Idiopaattinen krooninen riniitti

Kissoilla ylähengitystieoireet ovat erittäin yleisiä. Akuutit oireet ovat tavallisia kissaflunssan yhteydessä, siinä oireet menevät kuitenkin ohi itsestään tai tukihoitojen avulla. Kissoilla tavataan myös välillä kroonistunutta ylähengitysteiden oireilua, jossa kissalla on jatkuvaa räkäisyyttä, tukkoisuutta ja aivastelua. Jos oireiluun ei liity selkeää syytä, käytetään nimitystä idiopaattinen krooninen riniitti (riniitti=nenätulehdus). Tässä sairaudessa kissa on yleensä muutoin hyvävointinen, paitsi jos sitä komplisoi voimakas toissijainen bakteeritulehdus tai nenä on kovin tukossa. 

Krooninen riniitti- nimitystä käytetään yli kuukauden jatkuneista oireista. Vastaanotolle tulee usein kissoja, joilla oireet ovat kestäneet jopa useita vuosia. Sieraimista tuleva lima voi olla kirkasta, sameaa, kellertävää tai vihertävää ja siihen voi toisinaan liittyä verenvuotoakin. Joskus sieraimista ei tule eritettä ulos, vaikka kissasta kuulee, että räkä liikkuu nenäonteloissa. Toisinaan oireilu on toispuoleista. 

Varsinaisesta idiopaattisesta kroonisesta riniitistä on kyse, kun on ensin poissuljettu taustasairaudet kuten kasvainmuutokset, polyypit, Aspergilloosi-sieni, hammasjuuripaiseet tai vierasesineet 

Kroonisessa riniitissä koepalavastauksena on usein ns. lymfosytäärinen tulehdusreaktio, joka itsessään ei siis ole infektiivinen. Tilassa elimistön immuunijärjestelmä ylireagoi nenäontelossa aiheuttaen tulehdusreaktion, joka aiheuttaa mm. kudosten turpoamisen ja liman kertymisen. Pitkittyessään kudokset voivat sidekudostua ja toisaalta myös luusta koostuvaa nenäkuorikkoa tuhoutuu, mikä altistaa toissijaisten bakteeritulehduksien syntymiselle ja tilan pahentumiselle. Pitkälle edetessään tilaa on luonnollisesti vaikeampi hoitaa kuin lievää. On myös spekuloitu, että pitkään jatkunut tulehdusreaktio nenäontelossa altistaa nenäontelon lymfoomalle eli imukudossyövälle. 

Krooniselle riniitille voivat altistaa useat sairaudet ja tekijät. Bakteeritulehdus on useimmiten vain seurausta eikä syynä ongelmalle. Valitettavan usein altistavaa syytä ei saada kokonaan selville. Altistavia tekijöitä ovat mm. aiemmin sairastetut herpes- ja calicivirus ja niiden vuoksi mykoplasma, allergiat ja muut yliherkkyysreaktiot ja mekaaninen ärsytys (mm. pölyisyys, kemikaalit ja tupakansavu).

Varsinkin vanhoille kissoille verikokeiden tarkistus on suotavaa. Nuorillakin kissoilla verikokeiden tarkistus voi olla hyödyksi ainakin seurannan kannalta (esimerkiksi globuliini ja valkosolut). Ja jos kissalla on huonossa kunnossa oleva suu poistokuntoisine hampaineen, kannattaa monesti ensin hoitaa suu kuntoon ja jos tilanne ei helpota, on suotavaa edetä jatkotutkimuksiin.

Diagnoosiin pääsemisessä eli muiden asioiden poissulkemisella CT-kuvaus ja tähystys koepaloineen ovat tärkeimpiä tutkimuksia. Röntgenkuvauksella ei päästä lähellekään CT-kuvauksen tarkkuutta, paljon asioita jää röntgentutkimuksessa huomaamatta. CT-kuvaus olisi hyvä tehdä ennen tähystystä, koska tähystyksellä on rajallinen näkymä kissan ahtaaseen nenäonteloon ja nenäontelo myös alkaa tihkuttamaan verta herkästi tähystettäessä ja koepaloja otettaessa, mikä häiritsee loppututkimusta. Täten jos CT-kuvauksessa näkyy jo tietty huomionarvoinen alue, niin eläinlääkäri tietää, että sinne kannattaa ensisijaisesti keskittyä. Lisäksi osalla kroonista riniittiä sairastavilla kissoilla on myös piilevää välikorvatulehdusta, joka sekin saadaan kiinni CT-kuvauksella.

