Kissojen korvatulehdukset

Eläinlääkäri Johanna Koponen osallistui viime vuonna Helsingissä Suomen eläinlääkäripäiville sekä tänä vuonna yhdessä Eva Einola-Koposen kanssa dermatologian Euroopan kongressiin Göteborgissa. Suomessa luennoivat eläinlääkärit Kirsti Schild ja Riitta Seppänen jotka molemmat ovat suorittaneet Ihosairauksien eli Dermatologian Europpalaisen diplomaattitutkinnon.  Göteborgissa Kirsti Schild oli myös mukana luennoimassa korvatulehdusluennoilla. Tämä artikkeli on tehty näiden luentojen yhteenvetona. 

Kissojen oireet korvatulehduksessa tai muussa korvasairaudessa voi olla hyvin lieviä. Pelkästään kissan vaisu olemus ja vetäytyminen piiloon kotona antaa syytä epäillä, että kissalla on terveydellinen ongelma.

Korvatulehdus voi sijaita vain ulkokorvassa tai se voi olla myös keskikorvassa tai jopa sisäkorvassa, jolloin tulehdustila aiheuttaa kissalle neurologisia oireita ja on vakava tilanne. Luennoilla esitettiin potilastapaus, jossa keskikorvan tulehdus oli levinnyt sisäkorvaan ja sitä kautta aivoihin aiheuttaen paisemuodostusta aivoissa ja kissalle vakavia epilepsiakohtausoireita. Tämä potilas saatiin kumminkin parannettua tarkkojen tutkimuksien ja antibioottien ja tehohoidon avulla. 

Kissoilla korvatulehduksen taustalla on usein niin kutsuttu primääri (ensisijainen) tekijä, joka altistaa tulehdukselle kuten ulkokorvassa sijaitsevat korvapunkit, vierasesine tai kasvaimet ja myös jokin kudoksen liikakasvu, joka ahtauttaa korvakäytävän. Atopia, joka on muun muassa yli herkkyyttä ympäristötekijöille, ruokavaliolle tai muulle ulkoiselle tekijälle on myös merkittävä korvatulehduksen aiheuttaja.  Myös hyönteisyliherkkyys, sieni-infektiot sekä immunologiset ihosairaudet voivat aiheuttaa korvaoireita. 

Korvapunkki eli Otodectes cynotis aiheuttaa kissalle voimakasta korvan kutinaa ja ulkokorvassa on   kahviporomaista eritettä ja tulehdusta. Korvapunkki tarttuu helposti muihin kissoihin sekä perheen muihin eläimiin, jonka vuoksi kaikki perheen eläimet hoidetaan korvapunkin varalta.

Kasvainsairaudet korvakäytävässä ovat usein peräisin korvakäytävän rauhasen eli seruminaalirauhasen kasvaimista. Kasvaimen uskotaan olevan kroonisen ulkokorvan tulehduksen seurausta. Pahanlaatuisia kasvaimia kuten levyepiteeli karsinomaa tai talirauhasen adenokarsinoomia on myös todettu. Usein uudismuodostumista otetaan koepala, jotta tiedetään mikä muutos on kyseessä. Tietokonetomografiatutkimuksella pystytään tutkimaan, miten laajalle mahdollinen kasvainmuutos on levinnyt, jolloin pystytään myös suunnittelemaan jatkohoitoa sen mukaan.

Kystadematoosi on kohtalaisen harvinainen tila, jossa seruminaalirauhaset laajentuvat kystanomaisesti eli rakkulamuotoisiksi tuntemattomasta syystä. Laajentumat ovat usein sinertäviä ja voivat tukkia jopa koko ulkokorvakäytävän.  Diagnoosin vahvistamiseksi käytetään usein koepalan ottoa ja hoitona vakavissa tapauksissa hiilidioksidilaserin avulla rakkuloiden kirurgista poistoa. 

Korvassa voi esiintyä myös nk. tulehduksellisia polyyppeja, jotka ovat peräisin välikorvan tai korvatorven limakalvolta. Polyypin kasvaessa se voi välikorvasta työntyä tärykalvon läpi korvakäytävään tai korvatorven kautta nieluun. Nieluun tunkeutuessaan kissalle tulee usein ylähengitystie oireita kuten rohinaa, kakomista ja hengenahdistusta. Ulkokorvaan tunkeutuessaan kissalle tulee usein ulkokorvaoireita kuten pään ravistelua, korvan raapimista ja korvan eritystä. Polyypin diagnosoimisessa käytetään joskus apuna tietokonetomografiatutkimusta yhdessä tähystystoimenpiteen kanssa, jolla saadaan käsitys polyypin sijainnista ja levinneisyydestä, jolloin hoito on helpompi suunnitella. 

Atopia nk. Feline atopic skin syndrome joka on kissoien allerginen ihosairaus aiheuttaa myös usein kissoille korva-oireita. Tutkimuksissa on todettu, että noin 32% muodostuu korvaoireita ja ulkokorvatulehduksia 20% lle. Allergiassa on usein kyse yliherkistymisestä ympäristötekijöille (siitepölyt, homeet, sisäilmaallergeenit) tai ruoka-aineyliherkkyys, jossa tutkimuksissa todettiin että 18-54% lla tuli korvaoireita kuten kutinaa tai tulehduksia.  Atopia  toimii myös tulehdusta ylläpitävänä tekijänä jos  oireita ei saada hallintaan. 

