Hyperaldosteronismi – Lisämunuaisen sairaus kissalla

Vanhenevien kissojen tyypillisimpiä sairauksia ovat munuaisongelmat ja kilpirauhasen liikatoiminta. Niihin liittyy usein verenpaineen nousu ja sen aiheuttamat toissijaiset ongelmat. Lisämunuaisen tyypillisin sairaus kissalla on nk. primääri hyperaldosteronismi. Sairaus voi olla alkuun hieman harhaanjohtava, jos kissan verenpainetta tai veriarvoja ei tarkisteta. Kissalla voi olla hyvin epämääräisiä oireita, jotka voidaan tulkita esimerkiksi nivel- tai selkäkivuiksi. Oireiden taustalla on usein lihasheikkous, joka johtuu alhaisesta kaliumtasosta tai korkean verenpaineen aiheuttamasta tasapainohäiriöstä. Kissan tasapaino voi heitellä esimerkiksi hypätessä ja ponnistaessa tai nopeassa käännöksessä. Sairauden edetessä voi takajalkojen asento madaltua ”hiipiväksi.”

Hyperaldosteronismi on lisämunuaisen sairaus, jossa tuotetaan liikaa aldosteronia eli suolahormonia. Sairaus jaetaan ensisijaiseen ja toissijaiseen hyperaldosteronismiin. Ensisijainen tarkoittaa lisämunuaisesta itsestään johtuvaa ongelmaa, kun taas toissijainen on seurausta jonkun muun elimen ongelmasta, jossa lisämunuainen alkaa tuottamaan liikaa aldosteronia. 

Ensisijainen eli primääri hyperaldosteronismi

Lisämunuaisessa itsessään voi kehittyä esimerkiksi kasvain, joka voi olla joko hyvänlaatuinen (adenooma) tai pahanlaatuinen (karsinooma). On myös todettu esiintyvän nk. zona glomerulosan eli lisämunuaisen kuorikerroksen alueen liikakasvua, joka on nimetty idiopaattiseksi eli tuntemattomasta syystä syntyneeksi primääriksi hyperaldosteronismiksi. Primääri hyperaldosteronismi on yleisempää kissoilla kuin koirilla.

Toissijainen eli sekundaari  hyperaldosteronismi

Tässä aldosteronin eritys lisämunuaisesta lisääntyy vasteena reniinin-angiotensiini-aldosteroni systeemiin (RAAS) aktivoitumisesta. Järjestelmän aktivoituminen johtuu vähentyneestä munuaisten verenkierrosta. Verenkierron heikkeneminen voi johtua sydämen-, maksan-, tai munuaisten vajaatoiminnasta, tai alhaisen proteiinitason aiheuttamasta verenkierron volyymin vähenemisestä kun nesteitä valuu verenkierrosta ympäröiviin kudoksiin aiheuttaen kudosturvotusta.

Aldosteronin vaikutus elimistössä

Aldosteroni tuotetaan lisämunuaisen kuorikerroksessa eli zona glomerulosassa. Aldosteroni auttaa verenpaineen säätelyssä sekä solun ulkoisen nesteen säätelyssä ja sen eritys lisämunuaisesta  muuttuu elektrolyyttitasapainon ja munuaisten verenkierron perusteella. 

Munuaisen verenkierron säätelyä hallinnoi nk. RAAS järjestelmä sekä kaliumin solun ulkoinen konsentraatio. RAAS järjestelmä aktivoituu, jos munuaisten verenkierto heikkenee tai volyymi pienenee jolloin aldosteronia erittyy lisämunuaisesta. Reniini toimii aldosteronin tuotannon aktivoitsijana. Reniiniä tuotetaan munuaisten suonien seinämässä vasteena alentuneeseen verenpaineeseen. 

Aldosteronin lisääntynyt eritys saa aikaiseksi munuaisten lisääntyneen natriumin takaisinoton virtsasta sekä lisää kaliumin erittymistä virtsaan. Tämä elektrolyyttien vaihto edesauttaa nesteen kertymistä verenkiertoon ja solujen ulkopuoliseen tilaan, jonka avulla myös verenpaine nousee verenkierrossa.

Aldosteronilla  on myös todettu tulehdusta ja sidekudostumista edistäviä vaikutuksia ja se voi nopeuttaa munuaissairauden etenemistä aiheuttamalla verenkiertoon verihyytymiä ja verisuonien sidekudostumista. Primäärin hyperaldosteronismin epäillään olevan kissoilla usein yksi osatekijä munuaisten vajaatoiminnan etenemisessä.

