Kuivasilmäisyys eli keratoconjunctivitis sicca -sairaus on kohtalaisen yleinen, ikävä ja kivulias silmäsairaus. Silmässä oleva kyynelrauhanen ei toimi silloin normaalisti, silmän pinta kuivuu, ravinteiden kulkeutuminen estyy, sarveiskalvolle tulee haavautumia, tulehdusmuutoksia ja pahimmassa tapauksessa silmä voi puhjeta.

Tyypilliset oireet:

Kuiva erite, silmän liimamainen pinta, silmien siristely ja kutina. Runsas vuoto, turvonneet silmäluomet, sekä silmien raapimisen seurauksena syntyy haavoja sarveiskalvoilla ja sidekalvoilla. Kuivasilmäisyys on yleisempi koirilla, sairautta tavataan kuitenkin myös kissoilla. Monella rodulla tuntuu olevan taipumusta tähän sairauteen, esim. cockerspanieleilla, bulldoggeilla, westeillä, lhasa apsoilla ja shihzuilla. Kuitenkaan ei puhuta suoraan osoitetusta perinnöllisestä sairaudesta ja tämä pitää muistaa jalostusasioita pohtiessa. Milloin sairaus puhkeaa, riippuu täysin taustalla olevasta syystä. Joissakin tutkimusmateriaaleissa on mainittu, että narttukoirilla olisi suurempi taipumus ko. sairauteen.

Koiran kuivasilmäisyyden syitä

• Immunologinen tulehdus.

Monesti muiden immuunisairauksien ja esim. atopian yhteydessä voi eläimen silmä reagoida niin, että kyynelrauhanen tuhoutuu. Hyvin harvoin kyseessä on synnynnäinen vaiva, pääasiassa näitä on nähty mopsilla ja yorkshirenterriereillä.

• Neurologiset eli hermostolliset syyt

Silmän hermotuksen vaurioituminen /tapaturmat, esim. silmän ulospullahdus pureman yhteydessä, tulehdukset aiheuttavat kyynelrauhasen hermotuksen toimintavajeen.

• Lääkeaineiden aiheuttamat

Yleisnarkoosi ja atropiini (käytetään haavautumahoidoissa ja silmän etukammiotulehduksissa) aiheuttavat hetkellisen kyynelrauhasen toimintavajeen. Lääkeaineiden aiheuttama kuivasilmäisyys nähdään lähinnä trimetopriimi-sulfayhdistelmien pitkäaikaisen käytön jälkeen. Systeemiset sairaudet, varsinkin pahat virustartunnat, usein heikentävät kyyneltuotantoa ja krooninen pitkään hoitamatta jätetty sidekalvontulehdus tai luomitulehdus voi aiheuttaa kyynelrauhasen toimintahäiriön ja siitä seuraa kuivasilmäisyys.

Kuivasilmäisyyden tutkiminen ja hoito

Usein kuivasilmäisyys sekoitetaan sidekalvontulehdukseen. Kun eläin kärsii kuivasilmästä, on bakteeritulehdus aina myös silmässä läsnä. Kyyneleritys mitataan nk. schirmerin paperiliuskalla ja normaali arvo on 15–25 mm /min. Kuivasilmäisyydessä voi olla jopa 0 arvoja ja tällöin tilanne on hyvin vakava. Kun silmän pinta kuivuu, niin siihen syntyy myös haavautumia, jotka havaitaan rakovalolla tai fluoreskeiini värjäyksellä. Hoitona kuivasilmäisyydessä on runsas nestehuuhtelu silmiin, keittosuolaliuos, keitetty vesi ja silmävedet. Silmää kosteuttavat tipat laitetaan monta kertaa päivässä ja tulehdushoitoon käytetään antibiootti/kortisonivoidetta tai tippoja, riippuen siitä onko silmissä haavautumia vai ei.
Osalla potilaista saadaan kyyneleritys lisääntymään nk. syklosporiini -voidetta tai -tippaa käyttäen. Tämä lääke stimuloi kyynelrauhasen toimintaa. Kuitenkin on potilaita, joiden silmä ärtyy ko. lääkkeestä. Joskus pilokarpiinitippalisä ruokaan voi lisätä kyyneleritystä. Joka potilaan hoito katsotaan yksilöllisesti oireet ja tarpeet huomioon ottaen.Jos kyseessä on todella vaikea tapaus, jossa kyynelrauhanen ei toimi enää ollenkaan, voidaan leikkauksella, jossa sylkirauhastiehyt siirretään alaluomen sisäpuolelle, pitää silmää kosteana. Valitettavan usein sylki voi aiheuttaa ärsytystä silmään (ymmärrettävää) ja silloin tiehyt täytyy sulkea. Kontrollikäynnit ovat tärkeitä ja hoidon vaste riippuu alkuperäisestä syystä. Yleensä kyseessä on sairaus, jonka kanssa täytyy elää eläimen loppuelämä. Työläs ja yleensä hoidettavissa oleva sairaus, mutta hoitamattomana erittäin kivulias ja hankala potilaalle.

Artikkelin kirjoittanut: Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eva Einola-Koponen Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

Kalsiumoksalaattivirtsakivet ovat yleisiä kääpiösnautsereilla, lhasa apsoilla ja yorkshirenterriereillä. Kiviä voi tulla kaiken ikäisille koirille, mutta yleisin ikä on 5-12 vuotiaat koirat. Kivet ovat yleisempiä uroskoirilla. Kalsiumoksalaattikivien muodostumisen syynä on korkea virtsan kalsiumpitoisuus, korkea virtsan oksaalihappopitoisuus tai alhainen virtsan sitraattipitoisuus. Virtsakivien tehokkain hoito on kirurginen poisto.

Kalsiumoksalaattikivien ennaltaehkäisy:

• jos koiralla on korkea veren kalsiumpitoisuus, hoidetaan taustalla oleva sairaus
• jos koiralla on normaali veren kalsiumpitoisuus, yritetään estää kiviin altistavien mineraalien erittyminen virtsaan

1. ruokinta

alhainen ruuan kalsiumpitoisuus, rajoitettu ruuan natriumpitoisuus esim. Hills u/d, Hills w/d ja Hills k/d

2. sitraatin lisäys ruokaan

Hills u/d sisältää kaliumsitraattia riittävän määrän, mikäli koiralle annetaan pakkauksen ohjeen mukaisia määriä ruokaa.

3. B6-vitamiini

4. tiatsidi-nesteenpoistolääke

Kalsiumoksalaattivirtsakivien ennaltaehkäisy ruokinnan avulla on usein vaikeaa. 2 – 4 viikon välein on syytä tutkia virtsanäytteestä pH, ominaispaino ja virtsakiteet, lisäksi mahdollisesti verinäytteestä munuaisarvot.

Mikäli koira on Hills u/d ruokinnalla ja virtsassa esiintyy kalsiumoksalaattikiteitä, voidaan harkita ylimääräisen kaliumsitraatin lisäämistä ruokaan. Mikäli 2-4 viikon kuluttua edelleen virtsassa on kiteitä, lisätään ruokaan B6-vitamiinia.

Mikäli 2-4 viikon kuluttua edelleen virtsassa on kiteitä, aloitetaan hydroklortiatsidi nesteenpoistolääkitys. Nesteenpoistolääkityksen sivuvaikutuksena on elimistön kuivuminen, kaliumtason lasku, sekä kalsiumtason nousu. Nesteenpoistolääkityksen aikana veriarvoja on seurattava vähintään 2 viikon välein. Röntgen– tai ultraäänitutkimus virtsakivien varalta on syytä tehdä 3-6 kuukauden välein.

