Mikä maksaa vaivaa?

Miten koirien ja kissojen maksasairauksia voidaan tutkia?

Epäily lemmikin maksasairaudesta alkaa yleensä siitä, että eläimellä todetaan kohonneet maksa-arvot verinäytteessä. Joissakin maksasairauksissa maksaentsyymit voivat olla myös normaalit, jolloin maksasairaus todetaan muulla tavoin: sappihappotestillä tai ultraäänitutkimuksella. Maksa-arvojen nousu voi johtua myös muista, ei maksaperäisistä syistä. Verinäytteen maksa-arvojen nousu ei korreloi maksan vajaatoimintaan, ei edes siihen, onko eläimellä maksasairaus vai ei. Maksa-arvot eivät koskaan kerro ennustetta! Maksa-arvoja toistuvasti kontrolloimalla seurataan, onko kyseessä etenevä, paraneva vai krooninen sairaus. Myös muutosnopeutta seurataan. Maksa-arvot eivät yksistään kerro diagnoosia, eikä niistä yleensä voi päätellä sairauden luonnetta.

Ultraäänitutkimusta käytetään koiran tai kissan maksasairauksien diagnostiikan apuna. Eniten hyötyä ultraäänitutkimuksesta on verenkiertosairauksissa, esimerkiksi maksashuntti-diagnostiikassa. Sappiteitä ja sappirakkoa voidaan tarkastella ultraäänen avulla. Ultraäänitutkimus on usein normaali kroonisessa hepatiitissa, jolloin maksakudoksessa on mikroskooppisia muutoksia. Pelkän ultraäänen perusteella ei voi päätellä, onko maksan uudismuodostuma hyvän – vai pahanlaatuinen.

Tärkein diagnostinen menetelmä eläinten maksasairauksissa on maksan koepalatutkimus. Maksakoepaloja voidaan ottaa useilla eri menetelmillä. Ohutneulanäytteen otto on helppoa ja edullista. Näytteenoton rajoitukset on kuitenkin tunnettava: ohutneulanäytteistä ei koskaan voi tutkia kroonisia maksasairauksia, kuten kroonista hepatiittia, kertymäsairauksia tai myrkytyksiä. Ohutneulanäytteet ovat usein riittävät kasvaindiagnoosiin silloin, kun kasvainsoluja saadaan näytteeseen. Virhenegatiiviset tulokset ovat mahdollisia.

Kudospaloja maksasta otetaan leikkauksella, tähystämällä tai paksuneulanäytteellä ultraääniohjauksessa. Nämä menetelmät vaativat anestesian ja leikkaussaliolosuhteet. Toimenpidetavan valintaan vaikuttavat eläimen koko, maksan koko, sekä se, mitä näytteenotolla haetaan. Kissoilla suositeltava menetelmä on edelleen leikkaus, sillä kissoilta halutaan samalla kertaa koepalat kaikista vatsaontelon elimistä. Verenvuodon varalta potilaalta tutkitaan ennen näytteenottoa hyytymisajat sekä fibrinogeeni. Tarvittaessa eläin saa plasmaa.

Mitä oireita voi olla maksavikaisella lemmikillä?

Koska maksan toimintakapasiteetti on suuri, maksan vajaatoiminta alkaa hyvin myöhäisessä vaiheessa vasta, kun 80 % maksasta on toimintakyvytöntä. Siksi suuri osa maksasairaista potilaista on vähäoireisia tai oireettomia. Tyypillisiä oireita maksasairauksille ei ole. Oireilu heijastaa eläimen kuntoa, ja ruokahaluttomuus tai väsymys voi olla ainoa oire. Joskus ilmenee oksentelua tai painonlaskua. Lisääntynyt juominen on tyypillisintä shunttipotilaalla (ks. portosysteeminen shuntti eli maksashuntti) ja lisämunuaisen liikatoiminnassa(ks. Cushingin tauti). Ripulia esiintyy harvoin. Keltaisuus eli ikterus on spesifisempi maksasairauteen viittaava oire, samoin nesteen kertyminen vatsaonteloon.

