Kissojen käytös ja siihen liittyvät ihovaivat

Kissat käyttävät 30-50 % hereillä olevasta ajasta huolehtien turkistaan. Stressi ja konfliktit voivat lisätä nuolemista jopa häiritsevän runsaaksi ja sillä seurauksella että  kissat repivät turkkiaan ja purevat ihoa niin että iho kaljuuntuu. Usein tämä nuoleminen ja repiminen jää näkemättä koska kissat usein menevät piiloon kun ne häiritsevän paljon nuolevat turkkia/ihoaan.

Turkin lähdön syy voi olla  lääketieteellinen (ihosairaus tai systeemisairaus), muuttunut käytös stressin ja konfliktien  takia, pakonomainen  oireyhtymä (kuten ihmisillä pesuvimma) tai lääketieteellinen seuraus näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta. Kun pakonomainen käytös pahenee siitä seuraa  kipua, infektioita ja kutinaa. Omistajan reaktioista johtuen (kieltäminen, mahdollinen rankaisu) voi kissalla oireet entisestään voimistua.

Pakonomaiset oireyhtymät tai nk. stereotypiat  ovat monimuotoinen  ryhmä erilaisia oireita ja niiden taustat vaihtelevat. Tätä  ARB   lyhennettä (abnormal repetitive behaviors) käytetään ”diagnoosina” kunnes kaikki taustatekijät on selvitetty. Tärkeää on löytää mahdolliset lääketieteelliset syyt oireisiin. Kun kissa repii ja nyppii ihoa ja turkkiaan siitä seuraa aina tulehdusreaktio joka komplisoi tutkimuksia. Samoin stressi aiheuttaa osan lääketieteellisistä oireista. Vaikka lääketieteellinen syy löytyykin, saattaa käytösmuutokset pysyä joko psykologisten, hermostollisten, sisäelinten hormoonien  tasapainon järkkymisen tai immuunivälitteisten muutosten takia. Myös omistajan käytöksellä on suuri merkitys siinä miten stressi- tai konfliktitilanne saadaan laukaistua.

Pakonomaiset oireyhtymät ovat epänormaaleja, toistuvia, vaihtelevia ja fiksoituneita johonkin määränpäähän. Oireiden kiihtyminen ja  intensiivisyyden lisääntyminen  vaikeuttavat  käytöksen katkaisemista tai muuttamista. Kontrolli  puuttuu oireiden alkaessa  eikä  lopettamista pystytä kontrolloimaan. Pakonomainen käytös kuten itsensä vahingoittaminen tai hännän jahtaaminen voivat  syntyä sijaistoimintona   joko konfliktin tai turhautuneisuuden seurauksena. Konflikti syntyy kun eläimellä on kilpaileva motivaatio  tai on epävarma,  kun taas turhautumista tapahtuu kun eläin on motivoitunut saavuttamaan päämääränsä mutta joko fyysinen syy  tai muuttunut käytös estää sitä. Sijaistoiminnot voivat loppua jos laukaisevat tekijät tunnistetaan ja estetään.

Geneettiset tekijät vaikuttavat näihin stereotypioihin määrätyillä roduilla. Moni itämainen kissarotu on hyvin herkkä   saamaan näitä oireyhtymiä. 

Epänormaali serotoniinin välittyminen  aivoissa on todettu  yhdeksi syyksi pakonomaiselle käytökselle.  Kuten ihmisilläkin niin kissoilla serotoniinin   välittymiseen    vaikuttavat lääkkeet ovat tehokkaita   hoidossa. Uusissa tutkimuksissa on  toisaalta  todettu että monet hermovälittäjäaineet ovat näissä toiminnoissa mukana vaikuttamassa.  

Kissalla ihon raapimisen, repimisen, turkin nyppimisen  taustalla  olevia lääketieteellisiä syitä ovat monesti niitä jotka johtavat kipuun  tai kutinaan.

Näitä on esim. ruoka-aineyliherkkyys, atoppinen ihosairaus, yliherkkyys ulkoloisille , hiiva- ja sienitulehdukset, lisämunuaisen liikatoiminta, maksan toimintahäiriöstä seuraava nk. hepatokutaaninen syndrooma, kilpirauhasen liikatoiminta, hermokivut -hermostosairaudet, pahat nivelrikot (selän nivelrikkomuutokset , välilevysairaudet), anaalirauhastulehdukset, virtsatietulehdukset.

Kun selvitetään taustalla olevaa lääketieteellistä syytä, pitää aina samalla kertaa estää  stressiä   jotta  hillitään ei toivottua stereotypiaa.

Stressi vaikuttaa immuunijärjestelmään ja heikentynyt puolustusmekanismi voi johtaa tulehdukselliseen ihotulehdukseen, suolistosairauteen, hengitystie-ja virtsatietulehdukseen  ja moneen käytöshäiriöön.  Ihon  puolustusmekanismi heikkenee atopiassa jolloin sekä hiivat että bakteerit pääsevät ”tositoimiin”  ja aiheuttavat  tulehdusreaktion josta taas seuraa kutinaa, kipua ja lisästressiä.  Stressin yhteydessä vapautuvat opioidi peptidit pahentavat kutinaa. 

Psykogeeninen alopesia  eli  psyykkisestä syystä johtuvaa  kaljuuntumista.

Tämän diagnoosin takana on useimmiten muuta kuin psyykkiset syyt. Kissat tulevat tutkimuksiin koska ne nuolevat ihon  karvattomaksi. Usein    alavatsa  ja reisien sisäpinnat  ovat  nuolemisen kohteena. 

