Epilepsiakohtaus tai ns. kaatumatauti johtuu siitä, että aivojen sähköisessä aktiviteetissa tapahtuu hetkellinen ”ylikuormitus”, mistä seuraa lihaskouristuksia, tärinää, spasmeja ja tasapainon menetystä. Kohtauksia voi tulla yksittäisinä tai ns. klustereina eli useampia peräkkäin ja kohtaustiheys voi olla hyvin säännöllinen tai täysin arvaamaton.
Epilepsiakohtauksia voi aiheuttaa aivojen sisäinen häiriö/sairaus, esim. kasvain tai tulehdus, trauma jne. Koirilla esiintyvää ns. idiopaattista perinnöllistä epilepsiaa diagnostisoidaan erittäin harvoin kissoilla.
Kissoilla epilepsia on harvinaisempaa kuin koirilla ja yleensä epilepsian syy on aivoperäinen. Epilepsiakohtauksesta käytetään erilaisia termejä
Varsinaisessa epilepsiakpohtauksessa (grand mal) kissalle tuleevoimakkaita kramppeja, jalat jäykistvät ja kissa meloo tehden juoksuliikkeitä, kissalle tulee tarpeet alle ja niska jäykistyy taaksepäin. Kohtaus kestää yleensä 1-2 minuuttia. Ns. Status epileptivus on jatkuva kohtaus, jossa kramppeja tulee 5-10 min ajan ja tämä vaatii nopeaa hätäapua kissalle.
Kissoilla osittainen kohtaus, esim. yhden raajan jäykistyminen, hännän jahtaaminen, aggressiivisuus, mielikuvaesineiden pureminen ym. on harvinaista kissalla. Ns. pienet näkymättömät kohtaukset (petit malseizures) jäävät omistajilta usein huomaamatta.
Mitä pitää tehdä, kun kissalla on kohtaus?
Vaikka kohtaus on pelottava tapahtuma, on tärkeää pysyä rauhallisena ja olla puuttumatta tilanteeseen. Varmista, ettei kissa voi loukata itseään (pudota portaita tms.) ja ota aika kohtauksen kestosta
Aivosairaudet (kasvaimet), infektiot esim. toksoplasmoosi, jälkitaudit esim. kissaruttopotilaalla tai muualla elimistössä olevat sairaudet kuten maksasairaudet ja munuaissairaudet, diabetes, korkea verenpaine, lisämunuaiskasvaimet jne. voivat aiheuttaa epileptisiä kohtauksia. Aivoissa tapahtuva sähköinen yliaktivointi laukaisee kohtauksen
Monesti kohtaus tulee, kun aivojen toiminnassa tapahtuu aktiviisuusmuutos, esim. kovassa innostumisessa, ruokailun aikana, nukahtamis- tai heräämisvaiheessa. Kohtausten välissä kissan käytöksessä ei ole mitään poikkeavaa.
Kissan tarkkailu ja videointi auttaa määrittämään, minkä tyyppisestä kohtauksesta on kyse.
Kissan elämäntyylistä ja taustoista tarvitaan seuraavaa tietoa:
Yleistutkimus ja neurologinen tutkimus tehdään ensin. Mitataan verenpaine, otetaan veri- ja virtsanäytteet, jotta taustalla oleva mahdollinen sisäelintoimintahäiriö voidaan sulkea pois. Tarvittaessa voidaan tutkia selkäydinneste, mikä vaatii kuitenkin yleisanestesian. Aivojen rakenteen selvittämiseksi tehdään magneettitutkimus tai CT tutkimus eli tietokonetomografia tutkimus, mikä voidaan tehdä Koira-Kissaklinikalla. Aivokasvaimet näkyvät näissä kuvantamistutkimuksissa.
Hoito riippuu alla olevasta sairaudesta. Uudet tutkimusmenetelmät ja diagnostiikka on lisännyt monen aikaisemmin vaikeasti hoidettavan sairauden hoitoa.
Mikäli kissalla on säännöllisesti kohtauksia (enemmän kuin 1 kohtaus 6-8 viikon välein), pitää kissaa hoitaa vaikka tarkkaa syytä ei tiedettäisi tai sitä ei saada selville.
Jokainen kohtaus tuhoaa aivosoluja ja lisää vakavien kohtausten määrää ja komplikaatioita. Epilepsialääkkeitä annetaan potilaalle kohtausten estämiseksi ja niiden lieventämiseksi. Lääkitykset ovat yksilöllisiä ja annoksia sekä annostiheyttä ei välttämättä heti saada kohdilleen. Kissan hyvinvoinnin varmistamiseksi on sitouduttava kontrolleihin ja välillä ehkä turhauttaviin eläinlääkärikäynteihin. Kissalle pitää suoda kissan elämä.
Lääkitys on elinikäinen Kultaiset säännöt epilepsialääkityksessä ovat
Lievää väsymystä esiintyy yleensä lääkityksen alkuvaiheessa, mutta useimmiten oireet vähenevät, kun lääketasapaino löytyy. Älkää muuttako lääkitystä (annosta tai tiheyttä) keskustelematta eläinlääkärinne kanssa.
Tarkistetaan, että annostelu ja annostelutiheys on oikea, joskus lääkeruiskuissa on tapahtunut virhearvioita. Otetaan verinäyte muutaman viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta lääkepitoisuuden määrittämiseksi.