Koiran hampaiden määrä ja niiden puhkeaminen

Pikkupennulle maitohampaat alkavat puhjeta noin kolmen viikon iässä. Ylä- ja alaleukaan tulee kummallekin puolelle kolme etuhammasta, yksi kulmahammas ja kolme väliposkihammasta, eli maitohampaita on koiralla yhteensä 28.
Pysyvistä hampaista yleensä ensimmäisenä puhkeavat P1 hampaat ja sen jälkeen alkavat puhkeamaan maitohampaiden tilalle keskimmäiset yläetuhampaat. Kulmahampaat puhkeavat noin 4-6 kuukauden iässä. Maitohampaat ovat korvautuneet pysyvillä hampailla yleensä noin 7 kuukauden ikään mennessä. Yhteensä pysyviä hampaita on 42.

Maitohampaiden jääminen paikoilleen pysyvien puhjettua muodostuu ongelmaksi useimmiten pienillä koirilla. Tyypillisesti maitohampaiden jääminen paikoilleen on kulmahampaiden ongelma. Pysyvät yläkulmahampaat puhkeavat ylämaitokulmahampaiden etupuolella. Mikäli maitohampaat eivät irtoa, tulee kääntyä eläinlääkärin puoleen. Pysyvät alakulmahampaat puhkeavat alamaitokulmahampaiden sisäpuolelle ja työntävät maitokulmahampaat pois sivullepäin. Mikäli hampaiden vaihdon kanssa on ongelmia kannattaa konsultoida eläinlääkäriä. Maitohampaiden jääminen voi aiheuttaa pysyvien hampaiden virheellisen asennon, joten tarvittaessa maitohampaat on poistettava pikaisesti.

Purentaviat

Purentaviat ovat koirilla valitettavan tavallisia. Tavallisin purentavika on tilanne, jossa alakulmahammas painaa ylhäällä ikeneen tai jopa kitalakeen. Tilanne voi olla niin maitohammas- kuin pysyvähammaspurennassakin. Lisäksi tavataan mm. eriasteisia ylä- ja alapurentoja. Purentavian ollessa kyseessä on hyvä aina ajoissa konsultoida eläinlääkäriä, jotta koiralle voidaan tarjota tarvittava hoito. Purentavikojen hoidossa on useita eri hoitomuotoja, päätökset tehdään tapauskohtaisesti. Käy näyttämässä purentaa tarvittaessa jo maitohammasvaiheessa. Tarvittaessa potilas voidaan ohjata hampaisiin erikoistuneen eläinlääkärin jatkohoidettavaksi.

Plakki ja hammaskivi

Suussa on aina bakteereita. Elimistön omat mekanismit pyrkivät rajoittamaan bakteereiden kasvua ja välttämään infektiota. Mekaanista suojaa tuovat esim. syljen jatkuva virtaus ja ikenen epiteelin jatkuva uudistuminen. Limakalvojen runsas verisuonitus tuo veren puolustukselliset tekijät nopeasti vastustamaan infektiota. Lisäksi syljessä ja iennesteessä on monia bakteereita vastustavia tekijöitä. Hammas peittyy välittömästi puhkeamisensa jälkeen syljen ja ruuansulatuksen glykoproteiineilla, polypeptideillä ja rasvoilla. Plakki hampaan pintaa muodostuu, kun tähän hampaan pintaan muodostuneeseen kerrokseen tarttuu bakteereita. Plakin lisääntyminen johtuu joko jo pinnassa olevien bakteerien lisääntymisestä tai uusien bakteerien tarttumisesta. Kovettuessaan ja kerrostuessaan plakista tulee hammaskiveä. Vaarallisinta on plakin kertyminen ienrajaan ja ienrajan alapuolelle ientaskuun. Plakin vaikutuksesta ien alkaa tulehtua. Lievästi tulehtunut ien punoittaa ja/tai turvottaa, vakavasti tulehtunut ien vuotaa verta. Koiralla ikenen tulehdus alkaa nopeasti levitä parodontiitiksi. Parodontiitissa koiran hammasta ympäröivän kiinnityskudos tulehtuu, luuta häviää ja hampaan kiinnitys heikkenee. Lopulta hammas irtoaa ja putoaa pois.

Suussa oleva plakki ja hammaskivi toimivat bakteerilähteinä koko elimistölle. Tulehtuneen ikenen pienistä ienhaavoista bakteerit lähtevät helposti verenkiertoon. Suusta lähteneet bakteerit voivat aiheuttaa infektioita muissa elimissä, kuten maksassa ja munuaisissa. Sydämen vajaatoimintaa sairastavalla eläimellä bakteerit voivat tarttua sydänläppiin ja siten pahentaa koiran sairautta.

Parodontiitti aiheuttaa koiralle epämukavaa tunnetta suussa, tulehtuneet kudokset ovat kipeitä. Huolellisella kotihoidolla ientulehdus voidaan estää. Parodontiitissa kun luuta on hävinnyt, hoidon tarkoituksena on taudin pahenemisen estäminen.

Bakteerit aiheuttavat myös karieksen. Karies on kuitenkin koirilla huomattavasti harvinaisempi kuin ihmisellä.

