Puhelin: 02 2761 999
vastaanotto@koirakissaklinikka.fi
Raviraitti 45, Metsämäki, Turku
Avoinna arkisin ma-to 8-20, pe 8-19.
La päivystys ajanvarauksella klo 9-17.
Avoinna arkisin ma-to 8-20, pe 8-19.
La päivystys ajanvarauksella klo 9-17.
Kissoilla maitohampaita on 26 kpl, pysyviä 30. Pysyvät hampaat ovat yleensä puhjenneet 7 kuukauden ikään mennessä. Pysyvien hampaiden puhkeamista tulee seurata. Vaikka kissoilla maitohampaiden jääminen ei ole niin tavallista kuin koirilla on hyvä seurata, että maitohampaat lähtevät pysyvien puhjetessa. Myös kissoilla tavataan purentavikoja, vaikkakaan ne eivät ole kovin yleisiä. Tarvittaessa purenta kannattaa tarkastuttaa eläinlääkärillä, jotta voidaan arvioida mahdollisten jatkotoimenpiteiden tarve.
Kissoilla tavataan plakista johtuvia sairauksia. Plakki kertyy hampaiden pinnalle, mineralisoituu hammaskiveksi, johon toimii taas alustana plakille jne. Plakki aiheuttaa ientulehduksen josta seuraa hampaan tukikudoksen tulehdus, parodontiitti, jolloin havaitaan ienpakoa, hammasta ympäröivää luukatoa, hammas alkaa heilua ja lopulta irtoaa. Parodontiittia ehkäistään hampaiden säännöllisellä päivittäisellä kotihoidolla. Kissa kannattaa opettaa hampaiden harjaamiseen jo pikkupennusta alkaen, mutta aikuisenkin kissan on mahdollista oppia toimenpiteeseen.
Kissoilla tavataan myös suutulehdusta, jonka taustalla on useita tekijöitä. Tilanne vaatii aina tutkimuksia ja tarvittavan hammashoidon sekä kotihoidon.
Kissan suu onkin hyvä tarkastaa kotona säännöllisesti, ja mikäli havaittavissa on poikkeavaa tai kipuilua, on tilanne aina hyvä tarkastaa eläinlääkärillä. Suutulehdusta tavataan myös hyvin nuorilla kissoilla.
Suun kotihoito tulee aloittaa jo pennulla, vaikka aikuisella tai vanhuksellakaan se ei ole myöhäistä. Hampaiden harjaus tulee aloittaa silloin kun hampaat ovat hyvässä kunnossa, koska tulehtuneet ikenet ovat arat ja harjaaminen tuottaa kipua. Keski-ikäisellä ja vanhalla eläimellä hampaiden harjaus on hyvä aloittaa sen jälkeen kun suu on tarkastettu ja puhdistettu eläinlääkärin toimesta.
Hampaiden harjaaminen tehdään säännöllisesti päivittäin. Harjaamisesta kannattaa tehdä toistuva rutiini, jonka jälkeen eläin palkitaan. Tarjolla on erilaisia harjoja ja sormiharjoja. Hammastahnana tulee käyttää eläimelle tarkoitettua tahnaa. Ihmiselle tarkoitettua tahnaa ei saa käyttää! Tahnan merkitys on vähäinen, mutta tahnat ovat maustettuja ja tekevät usein harjauksesta mieluisamman. Hammastahna kannattaa puristaa syvälle harjaksiin, jolloin maku kestää pidempään eikä tahna häivy heti ensimmäisellä harjankosketuksella.
Hampaiden harjauksen opettelu tehdään asteittain edeten. Aloitetaan totuttamalla eläin ienrajan harjaamiseen yläkulmahampaan ienrajasta. Tästä edetään ylähampaiden ulkopinnoille, jonne kertyy useilla eläimillä eniten hammaskiveä. Yläulkopintojen harjaamisen sujuessa siirrytään harjaamaan alahampaiden ulkopinnat. Suuta tulee usein hieman avata, jotta päästään harjaamaan ala M1 hampaan ulkopinta kunnolla. Ulkopintojen jälkeen siirrytään harjaamaan sisäpinnat. Kaikissa opetteluvaiheissa kannattaa käyttää makupaloja tai muuta palkkiota oppimisen tehostamiseksi. Opettelussa edetään hiljalleen astettain, hosumalla ei hampaiden harjaamisesti, kuten ei muistakaan hoitotoimenpiteistä, tule mitään ja opetteluun kannattaa panostaa.
Hampaiden harjaaminen on ehdottomasti tehokkain keino estää plakin kertymistä. Mikäli harjaaminen ei syytä tai toisesta onnistu, on markkinoilla useita tuotteita joista voi olla hyötyä suun hoidossa, kuten puruluut, plakin ehkäisyyn tarkoitetut erikoisruokavaliot, klorheksidiinipitoiset suuhuuhteet ja -geelit jne.
Vaikka hampaita harjataan säännöllisesti, plakkia ja hammaskiveä voi kertyä mm. ikenien alle ja hampaiden väleihin. Siksi säännöllinen harjaaminen ei poista säännöllisesti tehtävää hammaskivenpoistotarvetta. Hammaskivenpoisto ja suun tarkastus tehdään aina yleisanestesiassa.
Kissoilla tavataan usein hammassyöpymiä, joissa hampaan rakenne alkaa tuhoutua. Sairauden syytä ei tunneta. Muutosten esiintyessä hampaan kruunun alueella ovat ne kivuliaita. Tavallisin paikka on ienraja. Kivusta huolimatta kissat yleensä syövät normaalisti, eikä kipu ole helposti havaittavissa. Kissoilla on tärkeä hammashoidon yhteydessä tehdä hampaiden röntgenkuvaus, jolla selvitetään mahdolliset syöpymämuutokset ja niiden laajuus.
Hammassyöpymien hoitona on hampaiden poisto. Paikkaus ei kannata, koska muutokset etenevät paikkauksesta huolimatta. Aina ei hammas ole enää kokonaan poistettavissa, joissain tapauksissa hampaan juuri on saattanut korvautua kokonaan luulla. Tällöin voidaan poiston sijaan tehdä ns. kruunuamputaatio, eli poistetaan jäljellä oleva kruunu. Tilanne arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja tehtävä toimenpide tilanteen mukaan.
Hammassyöpymät voivat liittyä myös ientulehdukseen tai parodontiittiin. Näissäkin tapauksissa hoitona on poisto.
Hammasmurtumat on hyvä tarkastutaa eläinlääkärillä. Komplisoidut murtumat ovat kivuliaita ja vaativat hoitoa. Kissan suu onkin hyvä kotona tarkastaa säännöllisesti muutosten varalta ja vuosittain yleisanestesiassa tehtävä hammashoito hampaiden röntgenkuvauksineen on suositeltavaa.
Artikkelin kirjoittanut eläinlääkäri Saara Kauppila, Koira-Kissaklinikka
Lisää kissojen hampaista täältä linkistä I Cat Care sivuilta.