Mitkä ovat yleisimmät koiran maksasairaudet?

Koiran yleisin maksasairaus on krooninen hepatiitti. Tietyillä roduilla on lisääntynyt alttius hepatiittiin. Koska sairaus on pitkään oireeton, on arvioitu, että jopa 10 % pieneläinvastaanoton potilaista sairastaa (tietämättään) kroonista hepatiittia. Hoitamattomana krooninen hepatiitti johtaa kirroosiin, joten varhainen diagnoosi on avain onnistuneeseen hoitoon.

Monet lääkeaineet, myrkyt ja tulehdussairaudet voivat aiheuttaa maksamuutoksia. Lähes mikä tahansa lääkeaine voi aiheuttaa maksaan idiosynkraattisen reaktion. Tämän vuoksi mm. särkylääkkeiden ja epilepsialääkkeiden käyttöön liittyy maksa-arvojen säännöllinen seuranta. Akuutti hepatiitti tai akuutti maksan vajaatoiminta aiheutuu yleensä myrkytyksestä tai infektiosta, ja voi olla ennusteeltaan huono. Osalle potilaista kehittyy akuutin hepatiitin seurauksena krooninen maksasairaus.

Maksakasvainepäilyissä ensisijaisen tärkeää on saada diagnoosi ennen ennusteen asettamista. Nodulaarinen hyperplasia eli maksakudoksen hyvänlaatuinen liikakasvu on yleistä iäkkäämmillä koirilla; koira on yleensä oireeton, eikä vaadi hoitoa. Hyvänlaatuisen hepatoman kanssa ennuste voi olla myös hyvä kirurgisen poiston jälkeen. Pahanlaatuiset maksakasvaimet aiheuttavat nopeasti eteneviä oireita.

Muita koiralla esiintyviä maksasairauksia ovat verenkiertohäiriöt (shuntit) ja sappitiesairaudet.

Sekundaarista maksa-arvojen nousua aiheuttavat mm. sokeritauti, Cushingin tauti, kilpirauhasen vajaatoiminta (koiralla) tai liikatoiminta (kissalla), infektiot suussa, iholla tai virtsateissä, ruuansulatuskanavan tai haiman sairaudet, tai vaikka sydämen vajaatoiminta. Shokkipotilaalla maksa-arvot voivat myös nousta shokin seurauksena.

Kissojen maksasairaudet

Kissalla maksan rasvoittuminen eli lipidoosi on yleisin maksa-ongelma, ja usein se liittyy pitkäaikaiseen syömättömyyteen tai muuhun samanaikaissairauteen. Kolangiitti eli sappitietulehdus voi olla märkäinen, steriili, tai moneen elimeen liittyvä (triadiitti). Kasvaimet ovat kissan maksassa useimmiten hyvänlaatuisia. Maksakystat ovat usein oireettomia sivulöydöksiä. Myös kissan maksa voi reagoida ulkopuolisiin sairauksiin, näistä yleisin on kilpirauhasen liikatoiminta sekä tulehduksellinen suolistosairaus (IBD).

Miten maksasairauksia voidaan hoitaa?

Maksasairauden hoito perustuu diagnoosin asettamiseen. Jos maksaoireilu on sekundaarista, maksa ei vaadi hoitoa, vaan riittää, että primaarisairaus hoidetaan. Krooniseen hepatiittiin ja kertymäsairauksiin käytetään lääkehoidon ohella ruokavaliohoitoa. Kirurgista hoitoa tarvitaan shunttipotilailla ja sappitietukoksissa. Tukihoito antioksidanttivalmisteilla on erityisen tärkeää akuutissa hepatiitissa ja myrkytyksissä. Kissan sappitietulehduksen hoito aloitetaan yleensä antibioottilääkityksellä.

Voiko maksasairaus parantua?

Voi.