Kissojen ortopediset ongelmat

Nivelrikko kissalla

Nivelrikkoa esiintyy runsaasti etenkin vanhoilla kissoilla. Tutkimustuloksiin vaikuttaa tutkitun populaation ikähaarukka. Vanhemmilla kissoilla prosentit ovat erittäinkin korkeita, jopa 80%. Aikaisemmin kissojen nivelrikko-ongelmaa ei ole huomioitu ja vaikeutena on ortopedisen tutkimuksen suorittaminen kissalla ja se, että useimmiten ongelma esiintyy molemmissa eturaajoissa tai takaraajoissa, eli kissat ovat tavallaan tasarampoja.

Nivelsairauksien luokittelua

Osteoartriitti (OA) eli nivelrikko on etenevä ja monimuotoinen sairaus. Kliininen määritelmä on ”hitaasti etenevä nivelsairaus, johon liittyy kipua, jäykkyyttä ja rajoituksia nivelten liikeradoissa”. Nivelissä nivelruston tuhoutumisen seurauksena muodostuu uudisluuta nivelten reunoille.

Degeneratiivinen eli rappeutumasta johtuva nivelsairaus (DJD) on eri asia kuin nivelrikko. Tässä sairaudessa kaikki rappeuttavat muutokset kaikissa nivelissä kuuluvat tähän ryhmään, kuten selkärangan nikamien väliset silloittumat (spondyloosi), nikamien välilevyjen rappeutumat, polvikierukoiden mineralisaatio eli luutuminen, nivelsiteiden mineralisaatio jne.

Miten tiedän epäillä kissallani nivelrikkoa?

Suurin haaste on se, ettei kissa välttämättä osoita ontumisella kipuaan. Tärkeimmät merkit nivelrikosta ovat kissan elämäntyylin ja käytöksen muuttuminen nivelrikon kehittymisen myötä. Koska muutokset tulevat hitaasti, niin usein käytöksen muuttuminen selitetään ikääntymisellä. On joskus erittäin vaikeaa suorittaa kissalle kunnollinen ontumatutkimus. Myös se, että kissoilla röntgenkuvamuutokset eivät ole samanlaisia kuin koirilla, haastaa eläinlääkärin perehtymään kissan röntgenkuvien oikeaan tulkintaan. Kuten ihmisillä voi myös kissalla olla huomattavia nivelrustovaurioita, jotka eivät näy samalla tavalla röntgenkuvissa kuin koirien nivelvauriot.

Kissalla kroonisen nivelrikon tunnistamisen perustana on omistajalle suunnattu kysely tutkimushetkellä tai jopa kyselykaavake ennakkoon. Kyselyssä omistaja tulkitsee kissan käytöksen muuttumista tutussa ympäristössä. Muutokset aktiivisuudessa, liikkumiskyvyssä, itsensä puhtaana pitämisessä ja yleisessä olemuksessa ovat tärkeitä mittareita. Uusimmat tutkimukset tukevat ajatusta siitä, että kissan käytös ja olemus ovat tärkeimpiä indikaattoreita kissalla esiintyvästä nivelrikosta.

Käytösmuutokset

Esimerkkejä käytösmuutoksista, joita voi seurata kun selvitetään kissalla nivelrikko-ongelma.

Käytös	Muutos
Hyppääminen ylös/alas	Kissa epäröi ja miettii sekä ylös että alas hyppäämistä. Haluttomuus kulkea portaita. Ei halua eikä yritä hypätä korkealle.
Hyppyjen pituus ylös/alas	Tekee pienempiä hyppyjä, ts. ottaa monta pientä hyppyä mennessään korkeammalle. Hyppää harvemmin ylös.
Liikkeiden sulavuus	Kissa tulee jäykemmäksi ja vähemmän sulavaksi liikkeissään.
Tarpeilla käyminen	Kissa ei halua mennä samalla tavalla ulos tai ei halua käyttää omaa laatikkoaan. Vaikeuksia käyttää laatikkoa, ei aina ”osu” laatikkoon.
Lepo	Nukkuu enemmän ja lepää yleisestikin. Ei vaihda paikkaa vaan viettää pitkään samassa kohdassa ja nukkuu eri paikoissa kuin aikaisemmin.
Leikkiminen	Leikkii vähemmän, vaikea houkutella leikkimään. Ei aktiivisesti aloita leikkimistä.
Metsästäminen	Metsästää vähemmän kuin aikaisemmin.
Turkin laatu	Turkki on kuiva ja takkuinen joko yleisesti tai esim. takaselässä, mihin ei taivu puhdistamaan itseään. Puhdistaa itseään vähemmän ja lyhyempiä aikoja, saattaa puhdistaa yhtä kohtaa enemmän kuin aikaisemmin.
Kynsien teroitus	Käyttää raapimapuuta vähemmän. Vaihtaa paikkaa, jossa raapii ja yleensä alemmalla tasolla kuin aikaisemmin. Kynnet ylikasvavat ja jäävät mattoihin ja tekstiileihin kiinni. Lattiolla kuuluu kynnen osuminen kovaan alustaan.
Omistajien tai toisten kissojen sietäminen	Ei kaipaa kontaktia. Kiukuttelee toisille kissoille ja jopa omistajille.
Yleisvaikutelma	Kissa on hiljaisempi ja enemmän yksinään. Välttää omistajien ja toisten kissojen kanssa seurustelua.

