Leishmania protozoa-loisen välittämä trooppinen tartuntatauti on Leishmanioosi, jota tavataan yhä enenevässä määrin tuontikoirilla Suomessa. Tauti on zoonoosi, eli voi tarttua myös ihmiseen. Ihmisillä leishmanioosi on toiseksi yleisin loissairaus maailmalla, malarian jälkeen. Euroopassa tautia esiintyy yleisesti koirilla Välimeren ympärillä Espanjassa, Portugalissa, Ranskassa, Italiassa, Kreikassa ja Maltalla. Yksittäisiä tapauksia on todettu Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa, Hollannissa ja Englannissa ilman, että tartuntaa levittävää hietasääskeä olisi todettu. Näissä tapauksissa koirat ovat aina olleet tuontikoiria taudin tartunta-alueilta.

Tartunta

Leishmania loinen tarvitsee kaksi isäntää, selkärankaisen ja hyönteisen, täydentääkseen elinkiertonsa. Molemmissa isännissä tapahtuu loisen morfologista kypsymistä. Leishmania tarttuu koiraan tavallisesti hietasääsken puremasta, joka toimii taudin kantajana. Toinen tartuntamuoto on ihohaavojen kautta. Sairas emä voi myös tartuttaa pennut istukan kautta. Koiran verenkiertoon päästyään loiset lisääntyvät makrofageissa eli syöjäsoluissa. Viskeraalisessa muodossa loiset kulkeutuvat veren syöjäsolujen mukana sisäelimiin ja valloittavat ne. Kutaanisessa eli ihomuodossa pysyvät loiset iholla.

Kaikki Leishmania loisen infektoimat koirat eivät kehitä sairautta. Tärkeä rooli tartunnan kehittymisessä sairaudeksi on koiran omalla immuunipuolustuksella. Koirilla, joilla on heikko soluvälitteinen immunologinen puolustus ja voimakas vasta-ainetuotanto, kehittyy kliininen sairaus.

Tartunta ihmiseen tapahtuu infektoituneen hietasääsken välityksellä. Välimeren alueen maissa koira on tärkeä reservoaari ja tartunnan lähde ihmisille. Lisäksi verensiirrot ja infektoituneet neulat voivat levittää tartuntaa.

Kliiniset oireet

Leishmanioosi on krooninen sairaus, jonka oirekuva vaihtelee. Tartunnan saamisesta oireiden alkamiseen kestää joistakin viikoista yli 4-6 vuoteen. Yleisoireet kehittyvät hitaasti ja ovat eteneviä: väsymys rasituksessa, painon lasku, karvapeitteen huononeminen. 90 %:lla oireilevista koirista on iho-oireita: kuiva hilseilevä iho, kutisematon karvanlähtö ( usein silmien ympäriltä), kraaterimaisia haavautumia iholla, ylipitkät kynnet, kovettuneet anturat ja kirsu. Toiseksi yleisin oire iho-oireiden jälkeen ovat huomattavasti suurentuneet imusolmukkeet, muita oireita voivat olla kuumeilu, sidekalvontulehdus, suurentunut perna,nenäverenvuodot, kynsimuutokset, silmän värikalvontulehdus, moniniveltulehdukset, munuaisoireet (glomerulonefriitti) ja suun haavaumat. Tavallisin kuolinsyy on munuaisten vajaatoiminta.

Diagnoosi

Matkustushistoria on tärkeä lähtökohta diagnoosille. Yli 50 % oireettomista koirista on infektoituneita, ja oireileville koirille diagnoosin saaminen on haastavaa: oireet muistuttavat monia muita sairauksia, samanaikaisinfektiot ovat tavallisia ja epätyypilliset oireet johtavat helposti harhaan. Tavallisia löydöksiä verinäytteissä ovat kohonneet proteiini –ja globuliiniarvot ja alentunut albumiini, munuaisarvojen nousu, sekä lievästi kohonneet maksa-arvot. Lisäksi tyypillisiä löydöksiä ovat anemia ja verihiutalekato, sekä proteiinin erittyminen virtsaan. Varma diagnoosi saadaan osoittamalla parasiitit ohutneula- tai kudosnäytteestä, joka on otettu ihosta (jos iho-oireita), imusolmukkeesta, luuytimestä tai pernasta. Verinäytteen vasta-ainetestejä on käytössä useita. Ongelma vasta-aineiden osalta on se, että vääriä negatiivisia tuloksia tulee liikaa, samoin kuin se, ettei positiivinen tulos tarkoita että koiralla on tai tulee koskaan olemaankaan kliinisiä oireita. Oireettomia taudin kantajia esiintyy, samoin koiria, joiden immuunipuolustus on aikaisemmin ollut kontaktissa loisen kanssa ja onnistunut hävittämään sen elimistöstä. Kuitenkin koirilla, joilla on kliinisiä oireita, on useimmiten vasta-ainetasot koholla. Diagnoosi on aina varmistettava kudosnäytteellä, PCR:llä tai viljelyllä.

