Kyynpurema vaatii aina eläinlääkärin antamaa hoitoa. Lemmikki tulisi toimittaa pikaisesti pureman jälkeen eläinlääkäriin. Kuljettamisessa pyritään välttämään lemmikin turhaa liikuttelua. Kyytabletteja ei tule käyttää, paitsi siinä tapauksessa jos koiran/kissan hengitystiet uhkaavat äkillisesti tukkeutua. Jos lemmikin tajunta vaikuttaa alentuneelta, ei saa yrittää antaa suun kautta nesteitä eikä lääkkeitä.
Eläinlääkärissä lemmikin vointi tutkitaan ja tyypillisesti otetaan verinäytteet mm. punasoluosuuden, maksa- ja munuaisarvojen sekä hyytymistekijöiden tutkimiseksi. Kyynpuremapotilaalle aloitetaan suonensisäinen nestehoito suonissa kiertävän veren määrän laskun korjaamiseksi ja kipuun annetaan tyypillisesti opioidikipulääkettä. Kyynpureman hoidossa voidaan käyttää myös kyynmyrkyn vasta-ainetta. Mikäli hoito saadaan aloitettua ajoissa, on ennuste toipumiselle yleensä hyvä.
Suomessa tavattavan kyyn (Vipera berus) puremassaan erittämässä myrkyssä on useita erilaisia toksiineja, jotka voivat suoraan vaikuttaa haitallisesti munuaisiin sekä sydämeen. Kyynmyrkyllä on myös proteiineja hajottava vaikutus. Levitessään verenkiertoon kyynmyrkky aiheuttaa seinämävaurion verisuoniin, jolloin suonista pääsee tihkumaan nestettä, verisoluja ja proteiineja ympäröiviin kudoksiin. Edelläkuvatusta aiheutuu veritilavuuden lasku (suonissa kiertävän veren määrä vähenee) ja sitä kautta verenpaineen lasku sekä punasolujen rikkoutumista verisuonissa, anemiaa ja hyytymishäiriöitä. Myös keuhkoihin kohdistuvia haittoja, kuten nestepöhö, voi muodostua. Puremakohtaan muodostuu voimakas turvotus, joka on kivulias ja usein leviää vähitellen ihon alla laajemmalle alueelle. Kyynpuremapotilailla voi esiintyä myös oksentelua, kuivumista ja apaattisuutta/väsyneisyyttä.
Kirjoittanut eläinlääkäri Jenna Seppälä