Hampaiden hoito

Päivittäisellä hampaiden harjauksella voidaan ehkäistä plakin ja hammaskiven kertymistä, ientulehdusta ja parodontiittia eli hampaan tukikudoksen tulehdusta (hammasta ympäröivän kudoksen tulehdus ja kudoskato) sekä hidastaa jo mahdollisesti olemassa olevien muutosten etenemistä. Säännöllinen yleisanestesiassa tehtävä hammaskivenpoisto ja hampaiden tarkastus on kuitenkin suositeltava tehdä rodusta riippuen 2-4 vuoden iästä alkaen tarvittaessa vuosittain. Hammaskiven poiston yhteydessä kartoitetaan hampaiden kunto, tehdään tarvittaessa hampaiden röntgenkuvaus ja sovitaan tarvittavista jatkotoimenpiteistä.

Koiran hampaiden harjaus

Suun kotihoito tulee aloittaa jo pennulla, vaikka aikuisella tai vanhuksellakaan se ei ole myöhäistä. Koiralla hampaiden harjaus tulee aloittaa silloin kun hampaat ovat hyvässä kunnossa, koska tulehtuneet ikenet ovat arat ja harjaaminen tuottaa kipua. Keski-ikäisellä ja vanhalla eläimellä hampaiden harjaus on hyvä aloittaa sen jälkeen kun suu on tarkastettu ja puhdistettu eläinlääkärin toimesta.

Hampaiden harjaaminen tehdään säännöllisesti päivittäin. Harjaamisesta kannattaa tehdä toistuva rutiini, jonka jälkeen eläin palkitaan. Tarjolla on erilaisia harjoja ja sormiharjoja. Hammastahnana tulee käyttää eläimelle tarkoitettua tahnaa. Ihmiselle tarkoitettua tahnaa ei saa käyttää! Tahnan merkitys on vähäinen, mutta tahnat ovat maustettuja ja tekevät usein harjauksesta mieluisamman. Hammastahna kannattaa puristaa syvälle harjaksiin, jolloin maku kestää pidempään eikä tahna häivy heti ensimmäisellä harjankosketuksella.

Hampaiden harjauksen opettelu tehdään asteittain edeten. Aloitetaan totuttamalla eläin ienrajan harjaamiseen yläkulmahampaan ienrajasta. Tästä edetään ylähampaiden ulkopinnoille, jonne kertyy useilla eläimillä eniten hammaskiveä. Yläulkopintojen harjaamisen sujuessa siirrytään harjaamaan alahampaiden ulkopinnat. Suuta tulee usein hieman avata, jotta päästään harjaamaan ala M1 hampaan ulkopinta kunnolla. Ulkopintojen jälkeen siirrytään harjaamaan sisäpinnat. Kaikissa opetteluvaiheissa kannattaa käyttää makupaloja tai muuta palkkiota oppimisen tehostamiseksi. Opettelussa edetään hiljalleen astettain, hosumalla ei hampaiden harjaamisesti, kuten ei muistakaan hoitotoimenpiteistä, tule mitään ja opetteluun kannattaa panostaa.
Hampaiden harjaaminen on ehdottomasti tehokkain keino estää plakin kertymistä. Mikäli harjaaminen ei syytä tai toisesta onnistu, on markkinoilla useita tuotteita joista voi olla hyötyä suun hoidossa, kuten puruluut, plakin ehkäisyyn tarkoitetut erikoisruokavaliot, klorheksidiinipitoiset suuhuuhteet ja -geelit jne.

Vaikka hampaita harjataan säännöllisesti, plakkia ja hammaskiveä voi kertyä mm. ikenien alle ja hampaiden väleihin. Siksi säännöllinen harjaaminen ei poista säännöllisesti tehtävää hammaskivenpoistotarvetta. Hammaskivenpoisto ja suun tarkastus tehdään aina yleisanestesiassa.

17.03.2004-11.01.2016

Ikuinen Herrasmies, aina hyväkäytöksinen ja kiltti. Rakasti nuoruudessaan esiintymistä ja vanhempana Dentastixejä yli kaiken. Topi nousi tähtisumuun Koira-kissaklinikan avustuksella, sairauden vuoksi. Ikävä ja suru on suuri.

Aija

Lonkkavika on usean eri tekijän aiheuttama häiriö lonkkanivelen kehityksessä nuorella koiralla. Sen kehittymiseen vaikuttavat perimän (useita geenejä) lisäksi ympäristötekijät, kuten ruokinta ja siihen liittyvä nopea kasvu ja painon nousu, sekä liikunta. Lisäksi lievän vamman tms. aiheuttama nivelen tulehtuminen voi vaikuttaa lonkkavian kehittymiseen.

Oireet

Koiranpennulla on syntyessään normaalit lonkat. Lonkkanivelen muutokset alkavat kehittyä noin kahden kuukauden iässä. Ensimmäiset oireet saattavat ilmetä koiralla jo 5-10 kuukauden iässä. Tällöin lonkkanivelen löysyys ja reisiluun pään subluksoituminen (osittain pois paikoiltaan meneminen) lonkkamaljakosta aiheuttavat nivelkapselin venymisen ja kivun. Oireina ovat yleensä vaikeus nousta ylös levon jälkeen, ajoittainen tai jatkuva ontuminen ja liikkumishaluttomuus.

