Elokuussa Justus oli metsässä ulkoilemassa ja teki äkkikäännöksen jonka jälkeen alkoi ontumaan oikeaa takajalkaa. Justus ei varannut lähes ollenkaan painoa jalalle. Justus tuotiin Koira-Kissaklinikalle tutkimuksiin. Lääkäri palpoi jalkaa ja seurasi Justuksen kävelemistä. Justus rauhoitettiin jotta saatiin otettua vielä kunnolliset röntgenkuvat. Eläinlääkäri totesi tutkimuksissa takapolven etummaisen ristisiteen vaurion. Parhaimpana hoitokeinona Justuksen kokoiselle koiralle (30kg) olisi leikkaushoito ja eläinlääkäri suositteli leikkaustekniikaksi nk. MMP-tekniikkaa. Justus oli tuolloin jo 11 vuotias, mutta todella pirteä ja elämäniloinen kaveri, joten päätettiin lähteä leikkaamaan. Eläinlääkäri kertoi, että MMP-tekniikalla leikatut koirat ovat toipuneet leikkauksesta hyvin ja melko nopeasti. Toipumisaika on noin 6 viikkoa kun leikkauksen jälkeen annettuja kuntoutusohjeita noudatetaan.

Leikkausaika saatiin sopimaan heti seuraavalle viikolle. Siihen asti Justus sai kipulääkettä päivittäin. Justus tuotiin aamulla klinikalle ja sovittiin hakuaika iltapäivälle. Leikkaus sujui hyvin ja Justus siirtyi heräämön puolelle heräilemään. Justus heräsi rauhallisesti ja omistajille soitettiin jo ennen sovittua hakuaikaa että Justuksen voi hakea kotiin toipumaan. Klinikalta lähdettäessa Justus liikkui hyvin ja käveli itse klinikalta ulos, mutta piti nostaa autoon, koska hyppiminen heti leikkauksen jälkeen on kiellettyä. Justus sai kotiin lääkitykset joka annetaan rutiinisti luu/nivelleikkauksen yhteydessä, sekä kylkeen oli kiinnitetty kipulaastari ,joka heti leikkausksen jälkeisinä päivinä on tehokasta kivunhoitoa.

Ensimmäinen yö meni hieman levottomasti Justuksen vaellellessa pitkin asunota ja hakiessa sopivaa nukkuma-asentoa, mutta seuraavana päivänä sujui jo paremmin. Justus otti lääkkeet kiltisti namin ja ruoan seassa eikä vaikuttanut lähes ollenkaan kipeältä. Jalkaa Justus varoi, mutta varasi sille jo hieman heti seuraavan päivänä. Justusta käytettiin tarpeilla ulkona, mutta pidempiä lenkkejä ei saanut vielä tässä vaiheessa tehdä. Myöskin rappusten käveleminen oli kiellettyä, joten Justus ei päässyt vielä omaan aitaukseensa johon mennään portaita pitkin. Justuksen isäntä oli kuitenkin tehnyt jatkoa ajatellen rappusille loivan ‘rampin’ mitä pitkin Justuksen on myöhemmin helpompi kulkea aitaukseensa.

10 päivän kuluttua Justus tuli klinikalle tikkien poistoon ja kontrolliin. Haava oli parantunut hyvin ja Justus käytti jalkaa hyvin. Nyt liikuntaa sai ruveta lisäämään 10% viikottain. Justusta sai siis jo viedä lyhyelle kävelylle. Irti ei titenkään saanut vielä päästää, vaan ulkoilutus tapahtuu hihnassa. Myös pientä ‘kotijumppaa’ alettiin tekemään (jokainen leikkauspotilas saa mukaansa kuntoutusohjeet). Hyvää kuntoutusta polvileikkauksen jälkeen on myös esimerkiksi vesiallasterapia, mäkikävelyt ja kävely pehmeällä alustalla kuten metsäpoluilla.

Kolmen viikon päästä leikkauksesta oli ensimmäinen röntgenkontrolli. Röntgenkuvassa näkyi, että kiilat ja pinnat ovat pysyneet hyvin paikallaan. Liikuntaa lisätään nyt asteittain viikoittain. Kuukauden kuluttua oli vielä yksi kontrolli jolloin otettiin vielä yhdet röntgenkuvat.

Tänä päivänä Justus käyttää jalkaa normaalisti, käy metsälenkeillä ja on erittäin leikkisä ikäisekseen. Omistajat ovat oikein tyytyväisiä, että leikkaukseen syksyllä lähdettiin.

Koira-Kissaklinikalle myönnettiin 2016 arvostettu Kissaystävällinen klinikka kulta-sertifikaatti!

