Puhelin: 02 2761 999
vastaanotto@koirakissaklinikka.fi
Raviraitti 45, Metsämäki, Turku
Avoinna arkisin ma-to 8-20, pe 8-19.
La päivystys ajanvarauksella klo 9-17.
Avoinna arkisin ma-to 8-20, pe 8-19.
La päivystys ajanvarauksella klo 9-17.
Osallistuimme tammikuussa 2023 pohjoismaalaisten eläinlääkäreiden ortopediapäiville jossa professori Sorrel Langley Hobbs luennoi kissojen ortopedisista vaivoista. Luennoissa oli myös yhteenvetoa tutkimustöistä joita he ovat Bristolin Yliopistossa tehneet viime vuosina kissojen ortopedisista vaivoista.
Niin kutsutusta Bristol Cats studystä, jossa ollut mukana 2444 kissa on ollut heillä pitkäaikainen nk. prospektivinen tutkimus (kerätään tietoa tulevaisuuteen suunnaten) julkaistiin vuonna 2021 tutkimustuloksia kissan nivelrikkoon johtavista riskitekijöistä. Tutkimus tehtiin omistajille lähetettävien kyselylomakkeiden avulla. Omistajille lähetettiin kyselylomakkeita kissojen ollessa 2-4 kk, 6 kk, 12 kk, 18 kk ja 2,5 vuotta sekä 4 vuoden iässä ja sen jälkeen vuosittain. Nivelrikko tutkimukseen otettiin mukaan 799 omistajien tekemiä vastauslomaketta ja sieltä valittiin kysymyksiä jotka kuvaili kissan liikkuvuutta ja haettiin esiin ne tilastollisesti merkittävät tekijät, jotka lisäävät riskiä saada alentunutta liikkuvuutta joka viittaa nivelrikkoon ensimmäisen 6 elinvuoden aikana.
Kissojen nivelrikko tiedetään olevan yksi eniten kissoille pitkäaikaista kipua aiheuttavista sairauksista. Tutkimuksista riippuen eri ikäisillä kissoista 61-99%: lla on arvioitu olevan nivelrikkomuutoksia.
Kehityshäiriöt
Traumat
Ruokinnalliset
Hormonaaliset
Kavainsairaudet
Immuuni/Puolustusjärjestelmän sairaudet
Infektiiviset seuraavien sienien, mikrobien ja virusten ym. aiheuttamia
Aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole pystytty osoittamaan mitään muuta riskitekijää nivelrikon synnylle kuin ikä. Tässä tutkimuksessa saatiin todennettua selkeästi neljä riskitekijää alentuneelle liikkuvuudelle ennen 6 vuoden ikää jossa myöhäinen yli 6 kk iässä tehtävä sterilisaatio tai kastraatio, vapaana ulkoilu, onnettomuudet ja ylipaino vaikuttivat nivelrikon kehittymiseen.
Myöhäinen yli 6 kk iässä tapahtuvalla sterilaatiolla/ kastraatiolla on kaksinkertainen riski saada nivelrikkomuutoksia verrattuna verrokkiryhmään. Tämä löydös on poikkeava verrattuna koiratutkimuksiin jossa koirilla on todettu kohonnut riski saada primääri nivelsairauksia jotka johtaa toissijaisiin nivelrikkomuutoksiin. Todettiin myös pienempi riski sairastua astmaan tai ientulehdukseen jos kastraatio tai sterilisaatio tehtiin ennen 5,5 kk ikää. Toisaalta kastroiduilla ja steriloiduilla kissoilla on todettu olevan 3,4 kertainen riski ylipainolle. Saman aikaisesti on epäilty että aikainen kastraatio tai sterilisaatio saata vaikuttaa muun muassa Maine Coonien reisiluun pään kasvulinjan sijoiltaan menoon joten tutkimustietoa tarvitaan edelleen lisää.