Artikkelin kirjoittanut: Ell Tarja Forell Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

Ylipainoon johtavia tekijöitä kissalla:

Yhden ja kahden kissan talouksissa kissalla on yleensä enemmän ruokaa ja vähemmän aktiviteettia tarjolla kuin monikissaperheissä. Suhde omistajaan on kiinteä ja ruokaa ”tulee helposti”. Sisäkissa nukkuu paljon, eikä metsästä, eli liikunta jää vähäiseksi. Kissan sterilointi ja kastrointi samoin vähentää aktiviteettia ja lisää ruokahalua, lisäksi syödyn energian hyödyntäminen paranee. Myös genetiikalla on vaikutusta ylipainoon: itämaiset kissat ovat yleensä aina hoikkia, eivätkä liho helposti. Lisäksi jotkut lääkitykset, kuten kortisoni ja e-pillerit, lisäävät ruokahalua ja taipumusta ylipainoon.

Ylipainoisuus on kissalla yleisintä 6-8 vuoden iässä: pienet päivittäiset ruuan yliannokset keräytyvät ja on laskettu, että noin 10 ruokanappulaa liikaa päivässä johtaa 5 kg ylipainoon kymmenessä vuodessa! Lihavan tai ylipainoon taipuvaisen kissan elimistö tulee resistentiksi haiman insuliinille, joka säätelee elimistön omaa verensokerin tasapainoa. Insuliiniresistenssi vaikuttaa ruokahalun kontrolliin: kissa syö paljon, eikä tule koskaan kylläiseksi. Ylipainoisella kissalla on viisinkertainen riski sairastua sokeritautiin normaalipainoiseen kissaan verrattuna.

Mitä ylipainosta seuraa?

Sokeritaudin riski on siis huomattavasti suurentunut. Ylipainoinen kissa kärsii myös liian korkeasta verenpaineesta ja huonosta vastustuskyvystä. Ihosairaudet ovat yleisiä, sillä lihava kissa ei pysty pitämään turkistaan riittävästi huolta, ja turkki takkuuntuu. Myös peräpään ihotulehdukset yleistyvät. Anestesiariski kasvaa, sillä ylipaino vaikeuttaa hengitystoimintaa nukutetulla eläimellä. Nivelongelmat ja ontumiset lisääntyvät, ylipainoinen kissa on herkempi maksan rasvoittumiselle eli lipidoosille.

Kissan laihdutusohjeita:

1. Rajoita kalorien saanti 60–75%:iin arvioidun ihannepainon kaloritarpeesta. (Kaloritarve normaalipainoisella kissalla on n. 60 kcal /kg /pv, eli laihduttaja saisi saada n. 36–42 kcal /kg ihannepainon mukaan päivässä). Käytännössä aloita 80 %:lla aikaisemmasta vuorokauden ravinnon määrästä.
2. Tarjoile monta pientä ateriaa päivässä. Mittaa päiväannos valmiiksi, jaa osiin, käytä aktivointileluja tai heittele ruokanappuloita, joita kissa saa itse hakea. Samalla tulee liikuntaa lisättyä.
3. Painonlaskua saa olla vain 1-1,5 % viikossa, ei enempää kuin 2,5 % viikossa. Punnitse kissa 2 viikon välein, pidä kirjaa. Esim. 8 kg kissa saa laihtua maksimissaan 0,5 kg kuukaudessa.
4. Lisää aktiviteettia: 10 minuutin leikkihetki päivässä on yhtä tehokasta kuin kalorien vähentäminen. Kun kissa kaipaa huomiota: leiki, älä ruoki. Kissan on hankittava ruokansa esim. kiipeämällä kirjahyllyn tai kaapin päälle, hakemalla heitettyä ruokaa jne.
5. Hyvä laihdutusruoka sisältää vähän hiilihydraattia, ja paljon valkuaista: näin kissa tulee kylläiseksi, ja insuliinin tarve vähenee. Runsaasti hiilihydraattia sisältävällä ruualla lihava kissa voi jopa lihoa entisestään laihtumisen sijaan.

Artikkelin kirjoittanut: Eläinlääkäri Elisa Välimäki Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

GASTRIC DILATATION/VOLVULUS, GDV

Mahalaukun laajentuma ja kiertymä on suurikokoisilla, syvärintaisilla koirilla esiintyvä hengenvaarallinen, välitöntä hoitoa vaativa tila. Erityisesti suuret ja jättirodut, esimerkiksi saksanpaimenkoira, dobermanni, iso villakoira ja irlanninsusikoira, ovat alttiita saamaan mahalaukun laajentuman ja kiertymän. On epäilty, että mahalaukun supistumishäiriöt altistavat kiertymälle. Lisäksi liikunta ennen ja jälkeen ruokinnan saattaa lisätä riskiä saada kiertymä.
Aluksi mahalaukku täyttyy kaasulla, lisäksi nestettä ja ruokaa on usein samanaikaisesti mahalaukussa. Täyttynyt mahalaukku saattaa pysyä normaaliasennossaan vatsaontelossa, jolloin puhutaan mahalaukun laajentumasta. Jos täyttynyt mahalaukku kiertyy ympäri, puhutaan mahalaukun laajentumasta ja kiertymästä.

Laajentunut mahalaukku painaa suuria laskimoita aiheuttaen shokkioireita. Mahalaukun seinämä saattaa verenkiertohäiriöiden seurauksena mennä kuolioon ja jopa puhjeta. Mahalaukun kiertymään voi liittyä myös pernan ja suoliston kiertymä. Mahalaukun laajentuman ja kiertymän oireita ovat pahoinvointi, oksennusyritykset, apaattisuus, heikkous, vatsakipu ja vatsan turpoaminen kylkikaaren takaa.

Mahalaukun laajentuman ja kiertymän hoito:

• Shokkihoito: nestehoito, kortisoni(?), kipulääkitys
• Mahalaukun tyhjentäminen kaasusta esimerkiksi mahaletkun avulla
• Kirurgia: Mahalaukku käännetään oikeaan asentoon ja kiinnitetään vatsaontelon seinään. Tarvittaessa perna poistetaan, mikäli siinä on verenkiertohäiriöitä. Mahalaukun seinämää saatetaan joutua poistamaan kuolioitumisen vuoksi.

Komplikaatiot:

Mahalaukun seinämän verenkierron palautuessa normaaliksi, elimistössä muodostuneet myrkylliset yhdisteet saattavat aiheuttaa vaurioita mahalaukun seinämään.Sydänlihaksen verenkiertohäiriöt ja em. myrkylliset yhdisteet saattavat vaurioittaa sydänlihasta ja aiheuttaa rytmihäiriöitä. Rytmihäiriöt ilmenevät useimmiten 12 tunnin-3 vuorokauden sisällä leikkauksesta.

Ennuste:

Ennuste riippuu laajentuman asteesta ja kuinka nopeasti hoito aloitetaan.
Noin 30–40 % mahalaukun laajentumaan ja kiertymään sairastuneista koirista kuolee.

Artikkelin kirjoittanut: Ell Tarja Forell KoiraKissaklinikka Oy, Turku

1. Cushingin taudin määrittely koiralla

Cushingnin tauti on häiriötila, joka johtuu korkean kortisolituotannon vahingollisista vaikutuksista elimistölle. Cushingin – tauti, eli lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta, on koirilla kohtalaisen yleinen sairaus. Häiriö, eli esimerkiksi kasvain, voi olla joko aivolisäkkeessä (85 – 90 % tapauksissa. Valvoo ja säätelee lisämunuaisen toimintaa) tai itse lisämunuaisen kuorikerroksessa saattaa olla muutos (10 – 15 % tapauksista).