Jos ei siis löydy selittävää syytä, mietitään kissalle tapauskohtaisesti hoitoa. Jos koepaloissa on bakteeritulehdukseenkin viittaavia löydöksiä, pitää toissijainen tulehdus hoitaa pois antibiooteilla. Se voi vaatia pitkää kuuria, usein ainakin 4 viikkoa. Usein käytetään doksisykliiniä, tilanteesta riippuen on toki muitakin vaihtoehtoja.

Vaivan pitkäaikaishoidossa parhaaseen tulokseen päästään, kun samaan aikaan yritetään vähentää tulehdusprosessia, poistaa eritettä nenäontelosta ja mahdollisuuksien mukaan vähennetään altistavaa tekijää.

Jos räkää on paljon, eritteen poisto huuhtelemalla nukutuksessa helpottaa kissan oloa. Kotona räkäeritteen poistumista voidaan yrittää lievittää nenätipoilla (apteekista saatava NaCl-nenätipat 1-2 tippaa/sierain kahdesti päivässä), sillä ne tekevät eritteestä juoksevampaa. Myös höyryhengitystä kannattaa kokeilla. Sitä voi kokeilla esimerkiksi niin, että kylpyhuoneeseen suihkutetaan kuumaa vettä 5 min ajan, jonka jälkeen kissa laitetaan tähän muodostuneeseen höyryyn noin 10 min ajaksi. Tämä toistetaan aamuin illoin. Liman pilkkoutumista ja poistumista voidaan yrittää edistää myös suun kautta annettavalla n-asetyylikysteiinilla (NAC).

Lääkkeellisiä vaihtoehtoja tulehduksen lievittämiseksi on useita erilaisia ja on suurta vaihtelua, mikä toimii kullekin kissalle. Lääkkeinä yleisiä vaihtoehtoja ylläpitohoitoon ovat maropitantti (kauppanimi Cerenia; alun perin oksentelunestolääke), montelukasti, kortisoni ja oklasitinibi (kauppanimi Apoquel). Näiden ohella antihistamiinit (esimerkiksi setiritsiini) voivat auttaa yksinään tai ainakin tehostaa muiden lääkkeiden vaikutusta. Erilaisia nenätippoja (esimerkiksi Otrivin, antibioottitipat ja maropitantti) voidaan yrittää kuuriluonteisesti. Toisinaan pitää kokeilla myös herpesviruslääkitystä.

Joillekin kissoille allergiaruokavalio saattaa auttaa, joten kannattaa kokeilla esimerkiksi hydrolysoitua tai vain yhtä proteiinia sisältävää ruokavaliota. Ilmanpuhdistimien käyttö vähentää ilman pölyisyyttä ja on siksi suotavaa hommata asuntoon sellainen. Kissanhiekka kannattaa vaihtaa vähemmän pölyävään. Hiekkapölyn määrää voi yrittää vähentää kaatamalla hiekka ulkona hiekkalaatikkoon mahdollisimman korkealta, jolloin iso osa pölystä poistuu jo siinä vaiheessa. Voimakkaiden hajusteiden ja kemikaalien käytöstä kannattaa luopua ja tupakansavussa ei ole kissan hyvä elää muutenkaan.

Loppuyhteenvetona sanotaan, että tästä sairaudesta ei päästä kokonaan eroon vaan tila uusiutuu ilman ylläpitohoitoa, mutta sitä voidaan tosiaan kuitenkin suurimmassa osassa tapauksista ainakin hillitä ja osalla se saadaan helpommin kuriin kuin toisilla. Kokeilemalla selviää, mikä toimii kullekin kissalle.