sopimaton ruoka-aine eliminaatiodieetin avulla ja   ripulin aiheuttajat kuten esim. sisäloisista Tritrichomonas foetus;ksen aiheuttama  ripuli.

Varmaan FIP diagnoosiin pääseminen elävän eläimen kanssa on haastavaa ilman kudosnäytteitä ja niiden saaminen on usein haasteellista koska näytteiden otto on invasiivinen toimenpide sairaalle kissalle. Yleensä diagnoosi perustuu muiden sairauksien poissulkuun.  Jos kudosnäytteessä esim. suoliston koepala tai maksan koepala todetaan nk. pyogranulomatoottinen muutos ja  koronavirusantigeeneja on diagnoosi varma. Rinta- tai vatsaontelo effuusionesteen avulla voidaan poissulkea muita sairauksia mm. solukuvan, proteiinimäärän ja viljelyn perusteella. 

Verinäytteissä tyypillistä on yleensä että kissoilla on lievä anemia, alhaiset lymfosyytit erittelylaskennassa  sekä  korkea veren proteiini  sekä bilirubiiniarvon kohoamista joka usein aiheuttaa kissan keltaisuutta. Korona-vasta-ainetesti negatiivisuus ei pois sulje kissalta FIP:iä, ja positiivisuus ei tarkoita että kissalla olisi automaattisesti FIP. 

Korona vasta-aine testi ja kissojen jalostuskäyttö

Vasta-aineita verenkiertoon muodostuu yleensä 18-21 vuorokautta koronavirus infektiosta.

Kissoilla joilla todetaan positiivinen koronavasta-ainetulos on todettu että noin 1/3 on aktiivisessa tartuntavaiheessa ja todennäköisesti erittävät myös virusta ympäristöönsä. Nousevat  vasta-aine tasot peräkkäisistä näytteistä terveellä kissalla (2-3 kuukauden välein)  voi indikoida että kissa muodostaa enemmän vasta-aineita koronavirusta vastaan ja eliminoi sen jolloin se ajan myötä muuttuu taas vasta-aine negatiiviseksi. Tällöin esim. uuden kissan ottaminen perheeseen on turvallisempaa kun kissa ei enää eritä virusta. 

Kissan jalostusmielessä testaaminen koronavasta-aineita vastaan on järkevää sillä jos molemmat ovat korona-vasta-aine negatiivisia on turvallista astuttaa. Jos kumminkin kollikissalla on todettavissa koronapositiivinen status on paras odottaa 2-3 kk ja uudelleen testata eläin, mutta jos päätetään edetä riskistä huolimatta ei kollia suositella pidettäväksi narttukissan ympäristössä muuta kuin astutuksen ajan. Silti on olemassa riski että tartunta tarttuu emoon. Mikäli sekä emo ja kolli ovat vasta-ainepositiivisia ei niiden keskinäinen tapaaminen ole ongelma, kuljetuksessa stressi voi tosin lisätä koronaviruksen erittymistä. Emon ollessa vasta-ainepositiivinen tulisi sen ulostenäyteet tutkituttaa 4-6 kertaa viikon välein RT-PCR tutkimuksen avulla jotta nähdään erittääkö se koronavirusta ulosteissaan. Jos eritystä tapahtuu kirjallisuudessa suositellaan aikaistettua  kissanpentujen vieroitusta ja eristämistä  5 viikon ikäisenä mutta hyödystä ja terveysvaikutuksista  ollaan ristiriitaista mieltä. Näiden kissojen vasta-ainetaso tulisi tarkistaa aikaisintaan  10 viikon iässä onko toimenpide ollut tehokas. Emältä saadut vasta-aineet suojaa pentuja 5-6 viikon ikäisiksi. 

Kissaloiden koronavirustartunta tilannetta kartoittamaan riittää usein 2-3 kissaa jokaisesta kissaryhmästä sillä koronavirus on niin helposti tarttuvaa. 

Jos kornavapaaseen kissalaan halutaan tuoda uusi terve kissa tulisi se koronavirus vasta-aine testata. Kissa jolla ei ole todettavissa vasta-aineita ja on terve voi turvallisesti ottaa ryhmään. Mikäli kissalla on vasta-aineita todettavissa tulisi tuontia lykätä ja uudelleen testata kissa 2-3 kk kuluttua, jolloin nähdään onko se muuttunut korona-negatiiviseksi.

Kissan ”skreenaus” ennen leikkausta tai muuta stressaavaa tapahtumaa voisi olla järkevää. Jos kissalla ei ole vasta-aineita todettavissa on turvallista jatkaa eteenpäin. Jos kissalla vasta-aine positiivisuutta on olemassa riski että stressin aiheuttamana kissalle voi kehittyä FIP. Aktiivisen tartunnan voi tarkistaa ulostenäytteen RT-PCR määrityksellä, jolloin jos kissa aktiivisesti erittää virusta olisi ainakin järkevä odottaa ja siirtää mahdollista leikkaustoimenpidettä   siihen asti että kissa on saanut infektion hallintaan ja muuttunut vasta-ainenegatiiviseksi. Jos toimenpide on välttämätön pitäisi tällaiselle kissalle pyrkiä minimoimaan stressi  esim.kuljetuksesta   feromonien  avulla ja  ruokavaliolla joka rauhoittaa (tryptofaania sisältävät ravinnelisät tai ruoka). 