Kliiniset oireet liittyvät kissoilla usein alhaiseen kaliumtasoon tai kohonneeseen verenpaineeseen.

Kohonnut verenpaine voi aiheuttaa kissoilla verenpurkaumia esimerkiksi silmissä joka ilmenee mm. silmän verkkokalvon irtaantumina ja silmän sisäisinä verenvuotoina ja johtaa pysyvään tai väliaikaiseen sokeuteen. 

Heikkous liikkuessa liittyy kaliumin alhaiseen tasoon, joka heikentää lihasten toimintaa (nk. hypokaleminen  polymyopatia ). Lisäksi kissoilla voi olla vetämättömyyttä, pään roikkumista, takajalkojen kintereiden madaltumista (plantigrade stance), tai ne eivät pysty hyppäämään ja voivat jopa pyörtyillä. 

Kissoilla voi esiintyä lisääntynyttä juomista ja virtsaamista, ne voivat laihtua ja olla syömättömiä. Lisäksi kissoilla on todettu aika ajoin vatsaontelokipua, sydämen sivuääntä tai sydämen rytmin muutoksia (nk. laukkarytmi). Alhainen kaliumtaso usein ilmenee primäärissä hyperaldosteronismissa; yhdessä tutkimuksessa todettiin että 43/45 potilaista, joilla oli primääri hyperaldosteronismi oli myös alhainen kaliumtaso verinäytteissä. Kliiniset oireet kissoilla ilmenee  näkyvinä usein vasta kun kalium laskee alle 2,5 mEq/L.

Kissoilla voidaan todeta myös muita muutoksia veriarvoissa, kuten munuaisarvojen nousu, elektrolyyttimuutoksia kuten natriumin nousu, kloridin lasku, magnesiumin lasku ym. 

Myös progesteroni hormoni voi olla koholla, sillä se on aldosteronin tuotannon sivutuote.

Tutkimuksissa diagnoosin vahvistamisessa käytettään usein aldosteronin mittausta yksinään, koska se on laboratoriopalveluista parhaiten saatavilla. Taso voi vaihdella; se voi olla voimakkaasti koholla jos taustalla on lisämunuaisen kasvainsairaus, kun taas lisämunuaisen liikakasvussa taso voi olla vain lievästi koholla. 

Riippuen tilanteesta potilaita jatkotutkitaan usein keuhkoröntgenkuvilla, joiden avulla poissuljetaan mahdollisten kasvainten etäispesäkkeet. Tähän voidaan käyttää myös tietokonetomografiatutkimusta (ct) joka pystytään suorittamaan myös Koirakissaklinikalla. Vatsaontelon ultraäänitutkimus on myös tärkeä. Sen avulla arvioidaan vatsaontelon muiden elinten tilanne ja mahdolliset viitteet etäispesäkkeistä. Tutkimuksella selvitetään onko todettavissa lisämunuaisen massamuutoksia, kalkkeutumia, tai viitettä siitä että massa lisämunuaisessa  ulottuu lisämunuaisen vieressä kulkevaan takaonttolaskimoon jolloin leikkaus on lähes mahdoton toimenpide. Lisämunuaisen liikakasvun alkuvaiheessa ei ultraäänitutkimuksessa välttämättä ole vielä mitään löydöksiä koska muutokset ovat niin lieviä.

Sairauden ollessa vain lisämunuaisen toispuoleinen ongelma, voidaan kasvain poistaa kirurgisesti. Toimenpide on riskialtis ja voi altistaa kissan herkästi verenvuodoille ja verihyytymille johtuen lisämunuaisen sijainnista. Ennuste leikkaukselle on hyvä jos kissa selviää leikkauksesta ja jos mahdollinen kasvain ei ole lähettänyt etäispesäkkeitä. 

Lääkkeellinen hoito on ennusteeltaan huonompi, koska aldosteronin taso jää korkeaksi.

Vuosittaiset terveystarkastukset joissa otetaan verinäytteet ja mitataan verenpaine ovat etenkin vanhenevilla kissoilla äärettömän tärkeitä. Kun mahdolliset sairaudet todetaan aikaisessa vaiheessa, se lisää yleensä myös potilaan elinajanodotetta. 

johanna koponen

Johanna Koponen,
pieneläinsairauksiin erikoistuva eläinlääkäri