Kissan lisäkilpirauhasen kasvain; potilastapaus

Potilaskertomus Tico kissasta, jolla todettiin lisäkilpirauhasen kasvain

Tico oli sairastuessaan 11 vuotias leikattu uros kotikissa, joka tuotiin klinikalle, koska kissa oli parin viime kuukauden aikana laihtunut ja ruokahalu ja yleisvointi oli selkeästi heikentynyt. Sen lisäksi se oli alkanut oksentelemaan aika ajoin. 

Klinikalla kissalla todettiin kellertävät limakalvot sekä selkeä kuivumistila ja voimakasta laihtumista edellisen kevään klinikkakäyntiin verrattuna. Kissa oli kuumeeton eikä yleistutkimuksessa ollut muuta huomautettavaa.

Verinäytteissä Ticolla todettiin koholla olevat maksa-arvot, bilirubiinin nousu ja elektrolyyteistä koholla oleva kalsium-arvo. Perusverenkuvassa eivät tulehdusarvot olleet koholla, eikä ollut todettavissa anemiaa. Kissa jäi klinikalle jatkotutkimuksiin ja nesteytykseen.

Kun alettiin selvittämään mistä syystä kissalla olisi kalsium arvot koholla, ilmeni että kissa oli saanut kalkkia sisältävää ravintolisää kuureina viimeisen 6 kk ajan ja tässä vaiheessa epäiltiin, että kissalla oli kohonnut kalsium mahdollisen liikasaannin vuoksi. Myöhemmin  todettiin, ettei se kuitenkaan ollut koko taustasyy kohonneeseen kalsium tasoon.  

Vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa todettiin lievästi laajentuneet sappitiehyet, jolloin päädyttiin kissan vatsaontelon avausleikkaukseen jossa tilannetta saatiin paremmin arvioitua sappitiehyeiden ja mahdollisen sappitukoksen osalta. Samalla maksasta ja muista sisäelimistä otettiin koepalat. Todettiin, ettei kissalla ollut sappitiehyt tukosta, mutta maksa oli voimakkaasti rasvoittunut.  Kissoille syntyy syömättömyydestä voimakas toissijainen maksan rasvoittuminen. Ohutsuolen seinämän paksuus oli ohentunut, mikä oli seurausta kohonneesta kalsiumista, joka aiheuttaa suolen seinämän sileän lihaksiston heikentymistä.  Syömättömyyden ensisijaisena aiheuttajana oli kissan kohonnut kalsiumtaso ja tämän vuoksi kissalle asetettiin kaulalle ruokatorveen menevä ruokintaletku, jotta  kissaa saadaan syötettyä ilman pakkoruokintaa, mitä kissat inhoavat. 

Kissan kuntoa saatiin kohotettua ruokintaletkun kautta tapahtuvalla ravinnon saannilla (3 viikon ajan). Aluksi suoliston toimintaa jouduttiin tukemaan suoliston toimintaa lisäävillä lääkkeillä ja maksan tuki lääkityksillä, jotta maksa saatiin toipumaan rasvoittumisen aiheuttamasta nk. oksidatiivisestä stressistä. Kissa oli maksa-sappitiehyt tulehdus epäilyn vuoksi  myös antibiootilla, kunnes saatiin maksan koepalavastukset, mikä vahvisti maksan toissijaisen rasvottumisen syömättömyyden seurauksena.  

Ticon emäntä teki valtavasti ja tiivisti työtä, että Ticon vointi kohenisi. Ruokintaletkun kautta laitettiin toipilasruokaa pieniä määriä myös kotihoidossa alkuun 45 min välein.  Edelleen olemme kiitollisia tänäkin päivänä omistajan sitoutumisesta kissan hoitoon, koska potilaiden hoito on aina omistajan ja eläinlääkärin tiivistä yhteistyötä. Tico yritti hieman myös vaikeuttaa hoitoa repimällä ruokintaletkunsa irti 😉 Letku ommeltiin takaisin ja Ticon jatkohoitoa jatkettiin ja kolmessa viikossa Ticon vointi alkoi olemaan parempaan päin. Edelleen ionisoidun kalkin taso oli liian korkea huomioiden että ravintolisän anto oli lopetettu. Jatkettiin kohonneen kalkin tason taustasyyn selvittelyä.