Ennen kortisonilääkitystä tai muuta vastustuskykyä alentavaa lääkettä olisi hyvä tietää kissan koronaviruksen tartuntatilanne jolloin vasta-ainetesteillä ja ulosteen viikottain otettavilla useilla  RT-PCR testeillä  saadaan tietoa siitä onko kissalla aktiivinen tartunta, jolloin hahmotetaan onko kissalla riski sairastua FIP:iin ja pitääkö vaihtoehtoisa hoitoja miettiä jos se on mahdollista. 

Hoito

Koronavirustartunassa kissoilla voi olla lyhytaikaisesti suolisto-oireita johon annettaan tukihoitoa jossa huolehditaan siitä ettei kissa kuivu. Ripulin pitäisi olla 2-3 viikossa ohimenevää.

FIP;iin sairastuville kissoille  ei ole parantavaa hoitoa, vaan sairaus johtaa kuolemaan. FIP;in aiheuttamia tulehdusreaktion kliinisiä oireita voidaan yrittää lievittää kortisonilla mutta useimmiten vaste on huono ja lyhytaikainen jolloin kissan voinnin heiketessä päädytään kärsimysten välttämiseksi eutanasiaan. 

Koronavirus säilyy kuivassa ympäristössä jopa 7 viikkoa ja tartunta voi siirtyä hiekkalaatikon, kenkien ja käsien välityksellä kissasta toiseen. Viruksen inaktivoimiseen eli tuhoutumiseen riittää tavallinen pesuaine ja tavalliset desinfektio-aineet josta kloriitti on suositeltavin koska se on tehokkuuden lisäksi  kissoille turvallisin.

Ennaltaehkäisy

Kissaloissa koronaviruksen ennaltaehkäisyssä pyritään vähentämään tartuntapainetta sillä että kissoilla riittävästi hiekkalaatikoita 1 laatikko 1-2 kissalle. Hiekkalaatikon hiekka pitäisi vaihtaa viikoittain, jolloin myös hiekkalaatikot pestään ja desinfioidaan. Hiekkalaatikot tulisi pitää kaukana ruokailu-alueelta ja hiekka joka tulee ulos hiekkalaatikoista tulisi imuroida pois säännöllisesti. Pitkäkarvasten kissojen karvat takajaloista olisi hyvä pitää lyhyenä ettei uloste tartu karvoihin. 

Kissojen määrä ei tulisi taloudessa olla 8-10 yksilöä enempää ja ne olisi hyvä olla 3-4 yksilön ryhmissä. Eläinsuojelukeskuksissa jokainen kissa pitäisi pitää omassa yksiössään jotta ne ei tule kosketuksiin toisiinsa.

Mikäli kissalassa halutaan päästä koronaviruksesta eroon tulisi koronavirus vasta-aine negatiiviset ja ei ulosteessa erittävät kissat pitää omassa ryhmässään ja vasta-aine positiiviset tai virusta ulosteessaan erittävät pitää omassa ryhmässään. 

Tulevien pentujen suojeleminen koronavirustartunalta  vaatii erillisen tilan emolle ja pennuille joka tyhjennetään muista kissoista viikko ennen narttukissan tuomista tiloihin. Tila pitää pestä pesuaineella  ja desinfioda kloriitilla joka 1:32 laimennettu.  Tilassa käytetään erillisiä hiekkalaatikoita ja ruokakuppeja jotka pesty ja desinfioitu kloriitilla. Tuleva emo tuodaan tilaan ainoana kissana 1-2 viikkoa ennen oletettua synnytystä. Kissoja hoitaessa nämä yksilöt tulisi hoitaa ennen muita jotta vältytään tartuntaa, käsihygienia tärkeässä roolissa, samoin huoneeseen mentäessä pitäisi olla kengät ja vaatetus jota käytetään vain siinä huoneessa työskennellessä. Naaras pitäisi testata ennen ja synnyttämisen jälkeen koronaviruksen varalta jos halutaan selvittää onko kissanpentuja tarpeen vieroittaa ennen aikaisesti. 

Jos talouden ainoa kissa sairastuu FIP:iin ja kuolee on suositeltavaa odottaa 2 kk ennen kuin talouteen tuodaan uusi kissa. Ympäristön puhdistus tässä myös tärkeää. Monikissatalouksissa muut jäljelle jäävät kissat luultavasti kantavat koronavirusta. 

Ihmisen ja kissa koronaviruksen näkökulmasta

Ihminen ei voi sairastua kissan koronavirukseen tai FIP:iin. Tämän hetkinen ihmisten koronavirus  COVID-19  pandemiaa on myös tutkittu eläimien osalta mm. kansainvälisen eläinten terveysorganisaation puolesta (www.oie.int) jossa on todettu että koirilla ja kissoilla jotka ovat eläneet läheisessä kontaktissa ihmisen kanssa joka sairastanut koronaviruksen on myös testattu positiiviseksi kyseistä virusta vastaan. Kissaeläimet vaikuttaisivat olevan enemmän alttiita kuin koirat. Eläimien ei ole todettu välittävän sairautta ihmiselle, jolloin lemmikit eivät aiheuta ihmisille alttiutta sairastua. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 2/2020