Hoito

Sataprosenttisesti tehoavaa hoitoa kliinisesti sairaalle koiralle ei ole olemassa. Hoidolla pyritään oireiden paranemiseen, mutta loisesta ei pääse eroon. Koirien hoito on vaikeampaa kuin ihmisten, ja taudin uusiminen on tavallista. Kliinisesti sairaalle koiralle aloitetaan injektiohoito meglumiinilla, ja tätä jatketaan päivittäin 3-4 vk ajan. Sivuvaikutuksia lääkehoidosta ovat lihaskivut ja lihasten sidekudoistuminen, verisuonitukokset ja haimatulehdus. Allopurinolia voidaan käyttää meglumiinin ohella sairaalla yksilöllä tai ainoana lääkkeenä infektoituneella eläimellä, jolla ei ole oireita tai hyvin lieviä oireita. Allopurinolilla ainoana sivuvaikutuksena on lisääntynyt riski xantiini virtsakiviin; näitä taas voidaan ehkäistä erikoisruokavaliolla. Hoitoa jatketaan useita kuukausia, elin-ikäinen hoito on usein tarpeen. Allopurinolilla tautia voidaan kontrolloida pitkäaikaisesti hyvin tuloksin. Kolmas käytetty lääkeaine on amfotericin B, jonka käytössä myös on paljon sivuvaikutuksia.

Ehkäisy

Älä vie koiraa alueelle, jolla esiintyy Leishmaniaa ! Hietasääskien puremien ehkäisyyn voidaan käyttää useita ulkoloisvalmisteita, kuten Expot, Bayvantic, Advocate ja Scalibor, suoja ei kuitenkaan ole 100 %. Koirien kennelit suojataan sääskiverkoilla, ja ulkoilu sallitaan ainoastaan päiväsaikaan; sääskialueita vältetään. Koirien testaus vasta-aineiden varalta heti endeemiseltä alueelta saapumisen jälkeen, ja testin uusiminen 3 kk myöhemmin. Terapia aloitetaan allopurinolilla tarvittaessa. Lupaava rokote on valmisteilla, ei kuitenkaan vielä saatavilla.

Ennuste

Taudin ennuste riippuu siitä, kuinka vaikeasti sairas koira on, missä taudin vaiheessa diagnoosi saadaan ja kuinka koira vastaa hoitoon. Hoidolla voidaan kontrolloida sairautta, mutta uusiminen on tavallista. Munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä koirilla on huono ennuste.
Erotteludiagnooseja

Alueilla joilla Leishmaniaa esiintyy, on myös riski monille muille verivälitteisille sairauksille, kuten Babesia, Ehrlichia canis, Dirofilaria eli sydänmato, Trypanosoma ja Hepatozoon. Ei ole harvinaista, että samalla koiralla on useampi tarttuva sairaus yhtä aikaa. On tärkeä tutkia tuontikoirat ja oireilevat koirat kaikkien näiden tautien varalta.

Lähdeluettelo:
Simeonidis A: Leishmaniosis hos hund. Svensk Veterinärtidning Vol 61 (1) 2009 s 11-18
Roze M: Canine leishmaniasis. A spreading disease. Diagnosis and treatment. European Journal of Companion Animal Practise Vol 15 (1) 2005 s 39-52
Windahl U: Leishmanios hos hund. Svensk Veterinärtidning Vol 54 (3) 2002 s 121-126
Kuvat: http://www.eden-fp6project.net/emerging_diseases/leishmaniasis
http://www.who.int/leishmaniasis/leishmaniasis_maps/en/index.html

Varjoainekuvauksia tehdään myös eläinpotilaille. Varjoainetutkimuksen avulla etsitään mm. välilevyongelmia, tulehduksia, kasvaimia, vammoja tai rakenteellisia vikoja, joiden lääke- tai leikkaushoidolla potilas voidaan parantaa tai ainakin yrittää helpottaa lemmikkisi arkipäivää. Suunkautta nautitun varjoaineen avulla selvitetään ruokatorven, mahalaukun ja suoliston rakennetta, sekä toimintaa. Myös mahdollisia vierasesineitä etsitään tämän toimenpiteen avulla.

