Portosysteeminen shuntti on verisuoniepämuodostuma, joka johtaa verenkierron maksakudoksen ohi. Normaalisti laskimoveri kulkee vatsaontelon sisäelimistä porttilaskimon kautta maksaan. Shunttisuoni yhdistää porttilaskimon verenkierron suoraan maksan ohi systeemiseen verenkiertoon. Näin suolesta imeytyneet ravintoaineet kuormittavat systeemistä verenkiertoa, eivätkä ole maksan käytettävissä. Maksa ei kehity normaalisti.
Shunttisuoni voi sijaita maksan ulkopuolella (ekstrahepaattisesti) tai maksan sisällä (intrahepaattisesti).Shuntti voi olla synnynnäinen tai hankittu. Yksittäisiä intrahepaattisia shuntteja tavataan yleensä isorotuisilla koirilla (irlannin susikoira, vanha englanninlammaskoira, noutajat, samojedinkoira, australianpaimenkoira, australiankarjakoira). Yksittäisiä ekstrahepaattisia shuntteja esiintyy yleensä pienirotuisilla koirilla, kuten yorkshirenterriereillä, snautsereilla, villakoirilla, mäyräkoirilla, mopsilla ja maltankoirilla. Shuntti on perinnöllinen maltankoiralla, cairnterrierillä ja irlanninsusikoiralla sekä todennäköisesti perinnöllinen yorkshirenterrierillä.
Kroonisissa maksan sairauksissa (fibroosi, kirroosi) porttilaskimon verenpaine kohoaa, jolloin aukeaa pieniä hankittuja ekstrahepaattisia verisuonia. Näitä näkyy yleensä munuaisten ja pernan ympärillä. Rotualttius hankituille shunttisuonille on saksanpaimenkoiralla ja dobermannilla.
Mikrovaskulaarinen dysplasia on sairaus, jossa verinäytemuutokset ovat shuntille tyypillisiä (myös sappihappoarvot ovat koholla), mutta koira on yleensä oireeton, maksan koko on normaali, ja yksittäinen shunttisuoni puuttuu. Muutokset ovat maksan mikroverenkierron tasolla. Sairaus ei yleensä vaadi hoitoa.
Portosysteeminen shuntti on sairautena melko harvinainen. Synnynnäisiä shuntteja on kuitenkin diagnosoitu myös vanhoilla koirilla, joten shuntin mahdollisuus on aina pidettävä mielessä, kun koiralla on siihen viittaavia oireita.
Epänormaali verenkierto aiheuttaa hermostollisia eli neurologisia oireita, mahasuolikanavan oireita, lisääntynyttä juomista ja pissaamista ja toistuvia tulehduksia. Yleisiä oireita ovat huono kasvunopeus, painon lasku ja lääkeaineyliherkkyys. Koiralla voi olla horjumista, väsymistä, käytöshäiriöitä ja sokeutumista. Ruokahaluttomuus, oksentelu ja ripuli ovat tavallisia oireita. Kissat voivat kuolata runsaasti.
Oireilu voi alkaa nuorena, mutta joskus koira oireilee vasta vanhemmalla iällä. Oireet voivat olla intermittoivia, eli ne tulevat ja menevät. Harvinaisempia oireita ovat kutina, kuumeilu ja epänormaalisti voimistunut ruokahalu, virtsaamisvaikeudet ja kohtaukset.
Verinäytteissä saatetaan havaita valkosolumäärän kohoaminen ja lievä anemia. Maksan tuottamat aineet (urea, proteiinit, albumiini, glukoosi ja kolesteroli) voivat olla vähentyneet. Maksa-arvot saattavat olla koholla, mutta normaalit maksaentsyymit (alat, afos) eivät poissulje portosysteemistä shunttia. Virtsanäytteen ominaispaino on yleensä hyvin alhainen. Virtsassa voi olla ammonium-uraatti kiteitä. Virtsatulehdukset ja verivirtsaisuus ovat yleisiä.
Diagnoosi
Koska sairaus on suhteellisen harvinainen, on tautia osattava epäillä. Perustutkimuksissa ei välttämättä ole lainkaan muutoksia ja mikäli maksan toimintatestejä ei tehdä osana kroonisen oireilun selvittämistä, tapauksia jää löytämättä. Vaikka oireet ja laboratoriolöydökset saattaisivat jo viitata portosysteemiseen shunttiin, tehdään silti maksan toimintatestit. Näitä ovat sappihappotesti ja ammoniakkimääritys (tai ammoniakkitoleranssitesti). Tyypillisesti maksashunttipotilaalla molemmat sappihappoarvot ovat voimakkaasti koholla. Kohonnut ammoniakki viittaa portosysteemiseen shunttiin. Mikään testi ei yksistään ole 100% luotettava, ja joskus shunttipotilaalla yksittäinen testi voi olla myös normaali. Maksan toimintatestien tulisi kuulua rutiiniosana kohtauspotilaan diagnostiikkaa.
Maltankoirilla sappihappotestin tulos on usein epänormaali, ilman että siihen liittyy maksan toimintahäiriö tai portosysteeminen shuntti. Normaali sappihappotesti sulkee pois portosysteemisen shuntin maltankoiralla, mutta epänormaali tulos on kyseenalainen.
Verinäytteiden lisäksi portosysteeminen shuntti halutaan paikantaa diagnostisella kuvantamisella. Tavallisissa röntgenkuvissa shunttisuoni ei näy, mutta tyypillisiä shunttiin viittaavia löydöksiä ovat pieni maksa, suuret munuaiset ja mahdolliset virtsakivet.
Ultraäänitutkimuksella shunttisuoni löytyy noin 74 – 80 % varmuudella. Tutkimuksen tarkkuus on suuresti kiinni tutkijan kokemuksesta. Ekstrahepaattinen shuntti on vaikeammin löydettävissä, sillä kaasuntäyteinen suoli peittää helposti näkyvyyttä. Väridopplerin avulla nähdään verenkierron suuntaa ja voimakkuutta.
Muita diagnostisia menetelmiä ovat tietokonekuvaus, magneettikuvaus, ja portografia, jossa varjoainetta ruiskutetaan suoraan suolen verenkiertoon leikkauksen yhteydessä.
Hoito
Lääkehoidolla korjataan neste-ja elektrolyyttihukka sekä verensokerin heittelyt sekä pyritään ehkäisemään komplikaatioita. Komplikaatioita ovat hepaattinen enkefalopatia ja vatsahaavaumat. Hepaattinen enkefalopatia tarkoittaa maksan toimintahäiriöstä johtuvaa aivo-oireilua: tylsyys, väsymys, syömättömyys, käytöshäiriöt, runsas juominen. Vakavampia oireita ovat horjuminen, törmäily ja kouristukset. Hepaattisen enkefalopatian hoidossa ruuan proteiinia rajoitetaan, jotta ammoniakin tuotanto suolistossa vähenee. Oireiselle koiralle käytetään maksavikaisen ruokavaliota. Mahasuolikanavan verenvuotoja hoidetaan happosalpaajalla ja sukralfaatilla. Antibioottilääkityksellä koetetaan rajoittaa ammoniakkia tuottavien bakteerien toimintaa. Laktuloosi imee ammoniakkia pois suolistosta. Tulehdussairaudet hoidetaan asianmukaisesti.
Lääkehoidolla noin kolmasosa potilaista voi pärjätä ja elää useamman vuoden ilman leikkausta. Ennustettu elinikä pelkällä lääkehoidolla on suoraan verrannollinen siihen, missä iässä sairaus diagnosoidaan. Lääkehoitoa voidaan ajatella oireettomille koirille, joiden diagnoosi saadaan vanhemmalla iällä (usein sattumalta).
Yli puolet koirista, joita yritetään hoitaa pelkällä lääkehoidolla, lopetetaan yleensä kontrolloimattomien oireiden vuoksi. Kirurginen hoito on tämän vuoksi aina suositeltavaa synnynnäisen portosysteemisen shuntin hoitona.
Ekstrahepaattisten shunttien leikkausennuste on hyvä. Intrahepaattiset shuntit ovat kirurgille vaativia, ja leikkauskomplikaatioita ilmenee enemmän. Hankittuja shunttisuonia ei voi hoitaa kirurgisesti.
Leikkausennusteeseen vaikuttaa mm. kirurgin kokemus, shunttisuonen sijainti ja potilaan terveydentila ennen leikkausta. Leikkauskomplikaatioita ilmenee 15-20%:lla potilaista. Leikkauskuolleisuus on ekstrahepaattisessa shuntissa 5-7 %, intrahepaattisessa 18-40%. Kissat ovat haastavampia: oireilu uusii herkemmin leikkauksesta huolimatta, ja leikkauskomplikaatioita tulee koiria enemmän.
