Kissoille kehittyy ajansaatossa elimistön rappeutumista. Esimerkiksi nivelrikko, munuaisten vajaatoiminta ja näön ja kuulon heikentyminen ovat yleisiä vaivoja seniorikissoilla. Lisäksi kissoilla tapahtuu siinä missä ihmiselläkin aivotoiminnan heikentymistä eli kognitiivista dysfunktiota, dementiaa. Niin dementiaa kuin muitakin sairauksia voidaan kuitenkin pystyä lievittämään ja helpottamaan kissan oloa vanhoilla päivillä.
Hermosolut rappeutuvat luonnollisestikin ajansaatossa. Hermosolujen suuri rasva-ainepitoisuus tekee niistä alttiita vapaille radikaaleille eli aineille, jotka tuhoavat molekyylejä aiheuttaen DNA- ja soluvaurioita. Aivokudokseen kertyvä b-amyloidi lisää vapaiden radikaalien määrää, tulehdusprosessia ja on itsessäänkin hermosoluja vaurioittava. Magneettikuvissa dementikkokissan aivokuori on ohentunut ja aivokammiot suurentuneet.
Prosessia voi nopeuttaa mm. kohonnut verenpaine, sydänsairaudet, veritulpat ja esimerkiksi tulehdussairauksista ja ympäristön ja elimistön haitallisista aineista johtuva oksidatiivinen stressi. Masentuneisuus ja stressi lisäävät taipumista hermoston kulumiselle ennenaikaisesti. Myös ylipainon aiheuttama elimistön krooninen tulehdustila voi edistää aivokudokseen kohdistuvaa rasitusta.
Dementiassa on yleistä, että kissa ei aina muista mitä on tekemässä tai tehnyt ja mistä mm. hiekkalaatikko löytyy. Uusien asioiden oppiminen heikentyy ja muutokset voivat stressata kissaa suuresti. Selvimpänä oireena yleensä kissa myös on levoton ja huutelee kovaan ääneen etenkin yöaikaan. Päiväsaikaan kissa taas saattaa olla kovinkin väsyneen oloinen. Kissan käytös saattaa myös muuttua (esimerkiksi aggressiiviseksi, vetäytyväksi tai välinpitämättömäksi) eikä välttämättä tunnista tuttuja ihmisiä, eläimiä tai asioita.
Dementian kehittymistä ja oireita voidaan yrittää hidastaa ja lievittää monin keinoin. Ravintolisillä, kuten rasvahapoilla ja lipideillä (mm. omega-3-rasvahapot,fosfatidyyliseriini), koentsyymi Q10:llä, L-karnitiinilla, seleenillä, E-ja C-vitamiinilla ja N-asetyylikysteiinillä on todettu olevan suotuisia vaikutuksia ja vähentävän dementiaoireita. Esimerkiksi Aktivait Cat on hyvä ravintolisä, siinä on edellämainittuja aineita. Myös B-vitamiinien anto on hyväksi. Alustavissa tutkimuksissa ainakin lievissä dementiaoireissa myös neidonhiuspuu-uutteen sisältämät flavonoidit ja muut yhdisteet ja s-adenosyylimetioniini (SAMe) voi vähentää oireita. Ravintolisien hyödyllisyys perustuu esimerkiksi niiden antioksidanttisiin ja anti-inflammatorisiin ominaisuuksiin, hermovälittäjäaineiden toiminnan muutoksiin, verenkierron parantamiseen ja solukuolemien hidastamiseen.
Osalla kissoista dementin yksi osamuoto voi ilmentyä lisääntyneenä arkuutena ja stressiherkkyytenä. Pistorasiaan laitettavat haihduttimet (feromonit tai valeriaana) voivat tasoittaa kissan stressiä. Hiljainen taustamusiikki tai radio voi rauhoittaa kissaa varsinkin omistajan ollessa pois kodista. Yövalo voi auttaa myös, varsinkin, jos kissalla on samaan aikaan heikentynyt näkö. Stressiä lievittävistä ravintolisistä, ruokavalioista ja joskus myös reseptilääkkeistä voi olla hyötyä. Vanhalla kissalla on kuitenkin poissuljettava mahdollisuuksien mukaan elimelliset syyt aralle käytökselle ensin.
