Kissojen kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi.

Kilpirauhasen liikatoiminta on kissojen yleisin endokriininen sairaus, jossa aktiivista kilpirauhashormoonia tuotetaan liiallisia määriä, epänormaalisti toimivasta kilpirauhasessa.  Kyseessä on yleensä kilpirauhasen hyvänlaatuista rauhaskudoksen hyperplasiaa, eli liikakasvusta (96-98% :lla) tai kilpirauhasen adenooma, eli hyvänlaatuinen kasvain. Pahanlaatuiset kilpirauhasten kasvaimet ovat harvinaisia, ja niitä on raportoitu vain 1-2% lla potilastapauksista. 

Tyroksiini (T4) erittyy kilpirauhasesta ja kiinnittyy veren proteiineihin. Ainoastaan pieni määrä tyroksiinista on vapaassa muodossa eli aktiivisessa muodossa verenkierossa. T4 muuttuu    T3 muotoon   elimistössä, ja tämä muoto on vaikutukseltaan selkeästi vahvempi muoto (3-5 krtaa voimakkaampi vaikutus) kuin T4. Kilpirauhashormoonit vaikuttavat elimistön eri toimintoihin, kuten lämmön tuottamiseen, ja ravinto-aineiden aineenvaihduntaan sekä lisää nk. sympaattista tonusta elimistössä.ku

Tarkkaa syytä kilpirauhasen liikakasvuun ei ole täysin ymmärretty, on esitelty erilaisia proteiinien toiminta muutoksia, joiden epäillään johtavan kilpirauhasen liikakasvuun, samoin kuin ravinnon korkeiden joditasojen on epäilty johtavan kilpirauhasen liikatoimintaan. Tutkimuksissa on kissanruuissa todettu jopa 10 kertaisia joditasoja, verrattuna ravintosuosituksiin. On myös pohdittu ympäristömyrkkyjen mahdollisesta vaikutuksesta, kilpirauhasen liikatoimintaan.

Genettistä alttiutta epäillään myös taustasyyksi, koska tietyissä kissanroduissa todetaan vähemmän sairastumista. Esimerkiksi Siamilainen, Burman kissa, Persialainen, Brittiläinen, Abessialainen kuuluu niihin rotuihin, joilla sairautta ei niin herkästi todeta. 

Tyypillinen kissapotilas joka on sairastunut kilpirauhasen liikatoimintaan, on noin 12-13 vuotias kotikissa, joka laihtuu siitä huolimatta että se syö hyvin tai jopa normaalia enemmän. Kissat usein oksentelevat ja niillä esiintyy lisääntynyttä juomista ja virtsaamista. Sen lisäksi nämä kissat usein ovat normaalia aktiivisempia ja alkavat menettämään lihaksiaan. Kaulalla voi tuntua massamuutos   kilpirauhasen liikakasvusta johtuen. Kaulalla tuntuva kilpirauhanen, ei kumminkaan tarkoita automaattisesti sitä, että kissa on sairastunut kilpirauhasen liikatoimintaan, koska tutkimuksissa on todettu suurentuneita kilpirauhasia myös 20%:lla terveistä kissoista. 

Sydämen ja verenkierron muutoksia ilmenee myös usein näillä potilailla, kissan syketaso nousee, voi ilmetä sydämen sivuääntä tai jopa sydämen rytmihäiriöitä. Hengitykseen voi tulla muutoksia hengityslihasten heikentyessä. Hermostolliset ja lihaksien toimintahäiriöt näkyy erityisesti lihaksien heikkoutena, jonka seurauksena myös liikkuminen hankaloituu. Ihomuutokset ovat usein karvattomuutta, karvapeitteen mattapintaisuutta, ihon kuivuutta ja kynsien voimakkasta liikakasvua. Silmämuutoksissa nähdään verkkokalvon verenvuotoja, tai jopa verkkokalvon irtaantumaa. 