Lisämunuainen tuottaa kortisolia kuorikerroksen nk. zona retikulariksesta ja zona fascikulatasta. Tämän tuotannon tasoa säädellään aivolisäkkeestä tulevan kortikotropiinin avulla. Jos aivolisäkkeeseen kehittyy kortikotropiinia tuottava kasvain, syntyy tästä liikatoimintaa lisämunuaisen kuorikerroksessa. Kortikotropiinin tuotantoa säätelee lisäksi nk. releasing – hormoni. Sekä tämän releasing -hormonin taso että kortikotropiinin taso laskee normaalisti, jos kortisolia on verenkierrossa liikaa.

2. Vaikutukset koiran elimistöön

• Potilaskohtaiset erot ovat suuria
• Koiran elimistö voi oireilla vain yhden tai samanaikaisesti useamman toimintonsa osalta
• Vallitsevina ovat virtsatieoireet ja iho-oireet
• Munuais- / virtsatieoireet
• Iho-oireet
• Sydänoireet
• Hengitysoireet
• Umpieritys- ja aineenvaihduntaoireet
• Lihas- / tukirankaoireet
• Hermostolliset oireet
• Lisääntymiskyvyn heikkeneminen, juoksukierron piteneminen

3. Perinnöllisyys

Ei tunnettu

4. Yleisyys

Yksi yleisimmistä koirien umpieritysjärjestelmän häiriötiloista.
Esiintyy harvinaisena myös kissoilla.

5. Tunnusmerkistö koirilla ja kissoilla

• Roturasitteet: villakoira, mäyräkoira, bostoninterrieri, bokseri, beagle
• Ei eroja kissarotujen kesken
• Sukupuoli- ja ikäsidonnaisuus
• Lisämunuaiskasvaimen aiheuttamista Cushingin tautitapauksista kaksi kolmasosaa – kolme neljäsosaa on narttukoirilla
• Kissoilla ei sukupuolisidonnaisuutta tautitapauksissa
• Lisämunuaiskuoren liikaeritys on usein keski-ikäisten ja vanhojen eläinten häiriötila, mutta sitä on tavattu myös vain vuoden ikäisillä koirilla.

6. Oireet

Vaihtelevat suuresti riippuen kortisolin liikaerityksen määrästä ja häiriötilan kestosta
Usein omistajien ensimmäiseksi huomaamana oireena on huomattavasti lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, usein yli 100ml/kg /vrk
Muita oireita:

• Vatsan turvottelu
• Vatsalihasten löystyminen
• Ihon ohentuminen
• Ruokahalu saattaa olla todella suuri
• Oksentelua ja närästystä
• Turkki heikkenee
• Ihon pintaverisuonet tulevat näkyviin, iho ohenee huomattavasti ja iholle voi myös tulla kalkkikertymiä, näppylöitä
• Maksan laajentuminen kortisonitason kohoamisen seurauksena
• Liikalihavuus
• Koirilla rasituksensietokyky heikkenee huomattavasti ja runsasta läähättämistä havaitaan myös koiran ollessa levossa
• Koira on unelias, horteinen
• Lihasheikkous
• Raajojen lihasmassa pienenee, jolloin vatsan turvotus on vielä helpommin havaittavissa
• Tulehdusherkkyys kasvaa, koiralla on esim. toistuvia ihotulehduksia ja keuhkotulehduksia
• Koirien kylkiin voi syntyä kaljuja alueita ja iho on todella paperinohut ja ryppyinen
• Kivesten surkastuminen
• Ylipigmentoituminen
• Naamahermojen halvaantuminen
• Kiimakausien väli pitenee tai loppuvat kokonaan

Oireet tulevat hitaasti hiipimällä…

7. Altistavat tekijät

Ei tunnettu

8. Diagnostisointi

Kliinisessä tutkimuksessa otetaan ensin verinäytteitä (paasto 12 tuntia ennen näytteen ottoa), omistajaa pyydetään mittaamaan vedenkulutusta kotona, vatsan alue tutkitaan ultraäänen avulla, virtsanäytteestä tutkitaan konsentraatio ja esim. tulehduskuva. Lisämunuaisen toimintaa testataan nk. ”dexametason low dose” – testin avulla, jossa näytteet otetaan 4 ja 8 tunnin välein stimulaatiosta. Tällä voidaan selvittää missä ongelma on (lisämunuaisen kuorikerroksessa vai aivoissa olevissa, stimulaatiota tuottavissa, keskuksissa).

9. Hoito ja lääkitys

Cushingin tautia havaitaan keskimääräistä useammin keski-ikäisillä narttukoirilla. Ongelmia syntyy lisää, jos Cushingin taudin yhteydessä kehittyy myös diabetes eli sokeritauti. Hoitovaste on aina silloin heikompi ja koiran tasapainoon saattaminen vaatii hyvää yhteistyötä, sekä luottamusta omistajan, koiran ja eläinlääkärin välillä. Hoitotarve ja lääkitys on elinikäinen. Tapauskohtainen kontrollitutkimusten tarve vaihtelee, mutta jatkuu sekin koiran koko elämän ajan. Hyvän hoitovasteen tapauksissa potilaan elinaikaennuste on useitakin vuosia. Vetoryl toimii sekä aivolisäke- että lisämunuaisperäisessä Cushingin taudissa hyvin. Se ei ole solumyrkky kuten ennen vanhaan käytetty mitotaani (Lysodren)

Tärkeää on seurata koiran vointia, ruokahalua ja juomista, sekä säännöllisesti verikokein lisämunuaisen toimintaa.

Artikkelin kirjoittanut: Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eva Einola-Koponen Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

Mikä on sopiva ikä kissan leikkautukseen?

Kissa voidaan leikata jo ennen sukukypsäksi tuloa. Naaraskissa leikataan n. 6 kuukauden iässä, uroskissa samoin yleensä vasta 6 kuukauden iässä. Yleisesti on todettu että kasvulinjojen sulkeutuminen hidastuu kastraation myötä. Tämän vuoksi isommat kissarodut kuten Maine Coon ja Norjalaiset metsäkissat suositellaan kastroitavaksi vasta 1-1,5 vuotiaana johtuen niiden pitkästä kasvusta ja Maine Coonilla todettua alttiutta saada kasvulinjamurtumia lonkkiin reisiluun pään kasvulinjaan.

Mitä haittaa leikkauksesta voi olla kissalle?

Hyödyt selkeästi voittavat haitat. Haittana on lähinnä herkkyys ylipainon kehittymiselle, mitä toisaalta voidaan nykyään hyvin ehkäistä leikatuille kissoille tarkoitetulla ruokavaliolla. Kasvulinjojen hidastuva sulkeutuminen voi altistaa kissan traumatilanteessa kasvulinjojen murtumille. Maine Coon kissoilla on todettu 12 kertainen riski saada kasvulinjan murtuma reisiluun päähän verrattuna muhun kissanrotuihin aikaisen kastraation yhteydessä. Nuorena leikatulla naaraskissalla ei käytännössä esiinny nisäkasvaimia lainkaan, mikä on valtava hyöty.

Artikkeita:
Effect of neutering and breed on femoral and tibial physeal closure times in male and female domestic cats
Slipped capital femoral epiphysis in 17 Maine Coon cats
Non-traumatic fractures of the femoral head and neck

Pitääkö naaraskissan olla saanut pentuja ennen sterilaatioleikkausta?

