Puhelin: 02 2761 999
vastaanotto@koirakissaklinikka.fi
Raviraitti 45, Metsämäki, Turku
Avoinna arkisin ma-to 8-20, pe 8-19.
La päivystys ajanvarauksella klo 9-17.
Avoinna arkisin ma-to 8-20, pe 8-19.
La päivystys ajanvarauksella klo 9-17.
Kun kissa juoksee ympäriinsä ilman selkeää määränpäätä ja alkaa sen jälkeen tai sitä ennen vimmatusti nuolemaan tai jopa repimään takaselkäänsä tai hännän tyveä, voi tilanne omistajan mielestä vaikuttaa joskus vain hauskalta, mutta tähän voi kätkeytyä vakavampaakin. Lisäksi kissoilla tavataan suun alueella harvinaista kipusyndroomaa, jossa kipu on jäljellä, vaikka kipua aiheuttava ongelma (esim. parodontiitti, hammassyöpymät, uudismuodostuma) olisikin saatu pois.
Feline hyperesthesia syndrome eli FHS on kissoilla tavattava oireyhtymä, jossa hermotus on yliherkkä ja kissa voi tuntea kipua ja kihelmöintiä poikkeavalla tavalla. Tilasta käytetään myös mm. nimityksiä ”rolling skin syndrome”, ”twitchy cat disease”, ”atypical neurodermatitis”, ”apparent neuritis” ja ”psychomotor epilepsy”.
Tyypilliset oireet esiintyvät yleensä kohtauksittain ja kestävät useimmiten noin 1-2 minuuttia kerrallaan. Yleisiin oireisiin lukeutuvat etenkin hännäntyven, lannerangan alueen ja takaselän ylenpalttinen nuoleminen/repiminen, selkänahan nykiminen ja rullaaminen, hännän päämäärätön ja laaja-alainen heiluttaminen/vispaaminen, pupillien laajentuminen (mydriaasi) ja epänormaali naukuminen ja huutaminen. Näihin hyvin yleisesti liittyy outoa säntäilyä kuten ”itseään pakoon juoksemista”. Toisinaan voi näyttää siltä kuin kissa näkisi hallusinaatioita. Hännän pakonomainen jahtaaminen voi toisinaan olla FHS:aan liittyvä. Joskus kissa ottaa repimisen kohteeksi jonkin tietyn muun alueen, kuten kyljen, raajan, hännänpään tai peräaukon alueen. Joillakin kissoilla voi esiintyä virtsanvaluminen alleen kohtauksen aikana ja toiset voivat käyttäytyä kuin olisivat kiimassa. Pahimmillaan kissa repii ihonsa toistuvasti auki tai voi käyttäytyä aggressiivisesti muita eläimiä ja ihmisiä kohtaan. Joskus tietyn alueen koskettaminen voi saada aikaan, että kissa alkaa oireilla, tarkoittaahan hyperestesia lääketieteessäkin ”liikatuntoisuutta”. Osalla kissoista oireet saattavat olla monta kertaa päivässä toistuvia, osalla paljon harvemmin ja vain tietyissä tilanteissa (esim. stressin yhteydessä).
FHS:n tarkkaa mekanismia ei vielä tiedetä. Oireyhtymälle altistavat monet tekijät. Esimerkiksi pitkittynyt stressi, kutina, ortopediset sairaudet, neurologiset sairaudet ja kasvaimet ovat mahdollisia aiheuttajia. Koska kyseessä on oireyhtymä, ei FHS:lle ole olemassa erillistä omaa testiä, jolla tilan voisi diagnosoida. Tilaa voi esiintyä kaikilla roduilla, muita herkemmiksi mainitaan siamilainen, burma, persialainen ja abessinialainen. Yleensä FHS-oireilu alkaa nuorella iällä, alle 5-7-vuotiailla kissoilla.