Ongelmalistan perusteella tehtiin uudelleen kohonneen kalkkimäärän mahdollisten taustasyiden lista johon kuuluivat  

• kasvainsairaudet, kuten lymfooma ja pehmytosakudoksien sarkoomat
• lisämunuaisten vajaatoiminta, joka ei ole kissoilla kovin yleinen sairaus
• ruokinnan välityksellä myrkytykset, jotka aiheuttavat kohonneen kalsiumtason veressä kasvimyrkyt tai esim. D-vitamiini myrkytys
• luustosairaudet
• akuutti tai krooninen munuaisten vajaatoiminta
• primääri hyperparatyroidismi (lisäkilpirauhasen liikatoiminta, jossa kissoilla on taustalla useimmiten lisäkilpirauhasen kasvain, joka on hoidettavissa kirurgisella hoidolla
• Nk. idiopaattinen hyperkalsemia on yleisin aiheuttaja kasvainsairauksien lisäksi kissalla kohonneseen kalkkiin. Idiopaattinen tarkoittaa, että alkuperää ei tiedetä. Sen diagnoosi perustuu poissulkumenetelmään eli se on ”mitä jäljelle jää”, jos kaikki muu poissuljettu.

Ticosta otettiin keuhkokuvat, eikä niissä ollut viitettä kasvainsairaudesta. Kissan reipas liikkuminen ei antanut syytä epäillä luustoperäistä ongelmaa. Munuaisarvoissa ei ollut muutoksia ja myrkytystilaa pidettiin epätodennäköisenä jolloin edettiin parathormoonimäärityksellä (PHT) eli lisäkilpirauhasen hormonin tarkistukseen, minkä todettiin olevan voimakkaasti koholla. Kissoilla yleisin syy kohonneeseen hormonitasoon on lisäkilpirauhasen kasvain, jolloin kissalle suositeltiin leikkaushoitoa. 

Ticon kasvaimen poiston seurauksena ionisoitu kalkkiarvo palautui heti normaaliksi. Tico toipui myös leikkauksesta ja kissa voi nyt vuosi myöhemmin loistavasti.

Kalsiumin tasapainoon veressä vaikuttaa monta tekijää. Parathormoni lisäkilpirauhasessa, kalsitrioli ja kalsitoniini. Lisäkilpirauhasesta erittyy parathormonia (PHT) vasteena alentuneseen veren kalsiumpitoisuuteen. Kun lisäkilpirauhasessa on kasvain, ei tämä säätely enää toimi vaan kasvain tuottaa liikaa hormonia, jolloin veren kalsiumpitoisuus nousee liian korkeaksi. Parathormoni lisää kalsiumin tasoa vapauttamalla sitä luustosta, lisäämällä suoliston kautta kalsiumin imeytymistä ja lisäämällä munuaisten kalsiumin takaisinottoa ja vastaavasti fosforin eritystä. 

Kalsitrioli on D vitamiinin aktiivinen muoto. Kalsitrioli lisää kalsiumin ja fosforin imeytymistä suolistosta. Kalsitrioli myös estää normaalitilanteessa PTH hormonin tuotantoa lisäkilpirauhasessa. 

Kalsitoniini erittyy kilpirauhasesta ja estää lisäkilpirauhashormonin aiheuttamaa luuston resorptiota, jolla yritetään madaltaa kalsiumin tasoa veressä. Kalsiumin ionisoitu muoto on biologisesti aktiivinen muoto, joka on yleensä 50-60% kokonais-seerumi tasosta. Loput ovat muun muassa proteiineihin sitoutunutta ns. varalla olevaa kalsiumia. 

Kohonneella kalsiumin tasolla on lukuisiin elimiin haitallisia sivuvaikutuksia, etenkin hermostoon, jossa hermojen toiminta heikkenee, tulee lihasheikkoutta ja lihasten toimimattomuutta. Suolistossa sileän lihaksen toiminta heikkenee, mikä johtaa ummetukseen ja ruokahaluttomuuteen. Gastriinin eritys voi lisääntyä, mikä voi johtaa mahan limakalvon haavaumiin. Munuaisten tasolla on todettu munuaisten alentunutta herkkyyttä nk. ADH hormoniin, joka johtaa nesteiden ja natriumin menetykseen ja  aiheuttaa kissalla lisääntynyttä juomista ja virtsaamista. Se voi myös johtaa munuaisten verisuonien supistumiseen johtaen munuaisvaurioihin. Kohonnut kalsiumin taso voi myös aiheuttaa virtsakivien muodostusta, mikä altistaa virtsatietulehduksille. 

Sydämen toiminnalle korkea kalsiumin taso aiheuttaa alentunutta sydämen supistuvuutta ja lyhennettyä supistusaikaa. 

Kiitämme Ticon omistajaa, että saimme jakaa tämän kertomuksen TUROK:in lukijoille ja nettisivuillamme.

Artikkeli on julkaistu TUROK;in lehdessä 2021.