Lähteet:
Tobias K: Portosystemic shunts and other hepatic vascular anomalies. Kirjassa: Slatter D, Textbook of small animal surgery. 2002
Oksa L ym. Portosysteemisen shuntin hoito koiralla – kaksi tapausselostusta. Suomen eläinlääkärilehti 2009
Willard M: Congenital portosystemic shunts. Atlantic Coast Veterinary Conference 2010
Lamb CR ja Daniel GB: Diagnostic imaging of dogs with suspected portosystemic shunting. Compendium of Continuing Veterinary Education 2002
Sisätauteihin kuuluvat mm. sydän- ja hengitystiesairaudet, ruuansulatuskanavan sairaudet, virtsatiesairaudet, endokrinologiset eli hormonaaliset sairaudet ja kasvaintaudit.
Tutkimus alkaa tarkalla oireiden ja esitietojen selvittelyllä. Kroonikkopotilaan aikaisempi hoitohistoria käydään läpi, ja olisi hyvä jos omistajalla olisi mukana kaikki aikaisemmat hoitotiedot, mikäli potilasta on hoidettu saman vaivan vuoksi muualla. Potilaalle tehdään perusteellinen yleistutkimus, jonka perusteella arvioidaan potilaan kunto ja taudin vakavuusaste. Oireiden ja löydösten perusteella määritellään lisätutkimusten tarve.
Sisätautipotilaan perustutkimuksia ovat veri- ja virtsanäytteet, röntgenkuvaus ja vatsaontelon ultraäänitutkimus. Tutkimus voidaan aloittaa verenpaineen mittauksella, varsinkin sydänvikaisella tai munuaisvikaisella potilaalla.
Sydänpotilaan tutkimuksiin kuuluvat EKG ja rintaontelon röntgenkuvaus, sekä sydämen ultraäänitutkimus. Lisäksi voidaan ottaa verinäytteitä.
Krooninen yskä tai sierainvuoto vaatii perusteellisia tutkimuksia. Hengitystiepotilaalta tutkitaan pieni verenkuva eli tulehdusarvot, rintaontelon röntgenkuvat ja tarvittaessa valtimoverinäyte. Lisäksi voidaan pyytää ulostenäyte tutkittavaksi loisten varalta. Hengitysteistä pyritään ottamaan näytteitä tähystämällä ja huuhtelemalla.
Oksentelu ja ripulioireilu voi liittyä paitsi ruuansulatuskanavaan, myös muihin sisäelinperäisiin sairauksiin. Verinäytteillä ja vatsaontelon ultraäänitutkimuksella pyritään paikallistamaan oireilun alkuperä.
Akuuttipotilailla voi riittää oireenmukainen hoito, mutta kroonikkopotilas vaatii aina perusteellisia tutkimuksia, sillä oireenmukainen hoito vie harvoin oireet pois pysyvästi. Tähystyksellä saadaan otettua pieniä koepaloja mahalaukusta, ohutsuolesta ja paksusuolesta diagnoosin selvittämiseksi.
Virtsatiesairauksien tutkimiseen voidaan myös käyttää veri-, virtsa- ja ultraäänitutkimuksen lisäksi varjoainekuvausta ja tähystystä.
Kasvainsairauden selvittäminen lähtee kasvaintyypin selvittämisestä ja kasvaimen levinneisyyden arvioimisesta. Tähän tarvitaan ohutneulanäyte tai koepala kasvaimesta, verinäytteitä, röntgenkuvaus ja vatsaontelon ultraäänitutkimus. Kirurginen poisto on edelleen paras hoitomuoto useimmissa kasvainsairauksissa. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää solusalpaajahoitoa.
Sisätautipotilaan tutkiminen on salapoliisityötä. Tutkimus etenee vaiheittain, loogisesti askel kerrallaan. Jatkotutkimuksiin voidaan varata tarvittaessa uusi aika. Tutkimuksiin voi osallistua useampi eläinlääkäri ja potilaasta konsultoidaan tarvittaessa klinikan ulkopuolisia alan erikoiseläinlääkäreitä. Tutkimukset eivät ole aina halpoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikkein edullisimmaksi tulee huolellinen diagnostiikka heti ensimmäisellä kierroksella…
Koiran parvovirusta esiintyy kaikkialla. Virus on kestävä ympäristössä, eikä koiraa voi suojata mitenkään ympäristön altistukselta. Käytännössä siis kaikki koirat altistuvat virukselle jossain määrin. Uudempi viruskanta voi infektoida myös kissoja. Sekä koirat että kissat voidaan rokottaa virusta vastaan ja rokotteen antama suoja on hyvä. Parvovirusinfektio onkin lähes yksinomaan pentujen ja rokottamattomien eläinten sairaus. Silti aikuiset eläimet tarvitsevat tehosterokotuksia, sillä vaikka sairaus on aikuisella epätavallinen, se on henkeäuhkaava sairaus, jonka hoito on hyvin kallista.
Sairastumisherkkyyteen vaikuttavat pennun vastustuskyky eli immuniteetti (rokotussuoja), viruksen taudinaiheuttamiskyky eli virulenssi (se kuinka paljon viruspartikkeleita menee isäntäeläimeen) ja ympäristötekijät. Ympäristön stressi, kuten uuteen kotiin muuttaminen vähentää pennun vastustuskykyä, kuiva ympäristö vähentää viruspartikkeleita ympäristössä, jne. Mitä nuorempi pentu on, sitä vähemmän sillä on immuniteettia ja sitä herkempi se on parvotartunnalle.
Vastasyntyneellä pennulla ei olisi mitään mahdollisuuksia infektiotauteja vastaan ilman emän maidosta saatuja vasta-aineita. Näitä erittyy maitoon ensimmäisten kahden päivän aikana synnytyksestä. Ternimaidon vasta-aineet sisältävät kaikkia niitä vasta-aineita, joita emällä on omassa verenkierrossaan. Näin emä jakaa pennuille oman rokotuksissa saadun vasta-ainesuojansa.
Pentujen maidosta saama vasta-ainetaso vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon pentu imee eli saa ternimaitoa, sekä pentujen syntymäjärjestyksestä. Kaikilla saman pentueen pennuilla ei ole yhtä paljon vasta-aineita elimistössään. Tämä ternimaidosta saatu vasta-ainetaso puolittuu pennun elimistössä noin kymmenen päivän välein. Kun vasta-aineiden määrä on laskenut riittävän alas, ne eivät enää suojaa pentua tartunnalta. Pennun rokotussarja aloitetaan 8-12 viikon ikäisenä. Kuitenkin pennun elämässä on noin viikko, jolloin emältä saatu vasta-aine suoja ei ole riittävä, eikä rokotteesta saatu suoja ole vielä riittävän tehokas. Tänä ajanjaksona jopa kaikkein parhaiten hoidettu pentu on herkkä saamaan tartunnan.
Sen vuoksi suositellaan, että pentuja ei kuljeteta yleisillä alueilla ulkona ennen kuin koko rokotussarja on annettu aina 16 viikon ikään saakka.
Taudinkulku:
Parvovirusinfektiota voidaan epäillä taudin aiheuttajana kaikilla nuorilla koirilla, joilla on oireena oksentelua ja /tai ripulia. Tehohoidolla sairaalassa toipumisennuste on jopa 80 %.
Virus saadaan elimistöön suun kautta, kun pentu joko nuolee itseään tai syö maahan pudonnutta ruokaa. Viruksen itämisaika on 3-7 pv, eli tämän verran kestää tartunnan saamisesta ennen kuin pentu alkaa oireilla. Saavuttuaan elimistöön virus hakeutuu nielun imukudokseen, jossa se jakautuu voimakkaasti. Muutamassa päivässä virus on levinnyt verenkierron mukana kaikkialle elimistöön. Koska se hakeutuu nopeasti jakautuviin soluihin, luuydin ja suolen seinämän solut ovat niitä, jotka vaurioituvat.
Luuytimessä virus tuhoaa valkosoluja ja vaurioittaa elimistön omaa immuunisysteemiä. Parvovirustartunnalle on tyypillistä veren valkosolumäärän voimakas lasku.
Ruuansulatuskanavassa tapahtuvat suurimmat vauriot. Koska virus tuhoaa suolinukan nopeasti jakautuvat solut, suolen seinämästä ei enää imeydy ruuan ravintoaineita. Seurauksena on voimakas vetinen ripuli ja pahoinvointi. Ruuansulatuskanavassa olevat bakteerit pääsevät tuhoutuneen suolenpinnan kautta verenkiertoon, ja suoli vuotaa verta. Koska virus on samanaikaisesti tuhonnut luuytimen valkosolut, elimistöllä ei ole keinoja hävittää infektiota suolistosta.