Suun kautta syötettävän varjoaineen antaminen on usein suttaavaa puuhaa, koska suurelta osalta koiria ja kissoja, osa nestemäisestä varjoaineesta valuu helposti suupielistä karvoja pitkin ympäristöön. Suoliston varjoainekuvaus vie aikaa useita tunteja, koska varjoaineen täytyy kulkeutua kuvauksen aikana paksusuoleen saakka. Tähän toimenpiteeseen ei potilasta tarvitse rauhoittaa.

Suoneen sisäisesti annetun varjoaineen avulla selvitetään munuaisten, virtsajohtimien, virtsarakon ja virtsaputken rakennetta. Virtsarakon ongelmien selvittämisessä voidaan myös katetrin avulla laittaa varjoainetta suoraan virtsarakkoon. Munuaisten varjoainekuvaus on yleensä ohitse parissa tunnissa, mutta ennen kotiinlähtöä potilaan tulee herätä rauhoituksesta.

Selkäytimen varjoainekuvauksessa varjoaine ruiskutetaan suoraan selkäydinkanavaan, tämän toimenpiteen jälkeen potilas saattaa olla pahoinvoiva ja joutuukin heräilemään klinikalla, ennen kotiin pääsyä.
Ennen varjoainetutkimusta pidettävän paaston pituus määrittyy kunkin potilaan senhetkisen tilanteen mukaan. Yleissääntö kuitenkin on, että suoliston, erityisesti paksusuolen, tulisi olla kuvauksia tehtäessä tyhjä. Tutkimusta edeltävä paasto on useimmiten 24 tunnin mittainen.

27.3.1999-23.6.2015

FIN AVA FIN MVA BH Durante Beauty Serena

Kauniina päivänä kesäisen

“hiljeni sydän kultainen.
Nyt on poissa kivut ja vaivat,
sua odottaa koirien taivas.
Kiitos kun luonamme olit pitkän hetken, teimme kanssasi ikimuistoisen retken.
Vaikka on surumme suuri ja rajaton,
aina lohtuna muistot rakkaat on.”

Kiitos Koirakissaklinikalle hyvästä huolenpidosta meidän viimeiselläkin yhteisellä matkallamme.

Anna-Maija

Narkolepsia on aivojen toiminnan häiriö, joka aiheuttaa äkillisen nukahtamisen. Kohtaukseen liittyy usein myös ns. katapleksia eli lihasjänteyden menetys hetkeksi. Narkolepsiaa sairastavien koirien nukahtaminen liittyy yleensä tilanteisiin, jossa ne ovat jännittyneitä. Ruuan odottaminen ja syöminen ovat tavallisimpia tilanteita, jossa kohtauksia esiintyy. Koira aloittaa syömisen, vajoaa lattialle ja nukahtaa. Äänet ja ravistelu herättävät koiran ja se jatkaa syömistä kunnes nukahtaa uudestaan. Jatkuva koiran stimulointi (silitys, ravistelu) saattaa estää kohtauksen.

Narkolepsia saattaa olla perinnöllinen joillakin roduilla. Vallitsevasti peittyvästi periytyvää narkolepsiaa on todettu dobermanneilla ja labradorinnoutajilla. Sairautta esiintyy satunnaisesti myös monilla muilla roduilla.

Sairauden diagnosointi perustuu tyypillisien oireiden toteamiseen erityisesti silloin kun nukahtamiseen liittyy myös katalepsia . Mikäli katalepsiaa ei esiinny, oireita voi olla vaikea tulkita. Aivosähkökäyrätutkimus on ainoa tutkimus, jolla narkolepsia voidaan todeta. Lääkehoidolla voidaan kontrolloida ja vähentää oireita.