Ei. Pentujen saamisesta ei ole naaraskissalle terveydellistä hyötyä.

Mitä haittaa on ehkäisyvalmisteiden käytöstä naaraskissalla (kiiman katkaisu/estopillerit)?

Pidempiaikainen hormonilääkitys voi lisätä kohtutulehduksen sekä nisäkasvainten riskiä.

Miten voin ehkäistä kissan/koiran lihomista kastraatio/sterilaatioleikkauksen jälkeen?

Leikkauttaminen vähentää eläimen aktiivisuutta ja energiankulutusta. Ruokavalioon onkin tärkeä kiinnittää huomiota leikkauksen jälkeen. Suosittelemme leikatuille kissoille ja koirille tarkoitettua ruokavaliota. Tietysti myös aktiivinen päivittäinen liikkuminen ehkäisee lihomista, niin kuin ihmisilläkin.

Pitääkö sisäkissa rokottaa?

Kyllä. Kissarutto on herkästi tarttuva ja pitkään ymäpäristössä säilyvä virus, joka voi tulla esimerkiksi kengissä sisälle. Kissaruttoa esiintyy säännöllisesti epidemioina Suomessa. Kissarutto tappaa rokottamattoman, nuoren kissan.

Kissa pissailee vääriin paikkoihin. Mitä voin tehdä?

Onko pissailu merkkailua (suihkauttaa seisaaltaan) vai kipupissailua (istualtaan)? Merkkailu on yleensä stressiperäistä: omistajan matkustelu, vieraat, uudet perheenjäsenet sekä ihmis- että eläinpuolella voivat aiheuttaa kissalle stressiä. Stressipissailua voidaan helpottaa seuraavilla toimilla: Feliway -feromonihaihdutin kissan lepotilaan. Kissalle riittävästi ‘yksityisyyttä’, esimerkiksi eri huoneeseen muista eläimistä/lapsista. Tarjolle useita hiekkalaatikoita, eri tyyppistä kissanhiekkaa, eri paikkoihin asunnossa. Royal Caninilla on kissoile oma Calm -ruoka, joka on tarkoitettu stressiherkille kissoille. Leikkaamaton kissa voi merkkaila enemmän kuin leikattu kissa.

Kipupissailu voi johtua virtsatulehduksesta, virtsakivistä tai esimerkiksi liiallisen juomisen aiheuttamasta lisääntyneestä virtsaamistarpeesta. Tällainen vaatii aina eläinlääkärin tutkimusta.

Lue lisää artikkelista kissojen virtsatieongelmat

Kissan ylempien hengitysteiden tulehdusten (ns. flunssien) taustalla on n. 90 % tapauksista kissan herpesvirus 1 (FHV-1) ja/tai kissan koronavirus (FCV). Flunssan tyypillisiä oireita ovat aivastelu, nenä- ja silmävuoto, sekä yskä. Flunssaan voi liittyä myös kuumeilua ja mahaoireita (ripuli, oksentelu).

Molemmat virukset erittyvät nenä- ja silmäeritteisiin, sekä ysköksiin. Viruksen leviäminen tapahtuu näiden eritteiden välityksellä suorassa kontaktissa, sekä esim. saastuneiden ruoka- ja juomakuppien tai kuljetushäkkien välityksellä. Virusflunssat ovat yleensä itsestään rajoittuvia sairauksia: kissa sairastaa aikansa ja paranee itsestään ilman lääkityksiä. Joskus kuitenkin viroosi voi kehittyä krooniseksi nuha- silmätulehduskierteeksi, johon tulee mukaan myös jokin bakteeri. Tällöin antibioottihoito on usein tarpeen flunssakierteen kuriin saamiseksi. FHV-1 jää viroosiin sairastuneelle kissalle yleensä piilevänä loppuiäksi. Virus voi aktivoitua stressitilanteissa tai immunosupressiivisten lääkitysten yhteydessä (esim. kortisonihoito). Tällöin kissa voi sairastua kliinisesti tai vain erittää virusta aktiivisesti.

FCV viruskin voi joillakin yksilöillä jäädä elimistöön pidempiaikaisesti ja tällöin virusta eritetään ympäristöön viikkojen tai jopa kuukausien ajan. Nämä tapaukset ovat harvinaisia ja herpesviruksen kaltaista piilevää infektiota ei ole raportoitu.

Hengitystievirukset ovat aikuiselle kissalle yleensä lieväoireisia, poikkeuksena vanhat tai muuten huonokuntoiset yksilöt, joiden immuunivaste on huono. Pennuilla infektio voi olla voimakasoireinen ja jopa kuolemaan johtava kehittymättömän immuunipuolustuksen vuoksi.

Isoissa kissapopulaatioissa (kissalat, näyttelyt jne.) virukset leviävät nopeasti. Tämän vuoksi immunisointi viruksia vastaan rokotteilla on tärkeää. Ensimmäinen rokotus annetaan 12 viikon iässä ja tehostetaan 4 viikon kuluttua. Jatkossa tehoste annetaan vuosittain. Rokotukset ovat pakollisia näyttely- ja siitoskissoilla. Kaikki kissat, jotka altistuvat flunssatartunnoille, on syytä rokottaa.

Varaudu odottamattomaan

Jokainen eläinlääkäri joutuu kohtaamaan tilanteita, jolloin välitön ensiapu voi pelastaa kissan hengen. Perustiedoilla, potilaan systemaattisella tutkimisella ja hätätapauksiin etukäteen valmistautumalla ja harjoittelemalla voidaan tehokas ensihoito antaa pienilläkin resursseilla. Professori, DACVECC Tim Hackett johdatti kissapotilaan tehohoidon erityispiirteisiin. Keuhkoödema , nesteen kertyminen keuhkoihin, on loukkaantuneella tai sairaalla kissalla hyvin tavallista, sillä keuhkot ovat kissan shokkielin. Kissa kyyhöttää rinnallaan, hengittää raskaammin ja ehkä läähättää suu auki. Usein potilas on lisäksi alilämpöinen, ja käsittelyn aiheuttama stressi voi olla yhtä vaarallista kuin hoidon viivästyminen.

Diagnoosia ei voi tehdä potilaan kustannuksella, joten ensiapuna annetaan happea happikaapissa ja pieni annos rauhoittavaa lääkitystä, joka auttaa kissaa rentoutumaan ja hengittämään tehokkaammin. Tärkeimmät elintoiminnot pyritään varmistamaan ja määrittämään ongelman laatu mahdollisimman vähällä kissan käsittelyllä. Erityispiirre vakavasti sairaalla kissalla on verensokerin nousu stressin tai sairauden seurauksena. Koska tehohoitoa vaativalla kissalla on erittäin usein veren elektrolyyttimuutoksia, näiden säännöllinen monitorointi samoin kuin toistuva fyysinen tutkimus ja painon seuranta antavat perustan jatkohoidolle. Akuutin ensiavun jälkeen tehokas kivunlievitys ja varhainen normaaliin ruokintaan palaaminen on kissapotilaalla tärkeää.

Seuraavilla luennoilla käytiin läpi tavallisimpia välitöntä ensiapua vaativia kissojen ongelmia, kallovammoista epileptisiin kohtauksiin ja virtsatietukoksiin. Jokainen luento ja luennoitsija painotti kunnollisen systemaattisen tutkimuksen tärkeyttä. Kissan kunto tulee helposti aliarvioitua, sillä shokkia ei ole aina helppo kissalla tunnistaa. Hyvä ensihoito on ongelmasta riippumatta sama: happi, lämpö, nestehoito ja kipulääkitys. Vasta kun kissapotilaan tila on vakaa, ryhdytään lisätutkimuksiin kuten röntgenkuvauksiin.