Parvovirus tappaa kahdella tapaa: ripuli ja oksentelu johtavat voimakkaaseen nestehukkaan ja kuivumiseen, shokkiin ja kuolemaan. Bakteerit leviävät vaurioituneen suolen kautta koko elimistöön, levittävät bakteerimyrkkyjä ja aiheuttavat verenmyrkytyksen ja kuoleman.
Edes parvovirus ei voi tuhota koko elimistön immuunisysteemiä. Jokainen päivä, jonka virus on elimistössä, saa aikaan vasta-aineiden tuotannon voimistumisen. Vasta-aineet sitovat ja inaktivoivat virusta. Selviytymiskamppailussa on kyse vaurioituneen immuunijärjestelmän yrityksestä parantua ja voittaa virus ennen kuin nestehukka ja bakteeri-invaasio johtavat pennun kuolemaan.
Diagnostiikka:
Ennen hoidon aloittamista on varmistettava, ettei pennulla ole esimerkiksi vierasesinettä, tai suolentuppeumaa. Samanaikaiset loistartunnat ovat yleisiä. Diagnoosi pyritään varmistamaan testaamalla parvovirus ulostenäytteestä tai oksennuksesta. Klinikoilla on käytettävissä pikatesti (Idexx ELISA parvotesti), jolla on kuitenkin omat rajoituksensa. Jos koiran elimistö ei eritä parvovirusta tutkimushetkellä, on testi virheellisesti negatiivinen. Viruspartikkelit voivat olla niin vasta-aineiden peittämiä, ettei testi reagoi myöskään tällöin. Hiljattain annettu rokotus elävällä parvorokotteella voi antaa virhepositiivisen tuloksen. Ulostenäytteestä voidaan PCR tutkimuksella eristää pienikin virusmäärä. Tutkimus on luotettava, mutta ei nopea.
Tyypilliset kliiniset oireet, muiden syiden poissulku ja voimakas valkosolumäärän lasku ovat yleensä riittäviä perusteita parvovirusinfektion diagnosointiin.
Hoito:
Parvovirusinfektion hoito on tukihoitoa. Hoidon tavoitteena on hoitaa jokainen taudin aiheuttama ongelma yksilöllisesti ja pitää potilas hengissä riittävän kauan, jotta oma immuunijärjestelmä ehtii tuottaa riittävästi vasta-aineita taudin voittamiseksi. Tautiin ei ole olemassa parantavaa vastalääkettä.
Sairauden hoidossa on varauduttava ainakin 5-7 päivän sairaalahoitoon ja huomattaviin kustannuksiin. Tehohoito on välttämätön infektion hoidossa. Hoito koostuu nestehoidosta, johon tarvittaessa lisätään glukoosia, kolloideja tai plasmaa, pahoinvointilääkityksestä, antibioottihoidosta, loishäädöstä, tukiruokinnasta, sekä interferonihoidosta.
Ilman hoitoa kuolleisuus tautiin on erittäin korkea.
Kotihoito sairaalahoidon jälkeen:
Antibioottilääkitys jatkuu jonkin aikaa, samoin mahdollisesti lääkitys ripuliin ja /tai pahoinvointiin. Kun ruuansulatuskanava toipuu, uloste voi olla löysää tai ulostetta ei hetkeen muodostu. Ulosteen tulisi asteittain kiinteytyä 3-5 päivässä kotihoidon alkamisesta. Pennun tulisi olla aktiivinen ja syödä halukkaasti. Jos ripuli jatkuu, eläin oksentaa tai on väsynyt, tulisi ottaa uudelleen yhteyttä hoitaneeseen eläinlääkäriin.
Ruokaa tulisi antaa pieniä määriä useita kertoja vuorokaudessa. Ruokavaliona parhaita ovat kotona tehty ruoka (keitetty kana ja riisi, raejuusto, pasta) tai hyvinsulava ns. intestinal diet. Toipilasruokia tulisi välttää niiden voimakkaan rasvaisuuden vuoksi.
Pennun peseminen vähentää turkissa olevia viruksia. Pentu kuivataan huolellisesti pesun jälkeen, ettei se kylmety.
Pentu erittää parvovirusta 1-3 kk ajan, joten muut pennut voivat edelleen saada tartunnan. Pentu on kotioloissakin eristettävä muista koirista eikä sitä saa viedä julkisille alueille ennen kuin viruseritys on ohi. Ulkona, esimerkiksi märällä pihalla, virus voi säilyä tartuntakykyisenä jopa 7 kk ajan. Maan jäätyminen säilyttää viruksen tartuntakykyisenä eikä pakkasaikaa lasketa mukaan. Koiran parvovirus ei tartu ihmiseen mutta jotkut viruskannat voivat tartuttaa kissan. Aikuiset rokotetut koirat ovat suojassa tartunnalta. Pennut ovat riskiryhmässä.
Rokottaminen:
Parvoinfektiosta toipunut koira on saanut immuniteetin, joka kestää vähintään 3 vuotta, mahdollisesti koko eliniän. Pentu on kuitenkin muistettava rokottaa muita tauteja vastaan.
Suurin ongelma rokotteen tehoamisessa pikkupennulla ovat emän maidosta saadut vasta-aineet. Vasta-aineet suojaavat pentua infektiotaudeilta sen elämän ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana. Ongelmana on se, että nämä vasta-aineet inaktivoivat rokotteen. Pennun emältä saaneet vasta-aineet reagoivat siis rokotteessa annettuun virukseen samoin kuin jos eläin olisi saanut todellisen infektion. Vasta kun maidosta saatu vasta-ainetaso on riittävän alhainen, alkaa rokote tehota.
Ikä jolloin rokote alkaa tehota, vaihtelee yksilöllisesti pennusta toiseen. Tämän vuoksi pennun rokotteet annetaan sarjana 3-4 viikon välein kunnes pentu on yli 16 viikon ikäinen. Vasta tällöin voidaan olla varmoja, että maidon vasta-aineet ovat hävinneet ja rokote alkaa tehdä tehtäväänsä. Mitä enemmän pennulla on emän maidosta saatuja vasta-aineita (mitä paremmin rokotettu emä on, mitä paremmin pentu on imenyt ensimmäisinä elinvuorokausinaan), sitä kauemmin kestää, ennen kuin vasta-aineet ovat hävinneet ja rokotus alkaa tehota.
Ympäristön desinfioiminen:
Koiran parvovirus säilyy erittäin hyvin ympäristössä. Se voi kulkeutua eteenpäin kengissä tai vaatteissa. Se kestää jäätymistä talven yli, sekä monia kotien desinfektioaineita.
infektoituneet koirat erittävät virusta ulosteessaan suuria määriä ensimmäisen kahden viikon ajan altistuksesta. Tällöin ympäristö saastuu. Koska virus on levinnyt kaikkialle, ja on erittäin kestävä ympäristössä, mikään ympäristö ei ole viruksesta vapaa ellei sitä säännöllisesti desinfioida. Ulkoilualueet ovat saastuneita vähintään 7 lämmintä kuukautta viruserityksen päättymisestä. Kuivat aurinkoiset paikat voivat olla kontaminoituneita n 5 kk.
Kuivassa sisätilassa virus menettää infektoimiskykynsä noin kuukaudessa. Sisätiloistakaan virusta ei voida kokonaan hävittää, vaan virusmäärää pyritään vähentämään systemaattisesti.
Tehokkain desinfektioaine parvovirusta vastaan on kloriitti, jota laimennetaan veteen 1:30. Liuoksella käsitellään kaikki pinnat, lattiat, lelut, vuodevaatteet ja kaikki mahdollinen kontaminoitunut. Vähintään 10 minuutin kontaktiaika desinfektioaineeseen on välttämätön viruksen tappamiseksi. Höyrypesu tappaa myös viruksen. Jos esimerkiksi mattoja tai huonekaluja ei voida käsitellä kloriitilla, ne pidetään puhtaina ja kuivina ja odotetaan vähintään kuukausi, jotta virus kuolee. Nurmikoita voidaan kastella voimakkaasti virusmäärän vähentämiseksi.
Eläinlääkäri Elisa Välimäki, Koira-Kissaklinikka 19.1.2014
Röntgenkuvaus on lähes tärkein perustutkimusmenetelmä pieneläinten luuston ja nivelten, sekä vatsa- ja rintaontelon sairauksien diagnostiikassa. Lisäksi röntgenkuvausta käytetään tapaturmapotilaiden sisäisten vammojen selvittämiseksi. Sierainontelon, hampaiden ja sisäkorvarakenteiden röntgenkuvaukset ovat myöskin rutiinia klinikallamme. Ns. virallisia lonkka- ja kyynärnivelien röntgenkuvauksia tehdään koirille kasvuaikana kehittyneiden lonkka- ja kyynärnivelien kasvuhäiriöiden toteamiseksi.