Vanhemmilla koirilla nivelen löysyyden ja subluksaation seurauksena lonkkaniveleen alkaa kehittyä nivelrikkomuutoksia (nivelrusto vaurioituu, lonkkamaljakkoon ja reisiluun päähän tulee pieniä murtumia ja sen seurauksena muodostuu ”luupiikkejä”), jotka aiheuttavat kipua. Nivelrikkomuutoksia saattaa näkyä röntgenkuvissa jo alle yksivuotiaalla koiralla, mutta aina ne eivät aiheuta oireita.

Vanhemmilla koirilla oireina saattavat olla liikkumishaluttomuuden ja ontumisen lisäksi reisilihasten surkastuminen, liikunnan jälkeinen kipu ja epänormaali toisen tai molempien takajalkojen liike.

Ontumatutkimus ja röntgenkuvaus ovat lonkkavian ja lonkkanivelen nivelrikon diagnostisoimisen edellytys. On muistettava, että kaikki koirat, joilla on vakava lonkkavika ja/tai nivelrikko, eivät koko elämänsä aikana oireile lainkaan. Lisäksi vanhemmilla koirilla saattaa olla lonkkanivelmuutosten lisäksi lanneranka- tai polvivaivoja (ristisiderepeämä, polven nivelrikko), jotka saattavat aiheuttaa voimakasta takajalkojen kipua ja olla siten suurin syy ontumiseen ja kipuun.

Lääkehoito

Kipulääkkeet

Nuorella koiralla lonkkavian aiheuttaman niveltulehduksen hoitoon käytetään yleensä ns. nonsteroidaalisia tulehduslääkkeitä eli kipulääkkeitä (esim. carprofeeni, meloksikaami, terpoksaliini). Kipulääkettä annetaan 1-2 viikon kuurina. Kipulääkehoitoon on ehdottomasti liitettävä 2-3 viikon lepojakso, jolloin koira ulkoilutetaan remmissä ja käytetään lähinnä tarpeillaan. Lepojaksoa ei pidä lyhentää, vaikka koira olisi parin päivän hoidon jälkeen oireeton. Fysikaalinen hoito (lämpöhoito, hieronta ym) edesauttavat oireiden lievenemistä.

Vanhemmalla koiralla nivelrikon hoitoon kuuluvat tulehduskipulääkkeet, painon hallinta ja liikunta. Kipulääkettä annetaan tarvittaessa akuuteissa kiputiloissa 1-2 viikon kuureina. Koira, jolla on paha nivelrikko, saattaa tarvita jatkuvan kipulääkityksen.

Uusimmilla kipulääkkeillä on vähän sivuvaikutuksia, mutta mikäli koira tarvitsee säännöllistä kipulääkitystä, on koiran munuais-ja maksa-arvot tarkastettava ajoittain. Samoin on syytä seurata mahdollisia mahalaukun ja ohutsuolen haavautuman oireita (verinen oksentelu ja ripuli).

Säännöllisellä liikunnalla pidetään koiran paino kurissa ja lihaksisto hyvässä kunnossa. Uiminen ja pitkät kävelylenkit remmissä ovat suositeltavaa liikuntaa. Voimakas rasitus on suotavaa ainoastaan lyhyinä jaksoina, kun koira on ensin kunnolla verrytelty.

Kortisoni

Ns. steroidaalisia tulehduslääkkeitä eli kortisonia käytetään lähinnä viimeisenä hoitokeinona nivelrikon hoidossa, kun kipulääkkeillä ei saavuteta toivottua hoitotulosta. Kortisoni on erittäin voimakas tulehdusta poistava lääke, mutta sen on todettu lisäävän nivelruston rappeutumista ja siten pahentavan nivelrikkoa.

Kortisonia ei pidä käyttää nuorille koirille, joille kipulääkkeet ja lepo eivät ole auttaneet. Tällöin on syytä harkita leikkaushoitoa. Kirjoittajan mielestä vanhoille nivelrikosta kärsiville koirille yksittäisistä pitkävaikutteisista kortisonipistoksista ei ole haittaa. Pyrkimyksenä on koiran elämänlaadun parantaminen viimeisinä elinvuosina, kun kipulääkkeet eivät aina auta ja leikkaushoito ei tule kyseeseen.

Nivelrustoon ja nivelnesteeseen vaikuttavat lääkkeet

Kerran viikossa pistoksena annettavaa nivelnesteen ja nivelruston aineenvaihduntaa parantavaa lääkettä voidaan käyttää sekä lonkkaviasta oireilevien nuorien koirien, että nivelrikkoa sairastavien vanhempien koirien hoitoon. Nuorelle koiralle kipulääkehoidon ja levon jälkeen annettu pistoskuuri saattaa nopeuttaa oireiden poistumista ja helpottaa lonkkanivelen niveltulehdusta. Nivelrikkoa sairastavalle koiralle säännöllisesti anettu pistoskuuri saattaa pitää oireet kurissa.

