Adele kissa ja herpesviruksen aiheuttamat sarveiskalvo kiinnikkeet

Klinikalle tuotiin marraskuun lopulla 2020 Eläinsuojeluyhdistys Dewi Ry;n toimesta 9 viikkoinen löytökissa Adele.  Adele of the Boilers on reilu kymmenen kissan populaatiosta maaseudulta. Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry loukutti kissoja yhteistyössä kissojen ruokkijan kanssa. Kun pennut saatiin kiinni, todettiin että kissanpennut olivat todella kipeitä, jonka vuoksi ne oli heti viety tutkimuksiin eläinlääkärille.  Tutkimuksissa pennuilla todettiin sekä mykoplasma ja klamydia ja herpesvirustartunta ja sen lisäksi Adelella oli oikean silmän muutos, jonka takia kissa tuotiin Koira-Kissaklinikalle.

Klinikalla todettiin, että kissan oikeassa silmässä oli sidekalvon ja sarveiskalvon välisiä kiinnikkeitä ja että sarveiskalvosta oli noin 75% sidekalvon peittämä. Vasen silmä oli normaali. Kyyneleritys oli molemmissa silmissä normaali eikä haavaumia värjäyksessä nyt ollut todettavissa. Pentu rauhoitettiin ja sidekalvokiinnikkeet irrotettiin sarveiskalvon pinnalta. Adele sai kipulääkettä ja pahoinvoinnin estolääkettä toimenpiteen yhteydessä ja oikeaan silmään laitettiin antibioottivoidetta ja kostutustippoja kotona toimenpiteen jälkeen. Koska kissan silmämuutokset olivat tyypilliset herpesviruksen aiheuttamia muutoksia, aloitettiin kissalle myös suun kautta antiviroosilääke Famvir.

Kontrollissa pari viikkoa myöhemmin todettiin, että tilanne oli jo parempi, mutta kuten alun perin epäiltiin, oli silmään kasvanut osittain uusia kiinnikkeitä. Tämän vuoksi kuukausi ensimmäisestä kiinnikkeiden irrottelusta tehtiin toinen kiinnikkeiden irrotus.

Toisen toimenpiteen jälkikontrollissa tilanne oli taas jo parempi, mutta ulkosilmäkulmaan oli alkanut uudelleen muodostua kiinnikkeitä. 

Kolmas kiinnikkeiden irrottelu tapahtui 1,5 kk toisesta toimenpiteestä ja vielä neljännen kerran huhtikuun lopulla kissan ollessa noin 6 kk ikäinen. Adele tulee vielä kontrolliin kesäkuussa, jolloin nähdään mikä tilanne on.

Kissan herpesvirus FHV-1 on vaipallinen DNA virus, joka tarttuu kissasta toiseen suu-, silmä- ja nenäeritteiden kautta nk. suorassa kontaktissa. Epäsuora kontakti on myös mahdollinen infektioreitti; viruksen on todettu pysyvän kosteassa ympäristössä infektiivisenä noin 18 tunnin ajan, mutta se tuhoutuu helposti yleisesti käytössä olevilla pesu- ja desinfektioaineilla. Ihminen voi toimia infektion välittäjänä, jolloin kissojen käsittelyn välissä kädet tulee aina desinfioida.

Viruksen itämisaika on tartunnasta on noin 2-5 vrk.  Se lisääntyy eli replikoituu kissojen silmien sidekalvon ja sarveiskalvon epiteelisoluissa ja ylähengitysteiden epiteelisoluissa, sekä leviää hermosoluihin, joihin se voi jäädä nk. latentiksi (piiloon). Virustartunta aiheuttaa usein kissoille ylähengitystieoireita, koska virus tuhoaa ylähengitysteiden epiteelisolukkoa replikoituessaan ja altistaa kissan myös sitä kautta toissijaisesti muille infektioille saman aikaisesti. Tuho voi olla niin voimakasta, että osa kissoista voi jäädä nk. kroonisiksi nuha- eli riniittipotilaiksi. Niin kutsuttu primääri infektio eli kissan ensimmäinen kontakti viruksen kanssa voi johtaa vakaviin oireisiin esim. kuume, apaattisuus, syömättömyys, aivastelu ja yskiminen sekä sierainvuoto. Sairastuminen ei yleensä ole kuolemaan johtava, mutta voi nuorella kissanpennulla johtaa toissijaisen bakteeritulehduksen kautta niin vakaviin keuhkotulehdusoireisiin, että pentuja menehtyy sitä kautta sairauteen. 