Myrkytyksistä

Ellei omistaja ole nähnyt kissan saavan, tai peräti antanut kissalle myrkylliseksi katsottavaa ainetta, on myrkytysdiagnoosi haastavaa. Jos omistaja epäilee kissan saaneen myrkkyä, on hyvin tärkeää saada mahdollisimman tarkka tieto aineesta ja syödyn annoksen määrästä. Vain pieni määrä myrkytyksistä voidaan varmistaa verikokein ja usein kissan oireille löytyy lukuisa joukko muitakin lääketieteellisiä syitä kuin myrkytys. Myrkytystä voidaan pitää mahdollisena aina, jos kissalla on äkillistä oksentelua tai ripulia, hermo-oireita, äkillisiä maksa-tai munuaisongelmia, verenvuotoa tai hyytymishäiriöitä.

Koska kissat ovat herkkiä monille lääkeaineille, voi yliannos tai väärä hoito-ohje altistaa myrkytykselle. Tällaisia lääkeaineita ovat särkylääkkeet ja insuliini. Diatsepamin tiedetään suun kautta annosteltuna aiheuttavan maksan reaktioita, jotka voivat johtaa maksan vajaatoimintaan. Yhtenä yleisenä kissojen myrkytysten aiheuttajana pidetään koirille tarkoitettuja ulkoloislääkkeitä, jotka sisältävät permetriiniä: jopa läheinen ihokontakti kissan ja permetriini-lääkityn koiran välillä voi aikaansaada myrkytysoireita kissalla. Kliiniset oireet kehittyvät tunneissa altistuksesta, oireina on lihasvapinaa, yliärtyvyyttä, haparoivaa käyntiä ja epileptisiä kohtauksia. Lisäksi voi syljeneritys lisääntyä, ja kissa voi oksentaa ja ripuloida. Ilman hoitoa kissa voi menehtyä, kuolleisuus tehohoidossakin on yli 10 %. Parasetamoli aiheuttaa kissalle myrkytysoireita jopa niinkin pienellä annoksella kuin 1/10 tablettia. Ibuprofeeni voi aiheuttaa mahahaavan, jos kissa saa yli 50 mg /kg annoksen, vakavia munuaisvaurioita seuraa isommista annoksista. Jäähdytysneste eli etyleeniglykoli aiheuttaa kissalle alkoholimyrkytyksen kaltaisen tilan, joka hoitamatta johtaa munuaisten toiminnan loppumiseen muutamassa vuorokaudessa.

Jälleen hoito aloitetaan potilaan yleistilan vakauttamisella. Jos kissan epäillään nielleen myrkkyä, oksetusta koitetaan niinkin myöhään kuin 6-8 tuntia altistuksesta, jos eläin vain on tajuissaan ja pää pystyssä. Kissaa ei koskaan okseteta kotona. Ihoaltistus pyritään poistamaan pesemällä kissa tai ajamalla karvat, sekä estämällä nuoleminen käyttämällä kauluria. Lääkehiiltä annetaan heti kun mahdollista, sillä se sitoo monia ruuansulatuskanavan kiertoon joutuneita myrkkyjä. Lääkehiilen annos on 1-4 g/kg ja sen antamista toistetaan 6 tunnin välein seuraavien 24-48 tunnin ajan.

Apua! Kissa pyörtyi!

Kissan pyörtymisen tai kohtauksen syyksi epäillään usein sydänsairautta. Ruotsalaisen kardiologi Jens Häggströmin mukaan yllättävän harvoin sydänvikainen kissa oireilee vakavasti. Ruotsissa on tutkittu kissojen kuolinsyitä: joka kymmenes kissa kuolee sydänsairauteen, mutta suurella osalla näistä vika on hiljainen ja oireeton aina äkkikuolemaan saakka. Sydänsairauden oireita voivat olla rytmihäiriöt, äkillistä halvaantumista aiheuttava veritulppa, tai nestettä keuhkoihin keräävä kongestiivinen sydämen vajaatoiminta. Kliinisessä tutkimuksessa hankaluutta aiheuttaa se, että monilla RCM (restriktiivinen kardiomyopatia) ja joillakin HCM (hypertrofinen kardiomyopatia) kissoilla ei kuulu sydämestä sen enempää sivuääntä kuin rytmihäiriötäkään. Rintaontelon nestekertymän tavallisin syy kissalla on sydänvika, vaikkei sivuääntä sydämessä olisikaan. Toinen päänvaivaa aiheuttava asia kissan kliinisessä tutkimuksessa on se, että mikä tahansa systeeminen sairaus voi aiheuttaa kissalla lievän sivuäänen sydänääniin. Tällaisia syitä ovat tavallisesti kuume, anemia, kuivuminen ja esimerkiksi verenpaineen muutokset; sivuääni häviää kun kissa voi paremmin. Systemaattisen ja oireenmukaisen ensiavun ja perushoidon jälkeen jokaiselle kissalle, jolla todetaan sivuääni sydämessä, pitäisi tehdä ultraäänitutkimus. Tutkimuksella suljetaan pois vakavan sydänsairauden mahdollisuus. Joissakin tapauksissa täsmällinen syy sydämen sivuääneen voi jäädä löytymättä tutkimuksista huolimatta, tällöin se kuitenkin on yleensä vaaratonta.

Makeita ajatuksia

Ihanien suklaakakkujen lisäksi makeutta luentoihin toi ajankohtaisaihe sokeritaudin hoidosta. Varhainen diagnoosi ja tehokas alkuhoito pystyvät antamaan diabeetikkokissalle hyvän ennusteen, monella jopa taudista kokonaan toipumisen. Myös hormonitoiminnan alueella kissapotilas saa sekoitettua eläinlääkärin ajatukset: sairauden tai jännityksen aiheuttama stressi voi nostaa kissalla sekä verensokeria, että aiheuttaa sokerineritystä virtsaan. Kunnolliset taustatiedot omistajalta, sekä potilaan kuivumistila yhdessä laboratoriolöydösten kanssa antavat kuitenkin oikean diagnoosin. Tehohoitoa vaativan ketoasidoosin eli happomyrkytyksen oireita ovat syömättömyys, kuivuminen, oksentelu ja väsymys. Tärkeä mutta usein laiminlyöty alue diabeettisen ketoasidoosin hoidossa on altistavien tekijöiden tunnistaminen: äkillinen haimatulehdus, kortisoni- tai megestrolilääkitys sekä muut tulehdussairaudet. Sokeritaudin hoito aloitetaan aina insuliinilla, ketoasidoosin hoito vaatii lisäksi tehokasta nestehoitoa, elektrolyyttikorjausta ja taustasairauksien hoitoa.

Kivut on vai kivuton?