Ravintolisät ja ruokinta

Muina tukihoitoina voidaan käyttää ravintolisiä, jotka sisältävät nivelrustoa suojaavia aineita (mm. glukosamiini, kondroitiinisulfaatti). Lisäksi nivelvaivoista kärsiville koirille on kehitetty erikoisruokia, joita saa ostaa eläinlääkäreiltä. Lonkkaviasta tai nivelrikosta oireileva koira on syytä pitää normaalipainoisena. Ylipaino nopeuttaa nivelrikon etenemistä ja pahentaa siten oireita. Erityisillä laihdutusruuilla saadaan koiran paino pudotettua tavoitteeseen ja sen jälkeen normaalipainon ylläpitämiseen riittää yleensä normaali tai jokin kevyempi ruoka.

Kirurginen hoito

Kirurgista hoitoa harkitaan lonkkaviasta tai nivelrikosta oireileville koirille, joille lääkehoito ja lepo eivät ole auttaneet. Leikkaushoito on potilaskohtaisesti tarkkaan harkittava, johtuen leikkaukseen liittyvistä riskeistä ja taloudellisesta investoinnista. Leikkaukseen ei ole syytä päätyä, jos koiralla todetaan lonkkavika tai nivelrikko, mutta koira ei oireile tai oireilee hyvin lievästi ja lääkehoidolla ja levolla tilanne rauhoittuu.

Lantion kolmoiskatkaisuleikkaus eli triple pelvic osteotomia (TPO)

TPO on leikkausmenetelmä, jota käytetään alle yksivuotiaille koirille, joilla on todettu lonkkavika. Kyseisessä leikkauksessa lantion luihin tehdään kolmeen kohtaan osteotomiat eli keinotekoiset murtumat, jolloin se lantion osa, jossa lonkkamaljakko sijaitsee, voidaan kääntää niin, että reisiluun pää asettuu lonkkamaljakkoon. Tällä hidastetaan tai estetään nivelrikon kehittyminen. Leikkauksen onnistumisen edellytyksenä on se, että leikattava koira on alle yksivuotias (mielellään 6-9 kuukauden ikäinen), röntgenkuvissa ei ole nähtävissä lonkkanivelessä nivelrikkomuutoksia ja lonkkamaljakossa on riittävästi syvyyttä.

Tekonivelleikkaus

Tekonivelleikkaus on soveltuva leikkausmenetelmä kaikenikäisille koirille, joilla on lonkkavika tai lonkkanivelen nivelrikkomuutoksia. Vaurioitunut reisiluun pää ja lonkkamaljakko korvataan keinotekoisella. Leikkaustulos on yleensä hyvä tai erinomainen.

Reisiluun pään poisto

Reisiluun pään poistoleikkauksessa poistetaan vaurioitunut reisluun pää ja kaulaosa. Reisiluun ja lonkkamaljakon välille kehittyy sidekudoksinen valenivel. Leikkaus soveltuu yleensä alle 20 kiloa painaville koirille. Leikkaustulosta on hieman vaikea ennustaa, mutta yleensä koirien elämänlaatu paranee selvästi leikkauksen jälkeen.

Pectineus-lihaksen katkaisu

Nivusalueella sijaitsevan pectineus-lihaksen katkaisua on käytetty lieventämään lonkkaviasta johtuvia oireita. Lihaksen katkaisu helpottaa lonkkanivelen nivelkapseliin aiheutuvaa jännitystä ja siten lieventää kipua. Leikkaus ei siis korjaa nivelen löysyyttä nuorella koiralla, eikä siten estä nivelrikon kehittymistä.

Artikkelin kirjoittanut Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Tarja Forell, Koira-Kissaklinikka Oy

Miksi steriloida narttukoira?

Narttukoiran sterilaatiolle on paljon merkittäviä terveydellisiä syitä. Tärkeimpinä näistä voidaan nähdä ennaltaehkäisestä märkäkohdun  / kohtutulehdun estäminen, sekä etenkin nuorten koirien osalta pahanlaatuisten nisäkasvaimien esto. Omistajien kannalta merkittävänä syynä voi olla kiimasta eroon pääsy mikä joillain koirilla voi olla useasti vuoden aikan toistuva vaiva, ja mikä saattaa johtaa hyvinkin pitkäaikaiseen valeraskauden aiheuttamaan masentuneisuuteen.

Varjopuolena sterilaatiolla saattaa olla ylipainon kerääntymisen riski, sekä joillain koirilla virtsan pidätyskyky heikkenee. Tämäkin tosin on usein yhteydessä ylipainoon, mihin onkin erityisesti kiinnitettävä huomiota jos päättää steriloida narttukoiransa. Lisäksi sterilaatio saattaa vaikuttaa turkin määrään ja laatuun.

Tähystyssterilaatio vai perinteinen avosterilaatio?

Koira-Kissaklinikalla sterilaatioita tehdään sekä tähystämällä, että perinteisesti avoleikkauksessa. Tähystyssterilaation etuna on pienemmät haavat, vähäisempi pehmytkudoksen vaurioituminen sekä nopeampi toipumisaika. Operaation tekijän kannalta tähystyssterilaation etuna on huomattavasti parempi näkyvyys vatsaonteloon mikä helpottaa leikkaavan lääkärin työtä. Kun narttukoira steriloidaan tähystämällä poistetaan yleensä vain munasarjat.  Normaalisti kohtu jätetään, mutta jos kohdussa havaitaan jotain poikkeavaa leikkauksen aikana voidaan myös se poistaa tähystysavusteisesti.