Toisijaisesti syntyy korvaan usein bakteeri tai hiivatulehdus johtuen siitä, että elinympäristö muuttuu bakteereille ja hiivoille otollisemmaksi, kun korvan omat puolustusmekanismit heikkenevät. Kissan normaali korvavaha muodostaa korvakäytävään suojaavan pinnan, joka toimii myös antibakteerisena suojana. Tulehduksessa bakteeriylikasvun aiheuttama tulehdustila johtaa usein siihen että korvavahan eritys lisääntyy/ häiriintyy jolloin omistaja huomaa eritteen ulkokorvassa ja kissa alkaa ravistelemaan usein päätä ja raapimaan korvaansa.  Tulehduksessa nk. self cleaning eli korvan itsepuhdistusmekanismi ei toimi, jolloin vaikkua ja eritettä kertyy ulkokorvan käytävän pohjaan.

Kissan altistavia ja korvatulehdusta ylläpitäviä mekanismeja tunnetaan vielä heikommin kuin koiralla mutta mikäli korvan rakennetta ei saada palautettua normaaliksi tai korvatulehduksen aiheuttajaa ei saada poistettua tai hallittua lääkkeellisesti tai esim. ruokinnan avulla, korvatulehdus usein uusii. Kroonistuessaan korvatulehdukset aiheuttavat kissalle pysyvää haittaa, ja voi edetä sisäkorvan tulehdukseen, jos tärykalvoon tulee vaurio. On todettu että jo yli 3 viikon ajan jatkunut korvatulehdus voi altistaa keskikorvan tulehdukselle ja jos solukuvassa on tulehdussoluja eli nk. neutrofiilejä on 58%:lla  tutkimuspotilaista todettu olevan tutkimuksissa keskikorvatulehdus. 

Kissalla keskikorvatulehduksen oireet voi vaihdella todella paljon ja on usein hyvin epämääräisiä. Tyypillisimmät oireet ovat ulkokorvan tulehdusoireet kuten korvan punoitus ja eritys, pään ravistelu, ja raapiminen sekä korvan roikottaminen. Kissoilla voi olla ylähengitystieoireita tai niillä voi esiintyä nk. Hornerin syndrooman oireita kuten silmän pupilliaukon (mustuaisaukon) supistuminen ja vilkkuluomen nousu silmän pintaan peittäen osan silmästä. Kissan kuulo voi heiketä ja se voi vaikuttaa kivuliaalta.  Pahimmillaan kissalle voi tulla tasapainohäiriö kuten pään voimakasta kallistelua, kehän kiertämsitä, silmien voimakasta horisontaalista nykimistä (nk. nystagmus) sekä ataksiaa eli hoippumista. 

Keskikorvatulehdus on yleensä peräisin sairastetusta hengitystieinfektiosta josta tulehdus nousee nenänielusta korvatorvea pitkin välikorvaan. Kissoilla on todettu viime vuosina tutkimuksissa  että 33%  korvistaan oireettomista kissoista oli tietokonetomografiatutkimuksessa todettavissa välikorvan tulehdus ja niistä 79%:lla  oli myös ylähengitystieoireita. Se että tulehdus pääsee nousemaan korvatorvea pitkin, epäillään johtuvan korvatorven toimimattomuudesta. Polyypin seurauksena kissalla on monesti bakteerin aiheuttama välikorvan tulehdus. 

Kissan välikorvan rakenne on koiraan verrattuna haastava, koska se on jakautunut kahteen osaan, ja välissä on ohut luinen väliseinä. Näin ollen välikorvatulehduksessa usein joudutaan puhkomaan väliseinä jotta myös alempi osasto saadaan puhdistettua ja bakteerinäytteet otettua ja  hoito voidaan aloittaa tehoavilla lääkkeillä. Jos kissalla on välikorvassa tai korvatorvessa polyyppi pitää se myös poistaa. Polyypin poisto kuin myös välikorvan huuhtelu voi aiheuttaa kissalle neurologisia oireita kuten Hornerin syndromaa (tässä silmän mustuainen on pieni, vilkkuluomi noussut silmän pintaa peittämään ja alaluomi roikkuu), tasapainohäiriöitä sekä kasvohermohalvausoiretta  ja vaikka polyyppi olisi saatu kokonaan pois voi  se kissalla uusia. Kortisonia käytetään usein ennaltaehkäisemään uusiminen. 

Usein välikorvan tulehduksen hoitovastetta seurataan kontrollikuvauksin jotta varmistetaan että tilanne pysyy normaalina. 

Aikainen puuttuminen kissan korvatulehdusoireisiin sekä kissan  tarkka  kliininen  tutkimus ja altistavien syiden selvitys  sekä  perusteellinen korvien tutkimus, mahdollisesti   korvatähystys ja tietokonetomografiatutkimus  usein antaa parhaimman ennusteen ja nopeamman toipumisen