Eniten klinikallamme kuvataan koiria ja kissoja, mutta myös kanien, marsujen ja kilpikonnien kuvaaminen on mahdollista. Rinta- ja vatsaontelokuvausta varten ei yleensä eläintä rauhoiteta tai nukuteta, mutta luuston ja nivelten (myös viralliset lonkka- ja kyynärnivelkuvat) kuvauksia varten eläin on rauhoitettava, jotta saadaan mahdollisimman hyvälaatuiset kuvat.
Rauhoitusta varten eläin on pidettävä ruuatta 12 tuntia ja ulkoilutettava hyvin ennen klinikalle tuloa.
Röntgenkuvauksissa käytettävät laitteet ovat samanlaisia kuin ihmisten tutkimuksissa käytettävät ja samat säännöt koskevat kuvaustilannetta. Kaikkien kuvauksessa avustavien henkilöiden on käytettävä lyijyliiviä ja kilpirauhassuojaa. Raskaana olevat naiset ja alle 18 vuotiaat eivät saa avustaa kuvauksissa.
Käytössämme olevan digiröntgenin ansiosta röntgenkuvat näkyvät tietokoneella lähes heti ja hoitava eläinlääkäri analysoi ja kommentoi kuvien löydökset. Käytämme tarvittaessa myös muiden eläinlääketieteen asiantuntijoiden apua mm. nivel- ja selkäkuvien arvioinnissa.
Viralliset lonkka- ja kyynärnivelkuvat lähetetään Suomen Kennelliittoon lausuttavaksi. Niiden tulos saapuu postiennakolla parin viikon kuluessa suoraan omistajalle kotiin.
Vuoden 2022 alusta alkaen koiran omistajan tulee aina tilata sähköinen ennakkolähete ennen virallisia terveystutkimuksia tai eläinlääkäritodistusta. Tutkimuksen suorittavat klinikat eivät enää vuoden vaihteen jälkeen tee koiralle lähetteitä virallisiin terveystutkimuksiin. Sähköinen ennakkolähete vaaditaan myös paperille täytettävistä tutkimuksista, joita ovat vielä silmätarkastus, maksatutkimus ja polveutumisen varmentaminen. Omistaja tilaa lähetteen Kennelliiton Omakoira-palvelusta tai Omakoira-mobiilisovelluksesta. Lähetteen tilaaminen ei vaadi Kennelliiton jäsenyyttä. Ohjeet lähetteen tilaamiseen löytyvät Kennelliiton verkkosivuilta osoitteesta: www.kennelliitto.fi/tilaaterveystutkimus.
Harkitsetko kesälomalla suuntaavasi koirasi kanssa etelään? Muista suunnitella koirasi mukaan tulo huolella!
Puutiaisvälitteiset ja muiden niveljalkaisten (vektorit) välittämät sairaudet ovat yhä isompi uhka myös suomalaiselle koiralle. Ennaltaehkäisyllä suojaamme lemmikkimme monelta sairaudelta niin kotimaassa mutta etenkin matkatessa Suomesta etelään. Näistä tärkeimpänä esimerkkinä puutiaisvälitteiset sairaudet kuten rikketsioosi, anaplasmoosi, ehrlichioosi sekä hyttysten välittämät dirofilarioosi(sydänmatotauti) sekä leishmania.
Koirien sairauksien ennaltaehkäisy ovat tärkeimpiä tekijöitä sekä eläinten että ihmisten hyvinvoinnin takaamiseksi.
Mitä ennakkovalmisteluita lähtiessä pitäisi muistaa?
Ennakkovalmistelut riippuu osittain vierailun kestosta sekä matkakohteesta.
Kaikki matkustavat eläimet tulee olla tunnistusmerkittyjä eli mikrosirutettuja ja eläimillä tulee olla matkustusasiakirja eli passi jossa ilmenee tunnistusmerkintä(mikrosiru) sekä eläimen ja omistajan tiedot.
Rokotukset
Euroopassa matkustaessa on lainsäädännöllisesti vaadittu, että lemmikki on rokotettu raivotautia vastaan.
Matkustaessa maihin jossa esiintyy leptospiroosia on suositeltavaa mikäli maassa viipyy pidempään että koiralle annetaan leptospiroosi rokote sarja ennen alueelle lähtöä. Leptospiroosi aiheuttaa epäspesifisiä oireita kuten esimerkiksi kuumeilu ja/tai lisääntynyt juominen. Pahimmillaan sairaus voi johtaa munuaisten toiminnan heikentymiseen.
Tartunnan koira saa likaantuneesta vedestä.
Puutiaistarkoitteet
Puutiaishäädöillä suojaudutaan mm. Dermacentor reticulatuksen, ruskean koirapunkin eli Rhipicephalus sanguineuksen, sekä meillä tutumman Ixodes ricinuksen välityksellä välittyviltä taudeilta.
Näistä Borrelioosi, Ehrlichia, Anaplasma, Babesioosi sekä Riketsioosi, aiheuttaa usein epäspesifisiä oireita kuten kuumeilua, väsymystä, niveloireilua, jotka voi tapauskohtaisesti johtaa jopa vakaviin oireisiin. Osa sairauksista aiheuttavat voimakasta verenvuototaipumusta, punasolujen tuhoa sekä elinkohtaista toiminnan heikentymistä joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa koiran menehtymiseen.
Poikkeuksena muihin puutiaisvälitteisiin sairauksiin jossa sairaudet välittyy punkin pureman kautta puutiaisen syljen välityksellä hepazoonoosi tarttuu koiran niellessä puutiaisen. Hepatozoonoosi aiheuttaa myös koirille epäspesifisiä oireita kuten mm. kuume väsymys jne.
Kirpputarkoitteet
Kirppuhäädöllä suojaudutaan bartonelloosia sekä koiran heisimatoa (Dipylidium caninum) vastaan. Koiran heisimatotartunta on eläimellä oireeton. Bartonelloosi voi aiheuttaa sydämen läppätulehdusta.
Lääkkeellisiä kirppu sekä puutiaishäätöjä on lukuisia markkinoilla. Lääkkeiden vaikutuksen alkamisajankohta vaihtelee lääkkeen antotavasta. Niin kutsutuiden ”Spot on” niskaan iholle annosteltavien valmisteiden vaikutusaika alkaa noin 48 h kuluessa. Punkkipantojen vaikutusaika alkaa noin 1 viikon kuluessa. Suun kautta annosteltavan lääkkeen vaikutusaika on tutkimuksien mukaan 12 h. Myös lääkkeiden vaikutusajat riippuu valmisteesta jolloin lääkkeen uusimisesta tulisi huolehtia tarkoin.
Hyönteispuremilta suojautuminen
Hyttysten puremilta suojauduttaessa suojaudutaan myös mm. dirofilarioosilta eli sydänmatotaudilta, sekä leishmanialta.
Leishmania on laajalle Etelä-Euroopan maissa levinnyt tauti joka aiheuttaa lievimmillään iho-oireilua mutta voi aiheuttaa myös koko elimistön nk. viskeraalia (sisäelimissä tuhoa tekevää) leishmaniaa joka johtaa sisäelinten toiminnan heikkenemiseen ja lopulta eläimen menehtymiseen. Etelä-Euroopassa menehtyy myös lukuisia ihmisiä vuosittain Leishmaniaan.
Sydänmatotautia on kahta eri lajia josta toinen hakeutuu iholle aiheuttaen iho-oireita (Dirofilaria repens) sekä Dirofilaria immitis joka johtaa matojen aikuistuessa hakeutumisen keuhkovaltimoon ja sydämeen aiheuttaen pahimmassa tapauksessa sydämen vajaatoiminnan. Alla vasemmalla Dirofilaria immitiksen esiintymisalue ja oikealla Dirofilaria repeisin esiintymisalue.
Ekinokokki
Lainsäädännöllisesti matkustaessa koiran kanssa maihin jossa esiintyy ekinokokkoosia on takaisin tullessa koira matolääkittävä 1-5 vrk ennen Suomeen tuloa.