Myös avoleikkauksella tehdyssä sterilaatiossa voidaan jättää kohtu ja poistaa vain munasarjat. Tällöin tulee vähemmän pehmytkudosvaurioita.

Tähystämällä steriloitujen lemmikkien toipuminen on nopeaa, ja niiden tarvitsema kipulääkitys huomattavasti vähäisempää kun avona leikkattujen. Näinollen etenkin käyttö- ja urheilukoirille suositellaan tähystyssterilaatiota jolloin saadaan lyhennettyä treenistä poissaoloaika.

Kun harkitset narttukoirasi sterilaatiota muista seuraavat asiat:

• Edellisestä juoksusta tulee mielellään olla kulunut vähintään 3 kuukautta jotta ei ole riskiä valeraskauden pitkittymisestä.
• Mieti haluatko tähystys- vai avoleikkauksen.
• Sterilaatio on leikkaus, joten lemmikin tulee olla terve. Kerro mahdollisista ongelmista aiemmissa nukutuksissa.
• Lemmikin koko ei  vaikuttaa kumpaa sterilaatiomuotoa suosittelemme.
• Muista paasto! Eli lemmikin tulee olla 8-12 tuntia syömättä ennen leikkausta. Vettä voi olla vapaasti tarjolla.
• Lemmikin ruokavalio todennäköisesti muuttuu sterilaation myötä jotta paino pysyy hallinnassa. Kysy ruokinnasta lisää klinikalla!

Nukutuksesta toipuminen vie aina jonkin aikaa. Leikkauspäivänä kotiin pääsyn jälkeen potilasta ei tulisi jättää pitkiksi ajoiksi valvomatta. Toipumisen edetessä normaalisti, voi tähystysleikatun koiran jättää yleensä jo seuraavana päivänä yksin.

Kissan sterilaatio

Nykyisin myös kissoja voidaan steriloida  tähystyksellä. Tutkimuksissa on todettu tähystysleikatuilla vähemmän kipua kuin perinteisesti leikatuilla kissoilla.

Tutkimus eduista kiputuntemuksissa kissojen tähystyssterilaatiossa verrattuna perinteisen sterilaatioon. (pdf, englanti)

Tutkimusartikkeleita

Tutkimuksia avoleikkauksen ja tähystysleikkauksen leikkauksen jälkeisen  kivun ja toipumisen erosta (pdf, englanti):

Duration, complications, stress, and pain of open ovariohysterectomy versus a simple method of laparoscopic-assisted ovariohysterectomy in dogs.

Comparison of pain and postoperative stress in dogs undergoing natural orifice transluminal endoscopic surgery, laparoscopic, and open oophorectomy.

Comparison of Postoperative Pain After Ovariohysterectomy by Harmonic Scalpel-Assisted Laparoscopy Compared with Median Celiotomy and Ligation in Dogs

The Effect of Laparoscopic Versus Open Ovariectomy on Postsurgical Activity in Small Dogs

6.5.2004-26.7.2015

“Nyt olet vapaa ja mukana tuulen,
saat kulkea rajalla ajattomuuden.
Olet kimallus tähtien, pilven lento,
kasteisen aamun pisara hento.”
Vielä kymmenen viikon jälkeenkin huudan Pikkaraisen haudalla MIKSI .

Kiitos Myselle ja Johannalle, että päästitte Pikkaraisen tuskasta. En tiedä kuinka kauan tämä tuska kestää.

Hanna ja Juha

Lonkkaniveldysplasiassa on tyypillistä lonkkanivelen subluksaatio eli raajan tukeutumisvaiheessa reisiluunpää osittain tulee pois nivelkuopastaan ja aiheuttaa voimakasta kipua. Kun nivelessä tapahtuu ylimääräistä liikettä, nivelkapseli ja tukirakenteet venyvät, tällöin niveleen kehittyy niveltulehdus ja ajan mittaan nivelrikko nivelruston rikkoutuessa. On osoitettu että pennut, joilla on normaali lonkkanivelrakenne, mutta nivel on hyvin löysä, kehittävät todennäköisemmin dysplasian, kuin ne pennut, joilla on tiivis lonkkanivel nuorella iällä. Lonkkaniveldysplasian kehittymiseen vaikuttavat, sekä geneettinen tausta, että ulkoiset olosuhteet (kasvuvauhti, ruokinta, tapaturmat ym.).

TPO leikkausmenetelmä perustuu siihen, että lantion omat rakenteet käytetään hyväkseen, asentomuutoksella siirretään lonkkamaljakkoa reisiluunpään päälle tukemaan ja nivelen liialliset vääräntyyppiset liikkeet estyvät, tämä taas rauhoittaa niveltulehdusta ja nivelrikon kehittyminen estyy. Leikkausmenetelmän kehitti Salter vuonna 1961 lasten dysplasian hoitoon. Vuonna 1969 ensimmäisinä Hohn ja Janes sovelsivat menetelmää koirien dysplasian hoitoon.