ISMF, maailman johtava eläinlääketieteellisten asiantuntijoiden muodostama järjestö, joka on omistautunut edistämään kissojen terveyttä ja terveydenhoitoa, myönsi vuonna 2016 Kissaystävällinen klinikka kulta-sertifikaatin ( Cat Friendly Clinic ) turkulaiselle Koira-Kissaklinikalle.

Koira-Kissaklinikka on palvellut nyt kissa-asiakkaitaan entistä paremmin uusissa tiloissaan vuodesta 2014. Kissojen erityistarpeet otetaan huomioon klinikalla monin eri tavoin. Kissoille on oma odotus- ja vastaanottotilansa, joten vältetään kontaktia koirien kanssa. Kissoja käsitellään asiamukaisen lempeästi ja pyritään vähentämään niiden usein tuntemaa stressiä ja pelkoa, ”klinikkapelkoa”.

Kokonaisvaltaista kissojen hyvinvointia, Cattitudea, Koira-Kissaklinikalla vaalitaan sertifikaatin mukaisesti; kissamyönteisyys, kissojen hyvinvointi sekä informaation ja koulutuksen antaminen kissojen omistajille on päivittäistä. Myös kissan ja kissan omistajan yhteistyön parantaminen on osa Cattitudea ja klinikan ohjelmaa. Henkilökunnan koulutus ja jatkuva kehittäminen kuuluvat olennaisena osana kissaystävällisen klinikan toimintaan.
Koira-Kissaklinikka on 35 vuodessa kasvanut yhden hengen yrityksestä useamman eläinlääkärin ja hoitajan muodostamaksi tiimiksi.

Kampanja kissojen turvallisuuden puolesta – Koira-Kissaklinikka on mukana kansainvälisen Cat-Care organisaation kampanjassa kissojen turvallisuuden puolesta

Onko kissasi joskus joutunut joko omasta toimestaan, vahingossa vai tarkoituksella myrkytyksen kohteeksi?

Vuosittain eläinlääkäreille tuodaan kissoja jotain ovat joutuneet vahingossa myrkytyksen kohteeksi, tai satuttaneet itsestä ”turvallisessa” kodissaan tai puutarhassa. Nopealla hoidolla suurin osa kissoista selviytyvät. ”Keeping Cats Safe” kampanja nostaa esille vaaroja joita vaanii kotona ja puutarhassa. Osana kampanjaa jaetaan tietoa kodin kissoille myrkyllisistä jutuista (esim. liljat, puhdistusaineet, parasetamoli). Pääviesti on, että on helpompi pyrkiä estämään mahdolliset myrkytykset kuin hoitaa niiden vaurioita. Kampanjassa annetaan riskien minimoinnissa, ja annetaan neuvoja miten tunnistaa myrkytyksen merkit.

Muistathan, että aina kun epäilet kissasi joutuneen myrkytyksen kohteeksi (kotona tai kylillä) tulee kissa tuoda klinikalle eläinlääkärin tutkittavaksi.

Miksi kissoihin vaikuttavat tietyt aineet enemmän kuin muihin lajeihin?

• Kissat pitävät itsensä hyvin puhtaana, turkin hoidon yhteydessä elimistöön päätyy mahdollisesti haitallisiakin aineita
• Kissojen elimistö käsittelee tiettyjä kemikaaleja eri lailla kuin esim. koirat
• Kissat liikkuvat ympäristössä vapaammin kuin koirat, eli omistaja ei välttämättä ole tietoinen myrkyttymisvaarasta, ja voi mennä pitkäkin aika ennenkuin se huomataan jolloin hoidon aloitus viivästyy
• Kissojen pienen koon vuoksi pienikin määrä myrkkyä voi olla kohtalokasta
• Kissat siis saattavat selvitä koiraa huonommin myrkytyksistä

Kissojen yleisimmät myrkyt (VPIS keräämää tietoa)

• Lilja-kasvit
• Permetriini (esim. koirien ulkoloislääkkeissä)
• Jäätymisen estotuotteet
• Imidoclopiria sisältävät kirpputuotteet
• Parasetamoli-särkylääkkeet
• Bentsalkoniumkloridia sisältävät desinfiointiaineet, myös monet muut desinfiointituottee
• Lakkasprii
• Moksidektiiniä sisältävät matolääkkeet
• ”Tunnistamattomat” myrkyt, eli selvät myrkytyksen oireet, mutta varsinaista myrkkyä ei pystytä tunnistamaan

Tämän listan tuotteista lilja-kasvien syönti on Englannissa yleisin myrkytyksen syy. Ulko- ja sisäloislääkkeiden väärinkäyttö voi aiheuttaa vakavan sairauden, tai jopa kuoleman, joten kissoille tulee muistaa käyttää vain kissoille tarkoitettuja loislääkkeitä ohjeiden mukaisesti.