Verinäytteissä kissoilla usein todetaan perusverenkuvassa punasolumäärien kohoamista. Tämä epäillään johtuvan erytropoietiinin, eli punasolujen tuotantoa stimuloivan hormoonin  lisääntyneestä tuotannosta. Muita muutoksia ovat neutrofiilisten valkosolujen määrän nousu, lymfosyyttien  ja eosinofiilien lasku sekä verihiutaleiden lisääntynyt määrä. Elinkohtaisissa arvoissa nähdään jopa 90% potilaista maksa-arvoissa reaktioita, mutta maksan toimintatestit ovat usein normaalit.  

Veren kuona-aineiden nousu johtuu usein lihassolujen tuhoutumisesta (nk. katabolia), mutta nousu voi myös johtua munuaisten toimintavajeesta, verenpaineen noususta tmv. Yleisesti munuaisten krooninen toimintavajetta kilpirauhasen liikatoimintapotilailla, todetaan eri tutkimuksien mukaan jopa 14-35% kissoista. Munuaisten toimintavaje voi pysyä alkuun ”piilossa”, johtuen kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttamasta lisääntyneestä verenkierron tehokkuudesta. Kilpirauhasen liikatoiminnan jatkuessa pitkään, johtaa se myös munuaisen krooniseen toimintavajeeseen. Elektrolyyteissä potilailla usein alhainen kalium  ja korkeat kalsium, glukoosi sekä fosfori.

Diagnoosi yleensä varmistuu korkealla tyroksiinitason(T4) mittauksella. Alkuvaiheen sairaudessa tai mikäli kissalla on kilpirauhasesta riippumaton muu sairaus, joka laskee tyroksiinin tasoa voidaan todeta vielä normaalit kilpirauhas-arvot, noin 10% kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavilla kissoilla on todettu normaalit T4 tasot. Kilpirauhas-kasvaimen kohdalla tyroksiinitasot voivat olla jopa 5-10 kertaiset verrattuna normaaliin tasoon. Verenpaineen nousua on todettu kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavilla kissoilla diagnoosihetkellä jonkin verran, mutta sairaus ei yleensä aiheuta voimakasta verenpaineen nousua. Potilaskohtaisesti kissoilla jolla todetaan kilpirauhasen liikatoiminta suoritetaan mahdollisesti sydämen ultraäänitutkimus rytmihäiriöiden tai muiden sydänoireiden kohdalla ja  yleensä alkuun myös  vatsaontelon ultraäänitutkimus.

Hoitovaihtoehdot sairauden hoitoon on yleensä ensin lääkkeellinen hoito kilpirauhashormoonia alentavalla lääkkeellä, kunnes päätetään muista jatkohoidoista. Muita hoitoja on ruokavalio muuttaminen jodirajatulla ruualla tai kirurginen muuttuneen kilpirauhasen poisto tai nk. radioaktiivinen jodi terapia. Tähtäimenä hoidoilla on palauttaa kilpirauhas-hormooni normaalille tasolle. 

Lääkkeelliseen hoitoon jäädään usein niillä potilailla, jolla myös muita samanaikaisia sairauksia kuten munuaisten krooninen vajaatoiminta tai mikäli muut hoidot ovat taloudellisesti liian kalliita hoitoja. Ruokavaliolla jossa jodin määrää on rajoitettu, on saatu jo neljässä viikossa alennettua kilpirauhastasot viiterajoihin, jolloin myös kissan kliiniset oireet ovat helpottaneet. Tutkimuksissa lääkehoidolla kolmessa kuukaudessa suurin osa kissoista ovat vastanneet kilpirauhas-arvojen normalisoitumisella, kun taas  10% kissoista eivät vastaa ruokavalioon.

Kilpirauhasen kirurgista poistoa on tehty pitkään, mutta vaatii kokeneen kirurgin, jotta 

varmistetaan ettei kaikkia lisäkilpirauhasia poisteta. Nykyisin   ensisijaisena hoitosuosituksena kissoille suositellaan radioaktiivista joditerapiaa. 