Kissoilla jotka saivat trauman, oli 2 kertainen riski sairastua nivelrikkoon verrattuna verokkiryhmään. Kissoilla jotka liikkuivat vapaana ulkona oli kaksikertainen riski saada nivelrikkomuutoksia verrattuna sisäkissoihin. Tutkimuksen yhteenvedossa todettiin että trauma ja vapaana ulkona liikkuminen liittyy todennäköisesti toisiinsa, koska riski että kissa saa pieniä nk. mikrotraumoja ulkoillessaan, joita ei pystytä havainnoimaan usein voi johtaa nivelrikkomuutoksiin myöhemmin elämässä. Tämä mikrotraumojen aiheuttamat biomekaniikkamuutokset on saatu todennettua aiheuttavan nivelrikkomuutoksia sekä koirien, hevosten ja ihmisten nivelrikkotutkimuksissa.
Ylipainoisilla kissoilla todettiin myös kaksikertainen riski, sairastua nivelrikkoon ennen 6 vuoden ikää. Ylipainon on todettu ihmisten ja koirien tutkimuksissa altistavan nivelrikkomuutoksille. Aluksi se liitettiin painoa kantavien nivelten muutoksille mutta myöhemmin on todettu, että myös ei painoa kantavissa nivelissä on todettu muutoksia, jonka vuoksi leptiinihormooni, jonka taso nousee verenkierrossa kertyneen rasvan suhteessa, on todettu toimivan tulehdusta edistävänä tekijänä sekä koirilla ja ihmisillä.
Tutkimuksissa on todettu, että sterilisaatio ja kastraatio hidastaa kasvulinjojen sulkeutumista ja avoinna olevat kasvulinjat ovat aina alttiimpia murtumille. Ristiriitaista näyttöä on vielä saatu siitä, miten paljon ikä jolloin sterilaatio tai kastraatio tehdään hidastaa kasvulinjan sulkeutumista.
Professori Langley Hobbs mainitsi potilaitaan jolla hän oli joutunut korjamaan kyyner ja värttinäluun alakasvulinjan murtumia potilailla jotka olivat jo ylittäneet iän 13-23 kuukautta jolloin kasvulinjojen oletetaan jo sulkeutuneen. On siis todettu, että yleisesti tämä kasvulinjojen hidastunut sulkeutuminen vaatii lisää tieteellistä tutkimusta, jotta aiheuttaja/aiheuttajat saadaan selvitettyä.
Niin kutsuttu Slipped capital femoral epiphyses eli reisiluun pään kasvulinjan sijoiltaan menossa on histologisissa leikkeissä todettu, että kasvulinja paksuuntuu ja rustosolujen järjestys järkkyy ja näihin soluihin muodostuu kuolioita. Röntgenkuvassa alueella nähdään usein harventumaa kasvulinjan molemmin puolin ja kasvulinjan paksuuntuu. Taudin edetessä kasvulinja ei pysy ehjänä vaan murtuu usein ilman että on tapahtunut varsinaista traumaa. Taudin syntymiselle on epäilty lukuisia erilaisia taustasyitä kuten geneettinen alttius, ylipaino, hormonaaliset epätasapainot, kastraatio ja sukupuoli (uroksilla enemmän kuin naarailla) uskotaan vaikuttavan sairastumiseen. Sairautta on raportoitu erityisesti Siameesilla, Eurooppalaisella lyhytkarvaisella, mutta 2017 julkaistussa tutkimuksessa todettiin myös Maine Coonilla olevan verrattuna muihin kissanrotuihin 12 kertainen riski sairastua sairauteen. Tutkimuksessa todettiin että 1-2,5 vuoden iässä olevilla uros Maine Coon kissalla takajalan ontumassa olisi tärkeää pitää mielessä kyseinen sairaus. On havaittu, että vaaditaan vielä lisää tutkimuksia onko kyseessä yleistynyt kasvulinjojen hidastunut sulkeutuminen vai onko kyseessä ainostaan reisiluun pään kasvulinjan ongelmasta. Mahdollisen aikaisen kastraation tai geneettisen alttiuden muodostamasta riskitekijästä ei voida vielä olla varmoja.