Kauas on päästy ajoista, jolloin vielä keskusteltiin kissojen kipulääkityksen tarpeellisuudesta. Sen sijaan kivun tunnistamiseen kissapotilaalla paneuduttiin tälläkin luennolla. Kissa on erittäin hyvä peittämään kipua. Kipeä kissa pyrkii vetäytymään ympäristöstään, ja tätä ei saa sekoittaa väsymiseen tai nukkumiseen! Eläin ei halua liikkua, tai ei vain enää huolehdi turkistaan nuolemalla sitä. Kova kipu voi aiheuttaa myös yliärtyvyyttä ja aggressiivisuutta. Hoitamattomana kipu voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia, sydämen toimintahäiriöitä, laihtumista ja pidentynyttä toipumisaikaa. Ihannetilanteessa kipulääkitys annetaan jo ennen kipustimulusta, kuten kirurgista toimenpidettä. Traumapotilaalla pyritään kipulääkitykseen monella eri kipuradan tasolla. Peruslääkkeenä kivun hoidossa teho-osastolla käytetään kissallakin opiaatteja. Ne ovat tehokkaita ja turvallisia, mutta aiheuttavat kissalle pupillien laajentumista, jolloin kissa voi olla herkkä pelästymään normaaliakin käsittelyä. Annostelussa on huomattavaa yksilöllistä vaihtelua, jolloin sekä kivunhoidon tehon lasku että lääkkeen aiheuttamat sekavuus ja hallusinaatiot ovat mahdollisia. Varsinkin kipulaastareiden vaikutusta kissalla ei aina voida ennustaa. Tulehduskipulääkkeiden käytössä tehohoidossa tulee olla varovainen: riittävästä nestetasapainosta ja verenpaineesta on varmistuttava ennen tulehduskipulääkitystä. Lopuksi oli hyvä huomata, että jo vuosikymmeniä käytössä olleet rauhoitusaineet medetomidiini ja ketamiini ovat erinomaisia kipulääkkeitä kissapotilaalla edelleen.

ABC-kissa kävelee…

Kongressin ensimmäisenä päivänä käytiin mielenkiintoinen paneelikeskustelu kissojen tarttuvista taudeista. ABCD, European Advisory Board on Cat Diseases, on julkaissut kattavat yhteenvedot yleisimmistä kissojen tarttuvista taudeista, niiden tunnistamisesta, hoidosta ja ehkäisystä rokotussuosituksineen. Samaan aikaan kun Pohjoismaista kissan FeLV ja FIV tartunnat tuntuvat häviävän pian kokonaan, ovat ne Keski- ja Etelä-Euroopassa todella yleisiä. Leukoosirokotteen käyttämistä Pohjoismaissa ei tästä syystä suositeltu. Kissaruton osalta painotettiin penturokotusten tärkeyttä: kaikki kissat, mukaan luettuna täysin sisäkissat, on rokotettava kissaruttoa vastaan. Epäsuora kontakti kenkien ja vaatteiden välityksellä on tärkein kissaruttotartunnan lähde. Perusrokotusten, 9 ja 12 viikon iässä annettavien lisäksi kolmatta tehosterokotusta 16 viikon iässä suositellaan pennuille, joilla on suuri infektiopaine (kissalat ja kissojen löytökodit), sekä niille, joiden emillä on korkeat rokotusten aiheuttamat vasta-ainetasot. Varsinkin jalostus ja näyttelykissoilla, joita rokotetaan tiheästi, maitoon erittyvä vasta-ainetaso on korkea, ja antaa pennuille emältä saadun maternaalisen suojan jopa yli 12 viikon ikään saakka. Maidosta saadut vasta-aineet estävät rokotetta tehoamasta, joten tehosterokotuksen pääasiallinen tarkoitus on aloittaa pennun omien vasta-aineiden muodostus siinä vaiheessa, kun emältä saatu suoja on loppunut.

Yleinen eurooppalainen tavoite on saada kaikki kissat rokotussuojan piiriin, mutta yksittäisten kissojen kohdalla rokotustiheyttä pyritään harventamaan yksilöllisen riskinarvioinnin perusteella pentu- ja yksivuotisrokotusten jälkeen. Vuosittaisten rokotuskäyntien sijaan siirrytään vuosittaiseen terveystarkastukseen, jonka yhteydessä voidaan antaa tarvittavat rokotukset. Iäkkäiden kissojen rokotuksia harvennetaan, parempi suoja tulee kun perusrokotukset annetaan nuorena ja vanhempana vain harvemmat tehosteet. Akuutisti sairaita kissoja ei rokoteta koskaan, kroonisesti sairaille annetaan vain inaktivoitua, tapettua rokotetta.

Lopuksi keskusteltiin pitkään oikeasta rokotuspaikasta. Injektiopaikan sarkoomaa, pahanlaatuista kasvainta, esiintyy noin 1:10 000 rokotetulla kissalla. Rokotteen pistäminen takajalkaan ei vähennä kasvainriskiä, vaan ajatuksena on se, että kasvain on helpompi leikata pois (raajan amputaatio). Myös hyönteisten pistot ja itse asiassa mikä tahansa ihon alle pistetty lääke voi aiheuttaa kissalla injektiopaikan sarkooman, samoin mikä tahansa krooninen tulehdus voi muuttua kasvaimeksi. Panelistit, jotka olivat eurooppalaisia huippuasiantuntijoita, olivat eri mieltä keskenään siitä, lisääkö tapettu eli inaktivoiturokote injektiopaikan sarkoomariskiä. Yhtä mieltä oltiin kuitenkin siitä, että jos eläimellä on todettu kasvainsairaus, sitä ei saa rokottaa.

Yhteenvedot kissojen tarttuvista taudeista löytyvät ABCD:n internetsivuilta, lyhennetyt suomennokset ovat luettavissa myös Koira-kissaklinikan vastaanotosta.

Kirjoittaja: eläinlääkäri Elisa Välimäki, Koira-kissaklinikka Oy

Kissan kynnet ovat tärkeät työkalut, joiden avulla se kiipeää, puolustautuu, saalistaa ja merkitsee reviiriään. Kissalla on tarve raapia paikkoja, jotta sen kynnet pääsevät uusiutumaan normaalisti. Kissalle tuleekin tarjota kunnollinen raapimispaikka sekä monenlaista aktiviteettia. Etenkin sisäkissan kynsiä tulee myös hoitaa säännöllisesti.

Kissalla on sisäänvedettävät terävät kynnet. Niiden avulla kissa kiipeää, puolustautuu ja saalistaa. Lisäksi kissa merkitsee niiden avulla reviiriään, kun kissan etukäpälien alapinnan hajurauhaset jättävät kissan omaa hajua raapimiskohtaan. Nykyajan sisäkissa ei sen sijaan tarvitse kynsiä samalla tavalla kuin ulkona liikkuva ja saalistava kissa. Sisäkissan kynsiä kannattaa yleensä leikata, koska ne eivät kulu samalla tavalla kuin ulkokissan kynnet.

Kissan kynnet kasvavat sekä pituutta että paksuutta

Kissan kynnet kasvavat koko sen eliniän. Ne kasvavat sekä pituutta että paksuutta. Koska kynnet kasvavat myös paksuutta, kissan kynnestä lohkeaa säännöllisesti uloin kerros pois, jotta uusi kynsi pääsee sen alta esiin. Tämän takia kissa raapii paikkoja, sillä se irrottaa kynsien vanhoja uloimpia kuoria. Se ei siis teroita kynsiään, vaikka puhekielessä näin sanommekin. Raapimisen seurauksena on tavallista, että kissaperheen lattioilta löytyy näitä irronneita kynnen osia.

Jos kissa ulkoilee paljon tai on muuten hyvin aktiivinen, sen kynsiä ei yleensä tarvitse leikata. Ulkokissan kynsiä ei kannatakaan leikata, koska kissa tarvitsee niitä esimerkiksi paetessaan petoa puuhun tai puolustautuessaan. Vanhojen kissojen sekä useimpien sisäkissojen kynnet eivät sen sijaan saa riittävästi kulutusta eli kissa ei raavi niillä tarpeeksi. Tällöin kissan kynsiä tulee leikata säännöllisesti.