Myrkytyksen merkeistä

Myrkytyksen merkit vaihtelevat sen mukaan mille myrkylle kissa on altistunut. Useat myrkyt aiheuttavat suolisto-oireita (oksennusta ja ripulia), toiset neurologia oireita (vapinaa, hallitsemattomia liikkeitä, kohtauksia, masennusta, vaimeutta tai kooman), hengitykseen liittyviä oireita (yskimistä, aivastalua, hengitysvaikeuksia), iho-oireita (ihotulehdus, turvotusta), maksan vauriota (keltaisuutta, oksennusta) tai munuaisten vaurioita (lisääntynyttä juomista, ruokahaluttomuutta tai painon putomista). Jotkut myrkyt vaikuttavat useamiin kehon osiin ja/tai toimintoihin ja seurauksena voi olla useammat yllä mainituista oireista.

Mitä tulee tehdä jos epäilee kissan altistuneen myrkyille?

Ensin tulee estää kissan pääsy myrkyn luokse ja sen jälkeen ottaa yhteys eläinlääkäriin. Kissaa ei tule itse koittaa oksetuttaa, se voi olla sille vaarallista. Kerro eläinlääkärille kaikki tieto mitä sinulla on mahdollisesta myrkyksen syystä (jos olet esim. nähnyt kissan syöneen jotain (ota ylös nimi ja aineluettelo) tai altistunut jollekin mitä koittaa putsata kielellään turkistaan) sekä kuvaile eläinlääkärille kissan oireita, sekä missä vaiheessa olet todennut kissan oirehtivan. Jos epäilet kissan altistuneen kemikaaleille, muista, että kissat pyrkivät itse puhdistamaan turkkinsa ja sitä kautta saavat elimistöönsä lisää myrkkyä, joten koita ensin pestä kissa (muista laittaa itsellesi suojakäsineet), mutta pelkkä pesu ei välttämättä riitä.

Miten voin estää kissani myrkytyksen

• Usein kissat onnistuvat myrkyttymään kodin piirissä, joten on muutama asia mitkä kannattaa kotona huomioida:
• Säilytä puhdistus ja desinfitointituotteet poissa lemmikkien (ja lasten) ulottuvilta. Kissojen kohdalla ylähyllylle siirto ei riitä, eli tulisi olla vähintään ovien takana
• Pidä myös lääkkeet sekä lemmikkien että lasten ulottumattomissa
• Lääkkeiden osalta noudata aina eläinlääkärin ohjeita, älä lääkitse kissaa ilman eläinlääkärin ohjetta lääkkeellä jota ei ole kissalle kirjoitettu (esim. koiran tai ihmisten lääkkeitä)
• Kun annat koirallesi loislääkkeen, huomioithan, että se saattaa olla kissalle myrkyllistä. Turvallisinta olisi pitää lääkitty koira 24 tuntia eri tiloissa kuin kissat
• Pidä kemikaalit, kuten esim. jäänestotuotteet poissa kissojen elinalueelta
• Tarkista kotisi kasvien myrkyllisyys (esim. www.icatcare.org/advice/poisonous-plants )
• Vältä liljoja (myös kukka-asetelmissa / kimpuissa)
• Pidä askarteluvälineet ja aineet kaappien takana

Muista, että mahdollisimman nopea hoitoon tuominen tuo paremman ennusteen kissan selviytymiselle!

Miksi kissan ripuli ei rauhoitu?

Pitkittynyt ripuli on kiusallinen ongelma. Akuutti ripuli, eli äkillisesti alkava, lyhytaikainen ripuli, paranee yleensä tukihoidolla alle viikossa. Krooninen ripuli kestää yhtäjaksoisesti tai toistuvasti yli 3 viikkoa, eikä vastaa rutiinihoitoon. Krooninen ripuli vaatii siis diagnostiikkaa.

Krooninen ripuli voi olla primaari paksusuolen tai ohutsuolen tulehdustila. Myös sekundaarista ripulia esiintyy kissalla – syynä on tällöin ruuansulatuskanavan ulkopuolinen sairaus, kuten kilpirauhasen liikatoiminta, haimatulehdus, munuaisvika, tai haiman vajaatoiminta.

Kissanpennun ja aikuisen kissan ripulin aiheuttajat eroavat toisistaan. Kissanpennulla infektiot, loiset ja ruokavalio ovat merkittäviä ripulin aiheuttajia. Muita syitä pitkittyneeseen ripuliin kissanpennuilla voivat olla kehityshäiriöt, suolen tuppeuma, lääkkeet ja myrkyt.

Aikuisella kissalla yleisimpiä kroonisen ripulin aiheuttajia ovat aineenvaihduntasairauksien lisäksi tulehduksellinen suolistosairaus sekä suoliston kasvaimet. Ruokavaliolla on suuri merkitys myös aikuisen ja vanhemman kissan ripulin taustasyynä.

Onko ulostenäytteestä hyötyä?

Ulostenäyte pitäisi tutkia aina kroonisen ripulin yhteydessä. Ulosteen ulkonäölläkin on merkitystä. Ulostenäytettä kerätään 3 peräkkäisen päivän ajalta.

Ulostenäytteestä etsitään loisia ja infektioita. Loissairauksista suolinkaisia esiintyy nuorilla kissoilla ja kissanpennuilla. Heisimato ei ole harvinainen ulkona liikkuvilla, hiiriä saalistavilla kissoilla. Yksisoluisia loisia ovat Giardia ja Tritrikomonas sekä kryptosporidioosi. Virusinfektioista kissarutto eli panleukopeniavirus, suoliston koronavirus ja calicivirus ovat kissapopulaatiossa yleisiä. Sen sijaan bakteeriperäinen ripuli on kissalla hyvin harvinaista.

Giardian esiintyvyys ripuloivilla kissoilla on 1,5 – 11 %. Tartunta tapahtuu infektoituneen ulosteen joutuessa suuhun, kissojen siisteys ja nuoleminen siis lisäävät infektioherkkyyttä. Giardioosille on tyypillistä oireettomat taudinkantajat. Akuuttia ripulia esiintyy erityisesti nuorilla kissoilla. Oireilu voi olla myös intermittoivaa. Tauti voi rajoittua itsestään, tai jäädä krooniseksi. Hoidossa lääkehoidon lisäksi siivous ja hygienia ovat keskeisiä.

Tritrikomonas aiheuttaa kroonista limaista paksusuoliripulia. Tyypillisenä oireena on ulosteen pidätyskyvyttömyys. Tautia esiintyy erityisesti kissaloissa ja nuorilla kissoilla. Rotualttiutta on todettu siamilaisilla, bengaleilla ja norjalaisilla metsäkissoilla. Esiintyvyys Euroopassa on 2-32 % ripuloivista kissoista. Tauti paranee itsestään, mutta voi kestää pitkään – jopa vuoden. Lääkehoidolla on omat riskinsä, sillä tehoava lääke on sekä teratogeeninen että mutageeninen (aiheuttaa sikiövaurioita ja geenimutaatioita), paitsi potilaalle myös omistajalle.

Miksi aina puhutaan ruuasta?

Ruokavalio on keskeinen tekijä kroonisen ripulin aiheuttajana. Ruoka voi olla huonolaatuista tai sopimatonta. Kissalla hiilihydraatti-intoleranssi tai laktoosi-intoleranssi on suhteellisen yleistä. Ruoka-allergioihin liittyy usein ripulin lisäksi kutinaa tai iho-oireita. 20-50 % kroonisesta ripulista kärsivistä kissoista vastaa pelkkään ruokavalio-hoitoon. Hoitona voidaan käyttää hyvin sulavaa suolistoystävällistä ruokaa, erityisesti pennut vastaavat tähän hyvin. Proteiinipitoinen, vähän hiilihydraattia sisältävä ruoka, tai pelkkä purkkiruoka, tai hydrolysoitu ruoka, ovat muita vaihtoehtoja. Ruokavaliota täytyy aina kokeilla, sillä toimivia ruoka – allergiatestejä ei ole kissoille olemassa. Ruokavaliokokeilun tulee ripulipotilaalla olla vähintään 2 viikon mittainen. Usein vaste nähdään 3-5 päivässä. Ruoka-allergiaa epäiltäessä tulisi tehdä myöhemmin altistuskoe.

Mutta kun… ripuli edelleenkin jatkuu?

Sekundaaristen ripulin aiheuttajien selvittäminen on ensimmäinen askel: verinäytteillä poissuljetaan maksa- ja munuaissairaudet, haimasairaudet, kilpirauhassairaudet ja systeemi-infektiot (FeLV, FIV, toksoplasma). Lisäksi pyritään paikallistamaan primaari ripuli ohut- tai paksusuoleen, ja arvioimaan taudin vakavuutta imeytymistä kuvaavilla veriarvoilla.

Krooninen ohutsuoliripuli johtuu joko häiriöstä ruuan sulatuksessa (haiman vajaatoiminta) tai häiriöstä ruuan imeytymisessä. Ruuan imeytymisen ongelmia ovat ruokavalioon liittyvät ongelmat tai bakteeritulehdukset tai sairaudet, jolloin suolenseinämässä on muutoksia. Nämä infiltratiiviset sairaudet ovat kissalla hyvin yleisiä: IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus, tai lymfooma eli syöpäsairaus. Kaikissa tapauksissa onnistunut hoito ja ennusteen asettaminen vaativat tarkkaa taudin diagnostiikkaa.

Hoitokokeilua voidaan käyttää, jos eläin on hyväkuntoinen, verinäytteissä ei ole muutoksia, eikä aikaisempaa hoitokokeilua esimerkiksi ruokavaliolla ole vielä tehty. Antibiootin käyttö kissan ripulin hoidossa on rajallinen. Kissalla suoliston bakteeritulehdukset ovat mahdollisia lähinnä raakaruokinnalla. Sekundaarista bakteeriylikasvua eli dysbioosia esiintyy, mutta sekin on harvinaista. Suolistoantibioottia käytetään immunologisten vaikutusten vuoksi, tällöin oletusdiagnoosina on jo usein IBD. Ruokavaliokokeilu tehdään viimeistään tässä vaiheessa.

Jos hoitokokeilu ei auta, kissan kunto on huono, tai sairaus on nopeasti etenevä, tarvitaan diagnostiikkaa. Keskeisiä diagnostisia tutkimuksia ovat vatsaontelon ultraäänitutkimus ja diagnostinen tutkimusleikkaus eli laparatomia. Röntgenkuvista on yleensä vähän jos ollenkaan apua. Mikäli ultraäänitutkimuksessa ei ole muutoksia, voidaan suoliston koepalat ottaa myös tähystämällä.

Omistajalta kysyttyjen esitietojen sekä verinäytetulosten perustella arvioidaan sairauden vakavuutta ns. FCEAI –indeksillä. Tässä otetaan huomioon eläimen aktiviteetti, ruokahalu, oksentelutiheys, ulosteen kiinteys, ulostamistiheys, painonlasku sekä ravinnon imeytymistä ja suoliston toimintaa kuvaavia verinäytearvoja. Indeksiä käytetään myös sairauden seurannassa, jolloin omistajan kertoma oirekuvaus tai oireiden väheneminen on seurannassa keskeistä.

Ultraäänitutkimuksella käydään läpi maksa, haima, perna sekä suoliston kerrosrakenne ja sen paksuus, poissuljetaan suolitukos, suolen tuppeuma ja kasvainmassat. Imusolmukemuutokset mitataan. Tutkimus vaatii kokemusta ja hyvän laitteiston.

Milloin pitäisi ottaa koepalat? Ja miksi?

Muutokset vatsaontelon tai suoliston ultraäänitutkimuksessa ovat kissalla yleisiä. Tällöin tarvitaan kudosnäytteet, jotta varmistuu, mistä taudista on kyse. Koepalat tarvitaan myös, jos sairaus on krooninen ja yleiskunto huono, tai hoitokokeilulle ei ole vastetta. Proteiinia hukkaava suolistosairaus on kissalla harvinaista ja syynä on lähes aina kasvainsairaus.

Mikä on IBD?

Tulehduksellinen suolistosairaus eli IBD on yleinen ihmisellä, koiralla ja myös kissalla. Tyypillisinä oireina voi olla pelkkä oksentelu, tai pelkkä ripuli, tai sekä oksentelu että ripuli. Eläin voi olla ruokahaluton, tai sillä voi olla hurjan hyvä ruokahalu. Osalla eläimistä ainoana oireena on laihtuminen. Oireilu voi olla syklistä, ja aluksi näyttää siltä, että oireenmukainen hoito tai hoitokokeilu antaa hyvän vasteen. Vanhemmalla kissalla oireilu sekoitetaan kilpirauhasen liikatoimintaan, nuoremmilla kissoilla karvapalloihin. Osa IBD potilaista voi hyvin pelkällä (hydrolysoidulla) ruokavaliolla.

Taudin syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat ympäristötekijät, suoliston limakalvon immuunipuolustus, sekä bakteeriantigeenit. Nämä aiheuttavat herkällä kissalla kroonisen tulehdusreaktion. Tietyillä roduilla on alttiutta IBD:hen (siamilainen, itämaiset kissarodut).

Diagnostiikassa tärkeää on sulkea ensin pois muut mahdolliset taudinaiheuttajat (ulostenäyte, verinäyte, ultraäänitutkimus) sekä tehdä ruokavaliokokeilu. Diagnoosi varmistetaan suoliston koepalatutkimuksella.

Hoito koostuu loishäädöstä, ruokavaliosta, suolistoantibiootista, kortisonista, B-12 ja folaatti vitamiineista sekä immuniteettiin vaikuttavasta lääkityksestä. Kuitulisää tai maitohappobakteereita saatetaan käyttää hoidon tukena.

Yleensä kissa vastaa hyvin hoitoon. Syitä huonoon hoitovasteeseen voivat olla noudattamatta jätetty ruokavalio-ohje, vakava suoliston tulehdustila, muu samanaikaissairaus tai lymfooma .

Mikä on lymfooma?

Lymfooma on imusolusyöpä. Se kehittyy imukudoksessa ja voi levitä elimistössä laajalle. Ruuansulatuskanavan lymfooma on yleisin kissan lymfooman muoto. Pienisoluinen lymfooma on taudin ”kiltti muoto”. Oireilu voi olla lievää ja kroonista, eläin ei välttämättä ole huonokuntoinen. Suoli ei ole yleensä merkittävästi paksuuntunut. Suurisoluinen lymfooma on aggressiivinen. Tyypillisenä taudinkuvana on paikallinen massa suolessa sekä mahdollisesti muualla sisäelimissä.

Oireet ja diagnostiikka ovat hyvin samankaltaiset kuin IBD:ssä. Ultraäänitutkimuksen perusteella nämä eivät ole aina erotettavissa toisistaan. Joskus koepalojen perusteellakin on vaikea erottaa tauteja toisistaan. Lisäapua saa riittävän ison koepalan PCR – tutkimuksesta.

Pienisoluista lymfoomaa hoidetaan solusalpaajatableteilla, suurisoluista lymfoomaa suonensisäisellä solunsalpaajahoidolla. Hoitoennuste vaihtelee 7 -29 kk välillä. Paikallisen lymfoomakasvaimen poistaminen leikkauksella ei paranna ennustetta, tauti vaatii aina solunsalpaajalääkityksen.

Kissat ovat hyvin herkkiä kehittämään kasvaimia. Ajankohtainen kysymys tällä hetkellä on: johtaako hoitamaton suolistosairaus lymfoomaan? Vaikka vastausta emme vielä varmuudella tiedä, varhainen IBD:n diagnostiikka ja hoito ovat siis tärkeitä!

Elisa Välimäki

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Koira-Kissaklinikka

CT:n avulla nopeammin tarkempaan diagnoosiin!

Koira-Kissaklinikka tarjoaa nyt myös CT-kuvantamispalvelua. CT(tietokonetomografia eli viipalekuvaus) on röntgensäteisiin perustuvaa kuvantamista, missä tuhansia kuvaviipaleita yhdistämällä saadaan tarkkaa tietoa lemmikin terveydestä.

Kuvista voidaan tehdä myös kolmiulotteiden malli mikä helpottaa ongelmakohtien havainnollistamista ja hoidon suunnittelua. CT:n avulla saadaan huomattavasti perinteistä röntgeniä tarkempaa informaatiota. CT:n kuvausmenetelmän avulla pystytään luuston lisäksi saada tietoa myös pehmytkudoksista. Varjoaineet käyttö tehostaa entisestään kuvan tarkkuutta ja tuo hyvin esiin esimerkiksi mahdolliset kasvaimet tai verisuonisairaudet.

Tyypillisimpiä kuvauskohteita ovat

• nivelet ja niiden kasvuhäiriöt,
• murtumat
• selkäranka
• keuhkot
• vatsaontelo
• pään alue (erityisesti nenäontelo)
• kasvainepäilyt.

CT-tutkimus tehdään aina nukutuksessa.

CT-kuvauksen hinta on 800-950 euroa riippuen tutkittavan lemmikin koosta, kuvantamiskohteesta ja mahdollisesta varjoaineen käytöstä. Hinta sisältää toimenpiteen, kuvauksen, nukutuksen ja lausunnon sekä polimaksun. Mahdolliset muut tutkimukset ja toimenpiteen laskutetaan erikseen.

13.11.2001-22.01.2016

“Tänään on se päivä,
… kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan.”

Kiitos Eliselle, että päästit Liinun nopeasti pois tuskistaan.

Hanna ja Juha

27.1.2008-8.3.2016

“Kun suru ja kaipaus on liian suuri 
ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi, 
muistele silloin minua ja niitä hetkiä,
jotka meillä oli. 
Ne hetket meillä on vieläkin,
sillä muistot eivät katoa, 
minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin,
sillä minä en katoa.
Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi.”

Ensimmäistä Amerikan akitaamme rakkaudella muistaen.

Elise ja Mysse yrittivät parhaansa pelastaakseen Salaman,
mutta ihminen on voimaton, jos sairaus on edennyt liian pitkälle.

Kiitos Koira-Kissaklinikalle Salaman hoidosta.

Anette, Hanna ja Juha

“Syttyi taivaalle uusi tähti,
koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ei ole,
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajatellen.”