Kun kissalla todetaan tyypillisiä oireita, yritetään selvittää taustatekijöitä. Jos kissalla on esim. korvien raapimista, voivat allergiat olla todennäköisin taustasyy. Jos kissa on arka, välit muiden kissojen kanssa eivät ole hyvät, kissa merkkailee asuntoa, kissa reagoi ulkona vierailevien kissojen näkemiseen tai merkkailuihin, stressi on todennäköistä. Etenkin vanhoilla kissoilla kasvainmuutokset ovat mahdollisia. Nivelten, selkärangan ja lihasten ongelmat kuten nivelrikko ja spondyloosi voivat kroonistuessaan aiheuttaa hermoston tarpeetonta herkistymistä. Diagnostisella kuvantamisella, kuten röntgenillä, ultraäänitutkimuksella, CT- ja magneettikuvauksella voidaan selvitellä taustatekijöitä, toki verikokeita ja mahdollisia muita testejä unohtamatta. Kissalla saattaa olla myös useampi kuin yksi altistava tekijä samaan aikaan.
Hyvin monesti altistava tekijä jää hämärän peittoon. Jos altistava tekijä on arvattavissa, yritetään saada tätä kuriin. Esimerkiksi allergiaepäilyissä ruokavaliomuutoksilla (eliminaatiodieetti joko hydrolysoidulla ruoalla tai monoproteiiniruoalla), kutinaa lieventävillä lääkityksillä (mm. kortisoni, siklosporiini, antihistamiinit, oklasitinibi) ja mm. omega-3-rasvahappolisillä voidaan saada vastetta. Stressiä voidaan yrittää lievittää olosuhdemuutoksien lisäksi mm. rauhoittavilla ravintolisillä, feromonivalmisteilla ja joissain tapauksessa reseptilääkkeilläkin (kuten fluoksetiini tai amitriptyliini). Tulehduskipulääkkeet kuten meloksikaami toimivat yleensä huonosti pitkittyneisiin FHS-oireisiin. Gabapentiini on eräs yleislääke FHS:n hoitoon. Tietyissä tiloissa (kuten krooninen nivelrikko, selän spondyloosi ja syöpäkipu) se auttaa muutenkin kivun hillinnässä. Joillekin voi toimia parhaiten epilepsialääkkeenä tunnettu fenobarbitaali.
Yleensä oireyhtymän hoito vaatii elinikäisen lääkityksen. Joissain tilanteissa tarvitaan yhdistelmälääkityksiä ja on kissoja, joille ei löydy apua lääkityksistäkään. Akupunktiosta ovat jotkut kissat saaneet myös lisäapua.
Lopuksi muutama sana suuhun liittyvästä kivuliaasta tilasta, feline orofacial pain syndromasta (FOPS). Siinä pään ns. kolmoishermossa tai sen gangliossa (eli hermosolmussa) olevissa hermosignaaleissa on ongelmaa, jolloin kissalle syntyy poikkeava pitkittynyt kivun tuntemus vaikkei itse kohdekudoksessa olisikaan enää varsinaista kivun aiheuttajaa kuten hammassyöpymiä, murtumia, parodontiittia, hammasjuuripaiseita tai kasvaimia. Se aiheuttaa ajoittaisia, erittäin voimakkaita kipuoireita suuhun, yleensä toispuoleisesti. Kissa saattaa purra kieltään, repiä suutaan tassuilla, maiskuttaa ja mälvätä suutaan, huulet voivat väpättää ja syöminen voi olla vaikeaa. Suun kosketus ja ruokailu usein pahentavat oireita.
FOPS:lle altistavat mm. hammasongelmat ja stressi mutta myös perinnöllinen alttius on olemassa etenkin burmakissoilla, suurin osa raportoiduista tapauksista onkin burmia. Sen hoidossa voidaan käyttää mm. fenobarbitaalia ja gabapentiiniä, kun on ensin saatu todennettua, ettei suussa ole hampaiden poistoa vaativia vauriota. Tutkimuksissa noin 10 % kissoista ei ole vastannut kuitenkaan mihinkään hoitoon niin että kissan elämänlaatu olisi hyvä.