Kissan kynsien kuntoa tulee seurata ja niitä tulee hoitaa säännöllisesti

Kissan kynsien kuntoa kannattaa seurata säännöllisesti. Kynnet tarvitsevat leikkausta, jos ne pilkottavat kissan lepäillessä, kun normaalisti kynnet vetäytyvät täysin piiloon levossa. Leikkaamattomat kynnet kasvavat liian pitkiksi ja paksuiksi, ja kissa saattaa jäädä kynsistään kiinni mattoihin ja muihin tekstiileihin.

Koska sisäkissan kynnet eivät useinkaan kulu riittävästi, kissa kannattaa opettaa kynsien leikkaamiseen jo pennusta lähtien. Kissan kynsien leikkaamiseen tulee käyttää vain kissan kynsille tarkoitettua kynsileikkuria.

Kissan kynnet leikataan niin, että kissa otetaan syliin ja sen tassusta otetaan tukeva ote. Kissan varvasta painetaan kevyesti niin, että kynsi tulee esiin. Kynnestä leikataan vain läpikuultava kärki, eikä enempää, ettei vahingoiteta kynnen sisällä olevaa arkaa pehmytkudosta, jossa kulkee verisuonia ja hermotusta.

Kissalle tulee tarjota hyvä raapimapaikka ja monenlaista aktiviteettia

Eläinlääkäri Eva Einola-Koponen Turun Koira-Kissaklinikalta toteaa, että kissalla on luontainen tarve raapia, joten sille tulee tarjota sopiva raapimapaikka. Raapimispuu tai raapimalauta sopivat erinomaisesti tähän tarkoitukseen, ja näin perheen kallis sohva ja matot jäävät rauhaan.

– Ihanteellisinta olisi hankkia kissalle korkea raapimapuu monine tasoineen, koska kissa nauttii korkealla kiipeilemisestä ja loikoilemisesta, hän sanoo.

Sisäkissa tarvitsee paljon monenlaista aktiviteettia, jotta se ei turhautuessaan pura energiaansa vaikkapa kynsimällä huonekaluja.

– Sisäkissa liikkuu usein liian vähän, joten ihmisen täytyy aktivoida sitä liikkumaan. Sen voi viedä ulos hihnassa tai laittaa sille juoksunaru. Myös sisällä voi keksiä monenlaista tekemistä. Kissaa voi leikittää erilaisten lelujen avulla. Jos kissa ei muuten suostu liikkumaan, voi sille sopia pallo, jota pyörittäessä se saa herkkupaloja, Eva Einola-Koponen kertoo.

Kissanpentu oppii nopeasti oikeat raapimapaikat

Kissanpentu saattaa raapia vääriä paikkoja, koska se ei vielä tiedä, mitä saa raapia ja mitä ei. Nuori kissa oppii kuitenkin nopeasti oikeat paikat, kun sille opettaa.

– Kissa on viisas ja oppii kiellot todella nopeasti, Eva Einola-Koponen toteaa.

– Kissanpennulle tulee tarjota hyvä raapimispaikka ja kantaa se pois, jos se raapii vääriä paikkoja. Pentua voi ottaa niskasta kiinni samalla tavalla kuin sen emo kantaa sitä, ja nostaa pois väärästä raapimapaikasta. Kissa oppii tällä tavalla hyvin nopeasti. Myös vesisuihkepulloa voi käyttää, hän opettaa.

Muuttuneen raapimiskäyttäytymisen taustalla on usein sairaus

Eläinlääkäri Eva Einola-Koponen kertoo, että kissan kynsien kunto ja raapimiskäyttäytyminen kertovat kissan terveydentilasta. Jos kissa lopettaa raapimapuun käytön ja alkaakin kynsiä esimerkiksi mattoja, käytöksen muutos johtuu usein taustalla olevasta sairaudesta. Tällöin kissa kannattaa viedä lääkäriin ja selvittää muuttuneen käytöksen syy.

– Kissan käyttäytymistä ja kuntoa täytyy aina pohtia kokonaisvaltaisesti. Ei tule hoitaa pelkkiä kynsiä, vaan kissan terveydentila tulee huomioida kokonaisuutena, hän toteaa.

Eva Einola-Koponen kertoo, että syitä kissan muuttuneeseen käytökseen on monenlaisia. Yksi yleisimpiä syitä vanhalla kissalla on nivelrikko. Muita syitä voivat olla esimerkiksi dementia tai kilpirauhasen liikatoiminta. Kaikkia näitä sairauksia tulee hoitaa, ja jos lääkitys ja ravitsemus saadaan tasapainoon, kissan raapimiskäytöskin palautuu yleensä ennalleen.

Nivelrikko vaikuttaa kissan käytökseen monella tavalla

Eva Einola-Koponen kertoo, että nivelrikko aiheuttaa kipua ja liikerajoituksia kissan raajoihin. Tällöin sen on vaikea nousta raapimispuuta vasten raapimaan ja sen on helpompi kynsiä vaikkapa mattoja.

Lääkäri määrää nivelrikkoiselle kissalle sairauteen tarkoitettuja ravinnelisiä tai kokonaan uuden, nivelrikkokissalle suunnitellun, ruokavalion. Lisäksi kissalle aloitetaan kipulääkitys, jotta kivut ja akuutti tulehdus saadaan hoidettua. Näillä keinoilla kissan vointi kohenee yleensä huomattavasti.

Eva Einola-Koponen painottaa kuitenkin, että kissa on kokonaisuus, joten lisäksi tulee kiinnittää huomiota nivelrikkoisen kissan elinolosuhteisiin.

– Esimerkiksi hiekkalaatikon kokoon ja sijaintiin tulee kiinnittää huomiota. Hiekkalaatikon tulisi olla matalareunainen ja pitkän mallinen sekä sijaita lattialla rauhallisessa paikassa. Nivelkipuisen kissan on hankala hypätä korkealla sijaitsevaan korkeareunaiseen hiekkalaatikkoon tekemään tarpeitaan. Kun kissa pääsee helposti tarpeilleen eikä tarpeiden tekeminen aiheuta kissalle stressiä, se voi kaikin puolin paremmin, hän teroittaa.

– Näiden toimenpiteiden avulla kissan käytös palautuu yleensä ennalleen ja se voi paremmin, Eva Einola-Koponen toteaa.

Artikkeli on julkaistu Kissafani -lehdessä.

Sekä akuutit että krooniset munuaisviat ovat kissalla hyvin yleisiä. Akuutit munuaisviat johtuvat yleensä bakteeri-infektioista (pyelonefriitti eli munuaisaltaan tulehdus), myrkytyksistä (liljat, kipulääkeet, etyleeniglykoli), verenkiertohäiriöistä (verenpaineen liiallinen lasku ja systeemisairaudet) sekä kasvainten leviämisestä.