Kasvulinjan sijoiltaan meno voidaan aikaisessa vaiheessa stabiloida pinnoilla mutta kroonisemmissa tapauksessa joudutaan usein joko suorittamaan reisiluun pään poisto tai kissalle tehdään lonkkaproteesileikkaus. On myös nähty tapauksia, jossa kasvulinjasiirtymä paranee nk. itsestään, mutta se on harvinaista.
Lonkkadysplasiassa nivelen kehitys jää vajaavaiseksi. Lonkkamalja jää liian matalaksi ja täten reisiluun pää liikkkuu liikaa lonkkamaljassa ja sen reunoilla jolloin maljan reunaan kohdistuu pienelle alueelle liikaa painetta joka synnyttää rustovaurion ja sitä kautta kehittyy nivelrikko.
Erityisesti Maine Coon kissoilla on tutkittu lonkkadysplasiaa, ja Ruotsissa julkaistiin 2019 artikkeli jossa todettiin että Maine Coon kissoilla lonkkadysplasian esiintyvyys oli 37,4%. Ruotsissa Maine Coon kissojen lonkkien terveyskartoitus on aloitettu vuonna 2000, tutkimusdataan oli 2019 mennessä kertynyt 5038 kissan tutkimustulokset, joka on huomattavasti enemmän kuin muilla rotukissoilla. Muiden kissojen rotuyhdistyksillä ei ole tehty Maine Coon rotuun verrattuna niin systemaattista kartoitusta lonkkadysplasian esiintyvyydestä jolloin esiintyvyys on arvioitu huomattavasti pienemmästä populaatiomäärästä. Devon Rex rodulla on raportoitu 40% esiintyvyyttä, Abyssinialaisella 30% esiintyvyyttä, Himalayan kissalla 25% esiintyvyyttä sekä Persialaisella 15%. Englantilaisen lyhytkarvaisen kissan lonkkadysplasian esiintyvyys on eri tutkimuksien perusteella arvioitu noin 899 kissan tutkimustulosten avulla olevan 10,4% . Lonkkadysplasiassa ei todettu eroavuuksia sukupuolten välillä mutta dysplasian vakavuusaste nousi iän ja painon kanssa. Lonkkadysplasian epäillään olevan kissalla samoin kuin koiralla nk. polygeenien periytyvyydeltään (monigeeninen periytyminen) jossa selkein parannus saatiin Maine Cooneilla sillä, että vältettiin kissan koon suurentamista.
Kissojen polvilumpion luksaatiossa polvilumpio ei pysy reisiluun telaurassa normaalisti liikkeen aikana. Reisiluun telaura voi kehityksen aikana jäädä liian matalaksi jolloin polvilumpio ei pysy urassa vaan liukuu usein sisäpintaan tai vakavissa tilanteissa jopa telauran sisäpuolelle.
Taustalla on todettu tutkimuksissa heikko korrelaatio lonkkadysplasiaan, jolloin kissoilla voi olla molemmat ongelmat. Lonkkadysplasiassa lonkan asennon muutos johtaa usein reisiluun ja sääriluun kasvuun, niin että luiden muuttunut asento on usein on taustasyy polvilumpion luksaation syntymiseen. Kastraatiolla tai sterilaatiolla ei tiedetä tällä hetkellä vaikuttaako se ongelman kehittymiseen. Abyssinialaisilla, Devon Rex, Bengaleilla on todettu olevan suurempi riski saada polvilumpion luksaatio verrattuna muihin kissanrotuihin. Luennoitsija myös mainitsi hoitaneensa Maine Coonien sekä Eurooppalaiset lyhyt ja pitkäkarvaiset kissanrotujen polvilumpioluksaatioita.
Kissojen ortopedisten sairauksien tutkimus on lisääntynyt valtavasti, joka on erittäin hyvä ja tarpeellista, jotta kaikkiin avoinna oleviin kysymyksiin saadaan pikkuhiljaa tieteellisesti todistetut vastaukset.