Åsan kotiväki

Sokeritauti tarkoittaa pysyvästi liian korkeaa verensokeria. Se voidaan luokitella kolmeen tyyppiin:

• Tyypin 1 diabetes johtuu immuunivälitteisestä haiman insuliinierityksen vähentymisestä. Tämä on tavallisin muoto koirilla, ja vaatii insuliinihoitoa.
• Tyypin 2 diabetesta esiintyy kissoilla.Haiman tuottaman insuliinin määrä ja teho heikkenee esim. lihavuuden seurauksena, puhutaan insuliiniresistenssistä. Tärkein hoito tässä tyypissä on sopiva ruokavalio, mutta vain 5-40 % kissoista voidaan hoitaa ilman insuliinia pelkällä ruokavaliolla.Tauti voi parantua 20-80 % :lla kissoista, jos hoidetaan tehokkaasti insuliinilla ja ruokavaliolla heti alkuvaiheessa. Yleensä muutokset haimassa myös tyypin 2 diabeteksessa ovat eteneviä, ja voivat johtaa täydelliseen insuliinin tuotannon loppumiseen joka vaatii elinikäistä insuliinilääkitystä.
• Tyypin 3 diabetesta, glukoosi-intoleranssia, esiintyy muiden hormonaalisten sairauksien (esim. Cushingin tauti), tiineyden, koiran valeraskauden ja mm. steroidilääkityksen yhteydessä.

Altistavat tekijät:

Krooninen haimatulehdus, kisssalla lihavuus, pitkäaikainen glukokortikoidi- tai megestrolilääkitys, rotualtistus: kultainennoutaja, saksanpaimenkoira, keeshound, villakoira

Oireet:

Runsas juominen ja virtsaaminen (polydipsia, polyuria), eläin syö paljon, mutta laihtuu. Joillakin koirilla on nopeasti etenevä harmaakaihi. Hoitamattomana tila johtaa happomyrkytykseen eli ketoasidoosiin, joka vie ruokahalun, aiheuttaa väsymystä ja oksentelua, sekä asetonin hajun hengitykseen.

Signalmentti:

Koira: keski-ikäinen (6-9v), nartuilla 3 kertaa yleisempi kuin uroksilla, alttiilla roduilla sokeritautia esiintyy myös nuorilla yksilöillä
Kissa: keski-ikäisillä uroksilla eniten

Erotteludiagnooseja:

Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi kissoilla, lymfooma, maksa- ja munuaissairaudet, haimatulehdus, Cushingin -tauti, acromegalia

Laboratoriolöydökset:

Pysyvästi kohonnut verensokeri, kohonneet maksa- ja munuaisarvot, virtsanäytteessä sokeria, ketoaineita, tulehdusmuutoksia

Diagnoosi:

Oireiden ja laboratoriolöydösten perusteella. Suljetaan pois ruokailun, hormonien tai stressin aiheuttama verensokerin kohoaminen.

Hoito:

A) Insuliinilääkitys annetaan pistoksina nahan alle kylkien ja selän alueelle, yleensä 2 kertaa vuorokaudessa. Omistajaa opetetaan lääkkeen käsittelyssä ja pistämisessä klinikalla. Lääkitys on koiralla elinikäinen. Insuliini alkaa tehota vasta muutaman päivän kuluttua pistoshoidon aloittamisesta. Kun juominen alkaa vähentyä normaaliksi(vuorokauden vedenkulutus koiralla alle 60-100 ml/kg), koira on pirteä, eikä virtsassa ole ketoaineita,oikea insuliiniannos on löydetty. Insuliinikynä on koiralla käyttökelpoinen.

B) Koiralla ruokavalion tulee olla runsaskuituista, hiilihydraattipitoista ja vähärasvaista. Ruuaksi sopivat tasapainotetut täysravintovalmisteet, kuivamuonat ja purkkiruoat. Sokeritautipotilaille tarkoitettuja erikoisruokia ovat esim. Hill’s r/d tai w/d,ja Waltham Canine low calorie diet .Jos koiralla on jokin muu samanaikaissairaus, pysytään siinä ruokavaliossa jolla tautia hoidetaan. Tärkeä osa hoitoa on pitää ruokavalio samanlaisena, eikä makeita tai rasvaisia herkkuja pidä antaa. Ruoka-ajat pidetään säännöllisinä, ja potilaan olisi syötävä suunnilleen saman verran joka päivä. Ruokintakertoja tulee päivän aikana 3-4: ensimmäinen ateria annetaan aamulla insuliinipistosten yhteydessä, muut ateriat n 6 tunnin välein pitkin päivää.