Potilasvalinta leikkaukseen:

Nuori koira, jolla on selvät dysplasiaoireet: lonkkakipua liikkeessä ja liikkeelle lähtiessä ja lonkan löysyyttä (nk. ortolani sign), eikä niveleen vielä ole muodostunut nivelrikkoa, on paras kandidaatti leikkaukseen. Mikäli koira on vaikeasti käsiteltävissä tai on jopa aggressiivinen ei leikkausta suositella, koska leikkauksen jälkeinen aika on rankka, sekä koiralle, että omistajalle. Parhaat tulokset on saatu 6-12 kk iässä leikatuilla koirilla. Kun ikää tulee enemmän niin nivelrikko aiheuttaa huomattavia muutoksia niveleen ja vaikka asentomuutos tehdäänkin niin rustovauriot aiheuttavat koiralle jatkuvaa kipua. Tämän takia tapa ajatella, että kun koira kasvaa, niin kasvukivut kuuluvat asiaan, estää löytämästä ja hoitamasta ne potilaat, joille leikkaushoito on ainoa tapa taata kivuton elämä. Ajoissa tehty tutkimus ja hoito takaavat koiralle paljon paremman tulevaisuuden, kuin niissä tapauksissa kun koiralla todetaan 2 vuotiaana vakava dysplasia nivelrikkoineen ja ainoa hoito on silloin reisiluun pään poisto tai kipulääkkeiden jatkuva käyttö. Leikkausta edeltävänä päivänä koira pestään huolellisesti. Koira paastotetaan 12 tuntia ennen leikkausta ja antibioottihoito aloitetaan 3 vrk ennen leikkausta.

Leikkauksen kesto on 2-3 tuntia tapauksesta riippuen, heräämiseen menee saman verran aikaa. Haavoja on kolme, yksi lantion päällä, yksi nivusalueella ja yksi istuinluun kohdalla, eli lantioluu sahataan 3 kohdasta jotta luu saadaan käännettyä “katoksi” lonkkanivelen päälle, luu kiinnitetään erikoislevyllä ja ruuveilla määrättyyn asentoon ja kulmaan. Leikkauksen jälkeen haavat suojataan haavatyynyillä ja lisäksi koira syö antibioottia tikkien poistoon asti (10–12 vrk). Kaulurilla estetään haavojen nuoleminen. Liikkuminen on rajattu ensimmäiset 2-3 viikkoa vain tarpeiden tekemiseen ja ylös koira autetaan esim. vatsan alta tuetulla pyyheliinalla (nk. kantokassilla). Ensimmäisten vuorokausien aikana koiralle annetaan voimakkaita kipulääkkeitä ja hyvin pehmeää ruokaa pieninä annoksina, jottei tulisi ummetusta.

Yleensä koirat ovat jo tikkien poiston yhteydessä reippaita ja ottavat kevyesti leikatulle jalalle painoa, seuraava kontrollin yhteydessä (n. 4 viikkoa leikkauksesta) ontuminen on jo vähäisempää ja 2 kuukautta leikkauksesta ontuminen on hyvin vähäistä. Normaaliin liikuntaan potilaat voivat siirtyä 3 kuukautta leikkauksen jälkeen ja esim. työkoirilla ei ole jatkossa mitään rajoituksia liikunnan suhteen. Vapaana koirat saavat liikkua noin 2.5 kuukautta leikkauksesta.

Klinikallamme on leikattu noin 30 lonkkaa yllämainitulla menetelmällä ja tulokset ovat hyvin kannustavia. Potilaissa on ollut mm. saksanpaimenkoiria, bernhardinkoiria, berninpaimenkoiria, leonberginkoiria, napolinmastiffeja, newfoundlandinkoiria ja labradoreja, collie ja yksi owzarek podhalanski. Koirat pystyvät viettämään normaalia koiran elämää ja liikkuminen on kivutonta. Ne tapaukset, joissa paraneminen ei ole sujunut hyvin ovat esim. yksi bernhardinkoira (paino 70 kg), joka laskettiin irti juoksemaan jo 5 vkoa leikkauksesta, tällöin murtumalinjat osittain pettivät ja paraneminen viivästyi huomattavasti. Samoin ne koirat, joilla on esim. polviniveltulehduksia tai kinnernivelen asentovirheitä (kinnernivel menee “yli” eli subluksoi eteenpäin), eivät ole niin kiitollisia leikkauspotilaita. TPO leikkausmenetelmä on työläs eläinlääkärille, koiralle ja omistajalle ja aikaa vaativa toimenpide, toisaalta vakava dysplasia on hyvin voimakkaasti koiran elämää rajoittava ja invalidisoiva sairaus ja leikkaukseen päädytään niissä tapauksissa, kun koiralle halutaan antaa normaali kivuton elämä.

Artikkelin kirjoittanut: Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eva Einola-Koponen Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

• Onko lemmikilläsi ylösnousuvaikeuksia, vältteleekö hyppäämistä?
• Juoko lemmikkisi normaalia enemmän, pissaileeko enemmän kuin aiemmin?
• Pätkiikö muisti? Yrittääkö sisälle väärältä puolelta ovea?
• Onko kissasi hiekkalaatikko käytös muuttunut? (vältteleekö laatikkoa missä korkeat reunat?)
• Vetäytyykö omiin oloihinsa?
• Hoitaako kissasi turkkiaan samallalailla kuin nuorempana?

