Yhden ja kahden kissan talouksissa kissalla on yleensä enemmän ruokaa ja vähemmän aktiviteettia tarjolla kuin monikissaperheissä. Suhde omistajaan on kiinteä ja ruokaa ”tulee helposti”. Sisäkissa nukkuu paljon, eikä metsästä, eli liikunta jää vähäiseksi. Kissan sterilointi ja kastrointi samoin vähentää aktiviteettia ja lisää ruokahalua, lisäksi syödyn energian hyödyntäminen paranee. Myös genetiikalla on vaikutusta ylipainoon: itämaiset kissat ovat yleensä aina hoikkia, eivätkä liho helposti. Lisäksi jotkut lääkitykset, kuten kortisoni ja e-pillerit, lisäävät ruokahalua ja taipumusta ylipainoon.
Ylipainoisuus on kissalla yleisintä 6-8 vuoden iässä: pienet päivittäiset ruuan yliannokset keräytyvät ja on laskettu, että noin 10 ruokanappulaa liikaa päivässä johtaa 5 kg ylipainoon kymmenessä vuodessa! Lihavan tai ylipainoon taipuvaisen kissan elimistö tulee resistentiksi haiman insuliinille, joka säätelee elimistön omaa verensokerin tasapainoa. Insuliiniresistenssi vaikuttaa ruokahalun kontrolliin: kissa syö paljon, eikä tule koskaan kylläiseksi. Ylipainoisella kissalla on viisinkertainen riski sairastua sokeritautiin normaalipainoiseen kissaan verrattuna.
Sokeritaudin riski on siis huomattavasti suurentunut. Ylipainoinen kissa kärsii myös liian korkeasta verenpaineesta ja huonosta vastustuskyvystä. Ihosairaudet ovat yleisiä, sillä lihava kissa ei pysty pitämään turkistaan riittävästi huolta, ja turkki takkuuntuu. Myös peräpään ihotulehdukset yleistyvät. Anestesiariski kasvaa, sillä ylipaino vaikeuttaa hengitystoimintaa nukutetulla eläimellä. Nivelongelmat ja ontumiset lisääntyvät, ylipainoinen kissa on herkempi maksan rasvoittumiselle eli lipidoosille.
Artikkelin kirjoittanut: Eläinlääkäri Elisa Välimäki Koira-Kissaklinikka Oy, Turku