Akuutissa munuaisviassa kuolleisuus on n 47 %, ja akuuttivaiheesta toipuneilla jää krooninen munuaisten vajaatoiminta noin puolelle. Krooniset munuaisviat ovat palautumattomia, ja eteneviä. Kroonisten munuaisvikojen syitä ovat krooninen interstitielli nefriitti (CIN,krooninen munuaistulehdus), polykystinen munuaissairaus PKD (rakkuloita aiheuttava munuaisten rappeutumasairaus ), amyloidoosi (amyloidi-proteiinin kertymäsairaus), glomerulonefriitti (munuaiskerästen immunologinen tulehdus), ja hitaasti kasvavat kasvaimet. CIN on munuaisia rappeuttava sairaus, jonka syytä ei tunneta täysin. Sitä nähdään kaikenikäisillä kissoilla, yleisyys lisääntyy iän myötä. Kroonista munuaisvikaa sairastava kissa on erityisen herkkä virtsatulehduksille, jolloin tilanne voi akutisoitua. Kilpirauhasen liikatoiminnan eli hypertyreoosin hoito voi myös akutisoida kroonisen munuaisvian.

Laboratoriotutkimukset

Diagnoosi perustuu laboratorio- ja ultraäänitutkimuksiin. Säännöllinen seuranta eli kontrollit 3 kk välein ovat erittäin tärkeitä. Kontrolleissa tutkitaan seuraavat arvot:

• Virtsanäytteen ominaispaino, proteiini-kreatiniini suhde, sedimentti eli sakkatutkimus sekä viljely tulehdusten poissulkemiseksi.
• Verinäytteen urea ja kreatiniini, kalium, fosfori ja kalsium, sekä hematokriitti.
• Verenpaineen mittaus.

Kroonisen munuaiseten vajaatoiminnon luokittelu

Perustuu vähintään kahteen kreatiniinimittaukseen stabiililta potilaalta

• LUOKKA I: varhainen krea <140 oireeton, stabiili pitkään. huono virtsan konsentrointikyky
• LUOKKA II: lievä krea 140-250 lisääntynyt juominen, ruokahaluttomuus, painon lasku
• LUOKKA III:kohtalainen krea 251-440 etenevä, oireileva: luukipua, vatsaoireita, anemiaa
• LUOKKA IV: vakava krea >440 uremia, kliinisesti sairas + virtsan proteiinipitoisuus (UPC >0,4 on merkittävää) + verenpaine (Systolinen verenpaine eli SAP >160 mmHg kohtalainen riski, SAP >180 mmHg korkea riski)

HOITO

1. Nestehoito:

Akuutissa munuaisviassa laskimonsisäisesti, kunnes kuivumistila korjattu ja tilanne stabiloitu. Tämä voi viedä useamman vuorokauden. Kroonisessa munuaisviassa lisänesteet nahan alle /suun kautta usein tarpeen.

2. Ruokavalio:

a. Akuutissa munuaisviassa sekä varhaisessa ja lieväasteisessa kroonisessa munuaisviassa on tärkeää riittävä ravinnon kalorien ja proteiinien saanti. Proteiinirajoitus voi olla jopa haitallista. Suositeltu ruokavalio: normaaliruokaa, jos kissa syö hyvin. Royal Canin recovery tai Hill´s a/d, jos ruokahalu on huono.

b. Jos lievään-kohtalaiseen munuaisten vajaatoimintaan liittyy kohonnut virtsan proteiinipitoisuus, on proteiinirajoitus ruokavaliossa tarpeen. Kroonisessa III-IV asteen vajaatoiminnassa sekä ravinnon proteiinin että fosforin rajoitus on välttämätöntä komplikaatioiden välttämiseksi. Ravinnon proteiinin on oltava korkealaatuista. Proteiinirajoitus on tällöinkin haitallista tilanteessa, jolloin kissa on huono syömään: kalorien puute aiheuttaa elimistön proteiinien käytön energianlähteenä, mikä pahentaa uremia-oireita. Omega -3 rasvahapot (kalaöljy) tukee ruokinnallista hoitoa. Suositeltu ruokavalio: Royal Canin renal, Hill´s k/d, Virbac renal jos kissa syö hyvin. Normaaliruokaa, recovery tai a/d jos kissa on huono syömään.

3. Fosforin rajoitus:

Kun munuaisten suodatuskyky hidastuu, fosforitasapaino elimistössä muuttuu, fosforimäärä alkaa kohota, lisäkilpirauhanen aktivoituu ja munuaisvaurio etenee. Fosfaatin saantia ravinnosta rajoitetaan alusta asti. I-II vajaatoiminnan vaiheessa käytetään Ipakitiini-fosforinsitojaa normaaliruokaan sekoitettuna, III-IV vaiheessa munuaisruokavalion lisänä. Seerumin fosfori ja kalsium pitoisuuksia suositellaan kontrolloitavaksi 3 kk välein.

4. Verenpaineen hoito:

kohonnut verenpaine liittyy hyvin usein munuaisten vajaatoimintaan. Jos systolinen paine on yli 180 mmHg , tai potilaalla on oireita korkeasta verenpaineesta ja SAP on yli 160 mmHg , aloitetaan lääkitys amlodipiinilla. Lääkityksen aloittamisen jälkeen verenpainetta kontrolloidaan 7-14 vrk.n kuluttua ja sen jälkeen 3 kk välein. Tarvittaessa lääkitykseen lisätään ACE estäjä. Jos lääkitys aloitetaan ACE estäjällä, urea ja kreatiniiniarvoja kontrolloidaan 3-7 vrk:n kuluttua lääkityksen aloittamisesta.

5. Proteinurian eli kohonneen virtsan proteiinipitoisuuden hoito:

kissoilla joilla esiintyy merkittävä määrä proteiinia virtsassa ilman tulehdusmuutoksia, aloitetaan ACE estäjä lääkitys. Tämän on osoitettu parantavan ruokahalua ja pidentävän elinikää näillä potilailla, mutta muille munuaisvikaisille siitä ei ole osoitettavaa hyötyä. Lääkityksen aloittamisen jälkeen munuaisarvoja, painoa, ruokahalua ja verenpainetta kontrolloidaan 3-7 vrk:n kuluttua, sen jälkeen 3 kk välein stabiileilta potilailta.

6. Anemian hoito:

krooniseen munuaisvikaan liittyvän anemian hoitoon käytetään darbopoetiinia viikottaisena pistoksena. Hoito voidaan aloittaa, kun hkr on alle 20 % , ja sitä jatketaan kunnes hkr on normaali.

7. Hypokalemia:

runsas virtsaaminen aiheuttaa kaliumin menetyksen virtsaan, oireena on heikkous ja niskalihasten velttous. Kun nestetasapaino on saavutettu, hypokalemiaa hoidetaan suun kautta Tumil-K valmisteella. Hypokalemia altistaa verenpaineen nousulle.

8. Mahalaukun liikahappoisuus, ureeminen gastriitti:

oireena useimmiten ruokahaluttomuus ja pahoinvointi. Lääkityksenä happosalpaaja ranitidiini. Oksentelun estoon voidaan käyttää metoklopramidia.

9. Kivun hoito:

virtsatukokset, tulehdukset ja kasvaimet aiheuttavat kipua, samoin mahalaukun ja suun haavaumat. Suun kipuun voidaan käyttää Corsodyl suuvesihuuhtelua päivittäin. Klinikkaoloissa kipulääkitys aloitetaan opiaateilla, tarvittaessa jatketaan kipulaastarilla. Tulehduskipulääkkeet eivät sovi munuaisvikaiselle potilaalle.

10. Tulehduksen hoito:

mikäli virtsaviljelyssä on bakteerikasvua, aloitetaan antibioottilääkitys. Kissan virtsatulehdukset katsotaan aina komplisoiduiksi, ja tämän vuoksi antibioottilääkityksen kesto on 3 vk.

Artikkelin kirjoittanut: Ell Elisa Välimäki Koira-Kissaklinikka