Koiran ja kissan hyvinvoivana ja terveenä pysymisen kannalta on olennaista, että mahdolliset sairaudet tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Säännöllisesti tehtävät terveystarkastuset ovat paras keino saada kiinni mahdollisesta sairauden merkistä ennenkuin tauti on päässyt etenemään. Vanhenevan koiran ja kissan osalta on erityisen tärkeää käydä säännöllisissä tarkastuksissa jotta mahdolliset riskitekijät tunnistetaan ajoissa, jo ennen kuin merkit näkyvät arjessa.Tällä hetkellä kansainvälinen suositus vanhenevien eläinten terveystarkistuksille on vuosittain tehtävä terveystarkastus.

Koira-Kissaklinikan senioreiden terveystarkastuksissa lemmikki käydään läpi päästä häntään. Eläinlääkäri katsoo lemmikkiä liikkeessä, käy läpi tunnustelemalla lemmikin kuonon päästä häntää ja tassuihin, kuuntelee hengityksen ja sydämen sekä mittaa verenpaineen ja painon sekä tarkistaa hampaiden kunnon. Samalla lemmikistä otetaan veri- ja virtsatestit jotka kertovat paljon lemmikin sisäelinten voinnista ja lemmikin terveydestä. Eläinlääkärimme ja hoitajamme myös auttavat suunnittelemaan lemmikille parhaan mahdollisen ruokavalinnon ja loishäädön sekä tarvittavat rokotukset. Samalla käydään läpi myös lemmikin sairaushistoria ja pohditaan mahdollisten käytöksessä tapahtuneiden muutosten vaikutusta lemmikin terveyteen ja hyvinvointiin. Mikäli tarkastuksessa todetaan normaalista poikkeavaa vaatii se usien jatkotutkimuskäyntejä.

IKÄÄNTYVÄN LEMMIKIN RUOKINNASTA

Ruokinnalla on suuri vaikutus lemmikin terveyteen ja oikeanlaista ravintoa saavat lemmikit elävät luonnollisesti pidempään. Kuulon ja näön heikkenemiselle ei omistaja voi mitään, tämä on luonnollista vanhuksille niin kuin meillä ihmisilläkin, mutta monia muita vaivoja voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa muun muassa oikeanlaisella ruokinnalla.
Yksinkertaisinta ja helpointa omistajalle on ruokkia lemmikkiä valmisruoalla, joka on kehitetty vastaamaan ikääntyvän lemmikin tarpeita. Usein ikääntyessä energiantarve vähenee, mutta proteiinin tarve lisääntyy. Usein aineenvaihdunta hidastuu esim. sterilaation tai kastraation myötä ja painoa voi alkaa kertyä. On tällöin tärkeää, että ruoka on kevyempää, kuin nuoremmalla lemmikillä, jotta vältytään ylipainon tuomilta ongelmilta. Tärkeää on myös, että ruoka sisältää riittävästi korkealaatuisia valkuaisaineita, jotka auttavat lihaskunnon ylläpitämiessä.
Nivelvaivat ovat myös tyypillisiä varsinkin iäkkäämmillä koirilla. Nivelten hyvinvointia voidaan tukea lisäämällä ruokaan rasvahappoja ja nivelsuoja-aineita, kuten kondroitiinia ja glukosamiinia. Rasvahapoilla on myös positiivinen vaikutus ihon ja turkin, sekä suoliston ja sydämen ja munuaisten hyvinvointiin.

Usein ikääntyessä myös ruoansulatus hidastuu, jolloin on tärkeää, että ruoka on hyvin sulavaa ja kuitupitoista.
Ikääntyessä lemmikille saattaa tulla myös dementiaa, sekä ympäröivän tilan ja ajankulun hahmottaminenkin saattaa heikentyä. Esimerkiksi aminohappo tryptofaani (jota on lisättynä seniori-valmisruokiin) vaikuttaa positiivisesti aivojen välittäjäaineiden toimintaan ja ylläpitää ja tasapainottaa lemmikin vireystilaa.

Voit kysellä klinikalta lisää senioriruoista koirille ja kissoille

26.12.2005-09.09.2015

“Jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut

hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos, kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa”

Kiitos Koirakissaklinikan henkilökunnalle Taavin hyvästä hoidosta ja erityiskiitokset Elisalle ja Evalle Taavin erinomaisesta hoidosta vuosien varrella.

Rakasta pappa-koiraa syvästi kaivaten, Tuula ja Aira, sekä karvakorvat

Venytyksen aikana lihaksen verisuonet avautuvat ja näin ollen verenkierto vilkastuu. Lihaskudokseen virtaa hapekasta verta ja kuona-aineita poistuu. Kun lihaskudoksen pituus lisääntyy venytyksen aikana, lihas rentoutuu.

Kun koiraa ruvetaan venyttelemään, on äärimmäisen tärkeää että koira totutetaan siihen vähitellen. Mitään ei saa tehdä väkisin, sillä venyttelyn tulee olla koiralle mieluinen, lihaksia rentouttava tapahtuma. Venyttelyä tulee harjoitella rauhassa, ilman ympäristöhäiriöitä, koiran oman halun mukaan.

• Venytyksen tulee olla riittävän pitkä, tasainen, ilman nykimistä
• Raaja venytetään niin pitkälle kuin koira antaa, ei missään nimessä väkisin
• Rajaa pidetään paikallaan, ei jousto liikkeitä
• Rajaa ei saa vääntää eikä kiertää
• Venytysasentoa pidetään 10–15 sekuntia
• Venytyksen jälkeen raaja palautetaan alustalle rauhallisesti, liike toistetaan muutaman kerran.