Kissalla sokeritaudin hoito vaatii runsaasti valkuaista ja vähän hiilihydraattia sisältävää ruokaa. Sopivia ruokia ovat esim. Hill´s m/d ja Waltham diabetic. Kuivamuonaa voi pitää jatkuvasti tarjolla.

C) Muiden samanaikaissairauksien hoito: usein sokeritautiin liittyy tulehduksia esim. virtsateissä tai iholla – nämä hoidetaan antibioottilääkityksillä. Myöhemminkin muiden sairauksien yhteydessä verensokeri helposti heittelee (esim. oksennus- ja ripulitaudin yhteydessä voi sokeri laskea vaarallisen alas, kun koira ei syö), joten muut sairaudet olisi hoidettava kuntoon mahdollisimman alkuvaiheessa, ja eläinlääkäriin otettava aina yhteyttä lääkitysohjeita varten.

D) Diabeettinen ketoasidoosi eli happomyrkytys vaatii intensiivistä sairaalahoitoa: suonensisäinen nestehoito, verensokerin seuranta ja insuliinilääkitys sekä infektioiden hoito.

Jatkohoito ja kontrollit:

Sokeritaudin hoito vaatii omistajalta pitkäjänteisyyttä ja säännöllisyyttä sekä toistuvia kontrollikäyntejä eläinlääkärissä. Insuliinihoidon aloittamisen jälkeen menee muutama päivä, jotta verensokeri alkaa pysyä normaalirajoissa .Ensimmäinen kontrollikäynti lääkäriin sovitaan noin viikon päähän insuliinin aloittamisesta.Kun sopiva insuliiniannos on löydetty ja eläimen vointi normaali, seuraavat kontrollit tulevat noin 3-6 kk välein.

Kotona voidaan mitata virtsan sokeria apteekista saatavilla liuskoilla. Virtsan sokeri on korkeimmillaan ennen insuliinipistosta; matalimmillaan n 6-8 tuntia pistoksen jälkeen. Jos pissassa toistuvasti ei ole lainkaan sokeria, voi myös verensokeri olla liian alhainen. Tällöin jätetään seuraava insuliinipistos antamatta, ja otetaan yhteys klinikalle. Tasapainossa olevan sokeritautipotilaan virtsassa on sokeria +-++ mutta ei ketoaineita.

Verensokerin mittaaminen kotona on hankalaa, mutta voi jollakin potilaalla onnistua: koiralla kapillaariverinäyte otetaan ylähuulen sisäpinnalta lansetilla. Kissalla näytettä voi yrittää korvalehdestä. Tärkeää on ottaa verensokeri oikeaan aikaan: juuri ennen insuliinin pistämistä ja /tai alhaisimman verensokerin aikaan n 6-8 h insuliinin pistämisestä.

Kotona omistaja seuraa päivittäin koiran olemusta, ruokahalua, juomista ja virkeyttä. Jos nämä ovat normaaleja, tila on melko hyvin tasapainossa. Viikoittain tarkistetaan koiran paino, jossa ei saisi olla suuria heittoja. Päiväkirjan pitäminen helpottaa seurantaa.Liikunnan tulee olla säännöllistä ja päivittäin samanlaista. Suuret rasitukset aiheuttavat häiriöitä sokeritasapainossa.

Kontrollikäynneillä tarkastetaan veren sokeri ja koiran paino, sekä tarvittaessa tulehdusarvot, maksa- ja munuaisarvot. Tutkimuspäivänä annetaan insuliini normaalisti ja tutkimusaika yritetään järjestää n 6-8 h insuliinin annon jälkeen.

Komplikaatioita:

Insuliinishokki (hypoglykemia): Insuliinin yliannostus aiheuttaa verensokerin laskun. Tämä ilmenee heikkoutena, vapinana ja pyörtyilynä. Tajuissaan olevalle eläimelle annetaan heti 1-2 teelusikallista hunajaa tai sokerivettä suuhun. Potilas on aina syytä toimittaa eläinlääkärille.

Liian korkea verensokeri (hyperglykemia), vaikka potilas saa suuria annoksia insuliinia: tarkistetaan lääkkeen säilytys ja annostelu. Muu samanaikaissairaus, lääkitys, kiima tai tiineys saattaa aiheuttaa ongelmia. Tämän vuoksi narttukoirien sterilointi on suositeltavaa, kun sokeritasapaino on hyvä kiimojen välissä. Ongelmatapauksissa tehdään aina klinikalla sokerikäyrä.

27.8.2008-26.1.2016

Kiitos Koira-Kissaklinikan henkilökunnalle Nennin hyvästä hoidosta.

Erityiskiitos Elisalle Nennin kauniista lähdöstä.

Suunnattomasti ikävöiden
Nennin kotiväki