Silmäoireina tyypillisin oire kissoilla on sidekalvon tulehdus, jossa sidekalvo turvottelee ja on punoittava ja erittävä. Jos kissanpennun silmät eivät ole vielä avautuneet, voi tulehdus ilmetä silmän alueen turvotteluna ja eritettä kertyy luomien alle. Kissat siristelevät usein silmiään ja nähdään sarveiskalvon haavaumia, jotka pahimmillaan voivat johtaa sarveiskalvoa läpäiseviin haavaumiin. Viruksen replikoituessa sarveiskalvon epiteelisolussa se aiheuttaa epiteelisolun tuhoutumisen, josta seuraa haavautuma.  Samanaikaiset vauriot sidekalvolla ja sarveiskalvolla johtavat kiinnikkeiden muodostumiseen ja ne vaikuttavat sarveiskalvon pinnan anatomiaan ja sarveiskalvon kirkkauteen. Kiinnikkeiden myötä voi myös kehittyä kyynelkanavien tukkeuma, kroonista silmävuotoa, kuivasilmäsyyttä, silmäluomien ja vilkkuluomen liikkuvuuden heikentymistä sekä sarveiskalvon kirkkauden menetys, joka vaikuttaa näköön. Herpesviroosin on raportoitu ilmenevän usein saman aikaisesti esim. sarveiskalvon sekvesterimuodostumassa, eosinofiilisessä sarveiskalvo- ja sidekalvotulehduksessa sekä kuivasilmäisyydessä, mutta se onko virus aiheuttajan vai sivulöydös, ei ole varmaa. Myös siristelyn seurauksena esiintyvää alaluomen sisäänkääntymistä (nk. entropium) on liitetty herpesviruksen aiheuttamaksi. 

Ihomuutokset ovat yleensä herpesviruksen aiheuttamana punoittavia, turvonneita rupi/haavaumatyyppisiä pään ja kuonon alueella olevia muutoksia. 

On todettu, että noin 80% herpesviruksen sairastaneista kissoista jää nk. latenteiksi kantajiksi jossa stressitilanteet voivat aktivoida viruksen uudelleen ja kissa alkaa erittämään virusta uudelleen. Kissa erittää virusta infektion saatuaan noin 7-14 vrk ajan. Usein kissanpennut saavat tartunnan emoltaan, jos emo synnytyksen ja imetyksen laukaiseman stressitilanteen myötä alkaa erittämään virusta ympärilleen. Pentujen kannalta ratkaisevassa roolissa on emolta maidon kautta saatujen vasta-aineiden määrä, miten vakavasti ne sairastuvat herpesviroosiin. Vasta-aineita saaneella kissanpennulla voi kehittyä latentti herpesviroosi ilman että kissanpennulla on mitään kliinisiä oireita. Vasta-ainetasoihin voidaan vuorostaan vaikuttaa kissan rokotusohjelmilla. Tartuntoja tavataan erityisesti kissoilla, jotka asuvat isoissa populaatioissa, koska siellä tartuntapaine on myös kovempi. 

Sairautta epäillään aina tyypillisten oireiden ilmetessä, mutta sen varmistamiseksi voidaan käyttää nk. PCR testiä jonka avulla nenänielu tai sidekalvonäytteestä eristetään herpesviruksen DNA;ta. On   muistettava, että myös kliinisesti terve kissa voi erittää herpesvirusta. Vasta-ainetestien ottaminen on haasteellista, koska vasta-aineiden toteaminen ei auta erottamaan jo aiemmin sairastettua tautia aktiivisesta taudista tai rokotuksesta.

Ennaltaehkäisy: Kissoilla yleisesti käytössä olevissa rokotteissa on myös suoja herpesvirusta vastaan, mutta rokote ei anna 100% suojaa vaan yleensä vähentää kissan kliinisiä oireita ja lyhentää kissan virusta erittävää aikaa. Niin kuin kaikilla rokotuksilla, suoja perustuu ns. laumaimmuniteettiin, eli tautipaine vähenee, kun populaatio on rokotettu. Myös herpesvirustartunnan saaneet kissat suositellaan rokotettavaksi, kun niiden akuutti sairastuminen on ohi, sillä se on ainoa tapa saada elimistön vasta-ainetasoa ja sitä kautta puolustuskykyä nostettua. 

Kiitos Eläinsuojeluyhdistys Dewille, että saimme jakaa lukijoille Adelen tarinaa.