Nivelrikon aiheuttajat ja sijainti

Kirjallisuudessa on raportoitu tutkimus yli 6 vuotiaista kissoista, jotka lähetettiin yliopistoklinikalle muista syistä kuin ortopediset ongelmat. Näistä kissoista 61% kärsi nivelrikosta ainakin yhdessä nivelessä ja 48% useammassa nivelessä. Eniten nivelrikkoa todettiin kyynärpäissä ja lonkkanivelissä ja nimenomaan molemmissa eturaajoissa tai takaraajoissa.

Useimmissa tapauksissa nivelrikko on nk. primaari tai idiopaattinen, eli ei löydy selkeää syytä kehittyneille muutoksille.Sekundaarinen nivelrikko on seurausta perussairaudesta, esim loukkaantumisesta.

Monesti omistajalta jää havaitsematta trauman syntyminen ja joillakin eläimillä taustalla onkin toistuvat mikrotraumat, joista seurauksena on nivelrikko.

Yksi syy kissan sekundaariseen nivelrikkoon on nk. mukopolysakkaridoosi (kertymätauti nivelen sisälle). Kyse on siis metabolisesta aineenvaihduntahäiriöstä, jossa näitä glykoosiaminoglykaaneja kertyy niveleen puuttuvan lysosomientsyymin toiminnan takia. Mukopolysakkaridit vaikuttavat luuston kehityksessä, rustojen, ihon, jänteiden ja sarveiskalvon rakentamisessa sekä nivelnesteessä, joka liukastaa ja suojaa nivelen rustopintaa.

Myös polvilumpion luksaatio eli sijoiltaan meno, kehityshäiriö värttinäluun yläosassa (josta seuraa kyynärnivelen sijoiltaanmeno), akromegalia eli kasvuhormonin liikatuotannosta johtuva raajojen liikakasvu, skottish fold osteokondromalasia eli luurustokudoksen kehityshäiriö ja muut artropatiat eli niveltulehdus-nivelen kehityshäiriökompleksit ovat nk. sekundaarisia artropatiotia.

Takapolven eturistisiteen repeytyminen voi olla osittain traumaattinen, mutta myös mikrotraumojen seurausta ylipainoisilla kissoilla.

Määrätyt rodut ovat herkempiä eri nivelrikkomuodoille.
Lonkkaniveldysplasia – Maine Coon
Kyynärnivelen nivelrikko – Burmat
Näillä mahdollisesti geneettiset syyt eri häiriöihin.

Ruokintavirheet
A-vitamiinin yliannostuksesta (runsas maksan syöttäminen) seuraa muutoksia nivelnesteeseen ja nivelkapseliin. Kasvavan kissanpennun ruokintavirheet voivat johtaa nk. paper bone disease kompleksiin eli ”paperiluuston kehittymiseen ”, joka on kivulias tila ja joka pahimmassa tapauksesa johtaa luun murtumiin. Taustalla on ravinnon liian vähäinen kalsiumin saanti, mikä johtaa siihen, että luuston kasvuun tarvittava kalsium otetaan olemassa olevasta luustosta hormonitoiminnan aktivoituessa veren alhaisen kalkin vuoksi (nk. sekundäärinen ruokinnallinen hyperparathyroidismi). Tällaiset tilanteet voivat tulla esim. jos kissan pennulle syötetään ainoastaan lihaa kasvuaikana, jolloin fosforin suhde kalsiumiin on liian suuri. Optimaalisena kalsiumin ja fosforin suhteena on todettu olevan 1,2 :1-1,5:1, eli kalsiumia on ravinnossa 1,2-1,5 kertainen määrä verrattuna fosforiin.