Tästä linkistä voit katsoa videokuvaa narkolepsiaa sairastavan koiran kohtauksista http://s1123.photobucket.com/albums/l556/kkk20320

Artikkelin kirjoittanut: pieneläinsairauksien erikoiseläinääkäri Tarja Forell

Klinikallamme tutkitaan koirien, kissojen sekä erilaisten eksoottisten eläinten silmävammoja ja – sairauksia.

Viralliset silmätarkastukset suoritetaan jalostuseläimille. Silmäsairaudet vaativat usein nopeaa hoitoon hakeutumista, eikä silmävammoihin ja -sairauksiin mielellään oteta kantaa puhelimitse.

Silmäpotilaan tutkiminen tapahtuu sekä normaalissa valossa, että pimeässä silmätutkimushuoneessa. Rutiinitutkimuksiin kuuluvat luomien ja silmän etuosan tutkimus (sarveiskalvo, vilkkuluomi, etukammio ja värikalvo eli iiris) rakovalolla eli biomikroskoopilla. Silmänpaineen mittaus tehdään nk. Tonopen – mittarilla. Silmäpohjan eli verkkokalvon ja näköhermon tarkastus tapahtuu epäsuoralla oftalmoskoopilla.

Tutkimuksessa on tärkeää, että potilas on mahdollisimman hoitomyönteinen ja potilaan päätä pystytään pitämään hyvin paikallaan, muuten tulee vaikeuksia saada tarkka kuva vammoista tai vaurioista. Virallisissa silmätarkastuksissa on eri roduilla erilaiset suositukset tutkimusajankohdasta ja tutkimuksen uusimisesta säännöllisin väliajoin. Tärkeää on selvittää omalta rotujärjestöltä suositukset.

Kun silmäpotilaalle ollaan varaamassa aikaa, on tärkeää varausta tehtäessä ilmoittaa, onko kyseessä pitkään kestänyt ongelma vai mahdollisesti vain lyhyt kontrollikäynnin tarve. Vanhat tutkimustulokset, lääkitystiedot ja lausunnot on hyväottaa mukaan vastaanotolle.

Klinikallamme on myynnissä Optivisor -silmäsuojuksia koirille. Tummennuskalvon lisäämällä suojus sopii myös aurinkosuojaksi potilaille.

Vuoden 2022 alusta alkaen koiran omistajan tulee aina tilata sähköinen ennakkolähete ennen virallisia terveystutkimuksia tai eläinlääkäritodistusta. Tutkimuksen suorittavat klinikat eivät enää vuoden vaihteen jälkeen tee koiralle lähetteitä virallisiin terveystutkimuksiin. Sähköinen ennakkolähete vaaditaan myös paperille täytettävistä tutkimuksista, joita ovat vielä silmätarkastus, maksatutkimus ja polveutumisen varmentaminen. Omistaja tilaa lähetteen Kennelliiton Omakoira-palvelusta tai Omakoira-mobiilisovelluksesta. Lähetteen tilaaminen ei vaadi Kennelliiton jäsenyyttä. Ohjeet lähetteen tilaamiseen löytyvät Kennelliiton verkkosivuilta osoitteesta: www.kennelliitto.fi/tilaaterveystutkimus.

17.6.2011-7.6.2012

“Syttyi taivaalle uusi tähti,
koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei,
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä me sinua ajattelemme.”

Kiitos Koirakissaklinikan väelle, erityisesti Evalle ja muille Rikin hoitoon osallistuneille. Aurinkoinen ja ystävällinen palvelu ovat mielessämme aina. Yhdessä kaikkemme yritimme viimeiseen asti.

Pentuamme kovasti kaivaten, Jannika ja Jami.

Koiran äkillisissä oksennus- ja ripulitaudeissa lemmikki menettää nopeasti elimistöstään nestettä. Ilman ruokaa koira pystyy olemaan kauankin, mutta nestehukka on nopeasti jopa hengenvaarallinen tila. Esim. keskikokoiselle koiralle jo 2-3 % nestevajaus näkyy koiran voimattomuutena, huonovointisuutena ja 10 % nestevajaus johtaa kuolemaan (esim. 20 kiloisen koiran 2 kg:n nestehukka). On siis huolehdittava, että eläin juo riittävästi ja tarvittaessa juotettava sitä usein ja pienin määrin esim. ruiskun avulla. Keskikokoisen, täysin levossa olevan koiran vedentarve on n. 1 litra vuorokaudessa (n. 0.5 dl /kg/vrk).