Joskus kissoillakin saattaa esiintyä unettomuutta ja vaikeuksia saavuttaa syvää unta. Melatoniinia voidaan kokeilla kissoillakin.
Toisinaan dementian aiheuttamia käytösmuutoksia voidaan lievittää dementialääkkeillä kuten selegiliinillä, vaikutuksen alkamisen näkyminen voi kestää muutamia viikkoja. Selegiliini tehostaa antioksidanttien toimintaa ja lisää typpioksidin määrää, minkä puolestaan on todettu lisäävän verenkiertoa ja auttavan muistiprosesseissa ja auttavan pidentämään laadukasta elinaikaa.
Tärkeää olisi myös kissalle annettu aivojumppa eli antaa esim. aktivointileluista ruoka ja piilottaa ruokaa pitkin asuntoa ja toki tarjota monipuolisia leikkimismahdollisuuksia ja esimerkiksi ulkoilua tai edes ulkoilman hajuja (mm. esim. käpyjä ja lehtiä), luonto-ohjelmien näyttämistä tai kissoille tarkoitettuja ”mobiilipelejä”. Aivotyöskentely stimuloi aivoja. Dementian ehkäisyssä jo pentu- ja aikuisiän aikainen kissan aktivoiminen vähentää dementian syntyriskiä.
Toisinaan voi olla tarpeen helpottaa kissan resurssien käyttömahdollisuuksia. Hiekkalaatikon, nukkumispaikan, vesipisteen ja ruokintapaikan etäisyyksiä saattaa olla tarpeen pienentää, jotta ne ovat helpommin saavutettavissa. Tarvittaessa kissalle on tarjottava helpottavia porrasaskelmia ja ramppeja. Hiekkalaatikon pitäisi olla tarpeeksi iso ja sinne pitäisi olla helppo mennä, mielellään ainakin etuosastaan madallettu. Monella kissalla on nivelrikko dementian lisäksi, joten mahdollinen hiekkalaatikkomuutos on yleensä hyödyksi. Juomista ja syömistä saattaa helpottaa astian korottaminen ylemmäksi. Turkin pesu voi unohtua, mutta taustalla voi olla myös kiputiloja, joten lyhytkarvainenkin kissa tarvitsee turkin kampaamista ja pitkäkarvaisen kissan takkuja voi joutua selvittelemään useammin.
Dementian oireita, kuten käytösmuutoksia, huutamista, levottomuutta ja unohtelua voivat kuitenkin matkia monet tilat ja sairaudet. Dementian diagnosointi onkin muiden syiden poissulkemista. Erittäin yleistä on myös, että kissalla on samaan aikaan useita sairauksia ja täten kissalla voi olla samaan aikaan sekä dementiaa että esimerkiksi kilpirauhasen liikatoimintaa. Etenkin alkutilanteessa voi olla siis vaikeaa saada selville, mitkä oireet johtuvat mistäkin sairaudesta. Jos kissan oireet pahentuvat ja etenkin jos tulee toispuoleisia neurologisia oireita, epäilys esimerkiksi aivokasvaimista nousee epäilyksi.
Dementian kaltaisia oireita voivat aiheuttaa esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta, kohonnut verenpaine, maksa- ja munuaissairaudet, diabetes mellitus, virtsatietulehdukset, kasvaimet, kuuroutuminen, sokeutuminen, ravitsemukselliset puutossairaudet ja tietyt tulehdussairaudet. Kiputilat selässä ja nivelissä voivat toisinaan olla syyllisiä.
Vanhalta kissalta olisikin hyvä ottaa laajojen verikokeiden lisäksi ainakin verenpaine ja virtsanäyte. Tarvittaessa apuvälineenä voidaan käyttää esimerkiksi röntgenkuvausta, ultraäänitutkimusta tai CT -tai magneettikuvausta. Sokeutumista epäiltäessä perusteellinen silmätutkimus on paikallaan. Joskus pitää toteuttaa kokeilu kipulääkkeellä kiputilojen varalta. Joissakin tilanteissa tulehduskipulääkkeet saattavat vähentää aivoja vaurioittavan b-amyloidin syntymistä ja kertymistä.
Ikääntyminen vaikuttaa koko kissan elimistöön. Se on väistämätön prosessi, mutta osaa tiloista pystytään helpottamaan ja hidastamaan, jotta kissalle saataisiin loppuajaksi arvokas vanhuus. Kissan ei siis tarvitse kärsiä vanhuuden tuomista vaivoista kuten nivelrikosta, hammaskivusta tai sisäelinsairaudesta, vaan niihin pitäisi puuttua.