1. Kaulan etuosan venytys

2. Niskan takaosan venytys

3. Kaulan sivun venytys

4. Sama toistuu toisella puolella

5. Selän ja kyljen venytys

6. Etujalan ja lavan venytys

7. Etujalan ja kaulan venytys

8. Takajalan ja lonkan venytys

9. Reiden ja pohkeen venytys

10. Sisäreiden venytys

Artikkelin kirjoittanut: Pieneläinhoitaja Jenni Ahtola-Kaskinen Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

Vuoden 2013 alusta olemme aktiivisesti ylläpitäneet listaa vapaaehtoisista sopivista verenluovuttajista mahdollistaen siten kokoveren siirrot verta tarvitseville potilaille.

Vuoden 2022 alussa aloitimme klinikallamme veripankkitoiminnan, kun saimme yhteistyökumppaniltamme Almavetilta käyttöömme verenerotuslaitteen.  Näitä laitteita on aikanaan saatu eläinpuolelle Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa toimineen Matti Salosen ansiosta. Matin motto on, että ”Eläimiä pitää pystyä hoitamaan yhtä hyvin kuin ihmisiäkin”.

Veripankkitoiminnan tavoitteena on pitää aina saatavilla koirille luovutuskelpoista koiran plasmaa ja punasoluja.

Mikä on eläinten veripankki?

Veripankki on voittoa tavoittelematonta toimintaa.

Verenluovuttajat ovat vapaaehtoisia ja heille ei koidu toimenpiteestä kustannuksia. Etsimme jatkuvasti lisää verenluovuttajia ja olemme kiitollisia jokaiselle verta luovuttaneelle eläimelle arvokkaasta avusta!

Olemme sitoutuneet luovuttamaan verta muille klinikoille, jolloin eläimen hoitoa voidaan edelleen jatkaa myös omalla klinikalla. Verituotteista veloitamme asiakkailta ja klinikoilta keräyksestä aiheutuvat kulut.

Luovuttajilta otettu veri erotellaan klinikallamme plasmaksi ja punasoluiksi.

Toistaiseksi keräämme verta pankkiin vain koirilta. Kissoilta otamme verta akuutisti, kun siihen on tarve.

Kuka sopii verenluovuttajaksi?

• iältään 2-7 vuotias koira tai kissa
• paino vähintään 25kg
• Kissojen tulisi painaa mielellään yli 5 kg, ja olla täysin sisäkissoja. Näin vältetään mahdollisten tarttuvien tautien leviämistä.
• rokotukset ja madotukset tehty suositusten mukaisesti
• terve, ei jatkuvaa lääkitystä
• helppo käsitellä
• ei ole saanut verensiirtoa itse
• jos narttu, niin ei ole saanut pentuja

Mitä verenluovutuksessa tapahtuu?

Ennen verenluovutusta lemmikiltä otetaan verinäytteet, joista katsotaan että eläin on sopiva luovuttajaksi. Jos verinäytetuloksissa ei ole estettä luovutukselle, eläin rauhoitetaan toimenpidettä varten. Verta kerätään koiralta noin 450 ml kerrallaan, kissala maksimissaan noin 50 ml ja samaan aikaan eläin saa saman määrän nesteytystä korvaamaan menetetyn verivolyymin. Toimenpide on luovuttajalle vaaraton.

Kun verenluovutus on valmis, eläin heräilee klinikalla ennen kotiinlähtöä.

Kotiin lemmikki saa palkinnon tehdystä sankariteosta. Lisäksi omistaja saa halutessaan mukaansa lemmikistä otetut verinäytetulokset.

Julkaisemme jokaisesta luovuttajasta kuvan some-tileillämme.

Milloin verensiirtoa tarvitaan?

Punasoluja voidaan käyttää muun muassa potilaille, jotka kärsivät vakavasta anemiasta tai verenhukasta. Anemiaan johtavia syitä voivat olla esimerkiksi autoimmuunisairaudet, tai runsaat verenvuodot trauman tai leikkauksen yhteydessä.

Plasmasta saadaan apua potilaille, joilla on esimerkiksi veren hyytymishäiriö rotanmyrkytyksen tai käärmeenpureman seurauksena. Plasman avulla on mahdollista korvata myös veren proteiinikatoa.

Jos potilaalla on anemian lisäksi esimerkiksi verihiutalekatoa, joudutaan turvautumaan kokoveren käyttöön. Tätä varten pidämme myös listaa luovuttajista, joita voimme kutsua tarvittaessa apuun kokoveren siirtoa varten.

Kiinnostuitko?

Mikäli olet halukas osallistumaan lemmikkisi kanssa veripankin toimintaan

Otamme sinuun yhteyttä, kun tarvitsemme luovuttajaa.

Jos sinulla on kysyttävää asiaan liittyen, ole meihin yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen veripankki@kkk.puutirbxnh-e9249lx9d4kr.p.temp-site.link

Kiitos veripankkitoimintamme tukemisesta kuuluu seuraaville tahoille:
Almavet, Prevett, Triolab ja Virbac ja Idexx

Verenluovuttajina ovat  toimineet muun muassa seuraavat urheat lemmikit: