Kissoilla on tapana syödä mitä ihmeellisimpiä asioita ja monesti jonkin vieraan nieleminen tapahtuu leikkiessä ja innostuessa tai kilpailutilanteessa toisen kissan läsnä ollessa.
Vierasesineitä ei kuitenkaan löydy pelkästään maha-suolikanavassa vaan vierasesine reaktio voi syntyä iholle, korvaan, sierainonteloon, silmään, keuhkoihin, rintaonteloon jne.
Varsinkin pitkäturkkisella kissalla karvapallot voivat aiheuttaa lievää tukosoiretta, mikäli kissalla on runsas karvanvaihtuminen menossa tai kissan turkkia ei harjata ja pidetä puhtaana myös omistajan toimesta. Kissat pesevät itseään perusteellisesti päivittäin ja täten karvaa kertyy väkisin ensin mahalaukkuun, ja myös suolistoon. Karvapallojen kertymistä ja niiden aiheuttamaa tukosoireilua voi ennalta ehkäistä kuitupitoisella ruualla. Ylipaino, sekä vähäinen liikunta lisää riskiä suolitukoksille, samoin paksusuolen laajentuminen ummetuksen seurauksena. Se että kissa käy laatikolla säännöllisesti ja tarkkaillaan ulosteen laatua (ei kuivaa kökkärettä vaan normaalia notkeaa konsistenssiltaan) on tapa ennalta ehkäistä tukosten syntymistä. Lisäämällä nestettä ruokaan, antamalla kosteaa pussi tai purkkiruokaa tai mahdollisesti juottamalla kissaa (vaikka tonnikalavettä veden joukkoon) saadaan suoliston sisältöä pehmennettyä. Myös psylliumin lisääminen ruokaan tai valmiin kuituravintolisän (esim Fiberon forte jauhe) antaminen edesauttaa suoliston motiliteettia eli supistuvuutta.
Ummetuspotilaat ovat usein vähän apaattisia, eivät pidä vatsan tunnustelusta, käyvät ehkä laatikolla yrittämässä mutta turhautuneena tulevat pois ja vetäytyvät itsekseen. Mikäli ummetus pääsee pahaksi kissat oksentelevat ja ovat selkeästi kivuliaita ja vaativat siinä vaiheessa ehdottomasti käynnin eläinlääkärin. Ummetuksen seurauksena elimistö kuivuu ja se taas pahentaa ummetusta, eikä oksentelevaa kissaa pidä väkisin juottaa koska riski on, että oksennusnesteet menevät keuhkoihin ja aiheuttavat keuhkokuumeen
Kissat leikkivät mielellään erilaisilla nauhoilla, leluilla joissa ”häntä ”, kankaanpalasilla, ompelulangoilla (joissa ehkä parsineula kiinni) ja pehmeillä leluilla, joissa irtoavia osia.
Jos kissa leikkii naulalla /langalla, joka jää kiinni kielen ympärille se aiheuttaa vakavia haavautumia ruokatorveen ja mahalaukkuun, sekä suolistoon kun limakalvo menee ryppyyn langan aiheuttaman paineen takia. Kissa kakistelee, kuolastaa ja yrittää tassulla saada nauhaa suusta pois ja voi pahimmissa tapauksessa pahentaa itse tilannetta repiessään nauhaa. Pahimman vauriot syntyvät, kun langassa on neula kiinni. Vierasesineen nielleellä kissalla on voimakasta oksentelua, ruokahaluttomuutta, eivät juo eivätkä yleensä myöskään ulosta. Käsittely voi aiheuttaa yllättävää vastustelua kiltinkin kissan tapauksessa.
Vatsaontelokipu ja tulehdus myös herkästi aiheuttaa haimatulehdusoireita, joka entisestään heikentää kissan vointia. Haimatulehdus on voimakasta kipua ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia aiheuttava tila jonka hoito on tukihoitoa nestehoidolla, tarvittaessa nenänieluletkun tai ruokintaletkun kautta tukiruokinta, kipuhoito ja pahoinvoinnin estolääkitys.

Nämä nk. lineaariset vierasesineet ovat kissoilla yleisiä. Missään tapauksessa ei saisi jättää esille ompeluvälineistöä, jos talossa asuu kissoja. Nämä langat ja nauhat eivät näy röntgentutkimuksessa, ultratutkimuksessa näkee suoliston ”ryppyyntymisen ”, mahdollisen vapaan nesteen (suoli ehkä puhki) ja sen mukaan tehdään pikainen leikkaushoito potilaan pelastamiseksi. Jos suolistoon /ruokatorveen on tullut vaurio, joka puhkaissut seinämän, ennuste on aina huonompi kuin tilanteessa, jossa ollaan ajoissa poistamassa vierasesine.
Mikäli suolitukoksen aiheuttaa esim. jokin lelun kappale, tms. ja epäillään että esine on mahalaukussa, voidaan sen poistamisessa käyttää tähystintä jolloin kissalle ei tule leikkaushaavaa. Joskus vierasesineet ovat sen mallisia tai niin liukkaita, ettei niitä saada pysymään instrumentissa, jota käytetään tähystys poistossa ja tällöin joudutaan tekemään avoleikkaus. Nykyään nk. laparaskooppiset leikkausmenetelmät mahdollistavat myös kissoille pienemmillä haavoilla tehtäviä leikkauksia ja siten nopeampaa ja kivuttomampaa toipumista.
Jos kissalla epäillään vierasesinettä suolistossa on aina parempi tarkastuttaa kissa ajossa. Jos kissa saa karvapalloista oireita niin ennaltaehkäisy oikealla ruokavaliolla, esim kuitulisällä, on tärkeintä.
Vierasesineet sierainontelossa (esim. ruoho) on usein seurausta ruohon oksentamisesta ja ruoho jää poikittain nieluun ja kulkeutuu sierainonteloon aiheuttaen voimakkaan tulehdusreaktion ja nuhan. Pitkään sierainontelossa ollut vierasesine (jos on hajoavaa materiaalia) märkii ja märkäeritteessä on usein verta /veritippoja. Kissa hengittää normaalisti aina sierainten kautta ja kroonisen sierainvuodon seurauksena kissa lakkaa syömästä ja on ahdistunut ja apaattinen. Mikäli tulehdus leviää keuhkoihin siitä seuraa keuhkokuume kaikkine komplikaatioineen. Jos hengitysteihin joutuu esim. terävä vihne ruohosta, se voi vaeltaa rintaontelossa ja aiheuttaa hyvinkin vakavan tulehduksen.
Vierasesineiden poistaminen tapahtuu tähystyksellä, kissoille on nykyään todella näppärät pienet tähystimet ja niihin sopivat vierasesinepihdit. Kaikki toimenpiteet tapahtuu nk. inhalaationukutuksessa, eli kissa on kytkettynä nukutuskoneeseen toimenpiteen ajan.
Joskus kissoille voi vahingossa joutua irronnut hammas tai hampaan pala keuhkoihin, ja siitä seuraa kuten aina hengitysteissä olevan vierasesineen kohdalla hyvin voimakas yskä, nopeasti kehittyvä tulehdustila ja vakavia hengenahdistuskohtauksia. Hammashoidoissa suositellaan tästä syystä, että eläimellä on aina tuubi henkitorvessa ja nk. nielutuppo estämässä hammaskiven palasten, nesteen tai jopa hampaanpalasen kulkeutuminen keuhkoihin. Jos keuhkoihin menee syvälle vierasesine, sitä ei välttämättä löydä edes tähystämällä vaan kissa kärsii krooniseksi kehittyvästä tulehduksesta. Joskus märkivän yläleuassa olevan hampaan juuren seurauksena syntyy tulehdusreaktio sierainonteloon, kun juuren märkä puhkeaa sierainonteloon. Siksi on tärkeää, että hammashoitojen yhteydessä otetaan hampaista röntgenkuvat ja mahdolliset riskiä aiheuttavat hampaat tulee poistettua ajoissa.
Vilkkuluomen alle voi kulkeutua ulkoilevilla kissoilla kasvin osia tmv. Kissat käyttävä kynsiään aika napakasti, jos tulee naapurin kanssa ”sanominen ” ja joskus silmään tulee osumaa, josta jää silmään kynnenpalanen tai esim. kynnessä ollutta materiaalia. Silmäkipu, vuoto ja aristus on aina syy käyttää kissa eläinlääkärissä. Valitettavasti odottaminen usein johtaa isompiin ongelmiin. Kissoilla on taipumusta kehittää sarveiskalvoon vaurioalueelle kuolioitunutta solukudosta, etenkin jos kissalla on herpesvirustausta. Tämän reagoineen kudoksen poisto on myös välttämätöntä, koska siihen eivät lääkehoidot yksinään tehoa. Leikkaus tehdään täydessä nukutuksessa ja mikroskoopin avulla, jotta kaikki vaurioitunut kudos saadaan poistettua.
Jos kissalla kynsi osuu silmän sisärakenteisiin eli sarveiskalvo puhkeaa, voidaan joissakin tapauksissa nopealla hoidolla pelastaa silmä, mutta hoitoon hakeutumisen pitkittyessä silmä usein menetetään silmän sisäisen vakavan tulehdusreaktion seurauksena.

Ihoon voi syntyä märkivä nk. fisteli eli aukko, joka erittää märkää tai verensekaista nestettä, jos ihoon on pistänyt tikku, terävä ruoho tms. ja siitä jää pieni osa ihonalaiseen kudokseen. Myös lasinsirut, kivet, pienet metallinpalat voivat alkuun kapseloitua ja myöhemmin märkiminen pahenee ja tyypillistä kaikissa näissä on, ettei tulehdus rauhoitu antibioottihoidolla. Kissat pystyvät peittämään vuodon määrää koska ovat kovin ahkeria puhdistamaan ihoaan.
Kun epäillään vierasesinettä ihossa, voidaan pienellä varjoainetutkimuksella saada selvyys esineen sijainnista ja mallista ja vierasesineen poisto on helpompaa.
Korviin saattaa kulkeutua vihneitä, ruohoa tai haavan yhteydessä ihon palasia, jotka aiheuttavat ärsytystä ja kutinaa sekä tulehdusta. Korvakäytäviin muodostuvat kasvaimet voivat aiheuttaa hyvinkin voimakkaan reaktion kasvaineritteen takia. Korvien kunnollinen tarkastus on yleensä tehtävä rauhoituksessa ja nukutuksessa koska korva on erittäin kipuherkkä ja lisäksi kutinan ja epämukavuuden takia raapiminen vielä pahentaa oireilua. Korvakäytävän tarkastaminen pohjaa myötä on nykytähystyslaitteilla kissallakin paljon mielekkäämpää, kun tähystimet ovat riittävän pienet. Korvakäytävän muodon takia poikittaisen käytävän tarkistus ei onnistu ilman erikoisvälineitä. Korvan tulehdusreaktion kroonistuessa tulehdus usein siirtyy keskikorvaan, jonka hoito taas on haastavampaa myös kissan keskikorvan vähän poikkeavan rakenteen takia(keskikorvassa on luinen väliseinä)

Kissan luonne ja tapa peittää ongelmia hyvinkin tehokkaasti vaatii omistajalta tarkkuutta ja hyvää kissan tuntemusta, jotta päästään ajoissa kissan ongelmiin käsiksi.