Eräässä tutkimuksessa oli todettu että 76.2 % lla kissoista oli lääketieteellinen syy nuolemiseen kuten atopia    ja ruoka-aineintoleranssin yhdistelmä (yleisin  syy), seuraavaksi vain ruoka-aine-intoleranssi, atooppinen  ihotulehdus, ulkoloisyliherkkyys. Monella kissalla oli  tulehdukselliset ihomuutokset  ihon koepalatutkimuksessa.   9.5 % lla oli psykogeeninen syy  ja 13.4 % lla oli yhdistelmä lääketieteellinen ja psykogeeninen syy. 

 Hyperestesia eli lisääntynyt tuntoherkkyys.

Tämä oireilu voi kytkeytyä moneen lääketieteelliseen ja käytökselliseen ongelmaan kuten ihosairaudet (kipu, kutina, infektiot) neurologiset sairaudet (lievä epilepsia, selkäydinsairaudet, hermotulehdukset) lihas-luustosairaudet (myopatiat, myelopatia)   sekä käytösongelmat, stereotypiat.

Tyypillistä on että kissalla on lihas-spasmeja, aggressiota itseään tai muita kohtaan, ääntelehtimistä ja juoksemista, suunnatonta nuolemista, itsensä vahingoittamista ja ulostamista ympäriinsä yleensä kun juoksee ympäri asuntoa. Kliiniset oireet vaihtelevat kissojen välissä ja joillakin on vain yhtä oireilua ja toisilla kaikkia oireita.

Tärkeää on sulkea pois ihosairaudet, kipua aiheuttavat sairaudet (esim. nivelvaivat -selkävaivat) ja systeemisairaudet sekä neurologiset sairaudet. 

Monesti lääkekokeiluja joudutaan tekemään, käytöshäiriöön esim.  serotoniinin estäjät, kipulääkitykset (hermokipulääkkeet ja tulehduskipulääkkeet).   

Hännän takaa -ajaminen

Hännän takaa -ajamisen taustalla voi olla stereotyyppinen käytöshäiriö mutta on lukuisia eri syitä jotka pitää sulkea pois. Alkuun kyseessä voi olla leikkimistä jossa häntää ajetaan takaa. Ihosairaudet, traumat, selkäydinkipu ja muut  hermopatiat voivat käynnistää käytöksen. Usein tarvitaan pitkälle menevää  diagnostista kuvantamista jotta neurologiset sairaudet saadaan poissuljettua. Mikäli kissa puree häntäänsä rikki niin tämä ennestään pahentaa käytöstä tulehduksen ja kivun takia.

Raapiminen

Syndrooma jolla voi olla joko käytökseen liittyvä tausta tai lääketieteellinen syy jossa ilmenee  äärimmäinen  niskan, pään, naaman ja suun  raapiminen. Kissalla neuropatia voi aiheuttaa kuonon pään tai niskan repimistä.

Kissan nk. orofakiaalinen kipu syndrooma eli trigeminushermon neuralgia tai ärsytystila voi myös aiheuttaa suun epämukavuuden tunnetta ja kielen vaurioittamista. Oireet voivat ilmetä kun kissa vaihtaa pysyvät hampaat (6 kk iässä) ja syndrooman uusiutumiseen voi liittyä hammassairaudet, keskikorvatulehdukset tai stressi. Burman kissalla on raportoitu taipumusta tähän.

Kivun hallinta nousee näissä tilanteissa tärkeäksi, yhdessä  stressin ja ahdistuksen hoidon kanssa.

Lääkkeistä kilpirauhasen liikatoimintaan käytettävä metimatsoli tiedetään myös satunnaisille  yksilöille aiheuttavan voimakasta kutinaa.

Sairauksien hoidossa joudutaan usein turvautumaan sekä lääkkeellisiin ja käytösongelmien hallintaan muuttamalla kissan ympäristöä. Huolehditaan siitä, että kissan tarpeet ympäristössä täyttyy. Riittävä määrä piilopaikkoja, korkealla sijaitsevia tähystyspaikkoja, nukkumapaikka ja alueita jossa kissa voi kulkea, esim. ulkotarha. 

Kouluttaminen positiivisen palkitsemisen kautta ja sopivasti virikkeitä tarjoava ympäristö josta stressitekijät on tunnistettu ja  eliminoitu. Positiivista viriketoimintaa kuten lelut joita voi ”metsästää”, leikkihetkiä omistajan kanssa, leluja jossa ruokaa sisällä voidaan käyttää kissan aktivoimiseksi ja opettaa ne yhdistämään ne sanoiksi jotta niitä voidaan käyttää tilanteissa jossa kissa alkaa ilmentämän käytöshäiriöitään, jolloin saadaan tilanne laukaistua saamalla kissan huomio leikkiin.

Aika ajoin joudutaan käyttämään kauluria jotta saadaan estettyä nuoleminen, mutta valitettavasti se voi välillä jopa lisätä kissan stressiä jollei kissaa saada hyväksymään kauluria positiivisen ehdollistamisen avulla. 

Feliway ja muiden  feromonien käyttö kissan ympäristössä on suositeltavaa samoin kuin on kehitetty ruokia jotka auttaa stressikäyttäytymiseen kuten Royal Canin feline  Calm ja Hills c/d feline stress. 

Serotoniini estäjien ja muiden käytöshäiriö lääkkeiden käytössä pitäisi näkyä 4-6 ssa viikossa selkeä muutos, mutta ilman että samalla huolehditaan kissan ympäristötekijöistä ei yleensä päästä hyvään lopputulokseen. Hoidot vaativat omistajan sitoutumista ja pitkäjännitteistä työtä jotta kissan tilanne saadaan ratkaistua. 

Artikkeli on julkaistu Turokatti lehdessä 2/2018