Koira saa tartunnan syödessään jyrsijöitä joilla infektio. Tartunta on koirassa oireeton ja koira välittää sairautta ulosteen mukana, ihminen voi joutua välillisesti väli-isännäksi ekinokokkoosille saadessaan tartunnan esimerkiksi ulosteiden likaamien marjojen, sienien, juomaveden välityksellä. Ihmisessä myyräekinokokki aiheuttaa nk. alveolaarisen ekinokokkoosin, jonka oireet ilmenevät yleensä vasta vuosien (usein10-15 vuoden) kuluttua infektiosta. Pahimmillaan laajeneva rakkulainen kysta voi ajan myötä syrjäyttää kasvainmaisesti koko maksakudoksen.
Muita sairauksia
Niin kutsuttu silmämato eli Thelazia on Etelä-Euroopassa endeemisenä esiintyvä nematodi, joka on hedelmähyttysen (Phortica variegata) välittämä. Viime vuosina on havaittu, että madon levinneisyys laajenee jatkuvasti. Mato välittyy hyttysestä suoraan eläimen silmään jossa se aikuistuu silmän pinnalla. Oireena koiralle ilmenee sidekalvon sekä silmäluomien tulehdusta, kyynelvuotoa sekä muita silmä-oireita. Kuukausittaisella lääkityksellä silmämadon kehittyminen voidaan estää.
Pienen sydänmadon Angiostrongylus vasorum koira saa niellessä loisen väli-isäntänä toimivan etanan tai kotilon joka saanut tartunnan. Koirassa toukka vaeltaa keuhkovaltimoihin. Keuhkovaltimoissa toukat aikuistuvat sekä aiheuttavat oireita kuten yskä, ja verenvuototaipumusta jne. Sairauden epäillään jo levinneen Suomeen. Kuukausittaisella lääkityksellä matkustaessa alueille jossa sairaus on endeeminen voidaan ennaltaehkäistä infektio.
Miten kaikkia näitä vastaan tulisi suojautua?
Useat lääkeaineet tehoaa sekä puutiaisia vastaan kuin myös kirppuja vastaan, ja samalla myös hietasääskiä sekä muita hyönteisiä vastaan. Useimmiten joudutaan käyttämään vähintään kahta eri valmistetta ennaltaehkäisyyn matkustaessa Etelä-Eurooppaan. Suosittelemme kääntymään vielä ennen matkaa eläinlääkärin puoleen jotta saat kaikki tarvittavat lääkkeet ennen matkaa.
Mistä saan maakohtaisista tuontisäädöksistä lisää tietoa?
Koko Euroopassa on EU-tuonti ja vientisäädöksien lisäksi maakohtaisia säädöksiä jotka tulee tarkastaa ennen matkalle lähtöä.
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/tuonti+ja+vienti/
EU-maiden järjestöjen internetsivustoja:
Alankomaat;
http://www.government.nl/issues/agriculture-and-livestock/animals/bringing-pets-to-the-netherlands
Bulgaria;
http://www.mzh.government.bg/MZH/Home.aspx
Maalla ei ole hallinnollisilla sivuilla eläinten matkustusohjeita, vaan noudatetaan EU:n yleisiä matkustussäädöksiä.
Espanja;
http://www.magrama.gob.es/en/ganaderia/legislacion/animales-compania-normativa-zoosanitaria.aspx
Irlanti;
http://www.agriculture.gov.ie/pets/
Iso-Britannia;
http://www.defra.gov.uk/wildlife-pets/pets/travel/pets/pet-owners/#a
Itävalta; http://www.bmg.gv.at/home/Schwerpunkte/Tiergesundheit/Veterinaerwesen_Handel/Ein_und_Durchfuhr/
Kreikka;
http://www.minagric.gr/en
Kypros;
http://www.moa.gov.cy/moa/vs/vs.nsf/vs07_en/vs07_en?OpenDocument
Liettua;
http://vmvt.lt/animal-health/travelling-pets?language=en
Luxemburg;
http://www.asv.public.lu/fr/sante-protection/animaux-compagnie/voyager/index.html
Malta;
http://vafd.gov.mt/pet-travel-scheme?l=1
Portugali;
http://www.dgv.min-agricultura.pt/portal/page/portal/DGV/genericos?generico=4406178&cboui=4406178
Puola;
http://www.wetgiw.gov.pl/index.php?action=art&a_id=4059
Ranska;
http://agriculture.gouv.fr/transport
Romania;
http://www.maap.ro/en/
Suomi;
https://www.evira.fi/elaimet/tuonti-ja-vienti/eu-jasenmaat-norja-ja-sveitsi/koirat-kissat-ja-fretit/
Slovakia;
http://www.svps.sk/english/
Slovenia;
http://www.vurs.gov.si/en/for_citizens/pet_animals/
Tšekki;
http://www.svscr.cz/index.php?basket=-5363560&sid=79dgm80nbsdtk9l89uookl9257&art=1559
Unkari;
http://www.nebih.gov.hu/en/specialities/ah_awf_dir/public_data/other/non_comm_pet_movement.html
Viro;
http://www.vet.agri.ee/?op=body&id=390
Efta maat
Norja;
http://mattilsynet.no/dyr_og_dyrehold/reise_med_kjaledyr/hund_katt_ilder_til_norge/
Uutiskirjeen teksti on tehty yhteenvetona ELL Johanna Koposen Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen lisensiaattitutkielmasta; Matkustavan koiran terveysvaarat Euroopassa, joka valmistui maaliskuussa 2014.
Vastasyntyneet kissan- ja koiranpennut saavat emoltaan ja äidinmaidossa suojan koko joukkoon tarttuvia tauteja. Ensimmäisten elinviikkojen aikana tämä emolta saatu suoja kuitenkin heikkenee ja pentujen on saatava omat suojarokotteensa välttyäkseen silloin tällöin Suomessakin riehuvilta vakavilta virusperäisiltä tartuntataudeilta. Rokotushetkellä pennun on oltava terve ja madotettu, jos loishäädän yhteydessä epäilet pennussasi olleen ehkä runsaastikin matoja, toista ensin matokuuri käyttämäsi matolääkkeen ohjeiden mukaisesti ja varaa aika vasta sitten rokotuksille.
Koira-Kissaklinikan rokotusten yhteydessä tehdään aina terveystarkastus missä kuunnellaan sydän ja hengitys, katsotaan silmät, korvat ja hampaat sekä koiran yleistila. Penturokotuksiin kuuluu kolmen kerran pentubileet missä tarjolla hyvää seuraa ja infoa!
Madotuksen ja rokotuksen välissä on hyvä olla 1-2 viikkoa. Tällöin rokotuksen teho on parempi. Koirien ja kissojen madot eivät pääsääntöisesti tartu ihmisiin, etkä sinä voi estää ulkona liikkuvaa koiraasi ta kissaasi saamasta niitä. Sisäloiset tarttuvat helposti ulosteissa olevien munien välityksellä. Jos koirallasi tai kissallasi on matoja, se ei siis tarkoita, että olisit hoitanut lemmikkiäsi huonosti. Sinun tulee taata lemmikkisi hyvinvointi ja antaa matokuuri säännöllisesti esim. keväällä ja syksyllä. Tarpeen mukaan matokuureja voi joutua antamaan useamminkin. Matolääkkeitä saa apteekista tai eläinlääkäriasemalta ilman reseptiä. Voit myös tuoda klinikalle koirasi tai kissassi ulostenäytteen tutkittavaksi matojen varalta.
Koirat
Koiranpennut rokotetaan penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta, parvoripulia ja raivotautia vastaan. Koirille on myös olemassa oma influenssarokote. Ensimmäinen rokotus (yleensä ns. yhdistelmärokote kolmea ensinmainittua sairautta vastaan) annetaan pennun ollessa n. 12 viikkoa vanha ja edellyttää ns. tehosterokotuksen antamista n. 4 viikon kuluttua. Nykyisten rokotussuositusten mukaisesti raivotautirokote annetaan erikseen 2-4 viikkoa tehosterokotteen antamisesta. Suositus on EVIRA:n ohjeistus, joka on otettu käyttöön rokotusreaktioiden takia. Omistajan halutessa tehosterokote ja raivotautirokote voidaan antaa myös yhtä aikaa.
Näiden rokotusten antamisen jälkeen katsotaan rokotesuojan olevan voimassa n. 1 vuoden. Yli vuoden vanhalle koiralle annettu tehosterokotus on voimassa kolme vuotta, poikkeuksena influenssarokote, joka on uusittava vuosittain. Luolakokeissa ja luolametsästyksessä käytettävien koirien raivotautirokotus on voimassa vain vuoden.
Yleensä rokotteista ei tule minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Koira voi olla hieman nuutuneen oloinen ja rokotuspäivän iltana sillä voi olla hieman lämpöä. Tämä menee ohi itsestään ja jo seuraavana päivänä koira on taas yhtä reipas kuin aina. Rokotteet annetaan koiran niskanahan alle ja joskus rokotuskohtaan voi nousta pieni nestepatti. Nestepatti ei edellytä mitään toimenpiteitä eikä haittaa koiraa mitenkään, vaan poistuu hiljalleen itsekseen, muutamassa viikossa.