Lihasmassa vähentyy vanhoilla kissoilla luonnostaan, kehittyy ns. sarkopeniaa. Selkeä sarkopenia on kuitenkin yleensä seurausta jostain taustaongelmasta kuten munuaisten vajaatoiminnasta, kilpirauhasen liikatoiminnasta, suolistosairauksista tai kasvaimista, myös nivel- ja selkäsairauksista.
Vanhalla kissalla ravintoaineiden saanti heikentyy. Kissan maku- ja hajuaistin heikentyminen voi johtaa nirsoiluun. Ruoansulatuskanavan toiminta huonontuu luontaisestikin, jolloin esimerkiksi proteiinien, vitamiinien ja rasvojen imeytyminen heikentyy. Kissoilla on myös erittäin yleisesti varsinaisia suolistosairauksia (mm. CIE/IKE eli ”IBD”). Monesti vanhoille kissoille proteiininsaantia pitäisikin lisätä ja ellei sairaudellista estettä ole, voi penturuokaakin antaa huoletta vanhalle kissalle. Monella vanhalla kissalla on etenkin B12-vitamiinin puute, joka voi itsessään aiheuttaa dementiaoireita. B12-vitamiinin ja muiden B-vitamiinien anto olisikin vanhalle kissalle suotavaa. Ja myös dementiaosuudessa mainittujen ravintolisien syöttö olisi vanhenevalle kissalle ennaltaehkäisynä hyväksi.
Monesti myös kissan luontainen janontunne vähentyy entisestään vanhetessa. Täten etenkin virtsaamista lisäävät sairaudet kuten munuaisten vajaatoiminta aiheuttavat kissalle entistä enemmän kroonista kuivumista, ja vaikka voi vaikuttaa siltä, että kissa juo normaalia enemmän, niin sen hetkiseen elimistön tarpeeseen vedensaanti voi ollakin liian vähäistä. Heikentynyt juominen altistaa kissaa ummetukselle, joten märkäruoan syöttäminen auttaa ummetuksen ja kuivumisen ehkäisemisessä. Tarvittaessa kissaa on hyvä nesteyttää nahan alle esim. viikoittain.
Anaalirauhasvaivat ovat luultua yleisempiä kissoilla. Ne ovat monesti hyvin piileviä. Joskus ne voivat aiheuttaa joskus vain kissan vetäytyneisyyttä, joskus hyppimishaluttomuutta. Klassisesti kissa voi hangata takapuoltaan maahan, nuolla tiheästi peräaukon tai alavatsan aluetta tai voi esiintyä anaalirauhaspaiseen takia voimakasta kipua ja ihon läpi fistelöitynyttä onteloa. Anaalirauhasten tunnustelu onkin monesti tarpeen terveystarkastuksissa.
Normaalia ikääntymisprosessia silmissä on vaaraton linssin proteiinin sinertävä tiivistymä, nukleaariskleroosi, ja värikalvon rappeutuma, iiris atrofia, joka ilmenee värikalvon normaalin pigmentin häviämisellä läikittäin. Nukleaariskleroosi ei yleensä vaikuta kissan näkökykyyn merkittävästi. Joskus iiris atrofia voi aiheuttaa valonarkuutta, jos normaali valonsäätely silmään estyy. Toki on poissuljettava tarvittaessa varsinaiset silmäsairaudet kuten glaukooma, kaihi sekä värikalvon ruskeat suurentuvat kolmiulotteiset läikät, jotka voivat olla pahimmillaan melanoomaa.
Korkea verenpaine voi aiheuttaa kissalle äkillistä sokeutumista verkkokalvon repeytymisen takia. Kuulo heikentyy yleisesti kissan ikääntyessä ja korviin myös saattaa kertyä enemmän vaikkua kuin normaalisti ja tulehdusriski voi olla suurentunut.
Vanhenevan kissan immuunijärjestelmä heikkenee, jolloin kissa on herkempi saamaan tulehduksia ja uudismuodostumia. Virtsatietulehduksen osuus kasvaakin virtsaongelmien syynä kissan vanhetessa. Erilaisia patteja ja syyliä voi tulla täten herkemmin ihoon ja muualle elimistöön, valitettavasti myös syöpäsairaudet ovat hyvin yleisiä kissoilla. Munuaisten ja maksan heikentynyt toiminta voi antaa aihetta vähentää tiettyjen lääkkeiden annosta.