Radioaktiivinen jodi säteilee beta partikkeleita jotka tuhoaa aktiivista epänormaalia  kilpirauhaskudosta, mutta ei vahingoita lisäkilpirauhassoluja. Hoidossa normaali surkastunut kilpirauhaskudos ei vahingoitu koska se ei ole aktiivinen. Epänormaali kudos erittää paljon kilpirauhashormoonia jolloin säteily kohdistuu tähän kudokseen. Hoidossa kissa pidetään eristyksissä useamman päivän, niin kauan että säteily häviää elimistöstä. Suurin osa kissoista saadaan kerta-hoidolla parannettua. 

Potilaan seuranta riippuu mitä hoitoa kissalle on aloitettu. Lääkkeellisessä hoidossa kissan veriarvoja, tarvittaessa virtsanäytteitä tarkastellaan noin 2-4 viikon välein, kunnes hoitotasapaino on saavutettu. Tämän jälkeen kontrollit ovat noin 3-6 kk välein. Lääkkeellisestä hoidosta tyypillisin sivuvaikutus on syömättömyys, oksentelu ja masentuneisuus. Ruokavaliolla hoidettavissa potilaissa seuranta hyvin samanlaista. Yleisin syy miksi ruokavalio ei hoitona toimi, on usein ruuan maittamattomuus.

Kilpirauhasen leikkaushoidossa voi ilmetä lisäkilpirauhasen vajaatoimintaa leikkauksen jälkeen, joka aiheuttaa esim. kalsiumin muutoksia joka voi aiheuttaa vakavia ongelmia. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta on mahdollinen leikkauksen jälkeinen ongelma.  Useimmiten lisäkilpirauhasten toiminta paranee, kun leikkauksesta kuluu aikaa. Sairauden uusiminen on mahdollista leikkauksesta huolimatta. Näillä potilailla seurataan kuukausittain kilpirauhas-hormoonin tasoa ensimmäisen 3 kk aikana. Radioaktiivisen hoidon seurannassa seurataan myös kilpirauhas-arvojen laskua toimenpiteen jälkeen jotta varmistetaan ettei kissalle synny  vajaatoimintaa. Kilpirauhas-arvot  yleensä palaavat 5-10 pv kuluessa hoidosta  normaaliin. Kilpirauhasen liikatoiminnan uusiutuminen radiohoidon jälkeen on mahdollista, mutta hyvin harvinaista ja uusiutuminen tapahtuu yleensä vasta 2-4 vuotta hoidosta. 

Kissoilla munuaisten toiminnan seuraaminen on erittäin tärkeää kilpirauhasen liikatoiminnan hoidossa. Tätä tehdään verinäyttein ja virtsanäytteen avulla. Munuaisten toimintaa arvioidaan myös jatkohoitovaihtoehtoja miettiessä sillä munuaisten vajaatoiminta voi käydä vasta ilmi kun kilpirauhas-arvot ovat saatu lääkkeellisesti, tai ruokavaliolla normaaliksi. 

Ennuste sairaudelle ja sen hoidolle on hyvä. Lääkkeellinen tai ruokavaliolla hoitaminen ei ole parantava jolloin hoito on elinikäinen kun taas kirurgialla ja radiojodihoidolla saadaan parantava hoito. Keskimääräinen elinaikaennuste on vaihdellut tutkimuksissa 417 päivästä jopa 5,3 vuoteen. Näissä selkein positiivinen ero saatiin niille potilaille, jolla ei todettu alla olevaa munuaisten vajaatoiminta. Potilailla, jolla todettiin diagnoosihetkellä korkea verenpaine, palautuivat normaaliin tasoon, kun kilpirauhasliikatoiminta saatiin hoitotasapainoon, samoin kuin sydämen toiminta normalisoitui suurimalla osalla potilaista.