Lisääntyneiden rokotusreaktioiden takia suosittelemme kuitenkin, että potilas viettää n. 15 min rokotteen antamisen jälkeen klinikan välittömässä läheisyydessä. Voimakkaimmat reaktiot ilmenevät yleensä 15 min sisällä rokotteen antamisesta ja tällöin apu on lähellä.
HUOM! Jos matkustat lemmikkisi kanssa Ruotsiin, Manner-Eurooppaan tai peräti kaukomatkoille, muista, että rokotusmääräykset ja tarvittavat dokumentit matkakohteessasi saattavat poiketa Suomessa vallitsevista määräyksistä!
OHJEITA LEMMIKINOMISTAJALLE KYYNPUREMATAPAUKSESSA
Kyynpurema vaatii aina eläinlääkärin antamaa hoitoa. Lemmikki tulisi toimittaa pikaisesti pureman jälkeen eläinlääkäriin. Kuljettamisessa pyritään välttämään lemmikin turhaa liikuttelua. Kyytabletteja ei tule käyttää, paitsi siinä tapauksessa jos koiran/kissan hengitystiet uhkaavat äkillisesti tukkeutua. Jos lemmikin tajunta vaikuttaa alentuneelta, ei saa yrittää antaa suun kautta nesteitä eikä lääkkeitä.
Eläinlääkärissä lemmikin vointi tutkitaan ja tyypillisesti otetaan verinäytteet mm. punasoluosuuden, maksa- ja munuaisarvojen sekä hyytymistekijöiden tutkimiseksi. Kyynpuremapotilaalle aloitetaan suonensisäinen nestehoito suonissa kiertävän veren määrän laskun korjaamiseksi ja kipuun annetaan tyypillisesti opioidikipulääkettä. Kyynpureman hoidossa voidaan käyttää myös kyynmyrkyn vasta-ainetta. Mikäli hoito saadaan aloitettua ajoissa, on ennuste toipumiselle yleensä hyvä.
Suomessa tavattavan kyyn (Vipera berus) puremassaan erittämässä myrkyssä on useita erilaisia toksiineja, jotka voivat suoraan vaikuttaa haitallisesti munuaisiin sekä sydämeen. Kyynmyrkyllä on myös proteiineja hajottava vaikutus. Levitessään verenkiertoon kyynmyrkky aiheuttaa seinämävaurion verisuoniin, jolloin suonista pääsee tihkumaan nestettä, verisoluja ja proteiineja ympäröiviin kudoksiin. Edelläkuvatusta aiheutuu veritilavuuden lasku (suonissa kiertävän veren määrä vähenee) ja sitä kautta verenpaineen lasku sekä punasolujen rikkoutumista verisuonissa, anemiaa ja hyytymishäiriöitä. Myös keuhkoihin kohdistuvia haittoja, kuten nestepöhö, voi muodostua. Puremakohtaan muodostuu voimakas turvotus, joka on kivulias ja usein leviää vähitellen ihon alla laajemmalle alueelle. Kyynpuremapotilailla voi esiintyä myös oksentelua, kuivumista ja apaattisuutta/väsyneisyyttä.
Kirjoittanut eläinlääkäri Jenna Seppälä
Tarkat ja ajan tasalla olevat tiedot eläinten tuonnista ja viennistä löydät Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilta osoitteesta www.evira.fi/portal/fi/elaimet/tuonti_ja_vienti/
Viimeisimmät vientimääräykset on hyvä tarkistaa myös kyseisen kohdemaan viranomaisilta.
Matkustavalla lemmikillä tulee olla oma ns. lemmikkieläinpassi eli lemmikkieläimen todistus.Jos eläin pysyy vain kotimaassa, lemmikkieläinpassia ei tarvitse hankkia, vaan eläinlääkäri voi merkitä eläimen rokotukset esimerkiksi rekisteritodistukseen tai muuhun rokotuskirjaan.
Passin avulla osoitetaan, että eläin täyttää kuljetuksia koskevat vaatimukset eikä muita asiakirjoja vaadita. Passi on pakollinen koirille, kissoille ja freteille kaikissa EU-maiden välisissä kuljetuksissa ja se on otettu käyttöön EU-maiden lisäksi myös Norjassa, Sveitsissä, San Marinossa ja Liechtensteinissa. Jos eläin tuodaan muusta EU:n ulkopuolisesta maasta, passin sijaan vaaditaan erityinen eläinlääkärin todistus.
Lemmikkieläinpassi kannattaa hankkia myös niille eläimille, jotka vierailevat EU:n ulkopuolisissa maissa. Tällöin passilla voidaan osoittaa, että eläin täyttää tuontia koskevat vaatimukset palattaessa EU:n alueelle.
Lemmikkieläinpassin voi ostaa eläinlääkäriltä. Ennen passin myöntämistä eläinlääkäri tarkistaa, että eläin on tunnistusmerkitty (mikrosiru tai tatuointi) ja rokotettu raivotautia vastaan. Kaikki merkinnät lemmikkieläinpassiin tekee eläinlääkäri. Eläinlääkäri merkitsee passiin eläintä ja eläimen omistajaa koskevat tiedot, eläimen tunnistusmerkintää koskevat tiedot sekä tiedot eläimen rokotuksista ja mahdollisista ekinokokkoosi- ja punkkilääkityksistä sekä raivotautivasta-aineiden määrityksestä.
Passissa on tilaa myös sellaisille merkinnöille, joita ei vaadita matkustettaessa EU:n alueella, mutta joita voidaan vaatia viennissä EU:n ulkopuolisiin maihin. Tällaisia merkintöja ovat esim. muut rokotukset tai eläimelle tehty kliininen tutkimus.
Omistajan tulee selvittää kaikki eläimen matkustamista vaativat asiakirjat ja lääkitykset hyvissä ajoin ennen matkaa, huomioithan esimerkiksi raivotaudin vasta-aineiden määrityksen viemän ajan.
Kesällä koirien kanssa sattuu ja tapahtuu, joskus myös vähän kurjempiakin juttuja. Tässä kesän muistilista jokaiselle koiranomistajalle:
Riittävä nesteytys
Kesähelteillä on tärkeä muistaa riittävä
nesteensaanti myös koiran kohdalla. Varsinkin pidemmälle lenkille mentäessä on hyvä pitää mukana esimerkiksi kaulalle ripustettavaa vesipulloa josta voi tarjota koiralle vettä tasaisin väliajoin.
Ensiapupakkaus mukaan
Koiran kanssa mökkeillessä ja retkeillessä kannattaa pitää mukana ensiapupakkausta. Klinikallamme on myynnissä vyölaukku-ensiapupakkaus, joka on kätevä kuljettaa. Pakkauksesta löytyy sidetarpeet, tassusiteen teko-ohje, kyypakkaus .(ampiaisenpistojen varalta), puhdistusaine haavoille sekä punkinpoimijat. Laukussa on myös tasku nameille ja pienelle vesipullolle.
Punkki koirassa, apua!
Punkin saa parhaiten pois käyttämällä punkinpoimijoita (klinikalla myynnissä, löytyy myös apteekeista). Punkki poistetaan kiertäen korkkiruuvmaisesti, ei suoraan vetämällä.
Joskus punkkia ei välttämättä saa irti kokonaisena vaan pää jää ihon sisään, mutta tällöin ei kannata hätääntyä; punkin pää tulee itse pois ajallaan. Vanhan ajan konsteja kuten punkin hukuttamista voihin ei suositella; konsti on hidas ja sen seurauksena punkki saattaa oksentaa suolesisältöään (jossa voi olla borreliaa) puremakohtaan. Usein punkin puremakohta saattaa hieman ärtyä ja punoittaa ja sitä kannattaa puhdistaa kirvelemättömällä puhdistusaineella (esim. Betadine, Septidin). Jos kohta alkaa mätiä tai siihen tulee voimakasta punoitusta, ota yhteyttä eläinlääkäriin.
Ampiainen pisti koiraa, mitä nyt?
Jos koiraa pistää yksittäinen ampiainen, se ei yleensä ole vaarallista. Pistokohta saattaa turvota ja olla arka. Kohtaa voi viilentää kylmäpussilla/kääreellä ja pitää koira levossa kunnes turvotus laskee. Jos pistosta seuraa voimakas allerginen reaktio ja/tai hengitysteiden turpoaminen, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Kyytabletin voi myös antaa annoksella 1 tbl/10kg, sillä se laskee turvotusta.