Turkin laatu voi heikentyä itsessäänkin ja kissallekin voi tulla turkin harmaantumista tai esimerkiksi silmäluomien, nenän ja huulien pigmentoitumista. Kissa saattaa tarvita enemmän apua turkin hoidossa. Kynsien hoito vähentyy, joskus nivelrikonkin takia, jolloin ylipitkäksi kasvaneet kynnet ovat vaarassa kasvaa jopa syvälle anturaan saakka tai revetä juuttuessaan kiinni mattoon. Kynsien kunto olisikin syytä tarkistaa ajoittain ja lyhentää kynsiä tarpeen mukaan.
Hammassairaudet ovat myös erittäin yleisiä. Syöpymien ja parodontiitin aiheuttama kipu vähentää kissan elämänlaatua, joten vanhankin kissan hampaat pitäisi hoidattaa. Nykyaikaiset anestesiakäytännöt ovat sen verran turvallisia, että korkea ikä ei ole itsessään syy jättää hammashoitoa tekemättä. Moni kissa piristyykin hammashoidon jälkeen, kun jomottava hammas on saatu pois!
Nivelrikko on erittäin yleinen kissoilla. Yli 12-vuotiaista kissoista yli 90 %:lla on nivelrikkoa. Nivelrikkoon liittyvä kipu voi aiheuttaa mm. hyppimisvaikeuksia, lisääntynyttä passiivisuutta, leikkimishaluttomuutta, tarpeiden tekoa vääriin paikkoihin, turkin takkuuntumista, aggressiivisuutta, vetäytymistä ja joskus myös lisääntynyttä äänekkyyttä/levottomuutta. Oireet tulevat yleensä vähitellen hiipimällä eikä kissa monesti edes onnu. Nivelrikkoa voidaan hoitaa kipua lievittämällä ja hidastamalla nivelrikon etenemistä.
Nivelrikkoon suunnitellaan yksilöllisesti kipulääkitys. Yleisimmin käytetään tulehduskipulääkkeitä ja gabapentiiniä. Amantadiini voi auttaa joillekin. Uutena lääkevaihtoehtona on kerran kuukaudessa nahan alle pistettävä frunevetmabi (kauppanimi Solensia). Myös pentosaanipolysulfaatti (kauppanimi Cartrophen) voi auttaa kivun poistossa ja hidastaa nivelrikon etenemistä. Toisinaan myös niveliin injektoitavat lääkkeet auttavat, varsinkin jos nivelrikko on erityisen pahana yksittäisissä nivelissä. Laserterapia ja akupunktio voivat myös lievittää oireita. Monesti paras vaste saadaan yhdistelmälääkityksellä eli että annetaan useampaa kuin yhtä lääkettä, koska eri lääkkeet vaikuttavat eri prosesseihin nivelrikon yhteydessä.
Lisäksi kissalle olisi annettava esteettömämpää kulkua mm. hiekkalaatikolle, raapimisalustoille, ruoka- ja vesikupeille. Hiekkalaatikon pitäisi olla tarpeeksi iso ja mielellään madallettu. On joitain kissoja, jotka suosivat tyhjää laatikkoa, koska eivät saa tukevaa asentoa hiekassa nivelrikon takia. Nivelrikkoiselle kissalle on toisinaan miellyttävämpi vaakasuorassa oleva raapimisalusta eikä suinkaan pystysuuntainen.
Ravintolisät nivelrikon tukihoidossa ovat myös tärkeitä, koska ne tuovat rakennusaineita nivelille ja hidastavat prosessin etenemistä ja vähentävät myös kivun tunnetta. Omega-3-rasvahappovalmiste olisi nivelten lisäksi suotuisia myös koko elimistölle vähentämään oksidatiivista stressiä. Nivelravintolisien glukosamiini, denaturoitumaton kollageeni II, MSM, hyalyronihappo, E-vitamiini ja kondoitiinisulfaatti ovat hyödyllisiä nivelterveydelle. Joskus jo pelkkä nivelravintolisä helpottaa nivelrikko-oireita varsinkin alkuvaiheessa.