Oksennus- ja ripulitaudeissa on aluksi tärkeintä saada ruoansulatuskanava rauhoittumaan. Ripulin kohdalla ei enää suositella koiran paastotusta, vaan antamaan useammin pienempiä annoksia kevyttä, hyvin sulavaa ruokaa. Koiran on saatava myös oksentelun ja ripulin myötä elimistöstään poistuneiden mineraalien täydennystä juomavedestään. Apteekista saa ilman reseptiä Nutrisal -jauhetta, jonka ohjeen mukainen juomaveteen sekoittaminen auttaa kivennäistasapainon ylläpidossa, myös paaston aikana. Pääsääntöisesti eläimille ei pidä antaa ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä, mutta lääkehiili sopii myös eläimille, näitä saa apteekista ilman reseptiä. Myös ilman reseptiä apteekista ja eläinlääkäriasemalta saa, ripulipotilaan kuntoutusta auttavia valmisteita: Canikur – purutabletit/pasta, Inupekt Forte tabletit, Enteromicro tabletit/pasta, taikka Canius-kapselit. Ne auttavat suoliston normaalin bakteerikannan palauttamisessa.

Oireitten rajuus ja lemmikkisi yleiskunto ratkaisevat mihin toimenpiteisiin Sinun tulee heti ryhtyä. Jos kyseessä on koiravanhus tai pentu, on oireet saatava nopeasti kuriin -veteraanien ja vauvojen kestokyky ei ole sama kuin hyväkuntoisen, nuoren aikuisen eläimen.

Lääkkeen ottaminen ei ole valtataistelu, se voi olla hauskaa!

Canikuria ja Inupekt Fortea annetaan useita kertoja ja niiden syömisestä ei kannata tehdä valtataistelua Sinun ja potilaasi väliin. Huijaa sitä hiukan. Pienen pieni nokare esim. voita kunkin pillerin päällä saa rutikuivan tabletinkin solahtamaan suosiolla kurkusta alas! Eikä potilaasi saa pillerikammoa, kuten voi käydä, jos väkisin sullot sen suun täyteen tabletteja ja pidät kuonoa kiinni niiden poissylkemisen estämiseksi

Parhaimmillaan eläinpotilas voi tulla juosten “herkuttelemaan”, kun huushollissa kolistetaan mitä tahansa pilleripurkkia! Muista, ettei tämänkertainen tablettien kanssa askarointi todennäköisesti jää suinkaan viimeiseksi kerraksi, kun yhdessä luotte pillerin nielemisen taidetta.

Ota yhteys eläinlääkäriin, jos…

Jos potilaan yleiskunto huononee selvästi, on syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen. Verisen ripuloinnin ja oksentelun yhteydessä se on tehtävä aina ja heti. Muista myös mitata eläinpotilaasi lämpö aamuin illoin. Normaalilämpö on n. 38.0–39.0. Niin alilämpö kuin kuumeilukin voivat olla merkkejä lemmikkisi kuivumisesta ja tällöin on aina syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Artikkelin kirjoittanut: Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eva Einola-Koponen Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

Vesiterapia on erinomainen kuntoutusmuoto joka sopii lähes kaikille koirille. Erityisesti vesiterapiasta hyötyvät:

• nivel- ja selkäongelmaiset
• vammoista ja leikkauksista kuntoutuvat
• urheilukoirat
• painonpudottajat

Veden ominaisuuksia hyödyntämällä pystytään vesijuoksumatolla mm.

• lisäämään nivelten liikeratoja
• vähentämään nivelille tulevaa kuormitusta jopa 80%:a
• mahdollistamaan normaalin kävelyn uudelleen opettelu esim. leikkauksen jälkeen
• vahvistamaan lihaksia
• parantamaan hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa
• parantamaan motoriikkaa

Vesijuoksumaton lisäksi kuntoutuksessa käytetään tarpeen mukaan muitakin terapeuttisia harjoitteita sekä manuaalisia käsittelyjä kuten hierontaa ja mobilisaatiota.