Myös aikaisen kastraation tai sterilaation on viime vuosina todettu olevan riskitekijä kasvulinjojen murtumille, esim. reisiluun pään kasvulinjan murtumat varsinkin isoilla kissaroduilla kuten Maine Cooneilla. Aikaisen leikkauksen seurauksena syntyy epätasapaino sukupuolihormonien ja kasvuhormonin välille ja tästä seuraa patologisia muutoksia luustoon aikuisiällä.

Muut nivelrikon riskitekijät:

ylipaino
korkea ikä
korkea kolesteroliarvo veressä: liittyy ylipainoon

Nivelrikkopotilaan hoito:

Nivelrikkopotilaan hoidossa on tarkoitus vähentää kipua ja tulehdusreaktiota, parantaa nivelten liikeratoja ja jos mahdollista hidastaa sairauden eteneminen sekä parantaa kissan elämänlaatua.

Hoidon eri kategoriat

Painon pudotus, jos kissa on ylipainoinen, kodissa on kulkuramppeja, matalareunaiset laajat hiekkalaatikot, tukevat alustat, turkin ajelu ellei kissa pysty hoitamaan turkkiaan.
Lääkehoito, kipulääkkeet joiden käyttöä suunnitellaan kun kissan veriarvot tarkistettu ja varmistettu, ettei ole estettä lääkehoidolle.
Kondroprotektantit eli rustosuoja-aineet.
Erikoisruokavaliot, joita on usealla valmistajalla ja suurimmat hyödyt saadaan omega 3 rasvahappolisällä ja kollageenilisällä ruuassa.

KISSAN NORMAALIT LIIKEET; viime vuosina tutkimuksien kohteena

Biomekaaninen liikkeiden analysointi on jo vuosikymmenet ollut perustutkimusta ortopedisten sairauksien tutkimus- ja hoitosuunnittelussa.

Liikkeiden analysoinnissa mitataan nk. ground reaction forces (GRF ) eli alustaan tulevan voiman mittausta alustalla, johon on asetettu painemittaus (pressure sensitive walkway = PSW).

Muita mitattavia parametreja ovat nk. peak vertical force (PVz) eli maksimipisteen vertikaali voima ja vertikaalinen impulssi eli VI, IFz.

Kissoilla on tehty vasta muutama liikeanalyysitutkimus, jossa on keskitytty nimenomaan alustaan tulevan voiman mittaukseen. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, voidaanko normaalin ei treenatun kissan liikkeestä kerätä analyysitietoa sen kävellessä ja hypätessä ja erotella eri raajojen voimaa ja liikettä. Tutkimuksessa todettiin, että suurimmat voimat kohdistuvat eturaajoihin. On siis selvää, että kissat ovat ”eturaajapainoitteisia ” ja vamman seurauksena voimat ovat suurempia eturaajoihin. Toisaalta on todettu, että kissan laukka on nk. rototary eli kiertävä laukka, eikä kissa esim. voi peitsata (kulkea kamelikäyntiä, jossa molemmat saman puolen raajat viedään yhtä aikaa eteenpäin).

Sukupuolierojakaan ei todettu muussa kuin että uroksilla on pidempi askel kuin naarailla. Yleensä tämä johtuu siitä, että kollilla on pidemmät raajat.

Kissan liikemekaniikka verrattuna koiraan eroaa muutamissa kohdissa. Maksimipisteen vertikaali voima on kissalla suurempi takaraajassa ponnistuksessa. Eturaajan vertikaali impulssi on alhaisempi kuin koiralla, koska kissalla on lyhyempi tukeutumisvaihe eturaajassa kuin mitä koiralla on. Kissan liikerata on takaraajan moottorilla toimiva, mutta etujalkadominantti liike.

Kirjallisuudessa on hyvin vähän informaatiota kissan kinetiikasta ja kinemaattisesta biomekaniikasta. Tutkimalla enemmän normaaleja kissoja ymmärrettäisiin paremmin kissojen biomekaniikan ja liikeratojen salaisuuksia, jolloin voidaan myös jatkossa havaita poikkeamia paremmin ortopedisten sairauksien ilmetessä.