Kyykäärme yllätti metsälenkillä!
Kyynpurema vaatii aina eläinlääkärin hoitoa. Pureman saanutta koiraa tulisi liikuttaa mahdollisimman vähän ja koira tulisi viedä heti eläinlääkäriin. Kyynpureman hoitoon ei suositella kyytablettia muutakuin siinä tapauksessa jos hengitystiet turpoavat (edellyttäen että koira on tajuissaan ja pystyy nielemään).
Koira joi vettä jossa sinilevää/ui vedessä jossa sinilevää
Sinilevä on myrkyllistä niin ihmiselle kuin koirallekin. Jos koirasi on juonut sinileväistä vettä, suosittelemme sen viemistä välittömästi eläinlääkäriin. Jos eläinlääkäri on kaukana, ensiapuna kannattaa koittaa oksettaa koiraa pienellä suolapallolla. Tämän jälkeen annetaan hiilijauhetta 1g/kg koiran painon mukaan. Jos koira on vain uinut vedessä, sen turkki pestään ja suihkutetaan huolellisesti. Hiilijauhetta suositellaan myös tässä tapauksessa, sillä vettä on silti voinut joutua koiran suuhun ja elimistöön.
Uimassa koiran kanssa
Uidessa koiran korviin menee helposti vettä. Koiran korvat olisi hyvä kuivata jokaisen uintikerran jälkeen, sillä korviin jäänyt vesi altistaa korvatulehduksille.
Koiralla on haava ihossa. Miten toimia?
Jos haava ei ole syvä eikä kovin vuotava, kotihoitona on puhdistus kirvelemättömällä antiseptilla (esim.Betadine laimennettuna 1:10). On seurattava ettei koira nuole haavaa, sillä koiran suussa on paljon bakteereja jotka altistavat haavan tulehtumiselle. Tarvittaessa pidetään kauluria/suojataan haavaa siteellä. Vetramil-hunajavoide ja suihke ovat myös tehokkaita haavojen hoidossa (saa klinikalta ja apteekeista). Jos haava tulehtuu (mätii, turvottaa, punoittaa voimakkaasti) ota yhteys eläinlääkäriin. Jos haava vaatii ompeleita (on pitkä, repaleinen, syvä) on lääkäriin otettava yhteyttä mahdollisimman pian, sillä vanhoja haavoja ei mielellään ommella.
Koiran iholla on hot spot, eli kostea ihotulehdus
Hot spot on punoittava, märkivä ja terävälinjainen tulehdusalue koiran iholla. Yleisintä hot spot on tuuheaturkkisilla ja varsinkin paljon uivilla koirilla, sillä tuuhean ja kostean karvan alla bakteerit pääsevät herkästi lisääntymään. Hot spotin kotihoitona on karvojen poistaminen alueelta, jotta alue pääsee hengittämään. Tulehtunut iho puhdistetaan kirvelemättömällä antiseptilla (esim.Betadine laimennettuna 1:10), antibakteerista shampoota voi myös käyttää. Alueelle kannattaa laittaa Vetramil-voidetta tai suihketta joka on tehokas hot spotin hoidossa. Koira ei saa päästä nuolemaan eikä raapimaan aluetta. Lievempi hot spot voi parantua kotihoidolla, mutta jos tulehdusalue on laaja, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Hyttyset kiusaavat myös koiraa
Hyttyset pistävät yhtälailla myös koiraa kuin ihmistäkin. Varsinkin lyhytkarvaiset koirat joutuvat helposti hyttysten kohteeksi. Jos koiraa kutittaa paljon, voi koiralla käyttää samaa mietoa hydrokortisonivoidetta paikallisesti kuin ihmiselläkin. On vain katsottava ettei koira nuole voidetta. Äärimmäisessä tapauksessa, jos puremia on todella paljon ja kutina on kovaa, voi koiralle antaa antihistamiinitabletin (Heinix) taikka kyytabletin annoksella 1 tbl/10kg. Punkkikarkotteista Bayvantic karkottaa myös hyttysiä.
Käyn vain nopeasti kaupassa, kyllä koira sen aikaa autossa pärjää…
Koiraa ei saa jättää kuumaan autoon, ei vaikka ikkunatkin olisi auki ja päivä olisi pilvinen. Autossa lämpötila nousee yllättävän nopeasti korkeisiin lukemiin, milloin vaarana on henkeäuhkaava lämpöhalvaus.
Lämpöhalvaus
Lämpöhalvauksen oireet on hyvä tunnistaa. Niitä ovat mm. voimakas läähätys, voimattomuus, kuolaaminen, kalpeat ikenet, muutokset käytöksessä, hoipertelu ja tajunnan muutokset. Jos huomaat koirallasi jotakin edellämainituista oireista, mittaa ruumiinlämpö. Jos lämpö on yli 40C, viilennä koiraa välittömästi viemällä koira viileään suihkuun, laittamalla koiran päälle märkiä viileitä pyyhkeitä, myös kylmäkalleja voi käyttää. Ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.
Koira-kissa klinikka tarjoaa monipuoliset laboratoriopalvelut. Pyrimme kehittämään laboratoriotamme jatkuvasti. Oman laboratorion verinäytetulokset tulevat nopeasti, jo potilaskäynnin yhteydessä. Käytämme myös useiden lähetelaboratorioiden palveluja, jolloin tulokset saadaan 1-7 päivässä.
Verinäytteet
Verinäytteillä pyritään selvittämään eläimen terveydentilaa esimerkiksi ennen anestesiaa tai pitkäaikaislääkitystä sekä geriatrisella eli iäkkäällä potilaalla terveystarkastuksen yhteydessä. Verinäytteiden tutkiminen on olennainen osa sairaan lemmikin taudin selvittelyä. Verinäytteen ottoa varten potilaan tulisi olla ruuatta 12 tunnin ajan. Mikäli potilas ei ole paastonnut, voi joissakin tuloksissa olla tästä johtuvia poikkeavia löydöksiä.
Pieni verenkuva tarkoittaa punasolu- ja valkosoluarvojen sekä verihiutaleiden määritystä. Automaattinen hematologian analysaattori Procyte antaa tulokset luotettavasti ja nopeasti. Verisivelystä tutkitaan solukuva mikroskoopilla, mikäli potilaalla todetaan merkittäviä muutoksia valkosolu- tai punasoluarvoissa.
Seerumin perustutkimuksella tarkoitetaan maksa-arvojen, munuaisarvojen, proteiinien ja elektrolyyttien tutkimista. Nämä ovat perustutkimuksia, joita tarvittaessa laajennetaan.
Maksapotilaalla tutkitaan ns. maksakitti, jossa on useampi maksan toimintaa kuvaava arvo, sekä sappihappotesti, jossa otetaan kaksi verinäytettä, jälkimmäinen 2 tuntia ruokailun jälkeen. Jos potilaalla on ruuansulatuskanavan sairaus, halutaan usein tutkia haiman tulehdustesti (PLI) tai haiman vajaatoimintatesti (TLI), ja suoliston toiminnasta kertovia folaatti ja B-12 vitamiiniarvoja.
Laskimoverikaasut otetaan potilaalta, joka laitetaan nestetiputukseen, sekä akuuttipotilailta, jotka vaativat välitöntä ensiapua. Hengitystie- ja sydänpotilailta voidaan tutkia valtimoverikaasuja, jotka kertovat keuhkojen hapenkuljetuskyvystä. Verikaasuista selviää elimistön happo-emästasapaino ja elektrolyyttimuutokset, sekä valtimoverikaasuista valtimoveren happi- ja hiilidioksidiosapaine.
Kissojen kilpirauhasen liikatoiminta selviää T4 määrityksellä klinikalla vastaanottokäynnin yhteydessä. Koiran kilpirauhasen vajaatoiminta on vaativampi diagnoosi, joka tehdään useamman arvon (T4, TSH, tarvittaessa vapaa T4, TGAA) perusteella. Epäiltäessä hormonaalista sairautta kuten Cushingin tautia, kilpirauhasen vajaatoimintaa tai esimerkiksi harvinaisempia lisäkilpirauhasen sairauksia, verinäytteet lähetetään eteenpäin laboratorioon, jossa on hyväksytyt menetelmät tulosten luotettavaan tutkimiseen.
Monien sairauksien diagnostiikkaan on olemassa pikatestejä. Klinikalla on käytössä pikatestit kissojen FIV ja FeLV määrityksiin, sekä Snap 4 Dx testi punkkivälitteisten tautien ja sydänmadon diagnostiikkaan. Lisäksi käytämme pikatestejä haimatulehdusten alustavaan diagnosointiin.