Urheilukoirille vesijuoksumatto on hyvä harjoittelumuoto koska veden ominaisuuksia hyödyntämällä voidaan:

• vahvistaa lihaksia
• vähentää nivelille tulevaa kuormitusta jopa 80%:a (hyvä vastapaino lajitreenille, esim. agility)
• parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa
• kehittää motoriikkaa, voimaa ja kestävyyttä

Jopa kaikkein kovakuntoisimmat koira kokevat vedessä askeltamisen fyysisesti rasittavaksi kun veden vastusta ja kävelymaton nopeutta lisätään riittävästi. Vesiterapia on myös hyvä harjoittelumuoto kun halutaan ehkäistä mm. mahdollisten nivelongelmien kehittymistä.
Myös urheilu- ja kotikoirien lihashuoltoa (hieronta, venyttelyt).

Tiedustelut ja ajanvaraukset vastaanotosta.

HUOM Tarkista mahdolliset päivitykset evira.fi ja sey.fi

Lemmikkieläinpassi helpottaa eläinten kanssa matkustamista. Lemmikkieläinpassin tarkoituksena on helpottaa koiran kuljetusta EU-maiden välillä. Passin avulla osoitetaan, että eläin täyttää kuljetuksia koskevat vaatimukset eikä muita asiakirjoja vaadita. Passi on pakollinen koirille kaikissa EU-maiden välisissä kuljetuksissa.

Lemmikkieläinpassin voi ostaa eläinlääkäriltä. Ennen passin myöntämistä eläinlääkäri tarkistaa, että eläin on tunnistusmerkitty (tatuointi tai mikrosiru) ja rokotettu raivotautia vastaan. Kaikki merkinnät lemmikkieläinpassiin tekee eläinlääkäri. Eläinlääkäri merkitsee passiin eläintä ja eläimen omistajaa koskevat tiedot, eläimen tunnistusmerkintää koskevat tiedot sekä tiedot eläimen rokotuksista ja mahdollisista ekinokokkoosi- ja punkkilääkityksistä sekä raivotautivasta-aineiden määrityksestä.

Eläinlääkäri tarkastaa eläimen tunnistusmerkinnän aina, kun passiin lisätään uusia tietoja, myös esimerkiksi uusintarokotuksen yhteydessä. Passissa on tilaa myös sellaisille merkinnöille, joita ei vaadita matkustettaessa EU:n alueella, mutta joita voidaan vaatia viennissä EU:n ulkopuolisiin maihin. Tällaisia merkintöja ovat esim. muut rokotukset tai eläimelle tehty kliininen tutkimus.

Lemmikkieläinpassi on otettu käyttöön EU-maiden lisäksi myös Norjassa, Sveitsissä, San Marinossa ja Liechtensteinissa. Jos eläin tuodaan muusta EU:n ulkopuolisesta maasta, passin sijaan vaaditaan erityinen eläinlääkärin todistus. Passi kannattaa hankkia myös niille eläimille, jotka vierailevat EU:n ulkopuolisissa maissa. Tällöin passilla voidaan osoittaa, että eläin täyttää tuontia koskevat vaatimukset palattaessa EU:n alueelle.

Jos eläin pysyy vain kotimaassa, lemmikkieläinpassia ei tarvitse hankkia, vaan eläinlääkäri voi merkitä eläimen rokotukset esimerkiksi rekisteritodistukseen tai muuhun rokotuskirjaan. Lemmikkieläinpassi otettiin käyttöön heinäkuussa 2004 Euroopan Unionin alueella. Sen malli on yhtenäinen kaikissa EU-maissa.

Lemmikkieläinpassilla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi koiran rekisteröimisen kanssa. Passi vaaditaan niin sekarotuisilta kuin puhdasrotuisiltakin koirilta ja kissoilta, jotka viedään EU-maasta toiseen, esim. Virosta Suomeen. Todistuksesta käytetään usein myös nimeä EU-passi.

Lemmikkieläinpassin saa ostaa eläinlääkäriltä. Lemmikkieläinpassin malli on Euroopan komission määräämä. Passi on samannäköinen kaikissa EU-maissa.

lähde: evira.fi ja sey.fi

24.5.2013-11.4.2015

“Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.”

Suuri kiitos Koirakissaklinikan Johannalle, Evalle sekä muulle Nanon hoitoon osallistuneelle henkilökunnalle loppuun asti yrittämisestä ja tukemisesta. Yhdessä teimme kaikkemme.

Ystävällisin terveisin Joonas ja Aija