Kaikkien pikatestien kohdalla on muistettava, että positiivinen tulos pyritään varmistamaan asianmukaisilla jatkotutkimuksilla.
Lisäksi klinikalla saadaan tutkittua veren hyytymisajat (APTT ja PT).
Hyytymisaikoja tutkitaan verenvuotopotilailta, mutta myös akuuttipotilailta, ja ennen maksan koepalan ottamista.
CRP on tulehdusarvo, joka on käyttökelpoinen erityisesti akuutin haimatulehduksen, keuhkokuumeen ja käärmeenpureman diagnostiikassa, mutta myös kroonisemman tulehduksen hoitovasteen seurannassa.
Virtsanäyte
Virtsan perustutkimus on olennainen osa lemmikin terveydentilan selvittämistä sekä terveellä että sairaalla potilaalla. Virtsan perustutkimukseen kuuluu ominaispaino ja liuskatesti, josta selviää sokeri, veri, proteiini ja bilirubiini eli sappiväriaineet.
Valkosolut eli leukosyytit eivät ole luotettavia koiralla ja kissalla liuskatestistä katsottuna, ja sen vuoksi tutkitaan aina mikroskooppisesti virtsan sakka tulehdusten ja myös virtsakiteiden varalta. Tulehdusepäilyissä virtsa viljellään ja siitä tehdään antibioottiherkkyysmääritys.
Munuaissairautta epäiltäessä virtsasta tutkitaan proteiini:kreatiniinisuhde. Virtsanäyte voidaan joissakin tapauksissa pyytää myös muita määrityksiä varten. Ellei erikseen mainita, kyseessä on tällöin kotona otettu aamuvirtsanäyte.
Virtsanäyte pyritään tulehdustapauksissa ottamaan ensisijaisesti kystosenteesillä eli rakkopunktiolla, jolloin näyte otetaan suoraan neulalla ja ruiskulla koiran tai kissan vatsanpeitteiden läpi virtsarakosta.
Erityisesti kissalla tämä on ainoa tapa saada puhdas virtsanäyte. Näytteenotto on yksinkertainen ja vaatii vain harvoin rauhoituksen.
Ulostenäyte
Ulostenäytteistä voidaan tutkia sekä kotoisten sisäloisten että varsinkin tuontikoirien kohdalla eksoottisempien loisten esiintyminen.
Ulostenäytteen ottaa omistaja kotona, luotettava tulos vaatii kolmen peräkkäisen päivän ulostenäytteen. Näytteenottoastian voi pyytää vastaanotosta, mutta myös puhdas kuiva purkki tai pakasterasia kelpaa hyvin. Näyte on säilytettävä viileässä, kunnes se tuodaan vastaanotolle.
Suolistoloisten ja keuhkomatojen tutkimiseen käytetään eri tekniikkaa. Eläinlääkäri laittaa lähetteen tarvittavista tutkimuksista.
Klinikalla on käytössä Giardia pikatesti koiran ja kissan giardioosin diagnostiikkaan ja hoitovasteen seurantaan. Ulostenäyte voidaan lähettää myös eteenpäin suoliston bakteerien, virusten ja protozoien määritykseen. Ulosteviljelyjä tehdään harvoin, kuumeinen veriripuli on tavallisin syy lähettää ulostenäyte viljeltäväksi.
Ulostenäytteen tutkiminen kuuluu perustutkimuksena ripuloivan potilaan diagnostiikkaan. Samoin kroonisesti yskivältä eläimeltä tulisi aina tutkia ulostenäyte keuhkomatojen varalta. Koiran ja kissan rutiininomaisen madottamisen sijaan tulisi pikkuhiljaa pyrkiä tutkimaan rutiinisti ulostenäyte ja lääkitsemään vain ne potilaat, joilla todetaan matoja.
Iho- ja korvanäytteet
Korvanäytteistä etsitään mikroskoopilla mahdolliset korvapunkit, bakteeri- ja hiivatulehdukset. Korvatulehduksen hoito on suoraan riippuvainen tulehduksen aiheuttajasta ja tämän vuoksi näyte tarkistetaan jokaisen tulehduksen kohdalla uudelleen. Pitkittyneissä bakteeritulehduksissa korvasta otetaan myös bakteeriviljely, josta tehdään antibioottiherkkyysmääritys.
Jos koira kutisee tai sillä on ihomuutoksia, otetaan iholta raapenäyte ulkoloisten varalta. Lisäksi otetaan sytologinen näyte eli solukuva ihon pinnalta, jota tarkastelemalla nähdään, onko kyseessä tulehdusmuutos ja mikä sen mahdollisesti aiheuttaa. Mikäli näytteissä ei ole löydöksiä tai vaiva on uusiva, pyritään ottamaan iholta koepalat, joista patologi pystyy paremmin näkemään muutokset ja taudin syyn.
Luuydinnäyte
Jos potilaalla on selittämätön anemia, valkosolumuutoksia, proteiinimuutoksia tai pitkittynyt kuumeilu ilman selittävää syytä, voi olla tarpeen ottaa luuydinnäyte. Näyte otetaan rauhoituksessa ja paikallispuudutuksessa eläimen olkavarresta ja lähetetään tutkittavaksi erikoislaboratorioon. KoiraKissaklinikalla on edellytykset luuydinnäytteiden ottamiseen.
Selkäydinnäyte
Aivo-selkäydinnestenäytteen ottoa tarvitaan, jos epäillään tulehduksellista sairautta keskushermostossa. Jos epäillään aivopaineen nousua tai aivokasvaimia, potilas pyritään lähettämään neurologille magneettikuvien ottoa varten. Selkäydinnestenäytteen otto vaatii yleisanestesian ja potilaan intuboinnin.
Ohutneulanäytteet ja koepalat
Ihokasvaimista, ihon uudismuodostumista ja ”pateista ”pyritään vastaanottokäynnin aikana ottamaan aina ohutneulanäytteet. Näytteenotto on potilaalle kivutonta, eikä vaadi potilaan rauhoittamista.
Näytteistä pyritään selvittämään, onko uudismuodostuma esimerkiksi tulehduksellinen (paise), tai epäilläänkö kasvainta. Näyte voi olla helppo tulkita klinikalla (paiseet ja rasvakasvaimet eli lipoomat ), mutta usein näyte halutaan lähettää eteenpäin patologille diagnoosin varmistamiseksi.
Ohutneulanäytteet eivät myöskään aina anna diagnoosia. Jos näyte ei ole diagnostinen, pyritään uudismuodostuma joko poistamaan kokonaan kirurgisesti ja tutkimaan jälkeenpäin, tai ottamaan siitä kirurgisesti koepalat patologin arviota varten.
Ohutneulanäytteitä voidaan ottaa myös sisäelimistä ultraääniohjauksessa. Tämä on toimenpiteenä riskitön, mutta vaatii yleensä potilaan rauhoittamisen. Toimenpidettä käytetään erityisesti kasvaindiagnostiikassa, varsinkin lymfooma löytyy yleensä helposti ohutneulanäytteiden perusteella.
Keuhkohuuhtelu eli BAL
Kroonisesti yskivällä koiralla tai kissalla halutaan yleensä selvittää, voiko yskän taustalla olla infektio tai bakteeritulehdus, allergia, krooninen keuhkoputken tulehdus tai kasvain. Keuhkomatodiagnostiikassa toimiii paremmin ulostenäyte. Keuhkohuuhtelunäytettä varten potilas nukutetaan ja näyte otetaan keuhkoputkista joko tähystämällä tai sokkona katetrin avulla. Valittuun paikkaan ruiskutetaan keittosuolaliuosta ja neste imetään välittömästi takaisin. Näytteestä tutkitaan bakteeriviljelyn lisäksi solumäärä ja solukuva eli diffi.
Punktiot
Jos potilaalla todetaan vapaata nestettä rinta- tai vatsaontelossa, se pyritään poistamaan tai ottamaan siitä näyte saman tien. Neste voi olla kirkasta transudaattia, paksumpaa keltaista modifioitua transudaattia, maitomaista kylusta, veristä eritettä tai paksua märkäeritettä eli eksudaattia. Punktioista tutkitaan välittömästi solu- ja proteiinimäärä, ominaispaino, solukuva sekä viljely. Tarvittaessa voidaan näyte lähettää lisämäärityksiin.
Nivelnestenäytteet
Nivelnestenäytteitä otetaan niveltulehdusepäilyissä yhdestä tai useammasta nivelestä. Näytteistä tutkitaan solukuva ja solumäärä, tarvittaessa lisäksi esim. borrelia tai viljely. Nivelnestenäytteen otto vaatii potilaan rauhoittamisen ja nivelen aseptisen valmistelun.
